Mustasukkaisen kumppanin sairaimmat aivotukset? Kertokaa!

Ja tämäkö on mielestänne hyväksyttävää, kirjoitti:

että miehen lähtiessä työreissulle, on vaimon mielestä ihan ok lähteä miespuolisen ystävänsä kanssa baariin ja tämän jälkeen kutsua hänet kotiinsa yöksi?

Ja naisen mielestä miehen tulisi vielä tämä hyväksyä? Ilman, että mielessä käväisikään mahdollisuus pettämiseen. Meillä ei kyllä onnistuisi.

Siihen en ota kantaa, oliko naisen mies oikeasti työreissulla vai ei tai oliko antanut lupaa johonkin. (ja puskassa kykkiminen on kyllä osoitus melkoisesta tyhmyydestä).

Itse olen sanonut miehelleni että jos pettää niin kuva tai video ois kiva. Ei ketään voi omistaa ja ainoastaan itsestään voi mennä takuuseen. Ei kyllä olla mustasukkaisia tai sitten ei olla älytty antaa aihetta siihen.🤔😁

Mustasukkaisuus on tosiaan sairasta, mutta kyllä siitä voi parantua. 

Olin itse nuorena, 17-23 -vuotiaana, mustasukkainen koska olin hyvin epävarma. 

Sain raivokohtauksia ja tein hirveyksiä, luin poikaystävän posteja, pengoin hänen tavaroitaan löytääkseni merkkejä uskottomuudesta, ja uskottomuudeksi riitti mikä tahansa myönteinen kommentti muihin naisiin. Minä olin se joka olin sairas. Aloin vielä juopottelemaan ja ryhdyin väkivaltaiseksi. En voi puolustella itseäni millään. Poikaystävissä ei ollut mitään vikaa. Minä pilasin kaikki suhteeni. 

Mielestäni se on ennen kaikkea itsetuntokysymys. Mustasukkaisella on huono itsetunto. Mustasukkaisuuskohtauksessa tunne ottaa vallan, toisinaan jopa niin että silmissä pimenee tai näkee punaista. Se on juuri se tunnetila, jossa ihmiset tekevät tappoja. 

Minä ryhdyin opiskelemaan ja luin paljon kirjojakin näistä aiheista, ja se auttoi. Tietoisuus asiasta auttaa. Mustasukkaisen on tajuttava, että hänessä on ongelma, ja hänen on käsiteltävä se itsessään, muita syyttelemättä. 

Exällä oli tapana kysyä kenen kanssa kirjoittelen kun räpläsin tavallisesti puhelinta.

Mies oli jossain pelimatkalla ja odotin viimeisilläni kolmatta lastamme. Kesällä siis ja nukuin todella huonosti ja valvoin välillä yöllä. Ajankuluksi luin jotain vanhoja viestejä ja aamulla sain viestiä miksi olen ollut whatsappissa klo 04.40 ??

Ai että, näitä oli niin paljon, minä kilttinä uskollisena en olisi ikinä tehnyt mitään.

Ystäväni löysi hänet tinderistä mutta kuulin siitä vasta pari kk eromme jälkeen joka yhteisesti sovittiin. En vain tiennyt että hänellä oli uusi jo odottamassa..

Kaks vuotta kulunut yksin ja nyt löysin sellaisen ihanan kiltin ihmisen, tästä voi tullakin jotain :)

Minäkin olin sairaanloisen mustasukkainen taaperona, kun vanhempani toivat kotiin uuden vauvan. Kasvoin siitä kuitenkin yli kehityksen myötä.

Kukkuu!

1. exän ollessa viikonlopun työreissulla, siivosin kotona ja vaihdoin sekä pesin lakanat sängystä. Exän mielestä se tarkoitti, että minulla oli ollut siellä vieras mies ja siksi olin joutunut vaihtamaa lakanat.

En siis tuon kerran jälkeen enää uskaltanut vaihtaa lakanoita kuin vain silloin kun exä oli kotona ja silloinkin aina erikseen mainitsin, että hei, vaihdan nyt lakanat.

2. olin ollut päivän etätöissä kotona ja ex tuli viiden jälkeen kotiin. Tiskialtaassa oli kaksi ruokalautanen ja leipälautanen ja lisäksi tiskipöydällä oli kaksi kahvimukia. Olin käyttänyt molempia. Exän mielestä minulla oli ollut seuralainen, joka oli juonut toisesta kupista ja syönyt toiselta lautaselta. Sen jälkeen vältin aina jättämästä parillista määrää astioita mihinkään.

