Eroaisitko, jos olisit minä? Piiitkä juttu.

En jatkaisi koska ADHD on periytyvä "vika"... :(

Vierailija kirjoitti:

Pari kuolematonta lausahdusta neuvoksi (lainattu muilta):

- Lapsien tekoa ajatellen: Tärkein geneettinen valinta tehdään sitä isää valittaessa. (Niinpä, turha on jälkikäteen miettiä kun lapsilla ongelmana sitä ja tätä.)

- Edelleen lapsien tekoa ajatellen: Tärkein kasvuympäristön valinta tehdään kumppania valitessa. (Ei mitään lisättävää.)

- Jos ihminen ei ole oppinut oikeaa ja väärää täysi-ikäisyyteen mennessä, mikä saa sinut uskomaan, että hän sen myöhemminkään oppii.

- Luonne muuttuu vain vähän kasvaessa.

- Ongelmilla on taipumus pahentua.

Oho, tänne olikin tullut vielä kommentteja.

Minä haluan joskus tämän elämän aikana lapsia. En nyt, mutta ehkä +10v päästä. Mutta jos Joni on tuollainen, niin ei siitä tulisi mitään :/ Silloinkin Joni vain pelaisi ja nukkuisi, kun minä hoitaisin lapsen/lapset, siivoaisin, tekisin ruuat yms yms yms. Ehdotteli kyllä joskus vuosi sitten lapsen tekoa, mutta siihen sanoin suoraan EI.

Kiitos taas kommenteista. Minä yritin eilen keskustella Jonin kanssa, mutta Joni lähti kesken keskustelun pelaamaan tietokoneelle. Eli keskustelu jäi kesken, enkä ollut kerennyt sanoa, että haluan erota. Jos haluan. En tiedä mitä haluan. Kun olen poissa Jonin läheisyydeltä, haluan erota. Kun olen Jonin lähellä, en halua erota ja pelkkä ajatus tuntuu rikkovan minut.

- Ap -

Lopetin lukemisen kohtaan "Joni sotkee". Älä tuhlaa enempää nuoruuttasi tuollaiseen, oikeesti. Mieti pidemmän päälle, luuletko että se muuttuu (ainakaan merkittävästi) esim 7 vuodessa? Ei.

Mä tuhlasin elämästäni 6 vuotta (13v-19v) pojan kanssa josta ei ollut muuta kuin harmia, vaikka niitä hyviäkin hetkiä tietenkin oli.

Nyt olen naimisissa miehen kanssa, jonka kanssa oikeasti näin tulevaisuuteni.

Opin tästä kyllä, ei mun tarvitse tyytyä kehen vaan. Ei sunkaan.

Ap, luepa hieman siitä mitä tarkoittaa "läheisriippuvuus". Uskon, että tunnistat paljon itsestäsi. Et sinä oikeasti ole Joniin rakastunut - sinä olet riippuvainen siitä että sinua tarvitaan (tai ainakin luulet että tarvitaan), ja siitä, että sinulla on suhde. Olet siis kiintynyt ajatukseen siitä että olet suhteessa, et tuohon man-childiin. Ja sori nyt vaan, mutta ei Jonikaan sinua rakasta. Hänelle vaan on helppoa kun on joku joka maksaa, siivoaa ja hoitaa, ja jonka syyksi voi vierittää oman epäonnistumisen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pari kuolematonta lausahdusta neuvoksi (lainattu muilta):

- Lapsien tekoa ajatellen: Tärkein geneettinen valinta tehdään sitä isää valittaessa. (Niinpä, turha on jälkikäteen miettiä kun lapsilla ongelmana sitä ja tätä.)

- Edelleen lapsien tekoa ajatellen: Tärkein kasvuympäristön valinta tehdään kumppania valitessa. (Ei mitään lisättävää.)

- Jos ihminen ei ole oppinut oikeaa ja väärää täysi-ikäisyyteen mennessä, mikä saa sinut uskomaan, että hän sen myöhemminkään oppii.

- Luonne muuttuu vain vähän kasvaessa.

- Ongelmilla on taipumus pahentua.

Oho, tänne olikin tullut vielä kommentteja.

Minä haluan joskus tämän elämän aikana lapsia. En nyt, mutta ehkä +10v päästä. Mutta jos Joni on tuollainen, niin ei siitä tulisi mitään :/ Silloinkin Joni vain pelaisi ja nukkuisi, kun minä hoitaisin lapsen/lapset, siivoaisin, tekisin ruuat yms yms yms. Ehdotteli kyllä joskus vuosi sitten lapsen tekoa, mutta siihen sanoin suoraan EI.

