Ahdistaa huominen kun tiedän ettei mua muisteta taaskaan mitenkään :(

Vierailija kirjoitti:

Äitienpäivämarttyyrit <3 Kuinkahan monella on "ihania" muistoja siitä kun yritti olla äidille mieliksi äitienpäivänä mutta mikään ei kelvannut, herätettiin liian aikaisin tai myöhään, kahvi oli liian kuumaa, keittiössä on hirveä sotku lasten ja isän jäljiltä ja kukahan nekin saa taas siivota kun ei kukaan koskaan auta. Sitten pillitetään marttyyrina ja jätetään se lasten ja isän vaivalla väkertämä aamupala syömättä ja nakerretaan jotain kuivaa leipää ja taas on vaikeaa.

Tää on siis niin tuttua! Mutta fakta on se, ettet ole miehesi äiti, eikä hänen kuulukaan sinua muistaa muuten kuin auttamalla lapsiaan muistamaan.

Älä odota mitään niin et pety. Tai sitten järjestät itse mitä haluat

Vierailija kirjoitti:

Olen puhunut. Vauva oli vasta pari kuinen kun eka äitienpäivä oli joten pistin alkujärkytyksen piikkiin. Miehen äiti kauhisteli kun poikansa ei mua ollu mitenkään muistanut, äitiään kyllä muisti. Sanoin myöhemmin että vaikka en hänen äitinsä olekaan, olisin toivonut muistamista häneltä koska lapsemme nyt ei itse siihen vielä pariin v pysty. Ei ole sanallakaan maininnut äitienpäivästä muuten kuin että pitäisi hänen äidillään käydä. En halua olla marttyyri mutta sellainen taidan olla :D

Tämä siis ap

Minä sanoin miehelle, että haluan huomenna aamiaisen, kun olen ensin saanut nukkua pitkään. Mun on pitänyt aina suoraan sanoa mitä haluan ja se on toiminut. En toki ole ollenkaan saletti laittaako mies mulle huomenna aamupalaa. Se jää nähtäväksi. Mies muutoin on hyvä isä, mahtava aviomies joka huomioi minun tarpeet ja antaa omaa aikaa, tekee ruokaa ja siivoaa. Lahjojen osto ja yllätykset eivät todellakaan ole hänen erikoisalaa, mutta niistä olen ollut valmis tinkimään kun on muutoin niin hyvä mies.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitienpäivämarttyyrit <3 Kuinkahan monella on "ihania" muistoja siitä kun yritti olla äidille mieliksi äitienpäivänä mutta mikään ei kelvannut, herätettiin liian aikaisin tai myöhään, kahvi oli liian kuumaa, keittiössä on hirveä sotku lasten ja isän jäljiltä ja kukahan nekin saa taas siivota kun ei kukaan koskaan auta. Sitten pillitetään marttyyrina ja jätetään se lasten ja isän vaivalla väkertämä aamupala syömättä ja nakerretaan jotain kuivaa leipää ja taas on vaikeaa.

Tää on siis niin tuttua! Mutta fakta on se, ettet ole miehesi äiti, eikä hänen kuulukaan sinua muistaa muuten kuin auttamalla lapsiaan muistamaan.

Älä odota mitään niin et pety. Tai sitten järjestät itse mitä haluat

No kyllä minä muistan mun miedtä isänpäivänä koska arvostan ja kunnioitan häntä isänä. Jos tämä ei ole vadtavuoroista niin sitten ei ole.

ap

No et ole puhunut tarpeeksi selkeästi - miehille pitää olla selkopuhetta.

Ei vihjailua: olisi taas äp, olisi kiva....

Vaan:osta tänään kakku huomiseksi ja nämä aamupala tarvikkeet. Ja kukkia: haluan pinkkejä ruusuja ja tämän hajuveden.

Kyllä saa mainosmiesten tehdystä juhlapäivästä ison ongelman.

Mulle riittää että mies toivottaa hyvää äitienpäivää, ei siihen kukkia ja turhia lahjoja tarvita. Olen kutsunut omat vanhemmat ja appivanhemmat meille syömään, lisäksi tulee kaikki lapset puolisoineen. Ruokin siis oma-alotteisesti, vapaaehtoisesti ja hyvillä mielin 12 henkeä enkä odota jalustalle nostamista. Odotan iloista puheensorinaa, miten isovanhemmat nauttii kun lapset kertoilee opiskeluistaan, töistään ja muista kuulumisista. Nämä hetket on vanhuksille tärkeitä.

