Vastatkaa rehellisesti: syötkö elääksesi vai elätkö syödäksesi??
Syöminen elääkseen on normaalia ja luontaista. En kykene ymmärtämään näitä, jotka elävät syödäkseen ja haluaisinkin siihen perusteluja! Onko teillä elämässänne vain ruoka vai miksi ajattelette elävänne syödäksenne? Ettekö näe ruokaa ollenkaan energiana? Mitä kaikkea syötte? Syöttekö paljon? Ahmitteko?
Kommentit (44)
http://www.ruutu.fi/video/2610112
Näitä ohjelmia kannattaa katsoa. Ymmärtää että kyseessä on sairaus. Sitä en tosin ymmärrä mikä sairaus on ihmisellä joka vie lihottavia ruokia toiselle ihmiselle joka ei lihavuuden takia pysty nousemaan sängystä, se on jo lähellä harkittua murhaa.
ssss kirjoitti:
Laakson Lilja kirjoitti:
ssss kirjoitti:
Laakson Lilja kirjoitti:
Kuule, minä olen ollut 130 kiloinen jo toistakymmentä vuotta, ja en elä syödäkseni, enkä myöskään syö elääkseni. Syön vähän, mutta kun syön, syön sellaista mitä tekee mieli. Iltaisin raskaan työpäivän jälkeen palkitsen itseni herkulla, katson telkaria tai luen, ja syön jotain hyvää, yleensä suklaata. Lounasta syön harvoin, aamupala on aina ollut vain jugurtti, iltapäivällä voin tehdä perheelle ruokaa, mutta ei itseä huvita sitä syödä ja jätän väliin, korvaan senkin jugurtilla.
Minua ei nälän tunne haittaa yhtään, ei vaikuta mielialaan tai mitään, syön enemmänkin mielialan kohottajaksi kuin nälkään. Koskaan en ahmi, enkä syö itseäni ähkyyn kuin hyvin harvoin vahingossa. Mulla on paha oksentamiskammo joten inhoan ähkyä oloa, alkaa pelottaa että mitä jos oksennan, jos on vähänkin epämiellyttävä olo.
Mulla on myös ärtynyt suoli, joten jos vetää liikaa ruokaa, varsinkin tuoretta tai rasvaista, tai esim. makaronia, viimeistään yöllä herää kovaan mahakipuun ja sitten istun pöntöllä niin kauan kuin suolisto on kokonaan tyhjä, tämä vaiva on alkanut jo 13-vuotiaana kun olin vielä hoikka.
Mun peruskulutus on n. 2000 kaloria, ja luultavasti aika lähelle sen verran syön päivässä mitä kulutankin, kulutan vähän, nyt tällähetkellä aktiivisuusranneke näyttää että olen kuluttanut 2430 kaloria, olen liikkunut 5553 askelta. Askeleita tulee päivässä 3000-9000, keskimäärin ehkä 6000.
Se että miksi en laihduta, johtuu siitä että olen todella uupunut, en vaan jaksa, siis henkisesti, tuntuu että jos joutuisin muuttamaan täysin sen mitä syön, ja koska ja kuinka, niin elämä olisi liian rasittavaa jotta jaksaisin tehdä työt ja kotityöt. Ymmärrän kyllä järjellä jotta hoikkana terveys parantuisi, ja se onkin haaveeni että laihtuisin, mutta en vaan ole löytänyt siihen sitä voimaa, nytkin olen koko päivän vaan ajatellut että koska pääsen nukkumaan. Eilen söin hampurilaisen, ja sen takia yöllä istuin pöntöllä, aamulla heräsin liian aikaisin ja lähdin töihin normaalia aikaisemmin kun tiesin että on paljon hommaa ja työparilla yhtä kiire, ja olin silti yli viiteen, pari suklaakarkkia ja vähän cokista join lounaaksi. Jo maanantaina vein työhuoneen jääkaappiin kanasalaatin evääksi, tänään toin sen pois ja söin nyt illalla kun siinä oli päiväys tänään. Salaatti on ainoa suolainen tänään, enkä varmaan tänään enää muuta syö, menen nukkumaan heti kun jaksan nousta sohvalta ja mennä pesemään hampaat.
Sulta en kaipaa mitään diagnoosia, olen koko aikuiselämäni miettinyt syitä lihomiselleni, mutta kerroinpa nyt vaan sulle kun aina täällä meitä fläskejä jaksat ihmetellä.
Kirjoitat romaanin, mutta et halua minun kommentoivan sitä? Anyway, vastaan siitä huolimatta. Ensinnäkin, ruoan määrä katsotaan kaloreista, ei siitä kuinka pieniä runsasenergiset ruoat ovat. Sinun logiikallasi ihminen, joka syö kaksi kiloa salaatinlehtiä, syö paljon, kun taas ihminen, joka syö muutaman suklaapatukan ja jugurtin, syö vähän. Se ei toimi näin!!!
Ymmärthän, että kahtakymmentä vuotta ei vietetä 130kilossa nähden nälkää???
Ärsytät suoltasi entisestään syömällä suklaata, hampurilaisia, karkkeja ja muuta paskaa. Olisit paljon energisempi normaalipainossa, mutta et tietenkään usko mitään siitä mitä kirjoitin, sillä ennakkoasenteesi on kielteinen. Muuta sitä ja kohtaa tosiasiat (mm. se, että tällä hetkellä elät syödäksesi), muuten et tule laihtumaan ja se on sinulta pois.
Anteeksi että en osannut ilmaista elämääni tuon lyhemmin. Saat kommentoida toki, mutta diagnoosia en tarvitse. Minähän juuri sanoin paljonko syön kaloreita ja minkälaisella määrällä kaloripitoista ruokaa, en ole mitenkään väittänyt että vain ruuan määrällä olisi merkitystä lihomisessa, mutta sinä kysyit että ahmitaanko me lihavat, ja vastaus on että en minä ainakaan. En ole myöskään väittänyt eläneeni nälässä, minä vaan syön epäsäännöllisesti, iltapainoitteisesti, päivällä on nälkä, mutta se ei saa minua vetämään ruokaa houreessa, syön sitten rauhassa jotain hyvää kun ehdin. Yleensä laihoilla ihmisillä on käsitys että lihavat syövät paljon jatkuvasti koska eivät kestä näläntunnetta.
Ihmettelen että miten sinä onnistuit käsittämään kaiken väärin mitä kirjoitin. Vaikka olen kyllä alusta asti ollut varma että olet täysi provo, varmasti itse lihavempi kuin minä, mutta huvinsa kullakin. Tylsähän tämä palsta olisi ilman näitä "palstahulluja" joita on toki jokaiseen aiheeseen omansa.
Minä en diagnosoi ketään, vastaanotan diagnooseja teiltä aivan tarpeeksi (metsään menevien spekulaatioiden ohella, vinkvink). Sanoit syöväsi vähän ( Syön vähän, mutta kun syön, syön sellaista mitä tekee mieli. ) , mikä on valhe. Kukaan ei ylläpidä tuollaista painoa vähäisellä syömisellä. Mistä helkkarista olet saanut käsityksen, että laihat kuvittelevat, etteivät lihavat kestä nälkää?! En käsitä, miksi otit kommenttistani itseesti noin paljon. Toivon aidosti, että onnistuisit laihduttamaan mutta tekosyysi estävät sen.
