Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Häävieraan näkökulmasta ajateltuna, mikä on ollut häissä ikävintä/huonointa/tylsintä/epäonnistuneinta?
Jos yrittää välttää muiden tekemiä sudenkuoppia, saisi ehkä järjestettyä vieraillekin kivat häät. Hääparillehan se päivä on joka tapauksessa ikimuistoinen, mutta jotta vieraillakin olisi hauskaa, olisi kiva kuulla häävieraiden kokemuksia pilalle menneistä häistä.
Kommentit (2309)
Ehkä huonoimmat muistot on miehen lähisukulaisen häistä. Mun puoliso ja hänen eksänsä ovat sulhasen kummeja, joten myös eksä oli paikalla (ollaan hyvissä väleissä kaikki, ei mitään draamaa siinä :D) ja heidän yhteinen lapsi, eli mun lasten isosisarus ja eksän uusi puoliso. Jotenkin naiivisti olin ajatellut, että päästään varmaan kaikki samaan pöytään ja meille tulee kiva juhla, kun nähdään sen verran harvoin koko porukalla.
Noh, plaseeraus olikin laitettu niin, että mies istui ex-vaimonsa ja heidän yhteisen lapsensa kanssa siellä jossain ykköstason vieraiden pöydässä, ja minä ja meidän lapset oltiin jossain toisella puolella juhlapaikkaa, peränurkan jämäpöydässä, samoin miehen eksän puoliso. Hääpari toki päättää, enkä ikinä tästä missään ääneen nurissut, mutta myönnän että olin tosi pettynyt.
Meidän lapset oli vielä sen verran pieniä, että piti viihdyttää ja ohjeistaa, piti käyttää vessassa ja piti vähän jeesata syömisten ja niiden hakemisten kanssa. Olisin siksikin toivonut, että oltais istuttu koko perhe samassa paikassa ja mies olisi myös voinut auttaa lapsia. Itse ehdin syödä alkusalaattia lasten hyysäämisen ohessa, kun ehdin itselleni hakemaan pääruokaa, se oli jo loppunut. Jälkiruokapöydässä oli vain juustoja ja kermakakkua, joita en maitoallergikkona pysty syömään.
Istuin siis monta tuntia nälissäni, huolehdin ylikierroksilla käyvistä lapsista yksin, en puhunut kertaakaan hääparin kanssa (onnittelua ja hyvästelyä lukuunottamatta), eikä kukaan samassa pöydässä olevista vieraista ollut halukas juttelemaan kanssani. Kertakaikkiaan paskat juhlat, minusta. Toivottavasti hääparilla oli kuitenkin tyytyväinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikkein ikävintä on minusta se piinallinen odottelu juhlapaikalla vihkimisen jälkeen kun morsiuspari käy otattamassa hääkuvia. Kuvien ottamisessa vierähtää helposti 1-2h ja sitten morsian vielä könyää pukuineen ja kaasoineen käymään vessassa ja sitten korjataan meikkiä ja kampausta ja kälätetään kaikessa rauhassa, vaikka vieraat jo odottaisivat tuskaisena ja mahat kurnien.
Jenkeissä monissa häissä on vihkimisen jälkeen cocktail hour, jolloin vieraat saavat juhlapaikalla tilata morsiusparin piikkiin juomia ja heille tarjoillaan suolaista ja makeaa syötävää odotellessa. Sellaista toivoisin tännekin, kävisi alkupaloista.
Esittely puuttui kirjoitti:
Se oli ikävintä, kun häävieraita ei esitelty toisilleen. Jäi outo olo, kun olimme samassa ruokajonossa, mutta ei mitään hajua, kuka on kukin. Pälyilimme pöydistä toisiamme, tuntui kyllä hassulta.
En ole koskaan ollut häissä, joissa vieraat olisi esitelty toisilleen. Ymmärrän esittelyn, mutta käki paikalla on noin 20 vierasta ja ollaan ihan lähisukulaisia. Jos vieraita on enemmän koko vaiva on turha. Kuka muka oppii kerralla kymmeniä uusia ihmisiä ja miksi ketään edes kiinnostaisi varsinkaan jos ei olla lähisukua, että voisi ajatella, että joskus vielä tavataan. Itse olen ruokapöydässä esittäytynyt lähimmille muille kertomalla nimeni ja mikä on suhteeni morsiameen/ sulhaseen.
