Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko "kauheaa" kieltäytyä, kun sisko pyytää kummiksi?
04.05.2016 |
Sanoin miettiväni asiaa, mutta vain sen takia, että mietin mahdollisimman "pehmeän" keinon kertoa, etten suostu. Siskoni tuntien hän loukkaantuu sydänjuuria myöten, varsinkin kun kyseessä on hänen ensimmäinen lapsensa. Onko teistä jotenkin vielä pahempi asia, jos lähisukulainen kieltäytyy kummiudesta verrattuna vähän kaukaisempiin sukulaisiin? Miten itse suhtautuisit, jos siskosi/veljesi ei suostuisi lapsesi kummiksi?
Kommentit (122)
Vierailija kirjoitti:
Tämä:
"Ehkä aika moni kuitenkin lataa itse ne suuret odotukset kummiudelle sen sijaan että lapsen vanhemmat sellaisia vaatisivat."
Mutta, miksi itkeä, jos ei kiinnosta niin ei kiinnosta.
Koita päästä yli.
Oletko jotenkin yksinkertainen? Jos ei kiinnosta alkaa kummiksi ei tietenkään tarvitsekaan, tuo kommentti oli tarkoitettu niille jotka periaatteessa haluaisivat olla kummeina mutta epäilevät olisivatko he "hyviä kummeja".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkäpä Siskosi ei ole hyvä ihmistuntija,koska pyytää Sinua kummiksi.
Toisin sanoen ei ymmärä, että ette tule hyvin toimeen keskenänne.Miksi jankkaatte tästä toimeen tulemisesta ja keslinäisistä väleistä? Minulla on omaan siskooni oikein läheiset välit, mutta en silti ryhtyisi kummiksi hänen lapselleen. Jotkut eivät vain halua olla kummeja.
Vaikea ymmärtää mikä siinä kunmiudessa on niin hirveän vaativaa etenkin jos muutenkin on tekemisissä eli on todella läheinen ystävänä tai sukua lapsen vanhempien kanssa. Itse olen vain sisarusteni lapsien kummi, läheiset ystävät eivät vielä ole ainakaan alkaneet jakautua. Pidän silti kummiutta mukavana lisänä tätiyteeni, enkä kuulu edes kirkkoon. Minä en halua omia lapsia, en pidä vieraiden lapsista mutta siskojeni lapsia rakastan kyllä hyvin paljon, ikävä tulee joo viikossa!
Ymmärrän tietenkin jos oletus on että kummi on lahja-automaatti, minä olen opiskelijana monesti ostanut kaupasta herkkuja ja sopinut lautapelisession kummislapsieni luo kun muuten rahat ovat olleet tiukilla. Ehkä aika moni kuitenkin lataa itse ne suuret odotukset kummiudelle sen sijaan että lapsen vanhemmat sellaisia vaatisivat.
Jos ei halua olla lapsen elämässä mukana, vaikka täti olisikin, niin miksi silloin pitäisi ryhtyä kummitädiksi? Ei kukaan kysy sinulta haluatko olla täti, joten siitä ei voi kieltäytyä, mutta kummiudesta voi. Minä en suostuisi ainakaan siskoni lapsen kummiksi, jos hänellä lapsia olisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkäpä Siskosi ei ole hyvä ihmistuntija,koska pyytää Sinua kummiksi.
Toisin sanoen ei ymmärä, että ette tule hyvin toimeen keskenänne.Miksi jankkaatte tästä toimeen tulemisesta ja keslinäisistä väleistä? Minulla on omaan siskooni oikein läheiset välit, mutta en silti ryhtyisi kummiksi hänen lapselleen. Jotkut eivät vain halua olla kummeja.
Vaikea ymmärtää mikä siinä kunmiudessa on niin hirveän vaativaa etenkin jos muutenkin on tekemisissä eli on todella läheinen ystävänä tai sukua lapsen vanhempien kanssa. Itse olen vain sisarusteni lapsien kummi, läheiset ystävät eivät vielä ole ainakaan alkaneet jakautua. Pidän silti kummiutta mukavana lisänä tätiyteeni, enkä kuulu edes kirkkoon. Minä en halua omia lapsia, en pidä vieraiden lapsista mutta siskojeni lapsia rakastan kyllä hyvin paljon, ikävä tulee joo viikossa!
Ymmärrän tietenkin jos oletus on että kummi on lahja-automaatti, minä olen opiskelijana monesti ostanut kaupasta herkkuja ja sopinut lautapelisession kummislapsieni luo kun muuten rahat ovat olleet tiukilla. Ehkä aika moni kuitenkin lataa itse ne suuret odotukset kummiudelle sen sijaan että lapsen vanhemmat sellaisia vaatisivat.
