Olen syntynyt 1975 ja aletaan miehen kanssa yrittämään esikoista heinäkuussa. :)

Onnea 🌠 yritykseen! 😊

Äitini on minua 43 vuotta vanhempi (olen esikoinen) ja äidinäiti 87 vuotta vanhempi. Tässä sitä silti ollaan terveenä, kauniina ja kohtuullisella älykkyydellä varustettuna. 😉

Äitini ikää en ole murehtinut tai hävennyt koskaan.

Aika vanha olet ensisynnyttäjäksi. Toivottavasti teillä tärppää ja kaikki sujuu ok. Riskit ovat kaiketi suuremmat, mutta elämä yllättää. Mikä ei ole niin varmaa. Have fun trying! :)

Tällaiselle palstalle ei valitettavasti kannata tällaisia asioita kertoa, koska palsta vilisee sekopäitä jotka ovat katkeria tai haluavat muuten vain aiheuttaa toisille pahaa mieltä. Eiköhän aloittaja tiedosta riskit, eikä hänen elämänsä myöskään kuulu millekään latvalakkoselle palstamammalle jonka elämän suurin ilo on toisten asioiden sorkkiminen kun ei muutakaan tekemistä ole :)

Harmaa alapäänkarvoitus jo ja vielä lapsia ? 😃🙊🙉🙈👍

Taidat olla selvästi peluri ( UHKA ) sellainen

Vierailija kirjoitti:

Mä tein lapset 24- ja 26-vuotiaana, sitten täysin yllättäen tulin raskaaksi 42-vuotiaana. Viimeisin raskaus oli aivan älyttömän raskas, aivan toisenlainen kuin kaksi ekaa. Vauva-aika oli myös erittäin haastava, vaikka tyttömme ei ollut mitenkään erityisen itkuinen tai vaativa. Olimme vain jotenkin paljon väsyneempiä kuin parikymppisenä. Näihin juttuihin kannattaa varautua, miettiä tukiverkko valmiiksi jne. koska vaikka olisi kuinka elänyt terveellisesti, nelikymppinen on auttamattomasti keski-ikäinen fysiikallaan, vaikka tuntisi itsensä nuoreksi ja jaksaisi treenata jne. Erityisesti yöheräilyt olivat meillä ja etenkin mulla asia, mistä en palautunut hyvin. Kahden ekan vauva-aikana katkonaisesti nukutut yöt ja muutamaan tuntiin jäävä uni eivät kauheasti "tehneet tuhojaan" vaan energiaa riitti. Nämä omaan jaksamiseen liittyvät jutut ovat mielestäni tosi tärkeitä ja väsyminen on todennäköisempää kuin vammaisen lapsen saaminen.. Mut kaikkea hyvää sinulle, lapsen saaminen on arvokkain asia maailmassa, teki lapsen sitten minkä ikäisenä tahansa.

Äläpäs yleistä! Eivät kaikki nelikymppiset ole loppuun ajettuja. T: 42-vuotiaana esikoisen saanut, helppo raskaus ja synnytys, ja nautin joka hetkestä 2-vuotiaani kanssa, yöheräilyistä huolimatta. Toista lasta yritetään!

Vierailija kirjoitti:

Miksi edes yritätte enää? Onko se nyt kivaa, että lapsi pääsee riparille samaan aikaan, kun vanhemmat eläkkeelle?

Oma äitini sai minut, esikoisensa 40-vuotiaana ja pikkuveljeni 42-vuotiaana. En ole ikinä kokenut että vanhempieni iästä olisi tähän asti ollut mitään haittaa, ja olen nyt 20-vuotias. Isäni jäi syksyllä eläkkeelle enkä tiedä että miten sen pitäisi haitata minun elämääni, erikoinen ajatus että se haittaisi. Se tuntuu olevan ongelma lähinnä sinulle :) jos muut ihmiset ovat sitä mieltä, että siinä on jotain väärää, niin vika on sillon heidän päissään, ei minun vanhempieni.

Kaikkeen muuhun olet vastannut, mutta miksi aloitatte yrittämisen TIETYSSÄ KUUSSA? Pitääkö lapsen synttärien olla tiettyyn aikaan?

