Millaista aborttien teko sairaalassa raadollisimmillaan on?

Olisihan se mukava jos ei tuntisi kipua, mutta ikävä kyllä tuo haiskahtaa vähän sellaiselta selitykseltä joka on keksitty sen jälkeen kun on päätetty että raskauden voi keskeyttää viikolla 20. Ettei vaan kenellekkään tulisi paha mieli niin sanotaan ettei tunne kipua. Vähän kuin kalatkaan ei muka tunne kipua, eikä hyönteiset, madot ja muut, mikä milloinkin sen mukaan mikä ihmisistä olisi kivaa. Jokainen kuitenkin näkee omin silmin että kyllä ne tuntee. Kipu on niin perimmäinen aisti, ilman sitä olento ei pysty suojelemaan itseään ja pysy hengissä. Ei ole oikein mitään syytä uskoa miksei kaikki olennot tuntisi kipua.

Vierailija kirjoitti:

Tai sitten ei, sanovat ne, jotka aavistelevat, että Glover on oikeilla jäljillä. Ensimmäinen merkki sähköisestä toiminnasta aivorungon yläpuolella näkyy jo 13. viikolla, ja saattaa olla, että ennen aivokuorta kehittyvät alemmat rakenteet osaavat yksinkin prosessoida kipua. Tähän suuntaan viittaa se, että jotkut aivohalvauspotilaat tuntevat kipua, vaikka heidän aivokuorensa ei toimi kunnolla.

http://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/ihminen_on_taituri_jo_sy…

Tajuatko sinä ihminen, että se, että joku yksi tutkija on jotain mieltä ja pari muuta aavistelee hänen olevan oikeassa, niin se ei tarkoita, että tuo on nyt kovaa faktaa? Sinä olet ihminen ja sinulla on oikeuksia. Alle 23-viikkoinen on sikiö ja silläkin on Suomessa oikeuksia. Alle 12-viikkoinen on juuri ja juuri sikiö tai useimmiten alkio. Sillä ei tarvitse mielestäni olla oikeuksia.

Vierailija kirjoitti:

Olisihan se mukava jos ei tuntisi kipua, mutta ikävä kyllä tuo haiskahtaa vähän sellaiselta selitykseltä joka on keksitty sen jälkeen kun on päätetty että raskauden voi keskeyttää viikolla 20. Ettei vaan kenellekkään tulisi paha mieli niin sanotaan ettei tunne kipua. Vähän kuin kalatkaan ei muka tunne kipua, eikä hyönteiset, madot ja muut, mikä milloinkin sen mukaan mikä ihmisistä olisi kivaa. Jokainen kuitenkin näkee omin silmin että kyllä ne tuntee. Kipu on niin perimmäinen aisti, ilman sitä olento ei pysty suojelemaan itseään ja pysy hengissä. Ei ole oikein mitään syytä uskoa miksei kaikki olennot tuntisi kipua.

Kala ja hyönteiset hyötyy kipuaistista. Kaloilla varmasti onkin, mutta hyönteisistä en osaa sen kummemmin sanoa. Mitä sikiö hyötyy aikaisesta kivun tuntemisesta? Evolutiivisesta näkökulmasta se ei auta selviytymisessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisihan se mukava jos ei tuntisi kipua, mutta ikävä kyllä tuo haiskahtaa vähän sellaiselta selitykseltä joka on keksitty sen jälkeen kun on päätetty että raskauden voi keskeyttää viikolla 20. Ettei vaan kenellekkään tulisi paha mieli niin sanotaan ettei tunne kipua. Vähän kuin kalatkaan ei muka tunne kipua, eikä hyönteiset, madot ja muut, mikä milloinkin sen mukaan mikä ihmisistä olisi kivaa. Jokainen kuitenkin näkee omin silmin että kyllä ne tuntee. Kipu on niin perimmäinen aisti, ilman sitä olento ei pysty suojelemaan itseään ja pysy hengissä. Ei ole oikein mitään syytä uskoa miksei kaikki olennot tuntisi kipua.

Kala ja hyönteiset hyötyy kipuaistista. Kaloilla varmasti onkin, mutta hyönteisistä en osaa sen kummemmin sanoa. Mitä sikiö hyötyy aikaisesta kivun tuntemisesta? Evolutiivisesta näkökulmasta se ei auta selviytymisessä.

