Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Moraalinen dilemma: dementoituneelle isoäidille kutsu häihin vai ei?
12.05.2016 |
Loppukesän häät tulossa, kutsuja ollaan postittelemassa ja kutsuvieraslistaa lyömässä lukkoon. Mutta tuo isoäiti, omani siis, äidin äiti: vaikeasti muistisairas, asuu tehostetussa palveluasumisessa, ei juuri lainkaan aikaan tai paikkaan orientoitunut, vessareissuilla jne. autettava. Toisaalta kuitenkin fyysisesti hyväkuntoinen ja iloluontoinen, hääkutsu luultavasti ilahduttaisi häntä kyllä, eri juttu sitten voisiko tuntea olonsa ikäväksi kun ei tiedä missä on ja ympärillä on kauheasti hälinää?
Varsinainen ongelma on kuitenkin se, että jonkun täytyisi isoäitiä auttaa ja valvoa tauotta, luultavasti nakki napsahtaisi joko minun äidilleni tai tädilleni, eli äidin siskolle. Oikein muita isoäidin sukulaisia ei ole tulossa, ellei omaa siskoani (kaaso) tai kaukana asuvia serkkupoikiani lasketa. Myöskään käyttäytymisestä ei voi mennä ihan takeeseen, aika paljon hänellä on sellaisia pimppi-pylly-kakka-pissa -juttuja, enkä haluaisi kiusallista tunnelmaa tai toisaalta toisen muistisairauden kustannuksella ilonpitoakaan.
Joten mitä tehdä? Antaa kutsuttujen vieraiden juhlia rauhassa ilman "mummonvahtivuoroja" ja tarvitsematta stressata sitä, järjestääkö hän jotakin ylimääräistä ohjelmaa, vai tuntea pisto sydämessä ja olla kutsumatta? Isoäiti on ollut ja on minulle kovin läheinen, mutta esimerkiksi tulevaa puolisoani hän ei kyllä tunne lainkaan, vaikka on lukuisia kertoja nähnyt.
Kommentit (78)
äitinsä menettänyt kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä te jotkut olette uskomattoman itsekeskeisiä ja niuhoja! Mummo mukaan hoitajan kanssa. Niin pitkäksi aikaa kuin jaksaa. Ihminen nauttii muiden ihmisten seurasta ja mukana olemisesta vielä sittenkin kun ei paljon muuta maailmanmenosta enää ymmärrä. Älkää riistäkö mukana olemisen iloa vanhuksiltanne!
Oletko lukenut täällä olevia viestejä? Useampi on kertonut omakohtaisesta kokemuksesta siitä, miten muistisairas saattaa ahdistua ja kärsiä juhlahumuss / vieraassa ympäristössä.
Minusta tuntuu, että monella menee dementia ja vanhuus sekaisin. Täysillä käyvä vanhus on aivan eri asia kuin dementoitunut ihminen (dementiaakin on eri asteita, pikkusen unohtelee --> vihannes). Täysillä käyvä vanhus osaa prosessoida ja ajatella, ja jopa itse päättää mitä jaksaa ja mitä ei. Pahasti dementoitunut ei enää omalla järjellä ymmärrä ympäristöään.
Minusta osoittaa suurta ymmärtämättömyytta haukkua ihmisiä itsekeskeisiksi niuhoiksi jos he eivät halua dementikkoa kiusata juhlahumulla.
Tai sitten oletkin oikeassa, olen todella itsekeskeinen ja niuho, kun en ole dementoitunutta äitiäni vuosikausiin enää kutsunut perhejuhliin. Mukava lisä siihen suruun, että äiti on menetetty toiseen maailmaan, täynnä ahdistusta ja tuntematonta.
Dementiasairaudet ovat sellaisia, että siinä menetetään läheinen kaksi kertaa; ensin sellaisena kuin tämä on opittu tuntemaan ja sitten lopullisesti. Dementia on armollinen sitä sairastavallekin vasta sitten, kun se on edennyt tarpeeksi pitkälle. Ensivaiheeessa se tuottaa sekä sairastuneelle itselleen että lähipiirille suurta tuskaa ja ahdistusta.
