Lapsivuodeosasto ja kamala huonetoveri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli kaksi huonetoveria, jotka kuorsasivat kuorossa niin että ikkunat helisi. Minua säälittiin ja sain nukkua yöni liinavaatevarastossa vauvan kanssa.

Vaikea uskoa, että pääsit liinavaatevarastoon. Tai jos pääsit, sairaala on mokannut pahasti.

Käytävän tai suihkutilan ymmärtäisin, mutta potilailla ei ole mitään asiaa liinavaatevarastoon.

Tarkoitatko, etteivät potilaat saisi mennä lainkaan liinavaatevarastoon? Seinäjoella ainakin sieltä juuri piti itse hakea mitä tarvitsi ja ovi oli aina auki.

samoin kuopiossa.

maaseudulla eri juttu tällainen. eihän siellä 12-vuotiaat pojatkaan käy suihkussa kun kerran vuodessa (kuten toisessa ketjussa joku kertoi).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystävälläni kuoli vauva kohtuun. Hänet laitettiin samaan yhteishuoneeseen muiden synnyttäneiden äitien ja heidän vauvojensa kanssa.

Rankka, ahdistava tilanne kaikille. Äiti, joka on juuri menettänyt vauvansa ja ne muut, jotka ovat vieressä vauvojensa kanssa ja ovat synnytyksen jäljiltä vielä erityisen herkässä mielentilassa.

Naistenklinikalla on onneksi huone äideille, jotka eivät saa vauvaa vierelleen. Tietysti vauvoja näkee käytävillä yms. mutta vauvaton huone on hyvä keksintö.

Tuo on hyvä. Itse ainakin siirtyisin vaikka käytävälle jotta joku vauvansa menettänyt saisi oman huoneen ja rauhan. Kamalinta menettää oma lapsi ja joutua heti muiden vastasyntyneiden/äitien kanssa samaan huoneeseen.

Etenkin, jos mukana olisi äitejä, joiden suhtautuminen vauvoihinsa on sama kuin joissain näissä kertomuksissa... Esim. lapsi saanut alkunsa raiskauksesta tai äidillä ei ole minkäänlaista kiinnostusta hoitaa sitä, kun hän mieluummin lukisi jenkkien Vogueta tai "kävizzz nyt mieluummin suihquz".

Minun ensimmäiseni meni kesken. Ihana lääkärini Oulaskankaan pienen sairaalan synnytysosastolla vaati minulle oman huoneen, istui vieressäni yön ja huolehti jatkosta (en voi kertoa tarkemmin, koska minut tunnistetaan) niin hyvin, että tuleva raskauteni oli turvassa. Olen hänelle kiitollinen!

Vierailija kirjoitti:

Vieruskaverin mies nyki sitä väliverhoa jatkuvasti pois paikoiltaan, oli kiva maata siinä sängyllä tissit levällään, kun huoneessa ramppasi koko ajan vieraita.

Halusi varmaan tiirailla maidonnousun täyttämiä rintojasi :'D

Toisen vauvan synnyttyä saatoin itse olla tahattomasti vähän ikävä huonekaveri, kun vauva oli sellainen, että valvotti nimenomaan yöt. En sytytellyt valoja enkä kolistellut tahallani tietenkään, mutta paljon oltiin vauvan kanssa jalkeilla. Pientä ei pystynyt kieltämään itkemästäkään. Ja vauva oli vielä sellainen, että nukahti kyllä sinne pieneen sänkyynsä mutta heräsi ja alkoi huutaa heti, jos menin vaikka käytävällä sijaitsevaan vessaan tai hakemaan ruokaa. (Molempien huonekavereiden vauvat olivat sellaisia, että lähinnä nukkuivat ja önisivät vähän, kun halusivat tissille. Ihmettelin varsinkin ekan huonekaverin tyttöä, joka pötkötteli siellä sängyssään hereillä ja katseli ympärilleen tyytyväisenä vaikka äiti oli käymässä suihkussa.)