3. ex kyttäsi milloin olin “paikalla” whatsappissa ja tilitti siitä, että kenen kanssa viestittelin esim. klo 12:15, kun olin paikalla tai kuka minulle lähetti viestejä. Samoin hän sai kilarit siitä, kun välillä whatsappissa luki, että “Minna kirjoittaa…”, mutta hän ei sitten saanutkaan viestiä. Se oli exän mielestä varma merkki siitä, että viestittelin toiselle miehelle. Selitin hänelle kyllä, että jos hän näkee tekstin “Minna kirjoittaa”, se tarkoittaa, että olen kirjoittamassa juuri hänelle ja jostain syystä olen joutunut keskeyttämään kirjoittamisen.

Mies meni itse viihteelle ja palattuaan kotiin hänen takkinsa vuoren sisältä löytyi lappu jossa oli miehen nimi ja puhelinnumero. Selvittyään hän alkoi syyttää minua että se on salarakkaani numero. Mikään selitys ei auttanut, kun hän oli näin päättänyt. Ihan sama mitä sanoin. 

En pettänyt häntä koskaan. Hänen asunnostaan sen sijaan löytyivät rintaliivit. Suhde kaatui koska mies väkivaltainen päihderiippuvainen jolla vakavia ongelmia narsismin kanssa. Kylmä ihminen. 

Mun ex kuulusteli mua sellasesta asiasta kun olin siivonnut ja mattoa puistellessa lensi kivensiru poskeen, oli varma että olin villissä seksissä sen saanu, voi vittu! On erottu jo 20 v sitten, vituttaa kun paras nuoruus meni sen idiootin kanssa. Niillä oli kotona ollu tollasta, mulla ei koskaan, olin niin nuori etten tajunnu lopettaa heti, kaduttaa. Ja tää oli vain yks esimerkki, niitä on paljon. Sairas mikä sairas, ite kyllä kävi huorissa ja vielä kerto ite, että sai mulle pahan mielen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä näistä jutuista opimme: kumppanin rakkaus realisoituu niin monella tavalla, mutta tärkeintähän on että hän välittää tavalla tai toisella.

Näissä suhteissa kyse ei ole rakkaudesta, vaan jostain henkisessä kehityksessä tapahtuneesta häiriöstä. Nämä tyypit ovat täysin riippuvaisia puolisostaan ja vahtivat näitä kuin vanginvartija, jottei puoliso pääse karkaamaan.

Näin nämä näkevät potentiaalisia uhkia joka puolella, rajoittavat tekemisiä ja lopulta lukitsevat asuntoon, kuten tässäkin ketjussa on kerrottu. Se on jo todella kaukana rakkaudesta.

Ero on vaarallisinta aikaa. Normaalissa erossa tunteet kuohuvat, on itkua ja huutoa, mutta pian toipumista ja uuden puolison miettimistä. Oma eroni ylimustasukkaisesta taas oli sitä, että puhelimeeni soiteltiin tauotta, samoin viestejä tuli jatkuvasti. Osassa itkettiin ikävää ja tunnustettiin rakkautta ja luvattiin muuttumista, kun en vastannut niin seuraavassa viestissä fantasioitiin yksityiskohtaisesti miten hän tappaa minut ja ruumiin hävittäminenkin oli mietitty pelottavan tarkasti.

Ja seuraavassa viestissä taas "rakastan sua kulta, tuu takas :'(".

Numeron jouduin vaihtamaan ja laittamaan salaiseksi. Vuorotellen meni vaihtoon kaikki kanavat, jota kautta minuun pystyi saamaan yhteyttä.

Työpaikkaa oli vaihdettava, koska alkoi päivittäin väijyä työmatkani varrella. Muutin myös niin syrjään, ettei sinne ihan vahingossa sunnuntaikävelyllä eksy.

Oikeastaan koko elämäni tuon jälkeen on ollut piilossa pysymistä. Yli kymmenen vuotta eron jälkeen on edelleen pidettävä kaikki salassa, maistraatista olen pyytänyt tietosuojat yms.

Silti kun erosta oli melkein kymmenen vuotta, niin uuteen somekanavaani, josta häntä tietenkään ei vielä oltu blokattu, oli tullut pitkä viesti tältä exältä. Että kuinka minä niin olin se jota hän rakasti, kaikki muu on turhaa yms.

Lisäksi olin nykyisen miehen muuttanut vielä syrjempään, kaikki tiedot salattu jne. ja silti näin kerran tuon exän kotimme lähistöllä. Hän ei onneksi nähnyt minua, mikä olikin vain puhtaasta tuurista kiinni. Siitä alkoikin ahdistus, että miksi hän siellä oli ja ennenkaikkea: mitä jos hän olisi huomannut minut, enkä minä häntä, ja hän olisi hiippaillut perääni nähdäkseen missä asun?