Kiitos taas kommenteista. Minä yritin eilen keskustella Jonin kanssa, mutta Joni lähti kesken keskustelun pelaamaan tietokoneelle. Eli keskustelu jäi kesken, enkä ollut kerennyt sanoa, että haluan erota. Jos haluan. En tiedä mitä haluan. Kun olen poissa Jonin läheisyydeltä, haluan erota. Kun olen Jonin lähellä, en halua erota ja pelkkä ajatus tuntuu rikkovan minut.

- Ap -

63 jatkaa vielä, tiedän että sattuu hirveästi, mutta kun pääset hänestä irti, tunnet olosi päivä päivältä ehjemmältä ja vapautuneemmalta. Sitten se joku parempi saa astua elämääsi.

Joni tarvitsee apua. Sitä voit saada esim oppilaitoksen kuraattorilta. Tai voit tehdä omaan kuntaasi pyynnön sosiaalihuollon tarpeen arvioinnista Jonin kohdalla.

Erosin itse kun olin vähän sua nuorempi ja samassa tilanteessa. Elämäni paras päätös. Myöhemmin kaverille tuli vielä kovat huumeet kuvioihin. Onneksi olin jo siinä vaiheessa todella kaukana.

Suurpelaajilla on joko ambitiota tulla pelikehittäjiksi tai sitten se on debiiliyden merkki. Tee elämälläsi jotain muuta.

Joo. Yksinhuoltajan elämä on vielä helpompaa. Kuvitelkaa vaan niin naiset. Totuus paljastuu myöhemmin. Aika moni teistä liioittelee omaa panostaan ja vähättelee miehen näissä viestiketjuissa. Eihän sitä voi eron jälkeen myöntää vaan pitää voimaantua ja etsiä äkkiä uusi puoliso kuluja jakamaan.

Muuttaisin asumaan erilleen. Suhdetta ja seksiä voi jatkaa, vaikka yhdessä asuminen ei onnistu, ja yhteen voi muuttaa uudelleen, jos tämä sottapytty joskus aikuistuu.

Vierailija kirjoitti:

Joo. Yksinhuoltajan elämä on vielä helpompaa. Kuvitelkaa vaan niin naiset. Totuus paljastuu myöhemmin. Aika moni teistä liioittelee omaa panostaan ja vähättelee miehen näissä viestiketjuissa. Eihän sitä voi eron jälkeen myöntää vaan pitää voimaantua ja etsiä äkkiä uusi puoliso kuluja jakamaan.

Mikä ihmeen yksihuoltaja? Ei ap:llä ole lapsia. Ja kyllä, voin kokemuksen rintaäänellä sanoa, että yksinhuoltajana on paljon helpompi olla, kun ei ole sitä isokokoisinta lasta jatkuvasti vänkäämässä ja odottamassa palvelua. Ihana vapaus! 

Vierailija kirjoitti:

En ole tyytyväinen nykyiseen tilanteeseen meidän parisuhteessa, mutta silti toivoisin, että jokin ihme tapahtuisi ja "Joni" alkaisi käyttäytymään kuten aikuisen pitäisi :( Joni tykkää luvata, että se muuttuu, mutta mitään ei ikinä tapahdu. Ei ikinä.

Suostuin avoliittoon, koska Joni lupasi hoitaa koulujuttunsa yms kuntoon "sitten, kun muutat tänne", mutta se oli syksyllä ja Jonilla ei ole ikinä mennyt näin huonosti koulunkäynti, mitä on mennyt tänä vuonna.

Minä en jaksaisi leikkiä äitiä tämän ikäisenä, enkä varsinkaan minua 3v vanhemmalle miehelle, mutta pelkkä ajatus erosta tuntuu hajottavan minut tuhansiksi pieniksi paloiksi.

Mutta kiitos mielipiteistä ja kommenteista. Lisääkin voi laittaa. Minä mietin näitä asioita.

- Ap -

Tuo erilleen muutto ja treffailu & seurustelu kuulostaa oikeasti hyvältä vaihtoehdolta! Voihan se olla, että Joni on jumissa ja masentunut. Ehkä ala ei ole oikea eikä hän tiedä, mitä elämällään tekisi. Ei tiedä omia vahvuuksiaan, missä on hyvä ja mitä taitoja voisi hyödyntää myöhemmin työelämässä. Ja tästä syystä itsetuntokin voi olla pohjamudissa, koska kokee itsensä hyödyttömäksi, joka ei osaa mitään eikä ole hyvä missään.

Mutta tilannetta ei auta sinun hyysäämisesi ja se, että olet päätynyt äidiksi Jonille. Jonin pitäisi ottaa itse vastuu omista rahoistaan, koulustaan, siisteydestään, ruoastaan, tulevaisuudestaan. Sinuna muuttaisin omaan asuntoon, mutta jatkaisin seurustelua. Huolehtimisesi tavallaan mahdollistaa tuollaisessa tekemättömyydessä vellomista ja Joni voi paeta apuai turvaan inhottavia mietteitään ja epävarmuuttaan.

