Lapsivuodeosasto ja kamala huonetoveri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä meillä täällä Kuopiossa oli huoneessa tv. Olin tosin perhehuoneessa, en tiedä onko muissa huoneissa. Yksin sain asuttaa sitä huonetta kaksi ensimmäistä päivää, kun tuumattiin että myös mies tarvitsee lepoa ja saa sitä paremmin kotosalla. Päivät kyllä vietti meidän kanssa sairaalassa. Kotiutumispäiväni aamuna huoneeseen tuli juuri synnyttänyt äiti, jonka kanssa ei pahemmin sattuneista syistä tullut suurempia höpötettyä. He saivat sitten perhehuoneen kokonaan itselleen, kun pääsin itse siitä kotiin :)

Aika karuja kämppiksiä kyllä osalle teistä sattunut :/

Ilmankos niitä perhehuoneita ei ole koskaan saatavilla niitä tarvitseville, kun mammat majoittuu sinne yksin ja isukki nukkuu kotona, mutta saapahan näin ainakin privaattihuoneen. Monet tulevat synnyttämään pitkästäkin matkasta ja tuolloin toivoisi todella, että jos ne huoneet on käytössä, niitä myös käytetään niinkuin ne on tarkoitettu, PERHEELLE.

No hä, ei meillä ollut edes toiveissa sitä perhehuonetta :D sinne ne hoitajat meidät kärräsi synnytyssalista, ilmeisesti ei kovin ruuhkaisaa ollut. Kysyivät vielä, että jääkö mies yöksi, kai olisivat meidät osoittaneet muualle jos siihen huoneeseen olisi muita pyrkijöitä ollut? Turha sun on mulle tulla huutelemaan :D

Mulla oli kuopuksen sairaala-aikana jotenkin vajaaälyinen huonekaveri.

Puhui sössöttäen ja kovaan ääneen, toisteli miehelleen asioita ja pomppi aiheesta toiseen kuin heikkopäinen jutellessaan (kovaan ääneen) puhelimessa tai kasvotusten jonkun kanssa. Ihan kuin ei olisi oikein ymmärtänyt kuulemaansa ollenkaan. Mies oli hirveän nolostuneen oloinen kun nainen kailotti milloin mitäkin omituista.

Vauva pötkötti koko ajan omassa kopassaan, paitsi kun mies ja isommat lapset tulivat katsomaan ja ottivat hänet syliin. Öisin äiti kuorsasi niin kovaa, että vauva sai puolikin tuntia huutaa ennen kuin tämä tantta virkosi.

Olivat olleet jo kolme vuorokautta sairaalassa kun mä tulin ja äiti tarvitsi koko ajan opastusta. Ei saanut ollenkaan vauvaa rinnalle omin avuin ja vaipanvaihtokin oli jotenkin työlään näköistä.

Mies vaikutti kuitenkin ihan normaalilta, joten tiedä sitten olisiko nainen sitten lyönyt päänsä tai jotai muuta, mutta oli joka tapauksessa ihan dille. Jotain siinä perheessä oli kun puhelimeen huutamistaan asioista selvisi, että perhetyöntekijä tulee heti kun nainen pääsee vauvan kanssa kotiin ja sossu auttaa milloin missäkin.

Olen ollut kaksi kertaa synnyttämässä. Toisella kertaa huonekaverin poikavauva huusi todella paljon ja usein. Ei malttanut olla rinnalla ja muutenkin reagoi helposti kovalla huudolla, suoranaisella rääkymisellä. Vauva oli vaikea saada rauhoittumaan. Hermostui ja pulautteli kaikki maidot pihalle tämän tästä. Eihän tuolle mitään voinut. Sitä äitiä kävi surku. Hoitajat auttoivat heitä minkä pystyivät. Aikuiset olivat huomioivia ja rauhallisia molemmilla kerroilla. Jos huoneissa oli tv:t (en muista), ei kukaan halunnut katsoa. Kukaan ei kailottanut puhelimeen. Oltiin paljon omissa oloissamme päivisin, välillä vaihdettiin muutamia ajatuksia. Vieraita kävi kaikilla, ei se ketään häirinnyt. Hekin osasivat käyttäytyä asiallisesti ja tilanteen vaatimalla tavalla. Yöt oltiin hissukseen ja kunnioitettiin toistemme yörauhaa. Ihania ihmisiä. En ollut ajatellutkaan, millaista painajista tämä osastoaika voisi olla ennenkuin luin tämän keskustelun. Itse varmasti myös osaisin pyytää ja vaatia oman tilan kunnioittamista, sekä erityisesti yörauhaa. Kolmas kerta on edessä pian. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä! Olin varmaan kauhea huonetoveri.

