Onko sinulle ollut yliopisto-opinnot jollain tapaa pettymys?

Vierailija kirjoitti:

Gradujen ohjaus oli luokattoman huonoa. Luulisi kiinnostavan vähän enemmän, siitähän ne rahansa saa että porukka valmistuu! Oikeita töitä ei ole, mutta väikkäriä pääsee kyllä vääntämään. Sitten vaan kortistoon.

Tämä on totta. Aiempina vuosina opintosuorituksia kytätään kun pidetään tiukkaa kuria esim. tehtävien tai esseiden palauttamisten suhteen, mutta gradussa joudut pitämään puolesi, että saisit edes kunnollista ja riittävää ohjausta työn suhteen ja pääsisit valmistumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä se, että ne opinnot eivät ole antaneet kunnolla valmiuksia työelämään. Ekassa oman alan ihkaoikeassa työpaikassa olin aika pihalla.

Tämäpä se. Tarvittaisiin paljon enemmän yliopistojen ja työnantajien yhteistyötä. Työelämään siirtyminen menee kokoajan hankalammaksi.

Ammattikorkeakoulut ovat sitä varten.

Niiden opetus ja vaatimustaso on usein täyttä paskaa, koska oppilasaines on vähän mitä on. Jos saataisiin yliopistotasoista opetusta ammattikorkeakouluun ja vaatimukset niin ettei ihan jokainen höyrypää sieltä valmistu, niin homma olisi kunnossa. Sitäpaitsi aika usein se AMK "työelämäkytkkös" on sitä että työantajat tuovat keväisin harjoittelulappuja ilmoitustaululle ja sieltä reipas tradeopiskelija pääsee puhelinmyyjäksi. Siinä se työelämäkytkös. 

Niin sinä haluat siis sitä, että ei opeteta asioita selkeesti ja käydä läpi niitä porukassa vaan sitä, että eti kaikki teoria itse ja kokoa ryhmätyö josta tulee numero ja se mikä meni päin persettä saat selvittää sen täysin itse ettei kukaan sitä selitä sitä tai voit olla selvittämättä miten itse haluat. 

KVG Skanskan oppiva jonne raksan ekan ja tokan vuoden raksaopiskelijat hakevat, jonka jälkeen ei tartte hakee enää mihinkään, sillä sieltä tulee kesätyöt, harkkapaikat, opparit ja kun lähdet tutkintotodistus kädessä pihalle niin sulla on jo työmaa odottamassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kurssien sisällöt liian teoreettisia ja eivät siitä syystä anna oikeanlaisia työelämävalmiuksia. Keskitytään epäoleellisiin asioihin ihan liikaa. Pitäisi antaa enemmän konkreettisia tietoja ja taitoja, joilla pystyy a) myymään itseään työmarkkinoilla b) suoriutumaan menestyksekkäästi edes jossain ihan oikeassa työtehtävässä. Osa luennoitsijoista on myös todella epäammattimaisia, pikkumaisia ja laiskoja. Kommunikaatio ei pelaa, töilleen ei saa henkilökohtaista palautetta ja kurssien arvostelut vaihtelevat eri luennoitsijoiden välillä paljon (esim. toisen 2 on toisen 4).

Sinulle ammattikorkeakoulu sopisi varmaan paremmin. Siellä tosin opetuksen laatu on huonompaa. -12

Montakos vuotta olet ammattikorkeassa istunut ja montako yliopistossa?

Kas kummaa, kun lähes kaikkien valittajien esittämä kuva yliopistosta on kuin amissien karikatyyrit. Miksköhän näin on?

