Lue keskustelun säännöt.
Ero. Miksi en tiennyt tätä aiemmin??
08.05.2016 |
Tämä vapauden tunne. Miksi roikuin onnettomana liitossani. Se oli ihan ok mutta nyt tiedän miltä tuntuu hengittää ja nauttia elämästä! Miehet pörräävät ympärillä. Vapaita ja varattuja. Ilmeisesti hehlun elämäniloa ja rentoa tunnetta. Mitä ihanaa vielä tapahtuukaan. Elämä on juuri nyt avoin vaikka mille :-)
Älkää pelätkö erota ja olla yksin!
Kommentit (72)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei se ero kaikille todellakaan tuota ole. Jotenkin niiiin tyhmä yleistys taas omasta tilanteesta. Jos mä jättäisin mieheni olisin takuulla onneton. Koska haluan olla hänen kanssaan.
Samoin, kuolisin varmaan surusta, olisin onneton loppuikäni enkä kiinnostuisi kenestäkään romanttisessa mielessä enää koskaan. Onneksi kaikki pitkät parisuhteet eivät ole onnettomia.
Mitä ihmettä te teette tässä ketjussa todistelemassa?? :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei se ero kaikille todellakaan tuota ole. Jotenkin niiiin tyhmä yleistys taas omasta tilanteesta. Jos mä jättäisin mieheni olisin takuulla onneton. Koska haluan olla hänen kanssaan.
Samoin, kuolisin varmaan surusta, olisin onneton loppuikäni enkä kiinnostuisi kenestäkään romanttisessa mielessä enää koskaan. Onneksi kaikki pitkät parisuhteet eivät ole onnettomia.
Mitä ihmettä te teette tässä ketjussa todistelemassa?? :D
Eli asiasta ei saa olla eri mieltä? Onko tämä joo joo- keskustelupalsta?
Vierailija kirjoitti:
Nykyään yhdessä asutaan lähinnä taloudellisten syiden takia. Jos kaikilla olisi tarpeeksi rahaa, tuskinpa kovin moni aikuinen ihminen viitsisi jakaa omaa henkilökohtaista tilaansa kenenkään kanssa, lapsia lukuunottamatta. Pitää olla todella ihmeellinen ihminen, että sen kanssa jaksaisi asua 24/7.
t. toinen onnellisesti eronnut
Niinpä, ei meillä ainakaan ole varaa erota. Ei tosin ole tarvettakaan, mutta ihmettelen, miten muka maksaisimme kaksi asuntoa Helsingissä, kumpikaan niistä ei voisi olla ihan pieni koska meillä on monta lastakin.
Jos olisi oikein paljon rahaa, erilliset asunnot olisivat kyllä mukava ratkaisu vaikka ei muuten erottaisikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään yhdessä asutaan lähinnä taloudellisten syiden takia. Jos kaikilla olisi tarpeeksi rahaa, tuskinpa kovin moni aikuinen ihminen viitsisi jakaa omaa henkilökohtaista tilaansa kenenkään kanssa, lapsia lukuunottamatta. Pitää olla todella ihmeellinen ihminen, että sen kanssa jaksaisi asua 24/7.
t. toinen onnellisesti eronnut
Niinpä, ei meillä ainakaan ole varaa erota. Ei tosin ole tarvettakaan, mutta ihmettelen, miten muka maksaisimme kaksi asuntoa Helsingissä, kumpikaan niistä ei voisi olla ihan pieni koska meillä on monta lastakin.
Jos olisi oikein paljon rahaa, erilliset asunnot olisivat kyllä mukava ratkaisu vaikka ei muuten erottaisikaan.
Erilliset asunnot ovat tosiaan monen parisuhteen pelastus. Miten kenenkään kiinnostus voi säilyä sellaista ihmistä kohtaan, jonka näkee joka aamu ja ilta, ja jonka kanssa on pakko aina luovia ja tehdä kompromisseja omassa kodissaan? Kunnioitus säilyy kun yhteiselämä ei ole pakkopullaa. Enkuksi kai se sanotaan, että absence makes the heart grow fonder. Ja toisaalta, että familiarity breeds contempt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei se ero kaikille todellakaan tuota ole. Jotenkin niiiin tyhmä yleistys taas omasta tilanteesta. Jos mä jättäisin mieheni olisin takuulla onneton. Koska haluan olla hänen kanssaan.
