Lakimies vastaa

Vierailija kirjoitti:

Äitini erosi ja meni uudelleen naimisiin. Äitini omistaa omakotitalon, josta vielä vähän velkaa ja uusi mies ilmeisesti myös ottanut lainaa nimiinsä. Miehellä ei ole lapsia. Miten perinnönjako menee, jos mies kuolee tai jos äitini kuolee? Periikö miehen sukulaiset puolet talosta?

Tarkoitus olisi, että perintö jäisi minulle ja siskolleni. Miten tämä pitää hoitaa?

Palataan huomenna juttuun

Kiitos kysymyksistä ja hyvää yötä kaikille!

Vierailija kirjoitti:

Äitini erosi ja meni uudelleen naimisiin. Äitini omistaa omakotitalon, josta vielä vähän velkaa ja uusi mies ilmeisesti myös ottanut lainaa nimiinsä. Miehellä ei ole lapsia. Miten perinnönjako menee, jos mies kuolee tai jos äitini kuolee? Periikö miehen sukulaiset puolet talosta?

Tarkoitus olisi, että perintö jäisi minulle ja siskolleni. Miten tämä pitää hoitaa?

Äitisi siis omistaa kiinteistön. Miehestä ei tule kiinteistön omistajaa, vaikka hän ottaisi lainaa nimiinsä tai sitä muuten vaan käytännössä maksaa. Eri asia on olisiko eron sattuessa tällaisessa tilanteessa "miehellä" oikeus saada hyvitystä.

Silloin kun aviopuolisoista toinen kuolee, niin ensin toimiteaan ositus, periaatteessa samalla tavalla kuin jos olisi erottu elinaikana. Tärkeä poikkeus tästä on, että jos eloon jäävä leski on varakkaampi kuin ensiksi kuollut, niin leskellä ei ole velvollisuutta luovuttaa tasinkoa (siis summa jolla tasataan, että molemmat saa 50/50) ensiksi kuolleen kuolinpesälle.

Eli jos muuta varallisuutta ei ole ja siis äitisi on rikkaampi niin hän ei ole velvollinen luovuttamaan tasinkoa "miehen" kuolinpesälle. Siinä tapauksessa, että kuolin järjestys on toinen, niin leskeksi jääneellä miehellä on oikeus saada tasinkoa äitisi kuolinpesästä.

Koska äitisi miehellä ei ole rintaperillisiä, niin äitisi (leski) perii hänet. Äitisi kuoltua hänen mieheltään saama perintö "hyppää" takaisin miehen sukuu, niin sanotuille toissijaisille perillisille.. Viittaan aikaisemmissa viesteissäni kirjoitettuun.

Kertomasi tarkoitus voidaan hoitaa testamentilla. Koska äitisi miehellä ei ole rintaperillisiä (lapset ja niiden lapset) hänellä ei ole lakiosaperillisiä, eli hän saa vapaasti testamentata omaisuutensa kenelle haluaa.

Suosittelen, että otatte yhteyttä lainoppineeseen avustajaan.

Vierailija kirjoitti:

Kävin (henkilö A) eilen salilla (yritys B). Nyt on rintalihakset ihan saatanan jumissa (henkilö A). Kuka korvaa?

Tähn ensimmäisten joukossa tulleeseen erittäin mielenkiintoiseen kysymykseen jäi vastaamatta...

Ja tässä vastaus: Vahingonkorvauksen perusedellytkset ovat 1.että on aiheutunut vahinkoa 2.vastuu peruste (esim. tuottamukselinen menettely, ankara vastuu) 3. ja että on olemassa syy-yhteys vastuuperusteen ja aiheutneen vahingon välillä.

Pitäisin lihasten kipeytymistä normaalina ja jopa positiivisena asiana sali treenin jälkeen (täsähän ei puhuta treenistä, mutta oletan, ettei henkilö A vain "käynyt" salilla vaan myös treenasi). Ja mitä saatanallisempi jumi sen parempi. Ei kipuu ei hyötyy. Näin ollen mitään korvattavaa vahinkoa ei ole aiheutunut, joten korvaus ei tule kyseeseen.

Onko lapsella aikuisena oikeus saada syntymäkodistaan henkilökohtainen omaisuutensa? Aikoinaan opiskelemaan lähtiessä vanhempien taloon on jäänyt päiväkirjat, kirjeet, kirjat, koulumateriaalit, vaatteita, pelejä, leikkikaluja yms. tunnearvoista tavaraa. Valitettavasti persoonallisuushäiriöinen äiti panttaa tai on hävittänyt lapsensa omaisuutta. Entä kun lukollisessa pihavarastossa on ollut säilytyksessä lapsen huonekaluja, jotka ovat hävinneet, samasta syystä kuin edellä, mitä lapsi voi tehdä?

