Häävieraan näkökulmasta ajateltuna, mikä on ollut häissä ikävintä/huonointa/tylsintä/epäonnistuneinta?

Olin pikkuserkun "maalaishäissä", joka tarkoitti sitä, että sinne todellakin oli kutsuttu kaikki mahdolliset sukulaiset ja kylän miehet tuntemattomia pikkuserkkuja myöten. Hääpaikka oli liian pieni vierasmäärään verrattuna. Osa vieraista joutui istumaan ulkona koleassa tihkusäässä (katoksen alla sentään, mutta kesähepenissä), ruoan jonottaminen vei 40 minuuttia ja puheita yms. ei kuullut kaikki kunnolla, kun kaikki eivät niitä mahtuneet sisään kuuntelemaan. Kauniit häät ja kiva tunnelma, mutta vierasmäärä täysin ylimitoitettu.

Vierailija kirjoitti:

julia-a kirjoitti:

Ikävimmät häät ovat ne, joihin ei saa tulla lapset mukaan.

Lapsille ei todellakaan tarvitse olla mitään palkattua viihdyttäjää ja pomppulinnaa, vaan lapset istuvat vanhempiensa vieressä ruokailun ja kahvien ajan ja lapsiperheet lähtevät aiemmin tai lapset lähtevät mummon kanssa nukkumaan. Vieraalla paikkakunnalla lapsenvahtia ei mihinkään hotelliin uskalla ottaa, kun ei yhtään tiedä, kuka sieltä tulee ja lapset on ahdistuneita vieraassa paikassa vieraan tyypin kanssa.

Kerran olin läheisen sukulaisen häissä yksin itku kurkussa, kun en voinut oikein poiskaan jäädä. Olisin halunnut olla mies rinnallani rakkaan sukulaiseni avioliittoa juhlistamassa. Olen myös kohteliaasti kieltäytynyt kutsusta, kun ei kerta perhe saa tulla mukaan, joten toisen pitää olla lasten kanssa ja vain toinen pääsisi juhliin. 

Lapset kuuluvat elämään ja elämän erilaisiin juhliin. Häihin ja hautajaisiin. 

Voi mikä itkuvirsi. "Minä, minä ja minun lapseni"

Ei niitä häitä pidetä sinun ja sinun lapsiesi takia. Jos hääpari on näin päättänyt, sitä pitää kunnioittaa, jos otat kutsun vastaan. Ei sinun ole pakko mennä, jos ottaa niin koville.

Kyllä hääjuhla kai on siksi että olisi juhlaväellä mukavaa. Miten nykyään ajatellaan, että se olisi jokin henkilönpalvontatilaisuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

julia-a kirjoitti:

Ikävimmät häät ovat ne, joihin ei saa tulla lapset mukaan.

--

Lapset kuuluvat elämään ja elämän erilaisiin juhliin. Häihin ja hautajaisiin. 

Ootko miettinyt että jotkut ei vaan halua omiin häihinsä kirkuvia ja riehuvia lapsia? Ne ei ole sinun hääsi joten sinä et voi päättää ketä sinne kutsutaan ja sun tunteillas ei oo siinä kohtaa merkitystä.

Ehkä sen hääparinkin kannattaisi muutama sekunti miettiä järjestelyjään niiden kutsumiensa vieraiden kannalta. Jos häät on hääparin juhla niin turha sinne sitten on ketään muita pyytää. senkun juhlii kahdestaan niin ei vieraat häiritse.  Itse en tosiaan vaivaudu paikalle, mikäli kutsu ei ole koko perheelle.

Miten nämä ihmiset, jotka kertovat olevansa yksikköjä lastensa kanssa toimivat töiden, harrastusten, polttareiden, kolmekymppisten (ja muiden aikuisten syntymäpäivien), lääkärikäyntien jne suhteen? Entä kun ystävä haluaa keskustella luottamuksellisesti jostain: siinäkö se perhe napottaa vieressä?

Perheellinen ihminen tekee kaiken tuon perheensä ehdoilla. Kyllä, olen joutunut ottamaan lapsen mukaan lääkärille, koska miehen ollessa työmatkalla ei lyhyellä varoitusajalla muuta hoitajaa löytynyt. Taidat olla kovin nuori, mikäli sinulle jonkun polttarit tai kolmekymppiset näyttäytyy kovin tärkeinä tapauksina. Normaalit aikuiset perheelluiset ihmiset eivät vietä syntymäpäiviäkään niin ettei lapset voi osallistua eli kakkua, kahvia ja perheen ja ystävien kanssa vietetään ilman kännäystä ja riekkumista. Tämän huomaat itsekin jos joskus aikuistut. Itsellä tuohon riekkumiseen maku meni jo parikymppisenä ja tilalle tuli muita arvoja ja ilon aiheita.