Huoneessa oli jo vuorokautta aiemmin synnyttänyt perhe. Heti kun olin päässyt huoneeseen kysyivät minulta kuinka synnytykseni oli sujunut. No voivottelin sitten supistusten loppumista ja synnytyksen pysähtymistä ja pitkää ponnistusaikaa. Lopuksi totesin onnellisena huokaisten että ei se mitään kun syntyi terve ja hyväkuntoinen poikavauva. Heillä synnytys oli kuulemma helppo ja nopea.

No sitten myöhemmin juttelivat keskenänsä niin tajusin että vauvalla epäiltiin olevan down in syndrooma. Siis ihan yllärinä, ei ollut näkynyt missään seuloissa. Olivat ihan kieltämisvaiheessa, vakuuttivat toisillenne että vauva oli ihan tavallinen. Että odotetaan nyt niitä testituloksia. Minullekin näyttivät vauvaa ja kysyivät että eikö näytäkkin ihan tavalliselta. Totesin vaan että suloinen vauva. Vauva näytti ihan downilta ja itkuääini oli sellainen nariseva, niin kun down vauvoilla usein on.

Sain varmaan hörhö äidin leiman kätilöiden keskuudessa kun pidin omaa vauvaa paljon ihokontaktissa paidan alla, nukuin yönkin vauva paidan sisällä. Kotiuduin 2vrk synnytyksestä, kun maito oli noussut.

Huonetoveri jäi vielä vauvan kanssa sairaalaan.

mikä tuossa oli kauheaa?

Varmaankin tuo, kun on toisen tilanteesta tietämättä kehunut että onneksi syntyi terve vauva.

Tuo on oikeasti veemäinen tilanne.. Itselleni on käynyt vastaava. Odotin esikoista ja töissä oli tuuraaja, jonka kanssa juttelimme päivän aikana ja vatsastani johtuen puhe kääntyi jossain vaiheessa lapsiin ja raskauteen, hänellä kun oli pieni lapsi itsellään.

Minä sitten kertoilin mm. että kuinka on ollut pahoinvointia ja monet ruoat oksettavat ihan kauheasti, mutta onneksi mies ihanasti kokkailee ruokia sen mukaan mitä haluan syödä. Niin ja ihanaa, kun mies on ollut niin innokkaana mukana alusta asti ja kuinka suloisesti yksi päivä alkoi esittelemään tekemäänsä listaa nimistä.

No, selvisi että tämä tuuraaja oli ollut yksinhuoltaja raskauden alkumetreiltä asti. Että oli sitten vähän "ei helvetti..." -fiilis loppupäivän.

Vierailija kirjoitti:

Onkohan mulla joku merkintä papereissa, ettei mulle voi laittaa kämppistä, kun olen synnyttänyt kahdesta TAYS:ssa ja kummallakin kerralla yksin koko ajan 3-hengen huoneessa? :) Aivan taivaallista. Jostain syystä mut laitettiin kummallakin kerralla synnyttämättömien osastolle (eli toiset oli käynnistyksessä, raskausmyrkytyksesta yms. osastolla, pallomahat kaikilla) ja minä vauvoineni ainoa osaston synnyttänyt. Siksi kai oma huonekin. Sain oikein spesiaalihoitoa, kun kätilöt sanoi suoraan, että heillä on vauvoja täällä vain silloin tällöin, joten tosi kivaa, että saa hoidella tässä vauvaa välillä. Aikaa riitti mulle aina ja ennen kaikkea se oma rauha!

Ja olin ihan tavallinen synnyttäjä (28v. ja 31v.), mies, ei päihteitä tai mt-ongelmaa, normaalit raskaudet.

No et kyllä ole kauhean tavallinen synnyttäjä jos mies olet.