Vierailija kirjoitti:

Onko lapsella aikuisena oikeus saada syntymäkodistaan henkilökohtainen omaisuutensa? Aikoinaan opiskelemaan lähtiessä vanhempien taloon on jäänyt päiväkirjat, kirjeet, kirjat, koulumateriaalit, vaatteita, pelejä, leikkikaluja yms. tunnearvoista tavaraa. Valitettavasti persoonallisuushäiriöinen äiti panttaa tai on hävittänyt lapsensa omaisuutta. Entä kun lukollisessa pihavarastossa on ollut säilytyksessä lapsen huonekaluja, jotka ovat hävinneet, samasta syystä kuin edellä, mitä lapsi voi tehdä?

Kyseessä on omistusoikeus irtaimeen esineeseen. Omistusoikeus ei vanhene, eli "aikuinen lapsi" omistaa ne vielä. Näkisin, niin, että koska syntymäkoti ei ole enään tämä lapsen koti, niin häne ei voi mennä sinne omine lupineen. Kyseeseen saattaa tulla muutoin esim. kotirauhan rikkominen/oman käden oikeus. 

Periaatteessa olisi mahdollista hakea käräjoikeudelta tuomiota, jossa äiti velvoitetaan luovuttamaan hallussaan oleva x:lle kuuluva irtainomaisuus, tällainen päätös olisi sitten pantavissa täytäntöön ulosottoviranomaisten toimesta jos tämä äiti ei tuomiota vapaahetoisesti noudata... Empä oikein keksi muuta vaihtoehto.. Noin niinkuin juridisesti..

Tietysti jos äitiällä olisi edunvalvoja, niin hänen kanssaan kannattaisi neuvotella... 

Surullinen tarina...

Lakimies/ap kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko lapsella aikuisena oikeus saada syntymäkodistaan henkilökohtainen omaisuutensa? Aikoinaan opiskelemaan lähtiessä vanhempien taloon on jäänyt päiväkirjat, kirjeet, kirjat, koulumateriaalit, vaatteita, pelejä, leikkikaluja yms. tunnearvoista tavaraa. Valitettavasti persoonallisuushäiriöinen äiti panttaa tai on hävittänyt lapsensa omaisuutta. Entä kun lukollisessa pihavarastossa on ollut säilytyksessä lapsen huonekaluja, jotka ovat hävinneet, samasta syystä kuin edellä, mitä lapsi voi tehdä?

Kyseessä on omistusoikeus irtaimeen esineeseen. Omistusoikeus ei vanhene, eli "aikuinen lapsi" omistaa ne vielä. Näkisin, niin, että koska syntymäkoti ei ole enään tämä lapsen koti, niin häne ei voi mennä sinne omine lupineen. Kyseeseen saattaa tulla muutoin esim. kotirauhan rikkominen/oman käden oikeus. 

Periaatteessa olisi mahdollista hakea käräjoikeudelta tuomiota, jossa äiti velvoitetaan luovuttamaan hallussaan oleva x:lle kuuluva irtainomaisuus, tällainen päätös olisi sitten pantavissa täytäntöön ulosottoviranomaisten toimesta jos tämä äiti ei tuomiota vapaahetoisesti noudata... Empä oikein keksi muuta vaihtoehto.. Noin niinkuin juridisesti..

Tietysti jos äitiällä olisi edunvalvoja, niin hänen kanssaan kannattaisi neuvotella... 

Surullinen tarina...

Niin kanteessa/tuomiossa pitäisi siis yksilöidä tarkasti mitä omaisuutta se koske.. Mutta tuskimpa tällaista tuomita lähdetään hakemaan..

Lakimies/ap kirjoitti:

Lakimies/ap kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko lapsella aikuisena oikeus saada syntymäkodistaan henkilökohtainen omaisuutensa? Aikoinaan opiskelemaan lähtiessä vanhempien taloon on jäänyt päiväkirjat, kirjeet, kirjat, koulumateriaalit, vaatteita, pelejä, leikkikaluja yms. tunnearvoista tavaraa. Valitettavasti persoonallisuushäiriöinen äiti panttaa tai on hävittänyt lapsensa omaisuutta. Entä kun lukollisessa pihavarastossa on ollut säilytyksessä lapsen huonekaluja, jotka ovat hävinneet, samasta syystä kuin edellä, mitä lapsi voi tehdä?

Kyseessä on omistusoikeus irtaimeen esineeseen. Omistusoikeus ei vanhene, eli "aikuinen lapsi" omistaa ne vielä. Näkisin, niin, että koska syntymäkoti ei ole enään tämä lapsen koti, niin häne ei voi mennä sinne omine lupineen. Kyseeseen saattaa tulla muutoin esim. kotirauhan rikkominen/oman käden oikeus. 

Periaatteessa olisi mahdollista hakea käräjoikeudelta tuomiota, jossa äiti velvoitetaan luovuttamaan hallussaan oleva x:lle kuuluva irtainomaisuus, tällainen päätös olisi sitten pantavissa täytäntöön ulosottoviranomaisten toimesta jos tämä äiti ei tuomiota vapaahetoisesti noudata... Empä oikein keksi muuta vaihtoehto.. Noin niinkuin juridisesti..

