Lue keskustelun säännöt.
Onko "kauheaa" kieltäytyä, kun sisko pyytää kummiksi?
04.05.2016 |
Sanoin miettiväni asiaa, mutta vain sen takia, että mietin mahdollisimman "pehmeän" keinon kertoa, etten suostu. Siskoni tuntien hän loukkaantuu sydänjuuria myöten, varsinkin kun kyseessä on hänen ensimmäinen lapsensa. Onko teistä jotenkin vielä pahempi asia, jos lähisukulainen kieltäytyy kummiudesta verrattuna vähän kaukaisempiin sukulaisiin? Miten itse suhtautuisit, jos siskosi/veljesi ei suostuisi lapsesi kummiksi?
Kommentit (122)
Minun neuvoni on, että kieltäydy kunniasta jos et kummiksi halua.
Itse olen se kummi joka ei kehdannut nuorena sanoa ei. En ole pitänyt yhteyttä kummilapseeni "pakollisia" syntymäpäivä/joulumuistamisia lukuunottamatta lainkaan. En ole mitenkään läheinen/tekemisissä ollut tämän perheen kanssa ennen hänen syntymäänsäkään. Nähnyt olen hänet viimeksi useampi vuosi sitten. Hän asuu toisella puolen Suomea, mikä vaikeuttaa näkemistä. Yhteydenpitoa se ei toki estäisi, mutta minua ei edes kiinnosta pitää yhteyttä. Koen, että hänen kasvaessaan kynnys ottaa yhteyttä muuten vain näin monen hiljaisen vuoden jälkeen vain kasvaa - kynnys jota en aio ylittää. Hän olisi ansainnut kummikseen jonkun paremman. Minä olen hoitanut pestini niin päin persettä kuin vain voi. En ole lainkaan ylpeä tästä. En enää ikinä rupea kenenkään kummiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No onhan se aika kauheaa tai oikeastaan surullista, jos ap ei aio eikä edes halua viettää aikaa siskonsa ja hänen perheensä kanssa. Mitä tuollaisella siskolla edes tekee?
Mulla on just tuommonen sisko. Pyysin kerran, että hän soittaisi edes mulle joskus, minusta olisi kiva kuulla mitä hänelle kuuluu mutta ei hän halunnut. Se kuulemma ahdistaisi häntä kovasti. Joten, en tiedä hänen elämästään yhtään mitää. Ädiltä joskus kysyn. En tiedä tehneeni häntä vastaan mitään sellaista, mikä oikeuttaisi tällaisen kohtelun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onhan se aika kauheaa tai oikeastaan surullista, jos ap ei aio eikä edes halua viettää aikaa siskonsa ja hänen perheensä kanssa. Mitä tuollaisella siskolla edes tekee?
Kauhean dramaattisesti jotkut suhtautuvat tähän asiaan. Kaikki eivät ole kovin läheisiä omien sisarustensa kanssa, eikä sen pitäisi olla mikään suuri ihmetyksen aihe. Vai tuliko jollekulle ihan oikeasti yllätyksenä se, etteivät kaikki ole siskojensa tai veljiensä ylimpiä ystäviä?
Miksi pitäisi viettää aikaa sukulaisten kanssa, jos luonteet, kiinnostuksen kohteet, elämäntyylit ja -tilanteet eivät vain niin sanotusti mätsää keskenään? Tuo viimeinen lauseesi oli muuten jokseenkin törkeä. Minkäs sille itse kukin voi, että on tähän maailmaan syntynyt.
Ei tietenkään kaikki ole läheisiä eikä tietenkään tarvitse pitää yhteyttä vaan koska on sukulainen, mutta miksi ihmeessä sisko olisi silloin edes pyytänyt kummiksi? Ja vielä ainoaksi sellaiseksi (kun kerran ap sanoo, että "parempi jos joku muu ryhtyy lapsen kummiksi"). Jos sisko on pyytänyt kummiksi sen takia, että hän haluaisi lähentyä siskoonsa, mutta ap:lla ei ole aikomustakaan lähentyä, niin siinä tapauksessa ap avaa suunsa ja sanoo mielipiteensä. Mitä väliä vaikka sisko suuttuu, jos kerran muutenkaan eivät ole läheisiä.