Ensimmäinen huonetoveri oli empaattinen, ja kyselikin, että olinko saanut nukuttua ollenkaan. Toinen oli sitten näitä, joiden puhelin piippasi ja soi koko ajan, ja hän puhui siihen aamusta iltaan. Yhden kerran luuli ilmeisesti etten kuullut, kun valitti mun ja vauvan valvomisista. Taisi puhelun toinen osapuoli (kaikesta päätellen äitinsä) häntä ripittää kun huonekaveri alkoi puolustella, että "enhän minä valita, kunhan sanon". Tuntui sikäli epäreilulta, kun minä en voinut vauvaa laittaa äänettömälle tai sulkea kokonaan, mutta hän olisi voinut sille puhelimelleen tehdä niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Järkyttäviä kokemuksia. Otan osaa. Samalla ihmettelen todella tätä naisten "automaattista" työllistämistä. Heti vaan töihin synnytyksen jälkeen ilman, että saa levätä ja sitten on huonetovereita, joita kukaan ei neuvo soveliaista käytöstavoista. On äitiysneuvolaa ja lastenneuvolaa, mutta missään ei oteta lapsen isää hommiin. Kukaan ei opeta vauvan käsittelyä, hoitoa, yleensäkään perehdytä miestä lapsen tuloon. Sitten naiset vielä kilpailevat siitä, kuka saa ja osaa raataa paremmin kuin toinen. Mies vaan tuuppaa siemenet sisään ja orjanainen kyykkää mielellään. Ei ihme, ettei tasa-arvoa ole muuallakaan ja tosiaan, nainen on naiselle susi.

Meillä on useampi tenava ja aina on kätilö kyllä kysynyt heti haluaako isä leikata napanuoran ja sen jälkeen käskenyt isän kylvettää vauvan ja kapaloida sen (kätilö toki vieressä seuraamassa ja tarpeen vaatiessa neuvomassa). Äitinä olen saanut maata ja puhaltaa ihan rauhassa synnytyksen jälkeen ja mennä suihkuun sitten kun siltä tuntuu.

Äitiysneuvolassa on ensimmäisestä kerrasta asti toivotettu isä mukaan käynneille jos vaan ehtii töiltään. Lastenneuvolassakin on sanottu samaa. Meillä mies osallistuu hyvin lastenhoitoon, en voi valittaa yhtään.

Olisiko sinunkin kannattanut valita/kouluttaa miehesi paremmin ettei tarvitsisi olla noin katkera?

Hienoa! Juuri noin sen pitäisi aina olla. - Mun mies ei leikannut napanuoraa, koska en antanut, mutta kyllä kylvetti ja vaihtoi vaipan sairaalassa ennen minua. Kotona alkoi hoitaa kaikki yösyötöt vauvan ollessa 2,5 vk, koska ei multa tullut maitoa. Mies hoiti kaikki yöt, viikonloput ja lomat. (Kävi päivätyössä.) Minä lepäsin. :) Pääsin kerran, siis yhden kerran lapsemme kanssa kahdestaan kauppaan lapsen ollessa alle 8-vuotias ja tämä johtui siitä, että mies makasi sairaalassa letkuissa.

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni huoneessa oli nainen joka vaati perhehuonetta. Sinne he halusivat mennä miehensä kanssa ja lapsi osastolle hoitoon. Ihmettelin tätä järjestelyä. Olivat sitten majailleet perhehuoneessa 4 pva ja käyneet päivisin katsomassa lasta. Tuntui uskomattomalle,koska joitain äitejä säilytettiin käytävillä lapsineen.

Itse en saanut perhehuonetta, koska vauva joutui lastenosastolle hoitoon heti syntymän jälkeen. Sanottiin, ettei perhehuonetta voi saada, kun ei ole sitä vauvaakaan. Sain vauvan toki vuodeosastolle n. 17 tunnin jälkeen.

Mutta minut laitettiin samaan huoneeseen kahden muun vauva-äiti-parin kanssa, ilman vauvaani. Hänen tilastaan ei sillä hetkellä ollut tietoa, kauanko joutuu osastolla olemaan, ja oli hiukan outoa "joutua" samaan huoneeseen vauvojen sekaan. Ehdottomasti pitäisi olla omat huoneet niille, jotka tulevat vuodeosastolle ilman vauvaa.

Q

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis kuinka h*tin kauan te synnytyksen jälkeen siellä sairaalassa makoilette Suomessa? (En nyt tietenkään sektiomammoja enkä pahasti revenneitä/muuten hankalan synnytyksen kokeneita tällä tarkoita)

Mun lapset syntyivät molemmat briteissä, esikoinen aamusta ja samana iltana oltiin jo kotona. Toisella oli sitten sen verran kiire ettei sairaalaan ehditty ollenkaan, ja kotiin saatiin jäädä kun kaikki oli kunnossa (ambulanssihlökunta & paikalle hälytetty päivystävä kätilö tietty arvioivat tilanteen). Englannissa käy kyllä kätilö päivittäin kotona suunnilleen ensimmäisen viikon ajan, ja kotona syntyneen kävi meidän oma lääkäri "katsastamassa" seuraavana päivänä.