Samoin, kuolisin varmaan surusta, olisin onneton loppuikäni enkä kiinnostuisi kenestäkään romanttisessa mielessä enää koskaan. Onneksi kaikki pitkät parisuhteet eivät ole onnettomia.
Mitä ihmettä te teette tässä ketjussa todistelemassa?? :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kertoo paljon sinusta, kun sitoutumisesta pääsee "vapauden tunteeseen" ja se tarkoittaa irrallisia seksisuhteita ja tietysti siideriä.
Katsotaan vuosi-pari eteenpäin ja katsotaan miten nautit vapaudesta ja sinkkumarkkinoiden pilluresurssina olosta ? Hehkuuko nenänpääsi punaisena onnen tunteesta vai laajenneista verisoluista.
Kaltaisiasi on paljon. Kokoonnutte lähipubissa lapsilisien maksupäivänä.
Jos puoliso on ollut kontrolloiva, väkivaltainen, alkoholisoitunut, sairaan mustasukkainen tai muuten vaan ilkeä, niin todellakin sellaisesta suhteesta irtipääsyn jälkeen tunne on vapaus. Eihän se jätetty puoliso ajattele itsessään olevan mitään vikaa vaan on samaa mieltä kanssasi.
Vierailija kirjoitti:
Aika moni eroista on turha. On varmasti olemassa ihan oikeasti huonoja liittoja, joista on pakko erota, mutta sitten on niitä liittoja, joissa on väsyneitä ihmisiä, jotka ovat unohtaneet miten rakastetaan. Omista sukulaisistani tiedän, että harvat eronneet päätyvät enää parisuhteeseen. En tiedä onko se yksinäisyys kenellekään hyväksi. Yhdessä olisi niin hyvä vanhentua, seurata yhdessä omien lasten elämää, olla toiselle tukena ja turvana. Voin kokemuksella sanoa, että en kenellekään hehkuttaisi eron ihanuutta. Siitä seuraa vain köyhyyttä ja yksinäisyyttä.
Sano toi ihmiselle, joka on elänyt vuosia todella huonossa suhteessa missä ei vain pariterapiakaan puhtaan kusipäisyyden takia auta. Päästyäni eroon luonnehäiriöisestä miehestä tunsin valtavaa helpotuksen tunnetta ja ärsytti kun moni tuli länkyttämään vastaavaa paskaa miten erot on turhia. Oli joo - pääsin takaisin työelämään, aloin tavata ihmisiä, sain sitä myöten paremman ja tiiviimmän ystäväpiirin ja joukon uusia harrastuksia. Itsetuntoni parani, taloudellinen tilanteeni elpyi kun kukaan ei ollut viemässä koko ajan rahojani ties mihin tarkoitukseen ja pystyin päättämään aikatauluistani. Kukaan ei koko ajan muistuttanut miten kamala ihminen olin eikä ollut torpedoimassa kaikkia suunnitelmiani. Tulin siis eron myötä onnelliseksi. Joten pidä pliis pääsi kiinni jollet tiedä edes mistä puhut.:D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhempieni suhde oli varsinkin viimeiset 10 vuotta jotain aivan hirveää. Isäni oli narsistinen tyranni, jonka raivonkohtauksia ja juoppoputkia jouduttiin pelkäämään jatkuvasti. En joutunut kuuntelemaan riitoja, vaan sitä, miten isäni haukkui ja sätti äitiäni kaikilla mahdollisilla nimityksillä huorasta lehmään. Äitini jotenkin lamautui pitkäksi aikaa ja yritti kestää ja sietää ja ymmärtää. En voi sanoin kuvailla, miten onnellinen olin, kun ero tuli. Äitini pääsi vähitellen jaloilleen, löysi uuden onnenkin. En vain tiedä, miten pystyn itse ikinä toipumaan. Olen vieläkin täynnä voimatonta raivoa isääni kohtaan.
Meidänkin perhe näytti ulospäin avian tavalliselta ydinperheeltä, missä kaikki oli hyvin. Ei ollut. En koskaan arvostele eronneita. Kukaan muu kuin he itse eivät oikeasti tiedä, mitä parisuteessa tai perheessä tapahtuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei se ero kaikille todellakaan tuota ole. Jotenkin niiiin tyhmä yleistys taas omasta tilanteesta. Jos mä jättäisin mieheni olisin takuulla onneton. Koska haluan olla hänen kanssaan.
