Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mustasukkaisen kumppanin sairaimmat aivotukset? Kertokaa!
15.05.2016 |
Itse voisin kirjoittaa näistä kirjan, jo kahden edellisen suhteen perusteella, mutta arkipäivää oli:
- Kaupasta kuitti miehelle, että näki kellonajan ja pääsi laskemaan paljonko aikaa kului matkaan ja jos edellisenä päivänä olin suoriutunut kaupasta 10 minuuttia nopeammin, niin olin käynyt toisen miehen luona.
- Tekstiviestinä piti lähettää sijainti tai valokuva paikasta missä olin, jos mies joutui lähtemään töiden takia toiseen kaupunkiin.
Kestin tätä kaikkea, koska olin hölmö ja luulin, että todistelemalla mies muuttuu ja alkaa luottamaan. Nyt tiedän, että mustasukkaisuus on sairaus, joka ei parane.
Kertokaa mihin olette nöyrtyneet?
Kommentit (3463)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- Jos radiosta tulee pettämisestä tai rakkaudesta kertova laulu, johtuu se siitä että vaimolleni viestitetään että olen rakastunut toiseen naiseen
Tee siitä vaimosta entinen. Elät vain kerran.
En halua. Meillä on jo pitkä liitto ja upeita lapsia. Olen sitoutunut perheeseeni, joten miksi toimisin noin?
Hienoa että olet edelleen sitoutunut suhteeseenne ja perheesenne. Alan ammattihenkilönä voin sanoa että vaimosi saattaa olla tilassa jossa tosiaan tarvitsee apua, kuten toki te läheisetkin. Erityisesti tuollaiset salaiset viestit radiosta kertovat jo todellisuudentajun vakavasta häilymisestä, psykoosin rajamaastosta.
Hae ihmeessä itsellesi ja vaimollesi apua ennen kuin uuvut kerrassaan tai jotain peräti ikävää tapahtui. Terveyskeskukseen soittamalla pääsee psykiatrisen konsultaation alkuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
JATKUU
Pakko silti kysyä: mitä sanotte, olenko minä narsisti?
Vierailija kirjoitti:
Kävin muutaman kerran psykologilla, mutta se jäi muutamaan kertaan, koska koin, ettei meillä oikein synkannut kyseisen psykologin kanssa.
Pelkästään jo tuon "ei synkannut kyseisen psykologin kanssa" -toteamuksen perusteella voin sanoa, että 99-prosenttisen varmasti olet todellakin narsisti. Psykologi on ammatti-ihminen eikä jäsen sinun ruskeakielistä kaveriporukkaasi. Hän ei saa palkkaa sinun miellyttämisestäsi, vaan yrittää ratkaista ongelmasi. Luultavasti hän näki kuoresi lävitse ja käyttäytyi sen mukaisesti.
Minulla oli kylpyhuoneessa alushousuja kuivumassa pyykin jäljiltä. Ukko huomasi että niissä on kissankarvoja (kummallakin oli omat kissat), joten päätteli että olen köyrinyt lattialla kissankarvoissa jonkun miehen kanssa :) Näki myös jatkuvasti painajaisia missä petin sikamaisesti monien kanssa, heräili keskellä yötä minua etsimään kotonaan kun olin omassani yötä. Ihan v-tun hullu se oli monella tapaa, pornoriippuvainen ym hauskaa.
Raskas ketju lukea, vaikkei itsellä mitään äärikokemuksia olekaan. Joissain kohdissa nauroin kyllä silti aivan hillittömästi, varsinkin sille miehelle joka sovitti koiran juoksuhousuja itselleen. Myös dildon tappaja oli hulvaton.
Toivottavasti tästä kejusta moni huonossa suhteessa kituva saa toivoa ja apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies surmasi julmasti ex-vaimonsa ja tämän uuden miesystävän loppiaisena Kemin Ajoksessa. Syytetty kertoi aamupäivällä Kemin käräjäoikeudessa puukkoterävyytensä olevan sitä luokkaa, että se menee mihin vaan.