Minä syön MÄÄRÄLLISESTI vähän. Ja tosiaan, tätä painoa olen ylläpitänyt jo 13 vuotta, en liho enkä laihdu, kahteen vuoteen paino ei ole liikkunut kuin kahden kilon sisällä, nyt painan 129,5kg. Siitä että painoni ei muutu mihinkään, voin päätellä että syön sen verran kun kulutan, ja koska minulla on ollut aktiivisuusranneke yli vuoden jatkuvasti kädessä, tiedän kuinka paljon tai vähän liikun. Jos liikkuu vähän, kuluttaa vähän.
ssss kirjoitti:
Laakson Lilja kirjoitti:
ssss kirjoitti:
Laakson Lilja kirjoitti:
ssss kirjoitti:
Laakson Lilja kirjoitti:
Kuule, minä olen ollut 130 kiloinen jo toistakymmentä vuotta, ja en elä syödäkseni, enkä myöskään syö elääkseni. Syön vähän, mutta kun syön, syön sellaista mitä tekee mieli. Iltaisin raskaan työpäivän jälkeen palkitsen itseni herkulla, katson telkaria tai luen, ja syön jotain hyvää, yleensä suklaata. Lounasta syön harvoin, aamupala on aina ollut vain jugurtti, iltapäivällä voin tehdä perheelle ruokaa, mutta ei itseä huvita sitä syödä ja jätän väliin, korvaan senkin jugurtilla.
Minua ei nälän tunne haittaa yhtään, ei vaikuta mielialaan tai mitään, syön enemmänkin mielialan kohottajaksi kuin nälkään. Koskaan en ahmi, enkä syö itseäni ähkyyn kuin hyvin harvoin vahingossa. Mulla on paha oksentamiskammo joten inhoan ähkyä oloa, alkaa pelottaa että mitä jos oksennan, jos on vähänkin epämiellyttävä olo.
Mulla on myös ärtynyt suoli, joten jos vetää liikaa ruokaa, varsinkin tuoretta tai rasvaista, tai esim. makaronia, viimeistään yöllä herää kovaan mahakipuun ja sitten istun pöntöllä niin kauan kuin suolisto on kokonaan tyhjä, tämä vaiva on alkanut jo 13-vuotiaana kun olin vielä hoikka.
Mun peruskulutus on n. 2000 kaloria, ja luultavasti aika lähelle sen verran syön päivässä mitä kulutankin, kulutan vähän, nyt tällähetkellä aktiivisuusranneke näyttää että olen kuluttanut 2430 kaloria, olen liikkunut 5553 askelta. Askeleita tulee päivässä 3000-9000, keskimäärin ehkä 6000.
Se että miksi en laihduta, johtuu siitä että olen todella uupunut, en vaan jaksa, siis henkisesti, tuntuu että jos joutuisin muuttamaan täysin sen mitä syön, ja koska ja kuinka, niin elämä olisi liian rasittavaa jotta jaksaisin tehdä työt ja kotityöt. Ymmärrän kyllä järjellä jotta hoikkana terveys parantuisi, ja se onkin haaveeni että laihtuisin, mutta en vaan ole löytänyt siihen sitä voimaa, nytkin olen koko päivän vaan ajatellut että koska pääsen nukkumaan. Eilen söin hampurilaisen, ja sen takia yöllä istuin pöntöllä, aamulla heräsin liian aikaisin ja lähdin töihin normaalia aikaisemmin kun tiesin että on paljon hommaa ja työparilla yhtä kiire, ja olin silti yli viiteen, pari suklaakarkkia ja vähän cokista join lounaaksi. Jo maanantaina vein työhuoneen jääkaappiin kanasalaatin evääksi, tänään toin sen pois ja söin nyt illalla kun siinä oli päiväys tänään. Salaatti on ainoa suolainen tänään, enkä varmaan tänään enää muuta syö, menen nukkumaan heti kun jaksan nousta sohvalta ja mennä pesemään hampaat.
Sulta en kaipaa mitään diagnoosia, olen koko aikuiselämäni miettinyt syitä lihomiselleni, mutta kerroinpa nyt vaan sulle kun aina täällä meitä fläskejä jaksat ihmetellä.
Kirjoitat romaanin, mutta et halua minun kommentoivan sitä? Anyway, vastaan siitä huolimatta. Ensinnäkin, ruoan määrä katsotaan kaloreista, ei siitä kuinka pieniä runsasenergiset ruoat ovat. Sinun logiikallasi ihminen, joka syö kaksi kiloa salaatinlehtiä, syö paljon, kun taas ihminen, joka syö muutaman suklaapatukan ja jugurtin, syö vähän. Se ei toimi näin!!!
Ymmärthän, että kahtakymmentä vuotta ei vietetä 130kilossa nähden nälkää???
Ärsytät suoltasi entisestään syömällä suklaata, hampurilaisia, karkkeja ja muuta paskaa. Olisit paljon energisempi normaalipainossa, mutta et tietenkään usko mitään siitä mitä kirjoitin, sillä ennakkoasenteesi on kielteinen. Muuta sitä ja kohtaa tosiasiat (mm. se, että tällä hetkellä elät syödäksesi), muuten et tule laihtumaan ja se on sinulta pois.
Anteeksi että en osannut ilmaista elämääni tuon lyhemmin. Saat kommentoida toki, mutta diagnoosia en tarvitse. Minähän juuri sanoin paljonko syön kaloreita ja minkälaisella määrällä kaloripitoista ruokaa, en ole mitenkään väittänyt että vain ruuan määrällä olisi merkitystä lihomisessa, mutta sinä kysyit että ahmitaanko me lihavat, ja vastaus on että en minä ainakaan. En ole myöskään väittänyt eläneeni nälässä, minä vaan syön epäsäännöllisesti, iltapainoitteisesti, päivällä on nälkä, mutta se ei saa minua vetämään ruokaa houreessa, syön sitten rauhassa jotain hyvää kun ehdin. Yleensä laihoilla ihmisillä on käsitys että lihavat syövät paljon jatkuvasti koska eivät kestä näläntunnetta.
Ihmettelen että miten sinä onnistuit käsittämään kaiken väärin mitä kirjoitin. Vaikka olen kyllä alusta asti ollut varma että olet täysi provo, varmasti itse lihavempi kuin minä, mutta huvinsa kullakin. Tylsähän tämä palsta olisi ilman näitä "palstahulluja" joita on toki jokaiseen aiheeseen omansa.
Minä en diagnosoi ketään, vastaanotan diagnooseja teiltä aivan tarpeeksi (metsään menevien spekulaatioiden ohella, vinkvink). Sanoit syöväsi vähän ( Syön vähän, mutta kun syön, syön sellaista mitä tekee mieli. ) , mikä on valhe. Kukaan ei ylläpidä tuollaista painoa vähäisellä syömisellä. Mistä helkkarista olet saanut käsityksen, että laihat kuvittelevat, etteivät lihavat kestä nälkää?! En käsitä, miksi otit kommenttistani itseesti noin paljon. Toivon aidosti, että onnistuisit laihduttamaan mutta tekosyysi estävät sen.