Mä synnytin pari kuukautta sitten ja oli ihan mukava tyttö, ollaan facekavereitakin. Mut toisessa huoneessa oli niin jännä etninen porukka, et oksat pois. Porukkaa lappas mennen tullen sai tai ei. Olin yksin huoneessa vauvan kanssa päivän ja tavallaan sekin tuntui vähän oudolta. Täällä perhehuoneen saa vain, jos isä on lähes koko ajan läsnä. Mietin siinä yön tunteina, et kyllähän niihin huoneisiin sais kunnon sermiseinätki vaikka kiskolla jne, sängytkin pystyis kääntämään kun oviaukko olis oikein tehty. Niin, et kaikil olis ikäänkuin oma huone tai ainakin yksityisyys. On se aika rankkaa kuunnella sen vierustoverin kuorsausta.

Esikoisen saatuani päädyin kolmen hengen huoneeseen. Huonekaverit sinänsä olivat ihan ok, mutta toisella heistä oli niin ärsyttävä puoliso että ei mitään rajaa. Paukkasi aamulla huoneeseen ja jo ennen kuin ovi aukesi, alkoi miehen loppumaton pälätys kuulua huoneeseen. Jatkuvaa ja kovaäänistä selittämistä ties mistä aiheista sai kuunnella iltaan asti, paitsi pari kertaa päivän aikana hän maltti jättää naisen vauvan kanssa kaksin ja piipahti nopeasti lähikaupasta hakemassa evästä rouvalle. Itse olisin halunnut vain hiljaisuudessa olla vauvakuplassa oman pikkuisen kanssa, mutta ei siitä mitään tullut kun häirintä oli niin kovaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin ilmeisesti viikon samoilla lakanoilla koska en käynyt liinavaatevarastossa. Ei sen puoleen alapää ei vuotanut koska sain nk kiireellisen sektion. Miellyttävät muistot jäi naistenklinikalta. 

Keksipä parempi, sektion jälkeen jälkivuotoa kestää n. 4 viikkoa. Nimim: Kaksi kiireellistä ja yksi suunniteltu sektio

Vuotaa toki, mutta 90% vähemmän kuin alatiesynnytyksen jälkeen. Näin ainakin omalla kohdalla kahden alatiesynnytyksen ja kahden sektion kokemuksella. Itse selvisin pikkuhousun suojilla sektioiden jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli kaverina lähes 40-v nainen, joka oli saanut kolmannen lapsensa. Ole periaatteessa ihan mukava, muttei penaalin terävin kynä. Lisäksi oli niitä äitejä, jotka eivät kulumallakaan lähde kotiinsa. Jouduin itse olemaan melkein viikon sairaalassa vauvan kellastumisen takia. Nainen oli ollut muutaman päivän tullessani. Lähdön hetkellä alkoi vielä yrittää, että jos hänen vauvansa olisi keltainen ja kun sektiohaavakin on sellainen. Hoitohenkilökunta joutui lähes pakottamaan hänet lähtemään.

Hän kuorsasi kaikki päivät kuin tukkisaha. Itsellä oli vaikea seurustella vieraiden kanssa tai lukea tms. kun nainen kuorsasi. Öisin olikin sitten aivan virkku ja halusi keskustella mitä ihmeellisimmistä asioista. Ensimmäiset kaksi yötä kuuntelin valitusta siitä, että hän on ollut sairaalassa jo viikon, eikä hänellä nouse maito. Maito saatiin lopulta nousemaan kaalinlehtien kanssa, ja sitten kuuntelin kaksi yötä valitusta siitä, ettei hän oikeastaan voi imettää, kun on ne kaksi muuta kotona. 

Lisäksi arvuutteli mielellään millaista minun ja mieheni elämä on. Oli vakuuttunut, että olemme 16-vuotiaita, vaikka kerroinkin hänelle useampaan otteeseen että olemme 24. Hän ei kuitenkaan jotenkin uskonut, sillä olemme kuulemma lapsen näköisiä.

Eräänä yönä olin nukkumassa, niin kolisteli ohitseni kaapille siirrellen vauvani sänkyä ja hieman omaanikin mahtuakseen kunnolla tonkimaan kaappinsa sisältöä. Siihen meteliin heräsin minä ja myös vauvani sekä hänenkin vauvansa. Ei edes pahoitellut. 

