Eikös tästä voi ihan asiallisesti sanoa?

Olemme uusioperhe ja lapset ovat meillä vuoroviikoin. Mieheni vanhin lapsi täytti juuri 18v eikä ole koskaan meillä asunut. On siis ollut vanhempiensa erosta lähtien vallan äidillään ja käynyt isällään vain päiväseltään kääntymässä vaihtelevasti.

On koko ajan toiminut niin, että kun tulee niin syö myös. Usein tulee tarkoituksella ruoka-aikaan tai aamupalalle. Viime viikolla oli tullut kaverinsa kanssa ja olivat syöneet meidän pakastimesta jäätelöä ilman lupaa. Tästä mies sanoikin, että ei tykkää siitä, että mennään ilman lupaa vetämään pakkasesta jäätelöt naamaan.

On käynyt kuitenkin toistaiseksi niin harvoin, että tästä ei juurikaan ole ongelmaa tullut.

Mutta nyt ilmoitti, että kun sai ajokortin niin alkaa käydä meillä SYÖMÄSSÄ. Juuri yhtenä päivänä kävi ja sanoi lähtiessä, että tulee taas kun on jotain hyvää ruokaa. Mies sanoi sitten, että senkus tulet, mutta sitten saat kuskata lapsia myös harrastuksiin samalla. Sen tyttö kuittasi vähän niin, että joo vaikka mutta en tuo niitä takaisin ja naureskeli päälle. Ei ole ollenkaan valmis tekemään mitään ja ne kaikki jäätelökipot ja muut löytyy aina tiskialtaasta eli ei siivoa jälkiään edes.

Mutta se kysymykseni eli eikös ole ihan ok sanoa, että ei meillä voi alkaa käydä syömässä tuosta vaan. Olemme jokatoinen viikko kaksin miehen kanssa ja syödään melko vähän kaksistaan ja usein on mietitty syömiset niin, että ne tosiaan riittää meille kahdelle. Ja "lapsellisilla viikoilla" minä tietysti mietin niin, että lapsille on aina koulun jälkeen ruokaa ja aamupalat sun muut mietitty. Ja lapsia viisi näillä väliviikoilla niin sitä ruokaa tosiaan kuluu.

Miehen tytär varmaan meinaa, että se on hänen kotinsa ja hänen isänsä asuu siellä niin hän voi tulla ja mennä miten lystää. Mutta onko se siis niin? Se on joskus ollut tytön koti, mutta ei ole sitä enää ollut useampaan vuoteen. En minäkään kotoa muuton jälkeen käynyt isäni jääkaappia luvatta tyhjentämässä tai marssinut sisään vain ja alkanut syödä.

Tyttö siis on ihan kiva eli kyse ei nyt ole siitä, että en vain voi sietää mieheni tytärtä.