Hääparin olisi hyvä muistaa, että vaikka päivä onkin heidän niin juhlat ovat vieraitakin varten.
Mutkattomat, sujuvat ja ruokaisat juhlat ovat parhaita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on kyllä hyvin mautonta, jättää kaason puoliso kutsumatta.
Itse olin kaverin häissä myös vieraana ilman puolisoa, vaikka olin 7. kuulla raskaana. Tiesivät siis jo kutsuessaan vain minut, että olin raskaana ja ollut puolisoni kanssa yhdessä jo useamman vuoden. Siinä sitten selittelet/keksit hätävalheita hääjuhlassa tuntemattomille ihmisille, miksi minun puolisoni "ei päässyt" mukaan. Olin ainoa ilman avecia. Oli todella kiusallista ja nöyryyttävää, vaikka pahan mielen yritinkin peittää parhaani mukaan.
Olin hääparin toisen osapuolen läheinen ystävä yli 10 v ajan, tuo tapahtuma viilensi välit totaalisesti.
Vaikkei kaikkien sukulaisten/kavereiden puolisot miellyttäisi, niin kutsu molemmille olisi silti kohtuullinen pitkään yhdessä olleille pareille.
Minä tuollaisissa tilanteissa sanon totuuden
Kerron että puolisoa ei kutsuttu, siksi ei ole mukana.
En tokikaan ala asiaa päivittelemään tai ihmettelemään kenellekään , mutta en kyllä myöskään valehtele.
Se on hääparin asia nolostella ja selitellä asiaa , jos se esille tulee jossain vaiheessa.Minä en olisi edes mennyt. Olisin käyttänyt raskautta tekosyynä. Hääkutsusta saa kieltäytyä.
Mieheni ei lähtenyt serkkunsa häihin, koska kutsu koski vain häntä itseään. Olimme olleet naimisissa yli 10 vuotta, joten kutsuja kyllä tiesi, että miehelläni on puoliso
Miksi tuollaisessa tilanteessa pitäisi mitään tekosyitä keksiä? Itse ainakin sanoisin ihan rehellisesti miksi en tullut, jos sitä joku joskus kyselisi. Eihän juhlien järjestäjän moukkamaisuus kutsutun vika ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pahimmat häät tais olla kun morsian jäi kiinni panes kelemasta exää ja sammui puolilta öin.
Lopuksi vielä tais kaaso lesboilla morsiamen kanssa.
Arvaatte varmaan ettei liitto kestänyt.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä huonoimmat muistot on miehen lähisukulaisen häistä. Mun puoliso ja hänen eksänsä ovat sulhasen kummeja, joten myös eksä oli paikalla (ollaan hyvissä väleissä kaikki, ei mitään draamaa siinä :D) ja heidän yhteinen lapsi, eli mun lasten isosisarus ja eksän uusi puoliso. Jotenkin naiivisti olin ajatellut, että päästään varmaan kaikki samaan pöytään ja meille tulee kiva juhla, kun nähdään sen verran harvoin koko porukalla.
Noh, plaseeraus olikin laitettu niin, että mies istui ex-vaimonsa ja heidän yhteisen lapsensa kanssa siellä jossain ykköstason vieraiden pöydässä, ja minä ja meidän lapset oltiin jossain toisella puolella juhlapaikkaa, peränurkan jämäpöydässä, samoin miehen eksän puoliso. Hääpari toki päättää, enkä ikinä tästä missään ääneen nurissut, mutta myönnän että olin tosi pettynyt.
Meidän lapset oli vielä sen verran pieniä, että piti viihdyttää ja ohjeistaa, piti käyttää vessassa ja piti vähän jeesata syömisten ja niiden hakemisten kanssa. Olisin siksikin toivonut, että oltais istuttu koko perhe samassa paikassa ja mies olisi myös voinut auttaa lapsia. Itse ehdin syödä alkusalaattia lasten hyysäämisen ohessa, kun ehdin itselleni hakemaan pääruokaa, se oli jo loppunut. Jälkiruokapöydässä oli vain juustoja ja kermakakkua, joita en maitoallergikkona pysty syömään.
