Lue keskustelun säännöt.
Onko "kauheaa" kieltäytyä, kun sisko pyytää kummiksi?
04.05.2016 |
Sanoin miettiväni asiaa, mutta vain sen takia, että mietin mahdollisimman "pehmeän" keinon kertoa, etten suostu. Siskoni tuntien hän loukkaantuu sydänjuuria myöten, varsinkin kun kyseessä on hänen ensimmäinen lapsensa. Onko teistä jotenkin vielä pahempi asia, jos lähisukulainen kieltäytyy kummiudesta verrattuna vähän kaukaisempiin sukulaisiin? Miten itse suhtautuisit, jos siskosi/veljesi ei suostuisi lapsesi kummiksi?
Kommentit (122)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mitä kauheaa siinä suostumisessa on? Mä en edes kuulu kirkkoon ja mun sisko halusi mut silti "kummiksi" eli hänen sanojensa mukaan tärkeäksi ihmiseksi lapsensa elämään. Oon köydä opiskelija eikä siskoni oo ikinä olettanut että kummius tarkoittaisi lahjojen ostelua (mutta silti tottakai ostan synttäri- ja joululahjat, ihan niin kuin ostaisin vaikken olisikaan kummi) vaan kummius on sitä että viettää lapsen kanssa aikaa ja luo turvallisen siteen :) Ei oo vaikee homma. Vaikka sisko ei ois pyytänytkään "kummiks" niin viettäisin silti aikaa siskon lapsen kanssa, ei tää "titteli" muuta sitä suhdetta mihinkään.
no ehkä kaikki ei halua viettää aikaa ipanoiden kanssa? Itse suostuin, mutta ymmärrän täysin ap:ta.
ehdotat sille, että kannattaisko sen valita joku muu, koska sä tulet kuitenkin olemaan lapsen elämässä sen tätinä, ja valitsemalla jonkun muun saisi lisää turvallisia aikuisia lapsen elämään
Minuakin kiinnostaa miksi ap ei halua kummiksi? Jos sinulla on hyvä syy etkö voisi kertoa sitä rehellisesti siskollesi? Kummiuden tulisi olla vapaaehtoista eikä kenenkään pitäisi joutua siihen vääristä motiiveista, se ei palvele ketään, ei lasta, ei sen vanhempia eikä sitä kummia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi et suostu? Olet lapselle joka tapauksessa läheinen ja tärkeä ihan vaan "tätinäkin". Kummius ei sinun asemassasi tuo mitään lisää sinun ja lapsen väliseen suhteeseen.
Miksi et halua kummiksi? Olet lapsen täti, ja mukana hänen elämässään joka tapauksessa. Muuttaisiko kummeus tilannetta niin radikaalisti, että kannattaa riskeerata välit siskosi kanssa?
Vai onko juuri kummin roolissa jotain, mitä et halua tehdä? Voisiko asiasta käydä rakentavan keskustelun? Esim. että haluat olla lapsen elämässä, mutta kristillistä kasvatusta et ole kiinnostunut antamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No mitä kauheaa siinä suostumisessa on? Mä en edes kuulu kirkkoon ja mun sisko halusi mut silti "kummiksi" eli hänen sanojensa mukaan tärkeäksi ihmiseksi lapsensa elämään. Oon köydä opiskelija eikä siskoni oo ikinä olettanut että kummius tarkoittaisi lahjojen ostelua (mutta silti tottakai ostan synttäri- ja joululahjat, ihan niin kuin ostaisin vaikken olisikaan kummi) vaan kummius on sitä että viettää lapsen kanssa aikaa ja luo turvallisen siteen :) Ei oo vaikee homma. Vaikka sisko ei ois pyytänytkään "kummiks" niin viettäisin silti aikaa siskon lapsen kanssa, ei tää "titteli" muuta sitä suhdetta mihinkään.
Juuri tästä syystä haluan kieltäyty, sillä en todennäköisesti tule viettämään aikaa lapsen kanssa enkä halua "sitoa" itseäni häneen seuraaviksi 15-18 vuodeksi. Ja lapselle todennäköisesti löytyisi osallistuvampikin kummi.