Minä syön MÄÄRÄLLISESTI vähän. Ja tosiaan, tätä painoa olen ylläpitänyt jo 13 vuotta, en liho enkä laihdu, kahteen vuoteen paino ei ole liikkunut kuin kahden kilon sisällä, nyt painan 129,5kg. Siitä että painoni ei muutu mihinkään, voin päätellä että syön sen verran kun kulutan, ja koska minulla on ollut aktiivisuusranneke yli vuoden jatkuvasti kädessä, tiedän kuinka paljon tai vähän liikun. Jos liikkuu vähän, kuluttaa vähän.
Edelleen se määrä katsotaan kaloreista! Et yksinkertaisesti voi sanoa syöväsi vähän. Toki on hienoa, ettet ole tuosta enää lihonut, mutta se ei riitä laihtumiseen.Kommenttini ovat turhia, sillä et kuuntele. Öitä!
Määrä katsotaan kaloreista? :D Kaupasta ostaessa ruuassa on kilohinnat, ei kalorihinnat. Ja yleensä lihavien ihmisten kuvitellaan syövän juurikin kilo- ja litrakaupalla kaikkea mahdollista.
Tämäkin tyhmän esittäminen ja sitten "loukkaantuneena" paikalta poistuminen kertoo sen että olet trolli.
Ja mistä päättelet että olen ottanut mitään sanomisiasi itseeni? Minähän vain keskustelen kanssasi, samalla kun katson telkkaria. Tämä on vain ajanvietettä, nyt ollaan virtuaalimaailmassa, tosin olen ihan elävässä elämässäkin rauhallinen ihminen.
ssss kirjoitti:
Laakson Lilja kirjoitti:
ssss kirjoitti:
Laakson Lilja kirjoitti:
ssss kirjoitti:
Laakson Lilja kirjoitti:
ssss kirjoitti:
Laakson Lilja kirjoitti:
Kuule, minä olen ollut 130 kiloinen jo toistakymmentä vuotta, ja en elä syödäkseni, enkä myöskään syö elääkseni. Syön vähän, mutta kun syön, syön sellaista mitä tekee mieli. Iltaisin raskaan työpäivän jälkeen palkitsen itseni herkulla, katson telkaria tai luen, ja syön jotain hyvää, yleensä suklaata. Lounasta syön harvoin, aamupala on aina ollut vain jugurtti, iltapäivällä voin tehdä perheelle ruokaa, mutta ei itseä huvita sitä syödä ja jätän väliin, korvaan senkin jugurtilla.
Minua ei nälän tunne haittaa yhtään, ei vaikuta mielialaan tai mitään, syön enemmänkin mielialan kohottajaksi kuin nälkään. Koskaan en ahmi, enkä syö itseäni ähkyyn kuin hyvin harvoin vahingossa. Mulla on paha oksentamiskammo joten inhoan ähkyä oloa, alkaa pelottaa että mitä jos oksennan, jos on vähänkin epämiellyttävä olo.
Mulla on myös ärtynyt suoli, joten jos vetää liikaa ruokaa, varsinkin tuoretta tai rasvaista, tai esim. makaronia, viimeistään yöllä herää kovaan mahakipuun ja sitten istun pöntöllä niin kauan kuin suolisto on kokonaan tyhjä, tämä vaiva on alkanut jo 13-vuotiaana kun olin vielä hoikka.
Mun peruskulutus on n. 2000 kaloria, ja luultavasti aika lähelle sen verran syön päivässä mitä kulutankin, kulutan vähän, nyt tällähetkellä aktiivisuusranneke näyttää että olen kuluttanut 2430 kaloria, olen liikkunut 5553 askelta. Askeleita tulee päivässä 3000-9000, keskimäärin ehkä 6000.
Se että miksi en laihduta, johtuu siitä että olen todella uupunut, en vaan jaksa, siis henkisesti, tuntuu että jos joutuisin muuttamaan täysin sen mitä syön, ja koska ja kuinka, niin elämä olisi liian rasittavaa jotta jaksaisin tehdä työt ja kotityöt. Ymmärrän kyllä järjellä jotta hoikkana terveys parantuisi, ja se onkin haaveeni että laihtuisin, mutta en vaan ole löytänyt siihen sitä voimaa, nytkin olen koko päivän vaan ajatellut että koska pääsen nukkumaan. Eilen söin hampurilaisen, ja sen takia yöllä istuin pöntöllä, aamulla heräsin liian aikaisin ja lähdin töihin normaalia aikaisemmin kun tiesin että on paljon hommaa ja työparilla yhtä kiire, ja olin silti yli viiteen, pari suklaakarkkia ja vähän cokista join lounaaksi. Jo maanantaina vein työhuoneen jääkaappiin kanasalaatin evääksi, tänään toin sen pois ja söin nyt illalla kun siinä oli päiväys tänään. Salaatti on ainoa suolainen tänään, enkä varmaan tänään enää muuta syö, menen nukkumaan heti kun jaksan nousta sohvalta ja mennä pesemään hampaat.
Sulta en kaipaa mitään diagnoosia, olen koko aikuiselämäni miettinyt syitä lihomiselleni, mutta kerroinpa nyt vaan sulle kun aina täällä meitä fläskejä jaksat ihmetellä.
Kirjoitat romaanin, mutta et halua minun kommentoivan sitä? Anyway, vastaan siitä huolimatta. Ensinnäkin, ruoan määrä katsotaan kaloreista, ei siitä kuinka pieniä runsasenergiset ruoat ovat. Sinun logiikallasi ihminen, joka syö kaksi kiloa salaatinlehtiä, syö paljon, kun taas ihminen, joka syö muutaman suklaapatukan ja jugurtin, syö vähän. Se ei toimi näin!!!
Ymmärthän, että kahtakymmentä vuotta ei vietetä 130kilossa nähden nälkää???
Ärsytät suoltasi entisestään syömällä suklaata, hampurilaisia, karkkeja ja muuta paskaa. Olisit paljon energisempi normaalipainossa, mutta et tietenkään usko mitään siitä mitä kirjoitin, sillä ennakkoasenteesi on kielteinen. Muuta sitä ja kohtaa tosiasiat (mm. se, että tällä hetkellä elät syödäksesi), muuten et tule laihtumaan ja se on sinulta pois.
Anteeksi että en osannut ilmaista elämääni tuon lyhemmin. Saat kommentoida toki, mutta diagnoosia en tarvitse. Minähän juuri sanoin paljonko syön kaloreita ja minkälaisella määrällä kaloripitoista ruokaa, en ole mitenkään väittänyt että vain ruuan määrällä olisi merkitystä lihomisessa, mutta sinä kysyit että ahmitaanko me lihavat, ja vastaus on että en minä ainakaan. En ole myöskään väittänyt eläneeni nälässä, minä vaan syön epäsäännöllisesti, iltapainoitteisesti, päivällä on nälkä, mutta se ei saa minua vetämään ruokaa houreessa, syön sitten rauhassa jotain hyvää kun ehdin. Yleensä laihoilla ihmisillä on käsitys että lihavat syövät paljon jatkuvasti koska eivät kestä näläntunnetta.
