Onko sinulle ollut yliopisto-opinnot jollain tapaa pettymys?

Alalla on hyvä työtilanne = yhteen määräaikaiseen paikkaan on sata pätevää hakijaa

Yksi asia mitä ihmisen pitää ymmärtää on se että opinnot eivät ole elämää, vaan valmistavat siihen mitä opintojen jälkeen tulee. Ainoa tapa siis miten opinnot voi olla pettymys on se etteivät ne johda haluttuun lopputulokseen. Siihen syytä voi kukin miettiä itsekseen. Suomessa ilmainen koulutus on vääristänyt ajatusmaailman aivan täysin, ajatellaan että opinnot itsessään olisivat jotain muuta kuin opiskelua. Se on aikaa jolloin mietitään omaa tulevaisuutta, eletään tiukemmin taloudellisesti jne kunnes valmistutaan ja tehdään jotain muuta, ei suinkaan aikaa jolloin voi suorittaa kiinnostavia kursseja ja tutkintoja omaksi huviksi loputtomiin.

Vierailija kirjoitti:

Itä-Suomen yliopiston Savonlinnan kampuksella ei ole mielestäni mitään tekemistä yliopisto-opintojen kanssa. Harmittaa itseä, kun tulin opiskelemaan kotitaloustiedettä (kotitalousopettajakoulutukseen) ja haluan tätä niin kovasti, mutta opinnot ihan lapsellisia. Ei oikeastaan ollenkaan tieteellistä otetta. Olisinpa hakenut myös Helsinkiin... 

Laadutonta touhua.

Anteeksi jos kuulostan juntilta, mutta miten kotitalousopettajakoulutus voisi olla tiedettä..? Sehän on vaan pyykinpesun ja ruuanlaiton yms. opettamista. Eihän siinä tarvita kuin maalaisjärkeä, jonka siirtää eteenpäin oppilaille.

Itsellä vasta vuosi takana, joten ehkä vähän vaikea sanoa, mutta tähän mennessä olen tykännyt tosi paljon ja on vastannut odotuksia. Opetus on ollut pääosin hyvänlaatuista, kurssit mielenkiintoista ja jo meille ensimmäisen vuoden opiskelijoille on annettu paljon hyviä vinkkejä työllistymiseen ja työelämään vaikka se ei nyt ole vielä ajankohtaista. Kyseessä tosin melko uusi ja koko ajan kehittyvä ala, joten voi olla että johtuu siitä, että on asiat näin hyvällä mallilla. Ja ylipäätään olen tykännyt koko yliopistosta ja muista ainejärjestöistä, paljon on ollut kivaa yhteistä toimintaa-

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä se, että ne opinnot eivät ole antaneet kunnolla valmiuksia työelämään. Ekassa oman alan ihkaoikeassa työpaikassa olin aika pihalla.

Tämäpä se. Tarvittaisiin paljon enemmän yliopistojen ja työnantajien yhteistyötä. Työelämään siirtyminen menee kokoajan hankalammaksi.

Ammattikorkeakoulut ovat sitä varten.

Niiden opetus ja vaatimustaso on usein täyttä paskaa, koska oppilasaines on vähän mitä on. Jos saataisiin yliopistotasoista opetusta ammattikorkeakouluun ja vaatimukset niin ettei ihan jokainen höyrypää sieltä valmistu, niin homma olisi kunnossa. Sitäpaitsi aika usein se AMK "työelämäkytkkös" on sitä että työantajat tuovat keväisin harjoittelulappuja ilmoitustaululle ja sieltä reipas tradeopiskelija pääsee puhelinmyyjäksi. Siinä se työelämäkytkös. 

Amkeissa on enemmään eroa kuin yliopistoissa esim. Jamkiin, metropoliaan ja tamkiin ei mennä heittämällä sisälle, kun oikeastaan muihin riittää kun kirjoitat henkilötiedot oikein hakupaperiin.

Vierailija kirjoitti:

Itsellä vasta vuosi takana, joten ehkä vähän vaikea sanoa, mutta tähän mennessä olen tykännyt tosi paljon ja on vastannut odotuksia. Opetus on ollut pääosin hyvänlaatuista, kurssit mielenkiintoista ja jo meille ensimmäisen vuoden opiskelijoille on annettu paljon hyviä vinkkejä työllistymiseen ja työelämään vaikka se ei nyt ole vielä ajankohtaista. Kyseessä tosin melko uusi ja koko ajan kehittyvä ala, joten voi olla että johtuu siitä, että on asiat näin hyvällä mallilla. Ja ylipäätään olen tykännyt koko yliopistosta ja muista ainejärjestöistä, paljon on ollut kivaa yhteistä toimintaa-

Mikähän se tämmönen uusi ja kehittyvä ala on? Ei täällä kukaan sinua tunnista kuitenkaan, jos nyt luulet että sinut yhdistetään jotenkin.

up

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaisi kyllä kuulla miltä aloilta ja mistä yliopistoista nämä pettymykset on. Mun kokemukset (Turun yliopiston yhteiskuntatieteellisessä) on olleet ihan erilaisia.