Vierailija kirjoitti:

Juuri nyt valmistumassa ja täytyy sanoa, että vähän paskan maku suussa. Seitsemän vuotta kulunut opintoihin ja olo on melko tyhjä ajatuksella "tässäkö tämä oli?"..ei hääviä. Ensinnäkin tulin yliopistoon suurin odotuksin koska ikääkin jo oli normaalista hiukan enemmän. Ekan vuoden jälkeen pettymys oli jo melko runsas. Erityisesti petyin muiden opiskelijoiden kuin myös toisaalta henkilökunnan "tasoon". Tietysti itsellä oli näin jälkikäteen ajateltuna liian ruusuiset kuvat opiskelusta suomalaisessa yliopistossa, joka on ilmainen(tai siis ainakin melkein). Ajattelin, että suurin osa yliopistossa olevista olisi jotenkin kiinnostuneita aineesta jota opiskelee, suurin osa olisi vähemmän pinnallisia ja että henkilökunnan puolelta motivoitaisiin opiskelijoita enemmän ja oltaisi tarvittaessa tukena. Mutta mitä vielä , samanlaisia tallustelijoita ja keskitason ihmisiä suurin osa. Ja päälimmäisenä on jäänyt tunne ,että ketään ei oikeasti nappaa juuri mikään. Vedetään vaan sillä suomalaisella leika rintaan ja kohti uusia pettymyksiä mentaliteetilla. Osa opiskelijoista ei eroa ammattikoulun käyneistä mitenkään (ja tämä nyt ei ole halventava kommentti tai amitsuja vähättelevä). Mutta jotenkin sitä ajatteli ,että yliopiston väki opiskelijat mukaan luettuina olisi jotenkin tieteellisesti kunnianhimoisempaa ja palon paremmin motivoituneita opiskeluun. Suomessa tosin kaikki yliopistot  etupäässä ovat Helsinkiä lukuunottamatta virkamieskouluja, joten mistään kovasta tieteen tekemisestä ei juuri voida puhua: asia mikä valkeni kyllä itselle opintojen kuluessa. Kaiken kaikkiaan jotenkin sellainen tunne , että olisi voinut jättää väliinkin. Tosin mahdollisesti ajan kanssa tätä tutkintoa osaa enemmän arvostaa..saas nähdä. Jatko-opinto mahdollisuus toki olisi mutta taidanpa jättää välistä ja mennä reilusti ns. oikeisiin töihin. Yliopisto työpaikkana taitaa myös olla melko ummehtunut sekä klikeille ja selkäänpuukotukselle altis? Kyllä ne hallituksen kaavailemat koulutusleikkaukset taitaa osua melko lailla oikeaan paikkaan.sen kaltaista käytävämittaria on vastaan tullut että huhhuh, Toinen on yliopistojen rahan käyttö..ei muuten aina kestä päivänvaloa sekään.

Aika kauan aikaa kulutit, varsinkin kun et systeemistä tykännyt. Ei taida systeemikään tykätä kaltaisistasi opiskelijoista, viisi vuotta max ja ulos. Noin hitaan ei kannata haaveillakaan jatko-opinnoista. Ja PS lun haet niitä oikeita töitä, toivottavasti työkokemusta on kertynyt selittämään hidas valmistuminen

Siis miksi joillekin on niin vaikeaa ymmärtää, että joillain voi olla huonoja kokemuksia yliopistosta? Ei sitä tarvitse henkilökohtaisesti ottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kurssien sisällöt liian teoreettisia ja eivät siitä syystä anna oikeanlaisia työelämävalmiuksia. Keskitytään epäoleellisiin asioihin ihan liikaa. Pitäisi antaa enemmän konkreettisia tietoja ja taitoja, joilla pystyy a) myymään itseään työmarkkinoilla b) suoriutumaan menestyksekkäästi edes jossain ihan oikeassa työtehtävässä. Osa luennoitsijoista on myös todella epäammattimaisia, pikkumaisia ja laiskoja. Kommunikaatio ei pelaa, töilleen ei saa henkilökohtaista palautetta ja kurssien arvostelut vaihtelevat eri luennoitsijoiden välillä paljon (esim. toisen 2 on toisen 4).

Sinulle ammattikorkeakoulu sopisi varmaan paremmin. Siellä tosin opetuksen laatu on huonompaa. -12

Montakos vuotta olet ammattikorkeassa istunut ja montako yliopistossa?

