Onko sinulle ollut yliopisto-opinnot jollain tapaa pettymys?

Opiskelin HY:ssä kieliainetta, jossa opetus oli pääsääntöisesti sitä, että opettaja luki ja käänsi tekstiä ääneen ja opiskelijat tekivät muistiinpanoja. Tentissä piti kääntää tekstiä, joka oltiin tunneilla käyty läpi.

Graduun ei saanut lähes mitään ohjausta, ei mitään kunnon kommentteja - tuli sitten aika yllätyksenä esitarkastuksessa tulleet oikeasti kriittiset kommentit, joihin ei ollut osannut valmistautua yhtään kun oma ohjaaja ei ollut sanonut työn ongelmista mitään.

Jostain syystä jatkoin jatko-opintoihin, joiden keskeyttämistä nyt harkitsen: edelleenkään ei kunnon ohjausta, väitöskirjan aihetta ehdottanut ohjaaja lopetti vedoten siihen, ettei hänellä riitä asiantuntemus aiheeseeni, toinen ohjaaja on ihan pihalla kaikista muodollisista vaatimuksista ja kyselee minulta mm. tutkintovaatimuksista, jotka hänen pitäisi aineen vastaavana professorina tietää.

Iso osa entisistä opiskelukavereista on vaihtanut pääainetta, osa jäänyt valmistumatta ja juuttunut opiskeluaikaiseen ryyppäysmeininkiin, vaikka ikää on jo 30-40 vuotta. En kauheasti enää vietä aikaa heidän kanssaan.

Olin odottanut älyllistä keskustelua ja erilaisten ideoiden ja mielipiteiden pallottelua, mutta ilmapiiri olikin sellainen, että kaikkien piti jauhaa samaa mantraa ja yrittää olla cool, tai muuten pidettiin outona. Omien aivojen käyttö ei todellakaan ollut suositeltua. No, ei se mitään, minä ja muut "oudot" hengattiin sitten yhdessä. Kurssien tarjontaan ja laatuun olin yleisesti ottaen tyytyväinen, vaikka toki mukaan mahtui muutaman itselle tylsä aihe. 

Kauppakorkea siis kyseessä.

Kyllä näistä vastauksistakin näkee, että opiskelija-aines yliopistoissa on huonontunut todella paljon. Mutta se on sitä korkeakoulutuksen ekspansiota. Yliopistoissa on paljon porukkaa, joka ei sinne kuulu, vain juoksemassa tutkintoa kasaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kurssien sisällöt liian teoreettisia ja eivät siitä syystä anna oikeanlaisia työelämävalmiuksia. Keskitytään epäoleellisiin asioihin ihan liikaa. Pitäisi antaa enemmän konkreettisia tietoja ja taitoja, joilla pystyy a) myymään itseään työmarkkinoilla b) suoriutumaan menestyksekkäästi edes jossain ihan oikeassa työtehtävässä. Osa luennoitsijoista on myös todella epäammattimaisia, pikkumaisia ja laiskoja. Kommunikaatio ei pelaa, töilleen ei saa henkilökohtaista palautetta ja kurssien arvostelut vaihtelevat eri luennoitsijoiden välillä paljon (esim. toisen 2 on toisen 4).

Sinulle ammattikorkeakoulu sopisi varmaan paremmin. Siellä tosin opetuksen laatu on huonompaa. -12

Montakos vuotta olet ammattikorkeassa istunut ja montako yliopistossa?

Kymmenen vuotta yliopistossa. AMK:ssa en ole opiskellut ollenkaan, mutta olen koulutussektorilla töissä, ja tunnen noita kuvioita jonkin verran. -12

Onko opetuksen tasoon pettyneitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kurssien sisällöt liian teoreettisia ja eivät siitä syystä anna oikeanlaisia työelämävalmiuksia. Keskitytään epäoleellisiin asioihin ihan liikaa. Pitäisi antaa enemmän konkreettisia tietoja ja taitoja, joilla pystyy a) myymään itseään työmarkkinoilla b) suoriutumaan menestyksekkäästi edes jossain ihan oikeassa työtehtävässä. Osa luennoitsijoista on myös todella epäammattimaisia, pikkumaisia ja laiskoja. Kommunikaatio ei pelaa, töilleen ei saa henkilökohtaista palautetta ja kurssien arvostelut vaihtelevat eri luennoitsijoiden välillä paljon (esim. toisen 2 on toisen 4).