Eihän siinä mitään vaativaa olekaan. Suurin osa kummeista ostaa korkeintaan lahjan ja lähettää kortin synttäripäivänä. Kummiuden voi hoitaa niin laiskalla otteella, ettei siitä koidu mitään haittaa itselle. Välttämättä ei tarvitse edes tavata lasta koskaan.
Mutta minä en sanonutkaan, että kummiudesta olisi minulle vaivaa. Sanoin, etten halua olla kummi kenellekään. Ihan niin kuin en halua olla jehovantodistaja, perussuomalainen tai varavaltuutettu. Maailma on täynnä erilasia rooleja, joista kyllä nimellisesti selviää hyvin vähällä panostuksella, mutta joita kaikki ihmiset eivät silti halua itselleen ottaa, koska ne tuntuvat vierailta tai epämiellyttäviltä.
Sinä pidät kummiutta mukavana asiana, ja olet mielelläsi kummi. Minä en pidä kummiutta mukavana asiana, enkä ole mielelläni kummi. Mitä epäselvää tässä on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kieltäytyisin itsekin kummiudesta, sillä en vain yksinkertaisesti halua olla yhdenkään lapsen kummi. En ole miettinyt, mitä muut siitä ajattelevat, koska minä teen omaa elämääni koskevat päätökset oman tahtoni mukaan. Jos joku siitä loukkaantuu, se on hänen ongelmansa. Ei siskosi loukkaantuminen tarkoita, että olisit tehnyt väärin.
Saahan sitä olla just niin itsekäs kuin, miltä tuntuu, mutta ei kannata ihmetellä, jos siitä joku mielensä pahoittaa.
Ja nyt te jätätte meidät rauhaan, viimeinkin.
Jokaisella on oikeus elää rauhassa, myös mulla.
Aloittajan sisko on tiettävästi aikuinen ja näin ollen vastaa ITSE tunteistaan. Aloittajan vastuulla ei ole tehdä siskolleen mieliksi vaan toimia niin kuin hänestä on oikein.
Enpä ole muuta väittänytkään.
Mutta muidenkin tunteet pitäisi ottaa huomioon siinä, kuinka asian hoitaa.
Täällä on muitakin ihmisiä tunteineen.
Tervemenoa! :)
"Kiitos luottamuksesta, mutta en halua ryhtä kummiksi."
Vai miten muuten muiden tunteet pitäisi ottaa huomioon?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkäpä Siskosi ei ole hyvä ihmistuntija,koska pyytää Sinua kummiksi.
Toisin sanoen ei ymmärä, että ette tule hyvin toimeen keskenänne.Miksi jankkaatte tästä toimeen tulemisesta ja keslinäisistä väleistä? Minulla on omaan siskooni oikein läheiset välit, mutta en silti ryhtyisi kummiksi hänen lapselleen. Jotkut eivät vain halua olla kummeja.
Vaikea ymmärtää mikä siinä kunmiudessa on niin hirveän vaativaa etenkin jos muutenkin on tekemisissä eli on todella läheinen ystävänä tai sukua lapsen vanhempien kanssa. Itse olen vain sisarusteni lapsien kummi, läheiset ystävät eivät vielä ole ainakaan alkaneet jakautua. Pidän silti kummiutta mukavana lisänä tätiyteeni, enkä kuulu edes kirkkoon. Minä en halua omia lapsia, en pidä vieraiden lapsista mutta siskojeni lapsia rakastan kyllä hyvin paljon, ikävä tulee joo viikossa!
Ymmärrän tietenkin jos oletus on että kummi on lahja-automaatti, minä olen opiskelijana monesti ostanut kaupasta herkkuja ja sopinut lautapelisession kummislapsieni luo kun muuten rahat ovat olleet tiukilla. Ehkä aika moni kuitenkin lataa itse ne suuret odotukset kummiudelle sen sijaan että lapsen vanhemmat sellaisia vaatisivat.
Jos ei halua olla lapsen elämässä mukana, vaikka täti olisikin, niin miksi silloin pitäisi ryhtyä kummitädiksi? Ei kukaan kysy sinulta haluatko olla täti, joten siitä ei voi kieltäytyä, mutta kummiudesta voi. Minä en suostuisi ainakaan siskoni lapsen kummiksi, jos hänellä lapsia olisi.
Luepa lainaamasi viesti kokonaan: "Vaikea ymmärtää mikä siinä kummiudessa on niin hirveän vaativaa etenkin jos muutenkin on tekemisissä eli on todella läheinen ystävänä tai sukua lapsen vanhempien kanssa."