Istuin siis monta tuntia nälissäni, huolehdin ylikierroksilla käyvistä lapsista yksin, en puhunut kertaakaan hääparin kanssa (onnittelua ja hyvästelyä lukuunottamatta), eikä kukaan samassa pöydässä olevista vieraista ollut halukas juttelemaan kanssani. Kertakaikkiaan paskat juhlat, minusta. Toivottavasti hääparilla oli kuitenkin tyytyväinen.
Huhhuh. Olet hyvin kärsivällinen ja vähän liiankin kiltti. Siinä vaiheessa kun jäit ilman ruokaa ja sinulla oli kiljuva nälkä olisin itse mennyt sanomaan miehelle sinne ykköspöytään että nyt lähdetään, lapset hermostuu ja minä en ole saanut mitään ruokaa. Ihmetelkööt tollo morsiuspari sitten sitä jos haluavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, että odottelu on ikävää, mutta milloin ne kuvat sitten pitäisi ottaa? Ennen vihkimistäkö (sormus sormeen ennen vihkimistä??) vai joku toinen päivä (kampaajat ja meikit uudelleen)? Paras ratkaisu olisi heti kuvattavaksi, mutta ei mitään yli tunnin sessiota ja juhlapaikalla ruoat ja pelimanni jo valmiina.
Totta kai saatte ottaa ne kuvat siinä välissäkin mutta ei saa sitten loukaantua jos jälkeenpäin kuulette, että vieraat tätä kritisoivat kun olette laittaneet pitkänmatkalaisetkin odottelemaan tuntitolkulla. Ja kyllä siinä kuvauksessa vaan äkkiä se reilusti yli tunti vierähtää ja varsinkin jos siitä vielä matkaa juhlapaikalle. Ja ihme sievistelyä ettei muka voi etukäteen otetuissa kuvissa olla sormus sormessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä huonoimmat muistot on miehen lähisukulaisen häistä. Mun puoliso ja hänen eksänsä ovat sulhasen kummeja, joten myös eksä oli paikalla (ollaan hyvissä väleissä kaikki, ei mitään draamaa siinä :D) ja heidän yhteinen lapsi, eli mun lasten isosisarus ja eksän uusi puoliso. Jotenkin naiivisti olin ajatellut, että päästään varmaan kaikki samaan pöytään ja meille tulee kiva juhla, kun nähdään sen verran harvoin koko porukalla.
Noh, plaseeraus olikin laitettu niin, että mies istui ex-vaimonsa ja heidän yhteisen lapsensa kanssa siellä jossain ykköstason vieraiden pöydässä, ja minä ja meidän lapset oltiin jossain toisella puolella juhlapaikkaa, peränurkan jämäpöydässä, samoin miehen eksän puoliso. Hääpari toki päättää, enkä ikinä tästä missään ääneen nurissut, mutta myönnän että olin tosi pettynyt.
Meidän lapset oli vielä sen verran pieniä, että piti viihdyttää ja ohjeistaa, piti käyttää vessassa ja piti vähän jeesata syömisten ja niiden hakemisten kanssa. Olisin siksikin toivonut, että oltais istuttu koko perhe samassa paikassa ja mies olisi myös voinut auttaa lapsia. Itse ehdin syödä alkusalaattia lasten hyysäämisen ohessa, kun ehdin itselleni hakemaan pääruokaa, se oli jo loppunut. Jälkiruokapöydässä oli vain juustoja ja kermakakkua, joita en maitoallergikkona pysty syömään.
Istuin siis monta tuntia nälissäni, huolehdin ylikierroksilla käyvistä lapsista yksin, en puhunut kertaakaan hääparin kanssa (onnittelua ja hyvästelyä lukuunottamatta), eikä kukaan samassa pöydässä olevista vieraista ollut halukas juttelemaan kanssani. Kertakaikkiaan paskat juhlat, minusta. Toivottavasti hääparilla oli kuitenkin tyytyväinen.