Mun ei kyllä sitten tarvitse siivota keittiötä.

Pointti siis on, että äitienpäiväkin voi olla mukavaa ja rentoa yhdessäoloa ilman pahaa mieltä ja mökötystä saati ylisuuria odotuksia

Tuo on kyllä aika tavallista. Tiedän useita talouksia, joissa merkkipäivän ym. lähestyessä hyvissä ajoin ruvetaan antamaan aika selkeitä signaaleja: merkitään kalenteriin kissankokoisin kirjaimin, mainitaan joka toisessa lauseessa, että tulee se äitienpäivä, syntymäpäivä, vuosipäivä jne... Usein sitä ei saa, jos ei osaa vaatia... (tarpeeksi isoon ääneen) ;-)

Taas yksi asia listaan

"Mistä kannattaa sopia ennen lasten saamista "

Minä oon jäänyt leskeksi ennen kuin lapseni syntyi. Lapsen ollessa pieni, vein itseni aamukahville kahviloihin lapsen kanssa. Joskus siskoni oli meillä myös ja he lapsen kanssa olivat tehneet aamupalan. Kerran naapurin lapsen isä, oli poikien kanssa nikkaroinut pienen valokuvakehyksen, johon poika oli laittanut kuvansa ja antoi sen äitienpäivänä. Aina on myös käyty muistamassa mummoja ja isomummoja.

Tee sinä teille omat äitienpäivämuistot. Toivottavasti miehesi kanssa teillä yleensä on yhteiset perhearvot, vaikka äitienpäivän juhlimisessa eroaa. Hyvää äitienpäivää. Muistan lapsuudesta kuinka huippua oli, kun äitienpäivänä sai jättää sukkahousut ja laittaa mekon kanssa polvisukat mummoloihin.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä saa mainosmiesten tehdystä juhlapäivästä ison ongelman.

Mulle riittää että mies toivottaa hyvää äitienpäivää, ei siihen kukkia ja turhia lahjoja tarvita. Olen kutsunut omat vanhemmat ja appivanhemmat meille syömään, lisäksi tulee kaikki lapset puolisoineen. Ruokin siis oma-alotteisesti, vapaaehtoisesti ja hyvillä mielin 12 henkeä enkä odota jalustalle nostamista. Odotan iloista puheensorinaa, miten isovanhemmat nauttii kun lapset kertoilee opiskeluistaan, töistään ja muista kuulumisista. Nämä hetket on vanhuksille tärkeitä.

Mun ei kyllä sitten tarvitse siivota keittiötä.

Pointti siis on, että äitienpäiväkin voi olla mukavaa ja rentoa yhdessäoloa ilman pahaa mieltä ja mökötystti ylisuuria odotuksia

No sulla ei ilmiselvästi ole pieniä lapsia joiden kanssa miehesi tulisi sua muistaa?

Jaa,vai niin. Elämä on semmosta välillä. Meillä mies mökillä,minä lapsen kanssa kahdestaan...pitäiskö mun nyt sitten valittaa,kun mies ei ole täällä kokkailemassa,tekemässä kakkua yms. En valita tietenkään,koska lapsi tehnyt hoidossa lahjan ja kortin,pakastekakku pakkasessa ja ilma ihana myös huomenna.

Vierailija kirjoitti:

Tuo on kyllä aika tavallista. Tiedän useita talouksia, joissa merkkipäivän ym. lähestyessä hyvissä ajoin ruvetaan antamaan aika selkeitä signaaleja: merkitään kalenteriin kissankokoisin kirjaimin, mainitaan joka toisessa lauseessa, että tulee se äitienpäivä, syntymäpäivä, vuosipäivä jne... Usein sitä ei saa, jos ei osaa vaatia... (tarpeeksi isoon ääneen) ;-)

Jep. Ja juhlapäivän jälkeen voi mököttää kun mies ei ikinä yllätä, pitäshän sen lukea ajatukset ja yllättää juuri sillä mitä nainen hiljaa mielessään toivoo

On niin tylsää saada mitä haluaa kun joutuu kertomaan etukäteen.

Minä kyllä ymmärrän ap sinua :(

Ei se ite päivä oo se pointti, vaan se että oma mies ei halua muistaa mitenkään. Se on loukkaavaa käytöstä parisuhteessa.. Varsinkin jos mies tietää että äiti toivoisi muistamista tuona päivänä eikä sitä silti saa.

