Eroaisitko, jos olisit minä? Piiitkä juttu.

Minusta tuntuu, että minä olen aivan hirveä ihminen, kun mietin eroa Jonista. Mietin meidän parisuhteen lopettamista.

Olenko minä aivan kauhea ihminen?

Yläpeukku = kyllä, olet kauhea ihminen.

Alapeukku = et ole.

- Ap -

Yksi vaihtoehto on ottaa omat kämpät (ironista mutta tämä on oikeasti opiskelijoille paljon halvempaa, tuet lasketaan silloin eri tavalla) mutta jatkaa kuitenkin seurustelua. Jos suhde on muuten hyvä ja et haluaisi erota, tehkää näin. Jos suhde tuntuu kokonaisuudessaan ikävältä ja voimia vievältä, erotkaa kokonaan.

Eroaisin. Koska olen sen arvoinen.

Sinulla on yksi elämä. Älä tuhlaa sitä jäämällä miettimään, oletko jonkun pummin mielestä "hirveä ihminen".

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuntuu, että minä olen aivan hirveä ihminen, kun mietin eroa Jonista. Mietin meidän parisuhteen lopettamista.

Olenko minä aivan kauhea ihminen?

Yläpeukku = kyllä, olet kauhea ihminen.

Alapeukku = et ole.

- Ap -

Oikeasti nyt AP, tiedät jo monen kommentin perusteella, ettet todellakaan ole huono ihminen, jos mietit eroa tai jos haluat erota!

Voithan ensin ottaa puheeksi erilleen muuton. Katso mikä on Jonin reaktio. Hyvin mahdollista, että hän itse antaa sulle viimeisen sysäyksen eroon.

Vaikka Joni kävisikin koulunsa loppuun, hänen perusluonteensa on nyt esillä. Tuollainen hän on. Laiska perässä vedettävä tai vaihtoehtoisesti persuksille potkittava, jotta mitään ylipäätänsä tapahtuu.

Eli eroa. Eroa heti.

Vierailija kirjoitti:

Yksi vaihtoehto on ottaa omat kämpät (ironista mutta tämä on oikeasti opiskelijoille paljon halvempaa, tuet lasketaan silloin eri tavalla) mutta jatkaa kuitenkin seurustelua. Jos suhde on muuten hyvä ja et haluaisi erota, tehkää näin. Jos suhde tuntuu kokonaisuudessaan ikävältä ja voimia vievältä, erotkaa kokonaan.

Toisaalta luettuani muita kommenttejasi minusta tuntuu, että olet ehkä jo päättänyt että eroatte. Jos näin on, muista ettet tee mitään väärää. Eroaminen sattuu, mutta olet vielä todella nuori. Harva nuoruuden suhde kestää noinkin pitkään kuin teidän suhteenne on jo kestänyt. Erosta selviää kyllä. Se voi aluksi tuntua maailman lopulta, mutta ei se sitä ole. Sinulla on elämä edessäsi etkä sinä ole vastuussa toisen ihmisen ratkaisuista tai elämästä.

Tee niin kuin sinusta oikealta tuntuu, kuuntele itseäsi. Oma sisin on harvoin väärässä.

Ap, kerrot Jonin saavan kuntoutusrahaa, miksi Joni saa sitä? Mikä sairaus ja miten sairaus on hoidossa?

Kerrot myös maksaneesi osan Jonin kuluista jo ennen yhteenmuuttoa. En ole ikinä kuullut tällaisesta.

Olen katsellut kahta tämän tyyppistä suhdetta, toinen päättyi 7 vuoden seurustelun jälkeen, josta n. 4 vuotta tehtiin pitkää ja kivuliasta eroa. Toisessa edelleen jatketaan ja miehen lupailut jatkuu kymmenettä vuotta, samaan aikaan kun nainen edelleen maksaa lähes kaiken. Molemmat alkoivat tällaisina teinisuhteina, kuten sinunkin tapauksessasi.

Eli eroa nyt, kun olet vielä nuori ja elämä edessä. Ei sitten kun olet elättänyt Jonia kymmenen vuotta ja menettänyt uskosi ihmisiin.

Mikä on kerran sallittua, on sitä aina. Olet luisunut hänen kanssaan suhteessa tuohon tilanteeseen jossa loisinta sallitaan. Ihminen ei käskemällä muutu. Lähde! Jos hän haluaan pitää sinut, hän ryhdistäytyy ja pysyy elämässäsi. Asiat ratkeavat omalla painollaan, mutta paikallaan pysymällä muutos ei pääse käyntiin ja sama meno jatkuu... Aika näyttää saatko ehjän kunnioittavan suhteen itseeni, hänen kanssaan, jonkun muun kanssa ja/tai jotain muuta. Anna maailmalle mahdollisuus tehdä sinut onnelliseksi ja uskalla lähteä kohti muutosta. Tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Vaikka Joni kävisikin koulunsa loppuun, hänen perusluonteensa on nyt esillä. Tuollainen hän on. Laiska perässä vedettävä tai vaihtoehtoisesti persuksille potkittava, jotta mitään ylipäätänsä tapahtuu.