Huhhuh. Olet hyvin kärsivällinen ja vähän liiankin kiltti. Siinä vaiheessa kun jäit ilman ruokaa ja sinulla oli kiljuva nälkä olisin itse mennyt sanomaan miehelle sinne ykköspöytään että nyt lähdetään, lapset hermostuu ja minä en ole saanut mitään ruokaa. Ihmetelkööt tollo morsiuspari sitten sitä jos haluavat.
Jälkikäteen ajateltuna näin olisi pitänyt toimia. Jotenkin siinä tilanteessa ei vaan osannut, vaan mietin että ylireagoinko :( Osa harmituksesta tuli myös siitä, että oma puoliso ei missään vaiheessa tajunnut edes tulla kysymään miten pärjätään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä on outoa, että ihmiset vetää herneen nenään lapsettomista häistä. Eikös se ole oiva mahdollisuus viettää laatuaikaa oman kumppanin kanssa?
Selittäkää joku, miksi lapsettomat häät on verinen loukkaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käydäänkö edelleen yleensä kuvassa vasta vihkimisen jälkeen? Meillä ei käynyt edes mielessä, ettei kuvia olisi otettu ennen vihkimistä.
Aika moni käy edelleen kuvassa vasta vihkimisen jälkeen ja jos haluavat ottaa kuvat vasta sitten kun ovat oikeasti naimisissa, niin se heille suotakoon. Tuskin kenelläkään on valittamista siitä kuvauksen aikana odottelusta, jos vaan vieraat päästetään sisätiloihin ja saavat syötävää ja juotavaa.
Vähän sama kuin, että ottaisi juuri ne ylioppilaskuvat ennen kuin on edes ylioppilas. Toisille normaalia, mutta todellakin ok, että kaikki eivät näin halua toimia. Inhottava tapa täällä monella yrittää mollata siitä, että eivät halua toimia noin.
Sillä ei ole kuule mitään merkitystä näin 30 vuoden avioliiton jälkeen, otettiinko kuvat ennen vai jälkeen vihkimistä. Omat yo-kuvat otettiin myös ennen lakkiaisia, koska paikkakuntamme valokuuvaamoihin oli vaikea saada jonoja samalle päivälle. Siellä tuo kuva jossain albumissa on ja ei ole vaikuttanut mihinkään, että on aiemmin otettu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä on outoa, että ihmiset vetää herneen nenään lapsettomista häistä. Eikös se ole oiva mahdollisuus viettää laatuaikaa oman kumppanin kanssa?
Selittäkää joku, miksi lapsettomat häät on verinen loukkaus.
kenelle muka lapsettomat häät ovat verinen loukkaus.
Meillä on kolme lasta (aikuisia jo) ja lapsenvahdit oli tosi tiukilla. Joten kun tuli hääkutsuja, oli helppo kieltäytyä lapsettomista häistä. Lapsenvahteja halusimme käyttää vain silloin, kun oikeasti halusimme viettää laatuaikaa kahdestaan. Häitä emme kokeneet sellaiseksi tilaisuudeksi.
Ei ollut loukkaus, mutta hääpari joskus suutahti, kun emme tulleet paikalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä huonoimmat muistot on miehen lähisukulaisen häistä. Mun puoliso ja hänen eksänsä ovat sulhasen kummeja, joten myös eksä oli paikalla (ollaan hyvissä väleissä kaikki, ei mitään draamaa siinä :D) ja heidän yhteinen lapsi, eli mun lasten isosisarus ja eksän uusi puoliso. Jotenkin naiivisti olin ajatellut, että päästään varmaan kaikki samaan pöytään ja meille tulee kiva juhla, kun nähdään sen verran harvoin koko porukalla.
Noh, plaseeraus olikin laitettu niin, että mies istui ex-vaimonsa ja heidän yhteisen lapsensa kanssa siellä jossain ykköstason vieraiden pöydässä, ja minä ja meidän lapset oltiin jossain toisella puolella juhlapaikkaa, peränurkan jämäpöydässä, samoin miehen eksän puoliso. Hääpari toki päättää, enkä ikinä tästä missään ääneen nurissut, mutta myönnän että olin tosi pettynyt.