Simolaisaviopari erosi joulukuun alussa myrskyisän avioliiton jälkeen. Syytetty oli jo pitkään ollut mustasukkainen vaimostaan. Hän seurasi tätä työpaikalle, soitteli tarkastussoittoja ruokatauoilla, vahti niin tietokoneen käyttöä kuin kaikkea muutakin. Pariskunnalla on alakouluikäinen tytär.
Todistajat pitivät syytettyä arvaamattomana. Hän saattoi saada raivokohtauksia selittämättömistä syistä, haukkua ja pahoinpidellä vaimoaan. Eron jälkeen ex-puolison tappouhkaukset olivat lähes päivittäisiä. Syytetyllä epäillään olevan vahva alkoholiongelma.
Oikeudessa syytetty ei myöntänyt uhkailleensa puolisoaan tai tämän uutta miesystävää. Ex-vaimo alkoi seurustella kemiläismiehen kanssa eron jälkeen. Syytetty ei kuitenkaan tätä ole uskonut.
Loppiaisaattona syytetty oli istunut kemiläisravintolassa pitkän kaavan mukaan seuraamassa jääkiekko-ottelua. Ilta jatkui toisessa ravintolassa valomerkkiin saakka, joskaan syytetty ei ole tästä aivan varma humalatilansa vuoksi.
Hän saapui eron jälkeen hankkimaansa kaupunkiasuntoon Valtakadulle, nukkui pari tuntia ja koki olevansa niin hyvässä kunnossa, että ulkoilutti pakkassäässä koiransa. Omien sanojensa mukaan syytetty oli laskuhumalassa, mutta niin hyvällä tuulella, että päätti selvittää, missä ex-vaimon uusi miesystävä asuu.
Asunto löytyikin Ajoksesta, mutta pihalla olevat autot olivat niin jäässä, että syytetty oletti erehtyneensä. Hän kävi kuitenkin tutkimassa autotallin, josta löytyi ex-vaimonsa auton. Asunto oli pimeä, ensimmäiseen koputukseen kukaan ei vastannut.
- Kun kukaan ei avannut, hakkasin ovea ja huusin, että neuvotellaan. Löin nyrkillä oven lasin läpi, se halkesi, joten ajattelin, että kun on jo halki, hakkaan loputkin, hän totesi.
Rytinään herännyt pariskunta ei syytetyn mukaan halunnut neuvotella, vaan he pyysivät syytettyä poistumaan. Miesystävällä oli ladattu pienoiskivääri ja hän ampui sillä syytettyä rintaan.
Syytetyllä oli vyöllään Lapin puukko, joka hänen sanojensa mukaan on aina niin hyvässä terässä, että sillä voi ajaa vaikka parran. Hän innostuikin käräjäoikeudessa esittelemään, kuinka hän löi molempia ja halusi päästä tilanteesta pois. Syytetty väitti osuneensa ex-puolisoonsa kaksi kertaa, mutta hänestä löytyi 15 teräaseella aiheutettua vammaa.
"Olin loppu"
Syytetyn mielestä Lapissa on tapana liikkua lähes kaikkialla puukko vyöllä, joten hän ei pitänyt erikoisena, että lähti neuvottelemaan ex-puolison ja tämän uuden miesystävän kanssa Lapin leu'un kanssa.
Kun oikeudessa kysyttiin, mitä neuvottelemista hänellä enää tuossa tilanteessa eron jälkeen olisi ollut, mies vastasi, että hän olisi halunnut tietää, kuinka pitkään suhde oli jatkunut.
- Olisin kysynyt, kuinka kauan minua on kusetettu, hän kertoi.
Syytetty halusi satuttaa molempia uhreja.
- Minulla oli karvalakki silmillä, hiki valui ja riitelimme puukosta. Olin aivan loppu, mutta sitten sain jostakin valtavan raivon, joka minulla on tapahtunut aiemminkin. En muista mitään, että olisin heilunut puukon kanssa, mutta muistan sen tunteen: en ole enää uhattuna.