Entinen mies oli tällainen ja kyllä tuntu pahalta järjestää itelle äitienpäiväkakku ym lasten kanssa miehen touhutessa omiaan tai maatessa sängyssä kirjan kans. Välillä juhlapäivinä (jolloin minulla juhlapäivä) haastoi heti aamusta riitaa saaden hyvän syyn häipyä ovet paukkuen.

Onneksi mies on ollu entinen jo vuosia ja muistan kyllä ekan äitienpäivän eron jälkeen, oli ihanaa leipoa lasten kans ja avata lahjat jo sängyssä, tunnelma oli leppoisaa ja se paha mieli oli poissa.

Nykyisin jo uus mies, joka arvostaa ja kunnioittaa minua muistaen kauniisti myös juhlapäivinä <3

Kai se sitten pitää tänään sanoa suoraan. Mies vaan on mallia "älä aina muistuta merkkipäivistä kun sitten lahja ei tunnu yllätykseltä". :D On kyllä hyvät synttäri- ja joululahjat ostanut ja muuten hyvä mies ja isä. Tuntui vaan viime vuonna pahalta kun kaikki kysyivät miten mua muistettiin ekana äitienpäivänä ja nolona vastasin ettei mitenkään. Vaikka eihän yksi päivä määrittele mun äitiyttä, tuli silti aika arvoton olo :(

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä saa mainosmiesten tehdystä juhlapäivästä ison ongelman.

Mulle riittää että mies toivottaa hyvää äitienpäivää, ei siihen kukkia ja turhia lahjoja tarvita. Olen kutsunut omat vanhemmat ja appivanhemmat meille syömään, lisäksi tulee kaikki lapset puolisoineen. Ruokin siis oma-alotteisesti, vapaaehtoisesti ja hyvillä mielin 12 henkeä enkä odota jalustalle nostamista. Odotan iloista puheensorinaa, miten isovanhemmat nauttii kun lapset kertoilee opiskeluistaan, töistään ja muista kuulumisista. Nämä hetket on vanhuksille tärkeitä.

Mun ei kyllä sitten tarvitse siivota keittiötä.

Pointti siis on, että äitienpäiväkin voi olla mukavaa ja rentoa yhdessäoloa ilman pahaa mieltä ja mökötystti ylisuuria odotuksia

No sulla ei ilmiselvästi ole pieniä lapsia joiden kanssa miehesi tulisi sua muistaa?

Mun nykyisin isot lapset on olleet pieniä. Ne kun ei synny aikuisina. En silloinkaan ymmärtänyt miksi miehen pitäisi mua lahjoa, enhän mä hänen äitinsä ole.

Vierailija kirjoitti:

Tidät asian jo valmiiksi?

Varaa yö kylpylästä. Menkää jo tänään

Tai varaa huomiseksi lounas. Osta itsellesi jotain

Älä odota mitään

Kannatan tätä. Meillä vietetään huomenna ekaa äitienpäivää ja päätin jo maaliskuun alussa mitä haluaisin tehdä silloin, kerroin suunnitelman miehelle ja sovittiin mihin mennään koko perhe.

Yllätyksen varaan ei kannata jättää mitään, vaan suunnitella itselleen kiva päivä ja toteuttaa se (joko perheen kanssa tai äiti omassa rauhassa esim kylpylään rentoutumaan).

Ainakin yksi äiti lähipiiristä vuodesta toiseen odottaa äitienpäiväylläreitä eikä niitä tule (=mies ei ole osannut lukea ajatuksia ja vain toivottanut hyvää äitienpäivää) ja joka vuosi paha mieli. En sitten tiedä mitä järkeä tuossa on sen sijaan että itse järkkää päivälle jotain mieleistään.

Vihaan tuota ajatusta, että et ole miehen äiti, miksi odotat jotain, tai mieheltä, että et ole äitini, en juhlista.

On se kumma, miten vaikea voi olla huomioida, olla ystävällinen, toivottaa toiselle hyvää. Itse lähetän kortin ex-miehen äidille, koska hän on hyvä isoäiti. Tai lapset sen kirjoittaa, mutta huolehdin asian, koska tiedän, että hän ilahtuu. Toivotan hyvää äitienpäivää kaikille, joita tapaan. Olen saanut kerran äitienpäivälahjan ystävättäreltä, kun jäin yksin ja lapset pieniä. Nykyinen mies muistaa minua jotenkin äitienpäivänä, vaikken ole hänen lastensa äiti. Avioliiton aikana lasteni isä järjesti aina äitienpäivän, ei ylenpalttista, mutta huomioi.