Sinulle ammattikorkeakoulu sopisi varmaan paremmin. Siellä tosin opetuksen laatu on huonompaa. -12

Montakos vuotta olet ammattikorkeassa istunut ja montako yliopistossa?

Kymmenen vuotta yliopistossa. AMK:ssa en ole opiskellut ollenkaan, mutta olen koulutussektorilla töissä, ja tunnen noita kuvioita jonkin verran. -12

Eli et ole istunut yhdelläkään tunnilla ja et tiedä mitä siellä opetetaan ja miten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kurssien sisällöt liian teoreettisia ja eivät siitä syystä anna oikeanlaisia työelämävalmiuksia. Keskitytään epäoleellisiin asioihin ihan liikaa. Pitäisi antaa enemmän konkreettisia tietoja ja taitoja, joilla pystyy a) myymään itseään työmarkkinoilla b) suoriutumaan menestyksekkäästi edes jossain ihan oikeassa työtehtävässä. Osa luennoitsijoista on myös todella epäammattimaisia, pikkumaisia ja laiskoja. Kommunikaatio ei pelaa, töilleen ei saa henkilökohtaista palautetta ja kurssien arvostelut vaihtelevat eri luennoitsijoiden välillä paljon (esim. toisen 2 on toisen 4).

Sinulle ammattikorkeakoulu sopisi varmaan paremmin. Siellä tosin opetuksen laatu on huonompaa. -12

Mistä tiedät?

Helpompaa kuin luulin. Opiskelin vanhaan aikaan ennen periodeja ja helposti sai luento- ja kirjatenteistä korkeimmat arvosanat. Opiskelin tutkinnon lopuksi aineenopettajaksi, pedagogiset olivat lapsellista 'tiedettä'. Opettajana tarvitsen oppimastani pienen osan, siksi työ helppoa.

Sosiaalityön opinnot ihan kuraa. Vaaditaan kauheasti vaivannäköä epäoleellisten asioiden opetteluun ja sitten itse käytännön ja työelämän asiat jää ihan sivuun. Työtä toki oppii parhaiten vain tekemällä ja eri organisaatioissa omat menetelmänsä. Mutta esim. pakollisia laki- ja hallinnollisia opintoja pitäisi olla paljon enemmän. Nyt aikaa tuhraantuu johonkin tieteellisen kirjoittamisen hinkkaamiseen ja loputtomaan, yleismaailmalliseen eettis-filosofisiin pohdintoihin. Ja painotus on pelkästään lastensuojelussa ja työttömyydessä. Enemmän haluaisin spesifimpää opetusta sosiaalityön eri suuntautumisista, esim.maahanmuuttotyöstä, ihmiskaupasta, sairaalaympäristöistä, päihdetyöstä jne. Ja sitten myös jotain ihan perusjuttuja, esim.kirjausten tekeminen ja kielenkäyttö dokumentoinnissa sekä asiakaskontakteissa. Noh, onneksi voi itse aina ottaa asioista oma-aloitteisesti selvää, niin kuin kai kunnon ylioppilaan pitääkin...

Vierailija kirjoitti:

Kyllä näistä vastauksistakin näkee, että opiskelija-aines yliopistoissa on huonontunut todella paljon. Mutta se on sitä korkeakoulutuksen ekspansiota. Yliopistoissa on paljon porukkaa, joka ei sinne kuulu, vain juoksemassa tutkintoa kasaan.

Ääliö. Tutkinnon saa kasaan kuka hyvänsä puhtaasti perslihaksilla. Onko se silloin opiskelijan vai yliopiston syy? Ja kun tutkinto on nykyään lähtövaatimus melkein kaikkiin töihin, aika monen pitää "juosta se kasaan" (mitä tuokin tarkoittaa?) jos meinaa saada pienenkin mahdollisuuden työllistyä.

Pätevyysvaatimuksia pitäisi alentaa aika monella alalla. Mitä järkeä on vaatia maisteritutkintoa aloilla, joilla koulutus ei vastaa työtä millään tavalla? Yhtä hyvin voi haaskata yliopistossa kolme vuotta kuuden sijasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kurssien sisällöt liian teoreettisia ja eivät siitä syystä anna oikeanlaisia työelämävalmiuksia. Keskitytään epäoleellisiin asioihin ihan liikaa. Pitäisi antaa enemmän konkreettisia tietoja ja taitoja, joilla pystyy a) myymään itseään työmarkkinoilla b) suoriutumaan menestyksekkäästi edes jossain ihan oikeassa työtehtävässä. Osa luennoitsijoista on myös todella epäammattimaisia, pikkumaisia ja laiskoja. Kommunikaatio ei pelaa, töilleen ei saa henkilökohtaista palautetta ja kurssien arvostelut vaihtelevat eri luennoitsijoiden välillä paljon (esim. toisen 2 on toisen 4).