Miehensä onneksi kävi vain kaksi kertaa sairaalassa. Ensimmäisellä kerralla olin vetänyt verhot sängyn ympärille saadakseni yksityisyyttä imetyksen ajaksi. Miestä ei haitannut. Hän repäisi verhot sivuun, koska halusi nähdä millainen ihminen niiden takana istui.

Kun nainen viimein oli lähdössä pois, sain jälleen kuunnella valitusta. Tällä kertaa hänen miehensä toiminnasta. Nainen oli pukenut vauvansa jo aamulla untuvahaalareita myöten valmiiksi. 11 aikoihin hän oli jo todella vihainen, huusi ja mesosi huoneessa. Puolen päivän aikoihin hän soitti miehelleen ja haukkui tämän pystyyn. Kävi ilmi, että olivat miehen kanssa sopineet hakuajaksi kello 13...

Nainen oli aivan kammottava. Muuten sairaalassa olo oli ihan ok, vaikka kotona olisin mieluummin ollutkin. Toivottavasti on parempi tuuri tällä kertaa.

nainen oli siis periaatteessa ihan mukava, mutta kuitenkin kammottava? Miksi ihmeessä sun olis pitänyt seurustella vieraiden kanssa siellä huoneessa eikä esim aulassa? Eiköhän ole tärkeämpää että äidit saavat levättyä, vaikka sitten kuorsauksen kera, kuin että sinä saat rauhassa rupatella vieraiden kanssa? Ja miksi hänellä ei olisi ollut yhtälailla oikeus olla sairaalassa viikon, jos sinäkin kerran olit?

Kuinka idiootti olet? Vai oletko kenties tämä kyseinen nainen? Päivä on tarkoitettu seurustelulle ja muulle äänekkäälle aktiviteetille ja yö nukkumiselle. Yöllä olisi tämän emakon pitänyt olla hiljaa ja jos ei uni tule niin tehdä jotain hiljaista. Päivällä taas saa ihan luvalla vierailuaikoina tavata ihmisiä.

Itseasiassa ei, ei sitä huonetta, jossa äidit ovat vauvoineen ole tarkoitettu mihinkään äänekkääseen aktiviteettiin. Siellä on myös äitejä, jotka ovat tulleet juuri synnyttämästä ja kaipaavat lepoa, joten todellakin sen seurustelun voi hoitaa siellä aulanpuolellakin. Etenkin jos kuorsaaminen häiritsee.

Aamen! Pari vuorokauttakin kun puskee lasta maailmaan, niin olisi ihan kiva saada levätä heti synnytyksen jälkeen eikä vasta seuraavana iltana. Synnytys on muutenkin fyysisesti rankka kokemus ja sen jälkeen pitää saada rauhoittua ja levätä ennen kuin arki kotona alkaa. Monilla on siellä jo vanhempia lapsia odottamassa, joten lepoon ei siellä välttämättä ole mahdollisuutta. Sen vuoksi huonekaverit pitää ottaa huomioon ja pitää häiriö mahdollisimman vähäisenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin ilmeisesti viikon samoilla lakanoilla koska en käynyt liinavaatevarastossa. Ei sen puoleen alapää ei vuotanut koska sain nk kiireellisen sektion. Miellyttävät muistot jäi naistenklinikalta. 

Keksipä parempi, sektion jälkeen jälkivuotoa kestää n. 4 viikkoa. Nimim: Kaksi kiireellistä ja yksi suunniteltu sektio

Vuotaa toki, mutta 90% vähemmän kuin alatiesynnytyksen jälkeen. Näin ainakin omalla kohdalla kahden alatiesynnytyksen ja kahden sektion kokemuksella. Itse selvisin pikkuhousun suojilla sektioiden jälkeen.

Sama kokemus.  Sektion jälkeen riitti pikkuhousunsuojat ja jälkivuoto kesti alle viikon. Alatien jälkeen piti käyttää niitä vaippoja eka viikko ja sitten vielä monta viikkoa jotain supervuodolle tarkoitettuja siteitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin ilmeisesti viikon samoilla lakanoilla koska en käynyt liinavaatevarastossa. Ei sen puoleen alapää ei vuotanut koska sain nk kiireellisen sektion. Miellyttävät muistot jäi naistenklinikalta. 