Ei me kolmekymppiset tosiaankaan vietetä omia synttäreitä lasten kanssa mehukesteillä, aivan naurettava ajatuskin! Häihinkään en lapsia kutsuisi sitten taas ihan siitä syystä, etten pidä lapsista. Itse kun pääset joskus tuosta äitiyspsykoosistasi yli niin ehkä huomaat, että on muitakin tapoja elää elämäänsä kuin lasten kautta.

Se, että kun on lapset tehnyt, he kuuluvat elämään ei ole äitiyspsykoosia eikä lasten kautta elämistä. He nyt vaan ovat mukana arjessa ja juhlassa ihan siksi että ovat olemassa. Toki on parempi ettei kaikki sosiopaatit lisäänny, siinä olet tehnyt selkeästi aivan oikean ratkaisun.

Kerrotaan nyt vielä omakin kokemus tähän (huom) vuonna 2016 aloitettuun ketjuun. Serkun häissä ei oltu rahassa säästelty. Kaikki oli viimeisen päälle, vain tila oli rajallinen. Meidän perhe oli sijoitettu istumaan pöytään, jossa selän takana ikkunasta paistoi aurinko suoraan niskaan ja kiinni pöydässä (siis oikeasti koskettivat toisiaan) oli flyygeli, jota myös soitettiin. Sinne ikkunaseinän puolelle oli jätetty niin kapea tila, että piti istua hyvin lähellä pöytää ja kulkemaan sinne pääsi vain sivuittain taapertaen. Onneksi olin silloin hoikassa kunnossa. Pianistin esiintyessä ei tarvinnut pöydässä paljon keskustella. Pöytä tärisi flyygelin kanssa samaan tahtiin. Pieniä asioita nämä ovat,  korkeintaan ehkä vähän epämukavia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

julia-a kirjoitti:

Ikävimmät häät ovat ne, joihin ei saa tulla lapset mukaan.

--

Lapset kuuluvat elämään ja elämän erilaisiin juhliin. Häihin ja hautajaisiin. 

Ootko miettinyt että jotkut ei vaan halua omiin häihinsä kirkuvia ja riehuvia lapsia? Ne ei ole sinun hääsi joten sinä et voi päättää ketä sinne kutsutaan ja sun tunteillas ei oo siinä kohtaa merkitystä.

Ehkä sen hääparinkin kannattaisi muutama sekunti miettiä järjestelyjään niiden kutsumiensa vieraiden kannalta. Jos häät on hääparin juhla niin turha sinne sitten on ketään muita pyytää. senkun juhlii kahdestaan niin ei vieraat häiritse.  Itse en tosiaan vaivaudu paikalle, mikäli kutsu ei ole koko perheelle.

Miten nämä ihmiset, jotka kertovat olevansa yksikköjä lastensa kanssa toimivat töiden, harrastusten, polttareiden, kolmekymppisten (ja muiden aikuisten syntymäpäivien), lääkärikäyntien jne suhteen? Entä kun ystävä haluaa keskustella luottamuksellisesti jostain: siinäkö se perhe napottaa vieressä?

Perheellinen ihminen tekee kaiken tuon perheensä ehdoilla. Kyllä, olen joutunut ottamaan lapsen mukaan lääkärille, koska miehen ollessa työmatkalla ei lyhyellä varoitusajalla muuta hoitajaa löytynyt. Taidat olla kovin nuori, mikäli sinulle jonkun polttarit tai kolmekymppiset näyttäytyy kovin tärkeinä tapauksina. Normaalit aikuiset perheelluiset ihmiset eivät vietä syntymäpäiviäkään niin ettei lapset voi osallistua eli kakkua, kahvia ja perheen ja ystävien kanssa vietetään ilman kännäystä ja riekkumista. Tämän huomaat itsekin jos joskus aikuistut. Itsellä tuohon riekkumiseen maku meni jo parikymppisenä ja tilalle tuli muita arvoja ja ilon aiheita.

Ei me kolmekymppiset tosiaankaan vietetä omia synttäreitä lasten kanssa mehukesteillä, aivan naurettava ajatuskin! Häihinkään en lapsia kutsuisi sitten taas ihan siitä syystä, etten pidä lapsista. Itse kun pääset joskus tuosta äitiyspsykoosistasi yli niin ehkä huomaat, että on muitakin tapoja elää elämäänsä kuin lasten kautta.

Se, että kun on lapset tehnyt, he kuuluvat elämään ei ole äitiyspsykoosia eikä lasten kautta elämistä. He nyt vaan ovat mukana arjessa ja juhlassa ihan siksi että ovat olemassa. Toki on parempi ettei kaikki sosiopaatit lisäänny, siinä olet tehnyt selkeästi aivan oikean ratkaisun.