Ihmettelen että miten sinä onnistuit käsittämään kaiken väärin mitä kirjoitin. Vaikka olen kyllä alusta asti ollut varma että olet täysi provo, varmasti itse lihavempi kuin minä, mutta huvinsa kullakin. Tylsähän tämä palsta olisi ilman näitä "palstahulluja" joita on toki jokaiseen aiheeseen omansa.
Minä en diagnosoi ketään, vastaanotan diagnooseja teiltä aivan tarpeeksi (metsään menevien spekulaatioiden ohella, vinkvink). Sanoit syöväsi vähän ( Syön vähän, mutta kun syön, syön sellaista mitä tekee mieli. ) , mikä on valhe. Kukaan ei ylläpidä tuollaista painoa vähäisellä syömisellä. Mistä helkkarista olet saanut käsityksen, että laihat kuvittelevat, etteivät lihavat kestä nälkää?! En käsitä, miksi otit kommenttistani itseesti noin paljon. Toivon aidosti, että onnistuisit laihduttamaan mutta tekosyysi estävät sen.
Minä syön MÄÄRÄLLISESTI vähän. Ja tosiaan, tätä painoa olen ylläpitänyt jo 13 vuotta, en liho enkä laihdu, kahteen vuoteen paino ei ole liikkunut kuin kahden kilon sisällä, nyt painan 129,5kg. Siitä että painoni ei muutu mihinkään, voin päätellä että syön sen verran kun kulutan, ja koska minulla on ollut aktiivisuusranneke yli vuoden jatkuvasti kädessä, tiedän kuinka paljon tai vähän liikun. Jos liikkuu vähän, kuluttaa vähän.
Edelleen se määrä katsotaan kaloreista! Et yksinkertaisesti voi sanoa syöväsi vähän. Toki on hienoa, ettet ole tuosta enää lihonut, mutta se ei riitä laihtumiseen.Kommenttini ovat turhia, sillä et kuuntele. Öitä!
Määrä katsotaan kaloreista? :D Kaupasta ostaessa ruuassa on kilohinnat, ei kalorihinnat. Ja yleensä lihavien ihmisten kuvitellaan syövän juurikin kilo- ja litrakaupalla kaikkea mahdollista.
Tämäkin tyhmän esittäminen ja sitten "loukkaantuneena" paikalta poistuminen kertoo sen että olet trolli.
Ja mistä päättelet että olen ottanut mitään sanomisiasi itseeni? Minähän vain keskustelen kanssasi, samalla kun katson telkkaria. Tämä on vain ajanvietettä, nyt ollaan virtuaalimaailmassa, tosin olen ihan elävässä elämässäkin rauhallinen ihminen.
Provosoitko itse minua ja teet absurdeja väitteitä vai mikä vaivaa??? Ei, en esitä tyhmää enkä loukkaantnut. Mutta sinä taidat esittää ja olla loukkaantunut? Syödyn ruoan määrä todellakin katsotaan kaloreista vai syötkö euroja?? Ylipaino on aina tulos massiivisten ruokamäärien syömisestä. Se, tapahtuiko tämä pitkällä vai lyhyellä aikavälillä,on merkityksetöntä. Lopputulos on aina sama. Mistäkö päättelen sinun ottaneen itseesi? No, heti toisessa (osittain ensimmäisessäkin) kommentissasi muutuit ad hominemiksi.
:D jopa oli hieno sanakin löytynyt. No en syö euroja, syön ruokaa jonka määrä mitataan grammoina ja vaikka desilitroina, sinäkin puhuit että jos syö kaksi kiloa jotain...
Mitä sillä on väliä mitä minä syön, kulutan sen minkä syön. Mikä sun mielestä on massiivinen määrä ruokaa? Minä olen syönyt aika samalla tavalla koko aikuisikäni, jostain syystä olen pahimpien masennus- ja stressikausien aikana lihonut lyhyessä ajassa kymmeniä kiloja, viimeksi kun olin yrittäjä.
Minä lääkitsen itseäni levyllä fazerin sinistä, sinulle se juttu on sitten niiden kaloreiden laskeminen ja lihavien arvostelu. Addiktionsa kullakin.
ssss kirjoitti:
Laakson Lilja kirjoitti:
ssss kirjoitti:
Laakson Lilja kirjoitti:
ssss kirjoitti:
Laakson Lilja kirjoitti:
ssss kirjoitti:
Laakson Lilja kirjoitti:
ssss kirjoitti:
Laakson Lilja kirjoitti:
Kuule, minä olen ollut 130 kiloinen jo toistakymmentä vuotta, ja en elä syödäkseni, enkä myöskään syö elääkseni. Syön vähän, mutta kun syön, syön sellaista mitä tekee mieli. Iltaisin raskaan työpäivän jälkeen palkitsen itseni herkulla, katson telkaria tai luen, ja syön jotain hyvää, yleensä suklaata. Lounasta syön harvoin, aamupala on aina ollut vain jugurtti, iltapäivällä voin tehdä perheelle ruokaa, mutta ei itseä huvita sitä syödä ja jätän väliin, korvaan senkin jugurtilla.
Minua ei nälän tunne haittaa yhtään, ei vaikuta mielialaan tai mitään, syön enemmänkin mielialan kohottajaksi kuin nälkään. Koskaan en ahmi, enkä syö itseäni ähkyyn kuin hyvin harvoin vahingossa. Mulla on paha oksentamiskammo joten inhoan ähkyä oloa, alkaa pelottaa että mitä jos oksennan, jos on vähänkin epämiellyttävä olo.
Mulla on myös ärtynyt suoli, joten jos vetää liikaa ruokaa, varsinkin tuoretta tai rasvaista, tai esim. makaronia, viimeistään yöllä herää kovaan mahakipuun ja sitten istun pöntöllä niin kauan kuin suolisto on kokonaan tyhjä, tämä vaiva on alkanut jo 13-vuotiaana kun olin vielä hoikka.
Mun peruskulutus on n. 2000 kaloria, ja luultavasti aika lähelle sen verran syön päivässä mitä kulutankin, kulutan vähän, nyt tällähetkellä aktiivisuusranneke näyttää että olen kuluttanut 2430 kaloria, olen liikkunut 5553 askelta. Askeleita tulee päivässä 3000-9000, keskimäärin ehkä 6000.
