Lue keskustelun säännöt.
Millaista aborttien teko sairaalassa raadollisimmillaan on?
19.05.2016 |
Miten joku hoitaja pystyy viemään pienen sikiön biojätteisiin?
Kommentit (232)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen sitä mieltä, että abortti ei ole murha, mutta olen kuitenkin vakavasti sitä mieltä että se rv 12 on semmonen viimeinen raja. Silloinkin mielestäni ollaan jo vähän liian pitkällä. Mielestäni voisi laskea rajan rv9 yleiseksi abortin rajaksi ja lääkärin luvalla rv12.
Olen tämän kommentin kirjoittaja ja haluaisin lisätä vielä, että toki toivoisin että keksittäisiin vielä joku tarkempi seula millä voitaisiin seuloa mahdolliset kehityshäiriöt yms aikaisemmassa vaiheessa.
Mutta jos np-ultrassa ja labrojen mukaan rv12 löytyisi huolenaihetta ja tehtäisiin lapsivesi punktio niin kuinka varmat tulokset siinä saataisiin? Mä en näe muuta syytä kuin vakavat kehityshäiriöt syyksi keskeyttää raskaus niin myöhään kun rv20. Toki raiskaus on vakava syy, mutta eiköhän semmoinen raskaus pystytä toteamaan jo paljon ennen puoltaväliä raskautta.
Jotenkin se ei vain tunnu inhimilliseltä että annetaan alkion kehittyä ja kasvaa monta kuukautta ennen keskeytystä. Ja painotan vielä, että en ole aborttia vastaan. Enkä tiedä näistä seuloista tarpeeksi, mutta toivoisin että rajaa voitaisiin laskea.Entäs minä? Ehkäisy ei toiminut ja arvasin jo ensimmäisellä raskausviikolla olevani raskaana. En tiedä miksi, mutta olo vain tuntui oudolta. Tein testin, ei mitään. Menkatkin tulivat ja niiden jälkeen menin kätilölle, joka teki testin. Kaikki sanoivat, että turhaan panikoin ja ehkäisy toimii.
Tein testejä ja aina näytti negatiivista. Menkat tulivat kolmannelle kuulle, mutta silloin vihdoin testikin näytti heikosti positiivista. Raskaus oli kuulemma aluillaan. Silloin alkoivat myös järkyttävät pahoinvoinnit, jolloin kaikki tuli ylös seuraavat kolme viikkoa. Sain ekan ajan ultraan kaksi viikkoa myöhemmin positiivisesti raskaustestistä ja sikiö vk 12. Abortti tapahtui tämän jälkeen eli "yliajalla".
Tähän omaan tapaukseeni nyt puuttumatta: Itse en ymmärrä sitä, että miksi alkio ei saisi kasvaa ja kehittyä montaa kuukautta, kun tosiaan se osa aivoista ei kuitenkaan ole vielä kehittynyt, joka kipua aistii. Ei kyseessä voi olla ihminen, jos se ei selviä kohdun ulkopuolella. Vk 22 asti käytetään termiä kenkenmeno ja siihen on syy. Kaikki eivät kuitenkaan jätä ehkäisyä käyttämättä tai saa merkkejä raskaudesta keholtaan.
Vaikka ekasta viestistäni saa ehkä sen käsityksen että rv12 on totaali raja mitä toivon, niin en sitä tarkoittanut. Se on minulle se semmoinen henkilökohtainen "kipuraja". Sitten keskeytys alkaa tuntumaan jo pahalta ajatukselta. Anteeksi huonoa mielipiteen ilmaisuani (kiekko häiritsee mun palstailua :D ) mutta tosiaan haluaisin rajaa alemmas, mutta minusta pitäisi silti pitää kuitenkin hätätapauksien kanssa takaportti auki. Ettei se rv12 totaalinen seinä ole toiveissani. Vaikka ja mitä voi sattua ja mitä vakavia vikoja löytyä alkiosta/sikiöstä, että inhimillisyys edellä tietenkin. En vaan haluaisi, että abortteja venytetään turhan päiten suurille viikoille.
