Lue keskustelun säännöt.
Ero. Miksi en tiennyt tätä aiemmin??
08.05.2016 |
Tämä vapauden tunne. Miksi roikuin onnettomana liitossani. Se oli ihan ok mutta nyt tiedän miltä tuntuu hengittää ja nauttia elämästä! Miehet pörräävät ympärillä. Vapaita ja varattuja. Ilmeisesti hehlun elämäniloa ja rentoa tunnetta. Mitä ihanaa vielä tapahtuukaan. Elämä on juuri nyt avoin vaikka mille :-)
Älkää pelätkö erota ja olla yksin!
Kommentit (72)
Niin ne ajat muuttuvat. Isoäitiemme aikaan vahvana naisena pidettiin sellaista, joka selviytyi miehensä kanssa vaikka mistä vaikeuksista, ja joka oli perheen vakaa, ikuinen peruskallio. Nykyään vahvana naisena pidetään sellaista, joka uskaltaa rohkeasti ottaa kaiken irti omasta ainutkertaisesta elämästään ja hypätä tuntemattomaan, jos vanha ei tunnu enää omalta.
Ehkä tämä heijastaa muutakin asenneilmapiirin muutosta, nykyään yhteisöllisyyden tilalle on keskeiseksi arvoksi tullut individualismi.
Jokainen kuitenkin täällä joutuu itse elämään niiden omien valintojensa kanssa, joten muiden moralisointi on turhaa. Pääasia, että jokainen pystyy itse katsomaan itseään pää pystyssä peiliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaimo pisti viime keväänä 20v jälkeen pihalle. Tuli ihan yllätyksenä. Ei auttanut terapiat. Oli jo oman juttunsa päättänyt ennen terapioita.
..
Nyt olen yksin ja masentunut. Käyn toki harrastuksissa, tapaan kavereita, mutta 20 vuotta on ohjelmoinut itselleen että se oma paikka on tässä. Sitä nyt ei ole. Nyt ei edes kiinnosta uudet naiset, vaikka olen ajatellut että pyörän selkään vaan.
...
Sanokaa että auttaa joskus. Nyt mietin vain kuinka korkealta pitää hypätä ettei jää kitumaan.
Entä kun ei ole vara erota.... Pakko kituuttaa. Kumpikin kärsii mutta yksin ei kumpikaan pärjää. Nyt kuitenkin hyvä asunto ja yksi auto. Lapset pystyy harrastamaanja harrastuksiin voidaan kuskata. Yh:na ja vuorotyöläisenä se olisi mahdotonta..
Vierailija kirjoitti:
Vaimo pisti viime keväänä 20v jälkeen pihalle. Tuli ihan yllätyksenä. Ei auttanut terapiat. Oli jo oman juttunsa päättänyt ennen terapioita.
..
Nyt olen yksin ja masentunut. Käyn toki harrastuksissa, tapaan kavereita, mutta 20 vuotta on ohjelmoinut itselleen että se oma paikka on tässä. Sitä nyt ei ole. Nyt ei edes kiinnosta uudet naiset, vaikka olen ajatellut että pyörän selkään vaan.
...
Sanokaa että auttaa joskus. Nyt mietin vain kuinka korkealta pitää hypätä ettei jää kitumaan.
Käytkö itse terapiassa? Ymmärrän, että tuntuu pahalta, minulla sama tilanne. Mies halusi erota lähes 20 yhteisen vuoden jälkeen tänä keväänä. Me emme käyneet yhdessä terapiassa, mutta käyn nyt itse, jotta en enää ensi keväänä olisi tässä jamassa. Pahimman masennuksen pitäisi kuulemma hellittää puolessa vuodessa, jos eroa käsittelee oikein...
Nyt just ei lohduta.
Terkuin erottiin n. Tunti sitte lasten isän kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin ne ajat muuttuvat. Isoäitiemme aikaan vahvana naisena pidettiin sellaista, joka selviytyi miehensä kanssa vaikka mistä vaikeuksista, ja joka oli perheen vakaa, ikuinen peruskallio. Nykyään vahvana naisena pidetään sellaista, joka uskaltaa rohkeasti ottaa kaiken irti omasta ainutkertaisesta elämästään ja hypätä tuntemattomaan, jos vanha ei tunnu enää omalta.
Ehkä tämä heijastaa muutakin asenneilmapiirin muutosta, nykyään yhteisöllisyyden tilalle on keskeiseksi arvoksi tullut individualismi.
Jokainen kuitenkin täällä joutuu itse elämään niiden omien valintojensa kanssa, joten muiden moralisointi on turhaa. Pääasia, että jokainen pystyy itse katsomaan itseään pää pystyssä peiliin.
On ihan eri asia selviytyä miehen kanssa vaikeuksista, kuin yrittää jaksaa miehen aiheuttamista vaikeuksista kuten alkoholismista tai perheväkivallasta. Siihen aikaan ei voinut erota vaikka mies joi, hakkasi tai kävi vieraissa. Ylimielistä syyllistämistä. Minusta on hieno juttu, että parisuhteessa ei tarvitse kärsiä vaan voi erota, olipa sitten mies tai nainen.
