Moraalinen dilemma: dementoituneelle isoäidille kutsu häihin vai ei?

Älä missään tapauksessa lähetä kutsua! Mummon voinnin mukaan voit toki päättää myöhemmin tuleeko hän mukaan vai ei, mutta omasta dementoituneesta mummosta opin, että mistään menoista ei koskaan puhuta mitään etukäteen. Siinä kävi nimittäin niin, että mummon elämä meni täysin sekaisin (esim jouluaterialle oli tulossa kaksi viikkoa etukäteen joka päivä. Parhaana päivänä soitti kaksi kertaa, että koska tullaan hakemaan ja oli selvästi ahdistunut asiasta). Sama juttu tapahtuman jälkeen, oli aivan sekaisin monta viikkoa. Dementia on kamala sairaus ja jossain vaiheessa on hyväksyttävä, ettei läheinen voi enää osallistua hoivakodin ulkopuolisiin menoihin. Yleensä näitä "tottakai mummo pitää kutsua" kommentteja tulee ihmisiltä, joilla ei ole kokemusta tuosta sairaudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli vastaava tilanne molempien miehen mummojen kanssa (minun molemmat jo kuolleet ennen häitä, toiselle ehdin onneksi kertoa kosinnasta, toista en ehtinyt ikinä itsekään tavata.)

Molemmat miehen mummot tulivat häihimme kunniavieraina. vaikka matkaa noin 2h. Molemmille tämä oli tärkeää. Ja meille. Toinen kuoli kun meidän esikoinen, hänen eka ja ainoa lapsenlapsenlapsi oli 2v. Toinen kun esikko oli 4v ja toinen 1v..

Ehkä vähän hankalaa oli, mutta tärkeää.

Mutta olivatko dementoituneita? Jos eivät, niin aivan eri asia eikä lainkaan vertailukelpoinen.

Itse sanoisin, että älä kutsu. Ainakaan jos "taakka" jää äitisi/tätisi harteille. Mielestäni olisi melko itsekäskin teko tuolloin. Kutsuisit mummon jotta saisit ns. omantunnon puhtaaksi mutta muut joutuisivat kantamaan vastuun. Näin kärjistetysti sanottuna. Ja muutenkin, kuten kerroit niin tuskin mummosi edes nauttisi häistä, joten miksi kutsuisit (muuten kuin siksi että "niin kuuluu tehdä").

Tuo ulkopuolinen avustajakin vähän niin ja näin, mummosi tuntisi olonsa varmaan ahdistuneeksi vieraista ihmisistä ympärillä ja lisäksi vielä joku vieras hoitaja. (Ja btw, itse toimin SPR:n ystäväpalvelussa, eikä tällainen ns. seuraneitinä-olo ole toiminnan ideana. Lisäksi vaatii mielestäni jonkinlaisen koulutuksen/kokemuksen dementiapotilaista, että pystyy luontevasti olemaan vanhuksen kanssa. Lähinnä siis niin ettei vanhus ahdistu lisää kun kokematon ihminen vierellä).

Toivottavasti ei ollut kärkkäästi ilmaistu, mutta mielipiteeni oli tämä.

Eikös tuo sano, että tilanne oli vastaava? Miksi intät? Ärsyttää, että joku on toiminut toisin kuin sinö toimisit, ja siksi pitää inttää?

Ohis

En kutsuisi. Loppukesään mennessä saattaa tilanne olla muutenkin edennyt pahemmaksi.

Älä kutsu, ei ole hyvä idea. Parhaassakaan tapauksessa se ei tule menemään kovin hyvin, joten hyvä ajatuksesi päätyy jonkinlaiseen pettymykseen ja dementoitunut henkilö ottaa tahtomattaan päivästänne pääroolia ja voi tulla paha mieli monelle... Ei hän osaa kaivata sitä kutsua, jos taso on jo tuo kuten kerrot olevan, eikä asiaa tarvitse mainostaa hänelle ennen eikä jälkeen häiden. Käy katsomassa palvelutalossa, niin on parasta. Noin suuri hälinä mitä isoissa häissä on, voi tuoda todella yllättäviäkin tilanteita eteenne. Kyllä pitää osata olla terveellä tavalla "itsekäskin" ja käyttää välillä järkeä tunteen sijasta.

Muistan oman äitini kohdalta, kun hänen dementiasairautensa oli vasta aluillaan. Olimme sukulaisen häissä ja huomasin parin tunnin jälkeen äitini hämmennyksen ja epävarmuuden sekä epämukavan olon, pienen ahdistuksenkin, jonka aiheutti vieras ympäristö ja suuri ihmismäärä.

