Eroaisitko, jos olisit minä? Piiitkä juttu.

Eroaisin, koska en jaksaisi katsella tuollaista laiskaa sontiaista.

Komentaisin Jonin joko jatkamaan kunnolla opiskelut loppuun tai heittäisin pihalle. Ihan tasan kaksi vaihtoehtoa. :D 

Haluatko tuota loppuelämältäsi?

Eroaisin, huonoja puolia on liikaa ja ne ovat liian pahoja. Voisin myös harkita seurustelua erillään asuen. Tuloton sikailija ei sovi asuinkumppaniksi.

Kääk -  ja vielä jos noin nuorena on tuollainen, niin ei se miksikään siitä muuta, korkeintaan vain pahemmaksi. Juokse karkuun ja lujaa, ellet elättiä halua.

"minulla on yhä jotain tunteita häntä kohtaan" ei kuulosta ainakaan sellaisilta parisuhteen tuntemuksilta, joihin itse tyytyisin. Jos Joni erotetaan, elätät aikuista lasta. Sinä maksat kaikki, sinä siivoat, välillä annat rakkautta kun oikein vonkaa. Mikä idea tuhlata nuorta elämää tähän? Kuulostat viestissäsi vastuuntuntoiselta,joten ihmettelen hieman tilannettasi. Sinun täytyy ap oikeasti miettiä onko tämä suhde se minkä haluat. Jos on, punnitse, onko jääminen järkevää. Jos on, niin jää. Muutoin pakkaa kamat ja siirry uuteen osoitteeseen.

Eroaisin.

Joni on vielä todella lapsellinen, ei halua kantaa vastuuta elämästään, ei hiventäkään kunnianhimoa ja pitää sua äitinään.

Sä joudut todella ison taakan alle, jos jatkat suhdetta.

Joni pelaa ja sotkee. Ei tuo rahaa taloon, mutta kuluttaa.

Seksiä kuitenkin on.

Hmm. Minäpä kerron. Erotkaa nyt, niin voit vielä ajatella Jonia nätisti. Sitä seksiä on tarjolla myös muualla.

Ihan sama, oli "Joni" oikeasti "Joni" vaiko "Jonna". Tuollaiset keskenkasvuiset pitää päästää takaisin kasvamaan, ehkä muutaman vuoden päästä siinä on jo ihan oikea saalis. Mutta teet rakkauden teon, epäitsekkään teon, jos nyt heität tyypin pihalle.

Muuten hän ei koskaan opi ottamaan vastuuta itsestään, elämästään ja siitä että tiettyjä tekoja seuraa tietyt seuraamukset.

En eroaisi jos olisi tunne että häntä rakastan. Monella on tuossa iässä elämänhallinnan vaikeuksia, ja meno on moneltakin osin vielä lapsellista - varsinkin miehillä. Useimmat kuitenkin jossain vaiheessa saavat itseään niskasta kiinni ja lopettavat ajelehtimisen ja lapsellisen elämän. Jos oikeasti toista rakastaa, voihan sitä jäädä muutaman vuoden katselemaan tapahtuisiko kehitystä.

Eroaisin, jollei tuo oikeasti ryhdistäydy. Jollei ihmisellä ole minkäänlaisia tavoitteita elämässään tai halua kehittyä ihmisenäkään, mitä elämää se on? Tai miten sellaisen kanssa voi elää, pelkkää ajelehtimista päivästä toiseen.

Olet ajautunut tilanteeseen jossa sinä olet äiti, ja Joni on teini-ikäinen poikasi.

Jos se tyydyttää sinua niin jatka suhteessa, jos ei, niin eroa. Joni on päässyt sinun helmoihisi suoraan mamman lihapatojen ääreltä, ja teini-ikä on siksi jäänyt päälle. Joni ei muutu ennen kuin on omillaan ollut.

Koska välillänne on tunteita, niin ehdotan yhdeksi vaihtoehdoksi suhteen jatkamista, mutta erillisiä asuntoja ja rahoja. Aloitatte tapailulla, käytte aikuisten treffeillä, ja Joni on vastuussa omista asioistaan, rahoistaan, koulunkäynnistään ja siivoamisesta.

Näin voi oikeasti tehdä, minä tapasin aikoinani mieheni 20-vuotiaana, asuimme yhdessä 2v, jonka jälkeen seurustelimme 3v niin että meillä oli omat asunnot, nyt olemme asuneet yhdessä (naimisissa nykyään) 3v, yksi lapsi on, alle vuoden. Toimi meillä, mulla nykyään aikuinen mies kumppanina, eikä kahta lasta :)

Mulla on sulle kolme vaihtoehtoa, joita itse harkitsisin:

1. Ero

2. Joni pihalle

3. Muuta itse muualle

Kuulostaa siltä että elätät kotonasi loista.

Vaihtoehtoja on kolme.

