Lue keskustelun säännöt.
Häävieraan näkökulmasta ajateltuna, mikä on ollut häissä ikävintä/huonointa/tylsintä/epäonnistuneinta?
Jos yrittää välttää muiden tekemiä sudenkuoppia, saisi ehkä järjestettyä vieraillekin kivat häät. Hääparillehan se päivä on joka tapauksessa ikimuistoinen, mutta jotta vieraillakin olisi hauskaa, olisi kiva kuulla häävieraiden kokemuksia pilalle menneistä häistä.
Kommentit (2309)
Vierailija kirjoitti:
Jos hääkutsussa kysytään erikoisruokavalioita, niin olisi suotavaa että niitä olisi todella myös tarjolla. Pari vuotta sitten kaverini häissä oli tarjolla runsaahko pitopöytä, jota sekasyöjäystäväni kehuivat kovasti, mutta me kasvissyöjät saimme pärjätä keitetyillä perunoilla ja närpityllä salaatilla. Tarjolla oli monta erilaista lihaa, sillä sulhanen metsästää, ja lihaa oltiin ympätty jopa jokaiseen salaattiin joko pekonikuutioiden, kanan tai katkarapujen muodossa. Keitetyt perunat ja leipä levitteineen olivat valehtelematta ainoita ruokalajeja, joissa ei ollut lihaa. Hämmästelin hieman tätä, sillä hääkutsussa oli pyydetty rastittamaan erikseen mm. kasvisruokavalio, ja suurin osa meistä morsiamen ystävistä on ollut kasvissyöjiä jo vuosia, joten oletin hölmösti että tämä oltaisiin otettu huomioon edes yhden lämpimän ruuan muodossa. Saimme kuulla häiden jälkeen morsiamelta illanvietossa, että sulhanen ei ollut halunnut kasvisruokaa tarjolle periaatteesta, sillä hänellekään ei kuulemma tarjoiltaisi lihaa kasvissyöjien häissä. Olisivat ilmoittaneet tästä edes etukäteen, niin olisimme voineet varautua vaikka omilla eväillä (ja pienemmällä häälahjalla).
Tuo on jo omituista. Itse ole sekaani, mutta ruokavalioon kuuluu kyllä lihan lisäksi ihan kasvispohjaisia lämpimiä ruokia, joten vaikea ymmärtää miksi ne on jollekin ongelma. Sulhanen halusi näyttää vaimonsa kavereille keskaria? Olisihan jostain ruokalajista voinut sen lihan tarjota eri astiasta ikäänkuin leikkeleenä, jonka jokainen olisi lisännyt annoksensa jos haluaa. Monesti kyllä kasvisruoka vaihtoehdot tuppaa just olemaan peruna , vihreä salaatti ja vetiset sekavihannekset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minäkin joudun toteamaan että leikit. Semmoiset menee missä saa olla yleisönä vain, mutta se että yhtäkkiä pitäisi osallistua johonkin vastoin ennakkotietämistä, ja vastentahtoisesti, kun asetetaan yllättäen tilanteeseen jossa rooli muuttuukin häävieraasta ja yleisöstä aktiiviseksi osallistujaksi on hirvittävää.
Toinen on itse hääpari. On moukkamaista kutsua ensin häihin, ja sen jälkeen olla kuin ei puolia vieraista tuntisikaan, ei edes katseet kohtaa. Ajan viettäminen vain omien kavereiden seurassa hääjuhlassa. Älkää siis kutsuko kuin ne joita myös viitsitte jututtaa juhlanne aikana.
Kolmantena muut vieraat. Tätä ei tietenkään voi sinänsä kontrolloida, mutta olisi kohteliasta häävieraiden jutella myös muiden kuin sen oman kaverinsa kanssa. Ei tarvitse avautua, mutta vaikka samassa pöydässä ei kuiskuteltaisi ja tirskuttaisi kaverin kanssa niin että muu pötäseurue ajattelee että heillekö nauretaan, ja jos joku puhuu sinulle vaikkapa ruokajonossa, niin vastaa, äläkä nakkele ylimielisesti niskojasi.
Olen samaa mieltä. Kuitenkin ainakin omasta kokemukseni on se, että oma hääpäivä menee ihan siivillä ja siinä ei todellakaan ehtinyt miettimään sitä, että olenko jutellut kaikkien kanssa. Voi olla että en jutellut, vaikka vieraita oli erittäin maltillinen määrä. Eli tahattomasti en jättänyt ketään huomiotta, mutta niin on ihan hyvin voinut käydä. Ketään en sentään ole häissäni vältellyt ja kaikkien kanssa, jotka ovat tulleet minulle juttelemaan, juttelin kyllä. Ja toki myös menin itse juttelemaan vieraille.
Ja muille vieraille puhumisesta toisten häissä: toki vastaan ja juttelen, jos keksin juteltavaa, mutta itse olen niin introvertti, että en tieten tahtoen mene juttelemaan tuntemattomille, jos ei ole asiaa. En siis mene häihin tutustuakseni muihin, mutta ei minua se haittaa, jos niin sattuu tapahtumaan. Olen tosi huono keksimään puhuttavaa tuntemattomien kanssa, joten mulle on hankalaa olla esim. samassa pöydässä tuntemattomien kanssa. En todellakaan ole se keskustelun ylläpitäjä. Onneksi mun mies on eri maata, joten yleensä sitten seuraan hänen ja muiden keskustelua, ja jotain saatan sanoa sinne väliin, mutta välttämättä en.