Samoin, kuolisin varmaan surusta, olisin onneton loppuikäni enkä kiinnostuisi kenestäkään romanttisessa mielessä enää koskaan. Onneksi kaikki pitkät parisuhteet eivät ole onnettomia.
Mitä ihmettä te teette tässä ketjussa todistelemassa?? :D
Eli asiasta ei saa olla eri mieltä? Onko tämä joo joo- keskustelupalsta?
Mutta jos on onnellinen liitossaan niin ei kai ero ole vaihtoehto??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Erosta voi seurata paljon hyviä asioita.
Parempi erota kuin kärsiä huonossa liitossa. Esim jos puoliso pettää, voi olla todellakin parasta erota.
Ideaalitilanteessa se puoliso tukee ja on paras ystävä. Mulle on käynyt niin, että meillä ei ole läheisyyttä eikä seksiä, puoliso luokkaa ja satuttaa ja tekee sen tahallaan. Ilman lapsia tätä liittoa ei enää olisi. Kun lapset lentävät pesästä - luultavasti polkumme erkanevat.
Myös parisuhteessa voi olla yksinäinen ja sellainen olo mulla on nyt, paras ystävä on joku muu. En näe yhteistä tulevaisuutta, mies ei halua tehdä samoja asioita, ei halua elämältä samoja asioita.
Tai vaimo ei halua tehdä kuten mies haluaisi. Ei ole kompromisseja, vaan tehdään kuten vaimo haluaisi tai ei tehdä ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika moni eroista on turha. On varmasti olemassa ihan oikeasti huonoja liittoja, joista on pakko erota, mutta sitten on niitä liittoja, joissa on väsyneitä ihmisiä, jotka ovat unohtaneet miten rakastetaan. Omista sukulaisistani tiedän, että harvat eronneet päätyvät enää parisuhteeseen. En tiedä onko se yksinäisyys kenellekään hyväksi. Yhdessä olisi niin hyvä vanhentua, seurata yhdessä omien lasten elämää, olla toiselle tukena ja turvana. Voin kokemuksella sanoa, että en kenellekään hehkuttaisi eron ihanuutta. Siitä seuraa vain köyhyyttä ja yksinäisyyttä.
Sano toi ihmiselle, joka on elänyt vuosia todella huonossa suhteessa missä ei vain pariterapiakaan puhtaan kusipäisyyden takia auta. Päästyäni eroon luonnehäiriöisestä miehestä tunsin valtavaa helpotuksen tunnetta ja ärsytti kun moni tuli länkyttämään vastaavaa paskaa miten erot on turhia. Oli joo - pääsin takaisin työelämään, aloin tavata ihmisiä, sain sitä myöten paremman ja tiiviimmän ystäväpiirin ja joukon uusia harrastuksia. Itsetuntoni parani, taloudellinen tilanteeni elpyi kun kukaan ei ollut viemässä koko ajan rahojani ties mihin tarkoitukseen ja pystyin päättämään aikatauluistani. Kukaan ei koko ajan muistuttanut miten kamala ihminen olin eikä ollut torpedoimassa kaikkia suunnitelmiani. Tulin siis eron myötä onnelliseksi. Joten pidä pliis pääsi kiinni jollet tiedä edes mistä puhut.:D
No et sinäkään osaa lukea mitä tuo teksti tarkoitti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika moni eroista on turha. On varmasti olemassa ihan oikeasti huonoja liittoja, joista on pakko erota, mutta sitten on niitä liittoja, joissa on väsyneitä ihmisiä, jotka ovat unohtaneet miten rakastetaan. Omista sukulaisistani tiedän, että harvat eronneet päätyvät enää parisuhteeseen. En tiedä onko se yksinäisyys kenellekään hyväksi. Yhdessä olisi niin hyvä vanhentua, seurata yhdessä omien lasten elämää, olla toiselle tukena ja turvana. Voin kokemuksella sanoa, että en kenellekään hehkuttaisi eron ihanuutta. Siitä seuraa vain köyhyyttä ja yksinäisyyttä.