En ole tuo, kelle vastasit, mutta mulla on neljän vuoden AMK-tutkinto ja opiskelen nyt kolmatta vuotta yliopistossa. Poikaystävä opiskeli ensin yliopistossa ja vaihtoi ammattikorkeaan. Voin sanoa, että meidän kokemustemme perusteella ammattikorkeakoulun opetus ja suoritusvaatimukset ovat yliopistoon verrattuna pelkkä vitsi.

Odotin löytäväni enemmän samanhenkisiä ihmisiä. Olen ns. hikipinko joten tuli aika yllätyksenä etteivät kaikki alaani opiskelevat olekaan tällaisia, varsinkin kun on vaikea ala päästä sisälle. Enemmänkin tuntuu että oikeasti itse opiskeluun intohimolla suhtautuvia on pieni vähemmistö vaikka ala ja valmistuminen varmasti valtaosaa kiinnostaakin ja massaluentojen todellisuus oli kaukana siitä teorioiden pyörittelystä ja akateemisesta keskustelusta mitä kuvittelin sen olevan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kurssien sisällöt liian teoreettisia ja eivät siitä syystä anna oikeanlaisia työelämävalmiuksia. Keskitytään epäoleellisiin asioihin ihan liikaa. Pitäisi antaa enemmän konkreettisia tietoja ja taitoja, joilla pystyy a) myymään itseään työmarkkinoilla b) suoriutumaan menestyksekkäästi edes jossain ihan oikeassa työtehtävässä. Osa luennoitsijoista on myös todella epäammattimaisia, pikkumaisia ja laiskoja. Kommunikaatio ei pelaa, töilleen ei saa henkilökohtaista palautetta ja kurssien arvostelut vaihtelevat eri luennoitsijoiden välillä paljon (esim. toisen 2 on toisen 4).

Sinulle ammattikorkeakoulu sopisi varmaan paremmin. Siellä tosin opetuksen laatu on huonompaa. -12

Montakos vuotta olet ammattikorkeassa istunut ja montako yliopistossa?

En ole tuo, kelle vastasit, mutta mulla on neljän vuoden AMK-tutkinto ja opiskelen nyt kolmatta vuotta yliopistossa. Poikaystävä opiskeli ensin yliopistossa ja vaihtoi ammattikorkeaan. Voin sanoa, että meidän kokemustemme perusteella ammattikorkeakoulun opetus ja suoritusvaatimukset ovat yliopistoon verrattuna pelkkä vitsi.

Mikähän ala? Sillä on aika paljon merkitystä. Arvaan, että ei teknillinen. Sama polku oli minulla, ensin AMK ja sitten yliopisto ja AMK tuotti enemmän harmaita hiuksia.

Vierailija kirjoitti:

Odotin löytäväni enemmän samanhenkisiä ihmisiä. Olen ns. hikipinko joten tuli aika yllätyksenä etteivät kaikki alaani opiskelevat olekaan tällaisia, varsinkin kun on vaikea ala päästä sisälle. Enemmänkin tuntuu että oikeasti itse opiskeluun intohimolla suhtautuvia on pieni vähemmistö vaikka ala ja valmistuminen varmasti valtaosaa kiinnostaakin ja massaluentojen todellisuus oli kaukana siitä teorioiden pyörittelystä ja akateemisesta keskustelusta mitä kuvittelin sen olevan.

Ehkä on sinun vuorosi avartaa ihmiskuvaasi ja oppia niiltä ainejärjestön bilehileiltä jotain?

Minulle tuli tunne, että ainoa asia minkä vuoksi yliopistotutkinto hankitaan on se, että Suomessa ilman sitä ei pääse töihin. Eli kyseisellä paperilla on pelkkä välinearvo. Olisi ne vuodet voinut yhtä hyvin tehdä töitäkin, joihin olisi riittänyt ehkä puolen vuoden perehdytys. Ylioppilastutkinto kuvaa hyvin ihmisen oppimiskykyä, eli sen jälkeen on aika turhaa opiskella asiaankuulumatonta liirumlaarumia kuusi vuotta. Imho.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kurssien sisällöt liian teoreettisia ja eivät siitä syystä anna oikeanlaisia työelämävalmiuksia. Keskitytään epäoleellisiin asioihin ihan liikaa. Pitäisi antaa enemmän konkreettisia tietoja ja taitoja, joilla pystyy a) myymään itseään työmarkkinoilla b) suoriutumaan menestyksekkäästi edes jossain ihan oikeassa työtehtävässä. Osa luennoitsijoista on myös todella epäammattimaisia, pikkumaisia ja laiskoja. Kommunikaatio ei pelaa, töilleen ei saa henkilökohtaista palautetta ja kurssien arvostelut vaihtelevat eri luennoitsijoiden välillä paljon (esim. toisen 2 on toisen 4).