Muutettiin pian tuon jälkeen. Mieheni otti tuon jo todella vakavasti, etenkin kun meille oli tulossa lapsi.

Nyt sitten uudessa asunnossa mietin, että onko taas vain ajan kysymys, milloin tuo ilmestyy tännekin hortoilemaan. Toisinaan mietin, että pitäisikö repäistä ja muuttaa ulkomaille jotta saisi elää taas normaalia elämää.

Että minusta ollaan kyllä aivan h*lvetin kaukana rakkaudesta. Tämä ei ole kuin pakkomiellettä ja vainoamista.

Eteenpäin hän ei ole elämässåån mennyt, ei ole uutta puolisoa tai mitään. Minulla on ollut uusi puoliso jo melkein kymmenen vuotta, samoin nyt lapsikin.

Että siihen peilattuna en voi käsittää ajatusmaailmaa, jossa energia käytetään yli vuosikymmen sitten päättyneen suhteen haikailuun ja ex-tyttöystävän vainoamiseen sen sijaan, että antaisi olla ja menisi eteenpäin. Mutta ei, se tuntuu olevan puhdas katkeruus, joka tuota liikettä ajaa.

Oletko hankkinut lähestymiskieltoa?

Kertomuksesi on huolestuttava. Luin jostain, että vainoojaan vaarallisuutta ennustaa mm se, kuinka pitkään se on jatkunut.

Ei ole, en ole tiennyt riittääkö nämä asiat todistamaan. Toisekseen, ei se lähestymiskielto auta yhtään mitään, mikäli tällainen tyyppi päättää jotain tehdä.

Enemmänkin yritän nyt hiljaista taktiikkaa, eli pitkää hiljaisuutta. Se riski on, että jos nyt annan hänelle huomiota lähestymiskiellon tms muodossa, niin se taas voi antaa lisäpotkua vainolle.

Lähestymiskiellossa kielletään henkilöä lähestymästä uhrin asuntoa, joten siihen on vähän pakko laittaa osoite.

Lähdin likkakaverin kanssa la aamuna kirpputorille ja en tajunnut mitä mies ensin "haki" autosta.Paluun aikana huomasin ovilokerossa sanelukoneen ja tajusinkin että sen mies oli vienyt nauhoittaakseen mitä ja kenen kanssa matkan aikana juttelin, kuunneltiin ystävättären kanssa ja nauhoitettiin vielä terkut lopuksi ääliölle

Olin tosi mustis miehen naisystävästä kun aijempi petti toisen naisen kanssa salaa pitkään mua.

Annoin olla ja yritin luottaa heidän juttuunsa. No sitten miehen koneelta rävähtikin naamalle tämän ystävänaisen tissikuvat.

Kuulemma salaisia agentteja tienvarsipuskissa kun vaimo kävi lenkillä.Tämä siis aivan nollapromilleilla sanottuna.Tosin saattoi olla diabeteksen aiheuttama aivovaurio.

Joo. Entinen tyttöystävä. Minulla ei olisi saanut olla yhtään naispuolisia ystäviä, koska panin heitä kumminkin.

Jos lähdin baariin, hän yleensä seurasi minua ja vahti kauempana ja syöksyi kirkuen paikalle jos edes katsoin "väärin" ystävääni. (Sinänsä huvitttavaa kun monet naispuolisista ystävistäni viettivät iltaa oma miehensä mukanaan)

Ei uskonut erään "maijan" olevan serkkuni vaan väitti panokseni, vaikka mistään flirttailustakaan ei löytänyt (tietenkään) mitään todisteita. Lähetteli hänelle häiriintyneitä viestejä. (Ei ollut kovin mukavaa yrittää selittää niitä viestejä tädilleni, serkkuni oli 16 ja paniikissa miettinyt eikö serkut saa keskustella)

En saanut käydä salilla, yritän vain naisia iskeäkseni näyttää hyvältä.

Minulla ei ikinä voinut olla ylitöitä vaan olin jossain pettämässä. Kävi joskus työpaikallani katsomassa.

Kamelinselän katkaisi sitten se kun yritti pakottaa minut hylkäämään naispuolisen lapsuudenystäväni (olimme olleet ystäviä jo esikoulussa) koska kumminkin petän häntä kyseisen ystäväni kanssa ja tahdon hänet itselleni. Ja kun pakottaminen ei onnistunut yritti juonittelemalla saada ystävyytemme loppumaan. Jos olisimme toisiamme himoinneet niin olisimme jo jotain tehneet ennen exäni kanssa seurustelua.