Lähdimme pois häistä hänen takiaan, heti, kun huomasin hänen tilansa. Äidin olo koheni heti, kun pääsi takaisin kotiinsa, oikeastaan jo autossa, ihan vaan oman väen kesken.

Ymmärrän hyvin, että isovanhemmat halutaan kutsua merkittävään tapahtumaan, mutta dementoituneen kohdalla asiaa tulee ajatella ko. henkilön kautta.

Kylläpä te jotkut olette uskomattoman itsekeskeisiä ja niuhoja! Mummo mukaan hoitajan kanssa. Niin pitkäksi aikaa kuin jaksaa. Ihminen nauttii muiden ihmisten seurasta ja mukana olemisesta vielä sittenkin kun ei paljon muuta maailmanmenosta enää ymmärrä. Älkää riistäkö mukana olemisen iloa vanhuksiltanne! 

Vierailija kirjoitti:

Entä jos isoäitisi tulisi vain vihkimisen ajaksi?

Dementoituneen omaishoitajana minäkin ehdottaisin tätä vaihtoehtoa. Hän on sentään vanhanajan ihminen, eikä nykyiset hääjuhlat ole sitä, mitä hän on tottunut. Jos vihkiminen on kirkossa, se riittää hänelle, ja sitten vaikka häätarjoilusta jotain hänelle mukaan.

Dementoituneet voivat hyvinkin skarpata ja osata käyttäytyä juhlissa. Kuitenkin isoäidin kannalta vieraat ihmiset ja hälinä tekevät elämän vain entistä sekavammaksi. Sen sijaan yksiselitteinen kirkkovihkiminen on sellainen tapahtuma, joka voi jäädä hänelle tunnemuistiin, vaikka ei varsinaisesti edes tiedä, kenestä ja mistä tapahtumasta on kyse. Hänellä on hyvä mieli siitä, että jotain mukavaa on tapahtunut, ja kuitenkin elämä on hallinnassa ja jatkuu tavalliseen tapaan.

Missään tapauksessa ei kannata ottaa mummoa koko juhlaan aamusta iltaan, sillä normaalit rutiinit rikkova tapahtuma saa dementikon sekavaksi pitkäksi aikaa. Esimerkki omasta kokemuksesta: illalla käytiin mummon lapsen syntymäpäivillä, ja seuraavana päivänä ilahtui kovasti kun näki tutun pihan ikkunastaan "kyllä minä nyt tiedän missä olen, kun tuossa on tuo jossa äiti ... " No ei se ollut "äidin", mutta mitä väliä kuin kuitenkin löysi itsensä kotoa. Sillä kertaa ei sentään oltu poissa kotoa monta tuntia ja paikalla oli vain muutamia aivan tuttuja ihmisiä, mutta sekin jo sekoitti.

Minulla äiti on dementoitunut, Alzheimeria sairastaa. Ei kyllä tullut mieleenkään jättää kutsumatta tyttären rippijuhliin muun suvun ja ystävien mukana. Hänellä on myös hyviä päiviä, jolloin ymmärtää jonkun verran maailmanmenosta, ja jos hänelle silloin olisi valjennut, että hänet jätettiin ainoana pois perhejuhlasta, niin se olisi syvästi loukkaavaa. Minä emäntänä sitten vahdin äitiä ja kävin kalastamassa ulko-ovelta ja muistutin, kuka on kuka.

Lisäksi kun kyse on juhlista, joissa on läsnä sukua ja ystäviä, muille voi kertoa - jos joku nyt ei vielä asiaa tiedä, että äiti/mummo on dementoitunut. Aikuiset ihmiset osaavat käyttäytyä ja olla noteeraamatta, jos vanhukselta pullahtaa suusta jotakin outoa.

Minusta idea kysyä mummon hoitolaitoksesta apua on hyvä, koska he siellä ovat alan ammattilaisia ja tuntevat mummon. Kunnon korvaus kehiin, tietenkin.

Vierailija kirjoitti:

Ei jumaliste.. että nyt näiden prinsessapäivien pitää olla vieraita myöden täydellisiä. Lapsethan näistä "sukujuhlista" on jo heitetty ulos, seuraavaksi sit vanhukset, kun eivät näytä enää nätiltä. Pitäisiköhän perustaa sellainen vieraidenvälityspalvelu? Hommaisi komeita ja ruskettuneita Östermalmilais-nuoria, jotka sitten tuntiveloituksella skoolaisi hääparin valokuvissa.