Olen kerran ollut vähällä kosia erästä mustasukkaista naista, en kuitenkaan päässyt sinne asti. Rakastin naista vaikka hän olikin todella mustasukkainen ja tämän vuoksi ajattelin että naimisiin sitä kuitenkin mennään niin kosin häntä niin ehkä mustasukkaisuuskin laantuu... Tarkoituksena oli järjestää ns. ''yllätys'' treffit ja suorittaa kosinta samalla. Oon kahtonut liikaa Bond elokuvia joten vaikutteita treffeille hain sieltä ja päätin että ostan naiselle uuden hienon mekon. Tämä hoitui, katsoin koon hänen muista mekoistaan mitä hän käytti ahkerasti ettei vaan koko ole väärä koska jos ostan varmuudeksi koon liian ison niin tulee huutia ''oonko minä susta näin läski?!'' ja jos ostan liian pienen niin silloin hän olettaa että se on vinkki että hänen tulisi laihduttaa. Noniin nyt oli nätti mekko ja sormus hankittuna. Tarkoitus oli jättää mekko ja lappu sängylle jossa pyysin tulevaa vaimoani pukemaan uuden mekon päälle ja nähdään paikassa X klo XX XX. Mietin että nyt olen toteuttamassa romanttisuuden multihuipentumaa! Kosinnan oli tarkoitus tapahtua tulevana viikonloppuna kun kummallakaan ei ollut töitä. Mutta niin. Tässä tulee syy miksen sitten suorittanut kosintaa loppuun.
Silloinen tuleva vaimoni oli löytänyt mekon JA sormuksen minun boxerilaatikostani, se on ainoa paikka johon olen olettanut että hän ei olisi urkkinut. Piilotin ne vielä kaikkien boxereitten alle mutta noh sieltä hän ne sitten löysi. Tulin salilta kotiin niin tämä löytö oli tapahtunut sillä välin. Hän oli sillä välin ''pakannut'' muuttokamani valmiiksi. Toisinsanoen paskoi mun auton lasin että sai heitettyä kaikki mun vaatteet ja tavarat sinne autoon mitä mahtui.
Hän huomasi minut pihassa ja hän haukkui naapureitten edessä minut pettäjäksi koska olin jäänyt kiinni että mulla on toinen muija, hetken tivattua selvitin sen että tämä kaikki johtuu siitä että hän löysi mekon ja sormuksen. Hän huusi siitä että miten kehtaan kosia toista muijaa vaikka asun hänen kanssaan..... Koitin kertoa että no tarkoitus oli antaa ne hänelle mutta hän ei uskonut. Otin auton ja ajoin pois ja erosimme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olin hullu mustasukkainen ämmä erään tyypin kanssa. Tein ääliömäistä kiusaa. Aikaisemmassa suhteessa en ollut tippakaan mustasukkainen. Mutta tämän ihmisen kanssa olin kamalan mustasukkainen! Miksi: naisen vaisto kai kertoi, että ei ole luottamista - eikä ollut. Jätkä häipyi milloin hyvänsä kavereiden kanssa ryyppäämään, laivalle työkavereiden kanssa, jne. Monivuotinen suhde päättyi, kun mies petti. Nykyisessä suhteessa, avioliitossani, en ole ollut mustasukkainen. Ei ole tarvinnut. Ei mitään syytä. Vaikka mustasukkaisuus saa tekemään vinksahtaneita juttuja, joskus se tunne kertoo yhtä ja toista. Onko naisen mustasukkaisuus toisenlaista kuin miehen, joka ilmeisesti liittyy omistamishaluun, naisen esineellistämiseen?
Vierailija kirjoitti:
Mä olin hullu mustasukkainen ämmä erään tyypin kanssa. Tein ääliömäistä kiusaa. Aikaisemmassa suhteessa en ollut tippakaan mustasukkainen. Mutta tämän ihmisen kanssa olin kamalan mustasukkainen! Miksi: naisen vaisto kai kertoi, että ei ole luottamista - eikä ollut. Jätkä häipyi milloin hyvänsä kavereiden kanssa ryyppäämään, laivalle työkavereiden kanssa, jne. Monivuotinen suhde päättyi, kun mies petti. Nykyisessä suhteessa, avioliitossani, en ole ollut mustasukkainen. Ei ole tarvinnut. Ei mitään syytä. Vaikka mustasukkaisuus saa tekemään vinksahtaneita juttuja, joskus se tunne kertoo yhtä ja toista. Onko naisen mustasukkaisuus toisenlaista kuin miehen, joka ilmeisesti liittyy omistamishaluun, naisen esineellistämiseen?
