Eroaisitko, jos olisit minä? Piiitkä juttu.

Vierailija kirjoitti:

Kuka sitten muka maksaisi laskut, pesis mun pyykit ja ostaisi ruokaa?

Sä olet tärkeä, ihana ja parasta mitä mulle on tapahtunut. Ihan huomenna lähden etsimään töitä, mutta kyllähän sä tiedät ettei se ole helppoa kun tyhmä koulu ei anna mulle ammattitodistusta.

Mä rakastan sua oma raksu

terv. Joni

Pystyn niiin kuvittelemaan, että Joni ajattelee just noin ja lupailee just sitä, mitä haluan kuulla, sitä luvattua asiaa kuitenkaan oikeasti tekemättä.

- Ap -

Heivaisin Jonin pihalle, ja alkaisin viettää omaa nuoruuttani niin kauan kuin sitä riittää. Sitten etsisin jonkun aikuisen ihmisen, jonka kanssa jakaisin elämäni.

Olisin lähtenyt jo ajat sitten. En ole niin äidillinen luonne, että jaksaisin hoitaa & kasvattaa aikuista ihmistä.

Kuten jo itse totesit, niin yhdessäasuminen vain pahensi tilannetta. Kun Jonin ei ole pakko olla aikuinen, hän ei ole - sinä olet nyt se perheen aikuinen, ja hoivaat lasta.. eikun siis Jonia.

Muuttakaa erillenne. Sen ei tarvitse tarkoittaa (ainakaan heti) parisuhteen loppua, mutta yhteisasumisen pitää loppua välittömästi. Yhdessä asuminen ei tee hyvää sinulle, Jonille, eikä suhteellenne. Joni tarvitsee nyt tilaa aikuistua, ja hän tuntuu olevan ihminen joka tekee sen vasta sitten, kun on pakko. Niin kauan kuin sinä hoidat aikuisasiat, hänen ei ole pakko.

Vierailija kirjoitti:

Joni saattaa olla masentunut (oireet viittaavat vahvasti siihen) tai sitten elämänhallinta täysin hukassa. En suoriltaan eroaisi vaan pitäisin vakavan keskustelun. Suhdetta voitaisiin myös jatkaa, mutta voisin vaatia Jonilta, että muutettaisiin hetkeksi erilleen, jotta hän voi harjoitella elämänhallintaa ja osaa arvostaa myös kotitöitä ja kodin siisteyttä. Useimmille ihmisille ei tee hyvää muuttaa suoraan kotoa yhteen tai edes muutama vuosi yksin ei riitä.

En nyt suoriltaan heittäisi hyvää suhdetta romukoppaan. Ei se ihan kämppismeininkiä voi olla, jos seksi on hyvää ja tunteitakin löytyy. Pidät nyt vakavan keskustelun Jonin kanssa siitä, että miten tämä laskujen maksaminen onnistuisi. Jos taustalla on masennusta, niin pakotat ja patistat ammattiavun piiriin. Jos enemmän syrjäytymistä ja elämänhallintaa, niin sitten toisen avun piiriin. Apua miehesi nyt joka tapauksessa tarvitsee, eikä syyttelyä yms.

Olen itse ollut Joni. Nykyisin olen 28-vuotias nainen, joka valmistuu valtiotieteistä tänä vuonna ja olen jo saanut töitä kiinnostavalta alalta. Toivoa siis on, mutta toipuminen vie aikaa.

Masennusta ei ole, siitä olen lähes varma. Kyse on siitä, että Jonin mielestä on paljon kivempaa pelata yöt ja nukkua päivät, kuin herätä aikaisin aamusta ja lähteä kouluun moneksi tunniksi :/

Joni tosiaan muutti suoraan vanhemmiltaan ekaan omaan kämppään + avoliitto, mutta sama on minulla ja minä olen huomattavasti vastuullusempi mitä Joni. Äh.