Olen itse lapsirakas ja haluan tulevaisuudessa lapsia, mutta meidän ensi vuoden häistämme tulee todennäköisesti ihan käytännön syystä lapsettomat. Kun aloin suunnitella häitä, olin ihan varma, että lapset saavat tietenkin tulla. Vieraslistaa kirjoittaessa hikikarpalot alkoivat nousta ohimolle, kun juhlatilan maksimikapasiteetti alkoi uhkaavasti täyttyä, kun niin monessa seurueessa oli lapsia. Vaihtoehtona oli kutsua joko oikeasti rakkaat ystävät tai sitten serkun lapset, joita olen tavannut elämäni aikana vain muutaman kerran. Lisäksi juhlapaikkamme on saaressa, eikä syöttötuoleja riittäisi kaikille. Eli vaihtoehdoksi jäisi jättää vain osa lapsista kutsumatta tai raahata paikalle lisää syöttötuoleja lautalla. Helpoimmalla pääsee, kun jättää kaikki lapset pois.

Tämän sepustuksen pointti lyhykäisyydessään: kyse ei ole vain sinun lapsistasi. Pelkistä lapsista voi tulla vierasmäärään monta kymmentä lisäpäätä, ja juhlatilojen koko on usein rajallinen. Aina ei ole kyse lasten vihaamisesta vaan siitä, että juhlasta halutaan mahdollisimman miellyttävä kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Häärahatili: tuntuu sisäänpääsymaksulta häihin, pahimmassa tapauksessa vertaillaan kuka vieraista antaa eniten rahaa. 

Minä olen huono ostamaan lahjoja. Itse en tavarasta juuri välitä enkä harrasta sisustusta tms. Yleensä pareilla on jo huusholli valmiina niin aika turhaa on jotain kuppeja ja pyyhkeitä ostella. Miksi net ovat myös oikkutarkkoja siitä, mitä kotiinsa haluavat. Minulle on ihan ok laittaa lahjarahat tilille tai ostaa häälahjalistalta jotain. Kunhan lista on sellainen, että löytyy monenhintaisia vaihtoehtoja. Kalliimpiin juttuihin voi koota sitten vaikka kimopan. . Yleensä ihmiset haluaa kumminkin osallistua lahjan kanssa ja nämä vaihtoehdot vähentää turhaa pähkäilyä. Minulle on ok myös toive antaa rahaa häälahjan sijaan johonkin hyväntekeväisyyskeräykseen.

Meillä oli hääkutsussa runoiltuna, että olemme olleet yhdessä jo 14v, joten tavaralahjoja emme tarvitse. Pieni rahallinen muistaminen riittäisi, sillä meille tärkeintä on että pääsette osallistumaan juhlapäiväämme. Toivoimme myös, että vaihtoehtoisesti lahjarahat saisi lahjoittaa jollekin sopivalle hyväntekeväisyysjärjestölle ja laitoimme omat lahjotuskohteemme esimerkiksi ja ohjeet miten heille saisi lahjarahan siirrettyä.

Yksi läheinen sukulainen sitten sanoa tokaisi joiden jälkeen, että oli hyvä keksintö laittaa kutsuun että lahjoitus olisi rahana meille tai hyväntekeväisyyteen, sillä kuka nyt antaisi rahansa hyväntekeväisyyteen?! 😳 Tämä ei todellakaan ollut se idea vaan juuri se että ihmiset saisivat laittaa anonyymina vaikka 10€ johonkin tarpeen alaiseen kohteeseen kuin siirtää pennejään meidän tilille, kohtuullisen hyvin toimeentulevalle alempaan keskiluokkaan kuuluville. No, kaikki laittoi kuitenkin roponsa meille ja sillä ei menty minnekään ulkomaille, vaan maksettiin häitä varten otettu pikku laina pois heti. (Ja yksi syy miksi häiden järjestäminen venyi 14v oli juuri tämä lahjaongelma, ahdisti että ihmiset ajattelee, että rahan vuoksi järjestetään/kutsutaan.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

julia-a kirjoitti:

Ikävimmät häät ovat ne, joihin ei saa tulla lapset mukaan.

--

Lapset kuuluvat elämään ja elämän erilaisiin juhliin. Häihin ja hautajaisiin. 

Ootko miettinyt että jotkut ei vaan halua omiin häihinsä kirkuvia ja riehuvia lapsia? Ne ei ole sinun hääsi joten sinä et voi päättää ketä sinne kutsutaan ja sun tunteillas ei oo siinä kohtaa merkitystä.

Ehkä sen hääparinkin kannattaisi muutama sekunti miettiä järjestelyjään niiden kutsumiensa vieraiden kannalta. Jos häät on hääparin juhla niin turha sinne sitten on ketään muita pyytää. senkun juhlii kahdestaan niin ei vieraat häiritse.  Itse en tosiaan vaivaudu paikalle, mikäli kutsu ei ole koko perheelle.

Miten nämä ihmiset, jotka kertovat olevansa yksikköjä lastensa kanssa toimivat töiden, harrastusten, polttareiden, kolmekymppisten (ja muiden aikuisten syntymäpäivien), lääkärikäyntien jne suhteen? Entä kun ystävä haluaa keskustella luottamuksellisesti jostain: siinäkö se perhe napottaa vieressä?