Sikiö on pidemmälle kehittynyt olento viikolla 20 kuin kala koskaan. Miksi sille ei olisi kehittynyt kipuaistia, joka kehittyy kaikille muillekkin olennoille nopeasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisihan se mukava jos ei tuntisi kipua, mutta ikävä kyllä tuo haiskahtaa vähän sellaiselta selitykseltä joka on keksitty sen jälkeen kun on päätetty että raskauden voi keskeyttää viikolla 20. Ettei vaan kenellekkään tulisi paha mieli niin sanotaan ettei tunne kipua. Vähän kuin kalatkaan ei muka tunne kipua, eikä hyönteiset, madot ja muut, mikä milloinkin sen mukaan mikä ihmisistä olisi kivaa. Jokainen kuitenkin näkee omin silmin että kyllä ne tuntee. Kipu on niin perimmäinen aisti, ilman sitä olento ei pysty suojelemaan itseään ja pysy hengissä. Ei ole oikein mitään syytä uskoa miksei kaikki olennot tuntisi kipua.

Kala ja hyönteiset hyötyy kipuaistista. Kaloilla varmasti onkin, mutta hyönteisistä en osaa sen kummemmin sanoa. Mitä sikiö hyötyy aikaisesta kivun tuntemisesta? Evolutiivisesta näkökulmasta se ei auta selviytymisessä.

Ei varmaan hyödy muistakaan aisteista, mutta niin ne vaan jo sikiöaikana kehittyvät. Tuntoaisti ihan ensimmäisenä.

Mulle on tehty keskeytys ilmeisesti ns. myöhäisillä viikoilla, viikolla 15.

Olin 18-vuotias ja ensimmäinen poikaystäväni pakotti yhdyntään, raiskatessaan ei hänellä tietysti tullut mieleen käyttää ehkäisyä.

Raskaus oli kaltaiselleni kokemattomalle tytölle täysin uusi ja outo asia. Lamaannuin ihan täysin, hautauduin kotiini. Kielsin koko asian itseltäni, vaikka en aamuisin pystynyt nousemaan sängystä pahoinvoinnin vuoksi. Kuukautiset tulivat ihan normaalisti, mikä toi minulle lohtua. Haudoin koko ajan itsemurhaa, sillä alitajuisesti ymmärsin, että seinä on tulossa vastaan ja kokemani raiskauksen lisäksi joudun lopulta vielä synnyttämään ja elämään loppuelämäni sen kanssa, että minulla on jälkeläinen. Se henkinen tuska ja häpeä ilmeisesti lamasivat niin, etten vain kyennyt hakemaan apua. Pelkäsin myös lääkärin tutkimuksia ja itse toimenpidettä ihan valtavasti, uskoakseni raiskauskokemuksen vuoksi. Lopulta eräs läheiseni tajusi, että en ole vakavasti masentunut, vaan raskaana, ja vei minut lääkäriin.

Abortti tosiaan tapahtui Valviran luvalla, hakemuksessa vetosin raskauden alkamisen olosuhteisiin ja sosioekonomisiin syihin (nuori ja taloudellisesti kyvytön hoitamaan lasta).

Synnyttämäni (tai siis ulos tipahtanut) sikiö ei kyllä vastannut täälläkin linkitettyjä romanttisia kuvia kohdussa uinuvista pikkuihmisistä. Se oli pieni kiinteä solupallo, kuin iso katkarapu.

Miksi kirjoitin tämän? En tiedä. Hirveän moni ottaa kärkkäästi kantaa, eikä ymmärrä mikä valtava helpotus abortti on esim. kaltaisilleni.

Vierailija kirjoitti:

Olen vähän yli 40-vuotias ja pidän rasistisena tuota kohtaa jonka mukaan jos tulisin raskaaksi niin saisin abortin helpommin myöhemmin kuin nuorempani. Erittäin loukkaavaa. Ikään kuin olisin niin vanha etten enää äidiksi kelpaisi.

Samaa juuri mietin! Ihan kuin olisin joku vaivaiskodin asukas vaikka olen paremmassa fyysisessä ja psyykkisess kunnossa kuin ikinä elämässäni.

Vierailija kirjoitti:

Mulle on tehty keskeytys ilmeisesti ns. myöhäisillä viikoilla, viikolla 15.

Olin 18-vuotias ja ensimmäinen poikaystäväni pakotti yhdyntään, raiskatessaan ei hänellä tietysti tullut mieleen käyttää ehkäisyä.

