Eikös tästä voi ihan asiallisesti sanoa?

Kyllä on huvittavia nämä kirjoitukset, heti kun oli selvää, että kyse oli uusperheestä, alkoi se loanheitto.

(ja luultavasti yhden ja saman "kynästä" kaikki). Toinen huvittava asia on nämä kirjoitukset, että "olen 40v ja me käymme mieheni ja lasteni kanssa tyhjäämässä vanhempieni jääkaapin viikottain, lainaamme kaikkia tavaroita...  Ei voi olla totta.  

Kolmas todella huvittava asia on, miten korostetaan, että 18 v on LAPSI vielä...  Jos aiheena olisi, "olen 18v ja olen yhdessä 55 v miehen kanssa ja olen raskaana..."  tulisi vaan kannustuksia ja peukkuja, "olet aikuinen vastuullinen ihminen ja varmasti tiedät mitä teet! Ja tässä 18 v on pieni penska jolta ei voi odottaa mitään käytöstapoja ja vastuuta...

Kyllä 18-vuotias on jo sen verran aikuinen, että jotain älliä on päästä löydyttävä. Vaikka onkin myös hänen kotinsa, niin tuo sotkeminen ilman mitään vastuuta omista jäljistä on raivostuttavan lapsellista käytöstä tuon ikäiseltä! Tyttö ei tunnu tajuavan, että siellä asuu muitakin, eikä 18-vuotias ole kyllä enää mikään passattava. Kyllähän sen ikäinen osaa itsekin ruokaa tehdä (ja siivota jäljet). Vaikka asuisi täyspäiväisesti teillä, niin jotain sääntöjä on noudatettava. Entä jos laittaisitte vaikka laput niihin miehen eväisiin tms.?

Itse 18-vuotiaana ostin omia ruokatarpeita kotiin (asuin vielä vanhemmilla) ja laitoin itse ruokaa. Ei olisi tullut mieleenkään vaan aina syöksyä paikalle "mitä ruokaa?", syödä ja häipyä taas ovesta ulos ja autolla karkuun.

N23

Trine kirjoitti:

Kyllä on huvittavia nämä kirjoitukset, heti kun oli selvää, että kyse oli uusperheestä, alkoi se loanheitto.

(ja luultavasti yhden ja saman "kynästä" kaikki). Toinen huvittava asia on nämä kirjoitukset, että "olen 40v ja me käymme mieheni ja lasteni kanssa tyhjäämässä vanhempieni jääkaapin viikottain, lainaamme kaikkia tavaroita...  Ei voi olla totta.  

Kolmas todella huvittava asia on, miten korostetaan, että 18 v on LAPSI vielä...  Jos aiheena olisi, "olen 18v ja olen yhdessä 55 v miehen kanssa ja olen raskaana..."  tulisi vaan kannustuksia ja peukkuja, "olet aikuinen vastuullinen ihminen ja varmasti tiedät mitä teet! Ja tässä 18 v on pieni penska jolta ei voi odottaa mitään käytöstapoja ja vastuuta...

Jos asiaa katsotaan siltä kantilta muten kommentit on saaneet peukkuja niin aika moni on sitä mieltä et ap on törppö ja toista mieltä olevia ei ole montakaan (ehkä ne kirjoitukset on yhden ja saman kynästä)..

Äitini joutui sanomaan isälleni, että ei mene lapsuudenkodissaan enää ensimmäisenä jääkaapille. Tämä siis seitkytluvulla, isäni silloin reilusti parikymppinen.

Siinä on tietty raja, että voi olla tervetullut aina kylään, mutta herkkujen ryöstö on toinen asia. Ruokahuolto perheessä on tietty taiteenlaji. Ruokaa pitää olla, mutta sitä ei pitäisi jäädä poisheitettäväksi.

Itse elelen kahden teinin kanssa ja kyllä vaan ottaa päähän jos joku vetää nakkipaketin välipalaksi vaikka siitä olisi pitänyt saada kaikille kolmelle ateria. Meillä on tarjolla välipalaksi sopivia aineksia, vierasvara ei ole se, mihin ensisijaisesti pitäisi iskeä kiinni.

Olen itse avioeroperheestä ja aikoinaan tein samaa. Isäni painotti että hänen kotinsa on AINA myös minun kotini ja saan olla hänen luonaan kuin kotonaan. 18-vuotias vasta opettelee aikuisuutta eikä aina osaa toimia sosiaalisesti korrektilla tavalla. Jos elät uusioperheessä niin tuollaisissa asioissa pitää pystyä joustamaan.