Sulla on paha olo ja johonkin nyt vaan pitää saada purettua tunteet? Ei nimittäin kovin hyvin istu tuo ilkeilevä kommenttisi tähän ketjuun, kun ap nimenomaan toivoi mummoa paikalle...

Vieras12345 kirjoitti:

Älä missään tapauksessa lähetä kutsua! Mummon voinnin mukaan voit toki päättää myöhemmin tuleeko hän mukaan vai ei, mutta omasta dementoituneesta mummosta opin, että mistään menoista ei koskaan puhuta mitään etukäteen. Siinä kävi nimittäin niin, että mummon elämä meni täysin sekaisin (esim jouluaterialle oli tulossa kaksi viikkoa etukäteen joka päivä. Parhaana päivänä soitti kaksi kertaa, että koska tullaan hakemaan ja oli selvästi ahdistunut asiasta). Sama juttu tapahtuman jälkeen, oli aivan sekaisin monta viikkoa. Dementia on kamala sairaus ja jossain vaiheessa on hyväksyttävä, ettei läheinen voi enää osallistua hoivakodin ulkopuolisiin menoihin. Yleensä näitä "tottakai mummo pitää kutsua" kommentteja tulee ihmisiltä, joilla ei ole kokemusta tuosta sairaudesta.

Äläpä puhu läpiä päähäsi. Tuo on sitä paitsi yksilöllistä, miten dementikko reagoi. Semmoinen ahdistus voi olla jonkun reagointitapa, toinen taas hössöttää (ja on varmaan hoitajien kannalta riesa), mutta saa siitä samalla päiviinsä sisältöä ja iloa. Kannattaa päättää tapauskohtaisesri ja vaikka kysyä hoitajilta neuvoa.

28

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä te jotkut olette uskomattoman itsekeskeisiä ja niuhoja! Mummo mukaan hoitajan kanssa. Niin pitkäksi aikaa kuin jaksaa. Ihminen nauttii muiden ihmisten seurasta ja mukana olemisesta vielä sittenkin kun ei paljon muuta maailmanmenosta enää ymmärrä. Älkää riistäkö mukana olemisen iloa vanhuksiltanne! 

Ei tässä ole kyse niuhottamisesta vaan vanhuksen omasta edusta ja tarkoituksenmukaisesta toiminnasta. Sinä et tiedä mitään dementiasta etkä siitä, mitä muiden ihmisten seurasta 'nauttiminen' on silloin, kun ei ymmärrä, mitä ympärillä tapahtuu. Kuvittelepa, että tätä lukiessasi yhtäkkiä huomaisit olevasi keskellä Samarkandin toria ... dementoituneesta mummosta voi tuntua ihan samalta lapsenlapsen hääjuhlissa, kun hän ei muista, missä ollaan, miksi ja ketä ovat nämä kaikki vieraan ihmiset.

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä te jotkut olette uskomattoman itsekeskeisiä ja niuhoja! Mummo mukaan hoitajan kanssa. Niin pitkäksi aikaa kuin jaksaa. Ihminen nauttii muiden ihmisten seurasta ja mukana olemisesta vielä sittenkin kun ei paljon muuta maailmanmenosta enää ymmärrä. Älkää riistäkö mukana olemisen iloa vanhuksiltanne! 

Oletko lukenut täällä olevia viestejä? Useampi on kertonut omakohtaisesta kokemuksesta siitä, miten muistisairas saattaa ahdistua ja kärsiä juhlahumuss / vieraassa ympäristössä.

Minusta tuntuu, että monella menee dementia ja vanhuus sekaisin. Täysillä käyvä vanhus on aivan eri asia kuin dementoitunut ihminen (dementiaakin on eri asteita, pikkusen unohtelee --> vihannes). Täysillä käyvä vanhus osaa prosessoida ja ajatella, ja jopa itse päättää mitä jaksaa ja mitä ei. Pahasti dementoitunut ei enää omalla järjellä  ymmärrä ympäristöään.

Minusta osoittaa suurta ymmärtämättömyytta haukkua ihmisiä itsekeskeisiksi niuhoiksi jos he eivät halua dementikkoa kiusata juhlahumulla.