Samaa mieltä. Jos perheessä on alaikäisiä lapsia, erota tulisi vain todella painavien syiden vuoksi (henkinen tai fyysinen väkivalta, alkoholismi tms). Oma kokemukseni lähipiiristä on myös, että erosta seuraa ennenkaikkea köyhyyttä ja yksinäisyyttä ja tunnepuolen ongelmia, myös lapsille. Molemmat vanhemmat kituuttavat tahoillaan, jompikumpi vanhemmista etääntyy henkisesti lapsista ja useassa tapauksessa toinen vanhemmista sairastuu masennukseen tms, koska tulevaisuus ei ollutkaan niin ruusuinen kuin kuviteltiin. Parempi kaikkien kannalta olisi ollut jos pariskunnat olisivat paremmin yrittäneet kestää tasapaksua elämää ja ongelmiensa kanssa menneet yksilö- tai pariterapiaan. Onnettomuus parisuhteessa kun harvemmin johtuu vain siitä toisesta osapuolesta niin, että kaikki ongelmat lakkaavat olemasta kun on yksin tai kun kumppani on eri. Alussa tilanne toki tuntuu hyvältä ja ratkaisu oikealta, mutta itsestään ei eroon pääse ja ongelmat on kohdattava joka tapauksessa.
Tässä yksi harvoista joka ymmärsi mitä tarkoitetaan turhilla eroilla.
Tämä ketju todistaa taas sen miksi parhaimmat ystäväni ovat myös eronneita. En jaksanut sitä naimisissa olevien "ystävien" ihmettelyä ja tuomitsemista. Juuri sitä aggressiivista ja mustavalkoista käytöstä jota tässä ketjussa on ollut. Eronneiden kanssa saa olla oma itsensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
kun kuulevat kakkki eron syyt.
ripulisuhde --> kakkiero
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika moni eroista on turha. On varmasti olemassa ihan oikeasti huonoja liittoja, joista on pakko erota, mutta sitten on niitä liittoja, joissa on väsyneitä ihmisiä, jotka ovat unohtaneet miten rakastetaan. Omista sukulaisistani tiedän, että harvat eronneet päätyvät enää parisuhteeseen. En tiedä onko se yksinäisyys kenellekään hyväksi. Yhdessä olisi niin hyvä vanhentua, seurata yhdessä omien lasten elämää, olla toiselle tukena ja turvana. Voin kokemuksella sanoa, että en kenellekään hehkuttaisi eron ihanuutta. Siitä seuraa vain köyhyyttä ja yksinäisyyttä.
Samaa mieltä. Jos perheessä on alaikäisiä lapsia, erota tulisi vain todella painavien syiden vuoksi (henkinen tai fyysinen väkivalta, alkoholismi tms). Oma kokemukseni lähipiiristä on myös, että erosta seuraa ennenkaikkea köyhyyttä ja yksinäisyyttä ja tunnepuolen ongelmia, myös lapsille. Molemmat vanhemmat kituuttavat tahoillaan, jompikumpi vanhemmista etääntyy henkisesti lapsista ja useassa tapauksessa toinen vanhemmista sairastuu masennukseen tms, koska tulevaisuus ei ollutkaan niin ruusuinen kuin kuviteltiin. Parempi kaikkien kannalta olisi ollut jos pariskunnat olisivat paremmin yrittäneet kestää tasapaksua elämää ja ongelmiensa kanssa menneet yksilö- tai pariterapiaan. Onnettomuus parisuhteessa kun harvemmin johtuu vain siitä toisesta osapuolesta niin, että kaikki ongelmat lakkaavat olemasta kun on yksin tai kun kumppani on eri. Alussa tilanne toki tuntuu hyvältä ja ratkaisu oikealta, mutta itsestään ei eroon pääse ja ongelmat on kohdattava joka tapauksessa.
Tässä yksi harvoista joka ymmärsi mitä tarkoitetaan turhilla eroilla.
Mistä kukaan tietää kenenkään kohdalla, mikä on turha ero? Se todellisuus kotiseinien sisäpuolella voi olla aivan toinen. Mäkin erosin periaatteessa turhaan, koska jätin miehen, joka oli kaikinpuolin ok persoona - oikeasti kun mietin, niin päätös on yksin niiden jotka siellä avo/aviosängyssä ovat, ei kenenkään muiden.
Vierailija kirjoitti:
No ei se ero kaikille todellakaan tuota ole. Jotenkin niiiin tyhmä yleistys taas omasta tilanteesta. Jos mä jättäisin mieheni olisin takuulla onneton. Koska haluan olla hänen kanssaan.