Suomessa kun kätilö ei käy kotona joka päivä ensimmäisen viikon ajan. Eikä lääkärikään. Meillä kätilö kävi kerran, kun lapsi oli 2-viikkoinen. Lääkäri ei käy kertaakaan, lapsi tarkastetaan sairaalassa 3 vrk iässä.

Lapsen pitää olla vähintään 24 tuntia vanha kun lääkärintarkastus on. Ei 3 vrk. Meillä päin pääsee kotiin 24 tuntia synnytyksestä jos kaikki kotiutuksen kriteerit toteutuu eli äiti ja vauva ovat kunnossa.

Esikoisen kohdalla lastenneuvolan terveydenhoitaja kävi kerran kotona, nyt toisella lapsella kävi kahdesti, toisella kertaa äitiysneuvolan terkka ja toisella kertaa lastenneuvolan terkka. Ovat kuulemma muuttaneet tapoja että käydään nykyään kahdesti kotona.

Useissa sairaaloissa äiti ja vauva ovat osastolla sen 2-3 vrk. Tämä sen vuoksi, että lapselle parhaimman/tarkimman tarkastuksen voi tehdä kun vauva on muutaman vuorokauden ikäinen. Esim. vastasyntyneillä kuuluu hyvin usein sivuääni sydämestä, joka useimmissa tapauksista katoaa toisen/kolmannen päivän tienoilla. Ja jos ei katoa, niin tilannetta voidaan joutua seuraamaan ja kenties tekemään tarkempia tutkimuksia. Tällaisen esimerkin kertoi kätilö kun olin synnärillä harjoittelussa.

T. Sh-opiskelija

Yksityiskohtia en tiedä, mutta näin minulle sanottiin, että kotiin pääsee aikaisintaan 24 tunnin päästä JOS kaikki kotiutuksen kriteerit toteutuu eli äiti ja vauva ovat kunnossa. Olisiko yksi noista kriteereistä että se sivuääni ei kuulu.

Kyllä Suomessa on ns. polikliininen synnytys mahdollista, jos synnytys sujunut normaalisti ilman komplikaatioita ja vauva & äiti voivat siis hyvin. Harvinaistahan se on, mutta siis uudelleensynnyttäjä voisi siis halutessaan kotiutua jo vaikka alle 12 tunnin päästä. Vauva vain pitää tuoda sitten sairaalaan lääkärintarkastukseen näytille myöhemmin.

Vierailija kirjoitti:

Olin esikoista synnyttäessä huoneessa, jossa huonetoverilla oli huono pidätyskyky. Hän kirjaimellisesti paskoi alleen niin, että huoneessa oli tasaisen tunkkainen kakan haju. Hän ei ollut edes pahoillaan kun ei kivuiltaan enää tiedostanut pidätyskyvyn puutetta. Oma mieheni ei pahemmin jaksanut käydä katsomassa meidän lasta sen pahan hajun takia :(

En tiedä miksei häntä siirretty omaan huoneeseen.

Tämä kuulostaa vaaralliselta, koska uloste sisältää 18 erilaista bakteeria, jotka voivat pisaratartuntana levitä vieraisiin sänkyihin ja sairastuttaa huonetoverit.

Terveisin Kättärin hoitaja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin esikoista synnyttäessä huoneessa, jossa huonetoverilla oli huono pidätyskyky. Hän kirjaimellisesti paskoi alleen niin, että huoneessa oli tasaisen tunkkainen kakan haju. Hän ei ollut edes pahoillaan kun ei kivuiltaan enää tiedostanut pidätyskyvyn puutetta. Oma mieheni ei pahemmin jaksanut käydä katsomassa meidän lasta sen pahan hajun takia :(

En tiedä miksei häntä siirretty omaan huoneeseen.

Tämä kuulostaa vaaralliselta, koska uloste sisältää 18 erilaista bakteeria, jotka voivat pisaratartuntana levitä vieraisiin sänkyihin ja sairastuttaa huonetoverit.