Nytkin tekstini sekavaa. Anteeksi. Se on tää jääkiekko. Hyvä suomi!Ihmettelen väitettäsi, että abortteja venytettäisiin "turhan päiten suurille viikolle". Normaali takaraja on tälläkin hetkellä rv 12, minkä jälkeen joutuu hakemaan lupaa Valviralta jonkin painavan syyn perusteella. Tässäkin ketjussa on jo ainakin yksi kertonut, mikä oli hänen turhanpäiväinen syynsä keskeyttää raskaus (raiskauksesta johtunut pelko tms). Ja tämäkin takaportti on mahdollinen rv 20 asti.
Se mahdollisuus odottaa viikolle 12 asti on myös niillä jotka on tiennyt raskaudesta jo pitkään ja joilla ei ole mitään raiskausta tai muuta ikävää taustalla. Mielestäni näissä raskauksissa pitäisi keskeytys tehdä ennen rv12. Tiedän että monet jahkailevat ja jahkailevat siksi että on vielä aikaa miettiä. Toki se on suuri päätös, mutta jos rajaa laskettaisiin silloin suurin osa aborttiin päätyneistä tekisi keskeytyksen edes sen pari viikkoa aikaisemmin. Mielestäni sitä rajaa voisi laskea ehkä rv9 ja sen jälkeen luvan hakuun. Ja rv12 jälkeen enään tosi vakavista syistä (esim tämmöiset raiskaus tapaukset ettei vain ole kyennyt tekemään mitään, kehityshäiriöt mitkä todetaan myöhemmin).
Vierailija kirjoitti:
Entäs minä? Ehkäisy ei toiminut ja arvasin jo ensimmäisellä raskausviikolla olevani raskaana. En tiedä miksi, mutta olo vain tuntui oudolta.
Arvasit että tulet parin viikon päästä harrastamaan seksiä suojaamattomana tai olit jättänyt parit pillerit ottamatta? Ensimmäinen raskausviikko on jo ennen hedelmöittymistä...
Siis hyi helvetti näitä suomalaisia naisia ketkä on valmis tapattamaan avuttoman pikku vauvan vain sen takai, että voi mennä taas ensi viikonloppuna onnelaan ryyppäämään ja jakamaan uudestaan persettä!
Pthyi shame on you!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisihan se mukava jos ei tuntisi kipua, mutta ikävä kyllä tuo haiskahtaa vähän sellaiselta selitykseltä joka on keksitty sen jälkeen kun on päätetty että raskauden voi keskeyttää viikolla 20. Ettei vaan kenellekkään tulisi paha mieli niin sanotaan ettei tunne kipua. Vähän kuin kalatkaan ei muka tunne kipua, eikä hyönteiset, madot ja muut, mikä milloinkin sen mukaan mikä ihmisistä olisi kivaa. Jokainen kuitenkin näkee omin silmin että kyllä ne tuntee. Kipu on niin perimmäinen aisti, ilman sitä olento ei pysty suojelemaan itseään ja pysy hengissä. Ei ole oikein mitään syytä uskoa miksei kaikki olennot tuntisi kipua.
Kala ja hyönteiset hyötyy kipuaistista. Kaloilla varmasti onkin, mutta hyönteisistä en osaa sen kummemmin sanoa. Mitä sikiö hyötyy aikaisesta kivun tuntemisesta? Evolutiivisesta näkökulmasta se ei auta selviytymisessä.
Sikiö on pidemmälle kehittynyt olento viikolla 20 kuin kala koskaan. Miksi sille ei olisi kehittynyt kipuaistia, joka kehittyy kaikille muillekkin olennoille nopeasti.
Koska ihmisen kipuaistimus syntyy siitä, että kehossa on kipua aistivia hermosoluja, jotka pystyvät viestittämään aistimukset aivoihin, joissa varsinaisen kipukokemus syntyy. Nämä järjestelmät kehittyvät vasta sellaisiksi että kipua (sellaisena kuin me sen ihmisinä koemme) on mahdollista kokea vasta sitten. Nykytiedon mukaan tämä tapahtuisi vasta siinä raskausviikon 27-30 tietämillä.