Tsemppiä teille, olet selvästi välittävä ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä ota isoäiti mukaan, tai olet kamala ihminen -kommentoijat eivät ilmeisesti koskaan ole nähneet sitä hämmennystä ja jopa kauhua, mikä näkyy pitkälle dementoituneen ihmisen katseessa jo pelkästään siinä vaiheessa kun kävellään tutusta hoitopaikasta ulos käytävälle tai pihalle, ja vaikka siinä on vain pari luotettavaa omaista vierellä. Äh, teidän ei todellakaan pitäisi päsmäröidä asioissa, joista ette mitään tiedä. Siinä ei auta tyynnyttely eikä rauhallinen vakuuttelu, kun toinen kuumeisesti pohtii missä hän on, mitä nuo toiset ihmiset meinaavat, onko syytä paeta, tahtovatko he pahaa, mihin hän menisi, kuka hän edes itse on.
Vierailija kirjoitti:
Vain Suomessa. Kunnioitan isovanhempiani sen verran että ei tulisi mieleenkään jättää kutsumatta.
Toki minulla on aina ollut hyvin läheinen suhde heihin ja he ovat minun vaippaa vaihtaneet ja pyllyä pyyhkineet niin paljon että en voisi edes harkita kutsumatta jättämistä.
Kerro lisää sitten, kun kerran olet jonkun "höppänän" = lievästi dementoineen kutsunut juhliisi ja nähnyt hänet paljain pyllyin kyykkypissalla lipputangon juurella juhlaväen keskellä. Tällaista en ole vielä omin silmin todistanut, mutta kyllä tienvarressa juhlapaikalta poistuttaessa ja linja-autoasemalla, ja nämä molemmat asuivat siinä vaiheessa vielä kotona.
Harmillista että nykyään ei jakseta hoitaa itse suvun voimin omia isovanhempia, mutta surullista on se että sen lisäksi ei viitsitä edes juhliin mukaan kutsua koska siitä on liikaa vaivaa. Kuitenkin se mummo on omia lapsia joskus jaksanut hoitaa ja usein vielä lapsenlapsiakin.
Olen töissä dementiayksikössä, joten enköhän mä jotakin tiedä. Minusta on surullista, että monet omaiset hylkäävät vanhuksensa laitoksiin, eivätkä ota mukaan perhetilaisuuksiin edes osaksi aikaa. Siinä vaiheessa kun sairaus on jo pitkälle edennyt ei enää voi mutta niin kauan kun voi niin kannattaa ottaa mukaan, sillä näillä ihmisillä on myös kirkkaita hetkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen töissä dementiayksikössä, joten enköhän mä jotakin tiedä. Minusta on surullista, että monet omaiset hylkäävät vanhuksensa laitoksiin, eivätkä ota mukaan perhetilaisuuksiin edes osaksi aikaa. Siinä vaiheessa kun sairaus on jo pitkälle edennyt ei enää voi mutta niin kauan kun voi niin kannattaa ottaa mukaan, sillä näillä ihmisillä on myös kirkkaita hetkiä.
Tämä. Miksi ne mummot pitää hylätä sinne laitokseen?
Isälläni on dementiaan verrattavissa oleva muistisairaus.
Omissa häissäni hän oli mukana, mukaan oli varattu tuttu sairaanhoitaja, joka sitten vei isän juhlista nukkumaan, kun ei enää jaksanut. Äitini sai juhlia rauhassa.
Sisareni häissä mukana oli isäni omahoitaja (jolle luonnollisesti maksoimme rahaa). Isä jaksoi kirkon ja pari tuntai hääjuhlaa. Sitten lähtivät.
Sukulaisen hautajaisiin menimme yhdessä. Olimme sopineet sukulaisten kanssa, että ollaan sen aikaa kun pappa jaksaa. Hyvin jaksoi ja viihtyi. Olin valmistautunut poistumaan juhlista papan kanssa heti, jos ongelmia ilmenee. Ei tarvinnut.
Äitini (virallisiin) hautajaisiin emme ottaneet isääni mukaan. Matka olisi ollut hänelle liian pitkä. Ja päivä liian rankka meille kaikille. Hänen kuntonsa on huonontunut edellisistä juhlista. Järjestimme isälle ja ihan lähimmille omat 'hautajaiset'. Jotka menivätkin sitten oikein hyvin.
Teinä yrittäisin palkata jonkun tulemaan mukaan mummon kanssa kirkkoon ja mahdollisesti vähäksi aikaa hääjuhlaan, jos mummon kunto sen kestää. Mutta tekisin lopullisen päätöksen vasta lähempänä juhlaa. Kun näette missä kunnossa mummo silloin on. Juttele myös äitisi ja hänen sisarensa kanssa, mitä mieltä he ovat. Puhuisin myös mummon kanssa ja häntä hoitavat henkilökunnan kanssa.