Äitienpäivänä juhlistetaan äitiyttä. Iloitaan toisistamme, muistetaan, huomioidaan. On se aamukahvi, kortti tai kukka, lahjakin, ihan sama, mutta ei se ole liikaa vaadittu. Onhan juhlapäivä.

En jaksa tajuta, millaisen ihmisen on helpompi vinkua amerikkalaisesta hapatuksesta, kaupallisuudesta, miksi pitäis, en aio, yks päivä muiden joukossa, kuin osoittaa tunteensa kauniilla eleellä.

Vierailija kirjoitti:

Olen puhunut. Vauva oli vasta pari kuinen kun eka äitienpäivä oli joten pistin alkujärkytyksen piikkiin. Miehen äiti kauhisteli kun poikansa ei mua ollu mitenkään muistanut, äitiään kyllä muisti. Sanoin myöhemmin että vaikka en hänen äitinsä olekaan, olisin toivonut muistamista häneltä koska lapsemme nyt ei itse siihen vielä pariin v pysty. Ei kuitenkaan ole sanallakaan maininnut äitienpäivästä muuten kuin että pitäisi hänen äidillään käydä. En halua olla marttyyri mutta sellainen taidan olla :D

Eikös se ole ihanaa, että miehesi mieltää sinut vahvemmin naisena, puolisona, kumppanina ja vähemmän äitinä. Eikä ainakaan omana äitinään?

Vierailija kirjoitti:

Jaa,vai niin. Elämä on semmosta välillä. Meillä mies mökillä,minä lapsen kanssa kahdestaan...pitäiskö mun nyt sitten valittaa,kun mies ei ole täällä kokkailemassa,tekemässä kakkua yms. En valita tietenkään,koska lapsi tehnyt hoidossa lahjan ja kortin,pakastekakku pakkasessa ja ilma ihana myös huomenna.

No minulle todellakin riittäisi vaikka lapsen kanssa tehty kortti. Lapsi vasta 1v2kk ja kotihoidossa eli kortin väsääminen siis pitäisi sekin varnaan teidän mielestä mun itseni tehdä kun kerta olen niin kovin vaativa ja tyytymätön? :D

ap

Kerran lasten ollessa pieniä, en saanut odottamiani ruusuja. Mökiltä tullessa sanoin miehelle kukkakaupan kohdalla "pysähdy", ja ostin itselleni 20 ruusua. Aika pöhköä näin jälkikäteeb ajatellen, minullakin on upea aviomies, joka on hoitanut lapsia ja tekee edelleen valtavasti kotitöitä ja mm. ruuan joka päivä, eli minulla on oikeastaan äitienpäivä joka päivä.

Lasten ollessa päiväkoti-ikäisiä ihaninta oli saada omatekoisia kortteja ja pieniä hassuja askarteluja tai vaikka itse kasvatettu kukka. Nyt lapset ovat jo isoja ja ja juhlaa on saada ne jo poissa kotoa asuvat meille äitienpäivälounaalle. Ja tuovat yleensä niitä ruusuja ja ihania lahjoja, tyttöjä kun ovat.

Parasta äitienpäivässä on olla onnellinen lapsistaan, kuinka he ovat terveitä ja opinnot sujuvat hyvin ja kesätyöpaikat valmiina, ja heillä elämä edessä. Ne lahjat ovat sivuseikka enää tässä vaiheessa, itse mieluummin juhlin äitiyttä kuin kaupallista äitienpäivää. Olen ehkä vanhanaikainen, mutta laitan ylpeänä ylioppilaslyyrat mekon rinnukseen huomenna ja olen iloinen perheestäni.

Siis onko nyt niin että miehesi pitää kohdella ja muistaa sua kuin äitiään?

jos näin menee mun mielestä outoa..

Eikö teillä ole lapsi jolle olet äiti ja jonka muistaminen on se juttu?

Kyllähän sitä vois miehesi hieman enemmän vaivaa nähdä mutta mitenköhän paljon hän edes omaa äitiään muistaa?

Vieläkään en ymmärrä miksi joku keksitty juhlapäivä on niin iso juttu joillekkin...