Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mustasukkaisen kumppanin sairaimmat aivotukset? Kertokaa!
15.05.2016 |
Itse voisin kirjoittaa näistä kirjan, jo kahden edellisen suhteen perusteella, mutta arkipäivää oli:
- Kaupasta kuitti miehelle, että näki kellonajan ja pääsi laskemaan paljonko aikaa kului matkaan ja jos edellisenä päivänä olin suoriutunut kaupasta 10 minuuttia nopeammin, niin olin käynyt toisen miehen luona.
- Tekstiviestinä piti lähettää sijainti tai valokuva paikasta missä olin, jos mies joutui lähtemään töiden takia toiseen kaupunkiin.
Kestin tätä kaikkea, koska olin hölmö ja luulin, että todistelemalla mies muuttuu ja alkaa luottamaan. Nyt tiedän, että mustasukkaisuus on sairaus, joka ei parane.
Kertokaa mihin olette nöyrtyneet?
Kommentit (3463)
Meillä on mieheni kanssa vähän puolin ja toisin mustasukkainen suhde. Ei lähimainkaan tällaista mitä tässä ketjussa pahimmillaan 😲 ollaan oltu 2v. yhdessä ja ensimmäinen vuosi meni niin, että mies katosi välillä omille reissuilleen... Sanoi, että haluaa mennä vain jätkien kesken ja kielsi minua tulemasta mukaan. No, menin omien kavereiden kanssa. Olen kuullut juttuja hänestä, nähnyt omin silmin flirttailuviestejä ja minä olen kuulemma sairas hullu ja mustasukkainen, kun olen kysellyt tarkemmin. Sanoo, että mitään ei ole ikinä ollut... No, uskon. Taas kuulen jostain jotain ja kysyn häneltä, niin olen edelleen hullu ja mustasukkainen. Itse tekee minulle ihan samaa. Olin tyttöporukalla laivalla ja ilmoitti, että jättää minut, kun ihan varmasti petän. En pettänyt. Muuten menee ihan hyvin, mutta aika ajoin tulee molemmille jotain käsittämättömiä mustiskohtauksia ja minä olen aina se sairaanloisen mustasukkainen, kun haluan tietää asioita... Myönnän, että yli menee esimerkiksi puhelimen katsominem, mutta koen sen tarpeelliseksi, kum en saa vastauksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on mieheni kanssa vähän puolin ja toisin mustasukkainen suhde. Ei lähimainkaan tällaista mitä tässä ketjussa pahimmillaan 😲 ollaan oltu 2v. yhdessä ja ensimmäinen vuosi meni niin, että mies katosi välillä omille reissuilleen... Sanoi, että haluaa mennä vain jätkien kesken ja kielsi minua tulemasta mukaan. No, menin omien kavereiden kanssa. Olen kuullut juttuja hänestä, nähnyt omin silmin flirttailuviestejä ja minä olen kuulemma sairas hullu ja mustasukkainen, kun olen kysellyt tarkemmin. Sanoo, että mitään ei ole ikinä ollut... No, uskon. Taas kuulen jostain jotain ja kysyn häneltä, niin olen edelleen hullu ja mustasukkainen. Itse tekee minulle ihan samaa. Olin tyttöporukalla laivalla ja ilmoitti, että jättää minut, kun ihan varmasti petän. En pettänyt. Muuten menee ihan hyvin, mutta aika ajoin tulee molemmille jotain käsittämättömiä mustiskohtauksia ja minä olen aina se sairaanloisen mustasukkainen, kun haluan tietää asioita... Myönnän, että yli menee esimerkiksi puhelimen katsominem, mutta koen sen tarpeelliseksi, kum en saa vastauksia.
Vierailija kirjoitti:
en kyllä sinuna kattelis...Mistä sä onnistut näitä kylkeesi liimaamaan?
Näytän ulkoisesti vahvalta (kasvot ja fyysinen olemus) ja miesten mielestä sen takia kuulemma jännältä, joka vetää sitten puoleensa juuri tietyn tyyppisiä sankareita. Etsivät sitä oman tiensä kulkijaa ja jännää naista, joka minä en valitettavasti ole.
