Sosiaalinen jännitys ja ihmispelko alentavat elämänlaatuani tuntuvasti
En viime yönä nukkunut minuuttiakaan, koska jännitin ja pelkäsin virallista puhelua, joka minun täytyy tehdä tänään päivällä.
Olen nyt ihan uupunut ja huonovointinen ja juon kahvia etten täysin väsähtäisi. :(
Olen aina ollut tällainen. Miten hemmetissä tästä pääsee eroon? Vai onko ainoa mahdollinen ratkaisu ahdistusoireisiin sopeutuminen ja niiden hyväksyminen eli käytännössä jatkaa samaa rataa kuin tähänkin asti, mutta vain ilman tätä ongelman suremista ja valittamista? Eli tavallaan hyväksyä se ja syleillä sitä osana omaa ainutaatuista minuuttani?
Jos joku aikoo ehdottaa lääkitystä, niin turhaan. Olen käyttänyt nukahtamislääkkeitä ja rauhoittavia vuosia sitten eikä niillä ollut mitään vaikutusta. Lääkäri selitti, että minun adrenaliinin eritykseni on jännittäessäni ilmeisesti liian suuri, jotta rauhoittavilla olisi vastetta.
Muita?
Kommentit (25)
Kahvi nostaa verenpainetta. Propralua käyttää monet jännittävissä tilanteissa. Siis propral.
Saako tuota lääkettä terveyskeskuslääkäriltä?
Saa. Kerrot tilanteesi ja sanot että haluaisit kokeilla tuota lääkettä. Toivon sydämestäni että saisit siitä avun sillä tiedän mitä jännittäminen on.
Lääke ei varsinaisesti ole rauhoittava psyykenlääke ja siksi hyvä.
Saa lääkäriltä, on beetasalpaaja. Otan sitä öisin kun sydän hakkaa ahdistuksesta.
Itse tosiaan otan ennen tilannetta jossa tiedän sydämeni hakkaavan ja jännityksen nousevan. Auttaa juuri tähän sydämen sykkeeseen ja sitä kautta helpottaa jännityksen tunnetta.
Lopeta se kahvinjuonti. Kärsin jännityksestä 20 vuotta eikä mikään lääkitys ole toiminut yhtä hyvin kuin kahvin ja muiden kofeiinia sisältävien aineiden nauttimisen lopettaminen.
Terapia auttaa ja jos siihen ei ole varaa, apua voi saada esim. kirjoista. Itse kävin vuosia sitten läpi Tomas Furmarkin ym. kirjoittaman ruotsinkielisen kirjan Social fobi, jonka tehosta on tutkitusti näyttöä. Kirjassa oli tietoa, käytännön harjoituksia ja selvät ohjeet siitä miten ja missä tahdissa edetä. Kirjan avulla oireeni väheni selvästi muutamassa kuukaudessa.
Minä olen hyväksynyt asian. Rauhoittavat eivät tuoneet juuri vaikutusta, propral ei auta henkisiin oireisiin. Olen altistanut itseäni _vuosikausia_ jännittäville asioille ja edelleen ne jännittävät minua. Usein mietin mihin olisin päässyt elämässäni ellen pelkäisi muille tavallisia asioita. Menee valtaosa energiasta ahdistukseen ja pelkoihin.
Itse syön masennukseen seronilia ja jännitykseen oxaminia. Ehkä voisit kokeilla noita jos et olet vielä kokeillut?
Entäs liikunta, juoksu, punttis, vesiliikunta? Voisit kokeilla kaikkea mikä sopii.
Jumalan siunausta sinulle polullasi! En ole itse vielä erityisesti uskossa, mutta sinne päin menossa ja kovasti toivon hyvää kaikille mukaville lähimmäisille!
9 jatkaa. Asioita, joita olen koittanut:
- mindfulness
- hengitystekniikat
- rauhoittavat (eivät toimineet)
- propral (vakikäytössä)
- ilman lääkkeitä, ns. shokkitekniikkana
- tietoinen hakeutuminen jännittäviin tilanteisiin
- systemaattinen ja pitkäaikainen mielikuvaharjoittelu kirjallisuuden ohjeiden mukaan
- pelon hyväksyminen
- alkoholi
Olisikohan jotain muuta vielä? Pelkotilani alkoivat liki 15 vuotta sitten ja en ole kyennyt omalla toiminnallani niitä juurikaan vähentämään. Kykenen työelämään ja muihin asioihin, mutta tunnen olevani liki jatkuvassa stressitilassa.
Kiitos vastanneille.
Soittoaika lähestyy. Minulla on hengenahdistusta, lihaksia kiristää, on vaikeaa olla aloillaan fyysisesti, on jopa lievää pahoinvointia, sydän hakkaa. Henkinen hätä käy voimakkaammaksi. Tekee mieli mennä sänkyyn ja käpertyä peiton alle sikiöasentoon, sulkea kova maailma ulkopuolelle ja itkeä äitiä.
Minuutit vyöryvät eteenpäin armottomasti. Puhelinsoitto lähestyy! Pakokauhu täyttää mielen ja kehon.
Kuulostaa vitsiltä, mutta ei ole sitä.
ap
Mieti että soitat minulle, olen kiltti ja tärkeintä on että asiasi tulee selväksi ja hoidettua oikein.
Etkö ole siis kokeillut ssri-lääkkeitä?
^ Tsemppiä ap. On vaikea sanoa mitään auttavaa ja lohduttavaa, mutta täällä on niitä, jotka ymmärtävät täysin miten kamalaa sen yhdenkin soiton tekeminen on ja mitä se aiheuttaa. Joskus minulla auttaa se kun mietin sitä helpotuksen määrää mikä soiton/muun jälkeen koittaa.
Suosittelisin järjestelmällistä altistusharjoittelua ammattilaisen tukemana. Yksityiseltä löytyy esim. Kogn käyttäytymisterapeutteja, julkisella sektorilla psyk polilla yleensä joku (psykologi, toimintaterapeutti) näitä tekee. Älä alistu ahdistuneeksi ja ala vältellä entistä enemmän, koska silloin ikään kuin sopeudut välttämään koko ajan entistä enemmän. Altistus vaatii hirveästi töitä ja mukavuusalueen rajojen jatkuvaa venyttämistä, mutta sillä voi saada todellisen muutoksen aikaan!
Saanko kysyä minkälaisesta puhelusta kyse?
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla mies?
Miten ihmeessä tämä asiaan liittyy?
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastanneille.
Soittoaika lähestyy. Minulla on hengenahdistusta, lihaksia kiristää, on vaikeaa olla aloillaan fyysisesti, on jopa lievää pahoinvointia, sydän hakkaa. Henkinen hätä käy voimakkaammaksi. Tekee mieli mennä sänkyyn ja käpertyä peiton alle sikiöasentoon, sulkea kova maailma ulkopuolelle ja itkeä äitiä.
Minuutit vyöryvät eteenpäin armottomasti. Puhelinsoitto lähestyy! Pakokauhu täyttää mielen ja kehon.
Kuulostaa vitsiltä, mutta ei ole sitä.
ap
Ei ainakaan kantsi hakea myyjän hommaa sitten.,,
Propral on pelastanut elämäni. Monta sosiaalista tilannetta selvinnyt tämän johdosta. Olisi vain pitänyt nuorempana tämä tietää. Mutta hyvä näinkin. Otan tarpeen tullen ja auttaa eikä tee yhtään uneliaaksi.