Raskaus oli kaltaiselleni kokemattomalle tytölle täysin uusi ja outo asia. Lamaannuin ihan täysin, hautauduin kotiini. Kielsin koko asian itseltäni, vaikka en aamuisin pystynyt nousemaan sängystä pahoinvoinnin vuoksi. Kuukautiset tulivat ihan normaalisti, mikä toi minulle lohtua. Haudoin koko ajan itsemurhaa, sillä alitajuisesti ymmärsin, että seinä on tulossa vastaan ja kokemani raiskauksen lisäksi joudun lopulta vielä synnyttämään ja elämään loppuelämäni sen kanssa, että minulla on jälkeläinen. Se henkinen tuska ja häpeä ilmeisesti lamasivat niin, etten vain kyennyt hakemaan apua. Pelkäsin myös lääkärin tutkimuksia ja itse toimenpidettä ihan valtavasti, uskoakseni raiskauskokemuksen vuoksi. Lopulta eräs läheiseni tajusi, että en ole vakavasti masentunut, vaan raskaana, ja vei minut lääkäriin.

Abortti tosiaan tapahtui Valviran luvalla, hakemuksessa vetosin raskauden alkamisen olosuhteisiin ja sosioekonomisiin syihin (nuori ja taloudellisesti kyvytön hoitamaan lasta).

Synnyttämäni (tai siis ulos tipahtanut) sikiö ei kyllä vastannut täälläkin linkitettyjä romanttisia kuvia kohdussa uinuvista pikkuihmisistä. Se oli pieni kiinteä solupallo, kuin iso katkarapu.

Miksi kirjoitin tämän? En tiedä. Hirveän moni ottaa kärkkäästi kantaa, eikä ymmärrä mikä valtava helpotus abortti on esim. kaltaisilleni.

http://www.tinkerbella.fi/2012/03/rv-155.html

Vierailija kirjoitti:

Mulle on tehty keskeytys ilmeisesti ns. myöhäisillä viikoilla, viikolla 15.

Olin 18-vuotias ja ensimmäinen poikaystäväni pakotti yhdyntään, raiskatessaan ei hänellä tietysti tullut mieleen käyttää ehkäisyä.

Raskaus oli kaltaiselleni kokemattomalle tytölle täysin uusi ja outo asia. Lamaannuin ihan täysin, hautauduin kotiini. Kielsin koko asian itseltäni, vaikka en aamuisin pystynyt nousemaan sängystä pahoinvoinnin vuoksi. Kuukautiset tulivat ihan normaalisti, mikä toi minulle lohtua. Haudoin koko ajan itsemurhaa, sillä alitajuisesti ymmärsin, että seinä on tulossa vastaan ja kokemani raiskauksen lisäksi joudun lopulta vielä synnyttämään ja elämään loppuelämäni sen kanssa, että minulla on jälkeläinen. Se henkinen tuska ja häpeä ilmeisesti lamasivat niin, etten vain kyennyt hakemaan apua. Pelkäsin myös lääkärin tutkimuksia ja itse toimenpidettä ihan valtavasti, uskoakseni raiskauskokemuksen vuoksi. Lopulta eräs läheiseni tajusi, että en ole vakavasti masentunut, vaan raskaana, ja vei minut lääkäriin.

Abortti tosiaan tapahtui Valviran luvalla, hakemuksessa vetosin raskauden alkamisen olosuhteisiin ja sosioekonomisiin syihin (nuori ja taloudellisesti kyvytön hoitamaan lasta).

Synnyttämäni (tai siis ulos tipahtanut) sikiö ei kyllä vastannut täälläkin linkitettyjä romanttisia kuvia kohdussa uinuvista pikkuihmisistä. Se oli pieni kiinteä solupallo, kuin iso katkarapu.

Miksi kirjoitin tämän? En tiedä. Hirveän moni ottaa kärkkäästi kantaa, eikä ymmärrä mikä valtava helpotus abortti on esim. kaltaisilleni.

Ikävä tilanne. Itsellenikin on tehty abortti viikolla 12. Ei se silti poista sitä että pitkälle edenneen raskauden abortointiin liittyy eettisiä ongelmia (vielä enemmän kuin alkuraskauden aikaiseen). Itselläni tuo meni niin että tiesin jo viikolla 7. Että olen raskaana ja halusin abortin, mutta sain ajan vasta viikolle 12. Silloin se tehtiin kaavintana. Lisäksi itse tiedän että se raskaus oli pidemmällä, mutta lääketieteellisesti arvioituna oli viikolla 12. Tiesin itse tarkan hedelmöittymispäivän, kun poikakaveri oli armeijassa ja nähtiin harvoin, mutta se ei vaikuttanut siihen arvioon. En ole siis mikään abortin vastustaja, vastustan vaan itsepetosta.