Minun sisus on pehmeä ja liiankin herkkä ja ulkonäköni takia kiltit miehet kaiketi pelkäävät minua. Nämä ulkokultaiset jännän etsijät kyllästyvät ja alkavat kohdella miten sattuu. Mitä enemmän näitä tapahtuu, sen enemmän kyynistyn ja tadaa - näytän entistä vahvemmalta. Turha tässä on kuitenkaan uhriutua, voisin yhtä hyvin päättää olla sinkku.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
-Osti minulle sauvan, kun halusi piristystä seksielämään. Muutaman viikon päästä kinusi seksiä ja kun ei sillä hetkellä huvittanut, niin sai mustiskohtauksen sauvalleen kun se oli isompi kun hänen vehkeensä, joten pisti sen palasille. Teatraalisesti otti oikein puukon ja nyrhi sitä ja sadatteli kauheaan ääneen miten olen pettänyt häntä ja himoitsen isompaa. Muistan tänäkin päivänä kun ne helmet sieltä sisältä lenteli pitkin lattioita ja ukko nirhaa sauvaa ja lopulta meni ja paiskasi kappaleet parvekkeelta alas. Enpä sitten koskaan kehdannut käydä siivoamassa niitä tapetun dildon kappaleita ulkoa. Onneksi asuttiin 7-kerroksessa, joten kukaan ei tiennyt mistä päätyneet nurmikolle
Anteeks, mut tälle oli pakko nauraa.
Saa nauraa, naurattaa se muakin jo nykysin :D Sillon ei, lähennä hävetti...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
en kyllä sinuna kattelis...Mistä sä onnistut näitä kylkeesi liimaamaan?
Näytän ulkoisesti vahvalta (kasvot ja fyysinen olemus) ja miesten mielestä sen takia kuulemma jännältä, joka vetää sitten puoleensa juuri tietyn tyyppisiä sankareita. Etsivät sitä oman tiensä kulkijaa ja jännää naista, joka minä en valitettavasti ole.
Minun sisus on pehmeä ja liiankin herkkä ja ulkonäköni takia kiltit miehet kaiketi pelkäävät minua. Nämä ulkokultaiset jännän etsijät kyllästyvät ja alkavat kohdella miten sattuu. Mitä enemmän näitä tapahtuu, sen enemmän kyynistyn ja tadaa - näytän entistä vahvemmalta. Turha tässä on kuitenkaan uhriutua, voisin yhtä hyvin päättää olla sinkku.
Mä en usko, että tässä on ulkonäöstä kysymys, kun olet ollut jo noin monessa suhteessa ihan samanlaisten miesten kanssa. Vaikuttaa pikemminkin jonkinlaiselta kaavalta, minkä vuoksi päädyt valitsemaan tuollaisia miehiä / jokin sinun luonteessasi ja käytöksessäsi vetää heitä puoleensa. Läheisriippuvuus tms?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nikulaisen mukaan on tyypillistä, että väkivaltaisesta suhteesta ei lähdetä noin vain ensimmäisen väkivallanteon jälkeen.
– Se on hyvin pitkä prosessi, kun ihmisestä eroaa. Jotkut käsittelevät asiaa kuukausia, vuosia, jotkut eivät ikinä lähde. Vastuun pitäisi olla väkivallantekijällä, hän sanoo.
Nikulaisen mukaan naisiin kohdistuva väkivalta on Suomessa poikkeuksellisen yleistä ja että Suomi on saanut asiasta lukuisia huomautuksia kansainvälisiltä ihmisoikeusjärjestöiltä.
Vierailija kirjoitti:
Mä en usko, että tässä on ulkonäöstä kysymys, kun olet ollut jo noin monessa suhteessa ihan samanlaisten miesten kanssa. Vaikuttaa pikemminkin jonkinlaiselta kaavalta, minkä vuoksi päädyt valitsemaan tuollaisia miehiä / jokin sinun luonteessasi ja käytöksessäsi vetää heitä puoleensa. Läheisriippuvuus tms?
Juu myönnettävä, että tunnistan itsessäni hylältyksi tulemisen pelkoa. Kyse ei ole siitä, että pakko olla mies elämässä, vaan liittyy lapsuuteen. Olen joskus miettinyt, että minun on helpompi jopa käsitellä jonkun ihmisen kuolema kuin tulla hylätyksi. En silti ole mikään epätoivoinen roikko, koska osaan pitää suhteessa myös puoleni ja hyvin osaankin. Tosin uskon että em. pelko näkyy vähän liiankin hyvin toiselle.
Ennenkuin kukaan keittiöpsykologi alkaa viisastelemaan, että ota itseäsi niskasta kiinni, niin ottaisin jos osaisin / pystyisin. Ulkopuolista apua olen myös kokeillut useampaan kertaan.