Meidän lapset oli vielä sen verran pieniä, että piti viihdyttää ja ohjeistaa, piti käyttää vessassa ja piti vähän jeesata syömisten ja niiden hakemisten kanssa. Olisin siksikin toivonut, että oltais istuttu koko perhe samassa paikassa ja mies olisi myös voinut auttaa lapsia. Itse ehdin syödä alkusalaattia lasten hyysäämisen ohessa, kun ehdin itselleni hakemaan pääruokaa, se oli jo loppunut. Jälkiruokapöydässä oli vain juustoja ja kermakakkua, joita en maitoallergikkona pysty syömään.
Istuin siis monta tuntia nälissäni, huolehdin ylikierroksilla käyvistä lapsista yksin, en puhunut kertaakaan hääparin kanssa (onnittelua ja hyvästelyä lukuunottamatta), eikä kukaan samassa pöydässä olevista vieraista ollut halukas juttelemaan kanssani. Kertakaikkiaan paskat juhlat, minusta. Toivottavasti hääparilla oli kuitenkin tyytyväinen.
Huhhuh. Olet hyvin kärsivällinen ja vähän liiankin kiltti. Siinä vaiheessa kun jäit ilman ruokaa ja sinulla oli kiljuva nälkä olisin itse mennyt sanomaan miehelle sinne ykköspöytään että nyt lähdetään, lapset hermostuu ja minä en ole saanut mitään ruokaa. Ihmetelkööt tollo morsiuspari sitten sitä jos haluavat.
Jälkikäteen ajateltuna näin olisi pitänyt toimia. Jotenkin siinä tilanteessa ei vaan osannut, vaan mietin että ylireagoinko :( Osa harmituksesta tuli myös siitä, että oma puoliso ei missään vaiheessa tajunnut edes tulla kysymään miten pärjätään.
Olisit välillä käynt viemässä lapset siipan hoidettavaksi -ja problem solved.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hääkirkko ja juhlapaikka TOSI kaukana toisistaan on kyllä aika huono idea. Joitakin vuosia sitten sukulaistytön häissä olin varannut tilataksin ajoissa, koska vihkiminen oli Johanneksen kirkossa Helsingissä ja hääjuhla Espoon perukoilla, ja meitä seitsemän hengen porukka. Eikös joku toinen vieras sitten napannut sen meidän taksin, perävalot vain näkyivät... Siinä olikin sitten miettimistä, mistä löydetään äkkiä korvaava kyyti. :O
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on kyllä hyvin mautonta, jättää kaason puoliso kutsumatta.
Itse olin kaverin häissä myös vieraana ilman puolisoa, vaikka olin 7. kuulla raskaana. Tiesivät siis jo kutsuessaan vain minut, että olin raskaana ja ollut puolisoni kanssa yhdessä jo useamman vuoden. Siinä sitten selittelet/keksit hätävalheita hääjuhlassa tuntemattomille ihmisille, miksi minun puolisoni "ei päässyt" mukaan. Olin ainoa ilman avecia. Oli todella kiusallista ja nöyryyttävää, vaikka pahan mielen yritinkin peittää parhaani mukaan.
Olin hääparin toisen osapuolen läheinen ystävä yli 10 v ajan, tuo tapahtuma viilensi välit totaalisesti.
Vaikkei kaikkien sukulaisten/kavereiden puolisot miellyttäisi, niin kutsu molemmille olisi silti kohtuullinen pitkään yhdessä olleille pareille.
Minä tuollaisissa tilanteissa sanon totuuden
Kerron että puolisoa ei kutsuttu, siksi ei ole mukana.
En tokikaan ala asiaa päivittelemään tai ihmettelemään kenellekään , mutta en kyllä myöskään valehtele.
Se on hääparin asia nolostella ja selitellä asiaa , jos se esille tulee jossain vaiheessa.Minä en olisi edes mennyt. Olisin käyttänyt raskautta tekosyynä. Hääkutsusta saa kieltäytyä.