Liiallinen mustasukkaisuus voi myös ajaa miehen pettämään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olin hullu mustasukkainen ämmä erään tyypin kanssa. Tein ääliömäistä kiusaa. Aikaisemmassa suhteessa en ollut tippakaan mustasukkainen. Mutta tämän ihmisen kanssa olin kamalan mustasukkainen! Miksi: naisen vaisto kai kertoi, että ei ole luottamista - eikä ollut. Jätkä häipyi milloin hyvänsä kavereiden kanssa ryyppäämään, laivalle työkavereiden kanssa, jne. Monivuotinen suhde päättyi, kun mies petti. Nykyisessä suhteessa, avioliitossani, en ole ollut mustasukkainen. Ei ole tarvinnut. Ei mitään syytä. Vaikka mustasukkaisuus saa tekemään vinksahtaneita juttuja, joskus se tunne kertoo yhtä ja toista. Onko naisen mustasukkaisuus toisenlaista kuin miehen, joka ilmeisesti liittyy omistamishaluun, naisen esineellistämiseen?
Liiallinen mustasukkaisuus voi myös ajaa miehen pettämään...
Onhan se tuokin kiva selitys pettämiselle
Vierailija kirjoitti:
Esimerkiksi jouduin selittelemään juuri tuollaisia matkojen aikoja. Mies oli mm. laskenut kuinka kauan minulla kestää erääseen menomatkaan. Paluumatkaan kestikin 5 minuuttia kauemmmin. Mies huomasi tällaisen ja tivasi mitä olin tehnyt sen ajan.
Exäni työpaikka oli erään satunnaisen reittimme varrella. En saanut katsoa sinne päin ja jos katsoin niin alkoi huuto " taaaaas katsoit!!! Kiinnostaako noin paljon". Erään kerran kun ajettiin siitä ohi ja pidin huolen, etten vahingossakaan katso sinne päinkään, niin mies väitti minun silti katsoneen ja kotona hän ravisteli minua ja tivasi jälleen, että mikä siinä on niin ihmeellistä että pitää aina katsoa?
Hän olisi kieltänyt minulta uimahallissa käynnin yksin, koska uimahallissa käy vaarallisia mamuja ja muita tuijottavia miehiä. En suostunut.
Whatsappin paikallaolotietoja hän aina kyttäsi ja kyseli, että kenen kanssa olen ollut yhteydessä ja jos en kertonut niin alkoi armoton myllytys. Lopulta hän alkoi vaatia screenshotteja keskusteluistani ja suuttui kun en periaatteestakaan suostunut moiseen.
Kotiintuloaikoja koetti säätää, mikäli olin jossakin ilman häntä. Jos saavuin minuutinkaan myöhässä niin "luottamus on taas menetetty"
Oi ei, ihan kuin minun nykyisestä elämästäni, tosin mitään Whatsappia, facebookia tai muuta ei saa edes käyttää, koska se olisi pettämistä. Jos tulen töistä pari minuuttia myöhemmin, kuin hänen laskelmiensa mukaan olisi pitänyt, olen ollut panemassa jonkun työkaverin kanssa. (Kaksi minuuttia panemassa?? Niin kai sitten..) Olen yrittämässä päästä hänestä eroon parhaillaan, mutta kaikeikenlaisia uhkauksia on tullut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kärsin itse mustasukkaisuudesta ja se syö minua, miestäni ja parisuhdettamme. Olen käynyt juttelemassa asiasta ammatti-ihmisen kanssa ja olemme käyneet parisuhdeneuvojallakin ja saimme hetkellisesti apua, mutta edelleen mustasukkaisuus nostaa päätään etenkin miehen pikkujoulujen ja virkistyspäivien aikaan.. Minua pelottaa ihan hirveästi, että mies ihastuu työkaveriinsa tms, vaikkei sellaisesta ole järjen tasolla mitään viitteitä.