Tai sitten oletkin oikeassa, olen todella itsekeskeinen ja niuho, kun en ole dementoitunutta äitiäni vuosikausiin enää kutsunut perhejuhliin. Mukava lisä siihen suruun, että äiti on menetetty toiseen maailmaan, täynnä ahdistusta ja tuntematonta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei jumaliste.. että nyt näiden prinsessapäivien pitää olla vieraita myöden täydellisiä. Lapsethan näistä "sukujuhlista" on jo heitetty ulos, seuraavaksi sit vanhukset, kun eivät näytä enää nätiltä. Pitäisiköhän perustaa sellainen vieraidenvälityspalvelu? Hommaisi komeita ja ruskettuneita Östermalmilais-nuoria, jotka sitten tuntiveloituksella skoolaisi hääparin valokuvissa.

Sulla on paha olo ja johonkin nyt vaan pitää saada purettua tunteet? Ei nimittäin kovin hyvin istu tuo ilkeilevä kommenttisi tähän ketjuun, kun ap nimenomaan toivoi mummoa paikalle...

Toivoiko? Eikö pikemminkin "ollako kutsumatta vai ollako kutsumatta"?

Älä kutsu juhlaan, mutta mene käymään hänen luonaan häiden jälkeen, vie vaikka pala hääkakkua ja juotte kahvit.

Vierailija kirjoitti:

Ei jumaliste.. että nyt näiden prinsessapäivien pitää olla vieraita myöden täydellisiä. Lapsethan näistä "sukujuhlista" on jo heitetty ulos, seuraavaksi sit vanhukset, kun eivät näytä enää nätiltä. Pitäisiköhän perustaa sellainen vieraidenvälityspalvelu? Hommaisi komeita ja ruskettuneita Östermalmilais-nuoria, jotka sitten tuntiveloituksella skoolaisi hääparin valokuvissa.

Onko sulla edes mitään käsitystä dementiasta, suurisuu? Aloittajan tapauksessa ei ole enää kyse mistään asioita unohtelevasta höppänästä mummista, vaan vaipat housussa (tai viittä vaille) olevasta ikävä kyllä täysin osan aivokapasiteetistaan menettäneestä ihmisestä, ihmisestä, joka tahtomattaan aiheuttaa tosi näyttäviäkin tilanteita, eikä positiivisessa mielessä. Se on todella surullinen sairaus ihan kaikille osapuolille, eikä siinä auta tuollainen syyllistäminen ja lässytys! Häpeäisit, mutta tuskin osaat.

Voi kun sulla olisi hieman enemmän tietoa ja omakohtaista kokemusta elämästä, ennen kuin menet haukkumaan asiallista asiaa pohtivaa aloittajaa. Itsekin ehdotin ettei kutsuisi, eikä tosiaankaan ole kyse empatian puutteesta tai siitä että minkään pitäisi ajatusmaailmassani olla täydellistä, vaan kyse on siitä että tiedän mitä se on kun dementoitunut ihminen on tilanteessa missä hän ei hanskaa siitä tilanteesta enää mitään. Kenelleköhän se olisi ilo? Ei ainakaan sille panikoituvalle potilaalle, ja tuskin läheisillekään, jos läheisillä yhtään raksuttaa.

Vakavasti dementoituneelle on kaikkein parasta saada pitää edes se jokin tuttuus ja turvallinen rakenne päivissään, eikä sekavan ihmisen vieminen meluisaan ja dementikon kannalta katsottuna täysin outoon ja sekavaan tilaisuuteen ikävä kyllä tue sitä.

Vain Suomessa. Kunnioitan isovanhempiani sen verran että ei tulisi mieleenkään jättää kutsumatta.

Toki minulla on aina ollut hyvin läheinen suhde heihin ja he ovat minun vaippaa vaihtaneet ja pyllyä pyyhkineet niin paljon että en voisi edes harkita kutsumatta jättämistä.

Ehkä se kovaääninen ympäristö ja iso määrä tuntemattomia ihmisiä ei ole hyväksi isoäidille. Mutta jos kutsut niin voitteko palkata henkilökohtaisen avustajan päiväksi?

Varmaan Apn kaltaiset ihmiset sitten valittaa että Suomen vanhustenhoito on heikolla tasolla. Samalla kun itse ei viitsi omalle mummolleen hankkia avustajaa häihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä te jotkut olette uskomattoman itsekeskeisiä ja niuhoja! Mummo mukaan hoitajan kanssa. Niin pitkäksi aikaa kuin jaksaa. Ihminen nauttii muiden ihmisten seurasta ja mukana olemisesta vielä sittenkin kun ei paljon muuta maailmanmenosta enää ymmärrä. Älkää riistäkö mukana olemisen iloa vanhuksiltanne! 