Lähinnä pelkään, että jos suostun niin kokisin vain taakaksi sen, että lasta pitää muistaa, tavata ja olla edes jollakin tavalla kiinnostunut hänen elämästään seuraavat x vuotta. Siskoni kanssa olemme, ainakin vielä, ihan ok väleissä. Emme ole kovin läheisiä, muttemme riidoissakaan ja näemme noin kerran kuukaudessa tai kahdessa. En todellakaan tiedä miksi hän haluaisi juuri minut kummiksi, ehkä vain sukulaisuutemme takia, eivätkös siskot aika usein ole niitä "itsestään selviä" kummeja?
ap
Vierailija kirjoitti:
Miksi et halua kummiksi? Olet lapsen täti, ja mukana hänen elämässään joka tapauksessa. Muuttaisiko kummeus tilannetta niin radikaalisti, että kannattaa riskeerata välit siskosi kanssa?
Vai onko juuri kummin roolissa jotain, mitä et halua tehdä? Voisiko asiasta käydä rakentavan keskustelun? Esim. että haluat olla lapsen elämässä, mutta kristillistä kasvatusta et ole kiinnostunut antamaan.
Siis moniko kummi oikeasti nykyään antaa jotain kristillistä kasvatusta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
no jotkut pyytävät kummiksi todellakin aika heppoisin perustein. Miehen sisko pyysi minua miehen mukana, olimme siinä vaiheessa tavanneet kerran. No me olimme kehnoja kummeja, mies ei muistanut aiempiakaan ja kun yritin tätä yhtä jotenkin muistaa, miehen vastaus kaikkeen oli ei se tarvitse ja tottelin vielä silloin. Myöhemminkään ei olla oltu tuon siskon kanssa pahemmin tekemisissä, olemme niin erilaisia.
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä pelkään, että jos suostun niin kokisin vain taakaksi sen, että lasta pitää muistaa, tavata ja olla edes jollakin tavalla kiinnostunut hänen elämästään seuraavat x vuotta. Siskoni kanssa olemme, ainakin vielä, ihan ok väleissä. Emme ole kovin läheisiä, muttemme riidoissakaan ja näemme noin kerran kuukaudessa tai kahdessa. En todellakaan tiedä miksi hän haluaisi juuri minut kummiksi, ehkä vain sukulaisuutemme takia, eivätkös siskot aika usein ole niitä "itsestään selviä" kummeja?
ap
No miksi sä et voisi olla kiinnostunut siskosi lapsesta ja tämän elämästä, ja samalla siskosikin? Oletko niin kiireinen ihminen että koet kaikki yhteydenpidon siskoosi ja tämän lapseen rasitteena? Entäpä jos olemalla kummi tälle lapselle rikastuttaisit tämän lapsen, siskosi ja samalla itsesikin elämää!?
Mun mielestä on todella outoa että koet siskosi ja hänen lapsensa (ymmärräthän että lapsi on siskollesi maailman tärkein ja isoin asia, ainakin jos ensimmäisestä lapsesta on kyse) olevan "ihan sama, ei jaksa kiinnostaa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos kerran olette uskovaisia ja kuulutte kirkkoon, niin kyllä sitä silloin kuuluu pyydettäessä ryhtyä lähisukulaisten kummmeiksi.
Meillä tuli valittua vanhimmalle lapselle kaveripariskuntakummit ja niistä ei ole paljon kuulunut sen kälkeen kun erosivat. Loput kummit on sukulaisia ja itse ollaan myös kummeja joillekkin sukulaisille.
Nyt kaikki kummilapset ovat päässeet ripille ja mekin olemme eronneet kirkosta, joten enää ei näihin asioihin osallistuta.
