Kaverini tekee miehelleen eväsleivät _joka helvetin_ työpäiväksi! :D
Siis mua niin kuvottaa tuollainen paapominen! Eikö äijä osaa voidella itse leipiään ja läntätä vähän lisuketta väliin..?!?!?
Kommentit (98)
Mies on aamuuninen ja minä iltauninen, joten tehdään rintarinnan kumpikin omia luontaisia ominaisuuksia käyttäen toisillemme joka päivä jotain hyvää tai kivaa, koska toinen on niin pirun hyvä tyyppi!
Minäkin tein jokapäiväistä leipää miehelleni. Silti hän rakastui työpaikan Pirkkoon. Ei se osannut arvostaa mun jokapäiväistä panosta. Käyn töissäkin vain parina päivänä viikossa jotta olen kotona lasten kanssa. Ja teen makkarasopat oottaan kun mies tulee kahdesta työstä kotiin. Lisäksi siedän anoppia joka viikko kun tulee hoitaan meidän lapsia jotta voin nukkua yövuoron jälkeen iltaan asti. Nyt mietin vain koska pääsen lähtemään kun ei mulla ole omaa rahaa paljon kun mies se joka on maksanut aina kaiken.
Kaksinaismoralisti?! Odotan miehen palvovan sinua toisena päivätyönään, mutta et voi tehdä mitään hyvää hänen eteen koska se olisi naista alentavaa?
Vierailija kirjoitti:
Minäkin tein jokapäiväistä leipää miehelleni. Silti hän rakastui työpaikan Pirkkoon. Ei se osannut arvostaa mun jokapäiväistä panosta. Käyn töissäkin vain parina päivänä viikossa jotta olen kotona lasten kanssa. Ja teen makkarasopat oottaan kun mies tulee kahdesta työstä kotiin. Lisäksi siedän anoppia joka viikko kun tulee hoitaan meidän lapsia jotta voin nukkua yövuoron jälkeen iltaan asti. Nyt mietin vain koska pääsen lähtemään kun ei mulla ole omaa rahaa paljon kun mies se joka on maksanut aina kaiken.
Eli olet tylsä! Se selittää työpaikan Pirkon.
Kyllä mäkin tein mun miehelle eväsleivät/eväät joka helvetin päiväksi, koska halusin. Mies teki mulle myös eväät, silloin kun töissä niitä tarvitsin. Olisi osannut tehdä itsekin, mutta en kai ollut yhtä vittumainen ämmä kuin ap.
Minun mies tekee myös lämpimän lounaan valmiiksi töihin mukaan otettavaksi -arvostan tätä. Hän on paljon parempi ruuanlaittaja ja tarkempi ruuan laadusta ja terveydestä kuin minä. Jaamme kotityöt aika tasan, mutta jos tilanne se että tämä leipien värkkääjä samalla tekee kaiken muunkin miehelleen niin että hänen ei tarvitse osallistua kotiaskareisiin, niin minäkin pyörittelisin ap:n tavoin silmiäni.
Huonoa vaimomatskua. Kyllä pitäisi vääntää aamuisin laajempi repertuaari ruokaa. Leivässä turhia hiilareita ja ruokavalio muodostuu yksipuoliseksi. Ottaisin eron mokomasta hirviöstä, joka ei laita miehelleen töihin mukaan kunnollista ja terveellistä ruokaa :<<<<
Tai sit toi on yksinkertaisesti suloista, jos kerta haluaa näin toimia. Mikä ongelma tää on sulle, ku sun ei tartte niitä leipiä väsätä tai edes syödä? Tuskin tarvitsee edes nähdä, ku mies syö niitä halvatun leipiään töissä.
Osaa, mutta minä en osaa korjata autoani.
Toiseksi, se antaa kivasti rytmiä työttömän päivään, kun on joka päivä jotain järkevää ja tarpeellista tekemistä aamusta alkaen, ei tule vetelehdittyä jouten koko päivää. Minä muuten teen joka päivä ruuan valmiiksi, kun hän tulee töistä sellaisina päivinä, kun olen itse kotona.
Mies puolestaan pitää huolta siitä, että on asunto ja lämmintä, minä huolehdin ruuasta ja vaatteista.
Äiti teki aina eväät isälle kun isä lähti raksalle töihin. Ja isä laittoi lämpimän ruuan kotona töistä tultuaan äidille valmiiksi, kun pääsi aikaisemmin kotiin. Nyt ovat jo eläkkeellä ja sama pakanallinen meno jatkuu. Viimeksi kun kävin siellä, äiti voiteli isälle leivän valmiiksi ihan muuten vaan. Huhhuh.
Mua varmasti ärsyttäisi jos joutuisin tekemään eväsleivät joka päivä puolisolle tai jos ystävä tekisi ne minun puolisolleni, mutta ei häiritse yhtään vaikka ystävä tekisi puolisolleen leivät vaikka pari kertaa päivässä.
Minä teen miehelleni eväät melkein joka ilta valmiiksi jääkaappiin. Tosin en kyllä pelkkiä leipiä vaan kotiruokaa/ruokaisa salaatti.
Ja leivon miehelleni joka viikko pari kertaa leipää (allergioiden takia kaupassa vain muutamia leipiä joita voisi syödä eikä tykkää niiden mausta). Ja laitan perheelle ruuat, pyykkään varmaan 95 prosenttisesti. Siivoan eniten meillä perheessä.