Perheellinen ihminen tekee kaiken tuon perheensä ehdoilla. Kyllä, olen joutunut ottamaan lapsen mukaan lääkärille, koska miehen ollessa työmatkalla ei lyhyellä varoitusajalla muuta hoitajaa löytynyt. Taidat olla kovin nuori, mikäli sinulle jonkun polttarit tai kolmekymppiset näyttäytyy kovin tärkeinä tapauksina. Normaalit aikuiset perheelluiset ihmiset eivät vietä syntymäpäiviäkään niin ettei lapset voi osallistua eli kakkua, kahvia ja perheen ja ystävien kanssa vietetään ilman kännäystä ja riekkumista. Tämän huomaat itsekin jos joskus aikuistut. Itsellä tuohon riekkumiseen maku meni jo parikymppisenä ja tilalle tuli muita arvoja ja ilon aiheita.

Ei me kolmekymppiset tosiaankaan vietetä omia synttäreitä lasten kanssa mehukesteillä, aivan naurettava ajatuskin! Häihinkään en lapsia kutsuisi sitten taas ihan siitä syystä, etten pidä lapsista. Itse kun pääset joskus tuosta äitiyspsykoosistasi yli niin ehkä huomaat, että on muitakin tapoja elää elämäänsä kuin lasten kautta.

Se, että kun on lapset tehnyt, he kuuluvat elämään ei ole äitiyspsykoosia eikä lasten kautta elämistä. He nyt vaan ovat mukana arjessa ja juhlassa ihan siksi että ovat olemassa. Toki on parempi ettei kaikki sosiopaatit lisäänny, siinä olet tehnyt selkeästi aivan oikean ratkaisun.

Olen itse lapsirakas ja haluan tulevaisuudessa lapsia, mutta meidän ensi vuoden häistämme tulee todennäköisesti ihan käytännön syystä lapsettomat. Kun aloin suunnitella häitä, olin ihan varma, että lapset saavat tietenkin tulla. Vieraslistaa kirjoittaessa hikikarpalot alkoivat nousta ohimolle, kun juhlatilan maksimikapasiteetti alkoi uhkaavasti täyttyä, kun niin monessa seurueessa oli lapsia. Vaihtoehtona oli kutsua joko oikeasti rakkaat ystävät tai sitten serkun lapset, joita olen tavannut elämäni aikana vain muutaman kerran. Lisäksi juhlapaikkamme on saaressa, eikä syöttötuoleja riittäisi kaikille. Eli vaihtoehdoksi jäisi jättää vain osa lapsista kutsumatta tai raahata paikalle lisää syöttötuoleja lautalla. Helpoimmalla pääsee, kun jättää kaikki lapset pois.

Tämän sepustuksen pointti lyhykäisyydessään: kyse ei ole vain sinun lapsistasi. Pelkistä lapsista voi tulla vierasmäärään monta kymmentä lisäpäätä, ja juhlatilojen koko on usein rajallinen. Aina ei ole kyse lasten vihaamisesta vaan siitä, että juhlasta halutaan mahdollisimman miellyttävä kaikille.

Sama juttu meillä. Pidimme häät paikassa, jonka maksimikapasiteetti on 100 henkilöä. Vieraslistan teko oli todella vaikeaa, sillä jos olisimme kutsuneet myös lapset, olisi vierasmääräksi tullut 142 henkilöä. Suurin osa näistä lapsista oli sellaisia, jotka olimme tavanneet kerran tai pari elämässämme (ja muutamaa emme olleet ikinä tavanneet), joten aika monta läheistä aikuista olisi pitänyt jättää kutsumatta kokonaan. Oli siis pakko tehdä päätös, että juhlimme aikuisten kesken.

No lähtökohtainen ikävyys on sellainen, johon ei voi vaikuttaa. Nykyään kun suku ja lähipiiri ei enää asu samalla kylällä, vaan häihin pitää matkustaa hyvinkin kaukaa. Siinä ei fillarilla yöllä sotketa kotiin. Tätä ikävyyttä voi lieventää huomioimalla sen aikatauluissa ja infossa (majoitusmahdollisuudet jne).

Itse juhlassa kannattaa huomioida tasavertaisuus; ei paikkaa jossa vieraiden hierarkia korostuu (sijoitettu eri tiloihin tms) tai sitten pakka kunnolla sekaisin ja ohjelma/hääpari kiertää. Ruokailussa myös erityisryhmien sisällyttäminen ilman eriyttämistä.

Motiivi viettää juhlaa ja kutsua vieraita on oltava itselle selkeä ja näyttävä juhlassa. Jos motiivi ei ole kaunis, ei ole juhlakaan.