Olin itse tuon ikäisenä ärsyttävä teini ja nykyään aikuisena autan äitipuoltani monessa asiassa arjen lomassa juuri siksi että olin aina tervetullut.

Kylläpä täällä on ihmisiä, jotka haluavat lukea rivien välistä jotain, mitä siellä ei ole. Ap sanoi, että on mukavaa, kun tyttö käy, on hauska ihminen. Sitten vaaditaan, että samat säännöt kuin muillakin lapsilla. Niinpä. En usko, että viiden (tai satunnaisesti kuuden) lapsen perheessä muutkaan saavat vetää naamaansa mitä tahansa milloin tahansa. Esim. isän seuraavan päivän eväitä. Tai jäätelöä milloin lystäävät. Tai jotain, mitä tarvitaan ruusnlsittoon. Miksi yksi sitten saisi? Entä jos on tulossa vieraita, joista tämä muualla asuva tyttö ei tiedä, ja sitten syö vieraille tarkoitetut tarjottavat?

Eihän ap ja miehensä ole mitenkään velvollisia kustantamaan työtön syömisiä ja siivoamaan jälkiä. Mutta, jos miettii koko hommaa käytännössä, ap on siis alkanut suhteeseen eronneen, lapsellisen miehen kanssa ja muuttanut lapsien ja pariskunnan yhteiseen kotiin, kun vaimo ja lapsi (lapset?) ovat lähteneet. Sitten ap vielä alkaa määräilemään, että tytön pitäisi omaan kotiinsa aina ilmoittaa ennen tuloa ja selvästi muutenkaan ei kovin iloinen näistä vierailusta. Tyttö on kuitenkin osoittanut jonkinlaista aikuismaisuutta, kun tulee ap:n kanssa toimeen ja käy lapsuudenkodissaan mielellään, vaikka siellä käytännössä uusi perhe asuukin. Mielestäni vähintä mitä ap voi tehdä on tarjota tytölle ruokaa silloin, kun hän tulee käymään. Jos se on ylivoimaista niin miksi ap:n piti ylipäätään muuttaa toisten kotiin, olisi hankkinut miehen kanssa kokonaan oman asunnon. 

Hedelmällinen ja monisyinen keskustelunaihe. Minä en halua ottaa kantaa siihen, pitääkö ap miehen lapsesta vai ei. Sen haluan vain sanoa, että lähes kaikki 18-vuotiaat ovat vielä kykenemättömiä täysin itsenäisesti ruokkimaan itsensä. Todella ikävää on se, että turhan harva osaa vanhempiensa panostuksesta olla kiitollinen. On kaikkien etu, että juuri tuon ikäisenä alkaa ymmärtämään elämän realiteetteja, vaikka täyttä vastuuta ei omasta elämästä tarvitse vielä ottaa. Muistaakseni oma äitinikin sanoi, että jos aikoo täysi-ikäisenä työssäkäyvänä asua kotona, täytyy osallistua kotitalouden menoihin, eli esim maksaa pientä vuokraa asumisesta.

En ymmärrä miten niin moni kanssakeskustelija ei ymmärrä, kuinka ei ole yhdentekevää kirjoittaa avointa sekkiä toisen jääkaapille. Suomessa on jotakuinkin Euroopan tai maailman kallein ruoan hintataso. Toki totta on sekin, että raha ei esitä merkittävää roolia siinä tekeekö lasagnea seitsemälle vai kahdeksalle hengelle. Täten olisi outoa suhtautua kielteisesti siihen, että lämmintä ruokaa tehtäisiin vielä plus yksi annos. Se ei kuitenkaan ole yhdentekevää, että jatkuvasti tullaan ja mennään ilmoittamatta. Ruokaa on todella mälsää tehdä niin, ettei kaikki tule kylläiseksi, mutta myös erityisen mälsää heittää roskiin. Olen kuitenkin tulkinnut asian niin, että jääkaappiin ja ruokakomeroon suhtaudutaan kuten ne olisi omia. 