Vammaisten sikiöiden abortoinnissa vanhemmat yleensä yrittävät vähentää lapsen kipua. Lapsellani oli vakava luuston kehityshäiriö ja viikolla 20 luut olivat jo katkenneet sadoista eri kohdista. Keskeytyksen tein rakkaudesta lasta kohtaan, sillä mitään toivoa ei ollut, raskautta jatkamalla olisin vain pidentänyt lapsen tuskaa. Toivon tosiaankin, ettei lapseni kivun aistiminen ollut vielä kehittynyt ennen keskeytystä. Niin karmeaa olisi lapsen kipu ollut luitten katkeillessa kohdussa. Nyt voin sentään toivoa, ettei lapseni ehtinyt kokemaan tuskaa eläessään kohdussani.

Minun lapseni muuten syntyi keskeytyksen yhteydessä elävänä, mutta kuoli syliini tehtyään pari turhaa hengitysyritystä. Lapseni tuhkattiin ja haudattiin hautausmaalle. Muistan hänet aina.

Vierailija kirjoitti:

Kuka pystyy elämään ittensä kanssa abortin jälkeen??? Ei käsitä.

Hyvin, paremmin kuin että olisin nyt yh ja lapsen isä työtön alkoholisti, joka pahoinpitelee minua. Joskus ehkäisy vain pettää, se 0,01 prosenttia on luku sekin. Tiedän tehneeni oikean päätöksen enkä kadu ollenkaan. Eikä minun omaa elämääni koskevaa päätöstä voi kukaan tuomita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen sitä mieltä, että abortti ei ole murha, mutta olen kuitenkin vakavasti sitä mieltä että se rv 12 on semmonen viimeinen raja. Silloinkin mielestäni ollaan jo vähän liian pitkällä. Mielestäni voisi laskea rajan rv9 yleiseksi abortin rajaksi ja lääkärin luvalla rv12.

Olen tämän kommentin kirjoittaja ja haluaisin lisätä vielä, että toki toivoisin että keksittäisiin vielä joku tarkempi seula millä voitaisiin seuloa mahdolliset kehityshäiriöt yms aikaisemmassa vaiheessa.

Mutta jos np-ultrassa ja labrojen mukaan rv12 löytyisi huolenaihetta ja tehtäisiin lapsivesi punktio niin kuinka varmat tulokset siinä saataisiin? Mä en näe muuta syytä kuin vakavat kehityshäiriöt syyksi keskeyttää raskaus niin myöhään kun rv20. Toki raiskaus on vakava syy, mutta eiköhän semmoinen raskaus pystytä toteamaan jo paljon ennen puoltaväliä raskautta.

Jotenkin se ei vain tunnu inhimilliseltä että annetaan alkion kehittyä ja kasvaa monta kuukautta ennen keskeytystä. Ja painotan vielä, että en ole aborttia vastaan. Enkä tiedä näistä seuloista tarpeeksi, mutta toivoisin että rajaa voitaisiin laskea.

Entäs minä? Ehkäisy ei toiminut ja arvasin jo ensimmäisellä raskausviikolla olevani raskaana. En tiedä miksi, mutta olo vain tuntui oudolta. Tein testin, ei mitään. Menkatkin tulivat ja niiden jälkeen menin kätilölle, joka teki testin. Kaikki sanoivat, että turhaan panikoin ja ehkäisy toimii.

Tein testejä ja aina näytti negatiivista. Menkat tulivat kolmannelle kuulle, mutta silloin vihdoin testikin näytti heikosti positiivista. Raskaus oli kuulemma aluillaan. Silloin alkoivat myös järkyttävät pahoinvoinnit, jolloin kaikki tuli ylös seuraavat kolme viikkoa. Sain ekan ajan ultraan kaksi viikkoa myöhemmin positiivisesti raskaustestistä ja sikiö vk 12. Abortti tapahtui tämän jälkeen eli "yliajalla".

Tähän omaan tapaukseeni nyt puuttumatta: Itse en ymmärrä sitä, että miksi alkio ei saisi kasvaa ja kehittyä montaa kuukautta, kun tosiaan se osa aivoista ei kuitenkaan ole vielä kehittynyt, joka kipua aistii. Ei kyseessä voi olla ihminen, jos se ei selviä kohdun ulkopuolella. Vk 22 asti käytetään termiä kenkenmeno ja siihen on syy. Kaikki eivät kuitenkaan jätä ehkäisyä käyttämättä tai saa merkkejä raskaudesta keholtaan.