Toivoa on, ehkä, mutta en tiedä jaksanko jäädä odottamaan saako Joni elämänsä kuntoon. Minä olen tukenut Jonia koko meidän parisuhteen ajan koulun yms suhteen, mutta alan nyt olla loppu :(

- Ap -

Anna miehelles kaksi vaihtoehtoa: pelikone tai sinä. Oma mieheni kävi kyllä koulussa ja töissä aikanaan, mutta vapaa-aika meni pelatessa ja usein hyvin myöhään yöhön. Pelatessaan mies vain tiuski, jos jotain yritti puhua. Pikku hiljaa kyllästyin touhuun ja annoin samat vaihtoehdot, pelikone lähti. Nykyisin on uusi kone, jota käytetään par kertaa puolessa vuodessa. Pelikoukusta päästyään on mies löytänyt elämäänsä muutakin sisältöä.

Sinä mahdollistat pelikoukun jatkumisen, jos alat vielä kaikki kulut maksamaan.

No, nyt kun on jo kokenut erilaisia suhteita, on helppoa sanoa, että eroaisin tuosta. Varsinkin kun olet vielä noin nuori, älä käytä "parhaita" vuosia jonkun äitinä olemiseen.... Voisit viettää hauskoja sinkkupäiväkin, vaikka se on varmaan vaikea nyt kuvitella.. 

Muuttiko Joni siis suoraan vanhempien luota kanssasi yhteen? Olen sitä mieltä, että jokaisen miehen on asuttava ensin omillaan ennen kuin siirtyy seuraavan "äidin" helmoihin. Yksin asuminen laittaa aikuistumaan.

Polttaako Joni pilveä? Voi selittää miksi on näin välinpitämätön ja laiska.

Sinuna kertoisin tunteistasi. Hän joko ryhdistäytyy ASAP, tai muuten ainakin muutatte erilleen ja kokeilette suhdetta erillänne tai sitten vaan suora ero.

Joni on sitku-mies.

Sitku-mies tekee asioita, sitku. Mikäli ne eivät toteudu, sitku sitku on tapahtunut, niin Joni keksii uuden syyn lykätä asiaa sitku.Aikuiseksi ei tarvitse kasvaa, sitku sitku. Tyttis hoitaa hommat, että mä saan pelata.

Haluatko sinä tyttis elää elämäsi sitku? Vai kenties tässä ja nyt? Voin kertoa, että seksiä on runsaasti tarjolla.

terv. N46 v, jonka mies maksaa laskunsa, käy töissä ja siivoaa ja kokkaa osuutensa.

ps. etsi joku vastuullisempi poikkis. Älä rupea täysi-ikäiselle nahjukselle äidiksi. Se on paras neuvo, mitä nyt jo muistisairas mutsi on minulle koskaan antanut.

Mielenkiinnosta kysyn että kuvitteleeko Joni että hän käy vielä tuota koulua? Siis jos on jaksanut raahautua viisi kertaa koko kevään aikana niin ei siellä koulussa ainakaan kukaan enää oleta hänen sitä käyvän. Käytännössä mahdoton saada tolla panoksella suoritettua, jolleivät koulussa ole mukavia ja anna aloittaa koko lukuvuotta uusiksi. Mitään puolta vuotta ei todellakaan millään lisätehtävillä suoriteta.

On kyllä pahimmanlaatuinen lusmu siellä sun hoteissas. Mietippä siltäkantilta että perustatko loppuelämäs siihen että "seksi on kivaa" ja "kyllä mä tosta vielä tykkään" asetelmaan. Hyvää seksii saat muualtakin ja ansaitset oikean parisuhteen jossa kumpikin arvostaa itseää ja toisiaan. Tsemppiä eroon. Ensin kirpasee mutta lopputulos on niiiiin paljon parempi.