Se että miksi en laihduta, johtuu siitä että olen todella uupunut, en vaan jaksa, siis henkisesti, tuntuu että jos joutuisin muuttamaan täysin sen mitä syön, ja koska ja kuinka, niin elämä olisi liian rasittavaa jotta jaksaisin tehdä työt ja kotityöt. Ymmärrän kyllä järjellä jotta hoikkana terveys parantuisi, ja se onkin haaveeni että laihtuisin, mutta en vaan ole löytänyt siihen sitä voimaa, nytkin olen koko päivän vaan ajatellut että koska pääsen nukkumaan. Eilen söin hampurilaisen, ja sen takia yöllä istuin pöntöllä, aamulla heräsin liian aikaisin ja lähdin töihin normaalia aikaisemmin kun tiesin että on paljon hommaa ja työparilla yhtä kiire, ja olin silti yli viiteen, pari suklaakarkkia ja vähän cokista join lounaaksi. Jo maanantaina vein työhuoneen jääkaappiin kanasalaatin evääksi, tänään toin sen pois ja söin nyt illalla kun siinä oli päiväys tänään. Salaatti on ainoa suolainen tänään, enkä varmaan tänään enää muuta syö, menen nukkumaan heti kun jaksan nousta sohvalta ja mennä pesemään hampaat.
Sulta en kaipaa mitään diagnoosia, olen koko aikuiselämäni miettinyt syitä lihomiselleni, mutta kerroinpa nyt vaan sulle kun aina täällä meitä fläskejä jaksat ihmetellä.
Kirjoitat romaanin, mutta et halua minun kommentoivan sitä? Anyway, vastaan siitä huolimatta. Ensinnäkin, ruoan määrä katsotaan kaloreista, ei siitä kuinka pieniä runsasenergiset ruoat ovat. Sinun logiikallasi ihminen, joka syö kaksi kiloa salaatinlehtiä, syö paljon, kun taas ihminen, joka syö muutaman suklaapatukan ja jugurtin, syö vähän. Se ei toimi näin!!!
Ymmärthän, että kahtakymmentä vuotta ei vietetä 130kilossa nähden nälkää???
Ärsytät suoltasi entisestään syömällä suklaata, hampurilaisia, karkkeja ja muuta paskaa. Olisit paljon energisempi normaalipainossa, mutta et tietenkään usko mitään siitä mitä kirjoitin, sillä ennakkoasenteesi on kielteinen. Muuta sitä ja kohtaa tosiasiat (mm. se, että tällä hetkellä elät syödäksesi), muuten et tule laihtumaan ja se on sinulta pois.
Anteeksi että en osannut ilmaista elämääni tuon lyhemmin. Saat kommentoida toki, mutta diagnoosia en tarvitse. Minähän juuri sanoin paljonko syön kaloreita ja minkälaisella määrällä kaloripitoista ruokaa, en ole mitenkään väittänyt että vain ruuan määrällä olisi merkitystä lihomisessa, mutta sinä kysyit että ahmitaanko me lihavat, ja vastaus on että en minä ainakaan. En ole myöskään väittänyt eläneeni nälässä, minä vaan syön epäsäännöllisesti, iltapainoitteisesti, päivällä on nälkä, mutta se ei saa minua vetämään ruokaa houreessa, syön sitten rauhassa jotain hyvää kun ehdin. Yleensä laihoilla ihmisillä on käsitys että lihavat syövät paljon jatkuvasti koska eivät kestä näläntunnetta.
Ihmettelen että miten sinä onnistuit käsittämään kaiken väärin mitä kirjoitin. Vaikka olen kyllä alusta asti ollut varma että olet täysi provo, varmasti itse lihavempi kuin minä, mutta huvinsa kullakin. Tylsähän tämä palsta olisi ilman näitä "palstahulluja" joita on toki jokaiseen aiheeseen omansa.
Minä en diagnosoi ketään, vastaanotan diagnooseja teiltä aivan tarpeeksi (metsään menevien spekulaatioiden ohella, vinkvink). Sanoit syöväsi vähän ( Syön vähän, mutta kun syön, syön sellaista mitä tekee mieli. ) , mikä on valhe. Kukaan ei ylläpidä tuollaista painoa vähäisellä syömisellä. Mistä helkkarista olet saanut käsityksen, että laihat kuvittelevat, etteivät lihavat kestä nälkää?! En käsitä, miksi otit kommenttistani itseesti noin paljon. Toivon aidosti, että onnistuisit laihduttamaan mutta tekosyysi estävät sen.
Minä syön MÄÄRÄLLISESTI vähän. Ja tosiaan, tätä painoa olen ylläpitänyt jo 13 vuotta, en liho enkä laihdu, kahteen vuoteen paino ei ole liikkunut kuin kahden kilon sisällä, nyt painan 129,5kg. Siitä että painoni ei muutu mihinkään, voin päätellä että syön sen verran kun kulutan, ja koska minulla on ollut aktiivisuusranneke yli vuoden jatkuvasti kädessä, tiedän kuinka paljon tai vähän liikun. Jos liikkuu vähän, kuluttaa vähän.
Edelleen se määrä katsotaan kaloreista! Et yksinkertaisesti voi sanoa syöväsi vähän. Toki on hienoa, ettet ole tuosta enää lihonut, mutta se ei riitä laihtumiseen.Kommenttini ovat turhia, sillä et kuuntele. Öitä!
Määrä katsotaan kaloreista? :D Kaupasta ostaessa ruuassa on kilohinnat, ei kalorihinnat. Ja yleensä lihavien ihmisten kuvitellaan syövän juurikin kilo- ja litrakaupalla kaikkea mahdollista.
Tämäkin tyhmän esittäminen ja sitten "loukkaantuneena" paikalta poistuminen kertoo sen että olet trolli.
Ja mistä päättelet että olen ottanut mitään sanomisiasi itseeni? Minähän vain keskustelen kanssasi, samalla kun katson telkkaria. Tämä on vain ajanvietettä, nyt ollaan virtuaalimaailmassa, tosin olen ihan elävässä elämässäkin rauhallinen ihminen.
Provosoitko itse minua ja teet absurdeja väitteitä vai mikä vaivaa??? Ei, en esitä tyhmää enkä loukkaantnut. Mutta sinä taidat esittää ja olla loukkaantunut? Syödyn ruoan määrä todellakin katsotaan kaloreista vai syötkö euroja?? Ylipaino on aina tulos massiivisten ruokamäärien syömisestä. Se, tapahtuiko tämä pitkällä vai lyhyellä aikavälillä,on merkityksetöntä. Lopputulos on aina sama. Mistäkö päättelen sinun ottaneen itseesi? No, heti toisessa (osittain ensimmäisessäkin) kommentissasi muutuit ad hominemiksi.
:D jopa oli hieno sanakin löytynyt. No en syö euroja, syön ruokaa jonka määrä mitataan grammoina ja vaikka desilitroina, sinäkin puhuit että jos syö kaksi kiloa jotain...
Mitä sillä on väliä mitä minä syön, kulutan sen minkä syön. Mikä sun mielestä on massiivinen määrä ruokaa? Minä olen syönyt aika samalla tavalla koko aikuisikäni, jostain syystä olen pahimpien masennus- ja stressikausien aikana lihonut lyhyessä ajassa kymmeniä kiloja, viimeksi kun olin yrittäjä.
Minä lääkitsen itseäni levyllä fazerin sinistä, sinulle se juttu on sitten niiden kaloreiden laskeminen ja lihavien arvostelu. Addiktionsa kullakin.
Löysin sivistyssanan, joka kuvaa sinua .