Keksipä parempi, sektion jälkeen jälkivuotoa kestää n. 4 viikkoa. Nimim: Kaksi kiireellistä ja yksi suunniteltu sektio

Vuotaa toki, mutta 90% vähemmän kuin alatiesynnytyksen jälkeen. Näin ainakin omalla kohdalla kahden alatiesynnytyksen ja kahden sektion kokemuksella. Itse selvisin pikkuhousun suojilla sektioiden jälkeen.

Sama kokemus.  Sektion jälkeen riitti pikkuhousunsuojat ja jälkivuoto kesti alle viikon. Alatien jälkeen piti käyttää niitä vaippoja eka viikko ja sitten vielä monta viikkoa jotain supervuodolle tarkoitettuja siteitä.

Tästäkin vielä.. Perustakaa oma ketju sektion ja alatiesynnytyksen jälkeiselle vuodolle. Voimme lukea sieltä varmasti monenlaisia yksilöllisiä kokemuksia.

Mulla sattui olemaan sama teiniäiti huonetoverina aina kun jouduin olemaan raskausmyrkytyksen takia vuodelevossa monia viikkoja. Tää tyttö sai käydä kotona monta kertaa toisin kuin minä, mutta joka kerta tullessaan sairaalaan hän vain narisi ja itki sitä paskaa kun joutui olla sairaalassa ja voi sitä riemun määrää kun pääsi aina seuraavana päivänä jo kotiin. Hän myös vaan kiukutteli laitoshuoltajille ja kätilöille jotka toi meille ruokaa yms. Oli tosi mieltä ylentävää seuraa. Ei hän kyllä mulle puhunut yhtään mitään. Ei edes kiittänyt kun ekan kerran hän joutui yllättäen jäämään ja lainasin hänelle kännykän laturia. Synnytyksen jälkeen huomasin, että hän oli siellä myös jo vauvan kanssa, mutta sillä kertaa sain onneksi perhehuoneen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli kaverina lähes 40-v nainen, joka oli saanut kolmannen lapsensa. Ole periaatteessa ihan mukava, muttei penaalin terävin kynä. Lisäksi oli niitä äitejä, jotka eivät kulumallakaan lähde kotiinsa. Jouduin itse olemaan melkein viikon sairaalassa vauvan kellastumisen takia. Nainen oli ollut muutaman päivän tullessani. Lähdön hetkellä alkoi vielä yrittää, että jos hänen vauvansa olisi keltainen ja kun sektiohaavakin on sellainen. Hoitohenkilökunta joutui lähes pakottamaan hänet lähtemään.

Hän kuorsasi kaikki päivät kuin tukkisaha. Itsellä oli vaikea seurustella vieraiden kanssa tai lukea tms. kun nainen kuorsasi. Öisin olikin sitten aivan virkku ja halusi keskustella mitä ihmeellisimmistä asioista. Ensimmäiset kaksi yötä kuuntelin valitusta siitä, että hän on ollut sairaalassa jo viikon, eikä hänellä nouse maito. Maito saatiin lopulta nousemaan kaalinlehtien kanssa, ja sitten kuuntelin kaksi yötä valitusta siitä, ettei hän oikeastaan voi imettää, kun on ne kaksi muuta kotona. 

Lisäksi arvuutteli mielellään millaista minun ja mieheni elämä on. Oli vakuuttunut, että olemme 16-vuotiaita, vaikka kerroinkin hänelle useampaan otteeseen että olemme 24. Hän ei kuitenkaan jotenkin uskonut, sillä olemme kuulemma lapsen näköisiä.

Eräänä yönä olin nukkumassa, niin kolisteli ohitseni kaapille siirrellen vauvani sänkyä ja hieman omaanikin mahtuakseen kunnolla tonkimaan kaappinsa sisältöä. Siihen meteliin heräsin minä ja myös vauvani sekä hänenkin vauvansa. Ei edes pahoitellut. 

Miehensä onneksi kävi vain kaksi kertaa sairaalassa. Ensimmäisellä kerralla olin vetänyt verhot sängyn ympärille saadakseni yksityisyyttä imetyksen ajaksi. Miestä ei haitannut. Hän repäisi verhot sivuun, koska halusi nähdä millainen ihminen niiden takana istui.