Vaikka ekasta viestistäni saa ehkä sen käsityksen että rv12 on totaali raja mitä toivon, niin en sitä tarkoittanut. Se on minulle se semmoinen henkilökohtainen "kipuraja". Sitten keskeytys alkaa tuntumaan jo pahalta ajatukselta. Anteeksi huonoa mielipiteen ilmaisuani (kiekko häiritsee mun palstailua :D ) mutta tosiaan haluaisin rajaa alemmas, mutta minusta pitäisi silti pitää kuitenkin hätätapauksien kanssa takaportti auki. Ettei se rv12 totaalinen seinä ole toiveissani. Vaikka ja mitä voi sattua ja mitä vakavia vikoja löytyä alkiosta/sikiöstä, että inhimillisyys edellä tietenkin. En vaan haluaisi, että abortteja venytetään turhan päiten suurille viikoille.

Nytkin tekstini sekavaa. Anteeksi. Se on tää jääkiekko. Hyvä suomi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisihan se mukava jos ei tuntisi kipua, mutta ikävä kyllä tuo haiskahtaa vähän sellaiselta selitykseltä joka on keksitty sen jälkeen kun on päätetty että raskauden voi keskeyttää viikolla 20. Ettei vaan kenellekkään tulisi paha mieli niin sanotaan ettei tunne kipua. Vähän kuin kalatkaan ei muka tunne kipua, eikä hyönteiset, madot ja muut, mikä milloinkin sen mukaan mikä ihmisistä olisi kivaa. Jokainen kuitenkin näkee omin silmin että kyllä ne tuntee. Kipu on niin perimmäinen aisti, ilman sitä olento ei pysty suojelemaan itseään ja pysy hengissä. Ei ole oikein mitään syytä uskoa miksei kaikki olennot tuntisi kipua.

Kala ja hyönteiset hyötyy kipuaistista. Kaloilla varmasti onkin, mutta hyönteisistä en osaa sen kummemmin sanoa. Mitä sikiö hyötyy aikaisesta kivun tuntemisesta? Evolutiivisesta näkökulmasta se ei auta selviytymisessä.

Sikiö on pidemmälle kehittynyt olento viikolla 20 kuin kala koskaan. Miksi sille ei olisi kehittynyt kipuaistia, joka kehittyy kaikille muillekkin olennoille nopeasti.

Koska ihmisen kipuaistimus syntyy siitä, että kehossa on kipua aistivia hermosoluja, jotka pystyvät viestittämään aistimukset aivoihin, joissa varsinaisen kipukokemus syntyy. Nämä järjestelmät kehittyvät vasta sellaisiksi että kipua (sellaisena kuin me sen ihmisinä koemme) on mahdollista kokea vasta sitten. Nykytiedon mukaan tämä tapahtuisi vasta siinä raskausviikon 27-30 tietämillä.

Nämähän ovat syyt miksi se abortin raja on vedetty sinne 20 viikolle, eli siinä on varaakin jokunen viikko.

Mitä sitä ennen on, emme osaa vielä sanoa.

Tutkijat käyttävät raskausviikoilla 1-10 nimitystä alkio. Vasta viikolta 10 kyseessä on sikiö. Tosiasia on että jos näkisit kuvassa ihmisalkion ja jonkin eläimen alkion viikolla 7, et pystyisi erottamaan kumpi on kumpi. Ihmisalkiolla on siinä vaiheessa häntä yms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen vähän yli 40-vuotias ja pidän rasistisena tuota kohtaa jonka mukaan jos tulisin raskaaksi niin saisin abortin helpommin myöhemmin kuin nuorempani. Erittäin loukkaavaa. Ikään kuin olisin niin vanha etten enää äidiksi kelpaisi.

Samaa juuri mietin! Ihan kuin olisin joku vaivaiskodin asukas vaikka olen paremmassa fyysisessä ja psyykkisess kunnossa kuin ikinä elämässäni.

Jaha olisi ehkä kannattanut miettiä syitä tähän eikä heti vetää herneitä nenään.

Yli 40-vuotiaalla on moninkertainen riski saada vammainen lapsi. Etenkin kromosomihäiriöt yleistyvät. Lapsilla on usein myös alhaisempi syntymäpaino kuin nuorempien äitien lapsilla. Yli 4kymppisenä muutenkin kaikki ongelmat raskaudessa ovat huomattavasti yleisempiä.

Muutenkin ei ehkä 40-vuotiaana tuo lapsen hoitaminen tunnu ylivoimaiselta, mutta entä 10 vuoden päästä? Mahtaa olla mukavaa kun kärsii vaihdevuosista ja yrittää samaan aikaan huolehtia lapsesta.