Joko jatkatte samaan malliin, jolloin mies loisii kotona sinun rahoillasi ja sinä toimit myös ilmaisena palvelijana.

Tai sitten eroatte ja etsit itsellesi paremman kumppanin.

Tai yrität puhua asiasta miehen kanssa. Ja sanot suoraan että jos ei ala asiat muuttumaan, niin saa luvan etsiä jonkun muun paikan jossa loisia.

Eroaisin myös. En jaksaisi katsella noin saamatonta sottapyttyä.

Tilanne olisi ehkä toinen jos poika yrittäisi edes tehdä elämällään jotain.

Kuka sitten muka maksaisi laskut, pesis mun pyykit ja ostaisi ruokaa?

Sä olet tärkeä, ihana ja parasta mitä mulle on tapahtunut. Ihan huomenna lähden etsimään töitä, mutta kyllähän sä tiedät ettei se ole helppoa kun tyhmä koulu ei anna mulle ammattitodistusta.

Mä rakastan sua oma raksu

terv. Joni

Joni saattaa olla masentunut (oireet viittaavat vahvasti siihen) tai sitten elämänhallinta täysin hukassa. En suoriltaan eroaisi vaan pitäisin vakavan keskustelun. Suhdetta voitaisiin myös jatkaa, mutta voisin vaatia Jonilta, että muutettaisiin hetkeksi erilleen, jotta hän voi harjoitella elämänhallintaa ja osaa arvostaa myös kotitöitä ja kodin siisteyttä. Useimmille ihmisille ei tee hyvää muuttaa suoraan kotoa yhteen tai edes muutama vuosi yksin ei riitä.

En nyt suoriltaan heittäisi hyvää suhdetta romukoppaan. Ei se ihan kämppismeininkiä voi olla, jos seksi on hyvää ja tunteitakin löytyy. Pidät nyt vakavan keskustelun Jonin kanssa siitä, että miten tämä laskujen maksaminen onnistuisi. Jos taustalla on masennusta, niin pakotat ja patistat ammattiavun piiriin. Jos enemmän syrjäytymistä ja elämänhallintaa, niin sitten toisen avun piiriin. Apua miehesi nyt joka tapauksessa tarvitsee, eikä syyttelyä yms.

Olen itse ollut Joni. Nykyisin olen 28-vuotias nainen, joka valmistuu valtiotieteistä tänä vuonna ja olen jo saanut töitä kiinnostavalta alalta. Toivoa siis on, mutta toipuminen vie aikaa.

Ensimmäiseksi mä heittäisin sen pelikoneen jonnekin helvetin kuuseen. Ja sitten potkaisisin jätkän sinne perässä. En todellakaan katselisi tuollaista menoa.

En ole tyytyväinen nykyiseen tilanteeseen meidän parisuhteessa, mutta silti toivoisin, että jokin ihme tapahtuisi ja "Joni" alkaisi käyttäytymään kuten aikuisen pitäisi :( Joni tykkää luvata, että se muuttuu, mutta mitään ei ikinä tapahdu. Ei ikinä.

Suostuin avoliittoon, koska Joni lupasi hoitaa koulujuttunsa yms kuntoon "sitten, kun muutat tänne", mutta se oli syksyllä ja Jonilla ei ole ikinä mennyt näin huonosti koulunkäynti, mitä on mennyt tänä vuonna.

Minä en jaksaisi leikkiä äitiä tämän ikäisenä, enkä varsinkaan minua 3v vanhemmalle miehelle, mutta pelkkä ajatus erosta tuntuu hajottavan minut tuhansiksi pieniksi paloiksi.

Mutta kiitos mielipiteistä ja kommenteista. Lisääkin voi laittaa. Minä mietin näitä asioita.

- Ap -

Herttinen sentään!

No eroaisin ihan heti. Tässä syyt:

1) tasavertaiseen suhteeseen tarvitaan tasavertaista toimintaa. se, että Joni pelaa ja sinä passaat ja maksat viulut, ei ole tasavertainen suhde

2) hyvässä suhteessa on 2 aikuista. Nyt teitä on yksi aikuistuva ja yksi henkisesti 15-vuotias

3) hyvässä suhteessa on paljon syvää rakkautta, jota ei tarvitse kyseenalaistaa . "Joitain tunteita" ei ole syvää rakkautta.

4) Olet nuori. Jos et nyt eroa, eroat  tästä suhteesta kuitenkin tod. näk 10 vuoden sisään, kun kyllästyt lopullisesti. Älä haaskaa aikaa, tulet katumaan sitä.

5) Seksi ei ole syy olla yhdessä. Seksiä saa muutenkin. 

Eroaisin, koska haluan tasa-arvoisen suhteen, jossa molemmat tekevät töitä suhteen eteen, ja jossa voin arvostaa puolisoani ja myös koen että minua arvostetaan.

Tuo "Joni" ei ole mitään muuta kuin surkea luuseri, eikä mikään ylläolevista vaatimuksista toteudu.