Lue keskustelun säännöt.
Sosiaalinen jännitys ja ihmispelko alentavat elämänlaatuani tuntuvasti
19.05.2016 |
En viime yönä nukkunut minuuttiakaan, koska jännitin ja pelkäsin virallista puhelua, joka minun täytyy tehdä tänään päivällä.
Olen nyt ihan uupunut ja huonovointinen ja juon kahvia etten täysin väsähtäisi. :(
Olen aina ollut tällainen. Miten hemmetissä tästä pääsee eroon? Vai onko ainoa mahdollinen ratkaisu ahdistusoireisiin sopeutuminen ja niiden hyväksyminen eli käytännössä jatkaa samaa rataa kuin tähänkin asti, mutta vain ilman tätä ongelman suremista ja valittamista? Eli tavallaan hyväksyä se ja syleillä sitä osana omaa ainutaatuista minuuttani?
Jos joku aikoo ehdottaa lääkitystä, niin turhaan. Olen käyttänyt nukahtamislääkkeitä ja rauhoittavia vuosia sitten eikä niillä ollut mitään vaikutusta. Lääkäri selitti, että minun adrenaliinin eritykseni on jännittäessäni ilmeisesti liian suuri, jotta rauhoittavilla olisi vastetta.
Muita?
Kommentit (25)
Nyt se on hoidettu! Huh. Viraston puhelin (Kelan alaosasto tms.) olikin auki jo yhdeksästä. En mennyt peiton alle sikiöasentoon, vaikka joka soluni huusi ja käski tehdä niin. Repäisin itseni tahdonvoimalla tekemään puhelun. Puhelu kesti vain pari minuuttia ja kaikki meni hyvin, mutta kylläpä tuli taas jännitettyä. Uneton yökin tuli kivasti tähän väliin. Ei tässä ole kyllä järjen hiventä.
Kiitos kaikille tuesta. Luen vastaukset ja parannusehdotukset ajatuksella.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle on myös määrätty propralia. Lisäksi tarvittaessa mietoja diapameja jos propral ei tunnu riittävän. Hirveä esiintymiskammo ja ihmispelko täälläkin ollut lapsesta asti. Sukujuhlat ym on ollut ihan hirveän stressaavia aina.
Mittasin sykkeeni joskus ennen esitelmää ja se löi 4x sekunnissa, eli sykkeeni oli 240!
Siihen päälle vielä se hirveä ahdistus ja muut tuntemukset.
Minähän olen unohtanut oman nimenikin kun piti isolle porukalle yhtäkkiä esitellä itsensä. Ihan järkyttävää. Ja se häpeän määrä mikä siitä seurasi..
Lopulta jouduin vaihtamaan ammattiakin kun tuossa mihin kouluttauduin olisi ollut aika paljon kuitenkin esillä olemista. Ja en vaan kertakaikkiaan pystynyt siihen lääkityksestä huolimatta. Aina ei annettu aikaa valmistautua että olisi ehtinyt lääkkeitä ottaa avuksi. Tohtorin tutkinto vaihtui sitten duunarin hommiin, mutta se ei haittaa yhtään. Ei tarvitse olla esillä enää kun ei kerta siihen kykene.
Mitähän kaikkea tosiaan elämässä olisi saavuttanutkaan ilman tällaista rajoitetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla mies?
Miten ihmeessä tämä asiaan liittyy?
Yritän vain keksiä, minkälaiset ominaisuudet naisessa voisivat estää miehen saannin. Vielä en ole keksinyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla mies?
Miten ihmeessä tämä asiaan liittyy?
Yritän vain keksiä, minkälaiset ominaisuudet naisessa voisivat estää miehen saannin. Vielä en ole keksinyt.
Minä olen ikisinkku ja yksi ketjuun vastanneista.
Normaalissa ihmisessä toisen epävarmuuden ja hädän aistiminen aiheuttaa empatiaa ja myötätuntoa. Joten jos siellä puhelimen päässä on yhtään aikuinen ja elämää nähnyt ihminen, hän ei ajattele sinusta ilkeästi vaikka puhelu menisi täysin persiilleen.