Miksi tunsit piston sydämessäsi, ja koit puolustautumisen tarvetta, jos et mielestäsi vastaa kerrottua?
Kirjoittajan vaan kertoi oman näkökulmansa asiaan. Itsekin yritin omissa häissäni huomioida kaikki vieraani, mutten voi tietää mikä kokemus heille jäi. -sivusta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
on jännä huomata miten vaivaantuneeksi ihmiset kokevat sen, että joutuvat juttelemaan ennestään tuntemattomille ihmisille. Aina pitäisi se sama kuppikunta olla juttelemassa niitä samoja asioita koko pippalon ajan. Minusta on vain piristävää jutella uusien ihmisten kanssa, sitten kun alkaa se ohjelman vapaampi puoli, eli ruoan jälkeen, voi kuitenkin mennä taas juttelemaan sen Katjan ja Annen kanssa, jonka on tuntenut jo tarhaiästä.
Tottakai jokainen pystyy tuikituntemattomien kanssa puhumaan hyvää päivää kirvesvartta-tyyliin hääpaikaSta, hääparista, säästä ja vaikka mistä, mutta kun se ei anna kummallekaan yhtikäs mitään. Ei taida olla savolaisia tai karjalaisia nämä tuppisuut? En kyllä ymmärrä mitä piristävää on vaihtaa kohteliaisuus fraaseja jonkin täysin yhdentekevää ihmisen, jota ei tule enää ikinä näkemään, kanssa. Kuhan lätistään kohteliaisuuden vuoksi. Siitä taas saa paljon enemmän, että pääsee juttelemaan kuulumisia niiden harvoin näkemiensä sukulaisten kanssa.
Samaa mieltä. Ja toisekseen kaikki, kuten minä, ei ole kovin hyviä small talkissa. En ole hyvä juttelemaan tuntemattomien kanssa, enkä edes puolituttujen, joiden kanssa meillä ei ole mitään yhteistä. Toki voin kommentoida että hyvää on ruoka ja ai kun kaunis päivä tänään, mutta eipä niistäkään kovin pitkään juttua keksi. Kaikille uusien ihmisten kanssa jutteleminen ei siis ole piristävää. Kiva että se joillekin on. Kyllä mullakin alkaa joskus juttu tuntemattomien kanssa lentää, mutta yleensä se vaatii sen että toinen osapuoli pitää keskustelua yllä niin kauan, että löytyy joku yhteinen sävel johon tarttua.
Selvästi ahdistunut tai riidellyt hääpari. Nuuka tarjoilu – kaurakeksejä ja laatikkoviiniä. Humalaiset vieraat. Yliaktiiviset anopit. Metelöivät ja jaloissajuoksevat pienokaiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minäkin joudun toteamaan että leikit. Semmoiset menee missä saa olla yleisönä vain, mutta se että yhtäkkiä pitäisi osallistua johonkin vastoin ennakkotietämistä, ja vastentahtoisesti, kun asetetaan yllättäen tilanteeseen jossa rooli muuttuukin häävieraasta ja yleisöstä aktiiviseksi osallistujaksi on hirvittävää.
Toinen on itse hääpari. On moukkamaista kutsua ensin häihin, ja sen jälkeen olla kuin ei puolia vieraista tuntisikaan, ei edes katseet kohtaa. Ajan viettäminen vain omien kavereiden seurassa hääjuhlassa. Älkää siis kutsuko kuin ne joita myös viitsitte jututtaa juhlanne aikana.
Kolmantena muut vieraat. Tätä ei tietenkään voi sinänsä kontrolloida, mutta olisi kohteliasta häävieraiden jutella myös muiden kuin sen oman kaverinsa kanssa. Ei tarvitse avautua, mutta vaikka samassa pöydässä ei kuiskuteltaisi ja tirskuttaisi kaverin kanssa niin että muu pötäseurue ajattelee että heillekö nauretaan, ja jos joku puhuu sinulle vaikkapa ruokajonossa, niin vastaa, äläkä nakkele ylimielisesti niskojasi.
Olen samaa mieltä. Kuitenkin ainakin omasta kokemukseni on se, että oma hääpäivä menee ihan siivillä ja siinä ei todellakaan ehtinyt miettimään sitä, että olenko jutellut kaikkien kanssa. Voi olla että en jutellut, vaikka vieraita oli erittäin maltillinen määrä. Eli tahattomasti en jättänyt ketään huomiotta, mutta niin on ihan hyvin voinut käydä. Ketään en sentään ole häissäni vältellyt ja kaikkien kanssa, jotka ovat tulleet minulle juttelemaan, juttelin kyllä. Ja toki myös menin itse juttelemaan vieraille.