Ei tässä ole kyse niuhottamisesta vaan vanhuksen omasta edusta ja tarkoituksenmukaisesta toiminnasta. Sinä et tiedä mitään dementiasta etkä siitä, mitä muiden ihmisten seurasta 'nauttiminen' on silloin, kun ei ymmärrä, mitä ympärillä tapahtuu. Kuvittelepa, että tätä lukiessasi yhtäkkiä huomaisit olevasi keskellä Samarkandin toria ... dementoituneesta mummosta voi tuntua ihan samalta lapsenlapsen hääjuhlissa, kun hän ei muista, missä ollaan, miksi ja ketä ovat nämä kaikki vieraan ihmiset.

Olen töissä dementiayksikössä, joten enköhän mä jotakin tiedä.  Minusta on surullista, että monet omaiset hylkäävät vanhuksensa laitoksiin, eivätkä ota mukaan perhetilaisuuksiin edes osaksi aikaa. Siinä vaiheessa kun sairaus on jo pitkälle edennyt ei enää voi mutta niin kauan kun voi niin kannattaa ottaa mukaan, sillä näillä ihmisillä on myös kirkkaita hetkiä.

Vierailija kirjoitti:

Vieras12345 kirjoitti:

Älä missään tapauksessa lähetä kutsua! Mummon voinnin mukaan voit toki päättää myöhemmin tuleeko hän mukaan vai ei, mutta omasta dementoituneesta mummosta opin, että mistään menoista ei koskaan puhuta mitään etukäteen. Siinä kävi nimittäin niin, että mummon elämä meni täysin sekaisin (esim jouluaterialle oli tulossa kaksi viikkoa etukäteen joka päivä. Parhaana päivänä soitti kaksi kertaa, että koska tullaan hakemaan ja oli selvästi ahdistunut asiasta). Sama juttu tapahtuman jälkeen, oli aivan sekaisin monta viikkoa. Dementia on kamala sairaus ja jossain vaiheessa on hyväksyttävä, ettei läheinen voi enää osallistua hoivakodin ulkopuolisiin menoihin. Yleensä näitä "tottakai mummo pitää kutsua" kommentteja tulee ihmisiltä, joilla ei ole kokemusta tuosta sairaudesta.

Äläpä puhu läpiä päähäsi. Tuo on sitä paitsi yksilöllistä, miten dementikko reagoi. Semmoinen ahdistus voi olla jonkun reagointitapa, toinen taas hössöttää (ja on varmaan hoitajien kannalta riesa), mutta saa siitä samalla päiviinsä sisältöä ja iloa. Kannattaa päättää tapauskohtaisesri ja vaikka kysyä hoitajilta neuvoa.

28

Onko sinulla mitään käsitystä siitä, mitä käytännössä tarkoittaa "saa päiviinsä sisältöä", kun kyse on dementoituneesta? Se "sisältö" on nimittäin pahimmissa tapauksessa silmitöntä riehumista yötä päivää  - kyllä, olen nähnyt sen ja tänäkin päivänä kadun, että en soittanut ambulanssia hakemaan vaan lähdin itse viemään päivystykseen. Hänet nimittäin lähetettiin paljon rauhallisemmassa kunnossa laitoksesta psykogeriatriselle.

Tässä tapauksessa se on ap, josta tuntuu siltä, että isoäitikin kuuluu juhlaan. Itsekästä tässä tapauksessa olisi repiä hänet tutusta ympäristöstä juhlan kulissiksi siksi, kun eräät tässäkin keskustelussa ajattelevat täsmälleen päin vastoin, eli että itsekästä oli jättää kutsumatta. Tiedän, mitä kirjoitan kun juuri löysin tyttäreni rippikuvan, jossa oli mummo tyttären käsipuolessa. Se taisikin olla viimeinen juhla, johon hän osallistui. Mukana oli vain mummolle tuttuja läheisiä sukulaisia, mutta ei hän silti tuntenut enää edes omia lapsiaan. Olihan se vielä silloin mummolle mukavaa, kun oli fyysisesti hyvässä kunnossa eikä erityistä vahtimista tarvinnut. Oma väki kun tunsi hänet ja tiesi, mistä on kyse.

Osa omaisista oli jo silloin sitä mieltä, että ei kannata kun hän ei itse siitä paljonkaan ymmärrä, eikä hän kaikkien samana kesänä ripille tai ylioppilaaksi päässeitten lastenlasten juhlissa ollutkaan..