Ohjaa Joni opolle juttelemaan ammatin sopivuudesta ja siitä, mitä Joni elämällään ylipäätänsä haluaisi tehdä. Tämä tilanne ei välttämättä ole helppo Jonillekaa , hän saattaa hävetä syvästi omaa tilannettaan ja lamaantuu tekemättömyyteen siitäkin syystä. Mutta sinun tehtäväsi ei ole olla koutsi, eikä elämäntapavalmentaja. Voit kannustaa Jonia etsimään omia vahvuuksiaan ja haaveitaan, mutta siinä se.

Eli muutatte erilleen, silloin hänen on ehkä suurempi pakko alkaa miettimään tulevaisuuttaan. Ainakaan sinä et kärsi samassa huushollissa.

Miksi varten olet muuttanut yhteen tuolaisen roskan kanssa?!?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo. Yksinhuoltajan elämä on vielä helpompaa. Kuvitelkaa vaan niin naiset. Totuus paljastuu myöhemmin. Aika moni teistä liioittelee omaa panostaan ja vähättelee miehen näissä viestiketjuissa. Eihän sitä voi eron jälkeen myöntää vaan pitää voimaantua ja etsiä äkkiä uusi puoliso kuluja jakamaan.

Mikä ihmeen yksihuoltaja? Ei ap:llä ole lapsia. Ja kyllä, voin kokemuksen rintaäänellä sanoa, että yksinhuoltajana on paljon helpompi olla, kun ei ole sitä isokokoisinta lasta jatkuvasti vänkäämässä ja odottamassa palvelua. Ihana vapaus! 

Sanon vaan tähän, että voi olla toisenlaisiakin perheitä, jossa vanhemmuutta oikeasti jaetaan. Mutta kuten edellinen kommentoija, minä sanon myös että hitosti helpotti, kun ei tarvitsekaan enää huolehtia kuin niistä parista alaikäisestä!

Vierailija kirjoitti:

Miksi varten olet muuttanut yhteen tuolaisen roskan kanssa?!?

No ei ollut nätisti sanottu.

Kun on rakastunut, niin ajattelee että asioiden pitää edetä. Kuten vaikka muutetaan yhteen. Ja alkuun kaikki pienet epätäydellisyydet menee sen piikkiin että kaikki on niin uutta. Se jalostuu lopulta Toivoksi, että tämä muuttuu vielä.

Itsekin roikuin suhteessa sen takia, että Toivo jatkuvasti supatti "tämä on vaan vaihe, kesällä miehellä ei ole töitä niin paljon" ja "tämä rahatilanne on tilapäinen, kyllä meillä joku päivä on varaa..."

Ei Joni ole mikään roska. Mutta ei AP:n myöskään tarvitse arvostaa Jonissaan asioita, joita hänessä ei ole. Silmät auki, tämä tyyppi voi olla aarre mutta vasta sen jälkeen kun on kasvanut vähän. Tai vähän enemmän. Tai oikeastaan aika paljon.

Sanoit, että tiedät, ettei Joni ole masentunut, mutta mistä siis tiedät sen? Hyvinkin yllättävät henkilöt voivat olla masentuneita. Sanoit myös, ettet tiedä aivan tarkalleen Jonin taustoja, vaikka olette olleet pitkään yhdessä. Se kielii siitä, että kommunikaatiossa on puutteita. Masennus lisää oppimisvaikeuksia, muistivaikeudet, toiminnanohjauksen häiriöt... Ei masennus ole sitä, että maataan vain sängyssä, mutta se voi olla myös sitä. Eivät oireet vielä ole vakavat, mutta tuollaisella taustalla ja tällä käytöksellä pitäisin vaikean masennuksen ensioireita enemmän todennäköisenä kuin epätodennäköisenä.

Sen sijaan eri asia haluatko seurustella kyseisen ihmisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Ap, luepa hieman siitä mitä tarkoittaa "läheisriippuvuus". Uskon, että tunnistat paljon itsestäsi. Et sinä oikeasti ole Joniin rakastunut - sinä olet riippuvainen siitä että sinua tarvitaan (tai ainakin luulet että tarvitaan), ja siitä, että sinulla on suhde. Olet siis kiintynyt ajatukseen siitä että olet suhteessa, et tuohon man-childiin. Ja sori nyt vaan, mutta ei Jonikaan sinua rakasta. Hänelle vaan on helppoa kun on joku joka maksaa, siivoaa ja hoitaa, ja jonka syyksi voi vierittää oman epäonnistumisen. 

Minä luin tämän http://www.hyvaterveys.fi/artikkeli/terveys/tunnista_laheisriippuvuus ja olen yhä sitä mieltä, että en olisi läheisriippuvainen. Jotkut kohdat kolahtivat, mutta osa taas ei.