Ja muille vieraille puhumisesta toisten häissä: toki vastaan ja juttelen, jos keksin juteltavaa, mutta itse olen niin introvertti, että en tieten tahtoen mene juttelemaan tuntemattomille, jos ei ole asiaa. En siis mene häihin tutustuakseni muihin, mutta ei minua se haittaa, jos niin sattuu tapahtumaan. Olen tosi huono keksimään puhuttavaa tuntemattomien kanssa, joten mulle on hankalaa olla esim. samassa pöydässä tuntemattomien kanssa. En todellakaan ole se keskustelun ylläpitäjä. Onneksi mun mies on eri maata, joten yleensä sitten seuraan hänen ja muiden keskustelua, ja jotain saatan sanoa sinne väliin, mutta välttämättä en.
Miksi tunsit piston sydämessäsi, ja koit puolustautumisen tarvetta, jos et mielestäsi vastaa kerrottua?
Kirjoittajan vaan kertoi oman näkökulmansa asiaan. Itsekin yritin omissa häissäni huomioida kaikki vieraani, mutten voi tietää mikä kokemus heille jäi. -sivusta
Ethän kertonut näkökulmaasi, vaan oletit että tuo kirjoitus koski sinua, ja halusit selitellä miksi et jutellut kaikien kanssa. Kyseinen kirjoitus oli kuitenkin ihan eri tavalla kirjoitettu, joten jos et ollut moinen joka ei edes päin katsonut kaikkia vieraita, niin älä nilloin lainaa sitä tekstiä, vaan kerro oma kokemuksesi ihan ilman lainauksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- Hääpari ei kutsu häihin lapsia. En mene sellaisiin häihin, joihin en saa ottaa omia lapsia mukaan. Suosiolla jään lasten kanssa kotiin ja mies saa edustaa meidän perhettä.
- Alkoholitarjoilu, tupakointi ja humalainen, öykkäröivä ja metelöivä hääväki.
- Huono ja kireä ilmapiiri ja tunnelma häissä.
- Kirkkoon kuuluvana arvostan kirkollista vihkimistä. Vihkiminen voi tapahtua joko kirkossa, juhlatilassa tai luonnon helmassa.
- Hääparilla on ylimieliset ja ylimitoitetut lahjatoiveet. Esimerkiksi häämatkaa varten pitäisi lahjoittaa 500 euroa / perhe. Hääpari tai hääparin vanhemmat, kaasot ja bestmanit arvostelevat ja halveksuvat vieraiden tuomia häälahjoja.
- Järkyttävintä on kokonainen sika tai vartaassa pyörivä sika tai villisika. Loppukin ruokahalu menee, etenkin lapsilta, kasvissyöjiltä ja myös lihansyöjiltä! Sian tai villisian silpominen juhlissa on karua meininkiä. Varrassika ei sovi häihin eikä mihinkään muihinkaan perhejuhliin! Toivottavasti nämä varrasjärkytykset on Suomessa jo lailla kielletty!
- Ruoka tai kakku loppuu kesken. Tarjolla on huonoa, liian erikoista tai häihin sopimatonta ruokaa ja kitkerää ja pannussa tuntikausia paistunutta kahvia. Esimerkiksi joku lihakeitto ei sovi hääruoaksi. Voin syödä lihaa, mutta häätarjoiluissa ja muissa perhejuhlissa pitää aina muistaa myös allergiset, lapset, kasvissyöjät ja vegaanit.
- Epäviihtyisä, pimeä, sokkeloinen ja jopa likainen juhlatila. Vieraat on sijoitettu istumaan eri huoneisiin.
- Typerät pöytäjärjestelyt, ennakkoon määrätyt istumapaikat ja nimilaput pöydissä. Suosittelen vapaata istumajärjestystä. Jos on pöytäkartta, niin saman perheen jäsenet ohjataan samaan pöytään. On kurjaa istua samassa pöydässä ihmisen kanssa, jonka kanssa ei tule toimeen. Juhlat ovat pilalla! Olemme olleet muun muassa häissä, joissa jopa oman perheemme jäsenet - äiti, isä ja lapset - on sijoitettu nimilapuilla eri pöytiin istumaan. Pahimmillaan joudut istumaan monta tuntia anopin tai appiukon tai jonkun inhoamasi ihmisen kanssa samassa pöydässä.
- Hääpaikkana on joku pimeä metsästysseuran metsästysmaja tai jahtimaja. Seinillä on täytettyjä eläimiä, hirventaljoja ja muuta ällöttävää. Kylmät väreet kulkevat selkäpiissä!
- Oli kylmä, sateinen ja tuulinen sää (kesällä) ja häät pidettiin ulkona juhlateltassa. Juhlavierailla oli kesäinen juhlavaatetus, vaikka oikea sään mukainen pukeutuminen olisi ollut joko talvivaatteet tai pilkkihaalari. Oli todella kylmä ja lapset ja aikuiset palelivat. Lämpimiin sisätiloihin pääsi vain vessaan.
- Liian pitkät ja tylsät puheet, liikaa puhujia, liikaa ja sopimattomia hääleikkejä.