Terveisin Kättärin hoitaja

Täältä löytyy saman tyyppinen kokemus, mutta pissaan liittyvä. Olin neljä vuotta sitten Naistenklinikalla hankkimassa toista lasta kun huonetoveriksi sattui nainen, jolla oli todella ammoniakilta löyhkäävä virtsa. Silloin oli pulaa hoitajista ja nainen pissasi pitkin päivää vaippoihin, joita ei vaihdettu riittävän usein. Jouduin olemaan kolme päivää siinä katkussa. Lopulta hänet vietiin leikkaukseen ja kuulin ohimennen, että leikkaus liittyi tähän päästelyyn. Hän päätyi toiseen huoneeseen ja siinä vaiheessa kun kotiuduin huoneeseen kärrättiin äänekäs tuleva teiniäiti.

Kamalin huonetoverikokemukseni on seuraava: takana oli vuorokauden kestänyt synnytys ja olin lievästi sanottuna romuna. Samaan huoneeseen kärrättiin nainen, joka oli synnyttänyt puoli tuntia sairaalaan saapumisen jälkeen ja meinasi, että ei tuntunut missään ja menkkakivutkin ovat pahemmat. Kamalaa.

Vierailija kirjoitti:

Kamalin huonetoverikokemukseni on seuraava: takana oli vuorokauden kestänyt synnytys ja olin lievästi sanottuna romuna. Samaan huoneeseen kärrättiin nainen, joka oli synnyttänyt puoli tuntia sairaalaan saapumisen jälkeen ja meinasi, että ei tuntunut missään ja menkkakivutkin ovat pahemmat. Kamalaa.

Miten se yhden ihmisen helppo synnytys oli sulta pois?

T: lapsi kainaloon 45 minuuttia sairaalaan tulon jälkeen

Mulkkuja miehiäkin Suomi pullollaan, mutta sentään intissä edes tullaankeskenämme toimeen.

Ei taida löytyä aikaa tai paikkaa, jossa Suomineidot pystyisivät keskenään sovussa elämään. Lapsivuoteeltakin löydetään vihattavia kanssasisaria.

Sääliksi  käy tämän maan lapsia. Noita-akkoja saaneet äideikseen.

Calm the f down kirjoitti:

Mulkkuja miehiäkin Suomi pullollaan, mutta sentään intissä edes tullaankeskenämme toimeen.

Ei taida löytyä aikaa tai paikkaa, jossa Suomineidot pystyisivät keskenään sovussa elämään. Lapsivuoteeltakin löydetään vihattavia kanssasisaria.

Sääliksi  käy tämän maan lapsia. Noita-akkoja saaneet äideikseen.

Aloituksessa kysyttiin kokemuksia nimenomaan kamalista huonetovereista. Ei kysytty "Tulitko toimeen huonetoverisi kanssa?" Silloin vastaukset olisivat varmaan olleet moninaisemmat. Mutta kun kysyttiin niitä huonoja kokemuksia niin silloin niitä huonoja kokemuksia kerrotaankin.

Toisekseen lapsivuodeosastot eivät ole nykyisellään mitään ihannepaikkoja vastasynnyttäneille äideille ja vastasyntyneille vauvoille. Ensimmäisten päivien tulisi edetä ensisijaisesti vastasyntyneen vauvan ja sitten toisena synnyttäneen äidin ehdoilla. Kuitenkin käytännössä mennään ensisijaisesti osaston ja sen henkilökunnan rytmin ja toissijaisesti vauvan ehdoilla. Äidillä ei jää käytännössä aikaa levätä eikä toipua ennen kuin kotona. Siinä kun sattuu vielä itsekeskeinen huonekaveri, joka ei pätkääkään ota muita huomioon, on soppa sillä melkoinen. Useimmiten synnyttäneet äidit pyrkivät ottamaan toiset huomioon, koska kaikki ovat samassa veneessä ja koska niin vaan toimitaan kun ollaan toisten kanssa. Mutta välillä sinne sekaan sattuu se törttö, joka omalla käytöksellään pilaa toisten äitien ja vauvojen erittäin tärkeät ensimmäiset päivät yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Kamalin huonetoverikokemukseni on seuraava: takana oli vuorokauden kestänyt synnytys ja olin lievästi sanottuna romuna. Samaan huoneeseen kärrättiin nainen, joka oli synnyttänyt puoli tuntia sairaalaan saapumisen jälkeen ja meinasi, että ei tuntunut missään ja menkkakivutkin ovat pahemmat. Kamalaa.

No oot päässyt helpolla, jos tuo on kamalin kokemuksesi. Mietipä näin päin: olisiko sun synnytyksesi ollut helpompi, jos huonekaverisi olisi puskenut vauvan maailmaan helvetin tuskissa parkuen?