En ole koskenut miehen puhelimeen tai facebookiin, mutta tunnistan itsessäni sen, että miehen ollessa jossain muualla pitämässä hauskaa, olen monet kerrat pilannut hänen iltansa ikävillä viesteillä.. Joka kerta päätän, että "Ei enää tätä!", mutta jostain se tarve kuitenkin tulee. Niinä hetkinä en ymmärrä itseäni yhtään. En ole koskaan ollut fyysisesti väkivaltainen, mutta kyllä tämä henkistä väkivaltaa ja kontrollointia on. En oikein kestä sitä, että miehellä on hauskaa ilman minua.
Kamalinta tässä on se, että olen huomannut miehen käytöksen muuttuneen suhteemme aikana. Hän ei enää käy yhtä paljon ulkona tai kerro asioistaan, kun minä kuitenkin vedän jostain herneet nokkaan. Yritän muuttua ja tämä ketju on koskettanut minua todella paljon. Pelkään, että vaikka onnistuisinkin mustasukkaisuuteni ja kontrolloinnin kukistamaan, pystyykö mieheni enää koskaan luottamaan minuun tämän jälkeen? Uskaltaako hän kertoa minulle asioistaan ja käydä ulkona vai varooko hän senkin jälkeen? Jääkö tämä ikuiseksi kuiluksi välillemme?
Jatkan tähän aiemmin kirjoittamaani viestiin. Omasta tilanteestani kertoo paljon se, että en oikeastaan edes pelkää, että mies TEKISI jotain, vaan pelkään sitä, mitä hän AJATTELEE. Miehen työpaikalle palkataan joka kesä kesätyöntekijöitä (aika usein nuoria nättejä tyttöjä) ja huomaan, että joka kevät tämä alkaa vaivata minua.. "Katseleekoha mies näitä tyttösiä työpäivänsä aikana? Mitä hän ajattelee, kiihottuuko hän näistä tytöistä?" Ihan SAIRASTA, tiedän sen itsekin - olen tosiaan käynyt pari vuotta psykoterapiassa ennen nykyistä parisuhdettamme ja tämänkin suhteen aikana olemme käyneet parisuhdeneuvojalla ja olen yksinkin etsinyt apua ammatti-ihmiseltä.
Eilen taas alkoi ajatukset kiertää kehää ja mies huomasi sen. Kyseli, mitä on tehnyt/sanonut väärin, kun käyttäydyn etäisesti ja katastrofin ainekset olivat läsnä. Näistä minun sairaista ajatuksista tulee meille aivan käsittämättömiä riitoja, koska mies on luonnollisesti jo aika turhautunut ja väsynyt tällaiseen elämään. Onnistuin kuitenkin vetoamaan ihan muuhun asiaan, joka on ollut mieleni päällä pari päivää; mies rauhoittui, kun paha mieleni ei vastaukseni mukaan liittynytkään häneen ja tilanne laukesi. Mitä mieltä olette, onko valehtelu tällaisissa tilanteissa ok? Ainakin itselleni jäi onnistunut olo siitä, että en pilannut viikonloppuamme sairailla ajatuksillani.
Minä olin nuorempana ihan samanlainen, ellen pahempikin. Sitten jossain vaiheessa vaan valaistuin :), tajusin, että jos mies haluaa pettää, se tekee sen, vaikka kyttäisin kuinka. Kyttääminen voi vaan provosoida, eikä estä sitä mitenkään. Jos koko ajan ehdottelee miehelle, että "ehkä tuotakin haluaisit panna", mies alkaa ajatella juuri sen mukaan, että jaa, niinkö, haluaisinkohan? Vaikkei olisi edes ajatellut sellaista. Sitten taas jos mies on sellainen, että olisi menossa pettämään, se tekee sen joka tapauksessa. Vaikka sinä olisit kuinka ihana, täydellinen ja rakastettava, mies saattaa tilaisuuden tullen pettää, vaikka viimeinen asia jota se haluaisi, olisi, että eroaisitte.