- Tupakalla ja ryyppäämässä ramppaava hääpari, kaasot, bestmanit ja vieraat. Pahinta on istua tupakalta tai alkoholilta haisevan ihmisen vieressä sisätiloissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minäkin joudun toteamaan että leikit. Semmoiset menee missä saa olla yleisönä vain, mutta se että yhtäkkiä pitäisi osallistua johonkin vastoin ennakkotietämistä, ja vastentahtoisesti, kun asetetaan yllättäen tilanteeseen jossa rooli muuttuukin häävieraasta ja yleisöstä aktiiviseksi osallistujaksi on hirvittävää.
Toinen on itse hääpari. On moukkamaista kutsua ensin häihin, ja sen jälkeen olla kuin ei puolia vieraista tuntisikaan, ei edes katseet kohtaa. Ajan viettäminen vain omien kavereiden seurassa hääjuhlassa. Älkää siis kutsuko kuin ne joita myös viitsitte jututtaa juhlanne aikana.
Kolmantena muut vieraat. Tätä ei tietenkään voi sinänsä kontrolloida, mutta olisi kohteliasta häävieraiden jutella myös muiden kuin sen oman kaverinsa kanssa. Ei tarvitse avautua, mutta vaikka samassa pöydässä ei kuiskuteltaisi ja tirskuttaisi kaverin kanssa niin että muu pötäseurue ajattelee että heillekö nauretaan, ja jos joku puhuu sinulle vaikkapa ruokajonossa, niin vastaa, äläkä nakkele ylimielisesti niskojasi.
Olen samaa mieltä. Kuitenkin ainakin omasta kokemukseni on se, että oma hääpäivä menee ihan siivillä ja siinä ei todellakaan ehtinyt miettimään sitä, että olenko jutellut kaikkien kanssa. Voi olla että en jutellut, vaikka vieraita oli erittäin maltillinen määrä. Eli tahattomasti en jättänyt ketään huomiotta, mutta niin on ihan hyvin voinut käydä. Ketään en sentään ole häissäni vältellyt ja kaikkien kanssa, jotka ovat tulleet minulle juttelemaan, juttelin kyllä. Ja toki myös menin itse juttelemaan vieraille.
Ja muille vieraille puhumisesta toisten häissä: toki vastaan ja juttelen, jos keksin juteltavaa, mutta itse olen niin introvertti, että en tieten tahtoen mene juttelemaan tuntemattomille, jos ei ole asiaa. En siis mene häihin tutustuakseni muihin, mutta ei minua se haittaa, jos niin sattuu tapahtumaan. Olen tosi huono keksimään puhuttavaa tuntemattomien kanssa, joten mulle on hankalaa olla esim. samassa pöydässä tuntemattomien kanssa. En todellakaan ole se keskustelun ylläpitäjä. Onneksi mun mies on eri maata, joten yleensä sitten seuraan hänen ja muiden keskustelua, ja jotain saatan sanoa sinne väliin, mutta välttämättä en.
Miksi tunsit piston sydämessäsi, ja koit puolustautumisen tarvetta, jos et mielestäsi vastaa kerrottua?
Kyseessä lienee edelleen keskustelupalsta, jolla on tarkoitus keskustella? Enkä tuntenut pistoa sydämessäni, kiitos huolenpidosta! Halusin kertoa oman näkökulmani, ja sen, kun aiemminkin on kommentoitu sitä, että hääpari ei puhu kaikille vieraille, niin ettei se välttämättä ole tahallista. Ja se, ettei vieraana puhu tuntemattomille, nähdään joidenkin mielestä töykeänä/typerä/jotain, mutta omasta mielestäni se on normaalia epäsosiaalisemman tai introvertin tai ujon henkilön käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minäkin joudun toteamaan että leikit. Semmoiset menee missä saa olla yleisönä vain, mutta se että yhtäkkiä pitäisi osallistua johonkin vastoin ennakkotietämistä, ja vastentahtoisesti, kun asetetaan yllättäen tilanteeseen jossa rooli muuttuukin häävieraasta ja yleisöstä aktiiviseksi osallistujaksi on hirvittävää.
Toinen on itse hääpari. On moukkamaista kutsua ensin häihin, ja sen jälkeen olla kuin ei puolia vieraista tuntisikaan, ei edes katseet kohtaa. Ajan viettäminen vain omien kavereiden seurassa hääjuhlassa. Älkää siis kutsuko kuin ne joita myös viitsitte jututtaa juhlanne aikana.
Kolmantena muut vieraat. Tätä ei tietenkään voi sinänsä kontrolloida, mutta olisi kohteliasta häävieraiden jutella myös muiden kuin sen oman kaverinsa kanssa. Ei tarvitse avautua, mutta vaikka samassa pöydässä ei kuiskuteltaisi ja tirskuttaisi kaverin kanssa niin että muu pötäseurue ajattelee että heillekö nauretaan, ja jos joku puhuu sinulle vaikkapa ruokajonossa, niin vastaa, äläkä nakkele ylimielisesti niskojasi.
