Olen syntynyt 1975 ja aletaan miehen kanssa yrittämään esikoista heinäkuussa. :)

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten ollaankin pian hedelmoityshoidoissa kun ei olla viitsitty aloittaa lastentekoa aikaisempaa. Ja kukas senkin maksaa...jep, me muut veronmaksajat. Nuo pitäisi kyllä kieltää (julkisella puolella) yli 35v. kun eivät ole älynneet aikaisemmin ryhtyä lapsentekoon.

  en tarvinnut keinosiemennystä, yks kaks yllättäen raskauduin kun toivoni jo menetin ja olin realistinen että se oli nyt tässä. niinpä vaan 43 v tulin raskaaksi ja ehdin täyttää 44 vee kun tuli vauva komiasti keisarinkyydillä. Onhan se kallista lystiä verrattuna alateitse tapahtuvaan synnytykseen. Ei ollut kuitenkaan nk mukavuussektio. Luoja tiesi että milloin mun täytyy saada lapsi. Olen niin kiitollinen. 

Ihmettelen miksi ette yritä jo nyt. Jo hoidot tulee ajankohtaisiksi niin silloin kyllä miettii, että miksi sitä turhaan odoteltiin. Hoitojakin joutuu odottamaan, vaikka menisi yksityiselle.

Onnea yritykseen. Minäkin olen syntynyt vuonna 1975.

Mun lapset on 19 ja 21, eivätkä he enää asu kotona :D Minäkin olen tykännyt tehdä paljon töitä, ja teen jatkossakin.

Mitä ehkäisyä käytätte? Jos hormonaalista, niin kannattaa lopettaa heti ja ehkäistä vaikka kondomeilla siihen heinäkuuhun. Ehtii ehkä kierto tasaantua siihen mennessä. Ja sellainen ohjeistus on, että nelikymppisenä kannattaa hakeutua hoitoihin jo puolen vuoden tuloksettoman yrityksen jälkeen, sillä todennäköisyydet raskauteen heikkenevät koko ajan. Toivottavasti toki tärppää ilmankin!

Aika paljon tässä väläytellään kateuskorttia, turhaan. Minä olen saanut lapset (toistaiseksi) alle kolmekymppisenä. Välillä väsyttää ja tuntuu rankalta, vaikka olen aina halunnut lapsia. Ihmettelen, miten sellainen, joka niitä lapsia ei ole aiemmin halunnut, jaksaa, jos on vielä paljon vanhempikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vvanhako? kirjoitti:

Miten niin vanha? Tuohan on paras ikä  tehdä lapsi. Minä tein 39 vuotiaana ja nyt poika pääsee ylioppilaaksi. Tyhmää edes puhua vanhasta, lapsi pitää vanhemmat ikinuorena..Ai niin.. en ole eläkkeellä... ja sisko sai vauvan 46 vuotiaana. Aika tyhmää puhua mitään vanhasta kun  ensisynnyttäjät ovat 30-40 v ja huom... minun lääkäri teki ekan 48 v.

39-vuotias on vanha josarvioidaan ihan vain synnyttäjänä.

Mun mielestä todella piittaamatonta lasta kohtaan tehdä lapsi 48-vuotiaana. Kiva mummoäidin sitten 58-vuotiaana eli melkein 6-kymppisenä olla 10-vuotiaan lapsen huoltajana, hohohijaa...

ja sitten kuin lapsi on 20-vuotias on mummoäiti jo 70....siinä sitten omaishoitajaksi kukkeimman nuoruuden keskellä...