Ihan Helsingin Yliopistosta ovat, vaikka pitäisi olla Suomen paras yliopisto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä se, että ne opinnot eivät ole antaneet kunnolla valmiuksia työelämään. Ekassa oman alan ihkaoikeassa työpaikassa olin aika pihalla.

Tämäpä se. Tarvittaisiin paljon enemmän yliopistojen ja työnantajien yhteistyötä. Työelämään siirtyminen menee kokoajan hankalammaksi.

Tämä kommentti.

Itseä ärsytti just tää kaiken eiku-mä-nyt-tässä-vaan-selittelen -tsydeemit.

Ei siellä yliopistolla opita työnTEKIJÄKSI.

Vatut yhteistöistä. Joko osaat tai sitten et. Yksinkertaista.

Vaan liian monimutkaista yliopistolle ja niissä opiskeleville keskinkertaisuuksille.

Olen käynyt amiksen, sekä yliopiston. Tuntuu, että amiksesta opin paljon enemmän tarpeellisia työelämäntaitoja, yliopistosta tuntui päähän jäävän turhan paljon nippelitietoa, joka toki alaani liittyy, mutta jota ei tule koskaan käytettyä.

Pakko myöntää, että välillä miettii, olisiko ollut vain parempi hakea suoraan töihin amiksen jälkeen. Opintolainan määrä yliopistoajoilta hirvittää edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä se, että ne opinnot eivät ole antaneet kunnolla valmiuksia työelämään. Ekassa oman alan ihkaoikeassa työpaikassa olin aika pihalla.

Tämäpä se. Tarvittaisiin paljon enemmän yliopistojen ja työnantajien yhteistyötä. Työelämään siirtyminen menee kokoajan hankalammaksi.

Ammattikorkeakoulut ovat sitä varten.

Missähän mielessä? 

up

Olisin odottanut älyllistä odetta, mallia sokrates keskellä ja 10 oppilasta käymässä keskustelua. Sen sijaan sama vanha peruskoulumeinki jatkui. Lähdin pois 2v jälkeen ilman mitään tutkintoa. Yritin myöhemmin uudelleen uudella alalla, mutta aivan sama epä-älyllinen pellemeininki ei ollut muuttunut mihinkään ja lähdin jälleen kerran täynnä vastenmielisyyttä koko yliopistojärjestelmää kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen käynyt amiksen, sekä yliopiston. Tuntuu, että amiksesta opin paljon enemmän tarpeellisia työelämäntaitoja, yliopistosta tuntui päähän jäävän turhan paljon nippelitietoa, joka toki alaani liittyy, mutta jota ei tule koskaan käytettyä.

Pakko myöntää, että välillä miettii, olisiko ollut vain parempi hakea suoraan töihin amiksen jälkeen. Opintolainan määrä yliopistoajoilta hirvittää edelleen.

Itse käynyt lukion ja suorittanut sen jälkeen ammattitutkinnon. Hakeuduin myöhemmin yliopistoon lisäkouluttautumaan, ja kai koin jonkinlaista painetta korkeakoulututkinnon suorittamiseen, vaikka kiinnostunut alasta olinkin.

Täytyy myöntää, että nautin ammattiopinnoista paljon enemmän kuin yliopisto-opiskelusta. Yliopistolla tosiaan paljon hyödytöntä diipadaapaa, ja vaikka maisterin paperit olisikin ei edes palkka tule aikaisemmasta kovin paljoa nousemaan.

Paljon tuntuu opistolla pyörivän myös porukkaa, joilla ei mitään käsitystä siitä, mitä tulevat elämässään myöhemmin tekemään. Työllistyminen on hankalaa, ja harva kuitenkaan jatkaa akateemiselle uralle, esim. tutkijaksi. Olisi todellakin aiheellista ottaa osaksi yliopisto-opintoja enemmän työelämätaitoja, ja käytännön harjoittelua tutkimuksen tekoon. Nykyinen luennoilla istuminen ja esseiden raapustaminen kun ei oikein palvele työelämän tarpeita tai valmista oppilaita työelämän vaatimuksiin.