Olen samaa mieltä. Kuitenkin ainakin omasta kokemukseni on se, että oma hääpäivä menee ihan siivillä ja siinä ei todellakaan ehtinyt miettimään sitä, että olenko jutellut kaikkien kanssa. Voi olla että en jutellut, vaikka vieraita oli erittäin maltillinen määrä. Eli tahattomasti en jättänyt ketään huomiotta, mutta niin on ihan hyvin voinut käydä. Ketään en sentään ole häissäni vältellyt ja kaikkien kanssa, jotka ovat tulleet minulle juttelemaan, juttelin kyllä. Ja toki myös menin itse juttelemaan vieraille.
Ja muille vieraille puhumisesta toisten häissä: toki vastaan ja juttelen, jos keksin juteltavaa, mutta itse olen niin introvertti, että en tieten tahtoen mene juttelemaan tuntemattomille, jos ei ole asiaa. En siis mene häihin tutustuakseni muihin, mutta ei minua se haittaa, jos niin sattuu tapahtumaan. Olen tosi huono keksimään puhuttavaa tuntemattomien kanssa, joten mulle on hankalaa olla esim. samassa pöydässä tuntemattomien kanssa. En todellakaan ole se keskustelun ylläpitäjä. Onneksi mun mies on eri maata, joten yleensä sitten seuraan hänen ja muiden keskustelua, ja jotain saatan sanoa sinne väliin, mutta välttämättä en.
Miksi tunsit piston sydämessäsi, ja koit puolustautumisen tarvetta, jos et mielestäsi vastaa kerrottua?
Kirjoittajan vaan kertoi oman näkökulmansa asiaan. Itsekin yritin omissa häissäni huomioida kaikki vieraani, mutten voi tietää mikä kokemus heille jäi. -sivusta
Ethän kertonut näkökulmaasi, vaan oletit että tuo kirjoitus koski sinua, ja halusit selitellä miksi et jutellut kaikien kanssa. Kyseinen kirjoitus oli kuitenkin ihan eri tavalla kirjoitettu, joten jos et ollut moinen joka ei edes päin katsonut kaikkia vieraita, niin älä nilloin lainaa sitä tekstiä, vaan kerro oma kokemuksesi ihan ilman lainauksia.
Höpö höpö. Pointti kuitenkin on, että jos häissä on se 100 henkilöä niin kyllä siellä joku voi parhaista yrityksistä huolimatta tuntea jääneensä liian vähälle huomiolle. Jos tältä tuntuu niin kannattaa mennä itse ottamaan kontaktia hääpaariin eikä nillittää jälkeenpäin.- edelleen sivusta. Ymmärrätkö etten ole se, joka alkuperäiseen viestiin vastasi?
Hääpari kertoi tehneensä häiden eteen päivittäin töitä parikin vuotta ja rahaa palaneen jopa kymmeniä tuhansia. Odotuksissa oli "vuosisadan häät".
Lopputulema oli ihan tavanomainen. Hääpaikkana klassinen työväentalo, ohjelmassa pitkä puhe, pari kliseistä hääleikkiä eikä juurikaan muuta. Hääparia odoteltiin saapuvaksi juhlapaikalle 2,5 tuntia, kun olivat kirkon jälkeen kuvauksissa. Tällä välillä ei mitään ohjelmaa eikä tarjoilua, ei edes juomaa laitettu tarjolle, ei musiikkia ei mitään. Osa vieraista poistui käymään kotonansa kyllästyttyään. Ruoat oli kalliin puoleisia raaka-aineiden perusteella, mutta kovin mauttomia.
Kaikki se hehkutus, mutta lopputulos oli kyllä todella tylsä ja heikosti organisoitu.
Ps. On tullut parikin kertaa tilanne, jossa olen ollut kutsuttuna polttareihin, mutta itse hääjuhlaan ei ole tullut kutsua. Mielestäni erikoinen homma. Jos polttareissa kymmenisen henkeä, niin luulisi olevan automaatio, että kutsu tulee myös hääjuhlaan :S
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älytön määrä noloja ja kiusallisia hääleikejä mukaan lukien "morsiamen ryöstö"
Yök....
Tympeintä on se odottelu. Useimmiten se näkyy ainakin siinä vaiheessa kun vihkimisen jälkeen tuore aviopari lähtee kuvattavaksi, siinä menee monilla tosi kauan ja vieraille se on sitten vaan sellaista seisoskelua ja odottelua kun tervetuliaismaljatkin usein nostetaan vasta avioparin saavuttua paikalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en ainakaan ihan ymmärrä että miksi häihin kutsutaan sukulaisia joihin ei muutenkaan pidetä mitään yhteyttä? Ja sitten syyllistetään kutsussa ettei haittaa vaikkei paikalle saavu, ohessa tilinumero.