Sinulle ammattikorkeakoulu sopisi varmaan paremmin. Siellä tosin opetuksen laatu on huonompaa. -12

Montakos vuotta olet ammattikorkeassa istunut ja montako yliopistossa?

En ole tuo, kelle vastasit, mutta mulla on neljän vuoden AMK-tutkinto ja opiskelen nyt kolmatta vuotta yliopistossa. Poikaystävä opiskeli ensin yliopistossa ja vaihtoi ammattikorkeaan. Voin sanoa, että meidän kokemustemme perusteella ammattikorkeakoulun opetus ja suoritusvaatimukset ovat yliopistoon verrattuna pelkkä vitsi.

Vaatimustaso ja laatuko sama asia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Odotin löytäväni enemmän samanhenkisiä ihmisiä. Olen ns. hikipinko joten tuli aika yllätyksenä etteivät kaikki alaani opiskelevat olekaan tällaisia, varsinkin kun on vaikea ala päästä sisälle. Enemmänkin tuntuu että oikeasti itse opiskeluun intohimolla suhtautuvia on pieni vähemmistö vaikka ala ja valmistuminen varmasti valtaosaa kiinnostaakin ja massaluentojen todellisuus oli kaukana siitä teorioiden pyörittelystä ja akateemisesta keskustelusta mitä kuvittelin sen olevan.

Ehkä on sinun vuorosi avartaa ihmiskuvaasi ja oppia niiltä ainejärjestön bilehileiltä jotain?

Toki biletyskin silloin tällöin on hauskaa. Viikon kännit eivät vaan ole juttuni, vaikka ainejärjestötoiminnan vähemmän bilepainotteisessa puolessa olenkin tiiviisti mukana. Ja kyllä niissä bileissäkin tulee käytyä.

Jokainen hakee yliopistolta ja opiskelijaelämältä eri asioita enkä näe tässä mitään ihmeellistä. Itse olisin vain toivonut että en edelleen korkeakouluasteella olisi ollut se jonka opiskelutahtia ja -suhtautumista ihmetellään selän takana.

Opetus oli luokattoman huonoa. Itsestäänselvyyksiä jankattiin vuosikausia. Siinä vaiheessa kun piti alkaa tehdä gradua, olin jo niin tylsistynyt, ettei siitä meinannut tulla mitään.

Vierailija kirjoitti:

Minulle tuli tunne, että ainoa asia minkä vuoksi yliopistotutkinto hankitaan on se, että Suomessa ilman sitä ei pääse töihin. Eli kyseisellä paperilla on pelkkä välinearvo. Olisi ne vuodet voinut yhtä hyvin tehdä töitäkin, joihin olisi riittänyt ehkä puolen vuoden perehdytys. Ylioppilastutkinto kuvaa hyvin ihmisen oppimiskykyä, eli sen jälkeen on aika turhaa opiskella asiaankuulumatonta liirumlaarumia kuusi vuotta. Imho.

Parikymmentä vuotta sitten monet eivät käyneet liirumlaarum-tutkintojaan (kovalta alaltakaan) edes loppuun, kun sillä ei työelämän kanssa ollut mitään tekemistä silloin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Odotin löytäväni enemmän samanhenkisiä ihmisiä. Olen ns. hikipinko joten tuli aika yllätyksenä etteivät kaikki alaani opiskelevat olekaan tällaisia, varsinkin kun on vaikea ala päästä sisälle. Enemmänkin tuntuu että oikeasti itse opiskeluun intohimolla suhtautuvia on pieni vähemmistö vaikka ala ja valmistuminen varmasti valtaosaa kiinnostaakin ja massaluentojen todellisuus oli kaukana siitä teorioiden pyörittelystä ja akateemisesta keskustelusta mitä kuvittelin sen olevan.

