Häävieraan näkökulmasta ajateltuna, mikä on ollut häissä ikävintä/huonointa/tylsintä/epäonnistuneinta?

Vierailija kirjoitti:

Eräissä häissä odotettiin hääparia saapuvaksi melkein 2 tuntia juhlapaikan pihassa. He olivat valokuvauksessa eikä tästä tiedotettu vieraita ollenkaan. Piti kuumana päivänä pihalla paahteessa seisoskella korkkarin kannat nurmeen uponneena. Ei edes vessaan päässyt tai saanut edes vesihörppyä. Eikä pihassa ollut ainuttakaan istumapaikkaa.

Näistä häistä viisastuneena ollaan otettu oma kylmälaukku häihin autoon mukaan niin on edes autolle päässyt istumaan ja vettä juomaan kesähelteellä.

Itse olen ollut vastaavissa kesähäissä, jossa ulkoilman lämpötila oli 15 astetta ja vihmoi vettä. Ei ollut mitään katosta, istumapaikoista puhumattakaan. Kaiken kruunasi se, että ensin oltiin ajettu kirkolta 75 km kinttu- ja kärrypolkuja pitkin jonnekin helkkarin kuuseen, jossa hääpaikka ,vanhasta koulusta tehty juhlatila ,oli. Omituisesti rakennus oli vieläpä jyrkässä rinteessä, piha oli nurmikkoa ja tie sepeliä, joten kengät oli kyllä pilalla sen jälkeen kun oli kökkinyt siellä sen pari tuntia odottamassa. Minulle olisi ollut ok, mikäli olisi ohjelmassa ilmoitettu, että juhlat jatkuu klo x,x siellä juhlapaikassa, koska hääpari käy kuvassa välillä. Tällöin oltaisiin voitu käydä ihmisten ilmoilla jossain syömässä ja vessa ja hengata vaikkapa Prismassa edes osa siitä odotteluajasta.

Vierailija kirjoitti:

Ehdottomasti pakollinen ennalta laadittu istumapaikka ja ohjelma, johon joutuu osallistumaan tai sanomaan jotakin. Esittelykierros, piinaava. Koittakaa ymmärtää, etteivät kaikki nauti sellaisesta.

Heti, jos on enemmän porukkaa, plaseeraus on pakko tehdä. Esittelykierros on turha joo.

Juuri tuo, että pari menee kuviin ja juhlaväki odottaa jossain kylmässä pari tuntiakin hääparia.

Odottelu on tylsintä etenkin ilman tietoa, mitä tapahtuu ja milloin. Puolisoni siskon häät oli hoidettu erittäin hyvin. Pari lähti vihkimisen jälkeen kuvattavaksi ja häävieraat juhlapaikalle, jossa oli jo kaikki valmiina ja ruokailu aloitettiin heti. Hääpari saapui paikalle, toivotti kaikki tervetulleeksi ja kehottivat santsaamaan ruokaa. Mukava ja rento tunnelma. Kakun korkkasivat tietenkin ensimmäisinä.

Ruoka loppui kesken (eikä muutenkaan ollut kovin onnistutta), juoma loppui kesken, äänentoisto epäonnistui niin pahasti, ettei puheista ja ohjelmasta saanut selkoa. Tilaisuus saaressa, josta huonot yhteydet mantereelle eli pakko olla pidempään kun olisi huvittanut.

Ymmärrän, että odottelu on ikävää, mutta milloin ne kuvat sitten pitäisi ottaa? Ennen vihkimistäkö (sormus sormeen ennen vihkimistä??) vai joku toinen päivä (kampaajat ja meikit uudelleen)? Paras ratkaisu olisi heti kuvattavaksi, mutta ei mitään yli tunnin sessiota ja juhlapaikalla ruoat ja pelimanni jo valmiina.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, että odottelu on ikävää, mutta milloin ne kuvat sitten pitäisi ottaa? Ennen vihkimistäkö (sormus sormeen ennen vihkimistä??) vai joku toinen päivä (kampaajat ja meikit uudelleen)? Paras ratkaisu olisi heti kuvattavaksi, mutta ei mitään yli tunnin sessiota ja juhlapaikalla ruoat ja pelimanni jo valmiina.

Jälkimmäisessä myös sää voi olla erilainen ja kuvaajalle pitäisi maksaa kahdesta eri päivästä. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että juhlat järjestetään ennen kaikkea vieraita varten, mutta tässä asiassa olen vähän konservatiivinen enkä joustaisi itse. Hääpari kuitenkin maksaa jokaisesta vieraasta sen 100€, niin vähän voi odotella jos kuitenkin on ruokaa ja juomaa tarjolla, sekä paikka missä istua.