Ihmetyttää nämä kommentit abortin tehneitä kohtaan, esim "miten pystytte elämään itsenne kanssa?!" Tein abortin, kun sikiö oli 11 viikkoinen. Tein abortin siksi, että en tunne olevani vieläkään valmis äidiksi, enkä olisi esimerkiksi taloudellisesti pystynyt lasta pitämään. Tulin raskaaksi rikkoutuneesta kondomista, vaikka emme sitä edes huomanneet.  En halua lapselleni epävakaata elämää millään tavoin. Adoptiota en edes harkinnut, en olisi pystynyt kantamaan lasta 9kk sisälläni ja sitten antamaan häntä ventovieraille. Abortista on nyt melkein vuosi, enkä ole katunut päätöstäni. Päätös abortista oli helppo mutta samalla raskas. En usko että kukaan abortin tehneistä pitäisi sitä heppoisena asiana. Minua ei hetkauta lukemani/kuulemani kommentit murhaamisesta tai vastaavasta, koska en koe että olisin murhannut ketään. 

Seuraavan kerran, kun ihmettelet abortin tehneitä, voisit myös samalla ihmetellä kuinka ihmiset suhtautuvat eri tavoin asioihin. Minä en esimerkiksi hyväksy kuolemantuomiota, mutta en tuomitse heitä jotka sen hyväksyisivät. Ymmärrän heidän kantansa, vaikkei se kohtaakaan omaani. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisihan se mukava jos ei tuntisi kipua, mutta ikävä kyllä tuo haiskahtaa vähän sellaiselta selitykseltä joka on keksitty sen jälkeen kun on päätetty että raskauden voi keskeyttää viikolla 20. Ettei vaan kenellekkään tulisi paha mieli niin sanotaan ettei tunne kipua. Vähän kuin kalatkaan ei muka tunne kipua, eikä hyönteiset, madot ja muut, mikä milloinkin sen mukaan mikä ihmisistä olisi kivaa. Jokainen kuitenkin näkee omin silmin että kyllä ne tuntee. Kipu on niin perimmäinen aisti, ilman sitä olento ei pysty suojelemaan itseään ja pysy hengissä. Ei ole oikein mitään syytä uskoa miksei kaikki olennot tuntisi kipua.

Kala ja hyönteiset hyötyy kipuaistista. Kaloilla varmasti onkin, mutta hyönteisistä en osaa sen kummemmin sanoa. Mitä sikiö hyötyy aikaisesta kivun tuntemisesta? Evolutiivisesta näkökulmasta se ei auta selviytymisessä.

Sikiö on pidemmälle kehittynyt olento viikolla 20 kuin kala koskaan. Miksi sille ei olisi kehittynyt kipuaistia, joka kehittyy kaikille muillekkin olennoille nopeasti.

Koska ihmisen kipuaistimus syntyy siitä, että kehossa on kipua aistivia hermosoluja, jotka pystyvät viestittämään aistimukset aivoihin, joissa varsinaisen kipukokemus syntyy. Nämä järjestelmät kehittyvät vasta sellaisiksi että kipua (sellaisena kuin me sen ihmisinä koemme) on mahdollista kokea vasta sitten. Nykytiedon mukaan tämä tapahtuisi vasta siinä raskausviikon 27-30 tietämillä.

Nämähän ovat syyt miksi se abortin raja on vedetty sinne 20 viikolle, eli siinä on varaakin jokunen viikko.

Mitä sitä ennen on, emme osaa vielä sanoa.

Tutkijat käyttävät raskausviikoilla 1-10 nimitystä alkio. Vasta viikolta 10 kyseessä on sikiö. Tosiasia on että jos näkisit kuvassa ihmisalkion ja jonkin eläimen alkion viikolla 7, et pystyisi erottamaan kumpi on kumpi. Ihmisalkiolla on siinä vaiheessa häntä yms.

Kyllä ne erot jo näkyy tuolla viikolla. Ajatteles, että keskonen voi syntyä rv 24. Kyllä hänen kipuaan lääkitään, koska hän tuntee kivun. Ei siis pidä paikkaansa tuo rv 27-30.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle on tehty keskeytys ilmeisesti ns. myöhäisillä viikoilla, viikolla 15.

Olin 18-vuotias ja ensimmäinen poikaystäväni pakotti yhdyntään, raiskatessaan ei hänellä tietysti tullut mieleen käyttää ehkäisyä.