Tämä tapaus saattaa mennä ylimustasukkaisuuden piikkiin. Viikonloppuna oli neljän puolueen puoluekokous. Kävin yhdessä niistä normaalilla työkeikalla 3 tunnin ajan keskipäivällä. Kun tulin kotiin, mies oli selvästi ärtynyt, vaikka kiisti sen kysyttäessä. Sitten hän uteli, että olinko harrastanut kokouksessa seksiä jonkun kanssa. En ollut varma, että oliko se vitsi, mutta tosissaan kysyi. Parin tunnin päästä hän vielä uteli, että olinko ihastunut johonkuhun kokouksessa. No enpä ehtinyt. Koko illan sohvalla telkkaria katsoessa hän piti minusta kiinni kaksin käsin, siis konkreettisesti molemmilla käsillään. Olihan se minulta miehen näkökulmasta kova irtiotto, kun näin sillä työkeikalla muutamn tunnin ajan vieraita ihmisiä kontrolloimattomassa ympäristössä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko muiden väkivaltaiset exät olleet huuli pyöreänä ihmettelemässä, että miksei voida olla kavereita vai omaanko ainutlaatuisen mielisairaan exän?
.
Oli sairaalloista mustasukkaisuutta kuitti-kellonaikatarkisteluineen, töihin soiteltiin tarkistuspuheluita koska siellä oli mieskollegoita, sairaalassa rähistiin koska mieslääkäri otti vastaan, puhelimeni ja tietokoneeni kaikki mahdolliset lokitiedot kytättiin jne jne. Ja mukaan tuli rajua väkivaltaa, jossa mm hampaani halkesi ja päästäni irtosi isoja hiustuppoja, olin yltäpäältä mustelmissa ja pahoinpitelyissä oli todella halventavia elementtejä, kuten naamalle sylkemistä ja (inhottaa edes kertoa tämä seuraava..) kerran oli riehuessaan kaatanut jonkun juoman lattialle ja potkaistuaan minut lattiaan "pyyhki" minulla tuon läikän.. Ihan vitun sairasta ja sellaista, ettei tuollaista toiselle tehdä..
.
Aika pian tuon edellämainitun jälkeen sain viimein voimaa erota, joka tietty oli ihan shokki tälle ääliölle. Kun meillä menisi niiiiiin kivasti jos vaan tajuaisin olla ärsyttämättä häntä! 🙌
.
Monta vuotta on jaksanut ottaa yhteyttä, viisi ekaa vuotta meni aikalailla h*ritteluilla ja tappouhkauksilla, nyt viime vuodet ihmetellyt MIKSEI VOIDA OLLA VAAN KAVEREITA! kuulema hänen kamunsakin ihmettelevät, että miten voi olla näin katkera exä kun ei suostu kaveri olemaan 👌😎
.
Huh. Onneksi olen nykyään naimisissa tervejärkisen miehen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olin hullu mustasukkainen ämmä erään tyypin kanssa. Tein ääliömäistä kiusaa. Aikaisemmassa suhteessa en ollut tippakaan mustasukkainen. Mutta tämän ihmisen kanssa olin kamalan mustasukkainen! Miksi: naisen vaisto kai kertoi, että ei ole luottamista - eikä ollut. Jätkä häipyi milloin hyvänsä kavereiden kanssa ryyppäämään, laivalle työkavereiden kanssa, jne. Monivuotinen suhde päättyi, kun mies petti. Nykyisessä suhteessa, avioliitossani, en ole ollut mustasukkainen. Ei ole tarvinnut. Ei mitään syytä. Vaikka mustasukkaisuus saa tekemään vinksahtaneita juttuja, joskus se tunne kertoo yhtä ja toista. Onko naisen mustasukkaisuus toisenlaista kuin miehen, joka ilmeisesti liittyy omistamishaluun, naisen esineellistämiseen?
Liiallinen mustasukkaisuus voi myös ajaa miehen pettämään...
Onhan se tuokin kiva selitys pettämiselle
Eihän se pettäminen (tuossakaan tilanteessa) oikein ole, mutta jollain tasolla sen ymmärtää. Sairaalloisen mustasukkaisen henkilön puoliso saattaa epätoivoissaan ajatella, että samapa tuo on käydä vieraissa, kun syytöksiä tulee joka tapauksessa, tekipä mitä tahansa.