Anna mun kaikki kestää, toivottavasti tämä on vitsi. :D Jo tämä ketju osoittaa, että osa ihmisistä näköjään on valmis eläkkeelle jo kolmikymppisenä vaivoineen ja väsymyksineen. Osa taas elää parhainta aikuisuutta loistavassa kunnossa nelikymppisenä ja sen jälkeen. Ja luulenpa että se on tämä jälkimmäinen porukka, joka päättää vauvoja tehdä, eivätkä ne väsähtäneet ja sairaat nuoremmat naiset. Todennäköistä on, että nämä itsestään huolta pitävät myös elävät vanhemmaksi, ja ovat osa lastensa elämää pidempään kuin sairaat/ylipainoiset äiskät ja iskät. Tietenkään ihan kaikkea ei voi ennustaa kenelle on suotu mikäkin määrä elinpäiviä kun tuo syöpäkin vie ihmisiä vauvasta vaariin. 

Omat vanhempani saivat minut "vanhana" ja olen heistä saanut nauttia kyllä hyvään keski-ikääni saakka ja edelleen teräksisessä kunnossa ovat yli kasikymppisinä - liekö sitten tuo vanhempana lapsen saanti pitänyt heitä vireämpänä ja se näkyy yhä. Toisaalta moni ystävä on  vanhempansa jo nuorena  menettänyt kuka millekin onnettomuudelle tai sairaudelle. 

Sun mielestä on ok olla 60 vuotias ala-aste ikäisen äiti, 20 vuotiaana 70 vuotiaat vanhemmat kun muilla isovanhemmat samanikäiset. Ja isovanhemmat, saako heistä nauttia vai ovatko jo haudassa? 

Sä yrität väittää, että 30-vuotias ja 70-vuotias on jotenkin energialtaan samalla tasolla? Nyt on kyllä isot harhat sulla päällä.

Mun esikoisen luokkakavereiden vanhempien iät ovat 29-61-v välillä ja kun vein kerran lastani yksille kaverisynttäreille tää kuuskymppinen oli ainoa joka viitsi kiivetä rappuset 6. kerrokseen eikä ottanut hissiä :D itse olen 36-vuotias ja hyvin oon tullut juttuun kaikkien tuttavavanhempien kanssa iästä huolimatta ja porukka tällä alueella on muutenkin samanhenkistä ikään katsomatta.

Onnea matkaan!! Olen saman ikäinen ja kolmas toiveissa.

Onnea, toivottavasti teitä onnistaa. Itsekin olen ns. vanha äiti ja tarkoitus olisi vielä saada toine lapsi, tosin ei näytä tulevan yhtä helpolla kuin ensimmäinen. En olisi missään nimessä ollut parikymppisenä valmis äidiksi, olin silloin liian lapsellinen ja halusin kokea kaikkea uutta. Kolmekymppisenä järkeä oli hieman enemmän, mutta ei silloin vielä elämäntilanne ollut oikea. Olen tyytyväinen ratkaisuun, että jätin lapsen saamisen/tekemisen myöhemmälle iälle. Nyt olen kypsempi, varmempi, talous on vakaa ja mielestäni olen erinomainen vanhempi. Lapsella on rajat, hän osaa käyttäytyä ja jos olisin hänet parikymppisenä hankkinut, kasvatusmetodit olisivat olleet aivan toiset -tai niitä ei olisi ollut lainkaan. Jokainen hankkikoon lapset silloin, kun on siihen henkisesti valmis.

Vierailija kirjoitti:

Onnea yritykseen, toivottavasti saatte lapsen!

Mä olen syntynyt -92 ja mun lapsi on "jo" 4-vuotias, mutta muistan vauvakerhoista, muskarista ym., kuinka 40+ lapsensa saaneet äidit oli niitä "suvaitsevaisimpia" mua, nuorta äitiä kohtaan.

Luulisin, että syynä juuri tämä asenne mikä tässä ketjussakin näkyy, eli osa pitää heitä "väärän ikäisinä" ihan kuten minuakin.

Standardimammat (~28-35v esikoisensa saavat) olivat oma ryhmänsä eikä heidän piireihin oikein päässyt, eikä ehkä hirveästi napannutkaan, kun monesti olivat sellaisia standardisuorittajia.

Ymmärrän kyllä tämän, sillä "standardimammat" on ylivoimaisesti suurin ryhmä ja heidän keskuudessaan oli usein puolet kaveriporukasta raskaana, kun taas me nuoret ja 40+ äidiksi tulevat oltiin vähän outsidereitä.