Jos ei ole eikä halua olla tekemisissä niin tietenkään ei kannata kummiksi ryhtyä. Se taas on minusta outoa että ollaan vanhempien kanssa tekemisissä mutta koetaan ettei haluta olla lapsen elämässä millään tavalla mukana. Aivan kuin sanoisi ettei halua mennä toisen häihin koska ei halua olla kaverin/siskon/serkun aviomiehen elämässä.
Yleensä vanhemmat pyytävät lapsilleen kummiksi läheisiä ystäviä/sisaruksia koska haluavat että lapsen kummit ovat ihmisiä kenen kanssa halutaan nähdä useamminkin ja pitää elämässä. Jos kummin idea olisi pelkkä lapsen leikittäminen ym. voisi ihan hyvin kummiksi pyytää lastenvahtia tai tarhantätiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jotkut voivat haluta viettää aikaa aikuisten kanssa, mutta eivät pidä ylipäänsä lapsista, joten eivät huomioi näitä mitenkään erityisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkäpä Siskosi ei ole hyvä ihmistuntija,koska pyytää Sinua kummiksi.
Toisin sanoen ei ymmärä, että ette tule hyvin toimeen keskenänne.Miksi jankkaatte tästä toimeen tulemisesta ja keslinäisistä väleistä? Minulla on omaan siskooni oikein läheiset välit, mutta en silti ryhtyisi kummiksi hänen lapselleen. Jotkut eivät vain halua olla kummeja.
Vaikea ymmärtää mikä siinä kunmiudessa on niin hirveän vaativaa etenkin jos muutenkin on tekemisissä eli on todella läheinen ystävänä tai sukua lapsen vanhempien kanssa. Itse olen vain sisarusteni lapsien kummi, läheiset ystävät eivät vielä ole ainakaan alkaneet jakautua. Pidän silti kummiutta mukavana lisänä tätiyteeni, enkä kuulu edes kirkkoon. Minä en halua omia lapsia, en pidä vieraiden lapsista mutta siskojeni lapsia rakastan kyllä hyvin paljon, ikävä tulee joo viikossa!
Ymmärrän tietenkin jos oletus on että kummi on lahja-automaatti, minä olen opiskelijana monesti ostanut kaupasta herkkuja ja sopinut lautapelisession kummislapsieni luo kun muuten rahat ovat olleet tiukilla. Ehkä aika moni kuitenkin lataa itse ne suuret odotukset kummiudelle sen sijaan että lapsen vanhemmat sellaisia vaatisivat.
Jos ei halua olla lapsen elämässä mukana, vaikka täti olisikin, niin miksi silloin pitäisi ryhtyä kummitädiksi? Ei kukaan kysy sinulta haluatko olla täti, joten siitä ei voi kieltäytyä, mutta kummiudesta voi. Minä en suostuisi ainakaan siskoni lapsen kummiksi, jos hänellä lapsia olisi.
Luepa lainaamasi viesti kokonaan: "Vaikea ymmärtää mikä siinä kummiudessa on niin hirveän vaativaa etenkin jos muutenkin on tekemisissä eli on todella läheinen ystävänä tai sukua lapsen vanhempien kanssa."
Jos ei ole eikä halua olla tekemisissä niin tietenkään ei kannata kummiksi ryhtyä. Se taas on minusta outoa että ollaan vanhempien kanssa tekemisissä mutta koetaan ettei haluta olla lapsen elämässä millään tavalla mukana. Aivan kuin sanoisi ettei halua mennä toisen häihin koska ei halua olla kaverin/siskon/serkun aviomiehen elämässä.
Yleensä vanhemmat pyytävät lapsilleen kummiksi läheisiä ystäviä/sisaruksia koska haluavat että lapsen kummit ovat ihmisiä kenen kanssa halutaan nähdä useamminkin ja pitää elämässä. Jos kummin idea olisi pelkkä lapsen leikittäminen ym. voisi ihan hyvin kummiksi pyytää lastenvahtia tai tarhantätiä.
Minä haluaisin kyllä olla siskoni mahdollisen lapsen elämässä mukana, mutta en silti suostuisi lapsen kummiksi. Miksi oletat, että kummiudesta kieläytyminen tarkoittaisi, ettei halua olla lapsen kanssa tekemisissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos teilla on valit ok, voit harkita, mutta mikaan pakko ei ole suostua!
Kaikki eivät ole niin helppoja ihmisiä.
Kuka jaksaa kyttäävää energiasyöppöä?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Narsismi voi olla myös hyvä syy pitää etäisiä välejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkäpä Siskosi ei ole hyvä ihmistuntija,koska pyytää Sinua kummiksi.
