Onko sinulle ollut yliopisto-opinnot jollain tapaa pettymys?

Vierailija kirjoitti:

Olin itse ajoittain pettynyt luennoitsijoiden innottomuuteen ja pakkopullatehtaviin. Opiskelen arkkitehtuuria, ja yhdelle kandikurssille piti tehda raportti mittavirheista - mittasin siis 100 laatan saumojen leveydet ja laskin annetuilla kaavoilla mihin mittavirhekategoriaan ko. seina kuuluisi. Varmasti en ikina tule tarvitsemaan tuota taitoa.

Tutkinnossa oli paljon kursseja joiden yhteytta tyoelamaan on vaikea nahda, mm. teknologian historian kurssi ja ilmastointikanavien ilmavirtojen teoriaa. Nyt maisterivaiheessa olen todella tyytyvainen opetukseen, vain kurssien suunnittelu saa minut raivostumaan: tahan jaksoon on suunniteltu 56 tuntia aktiivista opiskelua viikossa. Siina sitten kay osa-aikatoissa, nuku ja hanki sosiaalinen elama. Kaytannossa elan cad-ohjelmistossa nykyisin.

Kaupunkihistoriasta kiinnostunut kysyy, eikö hyvälle arkkitehdille ole aika relevantti tieto ymmärtää, miten teknologia on kehittynyt, mitä milloinkin on teknisesti voitu ja osattu rakentaa ja miten innovaatiot ylipäänsä ovat siirtyneet arkkitehtuuriin. Jos vaikka vastaan tulisi hanke, jossa pitää otta joku aikakausi huomioon, niin olettaisin tällaisesta olevan hyötyä. Tai vaihtoehtoisesti, eikö ole hyvä nähdä oma arkkitehtuurinen työ historiallisessa valossa ja osata jo suunnitteluvaiheessa ottaa huomioon tulevat tekniset muutokset ja sen vaikutus työn käytettävyyteen ja kestävyyteen. 

Sisäilmaongelmat ovat aika akuutti ja paljon maksava juttu, joten varmaan se ilmastointikanavien ilmavirtojenkin kulku on arkktehdin hyvä ymmärtää. 

Tekun jälkeen teknillinen korkeakoulu ei opettanut enää mitään sellaista, mistä olisi oikeasti hyötyä työelämässä. Muutenkin olin vähän väärällä asenteella korkeakoulussa, se oli vain enemmän näyttämistä "anytime dipaksi jos vaan haluan" kuin että olisin oikeasti opiskelemassa jotain uutta.

Aikaa meni nippa nappa ns oikean insinöörityön ohessa, sain vähän yli 60 ov "vapaata" teku-opinnoista - ja tuohon aikaan ne vapaat annettiin vasta sitten kun oli läpäissyt pääsykokeet kuten muutkin dipaksi haluavat, tekupapereilla ei ollut ennen sisäänpääsyä mitään merkitystä. 

Up

Tieteellisyyden ja akateemisuuden puute.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä se, että ne opinnot eivät ole antaneet kunnolla valmiuksia työelämään. Ekassa oman alan ihkaoikeassa työpaikassa olin aika pihalla.

Tämäpä se. Tarvittaisiin paljon enemmän yliopistojen ja työnantajien yhteistyötä. Työelämään siirtyminen menee kokoajan hankalammaksi.

Olen kyllä aina yhtä pöllämystynyt ihmisistä jotka menevät yliopistoon ja odottavat työharjoitteluja ja käytännönläheistä opetusta. Ammattikorkeakoulut ovat sitä varten, eivät yliopistot. Yliopistojen tehtävä on valmistaa ensisijaisesti tutkijaksi. Tietty sen sijaan että ihmiset ohjautuisivat ammattikorkeisiin, mennään hakemaan yliopistoon lukemaan maisterintutkinto ja vaaditaan laitoksen opetussuunitelman muutosta. Ammattikorkeakoulua varmaan edelleen pidetään nolona ja yksinkertaisille junteille suunnattuna vaikka se palvelisi tarkoitusta huomattavasti paremmin? 

Hyi hitto että tekee pahaa lukea tätä ketjua. Ei se yliopisto ole mikään ammattikoulu eikä siitä sellaista pidä tehdä.

Itseäni kyllästyttää jokaisen kurssin sama kaava. Luetaan englanninkielisiä tutkimuksia joista tehdään esitys. Niiiiiiiin tympeää. Ensimmäisenä vuonna tuo on ihan ok jotta tietää mihin itse tulee tutkimuksissaan pyrkiä mutta kyllä toisena vuonna pitäisi jo päästä niitä omia tutkimuksia harjoittelemaan.

On ollut pettymys. Pelkkä egojen temmellyskenttä koko laitos. Kriittinen ajattelu ja argumentointi lähinnä tiettyjen samojen pinnalla olevien teoreetikoiden ja tutkijoiden teorioiden jatkuvaa toistamista ja vääntelyä. Akateeminen jargon on puuduttavaa, ja usein turhaa hienoilla sivistyssanoilla kikkailua, pseudoälykästä puuhastelua. Itse olen ilmeisesti liian rehellinen suoltaakseni sellaista p***aa, jota nykytutkimus vaatii ja jolla menestys yliopistomaailmassa olisi taattu.