Mun mielestä ikäviä ovat seuraavat asiat:
- hääparia joutuu odottelemaan juhlapaikalla kauan, pahimmissa häissä odotimme hirveässä helteessä hääparia reilut kaksi tuntia ilman mitään tarjoiluja, ei edes vettä. Iäkkäämmät alkoivat jo pyörtyä. Hääpari otti siis valokuvaukset vihkimisen ja juhlan väliin
- juhlien aloitus viivästyy, ihmiset pyörivät tietämättä mitä tekevät, kukaan ei ohjaa tilannetta
- ruokaa ja juomaa saa odotella kauan
- kamalinta olisi, jos ei olisi istumajärjestystä. Jouduin kerran häihin kahdestaan lapseni kanssa, eikä meille ollut määritelty mitään istumapaikkaa. Emme tunteneet juuri muita kuin hääparin, ja olimme orpoina ja änkesimme johonkin pöytään, jossa meille ei puhuttu mitään
- ikävää on, jos hääpari ei puhu mitään, eli jää vähän kuin ulkopuoliseksi
- itse toivon juhliin alkoholitarjoilua, ja toivon myös että sitä on vapaasti saatavilla. Yksissä häissä alkumalja oli jotain mehua, ja sitten ruuan kanssa sai lasin viiniä
- ruuan loppuminen on katastrofi, se ei saa loppua
- kiusalliset leikit tuntemattomien kanssa ovat hirveitä
- ohjelmattomat häät ovat ankeita
- jos ohjelmaa on, sen pitää sopia ns. kaikille, kerran oli hääparin parhaiden kavereiden inside-juttuja ja bilettämistä koko ilta, muita ei noteerattu
- istumapaikkojen puute, kukaan ei uskalla liikkua ettei menetä paikkaansa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minäkin joudun toteamaan että leikit. Semmoiset menee missä saa olla yleisönä vain, mutta se että yhtäkkiä pitäisi osallistua johonkin vastoin ennakkotietämistä, ja vastentahtoisesti, kun asetetaan yllättäen tilanteeseen jossa rooli muuttuukin häävieraasta ja yleisöstä aktiiviseksi osallistujaksi on hirvittävää.
Toinen on itse hääpari. On moukkamaista kutsua ensin häihin, ja sen jälkeen olla kuin ei puolia vieraista tuntisikaan, ei edes katseet kohtaa. Ajan viettäminen vain omien kavereiden seurassa hääjuhlassa. Älkää siis kutsuko kuin ne joita myös viitsitte jututtaa juhlanne aikana.
Kolmantena muut vieraat. Tätä ei tietenkään voi sinänsä kontrolloida, mutta olisi kohteliasta häävieraiden jutella myös muiden kuin sen oman kaverinsa kanssa. Ei tarvitse avautua, mutta vaikka samassa pöydässä ei kuiskuteltaisi ja tirskuttaisi kaverin kanssa niin että muu pötäseurue ajattelee että heillekö nauretaan, ja jos joku puhuu sinulle vaikkapa ruokajonossa, niin vastaa, äläkä nakkele ylimielisesti niskojasi.
Olen samaa mieltä. Kuitenkin ainakin omasta kokemukseni on se, että oma hääpäivä menee ihan siivillä ja siinä ei todellakaan ehtinyt miettimään sitä, että olenko jutellut kaikkien kanssa. Voi olla että en jutellut, vaikka vieraita oli erittäin maltillinen määrä. Eli tahattomasti en jättänyt ketään huomiotta, mutta niin on ihan hyvin voinut käydä. Ketään en sentään ole häissäni vältellyt ja kaikkien kanssa, jotka ovat tulleet minulle juttelemaan, juttelin kyllä. Ja toki myös menin itse juttelemaan vieraille.
Ja muille vieraille puhumisesta toisten häissä: toki vastaan ja juttelen, jos keksin juteltavaa, mutta itse olen niin introvertti, että en tieten tahtoen mene juttelemaan tuntemattomille, jos ei ole asiaa. En siis mene häihin tutustuakseni muihin, mutta ei minua se haittaa, jos niin sattuu tapahtumaan. Olen tosi huono keksimään puhuttavaa tuntemattomien kanssa, joten mulle on hankalaa olla esim. samassa pöydässä tuntemattomien kanssa. En todellakaan ole se keskustelun ylläpitäjä. Onneksi mun mies on eri maata, joten yleensä sitten seuraan hänen ja muiden keskustelua, ja jotain saatan sanoa sinne väliin, mutta välttämättä en.
Miksi tunsit piston sydämessäsi, ja koit puolustautumisen tarvetta, jos et mielestäsi vastaa kerrottua?
Kyseessä lienee edelleen keskustelupalsta, jolla on tarkoitus keskustella? Enkä tuntenut pistoa sydämessäni, kiitos huolenpidosta! Halusin kertoa oman näkökulmani, ja sen, kun aiemminkin on kommentoitu sitä, että hääpari ei puhu kaikille vieraille, niin ettei se välttämättä ole tahallista. Ja se, ettei vieraana puhu tuntemattomille, nähdään joidenkin mielestä töykeänä/typerä/jotain, mutta omasta mielestäni se on normaalia epäsosiaalisemman tai introvertin tai ujon henkilön käytöstä.
Jos puhutaan ylimielisistä huonostikäyttäytyvistä vieraista, ja morsiamesta joka katselee vieraiden yli kuin heitä ei olisikaan, niin silloin ei varmaankaan tarkoiteta mitään tahatonta vahinkoa, vai mitä luulet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minäkin joudun toteamaan että leikit. Semmoiset menee missä saa olla yleisönä vain, mutta se että yhtäkkiä pitäisi osallistua johonkin vastoin ennakkotietämistä, ja vastentahtoisesti, kun asetetaan yllättäen tilanteeseen jossa rooli muuttuukin häävieraasta ja yleisöstä aktiiviseksi osallistujaksi on hirvittävää.