Kenenkään ei "kuulu" ruveta kummiksi, ei edes lähisukulaisen lapselle, jos ei halua kummiksi. Jokaisella on oikeus omaan päätökseensä, ja sitä on muiden kunnioitettava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä pelkään, että jos suostun niin kokisin vain taakaksi sen, että lasta pitää muistaa, tavata ja olla edes jollakin tavalla kiinnostunut hänen elämästään seuraavat x vuotta. Siskoni kanssa olemme, ainakin vielä, ihan ok väleissä. Emme ole kovin läheisiä, muttemme riidoissakaan ja näemme noin kerran kuukaudessa tai kahdessa. En todellakaan tiedä miksi hän haluaisi juuri minut kummiksi, ehkä vain sukulaisuutemme takia, eivätkös siskot aika usein ole niitä "itsestään selviä" kummeja?
ap
No miksi sä et voisi olla kiinnostunut siskosi lapsesta ja tämän elämästä, ja samalla siskosikin? Oletko niin kiireinen ihminen että koet kaikki yhteydenpidon siskoosi ja tämän lapseen rasitteena? Entäpä jos olemalla kummi tälle lapselle rikastuttaisit tämän lapsen, siskosi ja samalla itsesikin elämää!?
Mun mielestä on todella outoa että koet siskosi ja hänen lapsensa (ymmärräthän että lapsi on siskollesi maailman tärkein ja isoin asia, ainakin jos ensimmäisestä lapsesta on kyse) olevan "ihan sama, ei jaksa kiinnostaa".
En ole ap, mutta mä en välitä siskojeni lapsista oikein yhtään vaikka rakastankin siskojani aivan suunnattomasti. Siskojeni kanssa olemme olleet kuin kolme muskettisoturia ja ymmärrämme toisiamme lähes telepaattisesti. Kunnes molemmat saivat lapsia ja muuttivat jonnekin ihme mammalandiaan, josta ei ole paluuta. Siskoni ovat ihan eri ihmisiä nykyään. Toki olen heidän kanssaan väleissä ihan kuten ennenkin, eivät he tiedä että minusta he ovat muuttuneet, mutta heidän lapsien kanssaan leikin erittäin väkipakolla ja välttelen kaikkea tekemistä heidän lastensa kanssa. Toivoisin että heidän lapsensa eivät olisi koskaan syntyneetkään. Olen ihan varmasti paska ihminen kaikkien mielestä, mutta minkä minä ajatuksilleni voin. Haluaisin vain siskoni takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä pelkään, että jos suostun niin kokisin vain taakaksi sen, että lasta pitää muistaa, tavata ja olla edes jollakin tavalla kiinnostunut hänen elämästään seuraavat x vuotta. Siskoni kanssa olemme, ainakin vielä, ihan ok väleissä. Emme ole kovin läheisiä, muttemme riidoissakaan ja näemme noin kerran kuukaudessa tai kahdessa. En todellakaan tiedä miksi hän haluaisi juuri minut kummiksi, ehkä vain sukulaisuutemme takia, eivätkös siskot aika usein ole niitä "itsestään selviä" kummeja?
ap
No miksi sä et voisi olla kiinnostunut siskosi lapsesta ja tämän elämästä, ja samalla siskosikin? Oletko niin kiireinen ihminen että koet kaikki yhteydenpidon siskoosi ja tämän lapseen rasitteena? Entäpä jos olemalla kummi tälle lapselle rikastuttaisit tämän lapsen, siskosi ja samalla itsesikin elämää!?
Mun mielestä on todella outoa että koet siskosi ja hänen lapsensa (ymmärräthän että lapsi on siskollesi maailman tärkein ja isoin asia, ainakin jos ensimmäisestä lapsesta on kyse) olevan "ihan sama, ei jaksa kiinnostaa".