Ainiin. Voipi olla että opintotuet peritään myöhemmin Jonilta takaisin kun ei ole käynyt koulussa. Koululta ilmoittavat kelaan. Näin ainakin omassa koulussa aikanaan tehtiin samanlaisten lusmujen kohdalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joni saattaa olla masentunut (oireet viittaavat vahvasti siihen) tai sitten elämänhallinta täysin hukassa. En suoriltaan eroaisi vaan pitäisin vakavan keskustelun. Suhdetta voitaisiin myös jatkaa, mutta voisin vaatia Jonilta, että muutettaisiin hetkeksi erilleen, jotta hän voi harjoitella elämänhallintaa ja osaa arvostaa myös kotitöitä ja kodin siisteyttä. Useimmille ihmisille ei tee hyvää muuttaa suoraan kotoa yhteen tai edes muutama vuosi yksin ei riitä.

En nyt suoriltaan heittäisi hyvää suhdetta romukoppaan. Ei se ihan kämppismeininkiä voi olla, jos seksi on hyvää ja tunteitakin löytyy. Pidät nyt vakavan keskustelun Jonin kanssa siitä, että miten tämä laskujen maksaminen onnistuisi. Jos taustalla on masennusta, niin pakotat ja patistat ammattiavun piiriin. Jos enemmän syrjäytymistä ja elämänhallintaa, niin sitten toisen avun piiriin. Apua miehesi nyt joka tapauksessa tarvitsee, eikä syyttelyä yms.

Olen itse ollut Joni. Nykyisin olen 28-vuotias nainen, joka valmistuu valtiotieteistä tänä vuonna ja olen jo saanut töitä kiinnostavalta alalta. Toivoa siis on, mutta toipuminen vie aikaa.

Masennusta ei ole, siitä olen lähes varma. Kyse on siitä, että Jonin mielestä on paljon kivempaa pelata yöt ja nukkua päivät, kuin herätä aikaisin aamusta ja lähteä kouluun moneksi tunniksi :/

Joni tosiaan muutti suoraan vanhemmiltaan ekaan omaan kämppään + avoliitto, mutta sama on minulla ja minä olen huomattavasti vastuullusempi mitä Joni. Äh.

Toivoa on, ehkä, mutta en tiedä jaksanko jäädä odottamaan saako Joni elämänsä kuntoon. Minä olen tukenut Jonia koko meidän parisuhteen ajan koulun yms suhteen, mutta alan nyt olla loppu :(

- Ap -

Samanikäisen tytön äitinä: mieti nyt tyttö hyvä kuinka elämääsi elät. Olet ihan liian nuori aikuisen nuoren äidiksi. Sinulla on varmasti vielä itselläsikin ne oman elämän suunnat ja tavoitteet vielä miettimättä. Olet alkanut "leikkiä kotia" varsin aikaisin, suoraan kotoa yhteen poikakaverin kanssa. Entä jos nyt eläisit hieman nuoruutta, opiskelisit lisää, katselisit ympärillesi? MIkä kiire sitoutua vielä? Jos tuohon jäät varsin todennäköisesti tunnet olevasi jumissa suhteessa - niin taidat jo nyt kokea. Ja tuo poika, jos ei omat vanhemmat ole kyenneet auttamaan elämänhallinnassa niin ei se taida sinultakaan onnistua. Monesti se paras opettaja on elämä. Yksin kun elelee minimirahoilla vähän aikaa eikä kukaan huolehdikaan asioista puolestasi, siinä joutuu sitten itse ottamaan lusikan käteen. Siinä mielessä myös palvelus pojalle, ei opi liian kauan, että asiat tehdään hänen puolestaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka sitten muka maksaisi laskut, pesis mun pyykit ja ostaisi ruokaa?

Sä olet tärkeä, ihana ja parasta mitä mulle on tapahtunut. Ihan huomenna lähden etsimään töitä, mutta kyllähän sä tiedät ettei se ole helppoa kun tyhmä koulu ei anna mulle ammattitodistusta.

