Lapsivuodeosasto ja kamala huonetoveri

Ei nyt mitenkään kamala mutta kun oma lapsi oli kuolla synnytyksessä ja oltiin sen myötä aikamoisen tunnepitoisia mieheni kanssa, oli aika latteeta kuunnella kun huonetoveri kinasteli miehensä kanssa siitä millasen FB-päivityksen tapahtumasta laittaa.

Sain teinin, joka huusi kaikkein päivät puhelimeen.

Vierailija kirjoitti:

Missä sairaaloissa on telkkarit potilashuoneissa? Itse olen nähnyt telkkareita vain yhden hlön potilashuoneissa, joihin joutuu jos on tosi huonossa kunnossa. Peruskuntoisilla potilaalla ei noihin potilashuoneisiin ole mitään asiaa.

Oyssissa ei lapsivuodeosastoilla ole telkkaria. Kai? En ainakaan muista. Päiväsalissa oli telkkari, en kyllä muista, että kukaan sitä olisi siellä katsellut, kyllä se vauva oli keskiössä (suurimmalla osalla) äideistä. Kaksi lasta olen siellä kuitenkin synnyttänyt.... :) Muilla vuodeosastoilla toki on telkkarit potilashuoneissa.

Mulla on ollut ihan hyvä huonetoverit molemmilla kerroilla. Olen aina lähtenyt yhden yön jälkeen kotiin joten kauaa ei ole tarvinnut muutenkaan sairaalassa maata. Minusta se on näistä ok huonetovereita ja ihan mukavista hoitajistakin huolimatta jotain niin kamalaa. En saa koskaan nukuttua vauvan kitinän vuoksi, kotona kuitenkin mies auttaa niin saa edes vähän silmiään ummistettua. Vessaankin meno on hankalaa, kun pitää raahata vauvaa sängyssään mukaan. Ruokaa on vaikea syödä sängyssä, kitisevää vauvaa hyssytellen jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin ilmeisesti viikon samoilla lakanoilla koska en käynyt liinavaatevarastossa. Ei sen puoleen alapää ei vuotanut koska sain nk kiireellisen sektion. Miellyttävät muistot jäi naistenklinikalta. 

Nyt puhut höpöjä. Alapää vuotaa kyllä sektionkin jälkeen. Ei sitä jälkivuotoa sieltä mitenkään voi etukäteen pois kaapia. :D

T. N30, kaksi "kiireellistä" sektiota

Yksi sektio, jälkivuoto kesti kuutisen viikkoa. Neuvolan terkkari sanoi sitten, että nyt on kyllä jo kuukautiset.

Mulla kävi sama ekassa sektiossa: 4vkoa vuosi, viikon tauko, vuoto alkoi uudelleen ja se olikin sitten kuukautiset. Tasan 6vkoa syntymästä alkoi piilereiden syönti. Vauva täysimetyksellä.

Huonekaverini otti kovasti paineita viidennen lapsensa imetyksestä, vaikka kertoi jo heti aluksi, ettei ole koskaan imettänyt lapsiaan paria viikkoa/kuukautta pidempään. Oma imetykseni lähti heti sujumaan ja koin, että huonekaverille tuli entistä enemmän paineita imettämisestä. Mm. kommentoi huokaillen, kuinka ihanaa, kun oikein kuulee, kuinka oma vauvani nieleskelee maitoa. Yritin rohkaista, että imetys lähtee sujumaan tai sitten ei ja on aivan ok antaa potralle vauvalle lisämaitoa, ettei tarvi olla nälissään, jos maito ei ole vielä noussut. Lisäksi oletin, että neljännen vauvansa kohdalla on jo sinut imetysasiansa kanssa ja voi rinta rottingilla pyytää lisämaitoa, jos jo tietää, ettei imetys ole aikaisemminkaan onnistunut ja joka tapauksessa kotiutuessaan kipaisee marketin kautta nannia hakemaan (toki ymmärrän myös sen, että imetyksen epäonnistuminen voi olla joka kerta arka asia ja oli tästä aiemmin saanut arvosteluakin tuttavapiirissään). Huonekaveri sinnitteli ja sinnitteli kuin osoittaakseen minulle, että kyllä tämä tästä lähtee sujumaan. Ja vauva huusi. Aamusta iltaan. Ja läpi yön. Toisena yönä hain korvatulpat kansliasta ja valvoin vatsa kurnien siihen asti, että herättelin omaani tissille. Oma vauvani oikeastaan vain nukkui ja söi. Teki mieli sanoa huonekaverille, että hae sitä maitoa jo! Kunnes toisena yönä sitten pyysi lisämaitoa ja huuto loppui siihen paikkaan. Valvoin synnytysyön lisäksi kaksi vuorokautta putkeen torkahdellen päivisin siellä täällä, sillä öisin en voinut huudolta nukkua. Lääkäriltä toivoin kotiinpääsyä siksi, että tiesin, että kotona saisin levättyä paremmin isompien lasten nukkuessa täysiä öitä putkeen, ja koska oma vauvakin nukkui hyvin. Huonekaverin vauva oli tyytyväinen vain aina saatuaan lisämaitoa. Ehkä äiti koki jotain huonommuutta/arvostelunpelkoa niin voimakkaasti. Pönkitti omaa egoaan muissa keskusteluissa korostamalla mittojaan ja solakkuuttaan. Mikä tuntui hullunkuriselta siinä vielä palautumattomien löllövatsojemme ja vauvan ensipäivien euforiassa, sillä vähiten sitä nyt jaksoi miettiä omia muotojaan vaan tuoksutteli vain vauvaa ja keskittyi energian tankkaamiseen imetyksen käynnistymiseksi. Olisi auvoista päästä kerran elämässä perhehuoneeseen omaan ylhäiseen yksinäisyyteen.