Vierailija kirjoitti:

Miksi edes yritätte enää? Onko se nyt kivaa, että lapsi pääsee riparille samaan aikaan, kun vanhemmat eläkkeelle?

Mitä väliä tuolla on ? Ajatteletko, että rippikoulua on vielä tuossa vaiheessa ? Ei taida olla edes valtauskonto enää pohjolassa se missä ripiltä päästään.

Sitäpaitsi jos ovat yrittäjiä, tutkijoita tai taiteilijoita eivät jää eläkkeelle välttämättä ollenkaan. 

Eikö esim. Marita Taavitsainen ole saanut kaksi lasta nelikymppisenä.  Älkää toki mollatko toista kokonaan.  Välttämättä ei ihminen kohtaa nuorena oikeaa henkilöä, jonka kanssa voisi lapsia ajatella.  Vanhempaa ensisynnyttäjää seurataan tarkemmin polilla.  Sitäpaitsi kävin itsekin yksityisellä gynekologilla koko raskauden ajan koska on turvallisempaa käydä kokeneella ammatti-ihmisellä kuin terveyskeskuksen lääkärillä, joka ei ole erikoislääkäri.  Ilmoittaa vain sitten neuvolassa käydessään  että on käynyt gynellä niin ei tarvitse mennä ollenkaan tk-lääkärille.  Siellähän on määräaikaistarkastuket muutoin tk-neuvolalääkärillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi edes yritätte enää? Onko se nyt kivaa, että lapsi pääsee riparille samaan aikaan, kun vanhemmat eläkkeelle?

Heh, melkein puolet ihmisistä ei osaa yhteenlaskua :D Osaattekko auttaa alakouluikäistenne matikanläksyissä?

ei ole tarvinnut auttaa, pitkästä matematiikasta L  siis lapsella

Onpa inhottavia kommentteja monilta :( Eihän yrityksesi ole muilta pois. Omat vanhempani tapasivat vasta ollessaan 34 v., menivät reilun vuoden päästä naimisiin ja laittoivatkin sitten töpinäksi. Isoveljeni sai alkunsa helposti ja syntyi vanhempieni ollessa 36 v. Seuraavan alkuun saattaminen ei sitten onnistunutkaan yhtä helposti ja minun ja veljeni väliin mahtui keskenmeno ja tuulimuna ja vieläkin annoin odotuttaa itseäni. Lopulta synnyin, kun vanhempani olivat 42 v. Väliin mahtuneista ongelmista huolimatta me kaksi syntynyttä olemme kuitenkin täysin terveitä, ja molemmat loppuun asti päässeet raskaudet olivat kuulemma helppoja ja synnytykset siinä määrin vaivattomia kuin ne nyt koskaan voivat olla. Eli äitini rohkaisevan esimerkin kautta tsemppiä yritykseen! :)

Täytyy kuitenkin mainita myös lapsen näkökulma: lapsena ja teininä olin välillä todella tuskissani vanhoista vanhemmistani ja heidän vanhanaikaisista periatteistaan verrattuna vaikka monien kavereiden vanhempiin, vaikka nyt tajuan, että kyse ei välttämättä ollut edes iästä vaan myös luonteista... Mutta näin yli kolmikymppisenä asia ei enää haittaa ja tunnu ja vanhempani ovat paremmassa kunnossa kuin moni jonkin verran nuorempikin. Toki mietityttää, ehtivätkö he tutustua edes kaikkiin lapsenlapsiinsa ja miten me lapset tulemme selvittämään omien pienten lasten hoidon ja pikku hiljaa vanhenemaan alkavien vanhempiemme hoidon... Onnea teille joka tapauksessa!

Ap. Miksi lopetat melkein joka vastauksesi :)

Istukkabiopsia tai lapsivesipunktio kannattaa ottaa. Meneeköhän tuossa iässä jo automaattisesti... En pidä sinua liian vanhana ensisynnyttäjäksi. Olen vuoden vanhempi ja toisinaan mietin, entäpä jos vielä yksi. Tosin en uskalla ottaa sitä riskiä, sillä tuskin pääsisin omalle alalleni enää äitiysloman jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Istukkabiopsia tai lapsivesipunktio kannattaa ottaa. Meneeköhän tuossa iässä jo automaattisesti... En pidä sinua liian vanhana ensisynnyttäjäksi. Olen vuoden vanhempi ja toisinaan mietin, entäpä jos vielä yksi. Tosin en uskalla ottaa sitä riskiä, sillä tuskin pääsisin omalle alalleni enää äitiysloman jälkeen.