Tietysti jos äitiällä olisi edunvalvoja, niin hänen kanssaan kannattaisi neuvotella... 

Surullinen tarina...

Niin kanteessa/tuomiossa pitäisi siis yksilöidä tarkasti mitä omaisuutta se koske.. Mutta tuskimpa tällaista tuomita lähdetään hakemaan..

Omaisuus pystyttäisiin melko tarkastikin yksilöimään, mm. pihavarastotavarat on valokuvattu. Syntymäkotiin omine lupineen on poissuljettu mielestäkin, äidin kanssa ajan myötä välit ovat menneet poikki. Äidillä ei ole edunvalvojaa, koska isä paapoo äitiä. Tarkoitatko, että asiaa kannattaisi lähteä selvittämään heti käräjäoikeuden kautta, vai kannattaisiko ensin pyytää poliisilta apua paikan päälle? Tuskin tämä ainoa surullinen tällainen tarina tässä maassa on, vastaavista tapauksista ei vaan tahdo löytyä netistä tietoa, miten ne on ratkaistu. Meidän perheen kohdalla on ollut niin, että äiti on saanut vain lisää puhtia muidenkin omaisuuden haltuunottoon, kun kukaan ei ole uskaltanut siihen radikaalimmin puuttua.

Vierailija kirjoitti:

Lakimies/ap kirjoitti:

Lakimies/ap kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko lapsella aikuisena oikeus saada syntymäkodistaan henkilökohtainen omaisuutensa? Aikoinaan opiskelemaan lähtiessä vanhempien taloon on jäänyt päiväkirjat, kirjeet, kirjat, koulumateriaalit, vaatteita, pelejä, leikkikaluja yms. tunnearvoista tavaraa. Valitettavasti persoonallisuushäiriöinen äiti panttaa tai on hävittänyt lapsensa omaisuutta. Entä kun lukollisessa pihavarastossa on ollut säilytyksessä lapsen huonekaluja, jotka ovat hävinneet, samasta syystä kuin edellä, mitä lapsi voi tehdä?

Kyseessä on omistusoikeus irtaimeen esineeseen. Omistusoikeus ei vanhene, eli "aikuinen lapsi" omistaa ne vielä. Näkisin, niin, että koska syntymäkoti ei ole enään tämä lapsen koti, niin häne ei voi mennä sinne omine lupineen. Kyseeseen saattaa tulla muutoin esim. kotirauhan rikkominen/oman käden oikeus. 

Periaatteessa olisi mahdollista hakea käräjoikeudelta tuomiota, jossa äiti velvoitetaan luovuttamaan hallussaan oleva x:lle kuuluva irtainomaisuus, tällainen päätös olisi sitten pantavissa täytäntöön ulosottoviranomaisten toimesta jos tämä äiti ei tuomiota vapaahetoisesti noudata... Empä oikein keksi muuta vaihtoehto.. Noin niinkuin juridisesti..

Tietysti jos äitiällä olisi edunvalvoja, niin hänen kanssaan kannattaisi neuvotella... 

Surullinen tarina...

Niin kanteessa/tuomiossa pitäisi siis yksilöidä tarkasti mitä omaisuutta se koske.. Mutta tuskimpa tällaista tuomita lähdetään hakemaan..

Omaisuus pystyttäisiin melko tarkastikin yksilöimään, mm. pihavarastotavarat on valokuvattu. Syntymäkotiin omine lupineen on poissuljettu mielestäkin, äidin kanssa ajan myötä välit ovat menneet poikki. Äidillä ei ole edunvalvojaa, koska isä paapoo äitiä. Tarkoitatko, että asiaa kannattaisi lähteä selvittämään heti käräjäoikeuden kautta, vai kannattaisiko ensin pyytää poliisilta apua paikan päälle? Tuskin tämä ainoa surullinen tällainen tarina tässä maassa on, vastaavista tapauksista ei vaan tahdo löytyä netistä tietoa, miten ne on ratkaistu. Meidän perheen kohdalla on ollut niin, että äiti on saanut vain lisää puhtia muidenkin omaisuuden haltuunottoon, kun kukaan ei ole uskaltanut siihen radikaalimmin puuttua.

Siis voihan sitä poliisin kautta yrittää, mutta mielestäni poliisilla ei ole oikeutta mennä sieltä kotoa mitään hakemaan... Olen kyllä kuullut, että poliisi on joskus tavallaan toimittanut häädön ilman tuomioistuimen päätöstä vaikka näin ei kyllä saisi tehdä... Saattaahan olla, että äitimuori hieman rauhoittuu jos maija ajaa pihalle ja setät tulee juttelemaan ja tilanne sillä tavalla lähtisi purkaantumaan..