Sinulle ammattikorkeakoulu sopisi varmaan paremmin. Siellä tosin opetuksen laatu on huonompaa. -12

Montakos vuotta olet ammattikorkeassa istunut ja montako yliopistossa?

En ole tuo, kelle vastasit, mutta mulla on neljän vuoden AMK-tutkinto ja opiskelen nyt kolmatta vuotta yliopistossa. Poikaystävä opiskeli ensin yliopistossa ja vaihtoi ammattikorkeaan. Voin sanoa, että meidän kokemustemme perusteella ammattikorkeakoulun opetus ja suoritusvaatimukset ovat yliopistoon verrattuna pelkkä vitsi.

Mikähän ala? Sillä on aika paljon merkitystä. Arvaan, että ei teknillinen. Sama polku oli minulla, ensin AMK ja sitten yliopisto ja AMK tuotti enemmän harmaita hiuksia.

Poikaystävällä teknillinen, minulla kulttuuriala.

Olin pettynyt monella tapaa. Tulin yliopistoon suurin odotuksin; odotin älyllistä ja analyyttistä pohdintaa, uuden oppimista ja sitä, että minusta tulisi todella viisas ja sofistikoitunut. Pääaineessani kuitenkin lähinnä kerrattiin sitä, mitä jo lukiossa oli opittu. Gradun ohjaus (kuten monet ovatkin täällä jo vastanneet) oli ala-arvoista, kellään ei tuntunut olevan aikaa tai kiinnostusta minkäänlaiseen ohjaukseen. Lisäksi yritin monta kertaa kysellä, mihin alaani opiskelleet yleensä työllistyvät, vastaukseksi sain "eri alojen asiantuntijoiksi"...

Opiskelin yliopistossa ekologiaa. Tiedon määrä on sinänsä aivan hallitsemattoman iso, ja tuntuu että käytti aivan liikaa aikaa siihen, kun yritti oppia kaikesta kaiken. Eläimistä, kasveista, sienistä, eliöyhteisöistä, mikrobeista jne. Olisi pitänyt panostaa menetelmiin, mutta opetus ei kannustanut siihen mitenkään. Kursseja pystyi saamaan läpi ilman, että teki mitään matematiikkaan viittaavaakaan, vaikka viimeistään opintojen loppuvaiheessa alkaa käydä yhä raadollisemmin ilmi, miten ekologia on vain yritys matemaattisesti mallintaa luontoa. Siinä on sitten aika sormi suussa graduvaiheessa.. Onneksi itse jaksoin hankkia kaikki tarvittavat opit, mutta on se säälittävää opetuksen kannalta, että osaat kyllä selittää mikä Shannon-Wienerin indeksi on, mutta et käyttää sitä (esimerkki).

Up

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalityön opinnot ihan kuraa. Vaaditaan kauheasti vaivannäköä epäoleellisten asioiden opetteluun ja sitten itse käytännön ja työelämän asiat jää ihan sivuun. Työtä toki oppii parhaiten vain tekemällä ja eri organisaatioissa omat menetelmänsä. Mutta esim. pakollisia laki- ja hallinnollisia opintoja pitäisi olla paljon enemmän. Nyt aikaa tuhraantuu johonkin tieteellisen kirjoittamisen hinkkaamiseen ja loputtomaan, yleismaailmalliseen eettis-filosofisiin pohdintoihin. Ja painotus on pelkästään lastensuojelussa ja työttömyydessä. Enemmän haluaisin spesifimpää opetusta sosiaalityön eri suuntautumisista, esim.maahanmuuttotyöstä, ihmiskaupasta, sairaalaympäristöistä, päihdetyöstä jne. Ja sitten myös jotain ihan perusjuttuja, esim.kirjausten tekeminen ja kielenkäyttö dokumentoinnissa sekä asiakaskontakteissa. Noh, onneksi voi itse aina ottaa asioista oma-aloitteisesti selvää, niin kuin kai kunnon ylioppilaan pitääkin...