Nämähän ovat syyt miksi se abortin raja on vedetty sinne 20 viikolle, eli siinä on varaakin jokunen viikko.
Mitä sitä ennen on, emme osaa vielä sanoa.
Tutkijat käyttävät raskausviikoilla 1-10 nimitystä alkio. Vasta viikolta 10 kyseessä on sikiö. Tosiasia on että jos näkisit kuvassa ihmisalkion ja jonkin eläimen alkion viikolla 7, et pystyisi erottamaan kumpi on kumpi. Ihmisalkiolla on siinä vaiheessa häntä yms.
Kyllä ne erot jo näkyy tuolla viikolla. Ajatteles, että keskonen voi syntyä rv 24. Kyllä hänen kipuaan lääkitään, koska hän tuntee kivun. Ei siis pidä paikkaansa tuo rv 27-30.
Opiskelin 80-luvun puolivälissä laboratoriohoitajaksi. Siihen aikaan opetettiin, että vastasyntynyt ei tunne kipua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entäs minä? Ehkäisy ei toiminut ja arvasin jo ensimmäisellä raskausviikolla olevani raskaana. En tiedä miksi, mutta olo vain tuntui oudolta.
Arvasit että tulet parin viikon päästä harrastamaan seksiä suojaamattomana tai olit jättänyt parit pillerit ottamatta? Ensimmäinen raskausviikko on jo ennen hedelmöittymistä...
Siis mitä horiset? Mulla oli ihan normaali ehkäisy, jonka aikana vielä tulee kuukautiset. Sitten yhtäkkiä tuli vaan sellainen olo, että mussa on jotain outoa. Olen hyvin neuroottinen ihminen ja mittaan esim. aina aamulämmön. Siitä sen ekana huomasin. En osaa tuota raskausviikkoterminologiaa sen kummemmin, mutta osasin siellä ultrassa arvata hyvin vaan, minkä ikäinen sikiö on, koska testin perusteella hoitsu luuli sitä ihan alkuraskaudeksi.
Täällä on kyllä niin ilkeitä ja ikäviä ihmisiä, että oksat pois.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen raskaana (toivottu raskaus) ja minun on erittäin vaikea ymmärtää aborttia toivotun raskauden kohdalla esimerkiksi lapsen kehitysvamman vuoksi. Meille on ollut alusta asti selvää, että lapsi on tervetullut sellaisena kuin on.
On varmaan ensimmäinen lapsenne? Entä jos olisikin toinen? Tai kolmas? Miettikää sitten tilanne, että synnytät vaikeasti vammaisen lapsen, jolla ei ole elinmahdollisuuksia kuin hetkeksi. Hän viettää lyhyen, sanotaan nyt vaikka muutaman kuukauden pituisen elämänsä sairaalassa kenties vieläpä kovissa kivuissa. Oletteko hänen rinnallaan hänen lyhyen elämänsä ajan? Vietättekö päivät sairaalassa, jolloin teillä ei ole aikaa viettää normaaliarkea muiden lastenne kanssa? Vai jätättekö tämän pian kuolevan lapsen yksin sairaalaan päivään viettämään ja käytte silloin tällöin katsomassa, kun päivät menevät lapsiperhearjen pyörittämiseen? Ruuanlaittoon, ulkoiluun, lasten harrastuksiin. Onko sellainen elämä lapselle elämisen arvoista? Vai olisiko kuitenkin armollisempaa kantaa itse se tuska abortin kautta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tärkein oikeus, mikä lapsella voi olla, on saada syntyä toivottuna rakastaville vanhemmille.
riippuu mitne tehään,
palasina sieltä jotain pois
otetaan, vaikea suhtautua
vaan järkeilemällä asiaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö tunnu hävettävältä leimautua niin huonoksi naiseksi ettei lasta pysty pitämään?
