Moraalinen dilemma: dementoituneelle isoäidille kutsu häihin vai ei?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harmillista että nykyään ei jakseta hoitaa itse suvun voimin omia isovanhempia, mutta surullista on se että sen lisäksi ei viitsitä edes juhliin mukaan kutsua koska siitä on liikaa vaivaa. Kuitenkin se mummo on omia lapsia joskus jaksanut hoitaa ja usein vielä lapsenlapsiakin.

Sinäkään et ymmärrä, kuinka paljon siitä on DEMENTOITUNEELLE MUMMOLLE  vaivaa, kun joutuu yllättäen aivan vieraaseen paikkaan vieraitten ihmisten ( vaikka omien perheenjäsenten) joukkoon eikä yhtään ymmärrä, mistä on kyse.

Ettekö te lue otsikkoa, vai miksi vastaatte hyvääpäivää-kirvesvartta? Ei tässä ole kyse tavallisesta vanhasta ihmisestä vaan dementoituneesta!

Suurin osa jotka sinne hoitolaitokseen joutuvat ovat dementoituneita. Itse kävin dementoitunutta (joskus aggressiivista) mummoani viemässä ulkomaailmaan lenkille kerran viikossa aikoinani. Aina se suri palata takaisin laitokseen, minä en kyllä olisi jättänyt sitä kutsumatta mihinkään. Ihminen sekin vielä oli ja ansaitsisi inhimillistä kohtelua vaikka sairautensa takia joskus käyttäyty sopimattomasti.

En käsitä teitä, olen täysin sillä kannalla että mummo kutsutaan, en jaksa uskoa että mummo suuttuu siitä kun pääsee pois sieltä lukitulta osastolta.

Lisäksi tilanne ei ole mikään surullinen, kuten hautajaiset. Häissä ilmapiiri on iloinen, ei mummo siellä ahdistu jos on tuttuja ympärillä. JOS ahdistuu niin mummo lähtee hoitajan kanssa pois.

Kannattaa edes yrittää.

Anoppi sairasti Alzheimeria eli dementia sekin. Oli mukana lastenlasten kaikissa juhlissa ilman ongelmia niin kauan kun pystyi. Ei aina/yleensä tiennyt missä oli, mutta nautti itsellään juhlamekosta ja laitetusta tukasta ja juhlatunnelmasta ( oli ollut aina sellainen 'hieno ihminen'). Sitten kun tuli se hetki, että ei oltais enää otettu mukaan, niin sen kyllä tiesi ilman epäilystäkään. Juhlia ei siinä kyllä ollut.

Hyvin meni hoito, kun sovittiin kuka hoitaa/kantaa vastuuta missäkin juhlissa. Ja kyllä meidän suvussa/suvuissa muutkin juhlavieraat hakivat kahvia tai jututtivat anoppia. Oli jutut sitten kuinka pöljiä tahansa.

Tietty esim Alzheimer voi olla hankalampi kuin anopin. Meillä oli tuuria sen suhteen.

Mutta aika iso ongelma yhdestä mummosta näyttää täällä tulleen.

Lähdetään siitä, että se tuttu hoitaja saadaan. Vieraan palkatun hoitajan kanssa ei kannata edes harkita.

Ehdotan sinulle, ap, seuraavaa. Tuttu hoitaja, jolla on vapaapäivä tuolloin, olisi palkattu tuomaan mummosi kirkkoon vihkitilaisuuden ajaksi. Sen jälkeen te, hääpari ottaisitte vähän aikaa ollaksenne mummon kanssa kirkon pihalla ja saattaisitte hänet lempeästi taksiin. Ei missään nimessä häätilaisuuteen, josta tulisi hänelle aivan liian rankka tilaisuus, liian hidastempoinen alku odotteluineen ennenkuin varsinainen tilaisuus ruokailuineen alkaa ja muutenkin liikaa tuntemattomia, hälinää jne.

Jos mummo tulisi vain kirkkoon, ap, tiedät, että hän on siellä ja vihkitilasiuuden jälkeen saisit halata häntä ja sinulle jäisi ikuinen muisto siitä, että mummokin oli todistamassa sitä vihkimisen hetkeänne. Juhlaan hän ei voisi osallistua ja tuskin nauttisi juhlasta yhtään. Kirkko paikkana olisi hänelle varmaan tuttu, hän osaisi hahmottaa, missä on.

Me kutsuttiin vaikka oli melko selvää ettei isoäiti voi osallistua häihin kuntonsa vuoksi. Sai siis kutsun mutta ei osallistunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harmillista että nykyään ei jakseta hoitaa itse suvun voimin omia isovanhempia, mutta surullista on se että sen lisäksi ei viitsitä edes juhliin mukaan kutsua koska siitä on liikaa vaivaa. Kuitenkin se mummo on omia lapsia joskus jaksanut hoitaa ja usein vielä lapsenlapsiakin.

Sinäkään et ymmärrä, kuinka paljon siitä on DEMENTOITUNEELLE MUMMOLLE  vaivaa, kun joutuu yllättäen aivan vieraaseen paikkaan vieraitten ihmisten ( vaikka omien perheenjäsenten) joukkoon eikä yhtään ymmärrä, mistä on kyse.

