Millaista aborttien teko sairaalassa raadollisimmillaan on?

Vierailija kirjoitti:

Millaista abortinvastainen propaganda av - palstalla sairaimmillaan on? Lue tämä keskustelu ja tuo toinen samaan aiheeseen liittyvä niin näet hyvin pian. Uskonnollisin perustein yritetään polkea naisten oikeuksia päättää omasta kehostaan.

http://www.vauva.fi/keskustelu/2567567/abortoitava_sikio_ei_tunne_kipua

Sama jatkuu edelleen...

Itselle on tehty neljä abortia salaa ukoltani, hyvin yksinkertaista.

Ei kaduta eikä ole traumoja tullut.

Ja tulen tekemää tulevaisuudessakin

Vierailija kirjoitti:

No, tää menee ehkä vähän ohi aiheen, mutta mut saa raivon valtaan kaikki abortin vastustajat.

Ainakin kun mietin omaa tilannettani. Olen kohta 21-vuotias nuori, opiskelen, olen avoliitossa ja tyytyväinen elämääni. Käytämme ehkäisyä totta kai, sillä lasta ei meistä kumpikaan todellakaan halua. Mikään ei kuitenkaan aivan 100% varma tapa ole. Jos jollain ihmeen kaupalla kuitenkin tulisin raskaaksi, en voi edes kuvitella kuinka järkyttävää se olisi. Onneksi abortti on mahdollinen. Jos ei olisi ja tulisin raskaaksi, voin rehellisesti sanoa, että se olisi varmaan oman käden kautta sitten itseltä henki pois. En halua synnyttää, antaa adoptioon tai muuta, koska en halua lasta. En missään muodossa, en todellakaan. Ainakaan vielä, välttämättä en koskaan.

No ei se äitiys nyt mikään kuolemantuomio ole.

Taidat olla todella lapsellinen.

Vierailija kirjoitti:

[qupote=Vierailija]Kuka pystyy elämään ittensä kanssa abortin jälkeen??? Ei käsitä.

Hyvin, paremmin kuin että olisin nyt yh ja lapsen isä työtön alkoholisti, joka pahoinpitelee minua. Joskus ehkäisy vain pettää, se 0,01 prosenttia on luku sekin. Tiedän tehneeni oikean päätöksen enkä kadu ollenkaan. Eikä minun omaa elämääni koskevaa päätöstä voi kukaan tuomita.

Siinäpä se on kun kyse ei ole sun elämästä vaan sen toisen eli kehittyvän vauvan jonka tapatit.

Vierailija kirjoitti:

Tärkein oikeus, mikä lapsella voi olla, on saada syntyä toivottuna rakastaville vanhemmille.

Mä synnyin vahinkona paskoille alkoholistivanhemmille ja olen erittäin tyytyväinen siihen että sain syntyä.

Abortti on aina vaihtoehto

Vierailija kirjoitti:

Abortti on aina vaihtoehto

Huono sellainen.

Mikä olisi sitten parempi vaihtoehto? Jos vaikka rv20 eteenpäin raskautta ei saisi keskeyttää, niin mitä tulisi abortin vastustajien mielestä todennäköisesti tapahtumaan?

Ymmärrättekö te, miten pieni todennäköisyys on siihen että sikiö, jolla on vakava sikiövaurio, ylipäätään syntyisi elävänä jos raskauden annetaan jatkua? Keskenmenot raskauden myöhäisemmässä vaiheessa ovat harvinaisia Suomessa osittain juuri siksi, että sikiövauriot pystytään toteamaan ja raskaus keskeytetään sen sijaan, että aborttia ei tehtäisi ja sikiö kuolisi kohtuun itsestään ennen syntymäänsä. Mahdollisesti niin myöhäisessä vaiheessa, että se kykenee jo tuntemaan kipua. Ja parhaassa tapauksessa äiti synnyttää viikkoa ennen laskettua aikaa kuolleen vauvan.