Eli eroa. Eroa heti.

Useita tällaisia Joneja löytyy niin suvusta kuin kaveripiiristä, ja voin todella kertoa, ettei se meno muutu miksikään. Tuollaista se on sitten tästä ikuisuuteen. Tällaiset Jonit menee kaikessa sieltä missä aita on matalin. Ja jos Jonin jätät, niin Joni ei todellakaan ryhdistäydy vaan löytää jonkun toisen äidinvaistoisen tyttöystävän siihen sohvalle siivoamaan jälkiään ja potkimaan persuksille.

Vierailija kirjoitti:

Ap, kerrot Jonin saavan kuntoutusrahaa, miksi Joni saa sitä? Mikä sairaus ja miten sairaus on hoidossa?

Kerrot myös maksaneesi osan Jonin kuluista jo ennen yhteenmuuttoa. En ole ikinä kuullut tällaisesta.

Olen katsellut kahta tämän tyyppistä suhdetta, toinen päättyi 7 vuoden seurustelun jälkeen, josta n. 4 vuotta tehtiin pitkää ja kivuliasta eroa. Toisessa edelleen jatketaan ja miehen lupailut jatkuu kymmenettä vuotta, samaan aikaan kun nainen edelleen maksaa lähes kaiken. Molemmat alkoivat tällaisina teinisuhteina, kuten sinunkin tapauksessasi.

Eli eroa nyt, kun olet vielä nuori ja elämä edessä. Ei sitten kun olet elättänyt Jonia kymmenen vuotta ja menettänyt uskosi ihmisiin.

Luulusin, että Joni saa kuntoutusrahaa, koska Jonilla on aiemmin ollut vaikeaa koulunkäynnin suhteen (en tiedä muuta, kuin että "vaikeaa", eikä silloinkaan oikein käynyt koulussa), Joni on ex-laitosnuori (en tiedä vaikuttaako tämä kuntoutusrahaan?) Ja jossain kohtaa oli lääkityksenä Concerta, mutta se lopetettiin muistaakseni 2012-2013. En ole varma minkä takia Joni saa kuntoutusrahaa, mutta tiedän Jonin saavan sitä.

- Ap -

millaisen tulevaisuuden haluat? Omantalon/osakken, lapsia, turvallisen ja huoliehtivan kumppanin ja isän lapsillesi, ehkä joskus pientä juhlaa arjen keskelle?

Jonin kanssa em. Asioita et voi saavutta, joten ukko pihalle. Muista olla vahvana, koska loisten häätäminen talosta ei ole helppoa puuhaa.. Ota joku ystävä tähän tueksesi. Lupaan että puolen vuoden päästä elämäsi on paljon helpomaa..

T. Huolehtiva perheeniskä m29

Sun pitää kysyä nyt itseltäsi, että rakastatko sinä tuota miestä (poikaa)? Haluatko perustaa perheen hänen kanssaan vaikeuksista huolimatta? Jos kyllä, niin sun on aivan pakko nostaa kissa pöydälle ja sanoa tuolle Jonille, että nyt tarviis jutella isoista asioista. Sanot sille, että tuo sen meininki ei ole mistään kotoisin ja vahingoittaa häntä itseään sekä sinua, teidän parisuhdetta. Jos et tahdo erota, niin suosittelen miettimään sitä vaihtoehtoa, että asutte eri kämpissä, teillä on oltava eri rahat. Luulen, että jos keskustelette teidän suhteesta vakavasti, niin Joni alkaa lupailemaan taas kaikkea, älä lankea ansaan. Sanot, että rakastat häntä niin paljon ettet anna hänen tuhota elämäänsä, etkä aio mahdollistaa hänen elämän tuhoamista. 

Vierailija kirjoitti:

Olen itsekin kokenut eroja. Ne on rankkoja, mutta myös palkitsevia. Rankat ajat kasvattaa ja antaa keinoja tulevaisuuteen. Erosta selviää.

Olipas hyvin sanottu. Siis tämä, että erot ovat rankkoja mutta myös palkitsevia. 

Tämä kannattaa muistaa myös muilla elämän osa-alueilla; hankalat ja rankat jutut pääsääntöisesti aina kasvattavat ja palkitsevat. 