Toisin sanoen ei ymmärä, että ette tule hyvin toimeen keskenänne.Miksi jankkaatte tästä toimeen tulemisesta ja keslinäisistä väleistä? Minulla on omaan siskooni oikein läheiset välit, mutta en silti ryhtyisi kummiksi hänen lapselleen. Jotkut eivät vain halua olla kummeja.
Vaikea ymmärtää mikä siinä kunmiudessa on niin hirveän vaativaa etenkin jos muutenkin on tekemisissä eli on todella läheinen ystävänä tai sukua lapsen vanhempien kanssa. Itse olen vain sisarusteni lapsien kummi, läheiset ystävät eivät vielä ole ainakaan alkaneet jakautua. Pidän silti kummiutta mukavana lisänä tätiyteeni, enkä kuulu edes kirkkoon. Minä en halua omia lapsia, en pidä vieraiden lapsista mutta siskojeni lapsia rakastan kyllä hyvin paljon, ikävä tulee joo viikossa!
Ymmärrän tietenkin jos oletus on että kummi on lahja-automaatti, minä olen opiskelijana monesti ostanut kaupasta herkkuja ja sopinut lautapelisession kummislapsieni luo kun muuten rahat ovat olleet tiukilla. Ehkä aika moni kuitenkin lataa itse ne suuret odotukset kummiudelle sen sijaan että lapsen vanhemmat sellaisia vaatisivat.
Jos ei halua olla lapsen elämässä mukana, vaikka täti olisikin, niin miksi silloin pitäisi ryhtyä kummitädiksi? Ei kukaan kysy sinulta haluatko olla täti, joten siitä ei voi kieltäytyä, mutta kummiudesta voi. Minä en suostuisi ainakaan siskoni lapsen kummiksi, jos hänellä lapsia olisi.
Luepa lainaamasi viesti kokonaan: "Vaikea ymmärtää mikä siinä kummiudessa on niin hirveän vaativaa etenkin jos muutenkin on tekemisissä eli on todella läheinen ystävänä tai sukua lapsen vanhempien kanssa."
Jos ei ole eikä halua olla tekemisissä niin tietenkään ei kannata kummiksi ryhtyä. Se taas on minusta outoa että ollaan vanhempien kanssa tekemisissä mutta koetaan ettei haluta olla lapsen elämässä millään tavalla mukana. Aivan kuin sanoisi ettei halua mennä toisen häihin koska ei halua olla kaverin/siskon/serkun aviomiehen elämässä.
Yleensä vanhemmat pyytävät lapsilleen kummiksi läheisiä ystäviä/sisaruksia koska haluavat että lapsen kummit ovat ihmisiä kenen kanssa halutaan nähdä useamminkin ja pitää elämässä. Jos kummin idea olisi pelkkä lapsen leikittäminen ym. voisi ihan hyvin kummiksi pyytää lastenvahtia tai tarhantätiä.
Minä haluaisin kyllä olla siskoni mahdollisen lapsen elämässä mukana, mutta en silti suostuisi lapsen kummiksi. Miksi oletat, että kummiudesta kieläytyminen tarkoittaisi, ettei halua olla lapsen kanssa tekemisissä?
Lukekaa ne lainaamanne viestit ja niiden lainaukset ennenkuin lähdette intopiukeana vastaamaaan!!
Tuo lainaamasi viesti oli vastine tälle: "Jos ei halua olla lapsen elämässä mukana, vaikka täti olisikin, niin miksi silloin pitäisi ryhtyä kummitädiksi? Ei kukaan kysy sinulta haluatko olla täti, joten siitä ei voi kieltäytyä, mutta kummiudesta voi. Minä en suostuisi ainakaan siskoni lapsen kummiksi, jos hänellä lapsia olisi."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä:
"Ehkä aika moni kuitenkin lataa itse ne suuret odotukset kummiudelle sen sijaan että lapsen vanhemmat sellaisia vaatisivat."
Mutta, miksi itkeä, jos ei kiinnosta niin ei kiinnosta.
Koita päästä yli.
Oletko jotenkin yksinkertainen? Jos ei kiinnosta alkaa kummiksi ei tietenkään tarvitsekaan, tuo kommentti oli tarkoitettu niille jotka periaatteessa haluaisivat olla kummeina mutta epäilevät olisivatko he "hyviä kummeja".
En ollenkaan. :)
Senkin voi sitten sanoa nätisti, että "kiitos kunniasta, mutta epäilen, että musta ei ole siihen."
Vierailija kirjoitti:
Narsismi voi olla myös hyvä syy pitää etäisiä välejä.