Luulen aina löytäneeni kiltin ja kunnollisen miehen ja vastaavasti perääntynyt herkästi jos olen vaistonnut jotain alussa, kunnes sitten huomaan lopulta olevani taas suossa. Olen tosi taitava ratkomaan muiden ongelmia ja pohtimaan jopa omaa persoonaani, mutta silti en osaa auttaa itseäni. Ihan sama miehen yhteiskunnalliseta asemasta ja taustasta, niin lopputulos on sama.
No, kuten sanoin niin turha uhriutua tai syytellä ketään. Tämä elämä on tässä ja itse kannan päätösteni seuraukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän vain yhden aika extreemin mustistapauksen joka pakko jakaa, koska tämä on niin käsittämätön kaikin puolin. Exällä oli siis naapuri joka oli sairaalloisen mustasukkainen äijä.
Naisystävänsä halusi lähteä yksin kaupoille kiertämään niin tämä sanoi ettet lähde panemaan ketään, heitti naisen sängylle ja naulasi vielä vasaralla ja nauloilla peiton kiinni sänkyyn tämän naisen päälle eli vangitsi tämän! Naiselle tuli puhelu töistä jonkin ajan päästä joten miehen piti sitten vapauttaa-
Tuo äijä oli kerran melko kännissä, hakkasi ex-kundikaverini ovea ja pimpotteli ovikelloa hysteerisesti. Olin yksin siellä. Heitti minulle autonsa avaimet ja sanoi että naisystävällään on hätä että lähdetkö kuskiksi ja että se pitää hakea tuosta muutaman kilsan päästä. Silmänsä kyynelehtivät. Ihmettelin tilannetta mutta ajattelin että ok, lähdetään jos tarvitsee apua ja äijä itse ei voi ajaa siinä kunnossa. Hän sitten neuvoi minua minne ajaa ja metsään päin sitten yllättäen lähdetiinkin. Tämä nainen oli nimittäin lenkkeilemässä kun mies sai taas tuommoisen sairaalloisen mustasukkaisuuskohtauksen, eli hyppäsi autosta vauhdissa, tempaisi juoksevasta naisesta kiinni, nosti ilmaan ja repi tätä auton takapenkille, löi ovet kiinni ja huusi minulle että aja! Nainen karjui tuolle että eikö hän saa jumalauta lähteä edes puoleksi tunniksi lenkille ilman että äijä sekoaa. Arvatkaa tuntuiko siltä että olen mukana jossain hiton kidnappausleffakuvauksissa!!!! Kerroin naiselle myöhemmin että mies oli väittänyt minulle tällä olevan joku kauhea hätä.
Muutin eri paikkakunnalle ja joltain kuulin että tuo äijä tappoi itsensä myöhemmin.
Taas yks: http://www.iltalehti.fi/uutiset/2016060221666517_uu.shtml
Jäipähän ainakin kiinni ja pitkä kakku odottomassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Multa on säretty lukuisia puhelimia ja sim kortteja. Kenellekään miespuoleisella ei saa olla numeroani. Nykyisin kyttää whatsappissa monelta olen ollut paikalla ja milloin yksi tietty mies on ollut paikalla. Voi jestas mikä raivoaminen alkaa kun huomaa että ollaan joskus oltu samaan aikaan paikalla.
Ja eroon yritän nyt siis päästä tästä mustismiehestäni.
Yleensähän mustasukkaisuus on syynä siihen että tulee pahoinpitelyjä, ja siksi joudumme lukea lehdistä runsaasti niitä viikonlopputappelu-uutisia puukotuksineen, aseineen ym :((( Kesäaikaan niitä taitaa vieläpä olla entistä enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huh. Kahlasin koko pitkän ketjun läpi. Ketjussa kerrotut asiat alkoivat tulla jo uniinikin.
Monessa kohtaa aloin epäillä, olenko itse narsisti. Päädyin siihen lopputulokseen, etten kuitenkaan taida olla, sillä yritän aktiivisesti muuttaa käytöstäni.
Äitini, jonka kanssa kasvoin suurimman osan lapsuudestani, oli alkoholisti ja mielenterveysongelmainen. Hän itse oli eronnut väkivaltaisesta, alkoholiriippuvaisesta ja mielenterveysongelmaisesta isästäni minun ollessani pieni lapsi.
Pienestä lapsesta saakka olen saanut kuulla, miten hirveä isäni on. En koskaan mitään hyvää. Miten hän on hakannut äitiäni, repinyt hiuksista. Yrittänyt hallita kaikin keinoin ja vakavin seurauksin.