Kun nainen viimein oli lähdössä pois, sain jälleen kuunnella valitusta. Tällä kertaa hänen miehensä toiminnasta. Nainen oli pukenut vauvansa jo aamulla untuvahaalareita myöten valmiiksi. 11 aikoihin hän oli jo todella vihainen, huusi ja mesosi huoneessa. Puolen päivän aikoihin hän soitti miehelleen ja haukkui tämän pystyyn. Kävi ilmi, että olivat miehen kanssa sopineet hakuajaksi kello 13...

Nainen oli aivan kammottava. Muuten sairaalassa olo oli ihan ok, vaikka kotona olisin mieluummin ollutkin. Toivottavasti on parempi tuuri tällä kertaa.

nainen oli siis periaatteessa ihan mukava, mutta kuitenkin kammottava? Miksi ihmeessä sun olis pitänyt seurustella vieraiden kanssa siellä huoneessa eikä esim aulassa? Eiköhän ole tärkeämpää että äidit saavat levättyä, vaikka sitten kuorsauksen kera, kuin että sinä saat rauhassa rupatella vieraiden kanssa? Ja miksi hänellä ei olisi ollut yhtälailla oikeus olla sairaalassa viikon, jos sinäkin kerran olit?

Kuinka idiootti olet? Vai oletko kenties tämä kyseinen nainen? Päivä on tarkoitettu seurustelulle ja muulle äänekkäälle aktiviteetille ja yö nukkumiselle. Yöllä olisi tämän emakon pitänyt olla hiljaa ja jos ei uni tule niin tehdä jotain hiljaista. Päivällä taas saa ihan luvalla vierailuaikoina tavata ihmisiä.

Itseasiassa ei, ei sitä huonetta, jossa äidit ovat vauvoineen ole tarkoitettu mihinkään äänekkääseen aktiviteettiin. Siellä on myös äitejä, jotka ovat tulleet juuri synnyttämästä ja kaipaavat lepoa, joten todellakin sen seurustelun voi hoitaa siellä aulanpuolellakin. Etenkin jos kuorsaaminen häiritsee.

Aamen! Pari vuorokauttakin kun puskee lasta maailmaan, niin olisi ihan kiva saada levätä heti synnytyksen jälkeen eikä vasta seuraavana iltana. Synnytys on muutenkin fyysisesti rankka kokemus ja sen jälkeen pitää saada rauhoittua ja levätä ennen kuin arki kotona alkaa. Monilla on siellä jo vanhempia lapsia odottamassa, joten lepoon ei siellä välttämättä ole mahdollisuutta. Sen vuoksi huonekaverit pitää ottaa huomioon ja pitää häiriö mahdollisimman vähäisenä.

Näin. Vieraat ehtii nähdä lapsen kotonakin.

Viereisessä pedissä oli mamma, joka vaikersi. Koko ajan kuului sellainen ähinä ja puhina ja voivottelu.

Teillä on ollut ihan kaameita kokemuksia!

.

Itsellä ei ollut yhtäkään täysin kauheaa huonekaveria, mutta yksi huonekaveri jäi mieleen.

Olin siis viimeistä yötä sairaalassa, kolmen hengen huoneessa yksin. Imetin pojan ja sain hänet nukahtamaan, ja olin juuri torkahtamassa itsekin, kun huoneeseen tuotiin vastasynnyttänyt äiti. Kätilö paukautti tullessaan oven ensiksi lujaa auki ja sitten lujaa kiinni (sama yökätilö paukutteli tuota ovea muinakin öinä), ja alkoi sitten paasata kovaan ääneen käytäntöjä ja mitä lie, kertoili että aamulla tulevat auttamaan vauvanhoidossa jne. Äiti käheällä äänellään yritti vastailla hiljaa, kohteliaisuuttaan varmasti, ja olisi varmaan halunnut itsekin yrittää nukkua.

.

Kätilö sitten lähti (pam, sanoi ovi), ja ajattelin että pääsen nukkumaan. Imetin heränneen pojan, ja sain silmäni suljettua, kun äidin puhelin alkoi hälyttää viestejä. Niitä tuli varmaan kymmenen aina minuutin välein, hirveä pilinä ja kilinä ja tärinä. Ja äiti oli ihan normaali keski-ikäinen nainen, ei mikään teini.