Esimerkiksi kohta "tunnet mielihyvää, kun toinen tarvitsee sinua. Pelkäät tulevasi hylätyksi, jos et ole tarpeellinen muille.". En muista ikinä kohdanneeni hylätyksi tulemisen pelkoa tämän parisuhteen aikana ja Jonin roikkuminen minussa herättää lähinnä vitutusta ja vie minulta voimat, ei mielihyvää.

Mutta taas kohta "ahdistut, tunnet sääliä ja syyllisyyttä muiden ongelmista ja koet olevasi velvollinen auttamaan. Tämän vuoksi pyrit kontrolloimaan ihmisiä ja tilanteita, jotta ihmiset käyttäytyisivät ja asiat menisivät mielesi mukaan." kolahtaa minuun.

Mutta mm taidat olla oikeassa ainakin jollain tasolla.

- Ap -

Vierailija kirjoitti:

Joni tarvitsee apua. Sitä voit saada esim oppilaitoksen kuraattorilta. Tai voit tehdä omaan kuntaasi pyynnön sosiaalihuollon tarpeen arvioinnista Jonin kohdalla.

Yritetty. Joni ei halua ottaa apua vastaan. Raahasin Jonin viime keväänä kädestä pitäen kouluun keskustelemaan kuraattorin kanssa, kun oli lentämässä ulos koulusta poissaolojen vuoksi.

Joni on sanonut, että katlaisee minuun kaikki yhteydet ja ilmeisesti tekee elämästäni vaikeampaa (tästä en ole aivan varma, koska oli niin epäselvää vihjailua), jos otan yhteyttä Jonin vanhempiin tai johonkin tasoon. Jonin vanhemmat asuvat kauempana, eikä heillä ole mitään tietoa esimerkiksi Jonin nykyisestä koulunkäynnistä.

- Ap -

Vierailija kirjoitti:

Muuttaisin asumaan erilleen. Suhdetta ja seksiä voi jatkaa, vaikka yhdessä asuminen ei onnistu, ja yhteen voi muuttaa uudelleen, jos tämä sottapytty joskus aikuistuu.

Tätä vaihtoehtoa olen itse miettinyt :) Yritän ehkä tänään puhua uudestaan Jonin kanssa ja ehdottaa tätä, tai sitä, että muutan pois ja me erotaan.

Pelottaa vain, että jos Joni ei halua erota ja minun muuttavan pois. Se, että voin sanoa irti vuokrasopimuksen edellyttää myös Jonin allekirjoittamaan irtisanomislomakkeen, vaikka Joni jäisikin asumaan nykyiseen vuokra-asuntoon.

- Ap -

Vierailija kirjoitti:

Sanoit, että tiedät, ettei Joni ole masentunut, mutta mistä siis tiedät sen? Hyvinkin yllättävät henkilöt voivat olla masentuneita. Sanoit myös, ettet tiedä aivan tarkalleen Jonin taustoja, vaikka olette olleet pitkään yhdessä. Se kielii siitä, että kommunikaatiossa on puutteita. Masennus lisää oppimisvaikeuksia, muistivaikeudet, toiminnanohjauksen häiriöt... Ei masennus ole sitä, että maataan vain sängyssä, mutta se voi olla myös sitä. Eivät oireet vielä ole vakavat, mutta tuollaisella taustalla ja tällä käytöksellä pitäisin vaikean masennuksen ensioireita enemmän todennäköisenä kuin epätodennäköisenä.

Sen sijaan eri asia haluatko seurustella kyseisen ihmisen kanssa.

En pidä Jonia masentuneena, koska Joni masentunut silloin, kun me tutustuttiin. Silloin Jonilla ei ollut mitään aloitteentekokykyä, kaikki asiat jäivät tekemättä. Koulu jäi. Syöminen jäi. Pelaaminen jäi. Kaikki jäi.

Nyt Jonilla jumaa vain koulunkäynti. Muuten on pystynyt lähtemään jonnekkin, käy vapaaehtoisesti esim. ulkona, syö ja pelaa kavereidensa kanssa tietokoneella. Vain koulunkäynti on jäänyt. Kyllä Jonilla voi olla masennusta, en sulje sitä pois.

Tiedän, että masennus ilmenee eri tavoin. Minulle diagnosoitiin masennus pari vuotta ennenkuin tutustuin Joniin, eli tosi nuorena, ja siitä huolimatta kävin koulussa yms. Ja dg oli vielä vaikea masennus. Mutta tosiaan Jonilla jumaa ainoastaan koulunkäynti nyt ja mimusta tuntuu, että sen takia, koska Jonin äiti ei ole enää aamuisin potkimassa Jonia kouluun. Sotkuinen Joni on ollut kuulemma aina.

- Ap -