Onko sinulle ollut yliopisto-opinnot jollain tapaa pettymys?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä se, että ne opinnot eivät ole antaneet kunnolla valmiuksia työelämään. Ekassa oman alan ihkaoikeassa työpaikassa olin aika pihalla.

Tämäpä se. Tarvittaisiin paljon enemmän yliopistojen ja työnantajien yhteistyötä. Työelämään siirtyminen menee kokoajan hankalammaksi.

Hakekaa ammattikorkeakouluun. Paljon järkevämpi koulutus.

Joku kommentoi että gradun ohjaus tai siis sen puute oli suurin järkytys ja olen ihan samaa mieltä. Meilläkään ketään ei todellakaan kiinnostanut ohjata graduja vaan odotettiin että opiskelijat tulevat lähinnä valmiin työn kanssa ensimmäiseen ohjaukseen ja sitten voidaan lyödä lista korjausehdotuksia. Gradun kirjoittaminen olikin elämäni ahdistavinta aikaa, olin ihan sumussa ja pihalla vuoden.

Vierailija kirjoitti:

Yliopistossa suurinosa ihmisistä oli miehiä. Ei naisia ollenkaan. Oli aika tylsää.

Tämä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä se, että ne opinnot eivät ole antaneet kunnolla valmiuksia työelämään. Ekassa oman alan ihkaoikeassa työpaikassa olin aika pihalla.

Tämäpä se. Tarvittaisiin paljon enemmän yliopistojen ja työnantajien yhteistyötä. Työelämään siirtyminen menee kokoajan hankalammaksi.

Ammattikorkeakoulujen idea on se, että käytännön kautta opitaan ja on tosi vahva yhteisyyö yritysten kanssa.

Ja niitä mollataan. 😂

Koin aina, että yliopistossa opiskelu sopii minulle, mutta onneksi meni tradenomiksi opiskelemaan.

Perusopintojen jälkeen suuntaumisvaiheessa oikeasti oppi markkinointia ja viestintää, kun piti järjestää seminaari (plus juliste ja visuaalinen ilme, ennakko- ja jälkimarkkinointi ym.), suunnitella kampanja, postata someen, opetella WordPress..

Tällä hetkellä olen yliopistossa suorittamassa maisteria ja nautin tästä, koska aina halusin yliopistoon ja tämä valmistaa johtotehtäviä varten toisin kuin käytännönläheinen AMK.

On kuitenkin hyvin kaukana käytännössä ja kauhistuttaisi mennä työelämään näillä eväillä. Toki meillä on jotain projektikursseja, mutta joku uuden palvelun suunnittelu ja siitä raportin kirjoittaminen on kaukana siitä, mitä vastavalmistunut (tai opiskelija) markkinointia tekevä tekee töissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä se, että ne opinnot eivät ole antaneet kunnolla valmiuksia työelämään. Ekassa oman alan ihkaoikeassa työpaikassa olin aika pihalla.

Tämäpä se. Tarvittaisiin paljon enemmän yliopistojen ja työnantajien yhteistyötä. Työelämään siirtyminen menee kokoajan hankalammaksi.

Ammattikorkeakoulut ovat sitä varten.

Niiden opetus ja vaatimustaso on usein täyttä paskaa, koska oppilasaines on vähän mitä on. Jos saataisiin yliopistotasoista opetusta ammattikorkeakouluun ja vaatimukset niin ettei ihan jokainen höyrypää sieltä valmistu, niin homma olisi kunnossa. Sitäpaitsi aika usein se AMK "työelämäkytkkös" on sitä että työantajat tuovat keväisin harjoittelulappuja ilmoitustaululle ja sieltä reipas tradeopiskelija pääsee puhelinmyyjäksi. Siinä se työelämäkytkös. 

Amkeissa on enemmään eroa kuin yliopistoissa esim. Jamkiin, metropoliaan ja tamkiin ei mennä heittämällä sisälle, kun oikeastaan muihin riittää kun kirjoitat henkilötiedot oikein hakupaperiin.

Ei taida Haaga-Heliaankaan helposti päästä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä se, että ne opinnot eivät ole antaneet kunnolla valmiuksia työelämään. Ekassa oman alan ihkaoikeassa työpaikassa olin aika pihalla.

Tämäpä se. Tarvittaisiin paljon enemmän yliopistojen ja työnantajien yhteistyötä. Työelämään siirtyminen menee kokoajan hankalammaksi.

Ammattikorkeakoulut ovat sitä varten.

Niiden opetus ja vaatimustaso on usein täyttä paskaa, koska oppilasaines on vähän mitä on. Jos saataisiin yliopistotasoista opetusta ammattikorkeakouluun ja vaatimukset niin ettei ihan jokainen höyrypää sieltä valmistu, niin homma olisi kunnossa. Sitäpaitsi aika usein se AMK "työelämäkytkkös" on sitä että työantajat tuovat keväisin harjoittelulappuja ilmoitustaululle ja sieltä reipas tradeopiskelija pääsee puhelinmyyjäksi. Siinä se työelämäkytkös. 