Vierailija kirjoitti:

Mikähän se tämmönen uusi ja kehittyvä ala on? Ei täällä kukaan sinua tunnista kuitenkaan, jos nyt luulet että sinut yhdistetään jotenkin.

Biolääketiede kyseessä.

Toisin kuin moni muu täällä, en ollut pettynyt omien opintojeni tieteelliseen antiin. Oppiaine oli omana opiskeluaikanani pieni, mutta niin arvostettu kansainvälisestikin, että monet opiskelukaverit ovat tehneet kansainvälisen tutkijanuran. Itse tajusin noin kolmantena opintovuonna, ettei perinteinen tutkimustyö tiedeyliopistossa ole "minun juttuni". Päädyinkin sitten osittain sivuainevalintojen kautta työelämään ennen valmistumista. Nyt teen AMK-tutkintoa, jossa pääpaino on toiminnan kehittämisen metodien opiskelussa, ja tämä on selvästi enemmän minun juttuni. Luultavasti tulen hakeutumaan tätä kautta myös alan, joka siis ei varsinaisesti ole yliopistossa opiskelemani, maisteriohjelmaan.

Se, mihin petyin aikanaan rajusti omissa yliopisto-opinnoissa, oli opintojen pedagoginen puoli. Käytännössä siis oppiaineessa oletettiin, ja varsinkin professori oletti, että suosittua alaa opiskelemaan päässeet olisivat jo olleet valmiita tutkijoita. No emme olleet, varsinkaan me tällä vuosikurssilla poikkeuksellisen runsaslukuiset suoraan lukiosta opiskelemaan tulleet. Esimerkiksi tietyt tieteelliseen kirjoittamiseen liittyvät perusasiat, jotka olisi ollut hyvä käydä läpi aivan kärkeen, valkenivat minulle vasta sivuaineen proseminaarissa neljäntenä opiskeluvuotena. Ironista kyllä, nämä samat asiat käytiin läpi aikuispuolen AMK-tutkintoa suoritettaessa ensimmäisessä ja toisessa periodissa. Samoin omassa oppiaineessa valitettavasti oli usein ongelmia virkasuhteessa olevan henkilökunnan tavoittamisessa. Tiedän esimerkiksi tapauksen, jossa sovittuun määräaikaan mennessä tarkastettavaksi toimitettu gradu oli maannut tarkastajan pöydällä kuukausia. Nämä ongelmat ovat toki luultavasti ratkenneet sen jälkeen, kun yliopistojen oppiaineiden rahoitus sidottiin valmistuneiden määrään, eli varmasti tällä vuosituhannella ei ole näitä ongelmia enää ollut. Mutta näin jälkiviisaana työelämässä olleena voin siis sanoa, että kyseisessä oppiaineessa ja ehkä laitoksella yleisesti "prosessit kusivat" aika rankasti. Se, että valmistumisprosentti oli suht' hyvä, johtui ihan täysin yleisesti aika poikkeuksellisen tasokkaasta ja motivoituneesta opiskelija-aineksesta. Itse yo-todistuksen pisteillä sisään päässenä (pelkillä pääsykoepisteillä olisin jäänyt jonnekin 8. varasijalle) ja lopulta motivaation puutteesta kärsineenä olisin kaivannut ehdottomasti tiukempaa opinto-ohjausta.

Olen pettynyt generalististisista yliopisto-opinnoistani; pohdin hakeako uudelleen yliopistoon jollekin professioalalle, josta saisi pätevyyden eikä vain ylempää generalistitutkintoa vai haenko ammattikorkeakouluun, josta saisi työelämäyhteyksiä esimerkiksi monenlaisten harjoittelujen kautta. Lienee aina ammattikorkeakouluopinnoistakaan saa työkokemusta. Tietysti yksi vaihtoehto on, että valmistun yliopistosta generalistitutkinnostani, johon ei kuulu mitään varsinaisia työharjoitteluja ja yritän päästä graduseminaarien jälkeen työttömäksi työhönhakijaksi, jolloin voin yhdistää työttömyysturvan ja hanttihomman, jota nyt teen.

Yliopistossa suurinosa ihmisistä oli miehiä. Ei naisia ollenkaan. Oli aika tylsää.

Mä olen onnistunut valmistumaan tietämättä, mitä osaan. Jep, humanisti.

On ollut, koska rekrytoiva taho on usein huonommin koulutettu ja syrjivät hauissa korkeammin koulutettuja.