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä täällä on ihmisiä, jotka haluavat lukea rivien välistä jotain, mitä siellä ei ole. Ap sanoi, että on mukavaa, kun tyttö käy, on hauska ihminen. Sitten vaaditaan, että samat säännöt kuin muillakin lapsilla. Niinpä. En usko, että viiden (tai satunnaisesti kuuden) lapsen perheessä muutkaan saavat vetää naamaansa mitä tahansa milloin tahansa. Esim. isän seuraavan päivän eväitä. Tai jäätelöä milloin lystäävät. Tai jotain, mitä tarvitaan ruusnlaittoon. Miksi yksi sitten saisi? Entä jos on tulossa vieraita, joista tämä muualla asuva tyttö ei tiedä, ja sitten syö vieraille tarkoitetut tarjottavat?

Kuulostaa kyllä aika kamalalta, jos lapset eivät saa oman kotinsa jääkaapista syödä mitä tahansa. Toki vieraille ja muille suunnatut ruuat erikseen mutta ehkä niihin voi laittaa lapun? Tässä jotenkin saadaan kuulostamaan siltä, että tämä tyttö ei pystyisi mitenkään kontrolloimaan omaa syömistään ja mitään ei voi jättää näkyville, koska tyttö syö sen. Kyseessä kuitenkin tytön vierailu omaan lapsuudenkotiinsa. 

Vierailija kirjoitti:

Muuta en aio sanoa, kuin että jos oma "äitipuoleni" olisi tuollainen hirviö, ei paljoa tarvitsis isällä käydä. :-) Minä saan mennä sinne kun haluan, syödä kaikkea mitä haluan. Se on minun isäni koti, ja minä olen hänen tyttärensä. Siihen suhteeseen ei yksi akka väliin tule. Mutta isäni onkin terve päästään, eikä hullu nipo joka soittaa perään jäätelörasiasta.

N18

Olen ydinperheellinen, mutta olen kyllä opettanut lapsilleni, että he eivät voi syödä kysymättä esimerkiksi neljää magnum-puikkoa pakastimesta. Koska meillä on kolme lasta ja on hyvin todennäköistä että ne puikot on ostettu niin että jokaiselle ja minulle on oma. Saattaa olla nipottamista, mutta en oikein tiedä miten muutenkaan useamman lapsen taloudessa voi toimia. Äitipuolenkin motiivi voi olla sama kuin minulla tässä. Muuten en ymmärrä, että 18v ei saisi olla ja syödä lapsuuden kotonaan/kodeissaan.

Vierailija kirjoitti:

meillä myös uusperhe ja mieheni täysi-ikäiset lapset tulee meille, omilla avaimillaan, täysin ennalta arvaamatta (no, minä en ainakaan KOSKAAN tiedä milloin tulevat). Joskus tulevat myös silloin, kun olen yksin kotona (tietävät, että mieheni on esim työmatkalla). Minusta tämä on todella kiusallista ja ärsyttävää. Ihan niinkuin tämä olisi joku saluuna, jossa ovi käy tiuhaan ja koskaan ei voi tietää kuka tulee, ja miten kauan aikaa viipyy. Olen tämän seikan vuoksi alkanut miettimään ihan tosissani sitä vaihtoehtoa, että minulla olisi OMA, rauhallinen koti

Suosittelen sitä OMAA koloa todellakin. Olet saanut koko paketin. Ota tai jätä. Se on oma valintasi. Lapset ovat syyttömiä vanhempiensa eroihin.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisi varmaan päättää, onko paikka henkisesti tytönkin koti vai ei. Jos on, kuten ehkä voisi ajatella, niin 18-vuotias käyttäytyköön kuten sen ikäiseltä kodissaan voi odottaa: On tervetullut, ilmoittaa onko ruoka-aikaan paikalla, siivoaa jälkensä, osallistuu kotitöihin, kunnioittaa muiden perheenjäsenten yksityisyyttä, ei syö ruokia, jotka on varattu toisiin tarkoituksiin, huomioi toiset kuten nuorelta aikuiselta voi odottaa. Jos tyttö olisi kaiken aikaa asunut siellä, ei hän voisi ihan noin käyttäytyä.

Jos hän taas on vieraan asemassa, käyttäytyköön siten. Ei voi saada kahden pullan rusinoita.

Tää oli musta tosi hyvin kirjoitettu ja kitettää tosi hyvin sen, mitä tästä tapauksesta ajattalen. En olisi itse osannut tiivistää yhtä hyvin, mutta juuri näin tämä menee.