Olen aikanaan ollut samanlaisessa tilanteessa, avoliitossa oman Jonini kanssa. Tein henkisesti eroa yli vuoden, koska lähteminen tuntui niin vaikealta, viihdyin miehen seurassa ihan sairaan hyvin ja hän oli siihen mennessä se mies, jonka kanssa minulla oli koskaan synkannut parhaiten, ja hän oli myös paras ystäväni. En ole kuitenkaan katunut eroa sekuntiakaan sen jälkeen vaan kiittänyt onneani, että pääsin sellaisen kivireen vetämisestä eroon. Kotona sotkevan elättäminen, kun itse on opiskelijan tulotasolla, on tunne, joka ainakin itselläni tappoi melko hyvin kaiken motivaation koko suhteeseen. Miehellä kesti kai lopulta yhteensä kuusi vuotta tai vähän pidempään pelkästään valmistua aikuislukiosta. En tiedä onko nykyään töissä.

Jos Joni ihmeenkaupalla saisi koulunsa loppuun, voit luottaa siihen että sen jälkeen hän lepää laakereillaan ainakin seuraavat viisi vuotta vedoten siihen että koulun suoritus oli niin arvostettu teko että hän on lomaa ansainnut.

Concerta ilmeisesti on adhd- tai add-lääke. Se selittääkin paljon kertomastasi. Joka tapauksessa hänen pitää löytää itsestään, korostan, itsestään, halu pyrkiä eteenpäin. Kukaan täällä ei näe tilannetta kokonaan, ja muista, että teet itse päätöksen, mikä se sitten onkin.

Tässä sinulle nelikymppisen äidin neuvo: Juokse karkuun niin nopeasti kun vaan voit. Nyt se on vielä helppoa. Piste.

Pari kuolematonta lausahdusta neuvoksi (lainattu muilta):

- Lapsien tekoa ajatellen: Tärkein geneettinen valinta tehdään sitä isää valittaessa. (Niinpä, turha on jälkikäteen miettiä kun lapsilla ongelmana sitä ja tätä.)

- Edelleen lapsien tekoa ajatellen: Tärkein kasvuympäristön valinta tehdään kumppania valitessa. (Ei mitään lisättävää.)

- Jos ihminen ei ole oppinut oikeaa ja väärää täysi-ikäisyyteen mennessä, mikä saa sinut uskomaan, että hän sen myöhemminkään oppii.

- Luonne muuttuu vain vähän kasvaessa.

- Ongelmilla on taipumus pahentua.

Utse jokseenkin samassa tilanteessa, mutta mies on 25v itse oon 20v. Lapsi syntymässä varmaan tässä kuukauden sisään. Eioo koko raskausaikanani muuttunut suuntaan eikä toiseen, mutta kovasti sepittää kuinka tekee vaikka ja mitä kun vauva syntyy.. Ahdistaa kun en mitään apua kotitöihin saa ja rahankäyttökin todella holtitonta. Pidän itseäni ihan idioottina, kun olen vieläkin siinä uskossa että ehkä joku ihme tapahtuu kun lapsi syntyy.. Yritän välillä vaan keskittyä itseeni ja unohtaa ettei mies hoida velvollisuuksiaan. Silti todella raskasta kun tuntuu pikemminkin että palan ihan loppuun, kun kasvatan nyt jo teinipoikaa ja kotonani on uusavuton lusmuilija. Eroa ennekuin lapsia sattuu tulemaan kuvioihin, koska silloin eroa on vaikeampi toteuttaa. Itse haluan oikeasti että oltaisiin yhdessä perheenä ja siksi yritän uskoa vielä ihmeisiin. Mutta kyl tuntuu että tässä on vielä pitkä matka siihen, että saisin vastuuntuntoisen toisen vanhemman taloon..

Ja nyt jos joku kommentoi "miksi sitten hankit lapsia tuollaisen pellen kanssa?!?!"... En hankkinut vaan sattui vahinko ja tietenkin halusin lapsen pitää, koska se tuntui oikealta. Mistä olisinkaan voinut arvata, että mies ei kasva raskauteni aikana vastuullisemmaksi...itselleni se oli jollain tapaa itsestäänselvyys kokea henkistä kasvua samalla ja ottaa vielä enemmän vastuuta joka asiaan, kovin nuori kun itse vielä kuitenkin olen.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen tukenut Jonia koko meidän parisuhteen ajan koulun yms suhteen, mutta alan nyt olla loppu :(

- Ap -

Tuo on tosi huono asetelma. Aikuinen ihminen vastaa ja huolehtii kouluttautumisestaan itse. Joni on päässyt tottumaan siihen, että sinä olet "äiti", jolle pitää lupailla kouluun liittyviä asioita. Hän ei ole joutunut hahmottamaan sitä, ettei koulu ole enää pakko, kuten lapsena, vaan asia, jota ihminen tarvitsee kyetäkseen myöhemmin elättämään itsensä. Teet palveluksen Jonille jos lakkaat huolehtimasta asioista, joista hänen pitäisi vastata itse. Sinuna lähtisin.