Mä rakastan sua oma raksu

terv. Joni

Pystyn niiin kuvittelemaan, että Joni ajattelee just noin ja lupailee just sitä, mitä haluan kuulla, sitä luvattua asiaa kuitenkaan oikeasti tekemättä.

- Ap -

Ja mä luulen, että Joni on ihan tosissaan sen kanssa, että ajattelee tekevänsä parannuksen. Heti huomenna.

Mä kirjoitin tuolla aiemmin myös sen, että on oikeasti rakkauden teko päästää alamittainen vielä kasvamaan, tätä on moni muukin sanonut. Tietysti jos vielä pystyt johonkin rakentavaan keskusteluun, niin käykää se ihmeessä.

Mutta jos Joni on kovasti teini-ikäinen henkisesti, niin se menee niin että sinä olet nalkuttaja ja jäkättäjä. Sellaista on mukava paeta pelimaailmaan, koska siellä on kuitenkin hyvä.

Jos sinä olet suhteessa äiti ja pelastaja, niin pahinta mitä voi tapahtua on, että hän löytää joku päivä itselleen kumppanin (tai seuraavan mahdollistajan) ja sinulle jää vain se katkeruus, mitä koet koska olet panostanut suhteeseen niin paljon. Rahallisesti, kotitöiden merkeissä, jaksamalla rakastaa ja yrittää.

Olen itsekin kokenut eroja. Ne on rankkoja, mutta myös palkitsevia. Rankat ajat kasvattaa ja antaa keinoja tulevaisuuteen. Erosta selviää.

Josset ole täystollo niin lähdet..mitä helvettiä makselet sen puhelinlaskuja? Ei se seksi ole tuon arvoista.

Vastaan nyt useampaan kysymykseen kerralla.

"Muuttiko Joni siis suoraan vanhempien luota kanssasi yhteen?"

Oikeastaan joo. Ei asunut välissä yksin. Avoliittoa on ollut virallisesti vasta syksystä, mutta epävirallisesti jo vuodesta 2013. Asuin 2013 vielä vanhempieni luona, mutta olin oikeastaan aina Jonilla ja osallistuin myös kuluihin jo tuolloin. Kävin välillä omassa kodissani kääntymässä ja takaisin Jonille.

"Polttaako Joni pilveä? Voi selittää miksi on näin välinpitämätön ja laiska."

Ei polta, tai ei ole jäänyt siitä vielä kiinni :D

"Haluatko sinä tyttis elää elämäsi sitku? Vai kenties tässä ja nyt?"

En ole ikinä itse pitänyt sitku-elämästä D:

"Mielenkiinnosta kysyn että kuvitteleeko Joni että hän käy vielä tuota koulua?"

Kyllä kuvittelee. Viimeksi eilen kuulin Jonin puhuvan kavereilleen Skypessä, kun pelasivat porukalla, että "joo koulu on mennyt päin helvettiä hehehe, mutta en minä ole sitä lopettamassa".

"Ainiin. Voipi olla että opintotuet peritään myöhemmin Jonilta takaisin kun ei ole käynyt koulussa. Koululta ilmoittavat kelaan."

Joni ei saa opintotukea, vaan kuntoutusrahaa, mutta jos olen ymmärtänyt oikein, niin sekin voidaan periä takaisin, jos ei tule tarpeeksi suorituksia. Viisi päivää koulussa vuonna 2016 ei taida olla tarpeeksi... :/

"Entä jos nyt eläisit hieman nuoruutta, opiskelisit lisää, katselisit ympärillesi? MIkä kiire sitoutua vielä?"

Minulla on nyt sellainen fiilis, että jos me erotaan, niin en ole valmis uuteen suhteeseen piiitkään aikaan. Ettei ole sitä, ettenkö osaisi olla yksin.

- Ap -

Vierailija kirjoitti:

Joni on sitku-mies.