No, oletetaan että se kuitenkin selviäisi hengissä lähes täysaikaiseksi. Millä todennäköisyydellä vakavasti vammainen lapsi selviää synnytyksestä hengissä? Kyllä, osa vammoista on sellaisia että ne eivät aiheuta välitöntä hengenvaaraa. Kuinka suuri osa? Entäs loput, lapset jotka eivät ole elinkelpoisia ilman nykylääketieteen apua mitenkään päin ja silloinkin selviytyvät viikon, ehkä kaksi? Tässä vaiheessa on jo tietenkin ihan vuorenvarmaa, että lapsi tuntee kipua (ellei vamma sitten kohdistu keskushermostoon ja/tai aivoihin, jolloin lapsi on kansankielisesti "vihannes").

Lapsen elintoiminnot pidetään yllä täysin keinotekoisesti, monissa tapauksissa jatkuvasti tiedostaen, että aikaa on ehkä viikkoja ja lapsi ei tule koskaan esimerkiksi hengittämään omin avuin. Millainen tämä tilanne on lapselle? Vanhemmille? Sisaruksille? Millaisia kuluja se tuottaa yhteiskunnalle? Onko se eettistä, keikin puolin parempi vaihtoehto kuin se, että raskaus olisi keskeytetty rv23?

Leikitään lisää. Leikitään, että tästä kaikesta huolimatta lapsi syntyisi elävänä ja lähes täysiaikaisena, ja lapsen elintoiminnot pysyisivät yllä itsenäisesti vaikka kuukauden tehohoidon jälkeen. Lapsen elinajanodote saattaa kuitenkin olla puoli vuotta, kaksi vuotta, kymmenen vuotta. Lapsi tarvitsee jatkuvaa erityshoitoa ja tarkkailua. Lapsella on mahdollisesti tuskia, hän saattaa olla täysin kykenemätön ottamaan minkäänlaista kontaktia ulkomaailmaan. Mitä vaikutuksia tällä on lapselle, vanhemmille, sisaruksille? Ja yhteiskuntako maksaa ne kulut, jotka tästä seuraavat?

Kaikkea roskaa jengi uskoo. Sikiö itkee ja mitä muuta paskaa. Taisin eilen kuulla vauvan itkua talouspaperissani ja oli meinaan kuoro. Masturbaatio on murha! Tosi tarina ja tässä linkki www.iltalehti.fi/vauvapalstallatapahtuu.

Vierailija kirjoitti:

No jossain Venäjällä kai saa raskauden keskeytyksen aika myöhäisilläkin viikoilla, siis ihan sellaisilla mistä täällä saadaan keskonen pidettyä parhaissa tapauksissa hengissä, ja käyttävätkö sitten niitä kaikkia lääkkeitä mitä täällä Suomessa annetaan, en tiedä.

Ja tosiaan, miksi ne hoitajat ja lääkärit jotka ei halua keskeytyksiä tehdä, ei voi yksinkertaisesti hankkiutua töihin sellaisille osastoille joilla niitä ei tehdä. Jos on jossain naistentautien polilla tai vastaavalla, niin siellä se vaan kuuluu toimenkuvaan.

No, kuule kun, siellä "jossain Venäjällä" on aika lailla tasan samat aborttilait kuin Suomessakin. Äla viitsi tulla huutelemaan asiasta, josta et tiedä mitään. Venäjällä abortti on sallittu 12 rv saakka, niin kuin Suomessakin, ja sen jälkeen erityisluvalla.

Vierailija kirjoitti:

Mikä olisi sitten parempi vaihtoehto? Jos vaikka rv20 eteenpäin raskautta ei saisi keskeyttää, niin mitä tulisi abortin vastustajien mielestä todennäköisesti tapahtumaan?

Ymmärrättekö te, miten pieni todennäköisyys on siihen että sikiö, jolla on vakava sikiövaurio, ylipäätään syntyisi elävänä jos raskauden annetaan jatkua? Keskenmenot raskauden myöhäisemmässä vaiheessa ovat harvinaisia Suomessa osittain juuri siksi, että sikiövauriot pystytään toteamaan ja raskaus keskeytetään sen sijaan, että aborttia ei tehtäisi ja sikiö kuolisi kohtuun itsestään ennen syntymäänsä. Mahdollisesti niin myöhäisessä vaiheessa, että se kykenee jo tuntemaan kipua. Ja parhaassa tapauksessa äiti synnyttää viikkoa ennen laskettua aikaa kuolleen vauvan.