Monella tässä ketjussa on hirveä tarve todistella, että lapset (jo aikuisetkin lapset) saa tehdä suunnilleen mitä vaan, kun heitä rakastetaan niin paljon. Monilta unohtuu nyt se, että rajat nimenomaan on sitä rakkautta. Ei kenenkään kotona eletä pellossa, kyllä jokaisen kotona on tietyt pelisäännöt, joiden mukaan eletään. 18-vuotiaalta voi jo odottaa enemmän, vaikka hän psyykkisesti ihan aikuinen vielä olisikaan. 

Olen itsekkin erolapsi. Tosin minulla oli aika ruoka-ajat molemmissa kodeissa, eikä jääkaapilla ravattu muutenkaan turhaan. Ja kun asuin omassa kodissa, niin kävin edelleen vanhemmillani kylässä. En enää siinä vaiheessa mieltänyt vanhempieni koteja omaksi kodikseni, koska minulla oli ihan oma koti. Joten vaikka olin vanhempieni luona enemmän kotonani, kuin kavereiden luona, niin kyllä silti pidin itse rajani enkä ravannut kaapeilla lupaa kysymättä. Tosin molemmissa kodeissa tuli opittua, että vieraita kestitään, joten kyllä mulle kaffet keitettiin tai annettiin ruokaa ruoka-aikana. Ihan niinkuin minäkin keitin kahvia tai tarjosin bissen, jos vanhempani tuli minun luokseni käymään. Hoidan myös ruokapuolen nykyään, jos tulevat pidemmäksi aikaa käymään (asun nykyään ihan eri kaupungissa).

Olipa pitkä sepustus. Pointti on siis siinä, että toisen kotia ja tapoja tulee kunnioittaa, vaikka sukulaisia onkin. Minulla on läheiset välit vanhempiini, mutta en silti porsastele heidän kotonaan, kuin olisin omassani.

Eikö mutsi enää ruoki aikuista tytärtään? Eivätkö elarit enää juokse? Jos on asunut koko ajan äitinsä luona, niin siellä on hänen kotinsa, ei isän uusperheen luona. Jos rahat eivät riitä, niin menkööt hakemaan sossusta ruokarahaa tai vielä parempi, hankkikoot työpaikan, niin on varaa ostaa itse ruokansa.

Sinä ap voisit tietysti olla vähän imarreltukin. Tyttö tulee teille, jos on hyvää ruokaa. Ilmeisesti olet hyvä kokki!

Kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisi varmaan päättää, onko paikka henkisesti tytönkin koti vai ei. Jos on, kuten ehkä voisi ajatella, niin 18-vuotias käyttäytyköön kuten sen ikäiseltä kodissaan voi odottaa: On tervetullut, ilmoittaa onko ruoka-aikaan paikalla, siivoaa jälkensä, osallistuu kotitöihin, kunnioittaa muiden perheenjäsenten yksityisyyttä, ei syö ruokia, jotka on varattu toisiin tarkoituksiin, huomioi toiset kuten nuorelta aikuiselta voi odottaa. Jos tyttö olisi kaiken aikaa asunut siellä, ei hän voisi ihan noin käyttäytyä.

Jos hän taas on vieraan asemassa, käyttäytyköön siten. Ei voi saada kahden pullan rusinoita.

Tää oli musta tosi hyvin kirjoitettu ja kitettää tosi hyvin sen, mitä tästä tapauksesta ajattalen. En olisi itse osannut tiivistää yhtä hyvin, mutta juuri näin tämä menee.

Monella tässä ketjussa on hirveä tarve todistella, että lapset (jo aikuisetkin lapset) saa tehdä suunnilleen mitä vaan, kun heitä rakastetaan niin paljon. Monilta unohtuu nyt se, että rajat nimenomaan on sitä rakkautta. Ei kenenkään kotona eletä pellossa, kyllä jokaisen kotona on tietyt pelisäännöt, joiden mukaan eletään. 18-vuotiaalta voi jo odottaa enemmän, vaikka hän psyykkisesti ihan aikuinen vielä olisikaan. 

Minulla särähtää kokoajan korvaan tuo, että "eletään kuin pellossa". Eihän se, että aikuisenakin lapsi on tervetullut vanhempiensa luokse milloin vain, tarkoita automaattisesti sitä että sinne mennään syömään kaikki mahdolliset kaapit tyhjiksi, jätetään astiat lojumaan ja odotellaan että vanhemmat passaa kun itse röhnöttää sohvalla? Enhän tee niin omassa kotonakaan? Osaan kyllä kylässä käyttäytyä kuten vieraan kuuluukin, mutta vanhempieni koti ei ole minulle mikään kyläpaikka, vaan koti. Äitinikin kysyy minulta aina, että "Milloin tulet seuraavan kerran kotiin?".Olen 30-vuotias nainen.