Jumalauta mitä epävarmoja ja sairaita tissiposki äijiä tässä maassa asuu. Auttaiskohan näitä jos vähän löisi nyrkillä järkeä päähän vai ovatkohan menetettyjä tapauksia.
Järkyttävää kuinka suuri ongelma tämä on Suomessa. Hiljattain oli Iltalehdessä juttua että viime vuonna yli tuhat naista oli käännetty pois turvakodin ovelta tilanpuutteen vuoksi.
Erotessa uhrin henki on vaarassa, ja juuri silloin olisi tärkeintä päästä salaiseen paikkaan edes hetkeksi levähtämään, ennen kuin joutuu käymään läpi pitkän tien miehen kannoilta karistamiseksi.
Ja sitten vielä jatkuvasti vähätellään jos joku kertoo hirveästä exästä tai sanoo narsistiksi. "Normaalia eroriitaa se vain on." "Koittakaa nyt erota sovussa." Monet ei edes käsitä sitä että näin sairaita ihmisiä todella on olemassa ja paljon.
Eksäni mustasukkaisuus alkoi pikkuhiljaa. Ensin hän vaikutti oikein lottovoitolta, mutta auta armias kun todellinen luonto paljastui.. Ihmettelin aluksi, kun hän puhui eksästään, joka oli jättänyt hänet kuulemma "ilman syytä". Silloin ajattelin, että olipa outo muija, myöhemmin ymmärsin jättämisen syyt paremmin kuin hyvin. Muutama ensimmäinen kuukausi meni hyvin, sitten alkoi pikkuhiljaa ilmetä outoa huonotuulisuutta, mutta en ajatellut siitä sen enempää, onhan jokaisella joskus huono päivä. Sitten alkoi jatkuva kyseleminen ja perään soitteleminen, jos olin jossain ilman häntä. Baarissa ollessani hän laittoi viiden minuutin välein viestin, jossa kysyi, onko baarissa miehiä. (kyseessä siis pienen paikkakunnan ainoa kapakka, jonka asiakaskunta on aina suunnilleen sama) Jos oli, hän halusi tietää, että eiväthän ne vain ole yrittäneet tulla juttelemaan. Ja voi sitä meteliä, mikä nousi, jos uskaltauduin tapaamaan miespuolisia kavereitani.
Mies oli kolmivuorotyössä, joten ei voinut vuorokauden ympäri vahtia minua. Töissä ollessaan hän viestitteli minulle jatkuvasti. Lopulta hän tosin irtisanoutui työstään, koska minä olin kuulemma pettämässä aina, kun silmä vältti, eikä hän minun takiani voinut enää käydä töissä. Minun piti olla hänen kanssaan vuorokauden ympäri, etten vain aiheuttaisi mielipahaa. Jos olin lähdössä kavereideni kanssa johonkin, alkoi hirveä syyllistäminen siitä, miten saatoinkaan olla niin tunteeton, että jätin hänet yksin.
Kun emme vielä asuneet yhdessä, hän ajoi joka päivä, siis oikeasti JOKA päivä töiden jälkeen 60km vanhempieni luo toiselle paikkakunnalle, vaikka sanoin monta kertaa, että ei ole järkeä kuluttaa bensaa tulemalla yövuorosta luokseni päiväksi nukkumaan, ja lähteä illalla takaisin ehtiäkseen yöksi töihin. Erottuamme hän ja hänen äitinsä alkoivat vaatia minulta kolmeakymmentä tuhatta euroa(!?), jonka olin kuulemma miehelle velkaa näistä suhteemme aikana ajetuista turhista kilometreistä. Nauroin heidät pihalle.
Usein vanhempieni luo tullessaan hän tutki ja penkoi raivoissaan roskikset, koska oli varma, että siellä olisi jonkun muun kanssa käytettyjä kortsuja.
Tilannetta pahensi ADHD, johon hän ei mielestään tarvinnut lääkitystä. Yhteen muutettuamme hän alkoi saada kamalia raivokohtauksia, heitteli ja rikkoi tavaroita, ja syyllisti minua raivareistaan. Olin kuulemma ajanut hänet siihen pisteeseen, ja jos minä olisin kunnollisempi, ei hänen tarvitsisi riehua.