Siis neljäs lapsi kyseessä ja itselläni kolmas tuohon aikaan. 146

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perhehuoneen saa vain ensimmäisen lapsen kohdalla yleensä. Mielestäni on ihmeellistä verorahojen tuhlausta, että isätkin makaavat siellä sairaalassa päivätolkulla, syövät neljä ateriaa päivässä ilmaiseksi.

Mistä lähtien sairaalassa olo on ollut ilmaista? Kyllä sieltä tulee lasku perässä.

TÄH? Siis ihanko oikeasti kuvittelette, että se sairaalasta tuleva lasku kattaa ne kaikki kulut, mitä siitä oleskelusta tulee? Pölöjät. Kyllä sitä verorahoin tuetaan (ja PALJON!), että ne miehet siellä verkkareissaan hiihtelee päivätolkulla. (mukaanlukien se, etteivät ole silloin töissä vaan yhteiskunnan maksamalla tuella). 

Mäkään en tajua sitä, miksi isien pitää siellä sairaalassa maata. Muutamissa tapauksissa uskon ja tiedän, että siitä on hyötyä. Pääosin se on kuitenkin vaan löhöilyä yhteiskunnan varoilla, eikä siitä mitään hyötyä ole - ei isälle, äidille, perheelle eikä varsinkaan sille vauvalle. Jos isä ei osaa vauvaansa tutustua ilman sairaalassa löhöämistä, niin ei varmaan kannattaisi lapsia tehdä ollenkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli kaksi huonetoveria, jotka kuorsasivat kuorossa niin että ikkunat helisi. Minua säälittiin ja sain nukkua yöni liinavaatevarastossa vauvan kanssa.

Vaikea uskoa, että pääsit liinavaatevarastoon. Tai jos pääsit, sairaala on mokannut pahasti.

Käytävän tai suihkutilan ymmärtäisin, mutta potilailla ei ole mitään asiaa liinavaatevarastoon.

Tarkoitatko, etteivät potilaat saisi mennä lainkaan liinavaatevarastoon? Seinäjoella ainakin sieltä juuri piti itse hakea mitä tarvitsi ja ovi oli aina auki.

Liinavaatteiden hakemisen ymmärrän, mutten voi käsittää huoneeseen nukkumaan/ asumaan laittamista. Siellä vuodetaan verta, ehkä niistellään, rintaruokitaan yms. yötä/päivää myöden. Hygieenistä?

Itselleni toitotetaan sairaalassa työssä ollessa hygieeniasta, enemmän kuin pää jaksaa ottaa vastaan. Ei ainakaan siellä missä olen töissä, saisi tälläinen tapahtua.

Potilas voi olla kovasti hilseileväkin, siellä sitten yöllä asentoa vaihtaessa unessa hilseet pölisee puhtaille liinavaatteille.