Sitku-mies tekee asioita, sitku. Mikäli ne eivät toteudu, sitku sitku on tapahtunut, niin Joni keksii uuden syyn lykätä asiaa sitku.Aikuiseksi ei tarvitse kasvaa, sitku sitku. Tyttis hoitaa hommat, että mä saan pelata.

Tuttua tuo sitkuttelu! Munkin mies harrastaa sitä. "Tiskaan kaikki tiskit pois SITKU ensin *joku hyvä syy tähän*"

Sanomattakin selvää että tätä tiskaamista ei ikinä tapahdu.

Tuollainen sitkuttelu ei lopu ellei siihen toinen puutu ankaralla kädellä. Pitää antaa vaihtoehtoja. Mies joko tiskaa ja kantaa kortensa kekoon tai sitten tekemättä jättämisestä seuraa jokin sanktio. Kuulostaa ehkä lapselliselta, mutta nämä ihmiset eivät ikinä muutu jos tekemättä jättämisestä ei tule mitään seuraamuksia.

Ainiin. Me ollaan keskustelu vakavasti. Usein. Silloin Joni lupaa kaikkea, mutta ei kuitenkaan pidä niitä. Viimeksi 2vk sitten otin asiat taas esille ja sanoin ihan suoraan, että jos jokin ei nyt muutu, niin me erotaan. Joni tuntui säikähtävän sitä, mutta vielä toistaiseksi mikään ei ole muuttunut. Taaskaan.

- Ap -

Vierailija kirjoitti:

Ainiin. Me ollaan keskustelu vakavasti. Usein. Silloin Joni lupaa kaikkea, mutta ei kuitenkaan pidä niitä. Viimeksi 2vk sitten otin asiat taas esille ja sanoin ihan suoraan, että jos jokin ei nyt muutu, niin me erotaan. Joni tuntui säikähtävän sitä, mutta vielä toistaiseksi mikään ei ole muuttunut. Taaskaan.

- Ap -

Hei ap, eikö nyt sitten olisi jo aika erota? Sanot itsekin että Joni ei ole masentunut eikä elämänhallintaongelmat johdu siitä vaan Jonin mielestä pelaaminen on nyt vaan kivempaa kuin velvollisuuksien hoitaminen. Jos Joni olisi masentunut, yrittäisin itsekin jatkaa suhteessa ja ohjata avun pariin. Jos tässä kyse ei ole siitä niin miksi jaksat roikkua Jonissa joka ei selvästikään muutu? Jos keskustelteltukin jo on, mutta Joni on antanut vain tyhjiä lupauksia, niin nyt äijä pihalle.

Ei eroaminen ole koskaan kivaa. Sanot että eron jälkeen et ole pitkään aikaan valmis uuteen suhteeseen. Miksi pitäisikään olla?

Joni on loinen. Vähän niinkuin punkki koiran turkissa. Rallattelee menemään, imee ravinnon eikä anna mitään takaisin. Tuurilla saat siltä punkilta borrelioosin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainiin. Me ollaan keskustelu vakavasti. Usein. Silloin Joni lupaa kaikkea, mutta ei kuitenkaan pidä niitä. Viimeksi 2vk sitten otin asiat taas esille ja sanoin ihan suoraan, että jos jokin ei nyt muutu, niin me erotaan. Joni tuntui säikähtävän sitä, mutta vielä toistaiseksi mikään ei ole muuttunut. Taaskaan.

- Ap -

Hei ap, eikö nyt sitten olisi jo aika erota? Sanot itsekin että Joni ei ole masentunut eikä elämänhallintaongelmat johdu siitä vaan Jonin mielestä pelaaminen on nyt vaan kivempaa kuin velvollisuuksien hoitaminen. Jos Joni olisi masentunut, yrittäisin itsekin jatkaa suhteessa ja ohjata avun pariin. Jos tässä kyse ei ole siitä niin miksi jaksat roikkua Jonissa joka ei selvästikään muutu? Jos keskustelteltukin jo on, mutta Joni on antanut vain tyhjiä lupauksia, niin nyt äijä pihalle.