Toinen on itse hääpari. On moukkamaista kutsua ensin häihin, ja sen jälkeen olla kuin ei puolia vieraista tuntisikaan, ei edes katseet kohtaa. Ajan viettäminen vain omien kavereiden seurassa hääjuhlassa. Älkää siis kutsuko kuin ne joita myös viitsitte jututtaa juhlanne aikana.
Kolmantena muut vieraat. Tätä ei tietenkään voi sinänsä kontrolloida, mutta olisi kohteliasta häävieraiden jutella myös muiden kuin sen oman kaverinsa kanssa. Ei tarvitse avautua, mutta vaikka samassa pöydässä ei kuiskuteltaisi ja tirskuttaisi kaverin kanssa niin että muu pötäseurue ajattelee että heillekö nauretaan, ja jos joku puhuu sinulle vaikkapa ruokajonossa, niin vastaa, äläkä nakkele ylimielisesti niskojasi.
Olen samaa mieltä. Kuitenkin ainakin omasta kokemukseni on se, että oma hääpäivä menee ihan siivillä ja siinä ei todellakaan ehtinyt miettimään sitä, että olenko jutellut kaikkien kanssa. Voi olla että en jutellut, vaikka vieraita oli erittäin maltillinen määrä. Eli tahattomasti en jättänyt ketään huomiotta, mutta niin on ihan hyvin voinut käydä. Ketään en sentään ole häissäni vältellyt ja kaikkien kanssa, jotka ovat tulleet minulle juttelemaan, juttelin kyllä. Ja toki myös menin itse juttelemaan vieraille.
Ja muille vieraille puhumisesta toisten häissä: toki vastaan ja juttelen, jos keksin juteltavaa, mutta itse olen niin introvertti, että en tieten tahtoen mene juttelemaan tuntemattomille, jos ei ole asiaa. En siis mene häihin tutustuakseni muihin, mutta ei minua se haittaa, jos niin sattuu tapahtumaan. Olen tosi huono keksimään puhuttavaa tuntemattomien kanssa, joten mulle on hankalaa olla esim. samassa pöydässä tuntemattomien kanssa. En todellakaan ole se keskustelun ylläpitäjä. Onneksi mun mies on eri maata, joten yleensä sitten seuraan hänen ja muiden keskustelua, ja jotain saatan sanoa sinne väliin, mutta välttämättä en.
Miksi tunsit piston sydämessäsi, ja koit puolustautumisen tarvetta, jos et mielestäsi vastaa kerrottua?
Kirjoittajan vaan kertoi oman näkökulmansa asiaan. Itsekin yritin omissa häissäni huomioida kaikki vieraani, mutten voi tietää mikä kokemus heille jäi. -sivusta
Ethän kertonut näkökulmaasi, vaan oletit että tuo kirjoitus koski sinua, ja halusit selitellä miksi et jutellut kaikien kanssa. Kyseinen kirjoitus oli kuitenkin ihan eri tavalla kirjoitettu, joten jos et ollut moinen joka ei edes päin katsonut kaikkia vieraita, niin älä nilloin lainaa sitä tekstiä, vaan kerro oma kokemuksesi ihan ilman lainauksia.
Höpö höpö. Pointti kuitenkin on, että jos häissä on se 100 henkilöä niin kyllä siellä joku voi parhaista yrityksistä huolimatta tuntea jääneensä liian vähälle huomiolle. Jos tältä tuntuu niin kannattaa mennä itse ottamaan kontaktia hääpaariin eikä nillittää jälkeenpäin.- edelleen sivusta. Ymmärrätkö etten ole se, joka alkuperäiseen viestiin vastasi?
Ymmärrän myös sen että nimimerkittä keskustelupalstalla voi kirjoitella ja vastailal esiintyen kenenä tahansa, ymmärrätkö sinä sen?
Ei kyseessä ollut mikään vahinko, ja vahinkojahan ovat nämä ettei ruokaa ole riittävästi, ja kaikki häämokat, haluatko selitellä niihinkin omat selittelysi?
T: eri
-Makaronilaatikon tarjoaminen pääruokana.
-Sokerimassakakun tarjoaminen ainoana makeana herkkuna.
-Ainoana alkoholipitoisena juomana on sulaneista jääpaloista vesittynyt booli, joka on lämmennyt kesähelteessä
-Ison suvun lapsia ei ole saatu erilliseen tilaan keskenään, vaan kirmaavat ja huutavat muiden riesana koko illan
-Kaason esittämä powerpoint shöy, joka ei naurata ketään
Vierailija kirjoitti:
Kahden tunnin odottelu vihkimisen ja hääjuhlan alkamisen välissä. Jos tästä olisi informoitu missä tahansa vaiheessa, niin ei olisi tarvinnut seisoskella kuivin suin hääpaikan PIHALLA pääsemättä sisälle. Aikataulusta ei kukaan tiedottanut siellä odotellessa niin ei ilennyt lähteä poiskaan.