Pystyisitkö valehtelemaan esim että olet eronnut kirkosta, et vaan ole kertonut kenellekään kun et halua että perhe ja suku ihmettelee tms? On todellinen riski että siskosi suuttuu kieltäytymisestä todella pahasti ja välinne menevät siinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle kummius on kunnia tehtävä. Mutta minusta on myös suoraselkäistä kieltäytyä kummiudesta, jos kokee, että ei oikeasti halua toimia kummina. - Aika moni lupautuu kummiksi, mutta siihen se monella myös jää. - Se että kieltäydyt siskosi lapsen kummina toimimisesta saattaa tuntua erityisen raskaalta, koska sisarukset tai sisruksen moni haluaisi kummiksi kai ennen kaikkea siksi, että tietää, että kaverit vaihtuu ja muuttuu ajan myötä, kun taas sisaruuden jatkuu muodossa tai toisessa loppuelämän.. - Sisaruuden ei osaa tai ainakin itselleni on aljon vaikeampi mieltää, että sisaruus jotenkin aikaa myöten kuolisi ilman isompaa syytä pois. Tai, että sisarukseni muuttuisivat kokonaan toiseksi siitä, mitä heidät olen eläessäni oppinut tuntemaan ja tietämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä kauheaa siinä suostumisessa on? Mä en edes kuulu kirkkoon ja mun sisko halusi mut silti "kummiksi" eli hänen sanojensa mukaan tärkeäksi ihmiseksi lapsensa elämään. Oon köydä opiskelija eikä siskoni oo ikinä olettanut että kummius tarkoittaisi lahjojen ostelua (mutta silti tottakai ostan synttäri- ja joululahjat, ihan niin kuin ostaisin vaikken olisikaan kummi) vaan kummius on sitä että viettää lapsen kanssa aikaa ja luo turvallisen siteen :) Ei oo vaikee homma. Vaikka sisko ei ois pyytänytkään "kummiks" niin viettäisin silti aikaa siskon lapsen kanssa, ei tää "titteli" muuta sitä suhdetta mihinkään.
Juuri tästä syystä haluan kieltäyty, sillä en todennäköisesti tule viettämään aikaa lapsen kanssa enkä halua "sitoa" itseäni häneen seuraaviksi 15-18 vuodeksi. Ja lapselle todennäköisesti löytyisi osallistuvampikin kummi.
Miksi et tule viettämään aikaa hänen kanssaan? Mulla se tulee ihan luonnostaan silloin kun muutenkin näen siskoani, niin tietenkin näen myös hänen lastaan, vaikka olen asunut kaukana siskostani koko hänen lapsensa elinajan (jopa ulkomailla asti). Käyttäytyisin tismalleen samalla tavalla vaikka olisin "vain" lapsen täti, joten siksi en koe että kummina olosta on mitään haittaa. Mitä haittaa siinä sinusta on, en nyt ihan saanut ajatuksestasi kiinni?
- se kirkkoon kuulumaton "kummi"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi ei ole näitä ongelmia
Nimim. Ei-kristitty
Minun ainut siskoni oli jo valinnut kaksosilleen kummit kaveriporukasta, mutta tuli katumapäälle ja viimemereillä pyysi minua kakkos kummiksi toiselle kaksosista. Olin otettu, että vihdoin viimein päsen kummiksi - vaikkakin vain kakkoskummiksi - mutta sitten alkoi puhuttelut siskoni taholta, että yhtään syntymäpäivää ei saa jättää väliin lahjoissa ja lahjoja pitää tuoda paljon ja jouluna pitää ja muinakin juhla-aikoina ja mitä pitää tuoda jne. Pää siinä meni pyörälle .. että kehtasikin. Suu auki kuuntelin mokomaa.
No, lopulta sanoin, että kun kerran jo valittu kummit, niin ei siinä minua tarvita. Nyt salaa toivon, että joku pyytäisi kummiksi ja voisin tehdä testamentin (asunto-osake ja rahat pankissa) kummilapselle. Tällä hetkellä minun rahat menee löytöeläintalolle ja kissoille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä kauheaa siinä suostumisessa on? Mä en edes kuulu kirkkoon ja mun sisko halusi mut silti "kummiksi" eli hänen sanojensa mukaan tärkeäksi ihmiseksi lapsensa elämään. Oon köydä opiskelija eikä siskoni oo ikinä olettanut että kummius tarkoittaisi lahjojen ostelua (mutta silti tottakai ostan synttäri- ja joululahjat, ihan niin kuin ostaisin vaikken olisikaan kummi) vaan kummius on sitä että viettää lapsen kanssa aikaa ja luo turvallisen siteen :) Ei oo vaikee homma. Vaikka sisko ei ois pyytänytkään "kummiks" niin viettäisin silti aikaa siskon lapsen kanssa, ei tää "titteli" muuta sitä suhdetta mihinkään.