Ehkä kannattaisi myös neuvotella isän kanssa... Esim. jos isä antaa luvan hakea omasta koditaan sinulle kuuluvuia tavaroita silloin kun he ovat vaikka äidin kanssa poissa, niin en näkisi, että siinä kotirauhan rikkomiseen tai omankäden oikeuteenkaan syyllistytään... Jos äitisi olisi sitä mieltä, että tavarat on hänen, niin ehkä sitten voisi tuo omankäden oikeus tulla kyseeseen, mutta en ole varma...

Olen nähnyt paljon surullisempiakin tapauksia, mutta minusta on aina surullista, jos läheiset ihimiset ovat totaalisen riidoissa...

En sano, että kannattaa heti lähteä käräjile, mutta minusta asiassa ei ole oikein muuta "kovaa" juridisesti purevaa keinoa... Monesti on niin, että juridisesti oikea vaihtoehto ei ole se paras... Esim tuo poliisien paikalletulo rauhoittamaan tilannetta voisi olla hyvä keino, vaikka ei niiden poliisien läsnäololla mitään varsinaista juridista merkitystä olekkaan..

Niin ja se omaisuuden häivttäminen on sitten vahingonkorvaus asia... 

Parasta olisi koittaa puhua ensin sen isän kanssa..

Tämä ei ole aito kysymys, sillä tiedän vastauksen.

Miksi on törkeä kunnianloukkaus, jos väittää, että henkilö on harrastanut seksiä jonkun kanssa hänen "tapaillessaan Möttöstä" (nimi muutettu)? Ei kai se nyt kovin törkeää ole väittää, että kolme-nelikymppinen on (elämänsä aikana) harrastanut seksiä? Miksi väite muuttuu törkeäksi kunnianloukkaukseksi, kun siihen lisää tuon "tapaillessaan Möttöstä", kuten haastehakemuksessa luki?

Miksi on törkeä kunnianloukkaus, jos väittää, että joku on harrastanut seksiä "tapaillessaan Möttöstä", mutta ei ole törkeä kunnianloukkaus, jos väittää jonkun harrastaneen seksiä (lisäämättä perään että "tapaillessaan Möttöstä")? Sitäkö muuttuu Möttösen omaisuudeksi, kun on tapaillut viikon ajan? Ja siksi on törkeää, jos joku edes vihjaa, että "tapaillessaan Möttöstä" on harrastanut jonkun kanssa seksiä?

Eli: tapaat netin kautta jonkun, joka sitten kertoo nimekseen Möttönen. Tapaat viikon aikana 1-3 kertaa. Tyyppi osoittautuu sekopääksi, joten katkaiset välit. Tyyppi jää vainoamaan ja huorittelemaan. Teet rikosilmoituksen. Jostain syystä syyttäjä kirjoittaa haastehakemukseen Möttösen väittäneen, että olet "tapaillessasi Möttöstä" harrastanut seksiä, joten nostetaanpa nyt syyte törkeästä kunnianloukkauksesta.

Kysymys kuuluu: Miksi henkilö syyttäjäviranomaisten silmissä muuttuu nettisekopään omaisuudeksi tavattuaan tätä viikon aikana 1-3 kertaa?

Niin. Olisihan se törkeää väittää esimerkiksi, että joku on harrastanut seksiä ollessaan avioliitossa. Jännä, että on yhtä lailla törkeää väittää, että joku on harrastanut seksiä, vaikka on tavannut netin kautta Möttösen! On törkeää väittää, joku harrastaisi seksiä, vaikka on tavannut Möttösen!

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei ole aito kysymys, sillä tiedän vastauksen.

Miksi on törkeä kunnianloukkaus, jos väittää, että henkilö on harrastanut seksiä jonkun kanssa hänen "tapaillessaan Möttöstä" (nimi muutettu)? Ei kai se nyt kovin törkeää ole väittää, että kolme-nelikymppinen on (elämänsä aikana) harrastanut seksiä? Miksi väite muuttuu törkeäksi kunnianloukkaukseksi, kun siihen lisää tuon "tapaillessaan Möttöstä", kuten haastehakemuksessa luki?

Miksi on törkeä kunnianloukkaus, jos väittää, että joku on harrastanut seksiä "tapaillessaan Möttöstä", mutta ei ole törkeä kunnianloukkaus, jos väittää jonkun harrastaneen seksiä (lisäämättä perään että "tapaillessaan Möttöstä")? Sitäkö muuttuu Möttösen omaisuudeksi, kun on tapaillut viikon ajan? Ja siksi on törkeää, jos joku edes vihjaa, että "tapaillessaan Möttöstä" on harrastanut jonkun kanssa seksiä?

Eli: tapaat netin kautta jonkun, joka sitten kertoo nimekseen Möttönen. Tapaat viikon aikana 1-3 kertaa. Tyyppi osoittautuu sekopääksi, joten katkaiset välit. Tyyppi jää vainoamaan ja huorittelemaan. Teet rikosilmoituksen. Jostain syystä syyttäjä kirjoittaa haastehakemukseen Möttösen väittäneen, että olet "tapaillessasi Möttöstä" harrastanut seksiä, joten nostetaanpa nyt syyte törkeästä kunnianloukkauksesta.