Nykyään on tarjolla myös sikiölle vaaraton nipt-tutkimus äidiltä otettavasta verikokeesta.

Vierailija kirjoitti:

Täällä on aika monia elämäntavoillaan itsensä surkeaan kuntoon ajaneita 40-v naisia. En voi ymmärtää, miten joku nelikymppinen voi tuntea itsensä mummoksi. Ei ole normaalia! Vaikka ei lapsia haluaisikaan. Tietenkään ei voi tietää raskautuuko vai ei, mutta terve itsestään huolta pitävä 40-v nainen ei tunne itseään vanhaksi ja väsyneeksi.

Ylipainoiset siiderivalaat tupakka huulessa ei ole varmasti ollut hyvässä kunnossa edes 30-v, joten ymmärrän jos tuntee itsensä 40-v vanhaksi. Aika moni tämän ikäinen nainen tekee kolmivuorotyötä, eikä heitä ikänsä puolesta siitä vapauteta.

Vaikka en itse nyt 40+ ikäisenä ole edes parisuhteessa ja lapset on isoja, niin vanhaksi ja väsyneeksi en itseäni tunne. Äitini oli 44-v minut saadessaan ja ihanampaa äitiä en olisi voinut toivoa. Koskaan ei tullut edes mieleenkään joku häpeäminen. Hyvin ylpeä olin ja olen edelleen vanhemmistani, jotka ovat edelleen hyvässä kunnossa ja asuvat itsenäisesti. Yhteisiä ulkomaanmatkoja vanhempani ovat tehneet kanssani vielä yli 80-v.

Nämä ennenaikaisesti vanhat ja väsyneet voisivat mennä peilin eteen ja miettiä, missä meni vikaan.

Muuten ok teksti, mutta unohdit sairaudet ja niille ei mitään voi. :(

Itse olen vasta 35v ja tunnen oloni vanhaksi. Lapset minulla on jo isoja. Elän suhteellisen terveellisesti (en ole koskaan ollut bilehile ja vaivaudunkin ehkä muutaman vuoden välein ottamaan edes muutaman lasillisen. Myös liikkunut olen sen minkä olen pystynyt, nuorena toki paljonkin. Syön monipuolisesti ja unta olen saanut riittävästi, lukuunottamatta pahimpia vauvavuosia).

Ehkä se mieli siitä nousee jos liikuntakykyäni saadaan parannettua yhtään tulevilla leikkauksilla.

Ennen niitä ja niiden jälkeen en pysty liikkumaan, vaikka tahtoisin eli ei auta yhtään se peilin edessä seisoskelu ja itsensä syyllistäminen.

Jos leikkausten myötä pääsen liikkumaan niin en tiedä tahtoisinko jo mieluummin elää itseäni varten ja nautiskella kaikesta kivasta itselleen mikä on ollut luonnollisesti vähemmällä kun lapset olivat pieniä vai kuuluisiko siihen vielä parisuhteen ja rakkauden lisäksi lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Istukkabiopsia tai lapsivesipunktio kannattaa ottaa. Meneeköhän tuossa iässä jo automaattisesti... En pidä sinua liian vanhana ensisynnyttäjäksi. Olen vuoden vanhempi ja toisinaan mietin, entäpä jos vielä yksi. Tosin en uskalla ottaa sitä riskiä, sillä tuskin pääsisin omalle alalleni enää äitiysloman jälkeen.

Nykyään on tarjolla myös sikiölle vaaraton nipt-tutkimus äidiltä otettavasta verikokeesta.

Sain esikoiseni 40+ ikäisenä. Oli sokerikoe automaattisesti ja sitten tuo verikoe + np ultran yhteisseula. Punktiot ja biopsiat vain jos seula hälyttää, meillä ei hälyttänyt eikä lapsessa mitään vikaa ollutkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tän on pakko olla provo xD Itse sain lapseni 20v ja äitini 41v on mummo :) Mummoiässä ei enää kukaan tervepäinen hanki lasta lol

Näin varmaankin pienillä maaseutupaikkakunnilla ja tietyissä lähiöissä pk-seudulla. Tuo yleensä indikoi myös matalampaa koulutus- ja tulotasoa.