Juuri tästä syystä haluan kieltäyty, sillä en todennäköisesti tule viettämään aikaa lapsen kanssa enkä halua "sitoa" itseäni häneen seuraaviksi 15-18 vuodeksi. Ja lapselle todennäköisesti löytyisi osallistuvampikin kummi.
Miksi et tule viettämään aikaa hänen kanssaan? Mulla se tulee ihan luonnostaan silloin kun muutenkin näen siskoani, niin tietenkin näen myös hänen lastaan, vaikka olen asunut kaukana siskostani koko hänen lapsensa elinajan (jopa ulkomailla asti). Käyttäytyisin tismalleen samalla tavalla vaikka olisin "vain" lapsen täti, joten siksi en koe että kummina olosta on mitään haittaa. Mitä haittaa siinä sinusta on, en nyt ihan saanut ajatuksestasi kiinni?
- se kirkkoon kuulumaton "kummi"
Ihan omasta halustani en tule viettämään aikaa hänen kanssaan, enkä näe siskoanikaan usein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä kauheaa siinä suostumisessa on? Mä en edes kuulu kirkkoon ja mun sisko halusi mut silti "kummiksi" eli hänen sanojensa mukaan tärkeäksi ihmiseksi lapsensa elämään. Oon köydä opiskelija eikä siskoni oo ikinä olettanut että kummius tarkoittaisi lahjojen ostelua (mutta silti tottakai ostan synttäri- ja joululahjat, ihan niin kuin ostaisin vaikken olisikaan kummi) vaan kummius on sitä että viettää lapsen kanssa aikaa ja luo turvallisen siteen :) Ei oo vaikee homma. Vaikka sisko ei ois pyytänytkään "kummiks" niin viettäisin silti aikaa siskon lapsen kanssa, ei tää "titteli" muuta sitä suhdetta mihinkään.
Juuri tästä syystä haluan kieltäyty, sillä en todennäköisesti tule viettämään aikaa lapsen kanssa enkä halua "sitoa" itseäni häneen seuraaviksi 15-18 vuodeksi. Ja lapselle todennäköisesti löytyisi osallistuvampikin kummi.
Miksi et tule viettämään aikaa hänen kanssaan? Mulla se tulee ihan luonnostaan silloin kun muutenkin näen siskoani, niin tietenkin näen myös hänen lastaan, vaikka olen asunut kaukana siskostani koko hänen lapsensa elinajan (jopa ulkomailla asti). Käyttäytyisin tismalleen samalla tavalla vaikka olisin "vain" lapsen täti, joten siksi en koe että kummina olosta on mitään haittaa. Mitä haittaa siinä sinusta on, en nyt ihan saanut ajatuksestasi kiinni?
- se kirkkoon kuulumaton "kummi"
Ihan omasta halustani en tule viettämään aikaa hänen kanssaan, enkä näe siskoanikaan usein.
Ok. Siinä tapauksessa on erittäin outoa että siskosi edes pyysi sinut kummiksi :D
Vierailija kirjoitti:
Käyttäytyisin tismalleen samalla tavalla vaikka olisin "vain" lapsen täti, joten siksi en koe että kummina olosta on mitään haittaa. Mitä haittaa siinä sinusta on, en nyt ihan saanut ajatuksestasi kiinni?
- se kirkkoon kuulumaton "kummi"
Ei meistä kukaan tiedä, vaikka ap:n sisko alkaisi vaatia enemmän. Vaikka niin ei ole käynyt sinulle, et voi toisen puolesta luvata, että ap:n tapauksessa velvoitteita ei tule.
Mikset sä halua viettää sun siskon lapsen kanssa aikaa..? En yhtään ihmettele, jos sisko loukkaantuu.
Ai et halua olla lapselle aikuinen kaveri. Outo ajattelutapa, että "sitoa" itsesi, ethän sinä nyt naimisiin sen lapsen kanssa ole menossa. No, älä ihmettele jatkossa, jos perheen aikuisetkaan eivät halua olla sinun kavereitasi.
Kummius on rasite. En enää suostu. Minulla on viisi kummilasta. Se riittää.
Ei sun kuulu kieltäytyä.