Hääpari lähti kirkosta valokuvaukseen,  vieraat odotti pari tuntia juhlapaikalla hääparin

saapumista.  Tunnelma latistui heti.

Ja sitten nää pönötysjuhlat,  kaikki vaivautuneita  ei tiedä mistä ja mitä puhua

ventovieraita ihmisiä,  sukulaisia joita ei ole vuosiin nähnyt  jne..

Olin ystäväni häissä, jotka muuten kivat ja ohjelmalliset, hyvää ruokaa, kaunis hääpari mutta bestmanilla kuulumaton ääni ja puhui ilman mikrofonia. Häihin tuli trubaduuri, joka ihan hyvä sekin mutta bestman esitteli jotakin, puhui jotakin mistä ei saanut selvää ja samalla lähti hattu kiertämään häävieraiden joukkoon. Laitoin siihen ison setelin, koska hääpari oli esittänyt toiveensa aikaisemmin etelänmatkasta. Hattuun laittoi muutkin setelirahoja. Ja YLLÄTYS oli melkoinen, kun tämä hattu ojennettiin trubaduurille esityksen jälkeen. Tuli muuten hääpaikalle hiljainen hetki ja trubaduurin ilme oli videoimisen arvoinen nähtyään palkkionsa esityksestään. Bestman sai kuulla tästä vuosia, että olisikohan kannattanut puhua kuuluvalla äänellä, että hääväki olisi tiennyt kenelle raha menee. Siitä riitti juttua pitkään. 

Surkeimmat häät oli ne jossa oli yksi pöytä sijoitettu varsinaisen juhlatilan ulkopuolelle, oikeastaan eteiseen ja itse istuin siellä. Oli todella arvostettu olo vieraana.

Ikävimmät häät olivat sellaiset, joissa

- piti odotella

- ei ollut kunnon ohjelmaa, oli vain jotain puheita, runonlausuntaa ja laulua ilman säestystä

- ei alkoholitarjoilua, eikä edes mahdollisuutta ostaa itse

Istuimme seurassa, jossa oli muutama perhe. Emme tunteneet heitä ja heillä ei ollut mitään mielenkiintoa jutella meidän kanssa.

Mieti istumapaikka !

Yksissä häissä en tuntenut ketään ja ympärillä oli vain pariskuntia. Kummallakin puolella oli jonkun puoliso. Yritin jutella, mutta en saanut vastakaikua.

Lopulta vessajonossa tutustuin morsiamen serkkuun, joka otti minut heidän porukkaan.

Monta salia. Varmin tapa tuntea itsensä b kansalaiseksi on joutua perimmäiseen saliin tai tokaan kerrokseen.

Vegaani tai joku muu erikoisruoka. Myös lohikeitto ihmetyttää. Ekat ottaa lohet, seuraavat perunat ja vikat saa liemen. Tässä vaiheessa ruisleipäkin on loppu.

Itseäni ei leikit haittaa. Leikittäjät voi kysyä haluatko osallistua, etukäteen .

Ruoka ei saa loppua kesken.

Useimmat hääleikit on tylsiä. Ikävää jos ei ole ollenkaan aikaa vapaaseen keskusteluun. Puheita ei kannata pitää ruokailun aikana, yksissäkin häissä ruoka jäähtyi lautaselle. Ei noloja puheita joissa käydään morsiamen elämä läpi suunnilleen synnäriltä alkaen. Hyvä puhe on alle 5 minuuttia pitkä.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, että odottelu on ikävää, mutta milloin ne kuvat sitten pitäisi ottaa? Ennen vihkimistäkö (sormus sormeen ennen vihkimistä??) vai joku toinen päivä (kampaajat ja meikit uudelleen)? Paras ratkaisu olisi heti kuvattavaksi, mutta ei mitään yli tunnin sessiota ja juhlapaikalla ruoat ja pelimanni jo valmiina.

Me mentiin suoraan kirkosta juhlapaikalle ottamaan vieraat vastaan, kättelyt + alkumalja + aloitettiin ruokailu. Lähdettiin kesken ruokailun kuvaukseen toivotuksella, että santsatkaa ja nauttikaa antimista. Kuvaus kesti 1 t 15 pienen matkan vuoksi (tietty paikka, missä kuvat haluttiin), tultiin takaisin sopivasti, kun vieraat olivat lopettelemasta ruokailua, hienosti saatiin vielä ne pari pakollista puhetta siihen väliin. Ilta jatkui pienellä tauolla, n. 30 min, minkä jälkeen oli kakku ja sen jälkeen heti valssit + bändi soittamaan. 