Ei eroaminen ole koskaan kivaa. Sanot että eron jälkeen et ole pitkään aikaan valmis uuteen suhteeseen. Miksi pitäisikään olla?

Ehkä. Roikun Jonissa, koska tyhmänä haluaisin uskoa niihin tyhjiin lupauksiin, joita Joni ei kuitenkaan pidä.

Ei pitäisikään olla, mutta jotkut ovat sanoneet minulle, että "et sinä yksin jää, löydät jonkun toisen, jos sitä pelkäät". En pelkää yksin jäämistä, enkä välttämättä edes halua uutta parisuhtetta pitkään aikaan, jos me nyt erotaan.

- Ap -

Vierailija kirjoitti:

Ainiin. Me ollaan keskustelu vakavasti. Usein. Silloin Joni lupaa kaikkea, mutta ei kuitenkaan pidä niitä. Viimeksi 2vk sitten otin asiat taas esille ja sanoin ihan suoraan, että jos jokin ei nyt muutu, niin me erotaan. Joni tuntui säikähtävän sitä, mutta vielä toistaiseksi mikään ei ole muuttunut. Taaskaan.

- Ap -

Jos sinun tapasi toimia ei tuota muutosta, niin ainoa mitä voit tässä muuttaa on tapaasi toimia.

Eli siis vaikka tuolla on töksäytelty sitä "heitä se pihalle" niin mun mielestä se on myös ainoa oikea tapa tässä enää.

Voitte te suhdetta jatkaa, jos kerran on tunteita ja seksiä. Mutta voi olla helpompaa hoitaa kertarytinä kuin hiipuva kitinä.

Parisuhteessa ollaan PARI. Kaksi ihmistä. Molemmat yhtälailla vastuussa siitä suhteesta. Elämässä voi tulla kausia, että toinen on vetovastuussa ja ottaa esim suuremman vastuun raha-asioista. Mutta vuosikausia ei kukaan jaksa vetää kivirekeä perässään.

RAHA.

Vaikka itselle raha ei sinällään ole tärkeää, niin kummasti siitä tuli aika tärkeä juttu kun sai sijoittaa viimeiset pennoset ns. suhteeseen ja jättää itsensä ihan ilman. Nyttemmin eronneena, kahden lapsen huoltajana, tuntuu siltä, että rahaa on yllin kyllin käytössä, kun ne eivät uppoa siihen pohjattomaan kaivoon jota ennen perheeksi kutsuin.

Meillä se taloudellinen epäsuhta vaan oli niin suuri. Ja mun piti olla suurempi ihminen, joka ei tämmöisen maallisen anna hetkauttaa. Rahaahan se vaan. Mutta sen verran olen oppinut, että ihmisen pitää ensin pelastaa itsensä, ei toista. Jos toisen rahankäyttö vetää yhteistä alusta kohti pohjaa, niin on parempi katkaista se köysi ja antaa toisen mennä alaspäin, jos sillä pelastaa itsensä. Ja ne lapset, mutta sulla ei ole sitä vielä pohdittavana.

Vierailija kirjoitti:

Ainiin. Me ollaan keskustelu vakavasti. Usein. Silloin Joni lupaa kaikkea, mutta ei kuitenkaan pidä niitä. Viimeksi 2vk sitten otin asiat taas esille ja sanoin ihan suoraan, että jos jokin ei nyt muutu, niin me erotaan. Joni tuntui säikähtävän sitä, mutta vielä toistaiseksi mikään ei ole muuttunut. Taaskaan.

- Ap -

Eli olet jo monta kertaa antanut mahdollisuuden muuttua? Eiköhän ne keskustelut ja ehdot jo riitä, jos ei kerran mikään muutu. Jotkut tajuaa vasta kun oikeasti tapahtuu, silloin on usein jo liian myöhäistä muuttua.