Ylivoimaisesti tylsintä on jatkuva odottelu. Suurin sudenkuoppa on hääkuvien otattaminen heti vihkimisen jälkeen jolloin vieraat odottelevat mahdollisesti tuntitolkulla siinä välissä. Yleensä kun siinä valokuvien ottamisen jälkeen on vielä vihkiparin kättelyt, jolloin on aina ne tietyt sukulaiset jotka jäävät pitkiksi ajoiksi suustaan kiinni kättelyjonoon. Toinen on myös ylipitkät puheet - onneksi tämä on vähän harvinaisempi ilmiö.

Se, kun ahneimmat häävieraat ovat buffasta jo santsaamassa ennen kuin toiset ovat saaneet ensimmäistäkään lautasellista. Tähän nyt ei hääpari valitettavasti voi vaikuttaa :/

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

julia-a kirjoitti:

Ikävimmät häät ovat ne, joihin ei saa tulla lapset mukaan.

--

Lapset kuuluvat elämään ja elämän erilaisiin juhliin. Häihin ja hautajaisiin. 

Ootko miettinyt että jotkut ei vaan halua omiin häihinsä kirkuvia ja riehuvia lapsia? Ne ei ole sinun hääsi joten sinä et voi päättää ketä sinne kutsutaan ja sun tunteillas ei oo siinä kohtaa merkitystä.

Ehkä sen hääparinkin kannattaisi muutama sekunti miettiä järjestelyjään niiden kutsumiensa vieraiden kannalta. Jos häät on hääparin juhla niin turha sinne sitten on ketään muita pyytää. senkun juhlii kahdestaan niin ei vieraat häiritse.  Itse en tosiaan vaivaudu paikalle, mikäli kutsu ei ole koko perheelle.

Miten nämä ihmiset, jotka kertovat olevansa yksikköjä lastensa kanssa toimivat töiden, harrastusten, polttareiden, kolmekymppisten (ja muiden aikuisten syntymäpäivien), lääkärikäyntien jne suhteen? Entä kun ystävä haluaa keskustella luottamuksellisesti jostain: siinäkö se perhe napottaa vieressä?

Perheellinen ihminen tekee kaiken tuon perheensä ehdoilla. Kyllä, olen joutunut ottamaan lapsen mukaan lääkärille, koska miehen ollessa työmatkalla ei lyhyellä varoitusajalla muuta hoitajaa löytynyt. Taidat olla kovin nuori, mikäli sinulle jonkun polttarit tai kolmekymppiset näyttäytyy kovin tärkeinä tapauksina. Normaalit aikuiset perheelluiset ihmiset eivät vietä syntymäpäiviäkään niin ettei lapset voi osallistua eli kakkua, kahvia ja perheen ja ystävien kanssa vietetään ilman kännäystä ja riekkumista. Tämän huomaat itsekin jos joskus aikuistut. Itsellä tuohon riekkumiseen maku meni jo parikymppisenä ja tilalle tuli muita arvoja ja ilon aiheita.

Ei me kolmekymppiset tosiaankaan vietetä omia synttäreitä lasten kanssa mehukesteillä, aivan naurettava ajatuskin! Häihinkään en lapsia kutsuisi sitten taas ihan siitä syystä, etten pidä lapsista. Itse kun pääset joskus tuosta äitiyspsykoosistasi yli niin ehkä huomaat, että on muitakin tapoja elää elämäänsä kuin lasten kautta.

Se, että kun on lapset tehnyt, he kuuluvat elämään ei ole äitiyspsykoosia eikä lasten kautta elämistä. He nyt vaan ovat mukana arjessa ja juhlassa ihan siksi että ovat olemassa. Toki on parempi ettei kaikki sosiopaatit lisäänny, siinä olet tehnyt selkeästi aivan oikean ratkaisun.

Olen itse lapsirakas ja haluan tulevaisuudessa lapsia, mutta meidän ensi vuoden häistämme tulee todennäköisesti ihan käytännön syystä lapsettomat. Kun aloin suunnitella häitä, olin ihan varma, että lapset saavat tietenkin tulla. Vieraslistaa kirjoittaessa hikikarpalot alkoivat nousta ohimolle, kun juhlatilan maksimikapasiteetti alkoi uhkaavasti täyttyä, kun niin monessa seurueessa oli lapsia. Vaihtoehtona oli kutsua joko oikeasti rakkaat ystävät tai sitten serkun lapset, joita olen tavannut elämäni aikana vain muutaman kerran. Lisäksi juhlapaikkamme on saaressa, eikä syöttötuoleja riittäisi kaikille. Eli vaihtoehdoksi jäisi jättää vain osa lapsista kutsumatta tai raahata paikalle lisää syöttötuoleja lautalla. Helpoimmalla pääsee, kun jättää kaikki lapset pois.

Tämän sepustuksen pointti lyhykäisyydessään: kyse ei ole vain sinun lapsistasi. Pelkistä lapsista voi tulla vierasmäärään monta kymmentä lisäpäätä, ja juhlatilojen koko on usein rajallinen. Aina ei ole kyse lasten vihaamisesta vaan siitä, että juhlasta halutaan mahdollisimman miellyttävä kaikille.

