Masentunut - mitä olet tehnyt tänään?

Tätä ketjua lukiessa aloin miettiä, että mitähän masentuneet ihmiset teki ennen kun internet keksittiin?

Heräsin, kävin töissä, tulin kotiin, söin, tein kotijumppaa ja tulin juuri saunasta. 3 työvuoroa viikossa on minulle oikein hyvä määrä tällä hetkellä, kerkeää toipua töistä, mutta on kuitenkin jotain "pakko" tehdä. Toivun vakavasta masennuksesta (muun muassa lääkitystäni on alettu purkamaan).

Kävin sateessa pyöräilemässä, kuuntelin musiikkia ja selailin lehtiä, soitin äidille, söin eilisen tähteitä, nyt on pizza uunissa.

Vierailija kirjoitti:

Onko masennus siis sama kuin väsymys. Ei vaan jaksa mitään? Vai aiheuttavatko lääkkeet väsymyksen? Masentuneilla päiväohjelma tuntuu olevan aika pitkälle tv tä, nettiä ja nukkumista. Onko masennus vain nuorten vaiva? Omassa ikäryhmässä (40) ja sitä vanhemmissa ei masennusta käsittääkseni niin paljon ole.

Miehen suvussa on pari nuorempaa (25-32) masentunutta naista ja nämä ainakin syyttävät tilastaan aina muita. Eli onko syy masennukseen itsessä vai muissa?

17

Ensinnäkin, itse olen työssäkäyvä perheen äiti. Kaikki eivät pysty töissä käymään ja itsekkin olen pahimpaan aikaan ollut pitkään saikulla. Pää asiassa kuitenkin masentuneetkin käyvät töissä koska se luo normaalin elämän illuusion. Tässä maassa sä et ole mitään jos et menesty tai vähintään käy töissä jossain. Yhteiskunta kelpoisuus ja ihmisarvo mitataan sillä.

Työssä käynti vie niin paljon energiaa (jota muutenkin on vähän) että vapaat menee levätessä ja usein olen itsekin tekemättä mitään ylimääräistä.

Kaikki normaali elämä vaatii paljon ponnistelua, esimerkiksi kaupassa käynti voi olla ahdistava tilanne. Itse pahimmassa vaiheessa nukuin 2h päikkärit kaupassa käynnin jälkeen. Ei tätä normaali ihminen tajua.

Ja masennuksessa on parempia jaksoja ja sitten taas niitä jolloin ei jaksa mitään. Masennus on sairaus siinä missä diabetes tai joku muu. Kukaan ei ole sitä itse valinnut. Totta joo, oireita VOI helpottaa terveet elämäntavat mutta ne eivät sairautta paranna. Ihan niinkuin muissakin sairauksissa.

Vierailija kirjoitti:

Tätä ketjua lukiessa aloin miettiä, että mitähän masentuneet ihmiset teki ennen kun internet keksittiin?

Tappoivat itsensä tai joivat viinaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mäkin masennun kun luen teidän ankeasta päivästä. Saan varmaan paskamyrskyn aikaan kun ehdotan että laittaisitte masentuneet tv n ja koneen kokonaan boikottiin ja menisitte ulos. Jotain mielekästä tekemistä päiviin. Säännöllinen ruokailu- ja unirytmi sekä liikuntaa. Miltä kuulostaa? Miten musta tuntuu että tuollainen masentuminen on vain jotain laiskuutta.

Totta perkeleessä kaikki toi kuulostaa enemmän kun mahtavalta, mut minkäs teet kun et vaan kykene. Säännöllinen unirytmi olis kivempi kun mikään muu, valitettavasti nukkuminen on nykyään maailman hankalin asia, unta saa aamuyöstä vaikka käytössä unilääkkeet ja joku kahdeksan gramman melatoniini. Säännöllinen ruokarytmi olis myös erittäin mukava, kiitos ideasta. Syömishäiriö hankaloittaa tätä tosin hieman, mutta kiitokset vinkistä. Liikunta houkuttelisi myös, mutta kun olet loppuunpalamisen ja itkun partaalla jo siinä vaiheessa kun saat lenkkarit jalkaan, on yleisesti helpompaa mennä takaisin sisälle ja lattialle makaamaan ja uikuttamaan kuinka olet paska ihminen kun et taaskaan päässy ovesta ulos. Mutta kuten sanottu, kiitos paljon viisaista sanoistasi ja vinekistäsi. Ne olivat uusia kaikki, keskustelen näistä ehdottomasti psykiatrini kanssa. Pahoitteluni omasta puolestani vielä siitä että me masentuneet olemme niin saatanan laiskoja, me vaan tykätään olla tällasia ressukoita ja valittaa.