Häätila oli vanha kartano, vieraat oli jaettu pieniin huoneisiin ruokailun ajaksi. En nähnyt hääparia ennenkuin tanssien alkaessa.
En myöskään näissä häissä pitänyt nimetyistä istuinpaikoista. Istun ja juttelen mieluummin tuttujen kanssa, kuin menen tutustumaan kaverin setään pakotettuna.
Kirjoittelinkin jo yllä, että 2,5h odoteltiin myös. Puolisen tuntia - tunnin pihalla, ennen kuin joku uskalsi mennä sisälle ja vetää porukan perässään. Tuohon odottelun ajaksi ei siis ollut mitään ohjelmaa eikä tarjoilua morsiamen vaatimuksesta, kun ei juhlia tietenkään voi ilman heitä aloittaa..
Olisi ihan ok laittaa kutsuun vaikkapa
- Vihkiminen klo 10
- Hääjuhla paikassa x klo 13 (juhlapaikka on auki klo 11.30 alkaen)
Niin tuossa voisi ihmiset itse päättää mitä tekevät pari tuntia ja osa vieraistahan ei välttämättä tule vihkimiseen ollenkaan mukaan. Lisäksi voisi antaa vaikkapa bestmanille / kaasolle tehtäväksi jakaa juotavia, ohjata vieraat sisälle ja laittaa vaikka musiikkia soimaan odottelun ajaksi. Selkeä aikataulu kutsussa olisi myös hääparille vähemmän stressaava, kun ei tarvitsisi kauhealla paniikilla kiirehtiä kuvauksia ym.
Nimettyjä paikkoja itse kannatan, kunhan esim. pariskuntia tai perheitä ei ole erotettu toisistaan. Muutoin ihmiset hakeutuu omiin porukoihinsa ja joissakin pöydissä voi olla 1-2hlö, jos paikkoja enemmän kuin vieraita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos hääkutsussa kysytään erikoisruokavalioita, niin olisi suotavaa että niitä olisi todella myös tarjolla. Pari vuotta sitten kaverini häissä oli tarjolla runsaahko pitopöytä, jota sekasyöjäystäväni kehuivat kovasti, mutta me kasvissyöjät saimme pärjätä keitetyillä perunoilla ja närpityllä salaatilla. Tarjolla oli monta erilaista lihaa, sillä sulhanen metsästää, ja lihaa oltiin ympätty jopa jokaiseen salaattiin joko pekonikuutioiden, kanan tai katkarapujen muodossa. Keitetyt perunat ja leipä levitteineen olivat valehtelematta ainoita ruokalajeja, joissa ei ollut lihaa. Hämmästelin hieman tätä, sillä hääkutsussa oli pyydetty rastittamaan erikseen mm. kasvisruokavalio, ja suurin osa meistä morsiamen ystävistä on ollut kasvissyöjiä jo vuosia, joten oletin hölmösti että tämä oltaisiin otettu huomioon edes yhden lämpimän ruuan muodossa. Saimme kuulla häiden jälkeen morsiamelta illanvietossa, että sulhanen ei ollut halunnut kasvisruokaa tarjolle periaatteesta, sillä hänellekään ei kuulemma tarjoiltaisi lihaa kasvissyöjien häissä. Olisivat ilmoittaneet tästä edes etukäteen, niin olisimme voineet varautua vaikka omilla eväillä (ja pienemmällä häälahjalla).
Tuo on jo omituista. Itse ole sekaani, mutta ruokavalioon kuuluu kyllä lihan lisäksi ihan kasvispohjaisia lämpimiä ruokia, joten vaikea ymmärtää miksi ne on jollekin ongelma. Sulhanen halusi näyttää vaimonsa kavereille keskaria? Olisihan jostain ruokalajista voinut sen lihan tarjota eri astiasta ikäänkuin leikkeleenä, jonka jokainen olisi lisännyt annoksensa jos haluaa. Monesti kyllä kasvisruoka vaihtoehdot tuppaa just olemaan peruna , vihreä salaatti ja vetiset sekavihannekset.
Moukka juntti sulhanen. Ällöttävä tapaus
Inhottavinta oli se, että hääpari ei suonut meille mitään huomiota. Onnittelujenkin ajan katselivat muualle, ja kaveriporukasta kun joku tuli siihen kesken meidän onnittelujen esittämisen, niin hääparista toinen lähti kaverinsa matkaan mitään sanomatta. Hampaiden välistä sähäytettiin lyhyt kiitos, edes silmiin katsomatta, ja tuli tunne että olin vain täytevieras. Olin kuitenkin itse ollut iloinen kutsun saadessani. Se tunne vaihtui aika nopeasti. Onneksi häissä oli muita tuttuja joiden kanssa pidettiinkin sitten omaa kivaa terassipöydässä, ja rauhassa saimme ollekin, koska hääpari ei koko iltana käynyt pöydän vieressäkään. Muutkin pöytäseurueesta olivat ihmeissään siitä että mitenkään ei hääpari huomioinut heitä. Ei kannata kutsua täytevieraita.
Miksi tunsit piston sydämessäsi, ja koit puolustautumisen tarvetta, jos et mielestäsi vastaa kerrottua?