Amkeissa on enemmään eroa kuin yliopistoissa esim. Jamkiin, metropoliaan ja tamkiin ei mennä heittämällä sisälle, kun oikeastaan muihin riittää kun kirjoitat henkilötiedot oikein hakupaperiin.

Ei taida Haaga-Heliaankaan helposti päästä?

Eikös H-H ole alansa paras ammattikorkeakoulu Pasilassa? Kuulemma sivutoimipisteisiin saattaa päästä helpommin kuin Pasilaan.

Yliopisto-opinnot toivat pettymyksen. Avoimessa yliopistossa tuli kokeilla monta

kurssia joista vain yksi on mennyt läpi. Onko varsinaisen yliopiston opinnot yhtä

vaikeita kuin avoimen yliopiston kurssit? Kannatan mieluummin verkko-

opintoja kuin päivätoteutusopetusta. Vaikea yliopisto on jos on samanlainen kuin

avoin yliopisto-opetus. Aikuiskoulutuksena on hyvin vähän verkkomalliopetusta.

Aikuiskoulutuslinjat ovat aika karuisia ja rösyisiä. Valitsen maksuttoman oppimuodon

myös.

Kiinnostavaa luettavaa. Olen itse käynyt AMK:n, ja sen huono puoli oli laajemman teoriatiedon puuttuminen, mutta hyvä puoli se, että työelämään siirtyminen tuntui tosi luonnolliselta ja helpolta. Tuntui, että oli oppinut tosi paljon hyödyllisiä käytännön taitoja. Olen sitten sitä teorian ja syvemmän tiedon puutetta paikkaillut valmistumisen jälkeen avoimen yliopiston kursseilla.

Saispa jostain AMK:n ja yliopiston parhaat puolet samassa paketisssa!

Kyllä! Olen luokanopettaja eli kasvatustieteiden maisteri. Ei auttanut 5 vuotta yliopistossa paljoa yhtään työelämään.

Opiskelin teknillisessä tiedekunnassa ja kysyin lisää neuvoa erään opintojakson laskuihin opettajalta. Hän vastasi: "Laskekaa kavereiden kanssa yhdessä" eikä opastanut kysyvää opiskelijaa. Toisella kurssilla opiskelijat opettivat asiat toisilleen ja opettaja vain katsoi vierestä.

Lisäksi opinnot eivät antaneet valmiuksia työelämään. Vaikea oli myydä osaamistaan potentiaalisille työnantajille kun ei osannut mitään konkreettista työssä tarvittavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itä-Suomen yliopiston Savonlinnan kampuksella ei ole mielestäni mitään tekemistä yliopisto-opintojen kanssa. Harmittaa itseä, kun tulin opiskelemaan kotitaloustiedettä (kotitalousopettajakoulutukseen) ja haluan tätä niin kovasti, mutta opinnot ihan lapsellisia. Ei oikeastaan ollenkaan tieteellistä otetta. Olisinpa hakenut myös Helsinkiin... 

Laadutonta touhua.

Anteeksi jos kuulostan juntilta, mutta miten kotitalousopettajakoulutus voisi olla tiedettä..? Sehän on vaan pyykinpesun ja ruuanlaiton yms. opettamista. Eihän siinä tarvita kuin maalaisjärkeä, jonka siirtää eteenpäin oppilaille.

Juuri näin. Jos väkisin hakee tieteellisyyttä, ehkä voisi puhua ruoan monipuolisesta koostumuksesta tai pesuaineiden kemiallisesta rakenteesta. :)

Yliopistosta tykkäsin, pääaineesta en tykännyt: hoitotiede. Täyttä p a s k a a.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yliopistossa suurinosa ihmisistä oli miehiä. Ei naisia ollenkaan. Oli aika tylsää.

Tämä!

Kieliaineissa ei ole kyllä näin. Selvästi suurin osa on naisia.

Vierailija kirjoitti:

Hyi hitto että tekee pahaa lukea tätä ketjua. Ei se yliopisto ole mikään ammattikoulu eikä siitä sellaista pidä tehdä.

No kyllä olisi kiva sen yliopiston jälkeen töihin päästä kuitenkin. Itsellä luonnontieteellinen tutkinto, ja valmistumisen jälkeen oli todella mahdoton löytää töitä, kun ei ollut mitään käytännön kokemusta ns. kenttätöistä, joita alalla kuitenkin pääasiassa tehtiin. 

Luin sitten toisenkin tutkinnon, kun en muutakaan voinut. Sen avulla pääsin sitten töihinkin, vaikka opetus oli vielä kauempana käytännöstä kuin ekassa.