Kiitos. Tämä viesti oikeasti oli virkistävän aito! Jaksamista sinulle kaiken sen kanssa, mitä käyt läpi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa muuten googlata "lisämunuaisen uupumus"- uskoisin että todella yleistä niillä masentuneilla keistä tuntuu ettei fyysisestikään jaksa tehdä mitään. Ja muillakin. Aiheuttaa myös masennusta, sama tila mitä kutsutaan burn outiksi mutta hoito ei ole (ainakaan vain) masennuslääke.

Onhan sitä ainakin minulla vaikka mitä fyysistä vaivaa, mutta en jaksa taistella että saisin niihin riittävää hoitoa. Kumpi nyt sitten tulikin ensin, muna vai kana.

Tuon ko vaivan hoito on pääasiassa sokerin, kofeiinin, alkoholin ja vastaavien poisjättäminen ruokavaliosta ja terveellinen säännöllinen ruokavalio sekä riittävä lepo.

Nuo asiat ovat kunnossa, mutta ei apua.

Vierailija kirjoitti:

Tätä ketjua lukiessa aloin miettiä, että mitähän masentuneet ihmiset teki ennen kun internet keksittiin?

Olivat hullujenhuoneella tai mielisairaalassa. Joskus muinoin lähetettiin Seiliin. Nykyään noita laitospaikkoja on karsittu, niin pitää tyytyä tähän avohoitopalstaan ;)

Kävin syömässä siskon kanssa kun taas ekaa kertaa koko viikkoon oli fiilikset neutraalilla tasolla. No, ei ole enää.

Vierailija kirjoitti:

Kävin syömässä siskon kanssa kun taas ekaa kertaa koko viikkoon oli fiilikset neutraalilla tasolla. No, ei ole enää.

veikö tämä ketju fiiliksesi?

Mutta mitä tehdä kun masentunut vie puolisonkin kaikki voimat? Kun masentunut ei osaa/jaksa tehdä mitään. Jonkun pitää kuitenkin ne lapsetkin hoitaa ja kaikki muut käytännön asiat. Ei enää vuoden jälkeen naurata itseäkään. Oon aivan helvetin vihainen tästä tilanteesta ja kyllä tulee sanottua että perkele nyt alat tsempata!!!

Jos sanot masentuneelle " piristy nyt " niin se on sama ku käsket syöpäpotilasta paranemaan! Miks ihmiset eivät sitä ettei kyse oo jostain hetkellisestä alakulosta? Se on mielen sairaus. Kukaan ei valitse sitä. Se ei oo tunne.

Ette te ole masentuneita, jos olette noin toimintakykyisiä suurin osa. Mä heräsin 13.00 ja kävelin koneelle. Olen katsonut koko päivän Breaking badia. Nyt nukkumaan, varmaan taas 13 asti nukun.

Auttaako lääkkeet oikeasti ketään? Mun mies on nyt niitä popsinut useamman kuukauden, mutta vain syvemmälle suohon on mennyt.

Vierailija kirjoitti:

Ette te ole masentuneita, jos olette noin toimintakykyisiä suurin osa. Mä heräsin 13.00 ja kävelin koneelle. Olen katsonut koko päivän Breaking badia. Nyt nukkumaan, varmaan taas 13 asti nukun.

Vau, sinähän taidat olla sitten meistä masentuneista se kaikista parhain ja omistautunein masentuja! Newsflash, kaikki masentuneet ei vaan makaa sängyssä koko ajan. Kaikki masentuneet ei ole vaan sellasessa flegmaattisessa zombietilassa koko ajan. Suuri osa käy töissä, opiskelee, puuhailee arkisia asioita, harrastaa ja tapaa läheisiä. Se ei tarkoita, ettäkö olisi terve ja vaan esitettäisiin masentunutta. Sä voit puuhailla vaikka mitä kivaa, mutta olla samaan aikaan masentunut; tulla vaikka kivan päivän jälkeen kotiin ja romahtaa sitten ihan täysin uupuneena itkemään. Tai sitten sä voit pitää kivan päivän ja tehdä asioita niinkun terveemmätkin ihmiset, mutta miettiä sitä itsemurhaa samaan aikaan pitkin päivää. Masennus on mielen aivokemiallinen sairaus, ei mikään neliraajahalvaus jolloin sun "kuuluu" olla vaan kotona ja murjottaa etkä voi liikkua. Ei se tee niistä aktiivisista masentuneista yhtään sen vähemmän masentuneita.