Lapsettomat häät ovat ihania. On hyvä syy kieltäytyä tulemasta, kun vetoaa, ettei saa lapsenvahtia

Bestman kouri mua perseestä ja mä työnsin sen viereiseen lampeen.

Muistakaa aina pitää puolianne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

julia-a kirjoitti:

Ikävimmät häät ovat ne, joihin ei saa tulla lapset mukaan.

--

Lapset kuuluvat elämään ja elämän erilaisiin juhliin. Häihin ja hautajaisiin. 

Ootko miettinyt että jotkut ei vaan halua omiin häihinsä kirkuvia ja riehuvia lapsia? Ne ei ole sinun hääsi joten sinä et voi päättää ketä sinne kutsutaan ja sun tunteillas ei oo siinä kohtaa merkitystä.

Ehkä sen hääparinkin kannattaisi muutama sekunti miettiä järjestelyjään niiden kutsumiensa vieraiden kannalta. Jos häät on hääparin juhla niin turha sinne sitten on ketään muita pyytää. senkun juhlii kahdestaan niin ei vieraat häiritse.  Itse en tosiaan vaivaudu paikalle, mikäli kutsu ei ole koko perheelle.

Miten nämä ihmiset, jotka kertovat olevansa yksikköjä lastensa kanssa toimivat töiden, harrastusten, polttareiden, kolmekymppisten (ja muiden aikuisten syntymäpäivien), lääkärikäyntien jne suhteen? Entä kun ystävä haluaa keskustella luottamuksellisesti jostain: siinäkö se perhe napottaa vieressä?

Perheellinen ihminen tekee kaiken tuon perheensä ehdoilla. Kyllä, olen joutunut ottamaan lapsen mukaan lääkärille, koska miehen ollessa työmatkalla ei lyhyellä varoitusajalla muuta hoitajaa löytynyt. Taidat olla kovin nuori, mikäli sinulle jonkun polttarit tai kolmekymppiset näyttäytyy kovin tärkeinä tapauksina. Normaalit aikuiset perheelluiset ihmiset eivät vietä syntymäpäiviäkään niin ettei lapset voi osallistua eli kakkua, kahvia ja perheen ja ystävien kanssa vietetään ilman kännäystä ja riekkumista. Tämän huomaat itsekin jos joskus aikuistut. Itsellä tuohon riekkumiseen maku meni jo parikymppisenä ja tilalle tuli muita arvoja ja ilon aiheita.

Ei me kolmekymppiset tosiaankaan vietetä omia synttäreitä lasten kanssa mehukesteillä, aivan naurettava ajatuskin! Häihinkään en lapsia kutsuisi sitten taas ihan siitä syystä, etten pidä lapsista. Itse kun pääset joskus tuosta äitiyspsykoosistasi yli niin ehkä huomaat, että on muitakin tapoja elää elämäänsä kuin lasten kautta.

Se, että kun on lapset tehnyt, he kuuluvat elämään ei ole äitiyspsykoosia eikä lasten kautta elämistä. He nyt vaan ovat mukana arjessa ja juhlassa ihan siksi että ovat olemassa. Toki on parempi ettei kaikki sosiopaatit lisäänny, siinä olet tehnyt selkeästi aivan oikean ratkaisun.

Olen itse lapsirakas ja haluan tulevaisuudessa lapsia, mutta meidän ensi vuoden häistämme tulee todennäköisesti ihan käytännön syystä lapsettomat. Kun aloin suunnitella häitä, olin ihan varma, että lapset saavat tietenkin tulla. Vieraslistaa kirjoittaessa hikikarpalot alkoivat nousta ohimolle, kun juhlatilan maksimikapasiteetti alkoi uhkaavasti täyttyä, kun niin monessa seurueessa oli lapsia. Vaihtoehtona oli kutsua joko oikeasti rakkaat ystävät tai sitten serkun lapset, joita olen tavannut elämäni aikana vain muutaman kerran. Lisäksi juhlapaikkamme on saaressa, eikä syöttötuoleja riittäisi kaikille. Eli vaihtoehdoksi jäisi jättää vain osa lapsista kutsumatta tai raahata paikalle lisää syöttötuoleja lautalla. Helpoimmalla pääsee, kun jättää kaikki lapset pois.

Tämän sepustuksen pointti lyhykäisyydessään: kyse ei ole vain sinun lapsistasi. Pelkistä lapsista voi tulla vierasmäärään monta kymmentä lisäpäätä, ja juhlatilojen koko on usein rajallinen. Aina ei ole kyse lasten vihaamisesta vaan siitä, että juhlasta halutaan mahdollisimman miellyttävä kaikille.