Ystävä hyvä, takanani on 30 vuoden kokemus hoitotyöstä. Kun tilaa ei ei ole tai huonekaveri on niin äänekäs ettei saa hetken rauhaa niin kyllä, silloin nukutaan vaikka liinavaatevarastossa. Eihän äiti siellä tekstiileissä piehtaroi ja harvemmin jälkivuoto sieltä sängystä mihinkään hyppää, vaikka hyppäisikin, niin sen saa pyykättyä/ pestyä. Kaikki äidit testataan jo neuvola-aikana tartuntavaarallisten tautien varalta. Se hygieniavalistus mitä saat sairaalassa koskee käsienpesua ja käsidesin käyttöä, koska kädet ovat ne yleisin tautien levittäjä. Hoitajat eivät suinkaan puuhaile maski ja myssy päässä ja hanskat kädessä liinavaatevarastossa ja tekstiilit eivät ole desinfioituja. Juuri tällaisen hysterian takia me olemme nyt siinä tilanteessa, että superbakteerien kanssa ollaan ongelmissa. Ihmiset tarvitsevat pöpöjä, niitä hyvänlaatusia. Kaikkeen ei tarvita antibioottia ja steeriiliys on tottakai oikein silloin kun se on perusteltua (oma työpaikkani on leikkausosasto). Tiedän todellakin hygieenisyydestä, mutta asioita ei kannata dramatisoida.

AMEN

viereisen pedin mamma puhui KOKO AJAN. Jos ei ollut vieraita jolle pulpatti, se puhui puhelimeen.  Sellaista turhanpäiväistä jaarittelua.

Minä! Olin varmaan kauhea huonetoveri.

Huoneessa oli jo vuorokautta aiemmin synnyttänyt perhe. Heti kun olin päässyt huoneeseen kysyivät minulta kuinka synnytykseni oli sujunut. No voivottelin sitten supistusten loppumista ja synnytyksen pysähtymistä ja pitkää ponnistusaikaa. Lopuksi totesin onnellisena huokaisten että ei se mitään kun syntyi terve ja hyväkuntoinen poikavauva. Heillä synnytys oli kuulemma helppo ja nopea.

No sitten myöhemmin juttelivat keskenänsä niin tajusin että vauvalla epäiltiin olevan down in syndrooma. Siis ihan yllärinä, ei ollut näkynyt missään seuloissa. Olivat ihan kieltämisvaiheessa, vakuuttivat toisillenne että vauva oli ihan tavallinen. Että odotetaan nyt niitä testituloksia. Minullekin näyttivät vauvaa ja kysyivät että eikö näytäkkin ihan tavalliselta. Totesin vaan että suloinen vauva. Vauva näytti ihan downilta ja itkuääini oli sellainen nariseva, niin kun down vauvoilla usein on.

Sain varmaan hörhö äidin leiman kätilöiden keskuudessa kun pidin omaa vauvaa paljon ihokontaktissa paidan alla, nukuin yönkin vauva paidan sisällä. Kotiuduin 2vrk synnytyksestä, kun maito oli noussut.

Huonetoveri jäi vielä vauvan kanssa sairaalaan.

Vierailija kirjoitti:

Minä! Olin varmaan kauhea huonetoveri.

Huoneessa oli jo vuorokautta aiemmin synnyttänyt perhe. Heti kun olin päässyt huoneeseen kysyivät minulta kuinka synnytykseni oli sujunut. No voivottelin sitten supistusten loppumista ja synnytyksen pysähtymistä ja pitkää ponnistusaikaa. Lopuksi totesin onnellisena huokaisten että ei se mitään kun syntyi terve ja hyväkuntoinen poikavauva. Heillä synnytys oli kuulemma helppo ja nopea.

No sitten myöhemmin juttelivat keskenänsä niin tajusin että vauvalla epäiltiin olevan down in syndrooma. Siis ihan yllärinä, ei ollut näkynyt missään seuloissa. Olivat ihan kieltämisvaiheessa, vakuuttivat toisillenne että vauva oli ihan tavallinen. Että odotetaan nyt niitä testituloksia. Minullekin näyttivät vauvaa ja kysyivät että eikö näytäkkin ihan tavalliselta. Totesin vaan että suloinen vauva. Vauva näytti ihan downilta ja itkuääini oli sellainen nariseva, niin kun down vauvoilla usein on.

Sain varmaan hörhö äidin leiman kätilöiden keskuudessa kun pidin omaa vauvaa paljon ihokontaktissa paidan alla, nukuin yönkin vauva paidan sisällä. Kotiuduin 2vrk synnytyksestä, kun maito oli noussut.