Vierailija kirjoitti:

Auttaako lääkkeet oikeasti ketään? Mun mies on nyt niitä popsinut useamman kuukauden, mutta vain syvemmälle suohon on mennyt.

Kaikkia ne ei auta, se on ikävä kyllä totuus. Mutta niistä on useammille kyllä hyötyä, etenkin jos niiden käyttöön yhdistää esimerkiksi terapian. Ei ne lääkkeet meinaan itsestään mitään ihmeitä tee ja saa mieltä iloiseksi, jos niitä masennukseen johtaneita asioita ei käsittele. Nehän ne suurimmat ongelmakohdat on, joihin pitäisi keskittyä.

Toisekseen, masennuslääkkeiden alottaminen on aika härski prosessi aivoille ja keholle. Useimmiten kroppa ja aivot on vähän sekaisin niiden aloittamisen jälkeen, joten olosta ja mielentilasta tulee alkuun entistä pahempi ja olo tuntuu oikeesti vieläkin surkeemmalta. Tätä voi kestää sen muutaman viikon, ehkä sen pari kuukauttakin joillain ihmisillä. Sen jälkeen lääkitys tosiaan tasoittaa masennusta hormonitoimintaa tasoittamalla. Ja voihan olla, että miestäsi masentaa nyt entisestään ihan vaan se, että on virallisesti masentunut ja saanut lääkityksen. Joillekin virallinen sairaus-nimike on iso paikka ja kolahdus, joten voi vetää mielen matalaksi. Jos miehesi ei jo käy ammattilaisen luona juttusilla, hoida hänet sellaisen luo. Se on ensisijaisen tärkeä askel, vasta sen jälkeen tulee mielestäni lääkitys tärkeysjärjestyksessään.

Tuo mua vituttaa, että ei voi olla muka masentunut, jos jaksaa siivota, käydä lenkillä ja tehdä ruokaa. Ihan vaan tiedoksi, masennus voi ilmetä eri ihmisillä eri tavalla.

Jotku ei tee yhtään mitään, jotku saa virtaa siivoamisesta, toiset ruoanlaitosta ja kolmannet leipomisesta.

Esim. mulla on vakava masennus ja jaksan usein leipoa, koska se on mulle eräänlaista terapiaa. Samoin jaksan aika usein myös siivota, koska sekin on mulle terapiaa ja tulee edes hetkellisesti hyvä mieli, kun näkee siivouksen jälkeisen tuloksen.

Sitten on päiviä, että makaan vaan, itken ja oon ahdistuneena enkä halua tai jaksa tehdä yhtään mitään. 

Mun eksä sanoi kerran, että "Ethän sä voi olla masentunut kun oot nytkin siivonnu" ja nauroi päälle. Ihan hyvä, että onkin eksä.

Ahdistavaa luettavaa, monet viesteistänne ovat aivan kuin omat päiväni. Herään 14-16 aikaan päivällä, syön ehkä jotain, kamppailen itseni kanssa että saisin jotain tehtyä mutta päädyn silti aina takaisin sänkyyn tai sohvalle. Pahimpina päivinä nukahdan uudelleen ja herään illalla, syön ehkä taas ja sitten nukahdan taas. Herään yöllä ja valvon vähintään aamuneljään katsomalla sarjoja...

Olen täysin saamaton enkä pysty tekemään edes asioita joita haluaisin tehdä. Työtön, enkä jaksa hakea töitä. Muutama kaveri, mutta sosiaalisuus vie aivan liikaa energiaa. Liikuntaakaan en jaksa harrastaa. Mitään ei ole diagnosoitu enkä halua hoitoa, mutta ei tämä varmaan normaaliakaan enää ole...

N20

Mun mielestä Johanna Kurkelan kappale Ingrid kuvaa hyvin monen masentuneen olotilaa. Hetkellisesti voi esittää ihan normaalia ja seuraavassa sekunnissa romahtaa. Mun masennus ilmenee pitkälle itsetuhoisena ajatteluna. Käyn kyllä vaikka ulkoilemassa kaverin kanssa mutta saatan junan mennessä ohi kelata että pienessä hetkessä kaikki olisi ohi... Ja se kaveri juttelee iloisesti vierellä vaikkapa säästä...

Vierailija kirjoitti:

Tätä ketjua lukiessa aloin miettiä, että mitähän masentuneet ihmiset teki ennen kun internet keksittiin?

Kuuntelivat kaappikelloa peräkamarissa