Miksi koulun liikuntatunneilla on lähinnä miesvaltaisia lajeja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyttöni nimenomaan pitää noista lajeista, hyvää liikuntaa. Telinevoimistelu oli lähinnä vuoden piinaviikko 😨

Moni muu ei pidä. Eiköhän moni halua noita koska poikien lajit ovat "parempia". Aika harva tyttö harrastaa vapaa-ajalla noita lajeja, jotkut toki. Olisi paljon loogisempaa ylläpitää lajeja joista tytöt oikeasti pitävät.

Onko sukupuoli se määrittävin tekijä siinä, minkälaisesta liikunnasta pitää? Tai pitäisi pitää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi liikuntatunneilla on enimmäkseen koripalloa, pesäpalloa, jalkapalloa, sählyä, jääkiekkoa ja niin edelleen? Tuntuu jokseenkin järjettömältä pitää yllä lajeja jotka ovat "poikien suosiossa". Missä ovat esimerkiksi jooga, pilates ja tanssi? Joissain kouluissa on kuulemma jotain yksittäisiä tanssitunteja, mutta pääasiallisesti liikunta koostuu mainitsemistani lajeista, ainakin omissa oppilaitoksissani (olen ollut kuudessa eri koulussa joissa sama kaava toistui).

Onko tässä taustalla ajatus siitä, että maskuliiniset lajit ovat arvokkaampia eikä haluta erotella sukupuolia? Vai onko opetussuunnittelijoilla ja liikunnanopettajilla todella näin kapoinen lajiosaaminen ja tuntemus? Monet naisten mieleen olevat lajit olisi sitä paitsi helpompia ja edullisempia toteuttaa, niihin kun ei välttämättä tarvita erityistä välineistöä.

Olen itse todella "pehmeä" liikkuja ja kaikki vauhdikkaat lajit tuottivat tuskaa. Pärjään esimerkiksi baletissa, itämaisessa tanssissa ja ylipäätään lajeissa joiden liikehdinnän tulee olla mahdollisimman kevyttä tai esteettistä. Koulun liikuntatunneilla kiusaaminen kukoistaa juuri sen takia, että me erilaiset liikkujat erotumme joukosta räikeästi. Moni poika ei haluaisi tanssia tai hyppelehtiä piruettien tahtiin tunneilla koska se saa heidät usein vaivaantuneiksi, miksi meitä toisen puolen vaivaantuvia ei ymmärettä? Tunnen itseni tyhmäksi kun hypin jonkun pallon perässä, se tuntuu nöyryyttävältä.

Liikunnan opetussuunnitelma on yksi epäonnistuneimmista. Liikkuminen on tietyllä tavalla henkilökohtainen asia, sillä siihen liittyy vahvasti suhde omaan kehoon. En keksi mitään hyvää koulun liikuntatunneilta, onneksi pidin pääni ja vaadin lupaa saada käydä liikunnan kurssit itsenäisesti kiusaamisen takia.

Omassa tuttavapiirissä neljää ensin mainittua harrastavat tytöt ja pojat tasapuolisesti....

Entä sitten? Suuressa mittakaavassa nuo on kuitenkin selkeästi enemmän poikien lajeja. Voi katsoa vaikkaa suoraan seurojen jäsentilastoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyttöni nimenomaan pitää noista lajeista, hyvää liikuntaa. Telinevoimistelu oli lähinnä vuoden piinaviikko 😨

Moni muu ei pidä. Eiköhän moni halua noita koska poikien lajit ovat "parempia". Aika harva tyttö harrastaa vapaa-ajalla noita lajeja, jotkut toki. Olisi paljon loogisempaa ylläpitää lajeja joista tytöt oikeasti pitävät.

Onko sukupuoli se määrittävin tekijä siinä, minkälaisesta liikunnasta pitää? Tai pitäisi pitää?

Ainakin se on määrittävä tekijä siinä mitä harrastetaan. Poikien ja tyttöjen suosikkilajit ovat eri lajeja. Ei se ole mielipideasia vaan faktaa.

Vierailija kirjoitti:

Pallopelit ovat useimmille kiinnostavampia kuin esim maasto- tai ratajuoksu, voimistelu, kuntopiiri, tanssi jms. Siksi.

useimmille pojille... Mun lapsen koulussa tehtiin kysely ja yksikään palloilulaji ei ollut tytöillä top3:ssa.

Musta ap nyt itse jaottelee nämä perinteisemmät lajit "poikien" lajiksi. Taitaa kaikissa olla kuitenkin sm-tasolla myös naisten joukkue, joten vaikea ajatella asiaa noin. Ei kai lajeja jaeta sukupuolen mukaan..Sitä paitsi niiden opettaminen vaatii kyllä lajeihin ja sääntöihin perehtymistä hieman enemmän kuin perusmamma luulee, olisi kyllä "hauska" nähdä ummikon opettamassa esim. koripalloa. Opettajahan toimii koko ajan myös tuomarina pelitilanteissa, joten ihan ummikko ei voi olla.