Muistisairaalle ei välttämättä jää mitään mielikuvaa juhlista. Joten jos vaatii ylettömät ponnistelut tai hänen kuntonsa ei kestä, niin jätätte mummon kutsumatta. Ja juhlitte asiaa jotenkin toisin hänen kanssaan.
Ihanaa on, että pohditte asiaa perusteellisesti etukäteen! Mukavia hääjuhlia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen töissä dementiayksikössä, joten enköhän mä jotakin tiedä. Minusta on surullista, että monet omaiset hylkäävät vanhuksensa laitoksiin, eivätkä ota mukaan perhetilaisuuksiin edes osaksi aikaa. Siinä vaiheessa kun sairaus on jo pitkälle edennyt ei enää voi mutta niin kauan kun voi niin kannattaa ottaa mukaan, sillä näillä ihmisillä on myös kirkkaita hetkiä.
Sinä et ole dementiahoitajaa nähnytkään, trollaaja, joten suksisitko kuuseen provoilemasta vakavalla asialla. Et ole hauska, tuo ei ole hauskaa, ja sun olisi syytä oppia etsimään huomiota positiivisilla tavoilla. "Hylkää", jos ei raahaa omaista pois hoitopaikasta menettämään balanssiaan päivien ajaksi... No sitähän ei toki lasketa, kun omaista käydään katsomassa siellä hoitopaikassa. Tosin sekin unohtuu potilaalta, vaikka vasta eilen oltaisiin käyty.
Sinne hoitopaikkaan muuten päädytään tässä maassa vasta taistelun kautta siinä vaiheessa, kun selviytyminen kotona omaisten avulla on mahdotonta. Dementikon omaishoitajaksi taasen ei moni voi alkaa, eikä ainakaan pakosta kukaan. Siihen pitää olla kutsumus. P.S. Te feikkihoitajat olette samalla tasolla myrkkyhoitajien kanssa. Jotta tyhmemmätkin tajuavat, niin tässä ketjussa oli kyse dementikoista, ei tavallisista vanhuksista!
Ei kutsua! Yleensä keskivaikeat/vaikeat dementikot tulevat levottomiksi olosuhteiden muutoksista, mikä on heidän kannaltaan ikävää ja hankalaa.
Eivät muista tilaisuudesta mitään kuitenkaan. Anna olla rauhassa asumisyksikössään ja sensijaan käy siellä (useammin?) häntä katsomassa ja muistelemassa menneitä. Heille tulee siitä hyvä mieli ja rauhoittaakin olotilaa dementikolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen töissä dementiayksikössä, joten enköhän mä jotakin tiedä. Minusta on surullista, että monet omaiset hylkäävät vanhuksensa laitoksiin, eivätkä ota mukaan perhetilaisuuksiin edes osaksi aikaa. Siinä vaiheessa kun sairaus on jo pitkälle edennyt ei enää voi mutta niin kauan kun voi niin kannattaa ottaa mukaan, sillä näillä ihmisillä on myös kirkkaita hetkiä.
Sinä et ole dementiahoitajaa nähnytkään, trollaaja, joten suksisitko kuuseen provoilemasta vakavalla asialla. Et ole hauska, tuo ei ole hauskaa, ja sun olisi syytä oppia etsimään huomiota positiivisilla tavoilla. "Hylkää", jos ei raahaa omaista pois hoitopaikasta menettämään balanssiaan päivien ajaksi... No sitähän ei toki lasketa, kun omaista käydään katsomassa siellä hoitopaikassa. Tosin sekin unohtuu potilaalta, vaikka vasta eilen oltaisiin käyty.
Sinne hoitopaikkaan muuten päädytään tässä maassa vasta taistelun kautta siinä vaiheessa, kun selviytyminen kotona omaisten avulla on mahdotonta. Dementikon omaishoitajaksi taasen ei moni voi alkaa, eikä ainakaan pakosta kukaan. Siihen pitää olla kutsumus. P.S. Te feikkihoitajat olette samalla tasolla myrkkyhoitajien kanssa. Jotta tyhmemmätkin tajuavat, niin tässä ketjussa oli kyse dementikoista, ei tavallisista vanhuksista!