Ettekö te lue otsikkoa, vai miksi vastaatte hyvääpäivää-kirvesvartta? Ei tässä ole kyse tavallisesta vanhasta ihmisestä vaan dementoituneesta!

Suurin osa jotka sinne hoitolaitokseen joutuvat ovat dementoituneita. Itse kävin dementoitunutta (joskus aggressiivista) mummoani viemässä ulkomaailmaan lenkille kerran viikossa aikoinani. Aina se suri palata takaisin laitokseen, minä en kyllä olisi jättänyt sitä kutsumatta mihinkään. Ihminen sekin vielä oli ja ansaitsisi inhimillistä kohtelua vaikka sairautensa takia joskus käyttäyty sopimattomasti.

En käsitä teitä, olen täysin sillä kannalla että mummo kutsutaan, en jaksa uskoa että mummo suuttuu siitä kun pääsee pois sieltä lukitulta osastolta.

Minun anopillani dementia on edennyt siihen pisteeseen, että hän ei halua poistua tutusta ympäristöstään, eli hoitokodista. Jos hän pääsee/joutuu esimerkiksi pihalle ulkoilemaan, hän alkaa itkeä ja huutaa, koska ei tunnista ympäristöään, ja haluaa äkkiä takaisin sisälle. Eli häntä ei todellakaan voi kutsua mihinkään juhliin yms. tapahtumiin. Kyse ei siis ole siitä, että vanhat ja sairaat ihmiset haluttaisiin jotenkin lakaista maton alle, vaan muistisairaudet ovat sen verran pirullisia tauteja, että sairas ihminen ei yksinkertaisesti pärjää oudoissa tilanteissa.

Näihin asioihin ei ole yksiselitteistä vastausta, eiköhän ap itse tiedä parhaiten, että mikä hänen mummolleen on parasta.

Yhdellä tutulla kävi silleen, että raahasivat tuollaisen mummon väkisin häihin, mutta eivät saaneet sitä lähtemään kyydistä (pikkuauto) minnekkään.

Istui sitten siellä autossa koko häiden ajan.

Minulle kutsumatta jättäminen kertoo ulkopuolelle sulkemisesta, samoin kuin se että dementoituneelle suvun tapahtumista vedoten siihen että ei hän muutenkaa muista niistä ihmisistä mitää, ei hän kuitenkaan ole kiinnostunut, ei hän kuitenkaan ole siinä kunnossa että nauttisi osallistumisesta...

Viime jouluna tajusin, että muistisairaalla äidillä oli ihan hirveä jouluaatto juuri siksi, että äiti kärrättiin tutusta omasta kodista meille (eli paikkaan, jota ei tunnista).  Sitä ennen ajateltiin juuri niin, että sairaudesta huolimatta tietysti äiti tulee jouluna mukaan. Mutta ensi jouluna ei enää tule, vaan me lapset mennään äidin luokse ja otetaan joku kiva lounas mukaan tms. Ja tämä nimenomaan siksi, että emme halua kiduttaa äitiä, joka hämmentyy, hätääntyy eikä enää tunnista meitä lapsiaankaan, kun tarpeeksi ahdistuu jouduttuaan vieraaseen paikkaan.

Eli oman kokemuksen perusteella en kutsuisi, mutta kukin äiti / mummo / läheinen on omanlaisensa

Vierailija kirjoitti:

Vain Suomessa. Kunnioitan isovanhempiani sen verran että ei tulisi mieleenkään jättää kutsumatta.

Toki minulla on aina ollut hyvin läheinen suhde heihin ja he ovat minun vaippaa vaihtaneet ja pyllyä pyyhkineet niin paljon että en voisi edes harkita kutsumatta jättämistä.

Vieläkö isovanhempasi tunnistavat sinut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vain Suomessa. Kunnioitan isovanhempiani sen verran että ei tulisi mieleenkään jättää kutsumatta.

Toki minulla on aina ollut hyvin läheinen suhde heihin ja he ovat minun vaippaa vaihtaneet ja pyllyä pyyhkineet niin paljon että en voisi edes harkita kutsumatta jättämistä.

Vieläkö isovanhempasi tunnistavat sinut?

Vaikka en kirjoittanut tuota alkuperäistä, mutta vastaan koska ajattelen juuri noin.

En usko että isoäiti tunnistaa, voi hän ehkä tunnistaa tutuksi, mutta ei siis niin että tietäisi kuka olen.

Saammekohan kohta lukea hoitajan valitusta siitä, kuinka omaiset yrittävät pakottaa hänet vapaapäivänä hoitamaan mummua ventoivieraan häihin.

Häissäkin tunnelma kohoaa, kun papin aamenen jälkeen mummo alkaa suuren ääneen hohottamaan, että nyt pikku-maija pääsee viukomaan. 