Vierailija kirjoitti:

Musta ap nyt itse jaottelee nämä perinteisemmät lajit "poikien" lajiksi. Taitaa kaikissa olla kuitenkin sm-tasolla myös naisten joukkue, joten vaikea ajatella asiaa noin. Ei kai lajeja jaeta sukupuolen mukaan..Sitä paitsi niiden opettaminen vaatii kyllä lajeihin ja sääntöihin perehtymistä hieman enemmän kuin perusmamma luulee, olisi kyllä "hauska" nähdä ummikon opettamassa esim. koripalloa. Opettajahan toimii koko ajan myös tuomarina pelitilanteissa, joten ihan ummikko ei voi olla.

Ei ole ap:n ajatus vaan Jyväskylässkin tutkittu juttu. Esimerkiksi ns. miesten lajit kuten jääkiekko saavat paljon enemmän palstatilaa kuin ns. naisten lajit (ja samalla enemmän rahaa). Jalkapalloa, jääkiekkoa jne. varten rakennetaan halleja yhteiskunnan varoin, mutta ratsastus (tyttöjen juttu...) ei saa rahaa kunnallisiin maneeseihin tms. Lisäksi on havaittu, että kun laji jostain syystä naisistuu tilapäisestikin, sen arvostus mediassa pienenee (vaikka uinti tai suunnistus).

Kuka muistaa Suomen naisten jääkiekkojoukkoeen kapteenin nimen? Tai joukkoeen sijoituksen MM-kisoissa 2016? Ja moniko oli vastassa joukkoetta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja samaan aikaan tyttöjen ja poikien liikunta on todella erilaista. Pojat käyvät keilaamassa, pelaamassa sulkapalloa tai kokeilemassa jousiammuntaa. Tytöt pelaavat pesäpalloa tai telinevoimistelevat. Jos tyttö kysyy, miksi ei voida käydä poikien tapaan tutustumassa golfkenttään, on vastaus aina se, että opettaja on suunnitellut vuoden niin, että nyt on pesäpalloa. Poikien jumppamaikat on mielikuvitusrikkaampia, pojat voi käydä vaikka kiipeilemässä. Tytöt kiertää edelleen ympyrää tamburiinin tahdissa.

Liikuntatunnit on (ainakin alakoulussa) nykyisin pääasiassa yhteisiä.

Ja tämän kerroit miksi? Ei ap ainakaan jaotellut keskustelua alle 14v ikäisiin.

Tanssia ja muutakin itsseilmaisua olisi hyvä olla liikunnassa enemmän, mutta  liikuntaa on vain viikossa 2h ja lajeja on oikeasti paljon. Ei niitä oikeasti kerkeä käymään kuin kaksi kertaa vuodessa /laji eli n 4 oppitunnin verran. Eikä joka paikassa ole keila-, tennis- tai kössihalleja tai kiipeilyseiniä saati jäähalleja. Tänäkin talvena lapsi hiihti yhden ainoan kerran koulussa kun ei ollut lunta hiihtämiseet. Luistelu taisi olla kaikkiaan 1,5 tuntia 2 kerta. Jäivät lyhyiksi kun pakkasta oli jotain -17.

Meillä kunnan oma uimahalli on 37 km päässä (lähempään olisi matkaa 15 km), joten sillä käydään kaksi kertaa syksyllä ja kaksi kertaa keväällä. Ekaluokalaiset muutaman kerran enemmän.

Monissa paikoissa sisätilatkin tulevat vastaan, koska koulujen oppilasmäärät ovat isot ja saleja on vain yksi. Jos verhon takana pelataan vaikka sählyä/korista, on aika vaikea joogata tai tanssia toisella puolella. Lisäksi ulkona pyrkivät olemaan ainakun se on mahdollista mikä on hyvä asia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi liikuntatunneilla on enimmäkseen koripalloa, pesäpalloa, jalkapalloa, sählyä, jääkiekkoa ja niin edelleen? Tuntuu jokseenkin järjettömältä pitää yllä lajeja jotka ovat "poikien suosiossa". Missä ovat esimerkiksi jooga, pilates ja tanssi? Joissain kouluissa on kuulemma jotain yksittäisiä tanssitunteja, mutta pääasiallisesti liikunta koostuu mainitsemistani lajeista, ainakin omissa oppilaitoksissani (olen ollut kuudessa eri koulussa joissa sama kaava toistui).