Kysymys kuuluu: Miksi henkilö syyttäjäviranomaisten silmissä muuttuu nettisekopään omaisuudeksi tavattuaan tätä viikon aikana 1-3 kertaa?

Niin. Olisihan se törkeää väittää esimerkiksi, että joku on harrastanut seksiä ollessaan avioliitossa. Jännä, että on yhtä lailla törkeää väittää, että joku on harrastanut seksiä, vaikka on tavannut netin kautta Möttösen! On törkeää väittää, joku harrastaisi seksiä, vaikka on tavannut Möttösen!

Mielestäni teko on törkeämpi (en sano, että kyseessä olisi välttämättä törkeä kunninan loukkaus vaan törkeämpi) jos siihen sanomiseen liittää jonkin henkilö kuin että sanoo, että on harrastanut seksiä jonkun kanssa.. Voiko se jonkun kanssa olla edes kunnianloukkaus ylipäätään.. riippuu tilanteesta..

Ei tällä ole mitään tekemistä sen kanssa onko muka joku jonkun omaisuutta.. Jokainen voi itse miettiä kumman kokisi häpeällisempänä sen että puhutaan, että on harrastanut seksiä joskus jonkun kanssa vai sen että on harrastanut seksiä juuri X:n kanssa...

Syyttäjä on nyt päättänyt syyttää törkeästä tekomuodosta nähtävksi jää miten oikeus asian ratkaisee.. Asiaan vaikuttaa olosuhteet ym. muut seikatkin kuin se liittyykö tähän se "möttönen" vai ei...

Lakimies/ap kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lakimies/ap kirjoitti:

Lakimies/ap kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko lapsella aikuisena oikeus saada syntymäkodistaan henkilökohtainen omaisuutensa? Aikoinaan opiskelemaan lähtiessä vanhempien taloon on jäänyt päiväkirjat, kirjeet, kirjat, koulumateriaalit, vaatteita, pelejä, leikkikaluja yms. tunnearvoista tavaraa. Valitettavasti persoonallisuushäiriöinen äiti panttaa tai on hävittänyt lapsensa omaisuutta. Entä kun lukollisessa pihavarastossa on ollut säilytyksessä lapsen huonekaluja, jotka ovat hävinneet, samasta syystä kuin edellä, mitä lapsi voi tehdä?

Kyseessä on omistusoikeus irtaimeen esineeseen. Omistusoikeus ei vanhene, eli "aikuinen lapsi" omistaa ne vielä. Näkisin, niin, että koska syntymäkoti ei ole enään tämä lapsen koti, niin häne ei voi mennä sinne omine lupineen. Kyseeseen saattaa tulla muutoin esim. kotirauhan rikkominen/oman käden oikeus. 

Periaatteessa olisi mahdollista hakea käräjoikeudelta tuomiota, jossa äiti velvoitetaan luovuttamaan hallussaan oleva x:lle kuuluva irtainomaisuus, tällainen päätös olisi sitten pantavissa täytäntöön ulosottoviranomaisten toimesta jos tämä äiti ei tuomiota vapaahetoisesti noudata... Empä oikein keksi muuta vaihtoehto.. Noin niinkuin juridisesti..

Tietysti jos äitiällä olisi edunvalvoja, niin hänen kanssaan kannattaisi neuvotella... 

Surullinen tarina...

Niin kanteessa/tuomiossa pitäisi siis yksilöidä tarkasti mitä omaisuutta se koske.. Mutta tuskimpa tällaista tuomita lähdetään hakemaan..

Omaisuus pystyttäisiin melko tarkastikin yksilöimään, mm. pihavarastotavarat on valokuvattu. Syntymäkotiin omine lupineen on poissuljettu mielestäkin, äidin kanssa ajan myötä välit ovat menneet poikki. Äidillä ei ole edunvalvojaa, koska isä paapoo äitiä. Tarkoitatko, että asiaa kannattaisi lähteä selvittämään heti käräjäoikeuden kautta, vai kannattaisiko ensin pyytää poliisilta apua paikan päälle? Tuskin tämä ainoa surullinen tällainen tarina tässä maassa on, vastaavista tapauksista ei vaan tahdo löytyä netistä tietoa, miten ne on ratkaistu. Meidän perheen kohdalla on ollut niin, että äiti on saanut vain lisää puhtia muidenkin omaisuuden haltuunottoon, kun kukaan ei ole uskaltanut siihen radikaalimmin puuttua.

Siis voihan sitä poliisin kautta yrittää, mutta mielestäni poliisilla ei ole oikeutta mennä sieltä kotoa mitään hakemaan... Olen kyllä kuullut, että poliisi on joskus tavallaan toimittanut häädön ilman tuomioistuimen päätöstä vaikka näin ei kyllä saisi tehdä... Saattaahan olla, että äitimuori hieman rauhoittuu jos maija ajaa pihalle ja setät tulee juttelemaan ja tilanne sillä tavalla lähtisi purkaantumaan..