Apua, uskallankohan enää saada toista lasta :D Esikoisen kanssa olin käynnistyksessä, silloin oli tosi mukava huonekaveri, oli saamassa 5. vai 6. lapsensa, reilu 30 ikäinen. Tulimme tosi hyvin juttuun vaikka olinkin itse vasta 20v. Hän kyllä lähti muutaman tunnin päästä synnyttämään, niin ei oikein ehditty paljoa juttelemaan. 

Oman synnytykseni jälkeen pyysin perhehuonetta, näin tuon naisen kyllä vielä muutaman kerran osaston käytävillä ja siinä sitten jotakin höpöteltiin. Yksi kätilö kyllä oli hiukan ikävä, ei minulle mutta miehelleni. Mutta sen kesti kuin ei tarvinnut enempää kuin 2yötä häntä kestää :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä sairaaloissa on telkkarit potilashuoneissa? Itse olen nähnyt telkkareita vain yhden hlön potilashuoneissa, joihin joutuu jos on tosi huonossa kunnossa. Peruskuntoisilla potilaalla ei noihin potilashuoneisiin ole mitään asiaa.

Hus:n sairaaloissa ei ole missään, joissa olen ollut. Synnytykset Nkl:lla ja muuren olen ollut potilaana Jorvissa eri osastoilla, Kätilöopistolla ja Töölössä.

Tuore kokemus HUS:n sairaaloista: telkkari huoneesta löytyy ainakin NKL os. 42 ja 52 ja Lastenklinikka os K6. Ei valittamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä sairaaloissa on telkkarit potilashuoneissa? Itse olen nähnyt telkkareita vain yhden hlön potilashuoneissa, joihin joutuu jos on tosi huonossa kunnossa. Peruskuntoisilla potilaalla ei noihin potilashuoneisiin ole mitään asiaa.

Hus:n sairaaloissa ei ole missään, joissa olen ollut. Synnytykset Nkl:lla ja muuren olen ollut potilaana Jorvissa eri osastoilla, Kätilöopistolla ja Töölössä.

Tuore kokemus HUS:n sairaaloista: telkkari huoneesta löytyy ainakin NKL os. 42 ja 52 ja Lastenklinikka os K6. Ei valittamista.

Kaikissa potilashuoneissa? Mun parin vuoden takaisen kokemuksen mukaan telkkarit löytyvät vain yksityishuoneista ja päivähuoneista. Aivan tämän päivän tilannetta en siis tiedä muilta kuin naistentautien osastoilta, joissa telkkari löytyy päivähuoneesta ainakin Jorvin ja Kätilöopiston osalta. Jorvissa tosin se telkkari on myös yksityishuoneessa.

Vierailija kirjoitti:

Sain jonkun yh:n, joka sai ensimmäisen lapsensa. Ei hoitanut lastaan yhtään itse, vaihdatti vaatteet,vaipat ym hoitajilla. Kutsui hoitajan siis aina "näyttämään miten tämä juttu tehdään" vaikka olisi ollut kymmenes vaipanvaihto jo kyseessä ja myös yöllä. Öisin sytytti täydet valot päälle, vaikka vaipanvaihtopaikalla oli yövalo ja nukkui siis tuon hoitopöydän viereisessä sängyssä. Kolisteli ja paukkoi niin, että herätti mun vauvan joka kerta kun vaan nukahti. Yöllä kutsui hoitajia huoneeseen ja olisin vielä ymmärtänyt imetysneuvonnan ym, mutta kun alkoi ihan muita asioita niiden kanssa jutella. Aamuyöstä antoi sitten oman vauvansa hoitajille, että saisi itse nukuttua :)

Juttelitko naisen kanssa miten synnytys meni? Tuli vain mieleeni, että itse jouduin aika paljon esikoisen syntymän jälkeen turvautumaan hoitajien apuun ihan siksi, että menetin synnytyksessä kolme litraa verta. Voin sanoa, että oli vähän heikko olo. Uskaltauduin suihkuunkin vasta viisi päivää synnytyksestä - ja vähällä oli, etten pyörtynyt siellä. Tosin yh:n tilannekin saattoi olla ihan henkisestikin raskas: ymmärtää yhtäkkiä, että on yksin vastuussa tuosta pienestä ihmisestä. Kyllä minuakin olisi pelottanut.