Olen aika samaa mieltä tästä. Suuri osa sos.työn opinnoista painottuu johonkin diskurssien pohdiskeluun ja muuhun löpinään. Itse olisin kaivannut enemmän perehtymistä lainsäädäntöön ja sosiaaliturva-asioihin. Ja sitten ihan sitä käytännön puolta. Olisi hyvä jos olisi harjoittelujen lisäksi jotain esim. tutustumispäiviä sosiaalityön eri työpaikkoihin, jotta vähän avautuisi se, mitä sosiaalityötekijän työ oikeasti on. Itselleni ainakin on edelleen epäselvää, mitä kaikkea sosiaalityöntekijän työnkuvaan voi kuulua eri työpaikoissa. Ja olen siis hiljattain valmistunut ja jo "pätevä" sossu, mukamas, mutta ei kyllä siltä tunnu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle tuli tunne, että ainoa asia minkä vuoksi yliopistotutkinto hankitaan on se, että Suomessa ilman sitä ei pääse töihin. Eli kyseisellä paperilla on pelkkä välinearvo. Olisi ne vuodet voinut yhtä hyvin tehdä töitäkin, joihin olisi riittänyt ehkä puolen vuoden perehdytys. Ylioppilastutkinto kuvaa hyvin ihmisen oppimiskykyä, eli sen jälkeen on aika turhaa opiskella asiaankuulumatonta liirumlaarumia kuusi vuotta. Imho.

Parikymmentä vuotta sitten monet eivät käyneet liirumlaarum-tutkintojaan (kovalta alaltakaan) edes loppuun, kun sillä ei työelämän kanssa ollut mitään tekemistä silloin. 

Juu, talouslaman "hyöty" on se, että meillä on nykyään maailman parhaiten koulutetut työttömät.

 Ei parhaiten vaan pisimmän aikaa koulutetut työttömät.

Onko joillain hyviäkin kokemuksia? Minulle ei ole ollut pettymys, opinnot olivat juuri sitä mitä odotin. Opintojen alussa (ensimmäiset pari vuotta) kanssaopiskelijoina oli paljon sellaisia ihmisiä, joita ei oikeasti kiinnostanut opinnot ja saivat muidenkin ajatukset vähän negatiivisiksi, mutta nämä jättäytyivät pois viimeistään kandin tekemisen jälkeen. Aineella ja yliopistolla on varmaankin paljon väliä, minä opiskelen vielä vähän aikaa matematiikkaa Helsingissä. Luennoitsijat ovat aika tönkköjä ja yleensä kirjoittavat suoraan materiaalista, mutta sen ymmärtää hyvin koska he ovat matemaatikoita ja siten sosiaalisesti vähän idiootteja. Tietoa on oppinot etsimään itse kun ei saa kaikkea rautalangasta väännettynä.

Olin itse ajoittain pettynyt luennoitsijoiden innottomuuteen ja pakkopullatehtaviin. Opiskelen arkkitehtuuria, ja yhdelle kandikurssille piti tehda raportti mittavirheista - mittasin siis 100 laatan saumojen leveydet ja laskin annetuilla kaavoilla mihin mittavirhekategoriaan ko. seina kuuluisi. Varmasti en ikina tule tarvitsemaan tuota taitoa.

Tutkinnossa oli paljon kursseja joiden yhteytta tyoelamaan on vaikea nahda, mm. teknologian historian kurssi ja ilmastointikanavien ilmavirtojen teoriaa. Nyt maisterivaiheessa olen todella tyytyvainen opetukseen, vain kurssien suunnittelu saa minut raivostumaan: tahan jaksoon on suunniteltu 56 tuntia aktiivista opiskelua viikossa. Siina sitten kay osa-aikatoissa, nuku ja hanki sosiaalinen elama. Kaytannossa elan cad-ohjelmistossa nykyisin.

Lopetin parin vuoden jälkeen. Materiaali oli täysin perseestä. Papereita, joissa tieto oli sekavasti jäsennelty. Kirja täysin jäljessä (20 vuotta). Kirjoista pänttäminen on helvetillisen hidasta. Koin koko kaksi vuotta ajantuhlauksena, koska opetusmetodit ja tiedonhankinta oli edelleen 1800-luvun maailmassa. Laittakaa nyt saatana sinne nettiin se yliopistomaailma, niin saatte sitä sitten kätevästi päiviteltyä...