JATKUU
JATKUU
Lukioikäisenä aloin seurustella vakavasti minua pari vuotta vanhemman pojan kanssa. Olimme molemmat siis nuoria ja sen lisäksi epävarmoja ja mustasukkaisia. Olimme hulluna toisiimme, suhteessamme oli sitä "intohimoa". Molemmissa toistensa mielestä niin paljon hyvää, että se huono jäi kakkoseksi liian pitkäksi aikaa.
Huomasin heti ensitreffeillä, että poika taitaa olla melko taipuvainen alkoholiin ja rahapeleihin. En kuitenkaan ottanut sitä aluksi kovin vakavasti, sillä olihan hän muuten niin ihastuttava.
Sitten poika alkoi jäädä kiinni valheista. Aluksi pienemmistä, sittemmin suuremmista. Myönnän, että jotkin valheista olin saattanut keksiä, sillä joillekin ei koskaan löytynyt todisteita. Sen sijaan löysin itse esim. tyhjän "säästöpossuni" vaatekaapistani. Rahasäilön, johon olin säästänyt merkittävän summan rahaa. Sain myös tietää poikaystävän (silloisen avomieheni) jättäneen vuokriamme maksamatta. Meillä oli sopimus, että minä siirrän osuuteni vuokrasta hänen tilillensä ja hän maksaa vuokran. Mies hakeutui terapiaan rahapeliriippuvuuden vuoksi ja hänellä todettiin masennusta ja ahdistuneisuutta.
Minä taas olin alkuun ensin lievästi mustasukkainen. Olin epäileväinen kuvasta, joka oli otettu meidän alkutaipaleen aikana. Kuvassa ei todennäköisesti oikeasti ollut kyse mistään erityisestä, mies vaan oli kuvassa baarissa vieraiden tyttöjen seurassa.
JATKUU
Sisältö jatkuu mainoksen alla
JATKUU
Pikkuhiljaa mustasukkaisuuteni lisääntyi, samoin hänen. Kerron nyt kuitenkin vaan omista toimistani. Minulle tuli pikkuhiljaa myös tarve hallita ja kontrolloida poikaa kaikissa muissakin kuin muihin tyttöihin liittyvissä asioissa. Asiat eivät välttämättä ole ihan siinä järjestyksessä, missä ne alkoivat tapahtua suhteemme aikana, eikä tässä varmasti ole kaikki.
-tarkistelin hänen puheluitaan, tekstiviestejään, sometilejään
-poistin kavereita hänen kaverilistoiltaan tai pyysin/painostin itse poistamaan
-jankutin häntä tulemaan luokseni toiseen kaupunkiin ennen kuin asuimme yhdessä
-herättelin häntä aamuisin tai muuten kun en saanut unta ja kaipasin seuraa
-olin mustasukkainen hänen kavereistaan, sabotoin "huomaamattomasti" hänen omia menojaan
-puhuin pahaa hänelle hänen perheenjäsenistään ja muista läheisistään
-vaadin kuulla yksityiskohtia hänen entisistä seksikumppaneistaan ja seksikokemuksistaan
-vaadin saada hallita hänen pankkikorttiaan yhdessäasuessamme (rahapeliriippuvuuden vuoksi)
-vaadin häntä lopettamaan tupakoinnin ja alkoholin käytön
-hänen lähtiessään reissuun, hän ei saanut ottaa rahaa niin paljoa mukaan, että se riittäisi alkoholiin tai rahapeleihin
-soittelin tarkistuspuheluita
-hänen ollessaan baarissa tai reissussa pommitin häntä jatkuvasti puheluilla ja tekstiviesteillä ja suutuin, jos hän sulki puhelimen
-uhkailin erolla
-soitin poliisit hänen peräänsä, kun hän haastoi riitaa humalassa muiden miesten kanssa tarkoituksenani, että hän joutuisi yöksi putkaan
-haukuin mm. mieshuoraksi ja huoranpenikaksi
-heittelin tavaroita, potkin ja hakkasin, revin hiuksista ja vaatteista pahimpien raivareiden aikana
Nyt jälkeenpäin en tunnista itseäni noista ajoista. Ymmärsin jo tuolloin, että minulla on ongelma ja aloin aktiivisesti selvittää sen perimmäistä syytä. Kävin muutaman kerran psykologilla, mutta se jäi muutamaan kertaan, koska koin, ettei meillä oikein synkannut kyseisen psykologin kanssa. Ymmärsin kuitenkin, että koska olin joutunut koko lapsuuteni ajan yrittämään hallita äitini liikkeitä, jottei hän lähtisi ryyppäämään tai herättäisi minua yöllä joko riitelemällä tai seksiäänillä vieraiden miesten kanssa, jatkoin tuota samaa hallitsemisen yrittämistä tuon pojan kanssa, joka myös oli alkoholi(ja peli)riippuvainen. Tunnen myös vielä tänä päivänäkin vetoa "renttuihin", mitä rentumpi, sen puoleensavetävämpi. Haluan yrittää pelastaa heidät (todellista pelastamista...).