Hyvin sanottu! Usein nämä tuon kirjoittajantapaiset, käyvät vielä silloin harvoin kun käyvät omaisensa luona, vittuilemassa hoitajille keventääkseen huonoa omaatuntoaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen töissä dementiayksikössä, joten enköhän mä jotakin tiedä. Minusta on surullista, että monet omaiset hylkäävät vanhuksensa laitoksiin, eivätkä ota mukaan perhetilaisuuksiin edes osaksi aikaa. Siinä vaiheessa kun sairaus on jo pitkälle edennyt ei enää voi mutta niin kauan kun voi niin kannattaa ottaa mukaan, sillä näillä ihmisillä on myös kirkkaita hetkiä.
Sinä et ole dementiahoitajaa nähnytkään, trollaaja, joten suksisitko kuuseen provoilemasta vakavalla asialla. Et ole hauska, tuo ei ole hauskaa, ja sun olisi syytä oppia etsimään huomiota positiivisilla tavoilla. "Hylkää", jos ei raahaa omaista pois hoitopaikasta menettämään balanssiaan päivien ajaksi... No sitähän ei toki lasketa, kun omaista käydään katsomassa siellä hoitopaikassa. Tosin sekin unohtuu potilaalta, vaikka vasta eilen oltaisiin käyty.
Sinne hoitopaikkaan muuten päädytään tässä maassa vasta taistelun kautta siinä vaiheessa, kun selviytyminen kotona omaisten avulla on mahdotonta. Dementikon omaishoitajaksi taasen ei moni voi alkaa, eikä ainakaan pakosta kukaan. Siihen pitää olla kutsumus. P.S. Te feikkihoitajat olette samalla tasolla myrkkyhoitajien kanssa. Jotta tyhmemmätkin tajuavat, niin tässä ketjussa oli kyse dementikoista, ei tavallisista vanhuksista!
Suomalaisista naisista varmaan joka kolmannella on joku hoitoalan tutkinto ja yhtä moni on jossakin vaiheessa ollut töissä dementoituneiden kanssa. Joten, minkä alan ihmiseksi sinä minut sitten arvelisit jos ei esmes lähihoitaja kelpaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhukselle, kuten aloittaja on kuvaillut, seuraa usean päivän ahdistunut ja sekava tila. Ei kannata raahata väkisin vieraisiin paikkoihin, joita ovat kaikki muut kuin tuo tuttu hoitoyksikkö, jos sekään.
Olkaa armollisia niille dementikoille. Voisi verrata, että veisi juuri kävelleen oppineen vauvan vaikka Stockmannille yksin pyörimään.
Vierailija kirjoitti:
Vanhukselle, kuten aloittaja on kuvaillut, seuraa usean päivän ahdistunut ja sekava tila. Ei kannata raahata väkisin vieraisiin paikkoihin, joita ovat kaikki muut kuin tuo tuttu hoitoyksikkö, jos sekään.
Olkaa armollisia niille dementikoille. Voisi verrata, että veisi juuri kävelleen oppineen vauvan vaikka Stockmannille yksin pyörimään.
Ei yksin vaan tuttu hoitaja mukaan. Olkaa armollisia niille vanhuksille ja päästäkää ne edes joskus pois sieltä vanhustenkodista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ohiksena.
Aloin miettimään että olisikohan tarvetta avustajalle? Siis juuri hähin,hautajaisiin, ristiäisiin yms.
Olen työskennellyt vanhusten ja kehitysvammaisten parissa (nykyisin päiväkodissa). Voisi olla mukavaa toimia esim. dementoituneen ihmisen avustajana juhlissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhukselle, kuten aloittaja on kuvaillut, seuraa usean päivän ahdistunut ja sekava tila. Ei kannata raahata väkisin vieraisiin paikkoihin, joita ovat kaikki muut kuin tuo tuttu hoitoyksikkö, jos sekään.
Olkaa armollisia niille dementikoille. Voisi verrata, että veisi juuri kävelleen oppineen vauvan vaikka Stockmannille yksin pyörimään.
Ei yksin vaan tuttu hoitaja mukaan. Olkaa armollisia niille vanhuksille ja päästäkää ne edes joskus pois sieltä vanhustenkodista!
Voi kun olisikin vanhustenkodissa, mutta kun on dementiakodissa. :( Kaksi ihan eri asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Harmillista että nykyään ei jakseta hoitaa itse suvun voimin omia isovanhempia, mutta surullista on se että sen lisäksi ei viitsitä edes juhliin mukaan kutsua koska siitä on liikaa vaivaa. Kuitenkin se mummo on omia lapsia joskus jaksanut hoitaa ja usein vielä lapsenlapsiakin.