Ehkä kannattaisi myös neuvotella isän kanssa... Esim. jos isä antaa luvan hakea omasta koditaan sinulle kuuluvuia tavaroita silloin kun he ovat vaikka äidin kanssa poissa, niin en näkisi, että siinä kotirauhan rikkomiseen tai omankäden oikeuteenkaan syyllistytään... Jos äitisi olisi sitä mieltä, että tavarat on hänen, niin ehkä sitten voisi tuo omankäden oikeus tulla kyseeseen, mutta en ole varma...

Olen nähnyt paljon surullisempiakin tapauksia, mutta minusta on aina surullista, jos läheiset ihimiset ovat totaalisen riidoissa...

En sano, että kannattaa heti lähteä käräjile, mutta minusta asiassa ei ole oikein muuta "kovaa" juridisesti purevaa keinoa... Monesti on niin, että juridisesti oikea vaihtoehto ei ole se paras... Esim tuo poliisien paikalletulo rauhoittamaan tilannetta voisi olla hyvä keino, vaikka ei niiden poliisien läsnäololla mitään varsinaista juridista merkitystä olekkaan..

Niin ja se omaisuuden häivttäminen on sitten vahingonkorvaus asia... 

Parasta olisi koittaa puhua ensin sen isän kanssa..

Kiitti maijavinkistä. Voisin sitä harkita prosessiin alkuun, ihan vain nähdäkseni miten äiti valehtelisi poliiseille että avain on nyt hukassa, antaa omaisuuteni kun ehtii tai omaisuuteni on siirretty väliaikaisesti random Lapin autiomökkiin, kun ohi patikoivat.

Jos isältä kysyisi lupaa omaisuuden hakuun, kysyy hän ensin äidiltä luvan, joka kostaa. Ja rangaistuksena omaisuudestani häviää taas jotain. Eikä isä puhu koko asiasta mitään, ei vastaa, ei ota yhteyttä, on kuin minua ei olisikaan. Näin aina. Isän apu on siis poissuljettu.

Muuta keinoa en näe, kuin oikeuden kautta yrittää saada jäljellä oleva omaisuuteni takaisin. Ja koska prosessi kestää, ehtii äiti hävittää loputkin omaisuudestani. Selitys, että tavarat oli siirretty puuvajaan ja salama iski siihen, kaikki paloi. Minä en saa mitään, paitsi laskun asianajajaltani ja lisäksi maksan oikeudenkäyntikuluja?

Kuinka naurettavaa olisi, jos prosessiin ottaisi mukaan vanhempien aina harjoittaman henkisen (ja fyysisen) väkivallan? Todisteena kertomani, tukena joitain kirjoituksia ja yksi ruumis mulla alla.

Lakimies/ap kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei ole aito kysymys, sillä tiedän vastauksen.

Miksi on törkeä kunnianloukkaus, jos väittää, että henkilö on harrastanut seksiä jonkun kanssa hänen "tapaillessaan Möttöstä" (nimi muutettu)? Ei kai se nyt kovin törkeää ole väittää, että kolme-nelikymppinen on (elämänsä aikana) harrastanut seksiä? Miksi väite muuttuu törkeäksi kunnianloukkaukseksi, kun siihen lisää tuon "tapaillessaan Möttöstä", kuten haastehakemuksessa luki?

Miksi on törkeä kunnianloukkaus, jos väittää, että joku on harrastanut seksiä "tapaillessaan Möttöstä", mutta ei ole törkeä kunnianloukkaus, jos väittää jonkun harrastaneen seksiä (lisäämättä perään että "tapaillessaan Möttöstä")? Sitäkö muuttuu Möttösen omaisuudeksi, kun on tapaillut viikon ajan? Ja siksi on törkeää, jos joku edes vihjaa, että "tapaillessaan Möttöstä" on harrastanut jonkun kanssa seksiä?

Eli: tapaat netin kautta jonkun, joka sitten kertoo nimekseen Möttönen. Tapaat viikon aikana 1-3 kertaa. Tyyppi osoittautuu sekopääksi, joten katkaiset välit. Tyyppi jää vainoamaan ja huorittelemaan. Teet rikosilmoituksen. Jostain syystä syyttäjä kirjoittaa haastehakemukseen Möttösen väittäneen, että olet "tapaillessasi Möttöstä" harrastanut seksiä, joten nostetaanpa nyt syyte törkeästä kunnianloukkauksesta.

Kysymys kuuluu: Miksi henkilö syyttäjäviranomaisten silmissä muuttuu nettisekopään omaisuudeksi tavattuaan tätä viikon aikana 1-3 kertaa?

Niin. Olisihan se törkeää väittää esimerkiksi, että joku on harrastanut seksiä ollessaan avioliitossa. Jännä, että on yhtä lailla törkeää väittää, että joku on harrastanut seksiä, vaikka on tavannut netin kautta Möttösen! On törkeää väittää, joku harrastaisi seksiä, vaikka on tavannut Möttösen!