Voit myös yhtä hyvin jättää serkkusi kutsumatta niin saat rauhassa juhlia häitäsi kaveteitasi kanssa. Kaikilla on taatusti paljon mukavampaa niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ihmetyttää nämä nälän ja janon valittelijat. Onko tosiaankin niin, että ihmiset eivät osaa varautua? Ottaa mukaan vähän syötävää (pähkinät ovat erinomaisia) ja vesipulloa?

Ei ole ikinä tullut mieleen, että häihin olisi tarkoitus ottaa omat eväät mukaan! Eikä kyllä ole ollut tarvettakaan kuin yksissä häissä tähän mennessä (siellä ei olisi mitkään pähkinät riittäneet, olisi saanut olla big mac -ateria, jotta sen lisäksi hääruoka olisi riittänyt). Tietenkään mielestäni ei saa/kannata olettaa, että ruokaa ei saa heti vihkimisen jälkeen, eli kannattaa syödä etukäteen riittävästi, jotta jonkin aikaa pärjää. Mutta kun häät usein ovat usean tunnin mittaiset, niin kyllä mielestäni juhlan järjestäjän kuuluu huolehtia siitä, ettei vieraiden tarvitse olla nälkäisenä koko päivää ja iltaa.

Häät taitavat olla sitten niin jännä tilaisuus, että energiaa palaa huikealla liekillä. Niin moni tuntuu olleen nälkäkuoleman partaalla. Kukaan ei ajattele, että söisi matkalla esim. ennen kirkkoon menoa? Ei ihme, että ruoka loppuu kesken, kun tyhjällä vatsalla mennään juhliin.

Mun kotikasvatukseen kuului, että juhlat ja kyläpaikka eivät ole niitä, joissa syödään mielin määrin. Ja nälkäisenä ei paikalle edes ilmaannuta.

Toki näin pyritään etukäteen varautumaan, mutta kyllä silti helposti ennättää nälkä tulla ennenkuin ollaan siinä vaiheessa, että ruokaa seuraavan kerran tarjotaan. Kirkkoon tunti, matka juhlapaikkalle hyvässä lykyssä tunti ,pari tuntia odotellaan hääparia kuvasta, sitten onnittelujono, onnittelumalja, mahdollinen ohjelma ja sitten ruokaa juomaa. Helposti voi mennä 4-5 tuntia. Jos tiedetään että juhla jatkuu paikassa x KL reikä reikä voi toki kirkon jälkeen mennä syömään. Mikäli paikkakunnalla on mikään ruokapaikka tuolloin auki.

Oi voi. On kamalaa olla 4-5 tuntia syömättä! Miten ihmiset pärjäävät normaalissa arjessa? Jos aamupala on vaikka klo 7 ja lounas klo 12? Siinä pitää välillä jo katsoa olisiko jokin ruokapaikka auki. Kaupat ja kioskit ovat tuossa vaiheessa laskuista pois, sillä voimia ei ole enää kuin ruokaan, joka kannetaan nenän alle. Ai kamalaa.[/quote

Juhlavaatteet päällä on lasten kanssa aika kehnoa ryynätä kaupoissa ja kioskeissa haalimassa syötävää, jota voi syödä siisti autossa tai parkkipaikalla nyrkeistään. Yleensä vielä siinävaiheessa kun se pitkääkin pitempi nälkä realisoituu ollaan ajettu tunti jonnekin hevonprseeseen , jossa ei ole kioskeista ja kaupoista tietoakaan. Sitäpaitsi ravintoterapeutti suosittelee tasaista ateriaväliä, joka optimissa on max kolme tuntia.

Ryynätä, haalia? Etkö opeta lapsillesi asiallista ostokäyttäytymistä? Jokainen suomalainen tietää noin suunnilleen missä kohtaa S-markettia tai R-kioskia mikäkin tuote sijaitsee. Tarjonta on tuttu, ei olla Ranskassa tutustumassa ranskalaisiin tuotteisiin. Vai omavaraistaloudessako elät? Kauppaan kävellään siististi sisälle, mennään hyllylle ja valitaan tuote. Ei olla kuin armeijassa rynkytbselässä ryynäämässä. Kuulostaa siltä, että jonkinlainen elämän- ja arjenhallinta puuttuu jos pitää ryynätä ja haalia. Vaikka on juhlapäivä (häät), niin kaupoissa ja kioskeissa käyttäydytäön normaalisti.

Ja minkälaiset juhlavaatteet teillä,on jos niisä ei voi normaalisti toimia? Vai toimitteko normaalisti niin, että vaatteet ovat likaisia/rikkinäisiä & tärvääntyneitä hetimiten? Siinä tapauksessa tarvitsette Super Nannyn visiitille ja heti.

Mikä paniikki ja hätä syntyykään jos tutussa ympäristössä (Suomessa kun vielä ollaan, jossa kaupunki on kopio toisestaan, ostoskeskukset ja kaupat samanlaisia) pitää noin menettää kontrolli häiden vuoksi? Eikö kannattaisi vain toimia kuten muulloinkin?