Kun tämän naisen sitten jätin, itki ja raivosi ja syyllisti että minä olin jonkun kaverini kanssa häntä pettänyt ja nyt jätän toisen takia. (Totuus: en ollut, minä vain kyllästyin epäluottamukseen ja paskaan kohteluun) 2,5v jaksoi stalkata kunnes lopultakin sai lähestymiskiellon. Sitä ennen minun piti salata s.posti, puh.nro ja muuttaa useaan otteeseen... Ei ole muuten miehenä niin helppoa saada poliisia uskomaan että exä on häiriintynyt stalkkeri.

Tämä nainen vielä piti otteessaan valehtelemalla olevansa raskaana mutta "yllättäen" tuli keskenmeno. (Tiesi että joskus haluan lapsia.) Eromme jälkeen paljasti että oli kerran oikeasti ollut raskaana mutta oli kaikessa hiljaisuudessa tehnyt abortin koska "olisit ollut p*ska isä"

Nykyään minulla on terve, upea nainen ja 2 ihanaa lasta ja kolmas tulossa. :)

Seurustelun alussa olin melko ujo ja kokematon 19v. Jossain vaiheessa seurusteluamme muutuin itsevarmemmaksi itseni suhteen ja uskalsin olla sängyssäkin rennommin. Exän mielestä olin muuttunut paremmaksi sängyssä ja tämänhän täytyi johtua siitä, että olin harjoitellut jonkun muun kanssa. Myös uudet alusvaatteet olivat tietenkin hankittu jotain muuta varten, kuin itseäni tai häntä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiva saada vähän ulkopuolista näkemystä omasta suhteestani. Eli seurustelen mustasukkaisen miehen kanssa, en aluksi ajatellut tilanteen olevan paha, mutta kun hän on useamman kerran heittänyt minut ulos asunnostaan, viimeisimmällä kerralla kirjaimellisesti ja haukkunut miten paska ja kamala ihminen olenkaan, niin johan tässä alkaa silmät aueta pikkuhiljaa.

Viimeisimmän episodin aiheutti se että hän vaan yks kaks tiesi että olen pettänyt. Tämänkin kertoi vasta aneltuani saada tietää mistä syystä hän tällä kertaa suuttui, "ei mun tarvii kertoo, tiedät ihan ite mitä oot tehny"

Olin kuulemma käyttäytyny oudosti, siitä hän arvasi. Alapäänikin "tuntuu erilaiselta" aika ajoin. Ja ei, en ole tehnyt mitään.

Miespuoliset kaverit ovat punainen vaate.

Pelkään että ei tämä parane tästä, päinvastoin. Ja vaikeaksi tämän tekee se että normaalisti mies on minulle kiltti ja pahoittelee jälkikäteen tekemisiään.

Onko pelkoni aiheellista? Voiko tästä suhteesta tulla mitään, kun en halua alistua ja menettää yksityisyyttäni ja ruveta raportoimaan kaikista menemisistäni.

Kumppanisi ei ole terve. Jos et asu   hänen kanssaan, suosittelen että katkaiset suhteen mitä pikimmin. Ilmeisesti  mies tekee itse sitä mistä sinua epäilee joten käännäpä peili häneen ja ilmoita sinä et luota häneen ja lopetat suhteen luottamuspulaan vedoten.

Itse olisin tehnyt bänät jo tuon ekan kämpästä ulosheitön jälkeen sen sijaan että  jäisin suhteeseen kaivampaan lisää verta nenästäni. Ei tuollainen mies ole parisuhdekelpoinen millään mittarilla. Jätä se, älä  neuvottele, älä  suostu yhteenpaluuseen, pelasta itsesi.

Päätin antaa vielä yhden mahdollisuuden, kun lupasi parantaa tapansa ja kohdella minua paremmin. Olen ehkä naiivi mutta tein kyllä selväksi että opettelee suodattamaan sanomisiaan vaikka olisi miten vihainen ja yksikin asunnosta ajo niin tämä on tässä. Tuli kyllä traumat miten joku voikaan olla niin ilkeä kun ei itselle tulisi mieleenkään. Yöni vietän tästä edes kotonani.

Ei onneksi asuta yhdessä, enhän minä voisi silloin luottaa että riidan jälkeen tavarani eivät olisi heitetty ulos. Haluan kuitenkin uskoa ihmisten hyvään puoleen ja siihen että on mahdollista halutessaan muuttua.