Huonetoveri jäi vielä vauvan kanssa sairaalaan.

mikä tuossa oli kauheaa?

Mun on sisko ystävystynyt omissa synnytyksissään huonekaverinsa kanssa niin hyvin, että ekalla kerralla tapaamasta kaverista tuli siskon toisen lapsen kummi. Aattelin että mä voisin kans saada samanlaisen kokemuksen. mut ei.

Oi mun eka huonekaveri...herrajjumala sentään. Me oltiin kahdestaan huoneessa ja se piti jotain ihme vikinää koko ajan, ja sen ajan mitä äiti ei vikissyt sen vauva huusi ja parkui. Ja jos hoitaja kysyi jotain "ziiizzz enmätiiääh" oli vazztauzz. Jumalauta sitä sihinä-ässää. Ja se söi suu auki maiskuttaen kuin siat ruokaansa. Mä olin ekan yön jälkeen ihan valmis tukahduttamaan sen akan tyynyllä.

Sit kun miehensä kävi ja otti muutamia kuvia vauvasta, tää äiti ihmetteli että miksi. Mies sanoi ottavansa niitä kuvia omille vanhemmilleen kun oli kotoisin jostain Äkäslompololta tai muualta jumalan selän takaa. "no kyllä ne sit toin ristiäisissä näkee" oli äidin vastaus..

Mä olisin niin mielelläni ottanut vuoteeni ja käynyt pois, mut kun muut huoneet oli täynnä. Zit mä olin toin zaamarin zuhinazizzin kanzza zamazza huoneezza kuuntelemazza zen huokailuja ja maizkuttamizta.

FFAAAAAAAAK!!!

Tuosta on jo 16 vuotta aikaa ja vieläkin verenpaine nousee ihan uusiin lukemiin kun muistelen.

Ei ole muistikuvaa huonetovereista. Mutta ihan kamalasta sh-opiskelijasta. Ylipirteä, häsläävä, epävarma. Yhteäkin aamuna tuli huoneeseen, mulla oli vauva rinnalla. Huusi huomenet, tuli sängyn viereen ja mesoi, että "Missä asiassa mä voisin sua auttaa!!!!!!!!!?" Vastasin siinä, että no kiitos, kaikki on hyvin ja kuten näät vauva on just imemässä.... Niin ei. Se alkoi etsimällä etsiä jotain vikaa imetysasennossa, nännin suussa olemisesta, vaikka mistä. No sit siirtyi piinaamaan huonkaveria. Juu, valitin kyseisestä ihmisestä hoitajille, kyllä se siitä sitten ehkä rauhoittui, en tiedä, en nähnyt häntä enää paljoa.

Onkohan mulla joku merkintä papereissa, ettei mulle voi laittaa kämppistä, kun olen synnyttänyt kahdesta TAYS:ssa ja kummallakin kerralla yksin koko ajan 3-hengen huoneessa? :) Aivan taivaallista. Jostain syystä mut laitettiin kummallakin kerralla synnyttämättömien osastolle (eli toiset oli käynnistyksessä, raskausmyrkytyksesta yms. osastolla, pallomahat kaikilla) ja minä vauvoineni ainoa osaston synnyttänyt. Siksi kai oma huonekin. Sain oikein spesiaalihoitoa, kun kätilöt sanoi suoraan, että heillä on vauvoja täällä vain silloin tällöin, joten tosi kivaa, että saa hoidella tässä vauvaa välillä. Aikaa riitti mulle aina ja ennen kaikkea se oma rauha!

Ja olin ihan tavallinen synnyttäjä (28v. ja 31v.), mies, ei päihteitä tai mt-ongelmaa, normaalit raskaudet.

Vierailija kirjoitti:

Onkohan mulla joku merkintä papereissa, ettei mulle voi laittaa kämppistä, kun olen synnyttänyt kahdesta TAYS:ssa ja kummallakin kerralla yksin koko ajan 3-hengen huoneessa? :) Aivan taivaallista. Jostain syystä mut laitettiin kummallakin kerralla synnyttämättömien osastolle (eli toiset oli käynnistyksessä, raskausmyrkytyksesta yms. osastolla, pallomahat kaikilla) ja minä vauvoineni ainoa osaston synnyttänyt. Siksi kai oma huonekin. Sain oikein spesiaalihoitoa, kun kätilöt sanoi suoraan, että heillä on vauvoja täällä vain silloin tällöin, joten tosi kivaa, että saa hoidella tässä vauvaa välillä. Aikaa riitti mulle aina ja ennen kaikkea se oma rauha!