Mielipiteidesi tulee myös mahtua yksiin sallittuihin raameihin tai muuten ura tyssää siihen. Opetusmetodit ovat vanhentuneita, opetus ei ole innostavaa ja opettajien arviointi mielivaltaista, eikä töistään saa kunnollista palautetta edes pyydettäessä. Perseennuolennalla voit kenties edetä johonkin urallasi, muuten ei mitään mahdollisuuksia. Tässä näitä muutamia, joita tulee mieleen. Vuodet yliopistolla lisänneet lähinnä kriittisyyttä koko academiaa, ja sen "asiantuntijoita" kohtaan. Kyseessä humanistinen, joten en yleistä kokemuksiani koskemaan esimerkiksi ns. kovia tieteitä.

30 vuotta vanhat teoriat oli kovassa huudossa. Voisi kuvitella että markkinointiin ja mainontaan olisi tullut jo uusia tuulia mutta ei sitten. Joku sanoi kuin olisi ollut erityislukio, hyvin kuvaava ilmaisu.

Kyllähän opinnot valmistelivat työhön, mutta vaikeusaste vaan otti melkoisen loikan.

En sanoisi että olisin ollut pettynyt mutta kuitenkin yllättynyt. Yliopisto on helpoin koulu jonka olen käynyt. Ehkä johtuu siitäkin että saa opiskella vain sitä mikä kiinnostaa ja siksi opinnot tuntuivat niin helpoilta. Ei tarvinnut opiskella lukion tavoin myös niitä aineita jotka eivät itseä niin kiinnosta.

Kiinnostaisi kyllä kuulla miltä aloilta ja mistä yliopistoista nämä pettymykset on. Mun kokemukset (Turun yliopiston yhteiskuntatieteellisessä) on olleet ihan erilaisia.

Musta on vähän nurinkurista, että ahkerien ja motivoituneidenkin opiskelijoiden energiaresurssit suunnataan asioiden ulkoa opetteluun ja muihin teorioihin, joilla ei ole mitään tekemistä oikean työn kanssa. Huijausta sanon minä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä se, että ne opinnot eivät ole antaneet kunnolla valmiuksia työelämään. Ekassa oman alan ihkaoikeassa työpaikassa olin aika pihalla.

Tämäpä se. Tarvittaisiin paljon enemmän yliopistojen ja työnantajien yhteistyötä. Työelämään siirtyminen menee kokoajan hankalammaksi.

Olen kyllä aina yhtä pöllämystynyt ihmisistä jotka menevät yliopistoon ja odottavat työharjoitteluja ja käytännönläheistä opetusta. Ammattikorkeakoulut ovat sitä varten, eivät yliopistot. Yliopistojen tehtävä on valmistaa ensisijaisesti tutkijaksi. Tietty sen sijaan että ihmiset ohjautuisivat ammattikorkeisiin, mennään hakemaan yliopistoon lukemaan maisterintutkinto ja vaaditaan laitoksen opetussuunitelman muutosta. Ammattikorkeakoulua varmaan edelleen pidetään nolona ja yksinkertaisille junteille suunnattuna vaikka se palvelisi tarkoitusta huomattavasti paremmin? 

Kuvittelisi ettei näin itsestäänselvyyksiä pitäisi joutua sanomaan ääneen, mutta ei kaikille yliopistoaloille todellakaan ole mitään vastaavaa vaihtoehtoa ammattikorkeakoulussa. Siksi sen yliopistokin pitää valmistaa opiskelijoita työelämään.

Yliopistoissa opiskelu on melko flegmaattista ja todellisuudesta irrallaan (luennoitsijat eivät esim. tiedä yliopiston ulkopuolisesta työelämästä mitään).

Eivät opinnot olleet pettymys vaan opinto-oppaiden lupaamat ruusuiset tulevaisuudennäkymät alan työpaikoista, joille voi sijoittua. Eri aloille voi sijoittua, mutta jos aikoo sijoittua jollekin koulutuksen valmistajalle alalle, tämä vaatii erikoiskoulutusta, joka ei sitten päde muulla alalla, esim. aineenopettaja ei olekaan pätevä museoalalle jne. Oikea poliittinen tausta sitten pätevöittää kaikkiin tehtäviin.

Ehkä opintotukijärjestelmä siinä mielessä, kuinka suppealle alalle ne valmistavat.

):

Vierailija kirjoitti:

Eivät opinnot olleet pettymys vaan opinto-oppaiden lupaamat ruusuiset tulevaisuudennäkymät alan työpaikoista, joille voi sijoittua. Eri aloille voi sijoittua, mutta jos aikoo sijoittua jollekin koulutuksen valmistajalle alalle, tämä vaatii erikoiskoulutusta, joka ei sitten päde muulla alalla, esim. aineenopettaja ei olekaan pätevä museoalalle jne. Oikea poliittinen tausta sitten pätevöittää kaikkiin tehtäviin.

Ehkä opintotukijärjestelmä siinä mielessä, kuinka suppealle alalle ne valmistavat.

Taas ennakoiva tekstinsyöttö, siis. opinnot, ei opintotukijärjestelmä.

up

pettynyt olen, olisihan sitä hyödyllisemminkin aikansa (elämänsä) voinut käyttää):