Ruokia jäi niin paljon, että kyllä mekin omamme saatiin, vaikka santsikierros jäi väliin:-)

Ei meitä kukaan ruokailun aikana kaivannut, olisimme vain pönöttäneet siellä omassa pöydässä. Halusimme tehdä kaiken tuon pakollisen putkeen, loppuilta jäi seurusteluun vieraiden kanssa, ennätimme jutella kaikille ja istahtaa moneen pöytään. 

Juhlapaikkaan jäi yöpalaa vanhemmille sukulaisille , nuorisolle oli varattu vähän matkan päässä kyyteineen oma tila, jossa odotti myös yöpala, booli ja muut juomat.

Aamuun asti meni ja kovasti on kehuttu.  Aamulla vielä  tapasin vanhemmat sukulaiset, sillä heille oli varattu yöpyminen juhlapaikassa, saatoimme nauttia yhteisen aamiaisen ennen siivoushommia.

Yksi vaivaannuttavimmista häätilanteista on ollut se, kun morsiamen isä piti puheen, jossa hartaasti kehui tytärtään ja hänen saavutuksiaan noin 30 min ajan, eikä sulhasta maininnut sanallakaan. Oltiin vähän että aijaa...

Kauhea määrä puheita illan päätteeksi, jolloin porukka on jo väsynyt.... Liian pitkät kuvashow:t... kaikki kiusalliset jutut, mm. sukkanauhan ottaminen, parin jäätävä imuttelu...

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, että odottelu on ikävää, mutta milloin ne kuvat sitten pitäisi ottaa? Ennen vihkimistäkö (sormus sormeen ennen vihkimistä??) vai joku toinen päivä (kampaajat ja meikit uudelleen)? Paras ratkaisu olisi heti kuvattavaksi, mutta ei mitään yli tunnin sessiota ja juhlapaikalla ruoat ja pelimanni jo valmiina.

Itse kävimme kuvassa juuri ennen vihkimistä kun oltiin täydessä tällingissä. Sormukset ei olleet sormissa , eikä kukaan ole sitä niistä kuvissa bongannut. Ei edes juolahtunut mieleen, että vihkisormus pitäisi olla kuvassa. No olihan meillä sentään kihlasormukset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, että odottelu on ikävää, mutta milloin ne kuvat sitten pitäisi ottaa? Ennen vihkimistäkö (sormus sormeen ennen vihkimistä??) vai joku toinen päivä (kampaajat ja meikit uudelleen)? Paras ratkaisu olisi heti kuvattavaksi, mutta ei mitään yli tunnin sessiota ja juhlapaikalla ruoat ja pelimanni jo valmiina.

Itse kävimme kuvassa juuri ennen vihkimistä kun oltiin täydessä tällingissä. Sormukset ei olleet sormissa , eikä kukaan ole sitä niistä kuvissa bongannut. Ei edes juolahtunut mieleen, että vihkisormus pitäisi olla kuvassa. No olihan meillä sentään kihlasormukset.

Kätevästi sieltä valokuvaaja tuli kirkkoon ja sieltä edelleen hääjuhlaan. Eikä tarvinnut niiden studiokuvien ottamisessa säätää sen enempää.

Olin ystävän kaasona hänen häissään. Hääpari ei siitä huolimatta kutsunut miestäni häihin, se oli hämmentävää. Enkä kehdannut kieltäytyä kaason hommista, vaikka mieli teki.

Kirkossa ja hääpaikalla kaaso ja  bestman umpikännissä kumpikin,  vihkipari sitten talaili pöytään. Kännisen bestmanin puhe epäselvää örinää ja hänen piti selostaa milloin ruokailut ja muut, morsiusparin vanhemmat sitten kävivät pöytiin kertomassa. Ruoka oli hyvää, viinaa sai tiskiltä niin paljon kuin halusi kun itse maksoi. Ei ohjelmaa, ideana oli tutustua sukuihin ja ystäviin, ei onnistunut. Ei häävalssia ei tanssia.

Ovat eronneet sittemmin.

Vanhempani kertoivat ajat sitten olleensa vihkiäisissä ja häissä missä morsiamella oli ankara krapula. Oksensi alttarille ja kukkavihkoon eikä ollut edukseen häävastaanotollakaan. 70-luvulla vetivät kunnon kännejä edellisenä iltana eikä viimeistään viikkoa ennen kuten onneksi nykyään.