Mikä yleistys? Aloittajahan nimenomaan kertoi oman kokemuksensa, eikä yleisemmin kehoittanut kaikkia eroamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika moni eroista on turha. On varmasti olemassa ihan oikeasti huonoja liittoja, joista on pakko erota, mutta sitten on niitä liittoja, joissa on väsyneitä ihmisiä, jotka ovat unohtaneet miten rakastetaan. Omista sukulaisistani tiedän, että harvat eronneet päätyvät enää parisuhteeseen. En tiedä onko se yksinäisyys kenellekään hyväksi. Yhdessä olisi niin hyvä vanhentua, seurata yhdessä omien lasten elämää, olla toiselle tukena ja turvana. Voin kokemuksella sanoa, että en kenellekään hehkuttaisi eron ihanuutta. Siitä seuraa vain köyhyyttä ja yksinäisyyttä.
Samaa mieltä. Jos perheessä on alaikäisiä lapsia, erota tulisi vain todella painavien syiden vuoksi (henkinen tai fyysinen väkivalta, alkoholismi tms). Oma kokemukseni lähipiiristä on myös, että erosta seuraa ennenkaikkea köyhyyttä ja yksinäisyyttä ja tunnepuolen ongelmia, myös lapsille. Molemmat vanhemmat kituuttavat tahoillaan, jompikumpi vanhemmista etääntyy henkisesti lapsista ja useassa tapauksessa toinen vanhemmista sairastuu masennukseen tms, koska tulevaisuus ei ollutkaan niin ruusuinen kuin kuviteltiin. Parempi kaikkien kannalta olisi ollut jos pariskunnat olisivat paremmin yrittäneet kestää tasapaksua elämää ja ongelmiensa kanssa menneet yksilö- tai pariterapiaan. Onnettomuus parisuhteessa kun harvemmin johtuu vain siitä toisesta osapuolesta niin, että kaikki ongelmat lakkaavat olemasta kun on yksin tai kun kumppani on eri. Alussa tilanne toki tuntuu hyvältä ja ratkaisu oikealta, mutta itsestään ei eroon pääse ja ongelmat on kohdattava joka tapauksessa.
Tässä yksi harvoista joka ymmärsi mitä tarkoitetaan turhilla eroilla.
Juuri näin.
Kyllä se arki iskee myös "vapautuneeseen" ja "voimaantuneeseen" naiseen. Niitä omia virheitä ei pääse eroamalla pakoon ja ne seuraavaat uuteen suhteeseen mukana jos niitä ei käsitellä ja korjata.
Ex-vaimo päätti jättää minut kun koki suhteemme huonoksi vaikka siinä ei ollut mitään muuta vikaa kuin hieman hankalampi elämäntilanne (lapsiperheen kiireinen arki) ja vaimon omat ongelmat. Eksä kiukutellut eron tultua voimaan jatkuvasti on/off -tyylillä vaikka yritin varoitella ettei se elämä ole mitään herkkua eron jälkeen. Joo olen katkera ja se varsinkin korpesi kun eksä ilmoitti ns. kohteliaasti tapailevansa uutta miestä melko pian eron jälkeen. Olen yrittänyt kääntää sen positiiviseksi asiaksi siten, että voi sitä miesraukkaa joka erehtyy eksään sekaantumaan.
Aika harva suhde päättyy lopulta väkivaltaisen tai muuten huonosti kohtelevan puolison takia. Suurin osa eroista on juuri näitä kasvoimme erilleen eroja, jotka tapahtuvat naisen aloitteesta. Jos sitten tuleekin valittua väärin niin sitähän ei voi missään tapauksessa tunnustaa vaan mennään eteenpäin kestohymy päällä ja hampaita narskutellen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika moni eroista on turha. On varmasti olemassa ihan oikeasti huonoja liittoja, joista on pakko erota, mutta sitten on niitä liittoja, joissa on väsyneitä ihmisiä, jotka ovat unohtaneet miten rakastetaan. Omista sukulaisistani tiedän, että harvat eronneet päätyvät enää parisuhteeseen. En tiedä onko se yksinäisyys kenellekään hyväksi. Yhdessä olisi niin hyvä vanhentua, seurata yhdessä omien lasten elämää, olla toiselle tukena ja turvana. Voin kokemuksella sanoa, että en kenellekään hehkuttaisi eron ihanuutta. Siitä seuraa vain köyhyyttä ja yksinäisyyttä.