Mutta en koe olevani alistettu. Mies tekee meillä silti enemmän tunteja töitä plus kotitöitä kuin minä. Mies kun hoitaa lisäksi suurimman osan pienen yrityksemme töistä normaalin työnsä lisäksi. Ja jos olen sairas tai laiskottaa niin mies kyllä mielellään tekee perheelle ruuan (tai hakee sen grilliltä) ym. Meillä kumpikin tekee sen mikä luonnistuu paremmin ja tai mikä nyt on tärkein tehdä.
Minusta on kiva tehdä miehelle ruokaa/leipää josta tiedän hänen pitävän. Toisaalta jos olen talvella lähdössä jonnekin mies usein huolehtii auton lämmityksen, rapaa ikkunat valmiiksi ja käy laittamassa auton käyntiin lämpenemään. Mies haluaaa tarjota minulle usein ravintolassa ruuan. Kumpikin hemmottelemme toisiamme.
Monet nuoremmat parit tuntuvat laskevan hampaat irvessä rahoja ja kotitöitä. Ettei vain toinen saisi yhtään enemmän kuin minä... Tai sitte toinen loisii suhteessa tekemättä mitään kotitöitä ym. Löytäisivätpä hekin kultaisen keskitien. Keskinäisen arvostuksen ja reiluuden. Sen yhteisen tiimihengen.
Tämän ketjun innoittamana riensin jo illalla tekemään miehelle eväsleivät aamuksi valmiiksi. Teen yleensä joko leipiä tai jonkun ruokaisan salaatin. Joskus luikautan laukkuun yllätykseksi myös pienen suklaapatukan.
Vierailija kirjoitti:
Mun exä velvoitti mut nousemaan joka aamu tekemään sille aamiaisen ja eväsleivät. Vaikka minulla olisi ollut vapaapäivä/ iltavuoro, piti herätä neljän jälkeen paapomaan miestä joka kiukutteli miten tee oli liian laihaa/ vahvaa ja termarissa ei ollut eilen tarpeeksi teetä ja tämä leipä on paskaa.
Sama mies sysäsi myös kaiken muun ruokahuollon ja siivoukset minulle, kuten myös laskut ja sen huolehtimisen että miehen käyttötilillä on rahaa jne. Varmaan ulospäin näytti että parisuhde on ihana ja rakastava vaimo tässä hieman hemmottelee mussukkaansa.... Onneksi pääsin eroon tuosta isosta lapsesta ja löysin miehen jonka kanssa on oikeasti tasa-arvoinen olo eikä minua pidetä vaan piikana/äidinkorvikkeena.
Alapeukut koska??? Miehen on ok sysätä kaikki vuorotyötä tekevän muijan harteille ja päälle haukkua ja arvostella? Ei osannut raukka edes leipää syödä tai lämmittää ruokaa jos olin iltavuorossa vaan odotteli kiukkusena kotona odottaen että alan illalla 10 jälkeen kokkaamaan kun seuraavana aamuna soi kello viideltä.
Tällainen nainen olisi ties mikä lompakkoloinen ja hyväksikäyttäjä, miehelle tämä on ilmeisesti ok käytöstä.
Minun mies tekee minulle aamiaisen ja eväsleivän joka aamu. Hän haluaa osoittaa minulle rakkauttaan sillä tavalla. Minä näen siinä rakkautta ja huolenpitoa, ja puolestani teen hänelle muita pieniä asioita, että hän tietäisi että haluan hänelle parasta.
Parisuhteessa on tärkeää, ettei laske askareitaan eikä mittaa mittanauhalla, kumpi on enemmän toisen puolella sängyssä. Ei ole tärkeää, että kaikki menee aivan tasan. Tärkeämpää on pyrkiä toisen hyvään. Jos molemmat tietävät, että toinen tahtoo vilpittömästi sinulle hyvää, parisuhde voi hyvin. Jos jatkuvasti pidetään vain huoli, ettei vaan tehdä enempää tänään kuin toinen, niin kyllä se suhde siihen lopulta kuolee ja kitkeröityy.
Vierailija kirjoitti:
Äiti teki aina eväät isälle kun isä lähti raksalle töihin. Ja isä laittoi lämpimän ruuan kotona töistä tultuaan äidille valmiiksi, kun pääsi aikaisemmin kotiin. Nyt ovat jo eläkkeellä ja sama pakanallinen meno jatkuu. Viimeksi kun kävin siellä, äiti voiteli isälle leivän valmiiksi ihan muuten vaan. Huhhuh.
Tää oli ihana :D
Joillakin se suhde toimii joillakin ei ja jos tekee itelle samalla ni why not?
Vierailija kirjoitti:
Siis mua niin kuvottaa tuollainen paapominen! Eikö äijä osaa voidella itse leipiään ja läntätä vähän lisuketta väliin..?!?!?
Etkö ymmärrä ettei kyse ole miehen kyvystä tehdä itse eväitään? Ilmeisesti menee yli ymmärryksen. Äitini teki isälleni eväät valmiiksi kymmeniä vuosia joka aamu, eikä siksi ettei isäni olisi osannut, koska osasi valmistaa iltapalat äidilleni.
Vierailija kirjoitti:
Kaksinaismoralisti?! Odotan miehen palvovan sinua toisena päivätyönään, mutta et voi tehdä mitään hyvää hänen eteen koska se olisi naista alentavaa?
Turpa kiinni feminismi on hieno asia!
Tuo eväsleipien tekeminen ei olisi ihmetyttänyt 80- tai 90-luvulla varmaan ketään.