Mieheni ei lähtenyt serkkunsa häihin, koska kutsu koski vain häntä itseään. Olimme olleet naimisissa yli 10 vuotta, joten kutsuja kyllä tiesi, että miehelläni on puoliso
Mihin sitä tekosyytä tarvitsee?
Minä olen vastannut, etten osallistu koska miestäni ei ole kutsuttu.
En ole onnitellut, en lahjonut, olen kohdellut kutsujaa neitinä edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä on outoa, että ihmiset vetää herneen nenään lapsettomista häistä. Eikös se ole oiva mahdollisuus viettää laatuaikaa oman kumppanin kanssa?
Selittäkää joku, miksi lapsettomat häät on verinen loukkaus.
kenelle muka lapsettomat häät ovat verinen loukkaus.
Meillä on kolme lasta (aikuisia jo) ja lapsenvahdit oli tosi tiukilla. Joten kun tuli hääkutsuja, oli helppo kieltäytyä lapsettomista häistä. Lapsenvahteja halusimme käyttää vain silloin, kun oikeasti halusimme viettää laatuaikaa kahdestaan. Häitä emme kokeneet sellaiseksi tilaisuudeksi.
Ei ollut loukkaus, mutta hääpari joskus suutahti, kun emme tulleet paikalle.
Sama juttu, oli helpottavaa kun kutsussa luki, että juhlimme ilman lapsia. Ei tarvinnut keksiä valkoista valhetta. Säästyi lahjarahatkin omaan käyttöön.
Jäimme pari kertaa kiinni kun emme muistaneet, että minä viikonloppuna häät oli ja laitoimme someen kuvia Prahan ja Pariisin parisuhdelomalta, siis samana vkonlopun kun häät olivat.
😂
Olen vuosien saatossa oppinut häistä sen, että ennen juhliin lähtöä (tai matkalla sinne) pitää syödä kunnolla ja vieläpä pakata eväät mukaan. Ei tarvitse sitten kärvistellä nälissään jos juhlat on suunniteltu tai toteutettu huonosti. Mitä suuremmat häät, sitä huonommin toteutettu. Eväsleivät, vettä ja termokseen kahvit, niillä pärjää kotimatkan.
Jotkut lähtee juhliin sillä ajatuksella, että eivät syö mitään koko päivänä, niin saavat sitten mättää juhlissa mahan täydeltä. Sitten kun aikataulut venyy, jonot seisovaan pöytään on pitkät, tilat on niin ahtaat ettei viitsi lähteä santsaamaan ja tarjoilut on laskettu alakanttiin, kiukutellaan nälkäisinä.
Oltiin isoissa lestadiolaishäissä pohjoisessa Lapissa. Kaukaa etelästä (Helsingistä) tulleet vieraat saivat ottaa ruokaa viimeisenä, ja se loppui kesken! Kasvisruokaa ei ollut lainkaan, hääkakku riitti vain ehkä ensimmäiselle sadalle osallistujalle. Musiikkia, alkoholia (maljoja) tms ei tietenkään ollut, koska suku ei hyväksy. Olen jutellut kaverini kanssa myöhemmin, ja hän sanoo että nolottaa vieläkin 20 vuotta myöhemmin omat häät :D
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä on outoa, että ihmiset vetää herneen nenään lapsettomista häistä. Eikös se ole oiva mahdollisuus viettää laatuaikaa oman kumppanin kanssa?
Selittäkää joku, miksi lapsettomat häät on verinen loukkaus.
Olisiko paras niin, että jokainen saisi itse päättää, haluaako järjestää lastenhoitajan ja viettää laatuaikaa puolison kanssa.
Esim itse olen viikolla niin paljon työn takia perheen luota pois, että viikonloppuisin haluan viettää aikaa oman perheen kanssa. Esim. juhlissa.
Alue: Aihe vapaa
Minä en olisi edes mennyt. Olisin käyttänyt raskautta tekosyynä. Hääkutsusta saa kieltäytyä.
Mieheni ei lähtenyt serkkunsa häihin, koska kutsu koski vain häntä itseään. Olimme olleet naimisissa yli 10 vuotta, joten kutsuja kyllä tiesi, että miehelläni on puoliso