Yleensä sitä tajuaa miten sairaassa suhteessa on ollut vasta sen jälkeen, kun löytää normaalin kumppanin. Itse en ole mikään tossu, mutta jotenkin en päässyt lähtemään tarpeeksi ajoissa edellisestä suhteestani, joka oli ihan kammottava. Tämä konkretisoitui vielä enemmän, kun tapasin nykyisen avomieheni ja ymmärsin, että on olemassa myös todella kivoja ja normaaleja miehiä.

Tässä muutama oma esimerkki:

-suhteen alussa aina kotoa pois lähdettyäni mies avasi ja tutki tietokoneeni. Siis ihan joka kerta. En tiedä vieläkään miksi hän niin teki?!

-jos olin käynyt jossakin, hän kartoitti mielessään kilometrimäärän, joka matkaan olisi voinut mennä. Mikäli matka oli ylittynyt, alkoi tivaus missä olin käynyt.

-minun täytyi poistaa itseni irc-galleriasta miehen takia

-jos moikkaan jotakuta miestä, alkaa mökötys "kuka tuo oli"

-baarissa en saa jutella kenenkään muun miehen kanssa

-jos meikkaan ja laitan itseni nätiksi esimerkiksi tyttöjen iltaa varten, on mies hapannaamaa koko päivän eikä varmasti toivota kivaa iltaa (no, ei toivota sitä kyllä muutenkaan ikinä)

Apua, nää on niin hulluja juttuja!

Itse en ole seurustellut sairaalloisen mustasukkaisen miehen kanssa, mutta paras ystäväni on sellaisen kanssa naimisissa edelleen. Kauppakuittien tarkastelut, auton matkamittarin tsekkaamiset, tarkistuspuhelut sukulaisille ja kavereille jne ovat kaikki tuttuja kuten myös syytökset ja epäilyt suhteista milloin talonmiehen, milloin lasten valmentajan kanssa.

Perheessä on kolme nyt jo teini-ikäistä lasta. Mies ei jostakin syystä koskaan uskonut, että nuorin tytöistä on hänen lapsensa perustuen johonkin käsittämättömään logiikkaan tyyliin muilla on ruskeat hiukset ja tällä yhdellä vaaleammat tms. Jatkuvia epäilyjä ja riitoja tästä yhden lapsen isyydestä oli vuosia heti vauvan syntymästä alkaen, kunnes painostus, epäily ja kaikenlainen henkinen väkivalta meni siihen pisteeseen, että mies vaati dna-testejä kaikista kolmesta, silloin jo kouluikäisestä ja avioliitossa syntyneestä lapsestaan! (jotka näin ulkopuolisen silmin ovat muuten kaikki tosi paljon isänsä näköisiä...) 

Vaimo tähän suostui varmaan saadakseen jonkinlaisen rauhan itselleen ja lapsilleen, ja tulokset aikanaan tulivat ja tietysti todistivat aviomiehen olevan lasten isä. 

Ilmeisesti tilanne tuon isyysasian osalta on nyt tulosten jälkeen rauhoittunut, mutta itse olin jotenkin järkyttynyt tuosta vuosia kestäneestä syyttelystä ja lopulta dna-testeistä. Jos oma mieheni olisi ruvennut vaatimaan isyystestiä avioliitossamme syntyneistä lapsista, olisin ottanut eron. Olisi ollut ns. viimeinen pisara.  

Haluanko edes tietää millaisia nämä miehet ovat isänä? Etenkin tyttölapsia kohtaan? Suurimmalla osalla kyseessä taitaa olla entinen lapseton liitto, mutta varmasti tällaiset saavat aina jonkun huijattua sitoutumaan ja lisääntymään.

Onpas näitä paljon!

Itellä ollu kanssa yhessä suhteessa mies erittäääin mustasukkanen. On ollu perus tietokoneen ja kännykän tutkimiset ym. Parhaita paloja lienee se, kun treeneistä tullessa olin "hikisempi kun yleensä", joten olin varmaan käyny panemassa jotain toista. Vai oiskoha ollu vaa rankemmat reenit :D Toisen kerran laitto mulle vieraasta numerosta viestiä esittäen yhtä tyyppiä, jonka kanssa ties et mulla on ollu seksisuhde ennen häntä. Testas siis mitä tälle vastaisin. Ja tietenkin vastasin että "ei kiitos, oon nykyään parisuhteessa", riidalta vältyttiin siis sillä kertaa.

Nykyään naurattaa nää, kun on historiaa, mut ei naurattanu sillon.