Kirjoitin kahdesta kilosta salaatinlehtiä ja samaan hengenvetoon osoitin määrän olevan merkityksetön. Miksi sinulle ei mene mikään perille?!
Sinä lihot, koska syöt liikaa! Tämä on vastaus "jollekin syylle".
Tottakai sillä on väliä, syökö terveellisesti vai epäterveellisesti(kuten sinä) jaksamisen kannalta.
Asiaa massiivisesta määrästä (joka sinun kohdallasi on moninkertainen tähän verrattuna):
ssss kirjoitti:
20kg on 154 000 ylimääräistä kaloria (1kg = 7700kcal), mikä voidaan ajatella olevan 144 Fazerin sinistä suklaalevyä. Sillä, kerääkö tuon painon pitkällä aikavälillä syömällä yhden ylimääräisen jugurtin viikossa vaiko lyhyellä vetämällä sipsipussin ylimääräistä päivässä, ei ole väliä. Lopputulos on sama: massiivinen määrä p*skaa, josta satunnainen herkuttelu on vähättelyä.
Pikku korjaus: lainaamasi kirjoittaja lihoi, ei liho enää. Teillä läskikauhistelijoilla on jokin kummallinen kuvitelma, että kaikki lihavat lihoisivat jatkuvasti. Minä olen ollut nyt viitisen vuotta samassa painossa, vaihtelua on ehkä muutama kilo suuntaan ja toiseen. Minä siis syön sen minkä kulutan ja kulutan sen minkä syön. Toki syön liikaa ja osittain epäterveellisesti, mutta se taas on lähinnä oma asiani.
ohis
Elän syödäkseni. Koska olen läski laiskapaska herkkuperse.
...tätähän sä halusit kuulla, eikö?
Tällä hetkellä hiukan tuntuu siltä että elän syödäkseni. Huomattava osa energiasta kuluu syömisen miettimiseen.
Elän syödäkseni on vähän outo ilmaisu, mutta ruoka on minulle kyllä yksi rakas harrastus elämässä ja siinä mielessä se tuo sisältöä elämääni. En ajattele ruokaa siis vain ravintona ja energianlähteenä vaan satsaan ruuan laatuun, eettisyyteen, makuun ja siihen ruokailuelämykseen. Kasvatamme itse vihanneksia, keräämme marjoja ja metsästämme/ kalastamme. Näiden hyödyntäminen ja jalostaminen ruuaksi on siis vähän niinkuin elämäntapamme. Tykkään ruuanlaitosta, uusien ruokalajien ja tekniikoiden kokeilusta sekä tykkään myös panostaa ruuan esillepanoon ja tehdä kauniita annoksia.
Nuorena inhosin syömistä. Olisin halunnut että olisi jotain kaloripillereitä, joistaa saa päivittäisen tarvittavan kalorimäärän. Sanomattakin selvää, että olin alipainoinen luikku parikymppisenä. Nyt nelikymppisenä rakastan ruokaa. En muuten ole vieläkään ylipainoinen, mutta ruuanlaitto on kiihkeä intohimoni. Suunnittelen menuja eri tilanteisiin ja vieraille, perheellekin väännän jotain gourmetia jatkuvasti.
Totta kait elän syödäkseni, sillä saan siitä elämän iloa ja nautintoja ja tietysti sosiaalisia suhteita kun notkumme aamutunneille asti suuren pöydän ääressä parantaaksemme maailmaa ja nauraaksemme yhdessä. Voi sitä lystiä - iloa ja riemua ja elämän onnellisuutta, kun saamme nauttia pöydän antimista, emme unohda myöskään makuhermojamme, joita ruoka hellii aromillaan ja tuoksuillaan.
Onko tää aloittaja ihan tyhmä? Jos kuluttaa sen minkä syökin, ei liho eikä laihdu, olkoon sitten 10 kiloinen tai sata, syö yhden kalorin tai satoja.
Jos noista vaihtoehdoista pitää valita, niin todellakin elän syödäkseni. "Syön elääkseni" kuulostaa hirveän negativiiselta suhtautumiselta: ruoka on pahaa ja sitä on pakko syödä, jotta pysyisi hengissä. Ruoka, ruoanlaitto ja syömiseen liittyvä sosiaalisuus ovat tärkeitä asioita elämässäni. Jos ruoka on pahaa tai ei tuota minulle mielihyvää, jätän sen syömättä enkä pakonomaisesti lappaa sitä, jotta saisin tarpeeksi energiaa elääkseni. Syön paljon hedelmiä, vihanneksia, vaaleaa kalaa ja kanaa. Kaikki einekset minulta jää syömättä, koska en niiden mausta henk.koht. välitä. Alusta asti tehty ruoka paljon parempaa. Olen jonkin sortin kulinaristi, niin hyvässä kuin pahassa.
Kun näkee kysyjän nimimerkin, voi vastata vain yhdellä tavalla: SYÖN LIHOAKSENI NIIN PERKELEESTI!
Jotain siltä väliltä. Toki en elä pelkästään syödäkseni, täytyy elämässä olla runsain määrin muutakin, mutten myöskään näe ruokaa vain pakollisena "polttoaineena", millä mennä eteenpäin, vaan kyllä hyvä ruoka on myös yksi nautinnon aihe elämässäni. En kuitenkaan ahmi tai ole koko ajan mussuttamassa jotakin, mutta silloin kun teen ruokaa tai menen ulos syömään, niin kyllä nautin hyvän makuisesta ruuasta. Ja syönpä satunnaisesti jotain hyvää, vaikkei nälkä olisikaan (jotain pientä, kuten napostelen sipsejä tms.), koska tekee mieli. Ruoka ei ole minulle pakkomielle: en karta tai rajoita sitä, enkä mussuta koko ajan. Ajatukseni eivät pyöri pelkästään ruuan ympärillä.
Ainoat ihmiset, joilla on pakkomielle ruokaan suuntaan tai toiseen ovat syömishäiriöiset ja ne yli 100 kiloiset, jotka ajattelevat tauotta mitä syövät seuraavaksi. Muille ruoka on normaali, mukava osa elämää.
ssss kirjoitti:
Laakson Lilja kirjoitti:
ssss kirjoitti:
Laakson Lilja kirjoitti:
ssss kirjoitti:
Laakson Lilja kirjoitti:
ssss kirjoitti:
Laakson Lilja kirjoitti:
ssss kirjoitti:
Laakson Lilja kirjoitti:
Kuule, minä olen ollut 130 kiloinen jo toistakymmentä vuotta, ja en elä syödäkseni, enkä myöskään syö elääkseni. Syön vähän, mutta kun syön, syön sellaista mitä tekee mieli. Iltaisin raskaan työpäivän jälkeen palkitsen itseni herkulla, katson telkaria tai luen, ja syön jotain hyvää, yleensä suklaata. Lounasta syön harvoin, aamupala on aina ollut vain jugurtti, iltapäivällä voin tehdä perheelle ruokaa, mutta ei itseä huvita sitä syödä ja jätän väliin, korvaan senkin jugurtilla.