Kaikkialla ei ole R-kioskeja ja s- marketteja, varsinkaan juhlapaikkojen lähellä. Ja vaikka olisikin, niissä ei ole järjestys sama.

Minusta on omituista ,minkä ihmeen takia jotkut ihmiset haluavat haalia koko sukunsa häihin , vaikkei ikinä olisi oltu missään henkilökohtaisessa kontaktissa. Täytyy päteä ja pärjätä kumppanin suvulle? Halutaan saada mahdollisimman iso lahjapotti ? Vai mikä?

Tuo nakkikiskalla käynti on hyvä vinkki. Karmeimmat minun kokemat häät oli läheisen sukulaisen nälkähäät.

Koko perhe oli kutsuttu, joten otimme lapset mukaan, kun paikalle oli kutsuttu serkutkin. Söimme kotona tukevan aamupalan ja hieman välipalaa tankkasimme ennen lähtöä klo 10.00. Ajoimme kirkkoon ja vihkiminen klo 12.00. Sieltä ajo juhlapaikalle puolitoista tuntia. Hääpari meni kuvaukseen ja saapui paikalle klo 16. Sitten kättelyt ja paikkojen etsinnät ja höpötykset ja ruokailu klo 18.00.

Kutsussa ei ollut aikataulusta mitään, joten emme osanneet varautua. Siellä juhlapaikalla ei ollut edes kauppoja lähellä, vaan oli morsiamen kotiseutua kuolleessa kylässä, mistä oli jo palvelut lopetettu.

Oikea suunnitelma olisi todellakin ollut se, että olisimme vihkimisen jälkeen käyneet syömässä kunnon aterian jossain huoltsikalla ja sitten lähteneet vasta ajamaan juhlapaikalle. Mutta koska emme tajunneet, että odotamme seurojentalon pihalla vielä parisen tuntia ja ruokailun odottamiseen menee senkin jälkeen aikaa, oli kyllä jo hiukkasen nälkä, vaikka aamulla olimme syöneet tukevasti.

Joten vihkimisen jälkeen, menkää syömään jonnekkin kunnon ateria tai sitten ottakaa kunnolla evästä kylmälaukkuun matkaan.

No tästä tuli eräät toiset häät mieleen, missä me emme olleet. Hääpari oli ilmoittanut, että menevät kuvaukseen, joten ei kiirettä hääpaikalle. Porukka oli mennyt odottelemaan jonnekkin terassille tms. ja siellä oli ollut niin hauskaa, että hääparin tullessa juhlapaikalle, siellä oli olleet vain vanhemmat sukulaiset ja ystävät ja työkaverit olivat jääneet sinne terassille, kun siellä oli ollut niin hauskaa.

Vierailija kirjoitti:

Minusta on omituista ,minkä ihmeen takia jotkut ihmiset haluavat haalia koko sukunsa häihin , vaikkei ikinä olisi oltu missään henkilökohtaisessa kontaktissa. Täytyy päteä ja pärjätä kumppanin suvulle? Halutaan saada mahdollisimman iso lahjapotti ? Vai mikä?

Halutaan mahdollisimman iso yleisö ihailemaan morsianta. Ankeaahan se olisi, jos isossa kirkossa olisi vain parikymmentä ihmistä etupenkeissä. Menisi koko hössötys hukkaan

Odottelu ehdottomasti tylsintä. Helteinen päivä, koko hääväki istuu juhlatilan pihalla janoisina odottamassa vihkipari kuvauksista, eikä edes vessaan pääse. Lapset itkevät ja kaikkia vituttaa. En muista ko häistä mitään muuta kuin sen kammottavan odottelun.

Toisissa kauhuhäissa oli ohjelmapotpuri auditoriossa, sieltä kun ei pääse järjellisesti keskenkaiken pois.

Kolmansissa loppui ruoka ja juhlapaikka oli toki keskellä hevonkuusta. Pohdin vakavasti, kehtaisiko tilata pitsan. Onneksi laukusta löytyi proteiinipatukoita.

Vierailija kirjoitti:

Minusta on omituista ,minkä ihmeen takia jotkut ihmiset haluavat haalia koko sukunsa häihin , vaikkei ikinä olisi oltu missään henkilökohtaisessa kontaktissa. Täytyy päteä ja pärjätä kumppanin suvulle? Halutaan saada mahdollisimman iso lahjapotti ? Vai mikä?

Se painostus tulee yleensä hääparin vanhempien taholta. Heille on tärkeää päästä näyttämään että kuinka hienot juhlat on järjestetty, joten tottakai sinne haalitaan kaikki kaukaiset sukulaiset, naapurit ja työkaverit.

Tärkeintä on musta että vieraissa olisi kaikille joitakin tuttuja joiden kanssa seurustella, eikä ole yksin sielä sadan tuntemattoman kanssa.