Sinäkään et ymmärrä, kuinka paljon siitä on DEMENTOITUNEELLE MUMMOLLE vaivaa, kun joutuu yllättäen aivan vieraaseen paikkaan vieraitten ihmisten ( vaikka omien perheenjäsenten) joukkoon eikä yhtään ymmärrä, mistä on kyse.
Ettekö te lue otsikkoa, vai miksi vastaatte hyvääpäivää-kirvesvartta? Ei tässä ole kyse tavallisesta vanhasta ihmisestä vaan dementoituneesta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harmillista että nykyään ei jakseta hoitaa itse suvun voimin omia isovanhempia, mutta surullista on se että sen lisäksi ei viitsitä edes juhliin mukaan kutsua koska siitä on liikaa vaivaa. Kuitenkin se mummo on omia lapsia joskus jaksanut hoitaa ja usein vielä lapsenlapsiakin.
Sinäkään et ymmärrä, kuinka paljon siitä on DEMENTOITUNEELLE MUMMOLLE vaivaa, kun joutuu yllättäen aivan vieraaseen paikkaan vieraitten ihmisten ( vaikka omien perheenjäsenten) joukkoon eikä yhtään ymmärrä, mistä on kyse.
Ettekö te lue otsikkoa, vai miksi vastaatte hyvääpäivää-kirvesvartta? Ei tässä ole kyse tavallisesta vanhasta ihmisestä vaan dementoituneesta!
En ole tuo, jolle kiukkuat, mutta rauhoitupa nyt.
Sinä et tiedä, miten dementoituneesta ihmisestä on kyse. Ap kuvailee häntä siten, että mummo saattaa hyvinkin ilahtua vaikka pääsystä sinne vihkitilaisuuteen. Ei ole vielä ihan vihannes, vaikka ei sulhasta tunnistakaan.
Me emme siis tiedä. Loppukesään on lisäksi vielä kolmisen kuukautta, joten voi olla, että mummo on siinä vaiheessa jo eri kondiksessa kuin nyt.
Sinä kumminkin nyt alennut ihan samaan aggressiiviseen luulotteluun kuin tuo riidanhaastaja, joka syyttää ap:ta ja muitakin dementikkojen hylkäämisestä. Kuvittelet tietäväsi, mikä tarkalleen on ap:n mummon dementian aste, ja kuinka hirveän ahdistunut hän olisi "joutumisesta" sukujuhliin.
Minä toistan. Ap:n kannattaa jutella hoitokodin hoitajien kanssa. Yksi hyvä vaihtoehto on - jos mummon kunto on silloin riittävä - värvätä hoitokodista joku tuttu ammattilainen mummon avuksi, ja tuoda mummo tunniksi tai pariksi juhliin.
Tai sitten luopuu ajatuksesta.
Mutta päätöksen tekee ap, emme me. Turhaa kiukustua suuntaan tai toiseen. Ei tuo "riidanhaastajakaan" nyt ihan väärässä ole, monet vanhukset todella unohdetaan laitokseen, ja minustakaan ei ehkä ole ihan moraalisesti oikea näkökulma, jos hääasiaa lähestyy vain siitä näkökulmasta, että mummo on "kiusallinen" ja hänestä on vaivaa. HUOM! En sano, että ap lähestyisi pelkästään asiaa siitä vinkkelistä, tämä oli yleisluontoinen kommentti. Minusta sukulaisista saakin olla vähän vaivaa, mutta tietenkään ketään ei kannata pakottaa mihinkään, josta on hänelle ITSELLEEN haittaa.
(Ap ei ole tähän ketjuun muuten kommentoinut lainkaan, joten vähän tuli tunne, että tämä oli outoa kylläkin provo. Ei sillä, me dementikkojen omaiset joudumme näitä asioita pohtimaan jatkuvasti, joten aika samantekevää, oliko tämä keksitty esimerkki vai ei...)
Mun äidin isoisän hautajaisissa oli hänen edesmenneen vaimonsa sisko, jonka muisti ei täysin pelannut. Minusta -tuolloin 16-v. hänen läsnäolonsa oli hyvä- koska olivathan he lähes samaa sukupolvea.
Alue: Aihe vapaa
Rivoja huutelevat mummot vanhustenkotiin vaan ja ovet lukkoon. Siellä niille järjestetään kuorolaulua kerran kuussa, ei sen tylsä tuu, sairaskin on, eipä se mitään kuitenkaan muista. Poissa silmistä poissa mielestä :)