Minua ei nälän tunne haittaa yhtään, ei vaikuta mielialaan tai mitään, syön enemmänkin mielialan kohottajaksi kuin nälkään. Koskaan en ahmi, enkä syö itseäni ähkyyn kuin hyvin harvoin vahingossa. Mulla on paha oksentamiskammo joten inhoan ähkyä oloa, alkaa pelottaa että mitä jos oksennan, jos on vähänkin epämiellyttävä olo.
Mulla on myös ärtynyt suoli, joten jos vetää liikaa ruokaa, varsinkin tuoretta tai rasvaista, tai esim. makaronia, viimeistään yöllä herää kovaan mahakipuun ja sitten istun pöntöllä niin kauan kuin suolisto on kokonaan tyhjä, tämä vaiva on alkanut jo 13-vuotiaana kun olin vielä hoikka.
Mun peruskulutus on n. 2000 kaloria, ja luultavasti aika lähelle sen verran syön päivässä mitä kulutankin, kulutan vähän, nyt tällähetkellä aktiivisuusranneke näyttää että olen kuluttanut 2430 kaloria, olen liikkunut 5553 askelta. Askeleita tulee päivässä 3000-9000, keskimäärin ehkä 6000.
Se että miksi en laihduta, johtuu siitä että olen todella uupunut, en vaan jaksa, siis henkisesti, tuntuu että jos joutuisin muuttamaan täysin sen mitä syön, ja koska ja kuinka, niin elämä olisi liian rasittavaa jotta jaksaisin tehdä työt ja kotityöt. Ymmärrän kyllä järjellä jotta hoikkana terveys parantuisi, ja se onkin haaveeni että laihtuisin, mutta en vaan ole löytänyt siihen sitä voimaa, nytkin olen koko päivän vaan ajatellut että koska pääsen nukkumaan. Eilen söin hampurilaisen, ja sen takia yöllä istuin pöntöllä, aamulla heräsin liian aikaisin ja lähdin töihin normaalia aikaisemmin kun tiesin että on paljon hommaa ja työparilla yhtä kiire, ja olin silti yli viiteen, pari suklaakarkkia ja vähän cokista join lounaaksi. Jo maanantaina vein työhuoneen jääkaappiin kanasalaatin evääksi, tänään toin sen pois ja söin nyt illalla kun siinä oli päiväys tänään. Salaatti on ainoa suolainen tänään, enkä varmaan tänään enää muuta syö, menen nukkumaan heti kun jaksan nousta sohvalta ja mennä pesemään hampaat.
Sulta en kaipaa mitään diagnoosia, olen koko aikuiselämäni miettinyt syitä lihomiselleni, mutta kerroinpa nyt vaan sulle kun aina täällä meitä fläskejä jaksat ihmetellä.
Kirjoitat romaanin, mutta et halua minun kommentoivan sitä? Anyway, vastaan siitä huolimatta. Ensinnäkin, ruoan määrä katsotaan kaloreista, ei siitä kuinka pieniä runsasenergiset ruoat ovat. Sinun logiikallasi ihminen, joka syö kaksi kiloa salaatinlehtiä, syö paljon, kun taas ihminen, joka syö muutaman suklaapatukan ja jugurtin, syö vähän. Se ei toimi näin!!!
Ymmärthän, että kahtakymmentä vuotta ei vietetä 130kilossa nähden nälkää???
Ärsytät suoltasi entisestään syömällä suklaata, hampurilaisia, karkkeja ja muuta paskaa. Olisit paljon energisempi normaalipainossa, mutta et tietenkään usko mitään siitä mitä kirjoitin, sillä ennakkoasenteesi on kielteinen. Muuta sitä ja kohtaa tosiasiat (mm. se, että tällä hetkellä elät syödäksesi), muuten et tule laihtumaan ja se on sinulta pois.
Anteeksi että en osannut ilmaista elämääni tuon lyhemmin. Saat kommentoida toki, mutta diagnoosia en tarvitse. Minähän juuri sanoin paljonko syön kaloreita ja minkälaisella määrällä kaloripitoista ruokaa, en ole mitenkään väittänyt että vain ruuan määrällä olisi merkitystä lihomisessa, mutta sinä kysyit että ahmitaanko me lihavat, ja vastaus on että en minä ainakaan. En ole myöskään väittänyt eläneeni nälässä, minä vaan syön epäsäännöllisesti, iltapainoitteisesti, päivällä on nälkä, mutta se ei saa minua vetämään ruokaa houreessa, syön sitten rauhassa jotain hyvää kun ehdin. Yleensä laihoilla ihmisillä on käsitys että lihavat syövät paljon jatkuvasti koska eivät kestä näläntunnetta.
Ihmettelen että miten sinä onnistuit käsittämään kaiken väärin mitä kirjoitin. Vaikka olen kyllä alusta asti ollut varma että olet täysi provo, varmasti itse lihavempi kuin minä, mutta huvinsa kullakin. Tylsähän tämä palsta olisi ilman näitä "palstahulluja" joita on toki jokaiseen aiheeseen omansa.
Minä en diagnosoi ketään, vastaanotan diagnooseja teiltä aivan tarpeeksi (metsään menevien spekulaatioiden ohella, vinkvink). Sanoit syöväsi vähän ( Syön vähän, mutta kun syön, syön sellaista mitä tekee mieli. ) , mikä on valhe. Kukaan ei ylläpidä tuollaista painoa vähäisellä syömisellä. Mistä helkkarista olet saanut käsityksen, että laihat kuvittelevat, etteivät lihavat kestä nälkää?! En käsitä, miksi otit kommenttistani itseesti noin paljon. Toivon aidosti, että onnistuisit laihduttamaan mutta tekosyysi estävät sen.
Minä syön MÄÄRÄLLISESTI vähän. Ja tosiaan, tätä painoa olen ylläpitänyt jo 13 vuotta, en liho enkä laihdu, kahteen vuoteen paino ei ole liikkunut kuin kahden kilon sisällä, nyt painan 129,5kg. Siitä että painoni ei muutu mihinkään, voin päätellä että syön sen verran kun kulutan, ja koska minulla on ollut aktiivisuusranneke yli vuoden jatkuvasti kädessä, tiedän kuinka paljon tai vähän liikun. Jos liikkuu vähän, kuluttaa vähän.
Edelleen se määrä katsotaan kaloreista! Et yksinkertaisesti voi sanoa syöväsi vähän. Toki on hienoa, ettet ole tuosta enää lihonut, mutta se ei riitä laihtumiseen.Kommenttini ovat turhia, sillä et kuuntele. Öitä!
Määrä katsotaan kaloreista? :D Kaupasta ostaessa ruuassa on kilohinnat, ei kalorihinnat. Ja yleensä lihavien ihmisten kuvitellaan syövän juurikin kilo- ja litrakaupalla kaikkea mahdollista.
Tämäkin tyhmän esittäminen ja sitten "loukkaantuneena" paikalta poistuminen kertoo sen että olet trolli.