Kuin ihmeenkaupalla lopulta päädyimme eroon. Vielä sen jälkeenkin haikailimme pitkään toistemme perään, olimmehan toistemme "suurimmat rakkaudet".
JATKUU
JATKUU
Haikailin hänen peräänsä, kunnes tapasin nykyisen miesystäväni. Hän ei vetänyt minua aluksi hirveästi puoleensa ja sittemmin ymmärsin, miksi. Hän on normaali, kaikin puolin terve ja itsevarma ihminen, joka ei kaipaa pelastustani ja pärjää ilmankin minua. Aloin silti tapailla häntä, koska koin, ettei pienestä tapailusuhteesta haittaakaan olisi. Oma itsetuntoni oli myös kohentunut huimasti sen jälkeen, kun olin muuttanut asumaan yksin ja todennut, että pärjään, jopa viihdyn vallan hyvin yksinkin.
Tätä ketjua lukiessani tajusin kuitenkin, että olen jossain määrin yrittänyt ja yritän edelleen hallita myös nykyistä miesystävääni. En kuitenkaan lainkaan siinä määrin kuin tuota nuoruusajan poikaystävääni, eikä hän onneksi ole alistunut yrityksiini hallita häntä. Erityisesti tämän ketjun luettuani olen harkinnut tarkkaan "liikkeitäni" ja sanojani miehelleni. Kysynyt itseltäni, yritänkö nyt jollain tavalla hallita ja mahdollisesti sen jälkeen perunut sanani.
Luulen, että olen pystynyt "parantumaan" näinkin pitkälle ilman ammattiauttajan apua sillä, että mietin ja käsittelen asioita niin paljon omassa mielessäni. Tavallaan puhun itsekseni äänettömästi, kuin terapeutille. Erityisesti nyt harkitsen silti ammattuauttajankin apua lisäksi, meillä kun olisi tarkoituksenamme alkaa yrittää lastakin pian (olemme olleet jo useamman vuoden yhdessä ja asuneet pari vuotta saman katon alla).
Pakko silti kysyä: mitä sanotte, olenko minä narsisti?
VOI, NÄITÄ TARINOITA RIITTÄÄ EXÄSTÄNI.
Olin nuori kun tapasin hänet, vähän päälle parikymppinen. Mies oli tulisen rakastunut ja palvoi maata jalkojeni alla. Hyvin pian alkoi merkit sairaalloisesta mustasukkaisuudesta näkyä. Puhelimestani poistui itsekseen aivan randomisti miespuolisten ystävieni numeroita. Kun erään kaverini numero oli kadonnut kolmannen kerran, hermostuin ja kysyin että poisteleeko joku näitä. Mies kiisti kaiken. Facebookiani alkoi lukea, sanoi että jos on 100% luottamus, pitää antaa salasanat yms toiselle. Kävi lukemassa minun fb.täni, kun minä sitten sanoin että mulla on sama oikeus niin mies olikin aivan hirvea marttyyri ja UHRI, että kehtasin kyseenalaistaa hänen pohjatonta rakkauttaan.. Jos näki että olin FB.ssä lähettänyt viestin jonkun miespuolisen kaverini kanssa, saattoi tuo kaverini jota mieheni ei tunteunut, saada friend requestin mieheltäni. Mies vakoili minua jos kävin ulkona. Saattoi laittaa viestiä että "olet siinä ja siinä baarissa, mä näen sut". Lopulta homma meni aivan sairaaksi, tutki ihan jatkuvasti puhelintani ja some-tilejäni, sähköposteja jne, ja kun aloin uudessa työpaikassa, alkoi raivota että pukeudun aivan liian seksikkäästi, ja yritin selvästi iskea uusia työkavereitani. Kuljin siis tasan samoisssa vaatteisas kuin ennenkin.