Mielestäni teko on törkeämpi (en sano, että kyseessä olisi välttämättä törkeä kunninan loukkaus vaan törkeämpi) jos siihen sanomiseen liittää jonkin henkilö kuin että sanoo, että on harrastanut seksiä jonkun kanssa.. Voiko se jonkun kanssa olla edes kunnianloukkaus ylipäätään.. riippuu tilanteesta..

Ei tällä ole mitään tekemistä sen kanssa onko muka joku jonkun omaisuutta.. Jokainen voi itse miettiä kumman kokisi häpeällisempänä sen että puhutaan, että on harrastanut seksiä joskus jonkun kanssa vai sen että on harrastanut seksiä juuri X:n kanssa...

Syyttäjä on nyt päättänyt syyttää törkeästä tekomuodosta nähtävksi jää miten oikeus asian ratkaisee.. Asiaan vaikuttaa olosuhteet ym. muut seikatkin kuin se liittyykö tähän se "möttönen" vai ei...

Väitti että hänen netissä tapaamansa henkilö olisi harrastanut seksiä sanotaan nyt vaikka että Korhosen kanssa. Tämä ei muuta kysymääni asiaa mitenkään. Syyttäjän mielestä ei olisi törkeää, että jonkun väitetään harrastaneen seksiä Korhosen kanssa. Syyttäjän mielestä on törkeää, että jonkun väitetään harrastaneen seksiä Korhosen kanssa "tapaillessaan Möttöstä". Mutta ei esimerkiksi "harrastaessaan pilatesta". Tai "lomaillessaan Keravalla".

Haastehakemuksessa luki että "tapaillessaan Möttöstä" (viikon ajan).

Myöhemmin sitä tulkittiin näin: "haastehakemuksen mukaan Möttönen olisi valheellisesti väittänyt Teidän olleen sukupuoliyhteydessä toiseen mieheen seurustelusuhteen aikana. Mielestäni siis toinenkin syyttäjä on siten vahvistanut ainakin yhdeksi motiiviksi täydellisen esitutkinnan jälkeenkin mustasukkaisuuden."

Yhtäkkiä "seurustelusuhde". Jos tapaa netin kautta jonkun, niin sitä seurustelee. Pitäkäähän varanne. Teistä tulee jonkun omaisuutta, jos tapaatte kerran.

Mustasukkainenkin voi olla kenestä hyvänsä. Vaikkapa henkilöstä, jonka on tavannut ensimmäisen kerran viikko sitten ja viimeisen kerran eilen. Jos jäät huorittelemaan ja vainoamaan, niin se pannaan mustasukkaisuuden piikkiin. Seurustelusuhteen osapuolet siinä vain riitelevät keskenään.

Vierailija kirjoitti:

Lakimies/ap kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei ole aito kysymys, sillä tiedän vastauksen.

Miksi on törkeä kunnianloukkaus, jos väittää, että henkilö on harrastanut seksiä jonkun kanssa hänen "tapaillessaan Möttöstä" (nimi muutettu)? Ei kai se nyt kovin törkeää ole väittää, että kolme-nelikymppinen on (elämänsä aikana) harrastanut seksiä? Miksi väite muuttuu törkeäksi kunnianloukkaukseksi, kun siihen lisää tuon "tapaillessaan Möttöstä", kuten haastehakemuksessa luki?

Miksi on törkeä kunnianloukkaus, jos väittää, että joku on harrastanut seksiä "tapaillessaan Möttöstä", mutta ei ole törkeä kunnianloukkaus, jos väittää jonkun harrastaneen seksiä (lisäämättä perään että "tapaillessaan Möttöstä")? Sitäkö muuttuu Möttösen omaisuudeksi, kun on tapaillut viikon ajan? Ja siksi on törkeää, jos joku edes vihjaa, että "tapaillessaan Möttöstä" on harrastanut jonkun kanssa seksiä?

Eli: tapaat netin kautta jonkun, joka sitten kertoo nimekseen Möttönen. Tapaat viikon aikana 1-3 kertaa. Tyyppi osoittautuu sekopääksi, joten katkaiset välit. Tyyppi jää vainoamaan ja huorittelemaan. Teet rikosilmoituksen. Jostain syystä syyttäjä kirjoittaa haastehakemukseen Möttösen väittäneen, että olet "tapaillessasi Möttöstä" harrastanut seksiä, joten nostetaanpa nyt syyte törkeästä kunnianloukkauksesta.

Kysymys kuuluu: Miksi henkilö syyttäjäviranomaisten silmissä muuttuu nettisekopään omaisuudeksi tavattuaan tätä viikon aikana 1-3 kertaa?

Niin. Olisihan se törkeää väittää esimerkiksi, että joku on harrastanut seksiä ollessaan avioliitossa. Jännä, että on yhtä lailla törkeää väittää, että joku on harrastanut seksiä, vaikka on tavannut netin kautta Möttösen! On törkeää väittää, joku harrastaisi seksiä, vaikka on tavannut Möttösen!