No jossain Venäjällä kai saa raskauden keskeytyksen aika myöhäisilläkin viikoilla, siis ihan sellaisilla mistä täällä saadaan keskonen pidettyä parhaissa tapauksissa hengissä, ja käyttävätkö sitten niitä kaikkia lääkkeitä mitä täällä Suomessa annetaan, en tiedä.
Ja tosiaan, miksi ne hoitajat ja lääkärit jotka ei halua keskeytyksiä tehdä, ei voi yksinkertaisesti hankkiutua töihin sellaisille osastoille joilla niitä ei tehdä. Jos on jossain naistentautien polilla tai vastaavalla, niin siellä se vaan kuuluu toimenkuvaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen raskaana (toivottu raskaus) ja minun on erittäin vaikea ymmärtää aborttia toivotun raskauden kohdalla esimerkiksi lapsen kehitysvamman vuoksi. Meille on ollut alusta asti selvää, että lapsi on tervetullut sellaisena kuin on.
On varmaan ensimmäinen lapsenne? Entä jos olisikin toinen? Tai kolmas? Miettikää sitten tilanne, että synnytät vaikeasti vammaisen lapsen, jolla ei ole elinmahdollisuuksia kuin hetkeksi. Hän viettää lyhyen, sanotaan nyt vaikka muutaman kuukauden pituisen elämänsä sairaalassa kenties vieläpä kovissa kivuissa. Oletteko hänen rinnallaan hänen lyhyen elämänsä ajan? Vietättekö päivät sairaalassa, jolloin teillä ei ole aikaa viettää normaaliarkea muiden lastenne kanssa? Vai jätättekö tämän pian kuolevan lapsen yksin sairaalaan päivään viettämään ja käytte silloin tällöin katsomassa, kun päivät menevät lapsiperhearjen pyörittämiseen? Ruuanlaittoon, ulkoiluun, lasten harrastuksiin. Onko sellainen elämä lapselle elämisen arvoista? Vai olisiko kuitenkin armollisempaa kantaa itse se tuska abortin kautta?
Nuo lapsen kovat kivut, mistä ne tulevat? Mikä vamma on sellainen, johon kuuluu tuskat? Vieläpä sellaiset kivut, joita ei voi lievittää. Mikä vamma on sellainen, joka näkyy raskausaikana ja josta tiedetään tarkalleen, että elämä loppuu pian? Pari trisomiaa on, joissa useimmiten elinaika jää lyhyeksi, mutta ei niissäkään aina. Suurin osa kurjista vammoista tulee yllättäen. Näitä kurjien vammojen aiheuttamia vaivoja onneksi pystytään lievittämään. Abortoitava sikiö ei saa lievitystä. Näin pohtii kehitysvammaistenhoitaja
No, tää menee ehkä vähän ohi aiheen, mutta mut saa raivon valtaan kaikki abortin vastustajat.
Ainakin kun mietin omaa tilannettani. Olen kohta 21-vuotias nuori, opiskelen, olen avoliitossa ja tyytyväinen elämääni. Käytämme ehkäisyä totta kai, sillä lasta ei meistä kumpikaan todellakaan halua. Mikään ei kuitenkaan aivan 100% varma tapa ole. Jos jollain ihmeen kaupalla kuitenkin tulisin raskaaksi, en voi edes kuvitella kuinka järkyttävää se olisi. Onneksi abortti on mahdollinen. Jos ei olisi ja tulisin raskaaksi, voin rehellisesti sanoa, että se olisi varmaan oman käden kautta sitten itseltä henki pois. En halua synnyttää, antaa adoptioon tai muuta, koska en halua lasta. En missään muodossa, en todellakaan. Ainakaan vielä, välttämättä en koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, tää menee ehkä vähän ohi aiheen, mutta mut saa raivon valtaan kaikki abortin vastustajat.