Paloheinässä taitaa synnyttäjän keski-ikä olla lähempänä 40 kuin 30. En muista tilastoja.

Yleensä teiniäitiys periytyy. Samoin muut siihen liittyvät asiat.

Ja mites lapsen isä? Aika moni nuorena synnyttänyt eroaa ja vaikka äiti olisi kuinka rakastava äiti, erolapsi kyllä kaipaa biologista isäänsä. Ja kun nuo erotilanteet ei yleensä ole seesteisiä, aiheutettaa se lapselle turhaa stressiä. Isä voi lisäksi vaatia yhteishuoltajuutta, jolloin lapset saakin sitten rampata molemmilla vanhemmilla vuorotellen.

No, onhan se hienoa että lapsella on nuori äiti, mutta olisiko ollut sittenkin fiksumpaa elää pariskuntana hieman pidempään, toilailla syrjähyppynsä nuorena ja hankkia lapsi vasta sitten kun on henkisesti ja perheenä siihen valmis?

Koittakaa naiset huomioida että ei se lapsi ilman isää synny ja isä on aivan yhtä tärkeä osa lapsen elämää kuin äitikin.

Mä olen samanikäinen ja haaveilen lapsesta. Mä en käsitä miksi ihmiset tulee tänne kertomaan kokemuksiaan siitä miten helppoa oli nuorena äitinä ja sitten vanhana oli niin raskasta. Kaikki kokee asiat omalla tavallaan ja ne jotka saa lapsensa vasta vanhemmalla iällä, eivät voi vertailla äitiyttä nuorena ja vanhempana joten siksi on täysin turhaa miettiä muiden kokemuksia tai muiden kertoa niitä. Vai luuletteko että joku jättääkin lapsihaaveet sikseen kun jollain toisella on ollut rankkaa?

Täällä moni miettii ihan ihme asioita. Kuten ehtiikö näkemään lapsenlapsia. Mitä ne lapsenlapset tähän lapseen liittyy? Voihan olla ettei lapset saakaan tai haluakaan lapsia. Tai menehtyvät auto-onnettomuudessa.

Elämä on niin arvaamatonta että nauttikaa siitä nyt, älkääkä miettikö mitä teette sitten kun olette eläkkeellä. Liian moni säästelee sinne "sitten kun olen eläkkeellä" ja huomaa että siinä vaiheessa ei enää ole terveyttä tai rahaa toteuttaa haaveitaan. Tai ehkä ei ole enää elossakaan.

Samalla tavoin en halua kritisoida nuorena lapsia hankkineitakaan. Ihan yhtä oikea ratkaisu se on kuin joidenkin nelikymppisenä lapsen hankkiminen.

Itse olen nelikymppinen ja lapset 4 ja 1,5v.  Ihmettelen suuresti miten minua huomattavasti nuoremmat vanhemmat ei jaksa osallistua lastensa kanssa mihinkään aktiviteetteihin; uimahallissa istutaan altaan reuanalla, leikkipuistossa penkeillä, trampoliinille heitä ei saisi ikinä. Hiukkasen nuo 20-30 vuotiaat vanhemmat katsoivat kun Angry Birds -puistossa hypin takaperinvoltteja vaahtomuovialtaaseen lasteni kanssa. He istuivat altaan reunalla ja pönöttivät.

Hoplopissakin monet vanhemmat on farkuissa kun itse puen kollegehousut jotta on helpompi ryömiä kapeita tunneleita pitkin lasten kanssa.

Ikä on vain numeroita. Henkinen ikä on aivan eri asia. Fyysinen kunto taas ei riipu iästä paljoakaan.

Lopuksi; muistakaa että ette voi suunnitella elämästänne kuin osan. Syöpä, onnettomuus tai vastaava tulee jos on tullakseen. Ja muistakaa - minkä voi tehdä nyt, kannattaa tehdä. Myöhemmin se ei ehkä olekaan mahdollista.

Miksi se yritysaika on noin tarkkaan rajattu?

Aika lyhyt aika yrittää.

Meillä on yritetty 1,5 vuotta, ikää 31. Ei tietoa onnistumisesta vaikka kaiken pitäisi toimia.