Jälkimmäisestä on kokemusta, ja uskokaa pois, tunnelma oli  kaikkea muuta kuin mukava

Me lähetimme kutsun puolisoni mummolle, joka on jonkin verran dementoitunut ja liikkuminen sujuu hitaasti rollaattorin kanssa. Hänelläkin selkeitä päiviä, välillä ei tiedä maailman menosta mitään. Ilahtui kutsusta, mutta itse sanoi että on liian rankkaa lähteä juhliin. Mummo asuu neljän tunnin ajomatkan päässä, mutta samalta suunnalta olisi kyllä ollut tulossa sukulaisia, joiden kyydissä olisi päässyt. Olen oikeastaan aika helpottunut, että ei tullut kun koskaan ei tiedä millainen päivä olisi sattunut. Kenenkään ei tarvinnut olla mummovahdissa ja vaippashowssa mukana, mutta mummolle tuli olo, että hänet on huomioitu, 

Työskentelen itsekin vanhusten parissa ja tiedän liiankin hyvin mitä se arki oikeasti on.

Vierailija kirjoitti:

Saammekohan kohta lukea hoitajan valitusta siitä, kuinka omaiset yrittävät pakottaa hänet vapaapäivänä hoitamaan mummua ventoivieraan häihin.

Häissäkin tunnelma kohoaa, kun papin aamenen jälkeen mummo alkaa suuren ääneen hohottamaan, että nyt pikku-maija pääsee viukomaan. 

Jälkimmäisestä on kokemusta, ja uskokaa pois, tunnelma oli  kaikkea muuta kuin mukava

Miksi kenenkään omaisen pitäisi saada pakottaa hoitajaa osallistumaan?

Omassa työssäni voin ehdottaa omaisille sitä että eivät vie jotakin vanhusta tilaisuuteen vaikka hänet sinne on kutsuttu.

Toisaalta taas aina on löytynyt niitä vapaaehtoisiakin jotka haluavat esim. juhlatilaisuuksiin osallistua vanhuksen kanssa joka sellaiseen haluaa lähteä mutta jolla ei ole esim. imaista joka voisi saattajana toimia.

Yksi ongelma on toki sekin onko ihan järkevää käyttää tuon kaltaiseen tilanteeseen yhteiskunnan varoin palkatun hoitajan työaikaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei jumaliste.. että nyt näiden prinsessapäivien pitää olla vieraita myöden täydellisiä. Lapsethan näistä "sukujuhlista" on jo heitetty ulos, seuraavaksi sit vanhukset, kun eivät näytä enää nätiltä. Pitäisiköhän perustaa sellainen vieraidenvälityspalvelu? Hommaisi komeita ja ruskettuneita Östermalmilais-nuoria, jotka sitten tuntiveloituksella skoolaisi hääparin valokuvissa.

Hei,

Oletko koskaan ollut tekemisissä muistisairaan vanhuksen kanssa? AP selvästi välittää Mummostaan. Käyttäytymishäiriöt voivat olla pahoja, saattaa esim. haukkua ja arvostella muita, tehdä alleen, ei tunne lapsiaan, ahdistuu vieraista ihmisistä, ei jaksa istua yhtään paikoillaan ym.

Mummo ei välttämättä itsekään nauti tilanteesta. Jos mahdollista hän voisi käväistä häissä hetken. Hyvä idea on myös viedä mummolle kakkua ja näyttää kuvia jälkeenpäin.

T. Dementiaosaston hoitaja

Tähänhän ei ole mitään yhtä oikeaa vastausta. On dementikkoja, jotka ilahtuvat kutsusta vaikka eivät pääsisikään, on dementikkoja, jotka menevät sekaisin kutsusta (esim. se, joka oli tulossa jouluaterialle monta viikkoa etukäteen), on dementikkoja, jotka jaksavat vihkimisen, on dementikkoja, jotka jaksaisivat koko juhlan, on dementikkoja, joita ahdistaa kokonaan hoitopaikasta lähtö.

Itse sanoisin, että tehkää päätös mummon kunnon mukaan lähempänä päivämäärää. Ja mummon omaa viihtymistä ajatellen, tutun hoitajan palkkaaminen hyvä idea.

- dementiaosastolla työskentevä hoitaja

Olen joskus ollut vapaapäivänäni vanhuksen saattajana häissä. Laitoin juhlakuntoon palvelutalossa, yhdessä mentiin taksilla kirkkoon ja juhlapaikalle ja siellä avustin ruokailussa, liikkumisessa ja wc-asioissa. Kahdeksan tunnin keikka ja sain siitä muistaakseni 150 € korvauksen. Juhlien jälkeen saattelin mummon takaisin ja jelppasin nukkumaan. Kyseessä oli sulhasen ms-tautia sairastava isoäiti.

Meillä on nimiäiset tulossa enkä todellakaan kutsu mummoa vaikka haluaisinkin. Alzheimer on pehmittänyt pään niin että paha mieli tulisi kaikille. Mummo ei muista mitään ja on välillä aggressiivinen.

Kannattaa mietti teidänkin kutsua. Haluaako pahan mielen tärkeänä päivänä vai viettää juhlan täysjärkisten kanssa?