Ja mielestäni rennompia.

Jokainen tapa tietysti yhtä "hyvä" ja kaikille vanhemmille ja lapsillehan sitä toivoo kaikkea hyvää vaan, oli sitten nuori, "vanha", standardi tai mitä vaan.

Ihanaa, kiitos tästä kirjoituksesta. Olen aina tuntenut olevani ikäloppu ja varsinainen mummoäiti. Ihan vilpittömästi tuli hieno olo siitä, että ehkä olenkin standardimamma :)

T. 34-vuotiaana esikoisen saanut :)

Vierailija kirjoitti:

Et ole liian vanha. Itse olen vm. 1976 ja minulla on ihana kolmen kuukauden ikäinen vauva :) Raskaus oli selvästi vaikeampi kuin edelliset ja pistän sen iän piikkiin, mutta muuten tunnen olevani paljon kypsempi äiti tälle iltatähdellemme kuin vanhemmille lapsilleni, jotka olen saanut päälle parikymppisenä. Onnea yritykseen!

Mulla taas 41-v. raskaus helpompi kuin 35-v., toki raskausdiabetes vaivana, mut muuten helppo luomuraskaus. Nuorempana en lasta saanut vaikka yritystä vuosia

Mikä se heinäkuun selitys oli?

Jos kaikki tekisivät niin kuin sinä eivätkä aloittaisi jo lapsena niin maapallolla ei olisi näin liikaa ihmisiä samaan aikaan elossa kuormittamassa kaikkea.

Ap, minä olen 25v sosiaalityöntekijä, ja väittäisin silti, että et voi todellakaan tietää miten lapsia kasvatetaan ennenkuin itse olet tilanteessa. Minä olen työskennellyt lastensuojelussa, mutta vauvani hoito ja kasvatus ovat asioita, joita ei voi sosiaalityöntekijän tai minkään muun koulutuksen perusteella hallita niinkuin aiemmin väitit. Lapset ovat yksilöitä, vaikka kuinka olisi suunnitellut kaiken valmiiksi, niin kaikki ei aina mene suunnitelmien mukaan.

Mutta jokainen tehkööt lapsensa, kun siihen kokevat olevansa valmiita. Täytyy vain muistaa, että raskautumista ei voi suunnitella kalenteri kädessä.

Lapsi se vanhemmuuteen kasvattaa.  Onhan tuossa jo ikää ja itse en lähtisi kyllä enää, mutta minulla onkin jo 3 lasta tehtynä alle kolmekymppisenä ja kaksi niistä aikuisia 2 vuoden sisällä ja itse olen 38v nyt. On se vanhemmuus kuitenkin niin uuvuttavaa ja rankkaa että ei kiitos enää tähän ikään. En siis asu lasteni kanssa vaan ovat exällä. Minunkaan äidinvaistot ei koskaan heränneet ja uinuvat yhä. Sekin kannattaa ottaa huomioon että äidinvaisto ei ole mikään automaatti joka on luonnostaan kaikilla. Asioista tulee hemmetisti rankempia kun niitä ei ole. Nyt on hyvä vaihe elämässä kun lapset on isoja ja ovat enemmän sellaisia nuoria kavereita, mutta äidin otteella kuitenkin olen, vaikka vaikeaa se on koska he on minulle kuin ketä tahansa nuorisoa enkä niinkään hahmota heitä lapsinani. Rakastan kyllä, mutta en tajua heitä lapsikseni. Onnea ja jaksamista kuitenkin ap:lle  Minulla on muutama ystävä jotka on myöhemmällä iällä lapsia hankkineet ja niitä lähinnä nyt harmittaa kun tämä nuorempana lapsensa hankkineet saa nykyisin olla ja mennä miten lystää. Sitä äitiyttä oli hauskaa joo muutamat ekat vuodet mutta sitten on käynyt tylsäksi ja varsinkin kun sivusta seuraa muiden elämää joka on paljon rennompaa. Väsymystä tuntuu olevan. Minä olen onnitellut itseäni ratkaisustani, vaikka ikinä minun ei olisi pitänyt lapsia hankkia. Saanpahan nyt nukkua yöni rauhassa, juoda kahvini kuumana, asuntoni on kondiksessa ja kroppa myös koska on aikaa treenata ja pitää itsestään huolta. On konsertteja, matkoja, rentoa olemista ja mielenkiintoisia tuttavuuksia. Itseasiassa lasten kanssahan minä olin ihan yksinäinen ja kotiin jumiutunut sotanorsu jonka ainoa huvi oli syödä. Kamalaa aikaa. Ei ihme että otin ja pelastin itseni.