Se on hyvä, että olet tiedostanut narsismisi ja haluat siksi pysytellä kaukana lapsista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kieltäytyisin itsekin kummiudesta, sillä en vain yksinkertaisesti halua olla yhdenkään lapsen kummi. En ole miettinyt, mitä muut siitä ajattelevat, koska minä teen omaa elämääni koskevat päätökset oman tahtoni mukaan. Jos joku siitä loukkaantuu, se on hänen ongelmansa. Ei siskosi loukkaantuminen tarkoita, että olisit tehnyt väärin.
Saahan sitä olla just niin itsekäs kuin, miltä tuntuu, mutta ei kannata ihmetellä, jos siitä joku mielensä pahoittaa.
Ja nyt te jätätte meidät rauhaan, viimeinkin.
Jokaisella on oikeus elää rauhassa, myös mulla.
Aloittajan sisko on tiettävästi aikuinen ja näin ollen vastaa ITSE tunteistaan. Aloittajan vastuulla ei ole tehdä siskolleen mieliksi vaan toimia niin kuin hänestä on oikein.
Enpä ole muuta väittänytkään.
Mutta muidenkin tunteet pitäisi ottaa huomioon siinä, kuinka asian hoitaa.
Täällä on muitakin ihmisiä tunteineen.
Tervemenoa! :)
"Kiitos luottamuksesta, mutta en halua ryhtä kummiksi."
Vai miten muuten muiden tunteet pitäisi ottaa huomioon?
En muista tuollaisia sanoja kuulleeni ja vaikka olisinkin kuullut, mitä en muista, niin mitä sitten?
Sä? et halua olla lapsemme elämässä, etkä mun, niin miksi asiaa täytyy ruotia?
Ajatteletko sä, että sä voit repiä multa joitain haavoja auki. Kyllä, mullakin on tunteet.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki eivät ole niin helppoja ihmisiä.
Kuka jaksaa kyttäävää energiasyöppöä?!
Ei ole totta! :D Mä ajattelen susta noin! :D
Ihmettelen vaan, mitähän mäkin olen kytännyt..
Vai olenko kytännyt edes mitään.
Tiedätkö, sä olet sä, et se ja sen kokemukset ei ole sun kokemuksia.
Syvästi ihmettelen, miksi et haluaisi olla kummina? Tuskin ainoa kummi lapselle kuitenkaan olet? Eli ei siitä sinulle mitään vastuuta/paineita tule. Tunnen paljon kummeja, jotka eivät ole jatkuvasti tekemisissä kummilastensa kanssa. Kummius on hieno asia, mutta ei se velvoita jokapäiväiseen tai edes jokaviikkoiseen kanssakäymiseen kummilapsen kanssa. Eli ei sen vuoksi pidä kieltäytyä. Jos kieltäydyt, se tulee ikuisesti jäämään sinun ja siskosi väliin ikävänä asiana.
Jos ei halua olla lapsen elämässä mukana, vaikka täti olisikin, niin miksi silloin pitäisi ryhtyä kummitädiksi.
Jos näin on, niin miksi vitussa asialla täytyy mässäillä?!
Ketään, KETÄÄN ei kiinnosta sun edesottamukses ja jos sulla olisi yhtään empatiakykyä, lakkaisit veitsen kääntämistä haavassa!
Sun asiat kiinnostaa muita ihmisiä kuin kilo..
Vierailija kirjoitti:
Minun ainut siskoni oli jo valinnut kaksosilleen kummit kaveriporukasta, mutta tuli katumapäälle ja viimemereillä pyysi minua kakkos kummiksi toiselle kaksosista. Olin otettu, että vihdoin viimein päsen kummiksi - vaikkakin vain kakkoskummiksi - mutta sitten alkoi puhuttelut siskoni taholta, että yhtään syntymäpäivää ei saa jättää väliin lahjoissa ja lahjoja pitää tuoda paljon ja jouluna pitää ja muinakin juhla-aikoina ja mitä pitää tuoda jne. Pää siinä meni pyörälle .. että kehtasikin. Suu auki kuuntelin mokomaa.
No, lopulta sanoin, että kun kerran jo valittu kummit, niin ei siinä minua tarvita. Nyt salaa toivon, että joku pyytäisi kummiksi ja voisin tehdä testamentin (asunto-osake ja rahat pankissa) kummilapselle. Tällä hetkellä minun rahat menee löytöeläintalolle ja kissoille.
Voisitko alkaa kunmikseni? :D
Alue: Aihe vapaa
Kyllä mulle oli tärkeää valita hyvät kummit ja aivan nappivalinnat tehtiinkin! :)