Syntymäpäivänäni olin ilmoittanut meneväni muutaman kaverini kanssa baariin. Hän änkeytyi väkisin mukaan, ja puolen tunnin kuluttua alkoi kitisemään, että häntä väsyttää, lähdetään kotiin. Sanoin, että hän voi kyllä mennä, mutta minä jään vielä tänne viettämään synttäreitäni. Tästä seurasi kamala huuto ja draamakohtaus kaikkien nähden, mies uhkasi hypätä junan alle, jos en lähde hänen mukaansa välittömästi. En kuulemma rakastanut häntä, koska jäisin baariin ilman häntä. En ole ikinä hävennyt niin paljon.. Kaverini joutuivat rauhoittelemaan säälipisteitä kerjäävää miestä, joka koki tulleensa verisesti loukatuksi.
Kerran hän suuttui, kun olisin halunnut mennä serkkuni luo. Hän jätti minut autosta keskelle korpea, pakkaseen kävelemään yli 5km kotiin.
Tyypillistä tälle miehelle oli säälin kerjääminen muilta ihmisiltä, valehtelemalla sanomisistani ja tekemisistäni päin naamaa kaikille, jotka jaksoivat kuunnella. Olin sanoinkuvaamattoman ahdistunut, kun ihmiset uskoivat kaiken, mitä tämä idiootti selitti minusta. Kaikkien syyttävät katseet kohdistuivat minuun.
Lista jatkuisi loputtomiin jos jaksaisi kirjoittaa. Tyhmänä nuorena naisenalkuna katsoin tuota sekoilua liian kauan, ja muutin vielä yhteiseen asuntoon. Lopulta onneksi mitta tuli täyteen ja lähdin kävelemään.
Alue: Aihe vapaa
En tiedä, tavoittaako enää kysyjää, mutta vastaillaan nyt omien kokemuksien pohjalta.
Meillä ei ainakaan ole mennyt ihan noin suoraviivaisesti. Mies tuli suhteen alkuaikoina jo mustasukkaiseksi ihan mitättömistä jutuista, ja tekee tätä samaa vieläkin. Joskus nämä eskaloituvat isommiksi riidoiksi, joskus eivät. Ensimmäisillä kerroilla ajattelin hänen olevan herkkä ja epävarma, ja että minun täytyy tulla johonkin asti vastaan suhteen yhteisiä rajoja määrittäessä. Nyt olen jossain määrin tottunut tällaisiin. Yritän asettua ehkä liikaakin hänen asemaansa, ja ajattelen, etten voi määrittää, mikä toisesta saa tuntua pahalta. Eihän hänkään voi tehdä niin silloin, jos minä loukkaannun jostain.
Ehkä osittain tästäkin kyse. Ei noita tapahtumia osaa oikein asettaa mihinkään mittasuhteisiin, eikä ehkä ihan hahmota, mikä on normaalia. Suurimman osan ajasta ainakin oma mieheni on todella hyvä kumppani. Hän huomioi minua, näyttää tunteitaan, järjestää aikaa ja yhteistä tekemistä, asettaa minut etusijalle. Kun suurin osa yhteisestä arjesta on tällaista, tunnen olevani jollain tapaa jatkuvasti kiitollisuudenvelassa hänelle. Sitten tuollaiset "huonot hetket" tuntuvat jotenkin todella irrallisilta arjesta, kohtauksilta jonkun toisen elämästä.
Edellisistä poikaystävistä en osaa sanoa, mutta isäni on aina kunnioittanut äitiäni, eikä hän ole ollut mitenkään näkyvästi mustasukkainen tai mitään.
Oma neuvoni voisi olla, että oppilaat ja lapset voisi laittaa etukäteen pohtimaan, missä menevät rajat, kuinka heitä ei saa kohdella. Ihan vaikka kirjoittamalla ylös konkreettisia asioita. Silloin voisi olla helpompaa herätä tilanteeseen, jos sellaiseen joskus joutuu. Myös kynnystä puhua tilanteesta jollekin suhteen ulkopuoliselle voisi yrittää madaltaa.