Osin on tietysti kiinni myös asenteesta. Olin noita "kunhan nyt jotain lukee" -tyyppejä, eli ei ollut tulenpalavaa intoa aiheeseen. Kun on koulussa tottunut pärjäämään, niin helpompaahan tuolla oli kuin lukiossa. Senkun tentteihin vähän luki.

On tavallaan ollut pettymys. Koen että en saa mitään oikeita valmiuksia työelämään ja esim. esimiestyöhön, mihin kai kuuluisi yliopiston jälkeen hakeutua? Tunnen että en saa opinnoista irti kaikkea, ja mietin onko vika minussa vai eikö niitä kaikkia tarvittavia asioita ole edes tarjolla. Opiskelu on sinänsä ihan kivaa ja pidän erityisesti sivuaineestani (yritysjuridiikka) ja kieliopinnot on menneet tosi hyvin, ne olen kaikki jo suorittanut. Kuitenkin osa kursseista on ihan diipadaapaa joissa tuntuu siltä, että ne on olemassa vain siksi, että professori voi esitellä omaa lukeneisuuttaan ja meidän ei ole edes tarkoitus hyötyä siitä mitään. Joskus turhauttaa aika paljon ja olen miettinyt että vaihdan ylempään amkiin. Ehkä minusta vain ei saa akateemista, kaikki ei sellaiseksi taivu.

Vierailija kirjoitti:

Joku kommentoi että gradun ohjaus tai siis sen puute oli suurin järkytys ja olen ihan samaa mieltä. Meilläkään ketään ei todellakaan kiinnostanut ohjata graduja vaan odotettiin että opiskelijat tulevat lähinnä valmiin työn kanssa ensimmäiseen ohjaukseen ja sitten voidaan lyödä lista korjausehdotuksia. Gradun kirjoittaminen olikin elämäni ahdistavinta aikaa, olin ihan sumussa ja pihalla vuoden.

Sama homma, en saanut mitään neuvoja gradun kirjoitusprosessiin, siis lähinnä gradun rakenteeseen. Olen suht hyvä kirjoittaja, mutta kun en tiennyt enkä tajunnut ajatella, miten ko. laitoksen gradut kirjoitettiin, niin kopioin rakenteen sitten siskoni gradusta, ja hän oli opiskellut ihan toisessa yliopistossa. Kun eka versio sitten oli valmis, niin korjausehdotuksessa itse teksti oli ihan hyvä, mutta joka kappale väärässä kohdassa, ja käytännössä oli pakko kirjoittaa koko pumaska uudestaan. Eihän jotain lukua voi "siirtää alkuun", jos siellä viitataan johonkin tekstissä aikaisemmin kirjoitettuun jne. Tulee valtava työ muokata koko tekstin rakenne uudeksi.

Omaa tyhmyyttä tämä tietysti myös, kun ei asioista voinut ottaa etukäteen selvää. Mitään ohjausta en saanut missään vaiheessa, mutta enpä sitä oikein osannut pyytääkään. Tuntui, etteivät professorit yms yliopistoväki olleet mitään varsinaisia kynämiehiä muutenkaan, omatkin kirjoituksensa olivat hyvin kankeita.

20 vuoden työkokemus alalta, johon jatko-opiskelen. Yliopisto ei opeta mitään mitä oikeasti työssäsi tarvitset. Tällä työkokemuksella pystyn tämän arvioimaan erittäin hyvin. Kyse ei ole myöskään siitä, että en jotenkin vaan ymmärrä yliopiston opetusta. Keskiarvoni huitelee reippaasti yli nelosen ja maisterivaiheen opinnot ovat jo loppusuoralla.

Parempi palkka. Se on ainoa mitä yliopisto minulle antaa.

Vierailija kirjoitti:

On tavallaan ollut pettymys. Koen että en saa mitään oikeita valmiuksia työelämään ja esim. esimiestyöhön, mihin kai kuuluisi yliopiston jälkeen hakeutua? Tunnen että en saa opinnoista irti kaikkea, ja mietin onko vika minussa vai eikö niitä kaikkia tarvittavia asioita ole edes tarjolla. Opiskelu on sinänsä ihan kivaa ja pidän erityisesti sivuaineestani (yritysjuridiikka) ja kieliopinnot on menneet tosi hyvin, ne olen kaikki jo suorittanut. Kuitenkin osa kursseista on ihan diipadaapaa joissa tuntuu siltä, että ne on olemassa vain siksi, että professori voi esitellä omaa lukeneisuuttaan ja meidän ei ole edes tarkoitus hyötyä siitä mitään. Joskus turhauttaa aika paljon ja olen miettinyt että vaihdan ylempään amkiin. Ehkä minusta vain ei saa akateemista, kaikki ei sellaiseksi taivu.

Et pääse esimiestyöhön suoraan koulusta. Tai voit päästäkin, mutta niihin hommiin, jossa alan konkarit tietävät miten paska pesti esimieshomma on. Näinhin hommiin palkataan mistään mitään ymmärtämätön noviisi, kun muita ei saada.

- työelämän realiteettia-