Ja mistä päättelet että olen ottanut mitään sanomisiasi itseeni? Minähän vain keskustelen kanssasi, samalla kun katson telkkaria. Tämä on vain ajanvietettä, nyt ollaan virtuaalimaailmassa, tosin olen ihan elävässä elämässäkin rauhallinen ihminen.
Provosoitko itse minua ja teet absurdeja väitteitä vai mikä vaivaa??? Ei, en esitä tyhmää enkä loukkaantnut. Mutta sinä taidat esittää ja olla loukkaantunut? Syödyn ruoan määrä todellakin katsotaan kaloreista vai syötkö euroja?? Ylipaino on aina tulos massiivisten ruokamäärien syömisestä. Se, tapahtuiko tämä pitkällä vai lyhyellä aikavälillä,on merkityksetöntä. Lopputulos on aina sama. Mistäkö päättelen sinun ottaneen itseesi? No, heti toisessa (osittain ensimmäisessäkin) kommentissasi muutuit ad hominemiksi.
:D jopa oli hieno sanakin löytynyt. No en syö euroja, syön ruokaa jonka määrä mitataan grammoina ja vaikka desilitroina, sinäkin puhuit että jos syö kaksi kiloa jotain...
Mitä sillä on väliä mitä minä syön, kulutan sen minkä syön. Mikä sun mielestä on massiivinen määrä ruokaa? Minä olen syönyt aika samalla tavalla koko aikuisikäni, jostain syystä olen pahimpien masennus- ja stressikausien aikana lihonut lyhyessä ajassa kymmeniä kiloja, viimeksi kun olin yrittäjä.
Minä lääkitsen itseäni levyllä fazerin sinistä, sinulle se juttu on sitten niiden kaloreiden laskeminen ja lihavien arvostelu. Addiktionsa kullakin.
Löysin sivistyssanan, joka kuvaa sinua .
Kirjoitin kahdesta kilosta salaatinlehtiä ja samaan hengenvetoon osoitin määrän olevan merkityksetön. Miksi sinulle ei mene mikään perille?!
Sinä lihot, koska syöt liikaa! Tämä on vastaus "jollekin syylle".
Tottakai sillä on väliä, syökö terveellisesti vai epäterveellisesti(kuten sinä) jaksamisen kannalta.
Asiaa massiivisesta määrästä (joka sinun kohdallasi on moninkertainen tähän verrattuna):
ssss kirjoitti:
20kg on 154 000 ylimääräistä kaloria (1kg = 7700kcal), mikä voidaan ajatella olevan 144 Fazerin sinistä suklaalevyä. Sillä, kerääkö tuon painon pitkällä aikavälillä syömällä yhden ylimääräisen jugurtin viikossa vaiko lyhyellä vetämällä sipsipussin ylimääräistä päivässä, ei ole väliä. Lopputulos on sama: massiivinen määrä p*skaa, josta satunnainen herkuttelu on vähättelyä.
Kyllä minä olen syönyt fazerin sinisen keskimäärin joka päivä yli 20 vuotta, mieti! Ja silti on ollut vain kaksi kertaa sellainen vuoden-kahden aikakausi kun olen lihonut reilusti, muut ajat olen pysytellyt samoissa lukemissa. Minä vaan en ole koskaan laihduttanut pois niitä mitä olen lihonut.
Mitä jos en söisikään mitään muuta kuin sen suklaalevyn per päivä (ihan hyvin voisin tehdä niin) lihoisinko vai laihtuisinko? Kaloreita tulisi vähemmän kuin nyt, mutta ruoka olisi edelleen epäterveellistä paskaa ja sitä kertyisi vuositasolla massiivinen määrä.
Syön elääkseni mutta miksi pitäisi syödä jotain Soylentin tapaista kun se elintärkeä ravinto voi olla hyvää ja maukasta? Voin käyttää päivittäiset kalorini ja ravintoaineeni johonkin herkulliseen ja nautintoa tuottavaan, sen sijaan että söisin jotain tylsää ja mautonta. Ymmärrän kyllä niitäkin jotka elää syödäkseen, ruoka on välillä niin pirun hyvää! Toisaalta päätön ahmiminen on jo ylilyönti. Kultainen keskitie kaikessa.
Syön elääkeseni, mutta en syö enää tästä lähtien Mövenpick jäätelöä. Ne onnettomat meni muuttamaan 0,9 litran pakkauksen 0,5 l pakkaukseen ja hinta kutakuinkin sama nyt. Eikö ne siellä Nestlellä yhtään tajua, että ei mee läpi. Ei ihmiset osta tuotetta, jonka litrahinta on noussut yhtäkkiä lähes 75%.
Aikuisten oikeesti haloo !
Laittakaa palautetta asiasta Nestlelle.
Tuonne voi laittaa viestiä. Aion itse ainakin kysyä perustetta hinnan nousulle.
Viimeksi kun 6-7 vuotta nostivat hintoja, perustelivat sitä raaka-aineiden hinnan nousulla, kun kysyin. Mutta sitte kun ihmiset eivät ostaneetkaan puolen litran pakettia litran hinnalla, niin palasivat 0,9 litran pakettiin.
Eli ei se ole se raaka-aineiden hinnan nousu vaan ahneus ja kuluttajan ali-arviointi jos yhtäkkiä jättikorotuksia tehdään noin vain.
Kyllä syöminen on itselleni lähinnä pakollinen paha. Joskus jopa vihaan syömistä. Kallista ja vaivalloista (siis syöminen itsessään ei ole vaivalloista, mutta ruoan ostaminen, kokkailu, jos syö ravintolassa joutuu odottamaan puoli tuntia jne.).
Olen mies ja ajattelen usein miten vapauttavaa olisi olla nainen, kun ei tarvitsisi syödä juuri mitään ja saa olla hyvinkin langanlaiha ennen kuin se alkaa pahalta näyttää.
https://www.k-ruokakauppa.fi/k-market-erottaja/tuotteet/532799/movenpic…
tässä ihan mustaa valkoisella muutoksesta.
Anteeksi että en osannut ilmaista elämääni tuon lyhemmin. Saat kommentoida toki, mutta diagnoosia en tarvitse. Minähän juuri sanoin paljonko syön kaloreita ja minkälaisella määrällä kaloripitoista ruokaa, en ole mitenkään väittänyt että vain ruuan määrällä olisi merkitystä lihomisessa, mutta sinä kysyit että ahmitaanko me lihavat, ja vastaus on että en minä ainakaan. En ole myöskään väittänyt eläneeni nälässä, minä vaan syön epäsäännöllisesti, iltapainoitteisesti, päivällä on nälkä, mutta se ei saa minua vetämään ruokaa houreessa, syön sitten rauhassa jotain hyvää kun ehdin. Yleensä laihoilla ihmisillä on käsitys että lihavat syövät paljon jatkuvasti koska eivät kestä näläntunnetta.
Ihmettelen että miten sinä onnistuit käsittämään kaiken väärin mitä kirjoitin. Vaikka olen kyllä alusta asti ollut varma että olet täysi provo, varmasti itse lihavempi kuin minä, mutta huvinsa kullakin. Tylsähän tämä palsta olisi ilman näitä "palstahulluja" joita on toki jokaiseen aiheeseen omansa.