Vierailija kirjoitti:
Tämä vapauden tunne. Miksi roikuin onnettomana liitossani. Se oli ihan ok mutta nyt tiedän miltä tuntuu hengittää ja nauttia elämästä! Miehet pörräävät ympärillä. Vapaita ja varattuja. Ilmeisesti hehlun elämäniloa ja rentoa tunnetta. Mitä ihanaa vielä tapahtuukaan. Elämä on juuri nyt avoin vaikka mille :-)
Älkää pelätkö erota ja olla yksin!
Minäkin eronnut tämän vuoden puolella, mutta fiilikset eivät kyllä ole yhtä vapautuneet kun sulla. Lähinnä ahdistaa että mitä tästä eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin ne ajat muuttuvat. Isoäitiemme aikaan vahvana naisena pidettiin sellaista, joka selviytyi miehensä kanssa vaikka mistä vaikeuksista, ja joka oli perheen vakaa, ikuinen peruskallio. Nykyään vahvana naisena pidetään sellaista, joka uskaltaa rohkeasti ottaa kaiken irti omasta ainutkertaisesta elämästään ja hypätä tuntemattomaan, jos vanha ei tunnu enää omalta.
Ehkä tämä heijastaa muutakin asenneilmapiirin muutosta, nykyään yhteisöllisyyden tilalle on keskeiseksi arvoksi tullut individualismi.
Jokainen kuitenkin täällä joutuu itse elämään niiden omien valintojensa kanssa, joten muiden moralisointi on turhaa. Pääasia, että jokainen pystyy itse katsomaan itseään pää pystyssä peiliin.
On ihan eri asia selviytyä miehen kanssa vaikeuksista, kuin yrittää jaksaa miehen aiheuttamista vaikeuksista kuten alkoholismista tai perheväkivallasta. Siihen aikaan ei voinut erota vaikka mies joi, hakkasi tai kävi vieraissa. Ylimielistä syyllistämistä. Minusta on hieno juttu, että parisuhteessa ei tarvitse kärsiä vaan voi erota, olipa sitten mies tai nainen.
Noista syistä eroamista tuskin kukaan pitääkään turhana. Eikö tässä ketjussa tarkoitettu turhia eroja, jotka johtuvat esim. siitä että kyllästyttää ja halutaan jotain muuta (kuten aloittaja joka on innoissaan mahdollisuuksistaan muihin miehiin). On aika kamalaa, että toiseen ihmiseen voi vaan kyllästyä ja nakata hänet menemään kun mieli tekee vaihtelua - tämä ei mielestäni ole individualismia, vaan hedonismia.
Ja mitä tulee moralisointiin... On ihan hyvä, että toistakin näkökulmaa tuodaan esille, jos sellaisen kokee moralisointina niin on syytä ehkä miettiäkin omia motiivejaan.
En ole eronnut enkä aiokaan mutta pidän muuten hauskaa ja vähän flirttailen jne. Kiva vähän pörrätä mutta pitää varansa ettei kukaan ihastu vakavissaan. Pilluttelua en harrasta .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaimo pisti viime keväänä 20v jälkeen pihalle. Tuli ihan yllätyksenä. Ei auttanut terapiat. Oli jo oman juttunsa päättänyt ennen terapioita.
..
Nyt olen yksin ja masentunut. Käyn toki harrastuksissa, tapaan kavereita, mutta 20 vuotta on ohjelmoinut itselleen että se oma paikka on tässä. Sitä nyt ei ole. Nyt ei edes kiinnosta uudet naiset, vaikka olen ajatellut että pyörän selkään vaan.
...
Sanokaa että auttaa joskus. Nyt mietin vain kuinka korkealta pitää hypätä ettei jää kitumaan.
Käytkö itse terapiassa? Ymmärrän, että tuntuu pahalta, minulla sama tilanne. Mies halusi erota lähes 20 yhteisen vuoden jälkeen tänä keväänä. Me emme käyneet yhdessä terapiassa, mutta käyn nyt itse, jotta en enää ensi keväänä olisi tässä jamassa. Pahimman masennuksen pitäisi kuulemma hellittää puolessa vuodessa, jos eroa käsittelee oikein...
Käytiin pariterapiassa muutaman kuukauden, mutta sieltä vaimo haki vain pisteen päätökselleen. Oli asiat jo pohtinut etukäteen itselleen valmiiksi.
.
... no nyt käynyt itse terapiassa puolivuotta. En ole kyllä puhunut elämänpäättämissuunnitelmista mitään. Kohta puhun.
Vierailija kirjoitti:
Odotapa hetki, kyllä tyhjyyden ja merkityksettömyyden tunne vielä sinutkin kietoo kylmään syleilyynsä. Kjäh, kjäh.
Nääh, aloittaja on varmasti onnellinen ihan yksinäänkin :)
Meidän ero ainakin oli turha. Jos mies olisi jättänyt alkoholin edes viimeisen vuoden aikana, olisimme vielä naimisissa. Ei me toisiamme sen enempää rakastettaisi, kun ne tunteet oli kuolleet vuosien ryyppyreissujen takia. Mutta minulla ei olisi ollut syytä erota kunniallisesti siitä paskiaisesta.