No, oletetaan että se kuitenkin selviäisi hengissä lähes täysaikaiseksi. Millä todennäköisyydellä vakavasti vammainen lapsi selviää synnytyksestä hengissä? Kyllä, osa vammoista on sellaisia että ne eivät aiheuta välitöntä hengenvaaraa. Kuinka suuri osa? Entäs loput, lapset jotka eivät ole elinkelpoisia ilman nykylääketieteen apua mitenkään päin ja silloinkin selviytyvät viikon, ehkä kaksi? Tässä vaiheessa on jo tietenkin ihan vuorenvarmaa, että lapsi tuntee kipua (ellei vamma sitten kohdistu keskushermostoon ja/tai aivoihin, jolloin lapsi on kansankielisesti "vihannes").

Lapsen elintoiminnot pidetään yllä täysin keinotekoisesti, monissa tapauksissa jatkuvasti tiedostaen, että aikaa on ehkä viikkoja ja lapsi ei tule koskaan esimerkiksi hengittämään omin avuin. Millainen tämä tilanne on lapselle? Vanhemmille? Sisaruksille? Millaisia kuluja se tuottaa yhteiskunnalle? Onko se eettistä, keikin puolin parempi vaihtoehto kuin se, että raskaus olisi keskeytetty rv23?

Leikitään lisää. Leikitään, että tästä kaikesta huolimatta lapsi syntyisi elävänä ja lähes täysiaikaisena, ja lapsen elintoiminnot pysyisivät yllä itsenäisesti vaikka kuukauden tehohoidon jälkeen. Lapsen elinajanodote saattaa kuitenkin olla puoli vuotta, kaksi vuotta, kymmenen vuotta. Lapsi tarvitsee jatkuvaa erityshoitoa ja tarkkailua. Lapsella on mahdollisesti tuskia, hän saattaa olla täysin kykenemätön ottamaan minkäänlaista kontaktia ulkomaailmaan. Mitä vaikutuksia tällä on lapselle, vanhemmille, sisaruksille? Ja yhteiskuntako maksaa ne kulut, jotka tästä seuraavat?

No, jos sikiövaurioiden takia ei saisi tehdä keskeytystä viikoilla 20-24, toimittaisiin jatkossa kuten niiden osalla, jotka eivät halua keskeyttää raskautta lapsen vamman vuoksi (vaikka lapsi on täysin elinkelvoton kohdun ulkopuolella), mutta kokevat raskauden luonnollisen päättymisen odottamisen liian raskaaksi. Synnytys käynnistetään näissä tapauksissa viikosta 25 eteenpäin "sikiön huonon voinnin vuoksi".

Tämä on eettisesti mielestäni paljon arveluttavampaa kuin raskauden keskeyttäminen (vaikka usein nämä ihmiset julistavat, kuinka eivät "voineet" eettisistä syistä tehdä aborttia) johtuen sikiön kehittyneemmästä kivun aistimisesta.

Tuo 24:n viikon raja on siis pelkkää harhaa elinkelvottoman sikiön kohdalla, sillä raskaus voidaan purkaa (abortilla tai synnytyksen käynnistämisellä) missä vaiheessa raskautta tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tärkein oikeus, mikä lapsella voi olla, on saada syntyä toivottuna rakastaville vanhemmille.

Mä synnyin vahinkona paskoille alkoholistivanhemmille ja olen erittäin tyytyväinen siihen että sain syntyä.

Eli kun sulla on ihan kivaa, niin kaikkien paskojen alkoholistivanhempien, myös niiden jotka eivät lasta halua, pitäisi kuitenkin pitää lapsensa? Eivät kaikki paskan lapsuuden kokeneet ole onnellisia aikuisina, ihmisen luonne aika selvästi määrittää sen, miten lapsuuden kauheuksista selviää. Jos vanhemmat eivät lasta halua, niin keskimäärin on parempi, että lasta ei väkisin tähän maailmaan pusketa, vaan vanhemmat saavat itse päättää, haluavatko lapsen vai ei. Myöskään adoptio ei ole aina järkevä vaihtoehto: raskauden aikainen alkoholinkäyttö voi pilata lapsen elämän jo ennen syntymää vaikka pääsisikin hyvään kotiin synnyttyään.