Pistää ihmetyttämään lähinnä näiden n. 20-vuotiaana (tai alle!) lisääntyneiden määrä tässä ketjussa - lähes ainahan tuo lapsensaanti-ikä kertoo lähinnä lapsen vanhempien huono-osaisuudesta. Ehkäpä tämä kuvastaakin paremmin av:n todellista demografiaa kuin esim. Palkka ja titteli-keskustelut...

Vierailija kirjoitti:

Pistää ihmetyttämään lähinnä näiden n. 20-vuotiaana (tai alle!) lisääntyneiden määrä tässä ketjussa - lähes ainahan tuo lapsensaanti-ikä kertoo lähinnä lapsen vanhempien huono-osaisuudesta. Ehkäpä tämä kuvastaakin paremmin av:n todellista demografiaa kuin esim. Palkka ja titteli-keskustelut...

Varmasti tuo tottakin. Itse tein lapset nuorena, koska halusin  joskus alkaa elääkin. Se oli vaan homma joka piti hoitaa pois alta niin kuin muutkin velvollisuudet elämässä. Paras se  onsilloin tehdä kun on aikaa eikä keksi muutakaan tekemistä kun vielä miettii mikä musta tulisi isona. Siinä samassa sitten tuli opiskeltua sivussa vähän sitä sun tätä että jos kiinnostaisi.

Tarkoitin kirjoittaa, että 0-2 v lapsen kanssa on sitovaa. Meillä ainakin 3 v osaa leikkiä itsekseen, naapurin lasten kanssa, ajaa pyörällä, syö itse kun saa ruoan eteen, katsoo tv:tä ym. Ei tarvi koko ajan valvontaa kotona ollessa = ei tee hölmöjä juttuja vs. vuoden/parin ikäinen. Itse en enää jaksaisi siis aloittaa alusta vauvan kanssa. Enkä jaksaisi pienen taaperon juttuja enää. Sitovaa oli kun aina oli vaipanvaihto, syöttö, nukuttaminen tms meneillään. 3 v on jo isompien rytmissä, jaksaa odottaa hetken, kiinnostuu monista uusista asioista ja kulkee helposti kävellen / pyörällä jne mukana. Olen siis se -77 syntynyt, jolla lapset 3-11 v.

Ja Viron pressa on 62vee, hänellä 24 vuotta nuorempi emäntä ja vauva siis tulossa :) enemmän kun siisti juttu !!!

Olen 33-v nainen. Ensimmäisen puolison kanssa tavattiin alle 2-kymppisinä ja meni kymmenisen vuotta kun ajateltiin olevamme liian nuoria, ei ollut vielä halua vanhemmuuteen, oli opiskelut ym. Sitten tulikin ero. Sen jälkeen tapaamani miehet ovat olleet jo eronneita isiä jotka ovat luvanneet yhteisen elämän yhteisine lapsineen, vetkutelleet asian kanssa kunnes lopulta todenneet "että en mä haluakkaan lisää lapsia". Sitten uutta suhdetta ja uudet mottipäämiehet. Naisilta loppuu aika kesken miesten takia.

Susta tulee mummoäiti. Vieraiden ihmisten silmissä näytät lapsesi isoäidiltä.