Aikuisen äiti kirjoitti:

On täällä näitä pällejä! Joku 28-vuotias ilmoittaa yleensä (muttei aina?) kun menee äitinsä huusholliin syömään mitä kaapista löytyy ottaen joskus miehensäkin mukaan! Koti on yksityisaluetta siellä pysyvästi asuville. Ei mikään hollitupa.

Oma yli 20-v.poikani on asunut omillaan jo monta vuotta, mutta käy kerran-pari viikossa. Hänellä on avaimet tähän entiseen kotiinsa, mutta on sovittu, että soittaa aina ennen tuloaan. Hän soittaa myös, kun olen töissä, voiko hän mennä kotiin käymään. Kun hän tulee, niin minä kehotan syömään, mitä löytää jollen ole kokannut varsinaista ruokaa. Siis minulla on oikeus olla käymättä kaupassa, laittamatta ruokaa tai pukematta mitään päälleni kotona ollessani.

Ja sitä pitää kunnioittaa.

Vaikuttaa hiukan siltä että ap:n 18-vuotias ei oikein ole kasvatettu huomioimaan muita.

Täällä toisen aikuisen pojan äiti samaa mieltä.

mun on vaikea ajatella että jos nyt eroaisin niin kieltäisin 18v poikani käynnit kotona ja rupeaisin kyttäämään syömisiä tai onko kaveri mukana, mutta kukin tyylillään..

Kieltämättä varsin kummallinen ketju - oikeastiko jonku lapset toimii noin kotona muutenkaan? Meillä on ihan yhteiset lapset, joista kaks vanhinta on teinejä, mutta kyllä jo alle kouluikäisestä on ollut ihan tietyt selkeät pelisäännöt. Siihen kuuluu mm. se ettei herkkuja vedetä noin vaan omin luvin (saati jaeta kaveriporukalla), eikä välttämättä muutakaan erityistä varmistamatta onko ok, vai varattu johonkin tiettyyn tarkoitukseen. Ja kyllä mä odotan näiden teinien kertovan, jos eivät syö kotona tai ovat jossain, mutta tulevat syömään kotiin - vanhin meillä on saman ikäinen kuin ap tarinan tyttö, liikunnallinen poika, joten oikeasti on merkitystä ruuanlaittoa suunnitellessa onko hän syömässä kotona vai ei, eli kulutus on valtava. Eikä kyse ole siitä, etteikö olisi varaa, mutta ei mun moraaliin sovi tehdä hirveästi "hukkaruokaa". Ja juu, jälkensä tosiaan osaa hoitaa paljon nuorempanakin.

Eli alkuperäiseen kysymykseen - aivan on ok käydä asiallisesti se keskustelu, että olet toki tervetullut, mutta kuten muidenkin lasten kohdalla, meidän pitää tietää ennakkoon milloin olet syömässä. Ja että esim. leipää ja leikkeleitä on yleensä reilusti, mutta näitä ja näitä varataan eväiksi, eli jos olet epävarma, kysäise voiko niitä syödä. Ja meillä on tapana että jokainen siivoaa jälkensä (iän/kykyjen mukaan).

Ehkä voi olla parempi, että isä sanoo, mutta ilman muuta nuo kuuluu ihan normaaliin kasvatukseen.

18-vuotias lapsi on tervetullut siis vain silloin kun anoo lupaa etukäteen ja silloinkin vain kuskaamaan ap:n mukuloita ja piikomaan. 

Ei, vaan tervetullut silloin, kun toimitaan yhdessä sovittujen pelisääntöjen mukaan.

Pointti on se, että kukaan ei voi mennä toisen kotiin, ei edes oman vanhemman, ja olettaa ilman muuta, että siellä voi toimia kuten itse lystää. 

Sitten kun tuo 18-vuotias on riittävän vanha ostamaan /vuokraamaan oman asunnon, voi siellä sitten elää, kuten itse tahtoo.

Niin kauan kun on toisten ruokittavana ja asuu toisten katon alla, noudattaa niitä sopimuksia, jotka siellä vallitsevat.