Onko tässä taustalla ajatus siitä, että maskuliiniset lajit ovat arvokkaampia eikä haluta erotella sukupuolia? Vai onko opetussuunnittelijoilla ja liikunnanopettajilla todella näin kapoinen lajiosaaminen ja tuntemus? Monet naisten mieleen olevat lajit olisi sitä paitsi helpompia ja edullisempia toteuttaa, niihin kun ei välttämättä tarvita erityistä välineistöä.

Olen itse todella "pehmeä" liikkuja ja kaikki vauhdikkaat lajit tuottivat tuskaa. Pärjään esimerkiksi baletissa, itämaisessa tanssissa ja ylipäätään lajeissa joiden liikehdinnän tulee olla mahdollisimman kevyttä tai esteettistä. Koulun liikuntatunneilla kiusaaminen kukoistaa juuri sen takia, että me erilaiset liikkujat erotumme joukosta räikeästi. Moni poika ei haluaisi tanssia tai hyppelehtiä piruettien tahtiin tunneilla koska se saa heidät usein vaivaantuneiksi, miksi meitä toisen puolen vaivaantuvia ei ymmärettä? Tunnen itseni tyhmäksi kun hypin jonkun pallon perässä, se tuntuu nöyryyttävältä.

Liikunnan opetussuunnitelma on yksi epäonnistuneimmista. Liikkuminen on tietyllä tavalla henkilökohtainen asia, sillä siihen liittyy vahvasti suhde omaan kehoon. En keksi mitään hyvää koulun liikuntatunneilta, onneksi pidin pääni ja vaadin lupaa saada käydä liikunnan kurssit itsenäisesti kiusaamisen takia.

Omassa tuttavapiirissä neljää ensin mainittua harrastavat tytöt ja pojat tasapuolisesti....

Entä sitten? Suuressa mittakaavassa nuo on kuitenkin selkeästi enemmän poikien lajeja. Voi katsoa vaikkaa suoraan seurojen jäsentilastoista.

Onko tässä ongelmana se, että liian moni poika harrastaa palloilujajeja? Koska kun kerran tytötkin harrastavat jääkiekkoa ja jalkapalloa enemmän kuin pilatesta ja joogaa, niin ei minusta tunnu yhtään ihmeelliseltä, että niitä opetetaan myös koulun liikuntatunneilla jälkimmäisiä enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta ap nyt itse jaottelee nämä perinteisemmät lajit "poikien" lajiksi. Taitaa kaikissa olla kuitenkin sm-tasolla myös naisten joukkue, joten vaikea ajatella asiaa noin. Ei kai lajeja jaeta sukupuolen mukaan..Sitä paitsi niiden opettaminen vaatii kyllä lajeihin ja sääntöihin perehtymistä hieman enemmän kuin perusmamma luulee, olisi kyllä "hauska" nähdä ummikon opettamassa esim. koripalloa. Opettajahan toimii koko ajan myös tuomarina pelitilanteissa, joten ihan ummikko ei voi olla.

Lisäksi on havaittu, että kun laji jostain syystä naisistuu tilapäisestikin, sen arvostus mediassa pienenee (vaikka uinti tai suunnistus).

Missä tällainen havainto on tehty, ja koskeeko se harrastajatasoa vai vain kilpaurheilua? Mitä tarkoittaa median "arvostus"? Lajin näkyvyyttäkö? Eiköhän media näytä sitä mitä ihmiset haluavat katsoa, ja naisten urheilu on lähes jokaisessa lajissa vähemmän yleisöä kiinnostavaa.

Tykkäsin hyvin harvoista koululiikuntatunneista, mieleistä oli lähinnä se kun tehtiin ala-asteella temppurata. Onneksi tuo temppurata oli koko muunkin luokan suosikki ja sitä toivottiin usein. Oli siis eri puolilla salia erilaisia pisteitä missä liikuttiin eri tavoin, vaikkapa välillä kiivettiin puolapuita pitkin, sitten laskeuduttiin köydellä patjalle jne. Suunnistuksessa olin myös todella hyvä, ja tästähän ei liikunnanopettaja tykännyt koska tyttöjen ei kuulemma kuulu olla hyviä ja epäili minua vilpistä.

Tosiasiassa olin kova reippailemaan luonnossa ja myöskin hyvä lukemaan karttaa. Saatoin lapsena viettää tuntikausia metsässä. Kiipeilin puissa ja kallioilla. Pyöräilin keväällä ja syksyllä kouluun, talvella kävelin. Kesällä kävin uimassa varmaan joka päivä ja uimarannallekin oli matkaa 3 km suuntaansa. En siis ollut todellakaan mikään liikunnallisesti epäaktiivinen lapsi, mutta silti minulle oli kaikki liikuntatunnit täyttä tuskaa. Juuri nuo joukkuelajit ja pallopelit, argh! En ole mitään joukkueurheilua harrastanut kertaakaan peruskoulun ja lukion jälkeen. Minulle olisi jooga, sirkus, tanssi, pilates, keilaaminen, kiipeily, venyttely yms ollut hyvin mieleistä liikuntaa.

