Masentunut - mitä olet tehnyt tänään?

Aamulla lähdin lääkäriin jonkinasteisessa ahdistuneisuudessa. Ilmoitin, etten tarvitse sairaslomaa, vaikka kotimatkalla mietin vain sitä, muten voisin paeta elämääni ja epäonnistumisiani. Tällä hetkellä kuolema tuntuu ainoalta vaihtoehdolta, sillä häpeä tilastani, siitä etten pysty kantamaan itseäni on liian suuri. En halua lääkkeitä, sairaslomaa, enkä että kukaan saa tietää. Kotona valmistin lounaan pakon edessä. Istun sohvalla ja luen. En tänään jaksanut pestä edes hampaita aamulla. Ymmärrän muita masentuneita, mutta miksi olen itseäni kohtaan niin armoton? Miksi minun on pakko olla superihminen ja selättää tahdonvoimalla sairauteni syöpää myöten?

Taustalta löytyy vahvat masennusgeenit, alkoholintäyteinen lapsuus, hyväksikäyttöä, mieheni kuolema ja sairastumiseni syöpään.

-N26

Vierailija kirjoitti:

Ette te ole masentuneita, jos olette noin toimintakykyisiä suurin osa. Mä heräsin 13.00 ja kävelin koneelle. Olen katsonut koko päivän Breaking badia. Nyt nukkumaan, varmaan taas 13 asti nukun.

En itse ollut vakava-asteisestakaan masennuksesta kärsiessäni noin toimintakyvytön kuin sinä. Lisäksi sairastin yleistynyttä ahdistuneisuushäiriötä samaan aikaan. Työkykyinen en tietenkään ollut, mutta sain hoidettua tärkeät asiat, maksettua laskuni, kävin kaikilla lääkärikäynneillä ja psyk.hoitsun tapaamisilla mitä oli sovittu, kodin siisteydestä pidin hyvää huolta, vuorokausirytmi ihan hyvä, joskus kävin ulkona kävelyllä tai kahvilla jne...

Oloni oli kuitenkin hyvin tuskainen lähestulkoon 24/7, myös yöllä, kun heräilin jatkuvasti painajaisten takia. Itsemurha oli mielessä tai harkinnassa joka päivä, mietin kaikenlaisia keinoja miten olisin voinut toteuttaa sen. Ainoastaan se, että tiedän että minua olisivat jääneet kaipaamaan lapseni esti toteuttamasta sitä. (Eivät asuneet luonani, sillä en olisi todellakaan kyennyt pitämään heistä silloin tarpeeksi hyvää huolta) Syyllinen olo painoi jatkuvasti ja tulevaisuus näytti epätoivoiselta ja mustalta. Kärsin kamalista fyysisistä ahdistusoireista ja olin ns. huolesta kipeänä koko ajan.

Pointtini oli se, että masennus ilmenee niin eri tavoin eri ihmisillä. Eli turha sinun on tuolla tavalla vähätellä. Ei voi oikeastaan sanoakaan tietävänsä miltä toisesta tuntuu vaikka diagnoosi olisikin sama. Jotkut reagoivat niin, että eivät tee mitään, makaavat vain sängyssä ja jotkut niinkin että rääkkäävät itsensä maratonkuntoon ja saavat pakkomielteen liikunnasta tai muusta touhuamisesta.

17, kysyit vielä lääkkeistä. Juuri välittäjäaineisiin lääkkeillä yritetään vaikuttaa eli korjata aivokemiaa. mielestäni näitä ei vaan ole tutkittu tarpeeksi, ei tiedetä miten ne pitkällä aikavälillä vaikuttaa, onko haittavaikutuksen pahempia kuin hyödyt. Näitä lääkkeitä määrätään summamutikassa ja kokeillaan josko vaikka serotoniinista olisi apua. Millään tutkimuksella potilaalta ei kuitenkaan pystytä mittaamaan missä välittäjäaineessa on vikaa.

itse uskon että aivoja pystyy korjaamaan hyvällä ruoalla, liikunnalla, stressin vähentämisellä ja tekemällä "mukavia" asioita ja vaikkapa taideterapialla. Myönteinen ilmapiiri auttaa myös. Itse elän sellaisessa ilmapiirissä että sairauttani ei ymmärretä ja siihen tulee juuri tuon tason kommennetta että ota niskasta kiinni. Sellainen masentaa vain lisää ja jopa yöunia verottaa. Itse aion katkaista välit tällaiseen "ystävään" ihan sen vuoksi että toipumiseni edistyisi. 119

Tehnyt 5 tuntia töitä. Lenkille ja suihkuun pitäis mennä, en jaksa. Siivota tarttis...yritän jaksaa myöhemmin. Muuten oon vaan selannu nettiä.

"Tätä ketjua lukiessa aloin miettiä, että mitähän masentuneet ihmiset teki ennen kun internet keksittiin?"

Maakellariin lukittuna, päätä poltettiin uunissa hullujen huoneella. Naisille annettiin "hoitoja" hysteriaan.

Olen tänään katsonut telkkaa, käynyt kaupassa, laittanut parveketta ja ollut täällä av:lla. Syönyt epäterveellisesti ja vellonut vähän aikaa itsesäälissä kun äiti ei ole soittanut takaisin vaikka yritin eilen useamman kerran soittaa sille. Jotenkin kaikkein masentavinta, että oma äitikään ei viitsi soittaa. Neljän tunnin päästä voinkin jo mennä nukkumaan.

Tätä lukiessa helpottaa tieto, etten ole ainut uupumusta kärsivä. Välillä hyviä päiviä ja välillä huonoja päiviä. Jolloin haluaisi nukkua koko ajan.

Keskivaikeaa masennusta, mutta pakotan itseni aikaisin aamulla ylös, aamuisin olen paljon energisempi ja toimeliaampi. Eilen esim jaksoin laitella kämppääkin hieman ja järjestelin vaatekomeroa. Samalla laitoin nukkeharrastelija kaverin nuken kasaan valokuvia ja postittamista varten. Niin ja aloitin avaintelineen maalailun, tänään pitäisi kuluttaa maalipintaa hiomalla.. Saa nähdä, että jaksanko, saatan ehkä mennä pelaamaan tietokonepeliä ja roikkumaan skypessä.

Kyllä, harrastan pallonivelnukkeja (bjd), ne rentouttaa tätä kaaosta pääni sisällä ja ne ovat taidetta.

Niin ja pelaan pelejä, ikää pian 27 ja olen nainen