Raskaus oli kaltaiselleni kokemattomalle tytölle täysin uusi ja outo asia. Lamaannuin ihan täysin, hautauduin kotiini. Kielsin koko asian itseltäni, vaikka en aamuisin pystynyt nousemaan sängystä pahoinvoinnin vuoksi. Kuukautiset tulivat ihan normaalisti, mikä toi minulle lohtua. Haudoin koko ajan itsemurhaa, sillä alitajuisesti ymmärsin, että seinä on tulossa vastaan ja kokemani raiskauksen lisäksi joudun lopulta vielä synnyttämään ja elämään loppuelämäni sen kanssa, että minulla on jälkeläinen. Se henkinen tuska ja häpeä ilmeisesti lamasivat niin, etten vain kyennyt hakemaan apua. Pelkäsin myös lääkärin tutkimuksia ja itse toimenpidettä ihan valtavasti, uskoakseni raiskauskokemuksen vuoksi. Lopulta eräs läheiseni tajusi, että en ole vakavasti masentunut, vaan raskaana, ja vei minut lääkäriin.

Abortti tosiaan tapahtui Valviran luvalla, hakemuksessa vetosin raskauden alkamisen olosuhteisiin ja sosioekonomisiin syihin (nuori ja taloudellisesti kyvytön hoitamaan lasta).

Synnyttämäni (tai siis ulos tipahtanut) sikiö ei kyllä vastannut täälläkin linkitettyjä romanttisia kuvia kohdussa uinuvista pikkuihmisistä. Se oli pieni kiinteä solupallo, kuin iso katkarapu.

Miksi kirjoitin tämän? En tiedä. Hirveän moni ottaa kärkkäästi kantaa, eikä ymmärrä mikä valtava helpotus abortti on esim. kaltaisilleni.

http://www.tinkerbella.fi/2012/03/rv-155.html

Siinäpä vasta luotettava lähde.

Noita nukkeja käyttävät muuten mm. aborttia vastuvat hihhulit Jenkeissä. Lisäksi nuo kuvituskuvat on tarkoitettu naisille, jotka odottavat toivottua lasta. Alkion ja sikiön kuvaaminen minikokoisena vauvana vahvistaa äidin suhdetta sikiöön. Ja vetoaa toki myös abortinvastustajiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen sitä mieltä, että abortti ei ole murha, mutta olen kuitenkin vakavasti sitä mieltä että se rv 12 on semmonen viimeinen raja. Silloinkin mielestäni ollaan jo vähän liian pitkällä. Mielestäni voisi laskea rajan rv9 yleiseksi abortin rajaksi ja lääkärin luvalla rv12.

Olen tämän kommentin kirjoittaja ja haluaisin lisätä vielä, että toki toivoisin että keksittäisiin vielä joku tarkempi seula millä voitaisiin seuloa mahdolliset kehityshäiriöt yms aikaisemmassa vaiheessa.

Mutta jos np-ultrassa ja labrojen mukaan rv12 löytyisi huolenaihetta ja tehtäisiin lapsivesi punktio niin kuinka varmat tulokset siinä saataisiin? Mä en näe muuta syytä kuin vakavat kehityshäiriöt syyksi keskeyttää raskaus niin myöhään kun rv20. Toki raiskaus on vakava syy, mutta eiköhän semmoinen raskaus pystytä toteamaan jo paljon ennen puoltaväliä raskautta.

Jotenkin se ei vain tunnu inhimilliseltä että annetaan alkion kehittyä ja kasvaa monta kuukautta ennen keskeytystä. Ja painotan vielä, että en ole aborttia vastaan. Enkä tiedä näistä seuloista tarpeeksi, mutta toivoisin että rajaa voitaisiin laskea.

Entäs minä? Ehkäisy ei toiminut ja arvasin jo ensimmäisellä raskausviikolla olevani raskaana. En tiedä miksi, mutta olo vain tuntui oudolta. Tein testin, ei mitään. Menkatkin tulivat ja niiden jälkeen menin kätilölle, joka teki testin. Kaikki sanoivat, että turhaan panikoin ja ehkäisy toimii.

Tein testejä ja aina näytti negatiivista. Menkat tulivat kolmannelle kuulle, mutta silloin vihdoin testikin näytti heikosti positiivista. Raskaus oli kuulemma aluillaan. Silloin alkoivat myös järkyttävät pahoinvoinnit, jolloin kaikki tuli ylös seuraavat kolme viikkoa. Sain ekan ajan ultraan kaksi viikkoa myöhemmin positiivisesti raskaustestistä ja sikiö vk 12. Abortti tapahtui tämän jälkeen eli "yliajalla".

Tähän omaan tapaukseeni nyt puuttumatta: Itse en ymmärrä sitä, että miksi alkio ei saisi kasvaa ja kehittyä montaa kuukautta, kun tosiaan se osa aivoista ei kuitenkaan ole vielä kehittynyt, joka kipua aistii. Ei kyseessä voi olla ihminen, jos se ei selviä kohdun ulkopuolella. Vk 22 asti käytetään termiä kenkenmeno ja siihen on syy. Kaikki eivät kuitenkaan jätä ehkäisyä käyttämättä tai saa merkkejä raskaudesta keholtaan.