.

No, äiti sai sitten puhelimensa äänettömälle. Sain juuri unenpäästä kiinni, kun tämä äiti pudotti yöpöydältään tavaraa. Lattialle putosi äänestä päätellen ainakin kyniä, papereita ja puhelin. Hän siinä niitä keräämään, ihan ymmärrettävää että putosivat kun ne yöpöydät oli niin säälittävän pieniä. Mutta ei, kohta hän pudotti ne kaikki tavarat uudestaan.

.

Loppuyön hän voihki, ähki ja piereskeli, lapsi oli kopassaan sängyn jalkopäässä ja kitisi hiljaa pitkiä aikoja putkeen. Ei siis itkenyt, piti vain sellaista pientä ininää. Onneksi pääsin seuraavana päivänä kotiin.

.

Tuli mieleen myös pari muuta yhtä aikaa osastolla ollutta.

OYSissä oli aina yksi hoito-/imetyshuone per kaksi kolmen hengen huonetta, joten väistämässä oltiin viereisen huoneen asukkaiden kanssa välillä siinä huoneessa yhtä aikaa. Viereisessä huoneessa asui ainakin yksi äiti, joka ylpeili KOKO AJAN sillä miten HÄNEN lapsensa ei itke KOSKAAN, ei siis sanonut sitä kenellekään vaan tuli siihen hoitohuoneeseen puhumaan lapselleen tästä. Oma poikani itki kun yritin saada häntä rinnalle (siellä huoneessa oli sellainen kätevä imetystuoli, jossa imettäminen oli helpompaa kuin sängyllä), ja siinä istuessani tämä äiti tulee siihen paasaamaan vauvalleen. "On mulla NIIIIN hieno YHDEN PÄIVÄN IKÄINEN vauva joka EI ITKE!!!" Huoh.

.

Viereisessä huoneessa oli myös teinityttö, joka oli täysin saamaton vauvanhoidon suhteen. Aamulla kätilöt menivät herättelemään (!) tyttöä vauvanhoitoa varten, tämä ei meinannut suostua. "Eeeiii kai viiieeläää", "Nnoooo jos vaiks myöhemminnnn", "Mä haluisin viellll nukkuuuuu". Toinen kätilö siihen aika vahvasti, että ei kun nyt ylös.

.

Saivat poikaystävänsä kanssa vaipan vaihdettua, ja vauva alkoi itkeä nälkäänsä. Tyttö harjaili ja letitti hiuksiaan siinä hoitohuoneessa, vauva kätilön sylissä, ja kätilö vihjasi että taitaa olla aika lähteä imetyshommiin. Tyttö venytteli laiskana ja totesi, että: "Nnno määä kyllä aaatttelin lähteä suihkuuuuun." Kätilön ilme oli suorastaan pöyristynyt, viittoili tytön mukaansa ja ripitti tyttöä mennessään.

Että näin OYSissä 2015. :D

.

(Sori pisteet, kappalejaot ei tuu muuten.)

Tämä ei sinänsä ollut mikään hankala tapaus, mutta mua ennemminkin nauratti. Mulla oli huonekaverina suomenruotsalainen nuori nainen/tyttö. Puhuivat poikaystävänsä kanssa isoon ääneen verhon takana vapaasti kaikkea paskaa niin hoitajista, osastosta, potilaista ja sukulaisista yms kun luulivat etten mä ymmärrä mitään. Satun ymmärtämään suomenruotsia oikein hyvin, joten hihittelin hiljaa heidän jutuilleen.

Se kyllä hieman ärsytti kun tyttö kuskasi pojalle kaikenmaailman syömistä äideille tarkoitetuista ruuista, jogurttia, hedelmiä, kahvia, pullaa, voileipiä jne. Aina kun poika tuli käymään, tyttö kysyi koko ajan, haluaisitko syömistä ja selitti isoon ääneen ettei hoitajat mitään huomaa kun hän käy hakemassa muka itselleen eikä huonekaveri nää kun verho on välissä... Jos sattui ruoka-aika, tyttö haki toisen lautasellisen ruokaa ja voileipiä ja jälkkäreitä ja poika söi sen.