Ainakin kun mietin omaa tilannettani. Olen kohta 21-vuotias nuori, opiskelen, olen avoliitossa ja tyytyväinen elämääni. Käytämme ehkäisyä totta kai, sillä lasta ei meistä kumpikaan todellakaan halua. Mikään ei kuitenkaan aivan 100% varma tapa ole. Jos jollain ihmeen kaupalla kuitenkin tulisin raskaaksi, en voi edes kuvitella kuinka järkyttävää se olisi. Onneksi abortti on mahdollinen. Jos ei olisi ja tulisin raskaaksi, voin rehellisesti sanoa, että se olisi varmaan oman käden kautta sitten itseltä henki pois. En halua synnyttää, antaa adoptioon tai muuta, koska en halua lasta. En missään muodossa, en todellakaan. Ainakaan vielä, välttämättä en koskaan.
Älä sitten tee sellaista juttua, josta voi tulla raskaaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, tää menee ehkä vähän ohi aiheen, mutta mut saa raivon valtaan kaikki abortin vastustajat.
Ainakin kun mietin omaa tilannettani. Olen kohta 21-vuotias nuori, opiskelen, olen avoliitossa ja tyytyväinen elämääni. Käytämme ehkäisyä totta kai, sillä lasta ei meistä kumpikaan todellakaan halua. Mikään ei kuitenkaan aivan 100% varma tapa ole. Jos jollain ihmeen kaupalla kuitenkin tulisin raskaaksi, en voi edes kuvitella kuinka järkyttävää se olisi. Onneksi abortti on mahdollinen. Jos ei olisi ja tulisin raskaaksi, voin rehellisesti sanoa, että se olisi varmaan oman käden kautta sitten itseltä henki pois. En halua synnyttää, antaa adoptioon tai muuta, koska en halua lasta. En missään muodossa, en todellakaan. Ainakaan vielä, välttämättä en koskaan.Älä sitten tee sellaista juttua, josta voi tulla raskaaksi.
Miksi en? Käytän ehkäisyä, joten raskaaksi tuleminen on todella epätodennäköistä. Jos sellainen ihme kuitenkin tapahtuisin, tiedän, että abortti kuitenkin olisi mahdollinen.
On se niin raadollista, että mulle tehtiin abortti noin 14 vuotta sitten ja välillä pitää ihan pinnistellä ja muistaa, että sekin on koettu. Ei jäänyt mitään mielikuvaa koko asiasta, kun olin humautuksessa.
Vierailija kirjoitti:
Ei ne sikiöt todellakaan elä enää varsinaisella ''h-hetkellä'', nyppii tälläset urbaanilegendat, kaiken teki näköjään nielette.
Milloin sikiön tappavat lääkkeet ovat tulleet käyttöön? Ennen niitä sikiö saatoi olla elossa, oikeasti. Abortti kun aloitettiin kohdun avaamisella. Nykyään luulisi olevan helppo selvittää, että se on kuollut ennen kuin tulee ulos.
Mihinkään muuhun en ota kantaa, mutta aivan p*skapuhetta tuo että abortoitu sikiö voisi muka kitistä. Silkkaa tunteisiin vetoavaa propagandaa. Edes rv24 sikiön keuhkot eivät tosiaankaan ole siinä kunnossa, että lapsi edes hengittäisi kunnolla ilman apua, ja kitisemiseen (ylipäätään äänen tuottamiseen) vaaditaan vielä huomattavasti enemmän keuhkokapasiteettia kuin hengittämiseen. Puhumattakaan siitä, että raskausviikolla 20-24 abortin edellytyksenä on sikiövaurio, eli näillä viikoilla abortoitavalla sikiöllä ei ole edes samoja edellytyksiä kyetä mihinkään toimintaan kuin terveellä sikiöllä, joka jostain syystä syntyisi samoilla viikoilla.
Kukaan muu ei tuollaisia juttuja edes levittäisi, kuin ne, jotka jo valmiiksi kokevat abortin olevan omaa etiikkaansa vastaan. Jos jollakulla on aborttiin neutraalisti suhtautuvan, lääketieteestä perillä olevan henkilön todistetteva kertomus abortoidusta sikiöstä joka kitisee, linkatkaa toki.
Rv 24 asti saa tappaa esim downin joka ei välttämättä ole vaikeavammainen
Niin, nykyään. Arvaa mistä johtuen rutiinia muutettiin.