Samaa mieltä. Jos perheessä on alaikäisiä lapsia, erota tulisi vain todella painavien syiden vuoksi (henkinen tai fyysinen väkivalta, alkoholismi tms). Oma kokemukseni lähipiiristä on myös, että erosta seuraa ennenkaikkea köyhyyttä ja yksinäisyyttä ja tunnepuolen ongelmia, myös lapsille. Molemmat vanhemmat kituuttavat tahoillaan, jompikumpi vanhemmista etääntyy henkisesti lapsista ja useassa tapauksessa toinen vanhemmista sairastuu masennukseen tms, koska tulevaisuus ei ollutkaan niin ruusuinen kuin kuviteltiin. Parempi kaikkien kannalta olisi ollut jos pariskunnat olisivat paremmin yrittäneet kestää tasapaksua elämää ja ongelmiensa kanssa menneet yksilö- tai pariterapiaan. Onnettomuus parisuhteessa kun harvemmin johtuu vain siitä toisesta osapuolesta niin, että kaikki ongelmat lakkaavat olemasta kun on yksin tai kun kumppani on eri. Alussa tilanne toki tuntuu hyvältä ja ratkaisu oikealta, mutta itsestään ei eroon pääse ja ongelmat on kohdattava joka tapauksessa.
Tässä yksi harvoista joka ymmärsi mitä tarkoitetaan turhilla eroilla.
Juuri näin.
Kyllä se arki iskee myös "vapautuneeseen" ja "voimaantuneeseen" naiseen. Niitä omia virheitä ei pääse eroamalla pakoon ja ne seuraavaat uuteen suhteeseen mukana jos niitä ei käsitellä ja korjata.
Ex-vaimo päätti jättää minut kun koki suhteemme huonoksi vaikka siinä ei ollut mitään muuta vikaa kuin hieman hankalampi elämäntilanne (lapsiperheen kiireinen arki) ja vaimon omat ongelmat. Eksä kiukutellut eron tultua voimaan jatkuvasti on/off -tyylillä vaikka yritin varoitella ettei se elämä ole mitään herkkua eron jälkeen. Joo olen katkera ja se varsinkin korpesi kun eksä ilmoitti ns. kohteliaasti tapailevansa uutta miestä melko pian eron jälkeen. Olen yrittänyt kääntää sen positiiviseksi asiaksi siten, että voi sitä miesraukkaa joka erehtyy eksään sekaantumaan.
Samoin kävi aikoinaan minullekin, sillä erotuksella että itse olen nainen ja mies lähti. Monta vuotta olen nyt saanut kuulla kaikenlaista marinaa, rahahuolia ja ongelmia uusissa parisuhteissa, ikään kuin ne olisivat vielä nekin jollain tapaa minun syytäni. Ja katkera olen myös, mutta oikeastaan vain lasten takia, jotka joutuivat mm. kustannussyistä lopettamaan harrastuksensa ja kaiken lisäksi joutuvat seuraamaan isänsä räpistelyä uuden elämänsä kanssa.
On tosiaan harmi, jos ihminen jää huonoon suhteeseen. Syynä monesti pelko. Olen tavannut keski-ikäisiäkin miehiä, jotka eivät ole onnellisia, mutta eroaminen tuntuu hirveältä vaihtoehdolta. Lähinnä noita miehiä on pelottanut yksinäinen elämä ja toisaalta ihan sosiaalinen paine olla naimisissa! Onneksi tuollainen on vähenemässä. Sitten tällaiset pelokkaat ihmiset erehtyvät pettämään kumppaneitaan. Oma kokemukseni on kirjeenvaihdosta erään miehen kanssa. Ei sen kummempaa. Luultavasti tuokin mies on yhä naimisissa vuosikymmenien kumppaninsa kanssa. Tuolla miehellä oli takanaan ehkä aika tavallinen tarina: oli alkanut opiskelukaverinsa kanssa seurustelemaan, oli ollut kätevää jakaa yhteinen asunto, ei kuulemma mitään suurempia tunteita, mutta mukavaa kuitenkin. Nyt sitten olisi halunnut vielä uuden ihmissuhteen. Olisi kuitenkin ensin pitänyt löytää se nainen ja sitten hän olisi pommina vaimolleen kertonut halustaa erota. En osaa arvostaa tuollaista, vaikka taitaa yleistä ollakin.