Poika tuntui muutenkin olevan aika onneton kotihommissa kun oli kuulemma ollut milloin isänsä luona ja milloin äitinsä luona syömässä aamupalaa ja iltapalaa jne. Luulisi lastenhankintaiässä jo osaavan tehdä itselleen voileivän iltapalaksi.

Minä jouduin pakosta olemaan useamman päivän vauvan veriarvojen seurannan takia vaikka olisin halunnut heti kotiin. Tätä toista neitiä taas hoitajat hätyyttelivät kotiin, mutta hän ei halunnut lähteä millään. Selitti poikakaverilleen, että on paljon helpompi kun hoitajat tekevät kaiken, ettei hänen tarvitse siellä kotona hoitaa. Sinne se jäi vielä kun minä ja vauva päästiin pois.

Huonetoverini toisen pojan kohdalla (2007) ei ollut kamala, mutta hänen vieraansa olivat. Käymään tuli nainen kahden huonosti käyttäytyvän pikkupojan kanssa. Toinen näistä pojista kaatoi vauvani sängyn, mistä onneksi sain kopin eikä pahempaa tapahtunut. 

Pidän todella onnistuneina nykyisiä vierailijarajoituksia.

Vierailija kirjoitti:

Esikoisen synnytyksen käynnistämistä odotellessa olin ilmeisesti somalinaisen kanssa samassa huoneessa, kolmen hengen huone ja molemmat oltiin reunapaikoilla. Hän oli jo synnyttänyt, vauva oli toisella osastolla hoidossa. Jostain syystä nainen ei halunnut lastaan mennä hoitamaan, osaston hoitajat olivat häneen jo melko ärtyneitä kun patistelivat naista lapsensa luokse. Ihmettelin kun hoitaja toi minulle unilääkkeen illlalla, en ollut pyytänyt enkä halunnut ottaa koska en kokenut tarvitsevani. No, syy selvisi, naapuri soitteli keskellä yötä useamman erittäin kovaäänisen puhelun, suorastaan huusi puhelimeen. Heti aamusta hänen luokseen pölähti kymmenkunta samanheimoista naista, jotka valloittivat koko huoneen ja pitivät infernaalista metakkaa. Mukava lähteä pirteänä synnyttämään kun "levännyt" edellisen yön :D

Synnytyksen jälkeen huonetoverini (eri nainen) oli mitä ihanin, toi mm. lahjan ja kortin kun lapseni joutui yllättäen tehohoitoon <3

Oliko tässäkin kommentissa pakko takertua huonetoverin etniseen taustaan rasistisesti ja leimaavasti? Kyse on sitä paitsi pelkistä kulttuurieroista, sillä afrikkalaiset ovat yhteisöllisempiä ja sukurakkaampia kuin yrmyt kantasuomalaissiat.

Vierailija kirjoitti:

Huonetoverini toisen pojan kohdalla (2007) ei ollut kamala, mutta hänen vieraansa olivat. Käymään tuli nainen kahden huonosti käyttäytyvän pikkupojan kanssa. Toinen näistä pojista kaatoi vauvani sängyn, mistä onneksi sain kopin eikä pahempaa tapahtunut. 

Pidän todella onnistuneina nykyisiä vierailijarajoituksia.

Älä pliis sano että olit tässä tapauksessa vain hiljaa.

Itse peruskohteliaanakin ihmisenä olisin nostanut helvetinmoisen metelin, jos joku olisi meinannut vahingoittaa vauvaani.

Mulla sattui kyllä niin karsea diiva/biaatch toisella kerralla huonekaveriksi. Oli KOKO AJAN naama norsunv*tulla, huusi puhelimeen miehellensä miten hänelle pitää sitten tuoda sinne sairaalaan ainakin Elle, Vogue (US VERSIO SITTE EIKÄ SITÄ HIRVEETÄ EUROVERSIOTA), Cosmopolitan jne jne. Heillä oli ennestään pieni poika, ja kun hän tuli katsomaan uutta vauvaa rupesi tämä mamma valittamaan miehelleen että "missä se NicoLukan vauvalahja on, unohditsä sen, MISSÄ SE ON MISSÄ SE ON MISSÄ SE ON????" ja koko ajan valitti miehelleen jostain, siis ihan koko ajan. Kävi sääliksi sitä miestä ihan oikeasti, en kyllä ymmärrä miten tollasta kukaan kestää.