Ap ja siskonsa eivät ole sama ihminen, siskon lapsen ei tarvitse olla ap:n arvoasteikossa tärkeä millään tasolla. Myöskään jos ei koe lapsia omakseen niin ei ne rikastuta omaa elämäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä pelkään, että jos suostun niin kokisin vain taakaksi sen, että lasta pitää muistaa, tavata ja olla edes jollakin tavalla kiinnostunut hänen elämästään seuraavat x vuotta. Siskoni kanssa olemme, ainakin vielä, ihan ok väleissä. Emme ole kovin läheisiä, muttemme riidoissakaan ja näemme noin kerran kuukaudessa tai kahdessa. En todellakaan tiedä miksi hän haluaisi juuri minut kummiksi, ehkä vain sukulaisuutemme takia, eivätkös siskot aika usein ole niitä "itsestään selviä" kummeja?
ap
No miksi sä et voisi olla kiinnostunut siskosi lapsesta ja tämän elämästä, ja samalla siskosikin? Oletko niin kiireinen ihminen että koet kaikki yhteydenpidon siskoosi ja tämän lapseen rasitteena? Entäpä jos olemalla kummi tälle lapselle rikastuttaisit tämän lapsen, siskosi ja samalla itsesikin elämää!?
Mun mielestä on todella outoa että koet siskosi ja hänen lapsensa (ymmärräthän että lapsi on siskollesi maailman tärkein ja isoin asia, ainakin jos ensimmäisestä lapsesta on kyse) olevan "ihan sama, ei jaksa kiinnostaa".
Ymmärrän, että lapsi tulee olemaan siskolleni maailman tärkein asia, mutta minulle ei. Me nyt muutenkin olemme aika erilaisia ja todennäköisesti elämämme tulevat kohtaamaan vieläkin vähemmän, hänen lapsiperhe-elämänsä myötä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sä kieltäydyit kunniasta, sisko katkaisi olemattomat välinne, (ymmärrän hyvin) ja keksi lapselleen täydelliset kummit, joita oikeasti kiinnostaa.
Eli oikeastaan teit vain palveluksen kaikille.
Niin mikä on sun ongelmasi tässä?
Etkö voi vain antaa olla ja unohtaa.
Vierailija kirjoitti:
Sä kieltäydyit kunniasta, sisko katkaisi olemattomat välinne, (ymmärrän hyvin) ja keksi lapselleen täydelliset kummit, joita oikeasti kiinnostaa.
Eli oikeastaan teit vain palveluksen kaikille.
Niin mikä on sun ongelmasi tässä?
Etkö voi vain antaa olla ja unohtaa.
Ap:n on ehkä vaikea hyväksyä että hän on oikeastaan aika "kauhea" sisko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokaisella on oikeus omaan päätökseensä, ja sitä on muiden kunnioitettava.
Kyllä, myös siskon päätöstä katkaista välit suhun tulee kunnioittaa.
Aika paljonhan te olette nähneet, jos kerran yhdessä tai kahdessa kuukaudessa.
Mä näen kerran vuodessa.
Mulle on tyystin samantekevää tänäpäivänä kuinka "kauhea sisko" olet, kunhan jätät meidät rauhaan.
Vierailija kirjoitti:
Mulle on tyystin samantekevää tänäpäivänä kuinka "kauhea sisko" olet, kunhan jätät meidät rauhaan.
Mihin tämä kommentti liittyi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle on tyystin samantekevää tänäpäivänä kuinka "kauhea sisko" olet, kunhan jätät meidät rauhaan.
Mihin tämä kommentti liittyi?
Liittyy, mihin liittyy.
Raastava keskustelu, täytyy poistua. :'(
Mä en ole ikinä ymmärtänyt tuommoista suhtautumista että ei kiinnosta kun ei vaan kiinnosta. Siis sun sisko, jonka kanssa olet ihan ok väleissä ja tapaattekin säännöllisesti, saa lapsen, ja sua ei vaan kiinnosta..? Mun on tosi vaikea käsittää. Eikö sitä voisi sitten edes teeskennellä kiinnostunutta, jos ei millään oikeasti ole?
Etkö pidä siskostasi? Vai mistä moinen kylmyys? Siskosi luultavasti loukkaantuu jos kieltäydyt.