Ehkä on sinun vuorosi avartaa ihmiskuvaasi ja oppia niiltä ainejärjestön bilehileiltä jotain?

Toki biletyskin silloin tällöin on hauskaa. Viikon kännit eivät vaan ole juttuni, vaikka ainejärjestötoiminnan vähemmän bilepainotteisessa puolessa olenkin tiiviisti mukana. Ja kyllä niissä bileissäkin tulee käytyä.

Jokainen hakee yliopistolta ja opiskelijaelämältä eri asioita enkä näe tässä mitään ihmeellistä. Itse olisin vain toivonut että en edelleen korkeakouluasteella olisi ollut se jonka opiskelutahtia ja -suhtautumista ihmetellään selän takana.

Opiskelutahtia ihmetellään ihan aina jonkun toimesta niin, että joko opiskelet liian lepsusti tai liian tosissaan riippumatta siitä, mitä teet. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle tuli tunne, että ainoa asia minkä vuoksi yliopistotutkinto hankitaan on se, että Suomessa ilman sitä ei pääse töihin. Eli kyseisellä paperilla on pelkkä välinearvo. Olisi ne vuodet voinut yhtä hyvin tehdä töitäkin, joihin olisi riittänyt ehkä puolen vuoden perehdytys. Ylioppilastutkinto kuvaa hyvin ihmisen oppimiskykyä, eli sen jälkeen on aika turhaa opiskella asiaankuulumatonta liirumlaarumia kuusi vuotta. Imho.

Parikymmentä vuotta sitten monet eivät käyneet liirumlaarum-tutkintojaan (kovalta alaltakaan) edes loppuun, kun sillä ei työelämän kanssa ollut mitään tekemistä silloin. 

Juu, talouslaman "hyöty" on se, että meillä on nykyään maailman parhaiten koulutetut työttömät.

On. Erittäin suuri pettymys.

Vierailija kirjoitti:

Muinoin opiskelin vuoden ruotsia Jyväskylän yliopistossa - tai olisin opiskellut, elleivät kaikki vaaditut kurssit olisi osuneet niin pahasti päällekkäin, että pystyin käymään viikossa vain neljä kertaa jossakin parin tunnin häppeningissä. Luppoaikaa jäi valtavasti. - Heti alkuun meidät lykättiin kääntämään todella vaikeaa tekstiä suomesta ruotsiin, eikä käytettävissä ollut suomi-ruotsi -sanakirjoja. - Kielioppitunnilla aikaamme kulutti jaaritteleva naisopettaja, joka yritteli opettaa aivan samoja asioita, jotka oli opittu jo lukion alkuvuosina. Tärkeimmäksi anniksi häneltä jäi mieleeni usein toistettu opetus, että kun hän kysyy: "Vad var namnet?", siihen tuli osata hönkäistä oma nimi. - Ääntämisen opettaja oli todella hyvä ja häneltä sain hyvän pohjan. - Kyllä minusta kääntäjä tuli, mutta ei yliopistosta.

Vaaditut kurssit päällekkäin?

Meillä oli valmiit vuosikurssikohtaiset lukujärjestykset ja ei päällekkäisyyksiä ellei sitten itse töpeksinyt jotain kurssia.

Tietty putkimaisuus kaihertaa: yhdestä päästä laitetaan opiskelijoita sisään ja toisesta tullaan ulos. Tähän liittyvät turhat pakolliset kurssit, joista sekä luennoitsija että opiskelija tietää, ettei kukaan ikinä tule tarvitsemaan aihetta mihinkään, mutta silti luennoitsija on olevinaan, että aihe on maailman tärkein. (Toki kaikilta kursseilta voi oppia "yleisiä taitoja", esim. ajankäyttö- tai tiimityötaitoja, mutta kyllä tosi paljon hevonkukkua on ainakin meillä humanisteilla).