Ja olin ihan tavallinen synnyttäjä (28v. ja 31v.), mies, ei päihteitä tai mt-ongelmaa, normaalit raskaudet.

Ilmeisesti lapsivuodeosasto täynnä. Parempi toi sijoittaminen toiselle osastolle kuin jonnekin liinavaatevarastoon tai käytävälle sermien suojiin.

Kyllä meillä täällä Kuopiossa oli huoneessa tv. Olin tosin perhehuoneessa, en tiedä onko muissa huoneissa. Yksin sain asuttaa sitä huonetta kaksi ensimmäistä päivää, kun tuumattiin että myös mies tarvitsee lepoa ja saa sitä paremmin kotosalla. Päivät kyllä vietti meidän kanssa sairaalassa. Kotiutumispäiväni aamuna huoneeseen tuli juuri synnyttänyt äiti, jonka kanssa ei pahemmin sattuneista syistä tullut suurempia höpötettyä. He saivat sitten perhehuoneen kokonaan itselleen, kun pääsin itse siitä kotiin :)

Aika karuja kämppiksiä kyllä osalle teistä sattunut :/

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli kaksi huonetoveria, jotka kuorsasivat kuorossa niin että ikkunat helisi. Minua säälittiin ja sain nukkua yöni liinavaatevarastossa vauvan kanssa.

Yleensä kyllä annetaan korvatulpat, jos huonekaveri kuorsaa.

Pöh. Eräs mamma kuorsasi TODELLA kovaa ja hänet siirrettiin käytävälle. Meille muille annettiin nukahtamislääke, että saimme unen päästä kiinni rikkonaisen alkuyön jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä meillä täällä Kuopiossa oli huoneessa tv. Olin tosin perhehuoneessa, en tiedä onko muissa huoneissa. Yksin sain asuttaa sitä huonetta kaksi ensimmäistä päivää, kun tuumattiin että myös mies tarvitsee lepoa ja saa sitä paremmin kotosalla. Päivät kyllä vietti meidän kanssa sairaalassa. Kotiutumispäiväni aamuna huoneeseen tuli juuri synnyttänyt äiti, jonka kanssa ei pahemmin sattuneista syistä tullut suurempia höpötettyä. He saivat sitten perhehuoneen kokonaan itselleen, kun pääsin itse siitä kotiin :)

Aika karuja kämppiksiä kyllä osalle teistä sattunut :/

Ilmankos niitä perhehuoneita ei ole koskaan saatavilla niitä tarvitseville, kun mammat majoittuu sinne yksin ja isukki nukkuu kotona, mutta saapahan näin ainakin privaattihuoneen. Monet tulevat synnyttämään pitkästäkin matkasta ja tuolloin toivoisi todella, että jos ne huoneet on käytössä, niitä myös käytetään niinkuin ne on tarkoitettu, PERHEELLE.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perhehuoneen saa vain ensimmäisen lapsen kohdalla yleensä. Mielestäni on ihmeellistä verorahojen tuhlausta, että isätkin makaavat siellä sairaalassa päivätolkulla, syövät neljä ateriaa päivässä ilmaiseksi.

Mistä lähtien sairaalassa olo on ollut ilmaista? Kyllä sieltä tulee lasku perässä.

TÄH? Siis ihanko oikeasti kuvittelette, että se sairaalasta tuleva lasku kattaa ne kaikki kulut, mitä siitä oleskelusta tulee? Pölöjät. Kyllä sitä verorahoin tuetaan (ja PALJON!), että ne miehet siellä verkkareissaan hiihtelee päivätolkulla. (mukaanlukien se, etteivät ole silloin töissä vaan yhteiskunnan maksamalla tuella). 

Mäkään en tajua sitä, miksi isien pitää siellä sairaalassa maata. Muutamissa tapauksissa uskon ja tiedän, että siitä on hyötyä. Pääosin se on kuitenkin vaan löhöilyä yhteiskunnan varoilla, eikä siitä mitään hyötyä ole - ei isälle, äidille, perheelle eikä varsinkaan sille vauvalle. Jos isä ei osaa vauvaansa tutustua ilman sairaalassa löhöämistä, niin ei varmaan kannattaisi lapsia tehdä ollenkaan. 

Naiset haluaa miehen siksi perhehuoneeseen, ettei se viettäisi varpajisia ja menisi vieraisiin