Vaikka ekasta viestistäni saa ehkä sen käsityksen että rv12 on totaali raja mitä toivon, niin en sitä tarkoittanut. Se on minulle se semmoinen henkilökohtainen "kipuraja". Sitten keskeytys alkaa tuntumaan jo pahalta ajatukselta. Anteeksi huonoa mielipiteen ilmaisuani (kiekko häiritsee mun palstailua :D ) mutta tosiaan haluaisin rajaa alemmas, mutta minusta pitäisi silti pitää kuitenkin hätätapauksien kanssa takaportti auki. Ettei se rv12 totaalinen seinä ole toiveissani. Vaikka ja mitä voi sattua ja mitä vakavia vikoja löytyä alkiosta/sikiöstä, että inhimillisyys edellä tietenkin. En vaan haluaisi, että abortteja venytetään turhan päiten suurille viikoille.

Nytkin tekstini sekavaa. Anteeksi. Se on tää jääkiekko. Hyvä suomi!

Ihmettelen väitettäsi, että abortteja venytettäisiin "turhan päiten suurille viikolle". Normaali takaraja on tälläkin hetkellä rv 12, minkä jälkeen joutuu hakemaan lupaa Valviralta jonkin painavan syyn perusteella. Tässäkin ketjussa on jo ainakin yksi kertonut, mikä oli hänen turhanpäiväinen syynsä keskeyttää raskaus (raiskauksesta johtunut pelko tms). Ja tämäkin takaportti on mahdollinen rv 20 asti.

Eikö se "yli 40-vuotias" voisi olla ihan vaihdevuosien takia. Voisin kuvitella, että joku kuvittelee vaihtareiden alkaneen ja ekan raskaustestin jälkeen tyytyy siihen ja siten raskaus pääsisi salaa jatkumaan turhan pitkälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle on tehty keskeytys ilmeisesti ns. myöhäisillä viikoilla, viikolla 15.

Olin 18-vuotias ja ensimmäinen poikaystäväni pakotti yhdyntään, raiskatessaan ei hänellä tietysti tullut mieleen käyttää ehkäisyä.

Raskaus oli kaltaiselleni kokemattomalle tytölle täysin uusi ja outo asia. Lamaannuin ihan täysin, hautauduin kotiini. Kielsin koko asian itseltäni, vaikka en aamuisin pystynyt nousemaan sängystä pahoinvoinnin vuoksi. Kuukautiset tulivat ihan normaalisti, mikä toi minulle lohtua. Haudoin koko ajan itsemurhaa, sillä alitajuisesti ymmärsin, että seinä on tulossa vastaan ja kokemani raiskauksen lisäksi joudun lopulta vielä synnyttämään ja elämään loppuelämäni sen kanssa, että minulla on jälkeläinen. Se henkinen tuska ja häpeä ilmeisesti lamasivat niin, etten vain kyennyt hakemaan apua. Pelkäsin myös lääkärin tutkimuksia ja itse toimenpidettä ihan valtavasti, uskoakseni raiskauskokemuksen vuoksi. Lopulta eräs läheiseni tajusi, että en ole vakavasti masentunut, vaan raskaana, ja vei minut lääkäriin.

Abortti tosiaan tapahtui Valviran luvalla, hakemuksessa vetosin raskauden alkamisen olosuhteisiin ja sosioekonomisiin syihin (nuori ja taloudellisesti kyvytön hoitamaan lasta).

Synnyttämäni (tai siis ulos tipahtanut) sikiö ei kyllä vastannut täälläkin linkitettyjä romanttisia kuvia kohdussa uinuvista pikkuihmisistä. Se oli pieni kiinteä solupallo, kuin iso katkarapu.

Miksi kirjoitin tämän? En tiedä. Hirveän moni ottaa kärkkäästi kantaa, eikä ymmärrä mikä valtava helpotus abortti on esim. kaltaisilleni.

http://www.tinkerbella.fi/2012/03/rv-155.html

Siinäpä vasta luotettava lähde.

Noita nukkeja käyttävät muuten mm. aborttia vastuvat hihhulit Jenkeissä. Lisäksi nuo kuvituskuvat on tarkoitettu naisille, jotka odottavat toivottua lasta. Alkion ja sikiön kuvaaminen minikokoisena vauvana vahvistaa äidin suhdetta sikiöön. Ja vetoaa toki myös abortinvastustajiin.

http://aitiyspakkaus.blogspot.fi/2012/07/naistentautien-paivystys.html