N30

Meillä tytöt ja pojat oli eri tunneilla, ellei toinen liikunnanopettaja ollut kipeänä yms. 

Sinkkumies

Tyttöjen lajit eli tankotanssi, mutapaini ja muut vastaavat...

Eipä sinänsä, ainakin tankotanssi on aikamoista akrobatiaa joten varmaan hyvää liikuntaa.

Muistan kun koulussa aina katselin tyttöjen liikuntatuntia ja se näytti aina paljon tylsemmältä mielikuvituksettomammalta liikunnalta, kuin meidän poikien liikuntatunnit. Se ilme monen tytön kasvoilla kertoi kaiken. Se ilme oli tuskainen ja tylsistynyt. En koskaan oikein ole tullut ajatelleeksi, että tyttöjen liikunnassa ollaan noin takapajuisia vieläkin. Yhteiskunta ei odota naisista urheilullisia nähtävästi.

Yksi opettaja ei voi jakaa ryhmää eri lajien kesken samalla kertaa, koska hänellä on vastuu valvoa toimintaa. Siksi mennään enemmistön ehdoilla. Lisäksi koulun resurssit ovat rajalliset, ja liikuntatunti on useilla luokilla samaan aikaan, joten vaaditaan suunnittelua, ketkä mitä ja milloinkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pallopelit ovat useimmille kiinnostavampia kuin esim maasto- tai ratajuoksu, voimistelu, kuntopiiri, tanssi jms. Siksi.

useimmille pojille... Mun lapsen koulussa tehtiin kysely ja yksikään palloilulaji ei ollut tytöillä top3:ssa.

Mitä lajeja oli top 5:ssä?

En tiedä muita tyttöjen/naisten lajeja kuin nauha- ja vannevoimistelu ja ringette.

Miksi edes jaetaan tyttöjen ja poikien lajeihin? Miksei lajivalikoimaa voisi edes vähän monipuolistaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta ap nyt itse jaottelee nämä perinteisemmät lajit "poikien" lajiksi. Taitaa kaikissa olla kuitenkin sm-tasolla myös naisten joukkue, joten vaikea ajatella asiaa noin. Ei kai lajeja jaeta sukupuolen mukaan..Sitä paitsi niiden opettaminen vaatii kyllä lajeihin ja sääntöihin perehtymistä hieman enemmän kuin perusmamma luulee, olisi kyllä "hauska" nähdä ummikon opettamassa esim. koripalloa. Opettajahan toimii koko ajan myös tuomarina pelitilanteissa, joten ihan ummikko ei voi olla.

Ei ole ap:n ajatus vaan Jyväskylässkin tutkittu juttu. Esimerkiksi ns. miesten lajit kuten jääkiekko saavat paljon enemmän palstatilaa kuin ns. naisten lajit (ja samalla enemmän rahaa). Jalkapalloa, jääkiekkoa jne. varten rakennetaan halleja yhteiskunnan varoin, mutta ratsastus (tyttöjen juttu...) ei saa rahaa kunnallisiin maneeseihin tms. Lisäksi on havaittu, että kun laji jostain syystä naisistuu tilapäisestikin, sen arvostus mediassa pienenee (vaikka uinti tai suunnistus).

Kuka muistaa Suomen naisten jääkiekkojoukkoeen kapteenin nimen? Tai joukkoeen sijoituksen MM-kisoissa 2016? Ja moniko oli vastassa joukkoetta?

Mikä on tutkittu juttu? Se, että pallopeleissä on enemmän harrastajia poikien puolella? En todellakaan väitä sitä vastaan. Se ei siltikään mielestäni tarkoita sitä, että

perusopetuksessa pitäisi suunnata lajeja vain pojille ja nimetä nämä ns. poikien lajeiksi. Harrastajamääriin vaikuttaa myös tarjonta, esim. onko kyseisessä lajissa tarjolla tyttöryhmiä jo pienestä pitäen/ ovatko resurssit (valmennus, salivuorot, sponsorit) "mimmiliigassa" samat kuin poikien puolella.

Nurinkurista vedota medianäkyvyyteen ja miesten urheilussa pyöriviin suurempiin rahoihin jos samaan aikaan on itse ajamassa samaa taantumuksellista poikien lajit - tyttöjen lajit - jaottelua. Niin on tehty jo vuosikymmeniä ja se on juuri se syy miksi tilanne on mikä on. Onneksi töitä tehdään kovasti asian korjaamiseksi ja vastikään nähtiin esim. ensimmäinen naiskiekkoilija miesten Mestis-joukkueessa.

Joukkuelajit opettavat myös sosiaalisia taitoja, joten niitä on hyvä olla liikuntatunneilla sukupuoleen katsomatta.