Kaiken kruunasi se että vuosia kestänyt pakonomaisen mustasukkaisuuden takana oli miehen oma pettäminen, hänellä oli ollut koko suhteemme ajan toisia naisia.
Vierailija kirjoitti:
JATKUU
Haikailin hänen peräänsä, kunnes tapasin nykyisen miesystäväni. Hän ei vetänyt minua aluksi hirveästi puoleensa ja sittemmin ymmärsin, miksi. Hän on normaali, kaikin puolin terve ja itsevarma ihminen, joka ei kaipaa pelastustani ja pärjää ilmankin minua. Aloin silti tapailla häntä, koska koin, ettei pienestä tapailusuhteesta haittaakaan olisi. Oma itsetuntoni oli myös kohentunut huimasti sen jälkeen, kun olin muuttanut asumaan yksin ja todennut, että pärjään, jopa viihdyn vallan hyvin yksinkin.
Tätä ketjua lukiessani tajusin kuitenkin, että olen jossain määrin yrittänyt ja yritän edelleen hallita myös nykyistä miesystävääni. En kuitenkaan lainkaan siinä määrin kuin tuota nuoruusajan poikaystävääni, eikä hän onneksi ole alistunut yrityksiini hallita häntä. Erityisesti tämän ketjun luettuani olen harkinnut tarkkaan "liikkeitäni" ja sanojani miehelleni. Kysynyt itseltäni, yritänkö nyt jollain tavalla hallita ja mahdollisesti sen jälkeen perunut sanani.
Luulen, että olen pystynyt "parantumaan" näinkin pitkälle ilman ammattiauttajan apua sillä, että mietin ja käsittelen asioita niin paljon omassa mielessäni. Tavallaan puhun itsekseni äänettömästi, kuin terapeutille. Erityisesti nyt harkitsen silti ammattuauttajankin apua lisäksi, meillä kun olisi tarkoituksenamme alkaa yrittää lastakin pian (olemme olleet jo useamman vuoden yhdessä ja asuneet pari vuotta saman katon alla).
Pakko silti kysyä: mitä sanotte, olenko minä narsisti?
Ethän sä nyt narsisti ole, mutta eihän se mikään ihme ole jos sulla viiraa.
Tutustu nyt ainakin alkoholistien aikuiset lapset yhteisöön, siitä voi olla paljon apua.
Terapia auttaa myös jos löydät hyvän terapeutin.
Tosi hienosti sä pystyt näkemään omat virheesi ja sellaisia ihmisiä terapia nimenomaan auttaa.
Exmiesystäväni oli seksuaalisesti mustasukkainen.
- lähtiessään työkomennukselle, veisti lähtiessään puupeniksen käyttööni
- jos tein seksin aikana jotain eritavalla, olin pettänyt ja oppinut sen uuden tavan toiselta ukolta
- tanssipaikalla vahtasi tanssilavan vieressä ja kävi minua tanssittaneen miehen rinnuksista kiinni, uhkasi ampua katkaistulla haulikolla miehen ja se mies sattui olemaan poliisi
Alue: Aihe vapaa
Meillä on mieheni kanssa vähän puolin ja toisin mustasukkainen suhde. Ei lähimainkaan tällaista mitä tässä ketjussa pahimmillaan 😲 ollaan oltu 2v. yhdessä ja ensimmäinen vuosi meni niin, että mies katosi välillä omille reissuilleen... Sanoi, että haluaa mennä vain jätkien kesken ja kielsi minua tulemasta mukaan. No, menin omien kavereiden kanssa. Olen kuullut juttuja hänestä, nähnyt omin silmin flirttailuviestejä ja minä olen kuulemma sairas hullu ja mustasukkainen, kun olen kysellyt tarkemmin. Sanoo, että mitään ei ole ikinä ollut... No, uskon. Taas kuulen jostain jotain ja kysyn häneltä, niin olen edelleen hullu ja mustasukkainen. Itse tekee minulle ihan samaa. Olin tyttöporukalla laivalla ja ilmoitti, että jättää minut, kun ihan varmasti petän. En pettänyt. Muuten menee ihan hyvin, mutta aika ajoin tulee molemmille jotain käsittämättömiä mustiskohtauksia ja minä olen aina se sairaanloisen mustasukkainen, kun haluan tietää asioita... Myönnän, että yli menee esimerkiksi puhelimen katsominem, mutta koen sen tarpeelliseksi, kum en saa vastauksia.