Mielestäni teko on törkeämpi (en sano, että kyseessä olisi välttämättä törkeä kunninan loukkaus vaan törkeämpi) jos siihen sanomiseen liittää jonkin henkilö kuin että sanoo, että on harrastanut seksiä jonkun kanssa.. Voiko se jonkun kanssa olla edes kunnianloukkaus ylipäätään.. riippuu tilanteesta..

Ei tällä ole mitään tekemistä sen kanssa onko muka joku jonkun omaisuutta.. Jokainen voi itse miettiä kumman kokisi häpeällisempänä sen että puhutaan, että on harrastanut seksiä joskus jonkun kanssa vai sen että on harrastanut seksiä juuri X:n kanssa...

Syyttäjä on nyt päättänyt syyttää törkeästä tekomuodosta nähtävksi jää miten oikeus asian ratkaisee.. Asiaan vaikuttaa olosuhteet ym. muut seikatkin kuin se liittyykö tähän se "möttönen" vai ei...

Väitti että hänen netissä tapaamansa henkilö olisi harrastanut seksiä sanotaan nyt vaikka että Korhosen kanssa. Tämä ei muuta kysymääni asiaa mitenkään. Syyttäjän mielestä ei olisi törkeää, että jonkun väitetään harrastaneen seksiä Korhosen kanssa. Syyttäjän mielestä on törkeää, että jonkun väitetään harrastaneen seksiä Korhosen kanssa "tapaillessaan Möttöstä". Mutta ei esimerkiksi "harrastaessaan pilatesta". Tai "lomaillessaan Keravalla".

Ok ymmärsin alunperin väärin... Niin konservatiivisesti ajatellaan, ehkä että ei olisi soveliasta harrastaa seksiä muiden kanssa jos ikäänkuin seurustelee toisen kanssa... Nyt ymmärrän tuon asian mitä tarkoitat tällä "omistamisella"... Mielenkiintoinen kysymys... Asiaan vaikuttaa niin monet asiat, etten katso tarpeelliseksi sitä tässä enempää pohdiskella.. Kerrohan tänne sitten miten asia oikeudessa ratkesi..

Tuomittiin törkeästä kunnianloukkauksesta. Asiaan liittyi paljon muutakin kuin väite Korhosesta.

Onko maalin valmistajalla mitään korvausvelvollisuutta seuraavassa tilanteessa:

Maalasimme katot maalinvalmistajan suosittelemalla maalilla, katto alkoi haista niin voimakkaalle, että jouduimme evakkoon. Haju ei lähdenyt voimakkaasta tuulettamisesta huolimatta (vaikka maalinvalmistaja näin väitti). Huoneistossa käynyt sisäilman tutkija havaitsi hajun myös, ja sanoi ettei ole normaalia. Koska emme voineet olla enempää evakossa, joudimme pikaisesti itse purkamaan kaikki katot ja teettämään uudet tilalle. Jouduimme ottamaan lainaa kyseiseen remonttiin. Maalipurkissa ei ole varoitusta minkäänlaisesta hajuhaitasta. Haju oli sietämätön, liuottimen haju. Emme tiedä, miten kannattaisi toimia, vai onko mitään tehvävissä edes. Varmasti ainakin reklamaatio...

Alun perin koko esitutkinta jätettiin suorittamatta. Tekoja pidettiin vähäisinä mm. tällä perusteella: "Tekokokonaisuus liittyy mustasukkaisuusriitoihin."

Jos huorittelet vaikka naapurin Mairea, niin ei hätää. Syyttäjähän tulkitsee sinun olleen Mairesta mustasukkainen tämän aviomiehelle Jormalle, eikö niin. Jos huorittelet Mairea pitkin nettiä, niin Mairehan siinä vain mustasukkaisuusriitelee sinun kanssasi (vaikka on itse parhaillaan torilla ostamassa mansikoita eikä netissä).

Vierailija kirjoitti:

Tuomittiin törkeästä kunnianloukkauksesta. Asiaan liittyi paljon muutakin kuin väite Korhosesta.

Ok, tuotapa en tiennyt...

Vierailija kirjoitti:

Alun perin koko esitutkinta jätettiin suorittamatta. Tekoja pidettiin vähäisinä mm. tällä perusteella: "Tekokokonaisuus liittyy mustasukkaisuusriitoihin."

Jos huorittelet vaikka naapurin Mairea, niin ei hätää. Syyttäjähän tulkitsee sinun olleen Mairesta mustasukkainen tämän aviomiehelle Jormalle, eikö niin. Jos huorittelet Mairea pitkin nettiä, niin Mairehan siinä vain mustasukkaisuusriitelee sinun kanssasi (vaikka on itse parhaillaan torilla ostamassa mansikoita eikä netissä).

Suosittelisin ettei kukaan huorittelisi ketään.

Onko kaikki lakimiehet vaimonhakkaajia, rikollisia, kieroja tai muuten vaan huomio seuraa?