Lue keskustelun säännöt.
Onko "kauheaa" kieltäytyä, kun sisko pyytää kummiksi?
04.05.2016 |
Sanoin miettiväni asiaa, mutta vain sen takia, että mietin mahdollisimman "pehmeän" keinon kertoa, etten suostu. Siskoni tuntien hän loukkaantuu sydänjuuria myöten, varsinkin kun kyseessä on hänen ensimmäinen lapsensa. Onko teistä jotenkin vielä pahempi asia, jos lähisukulainen kieltäytyy kummiudesta verrattuna vähän kaukaisempiin sukulaisiin? Miten itse suhtautuisit, jos siskosi/veljesi ei suostuisi lapsesi kummiksi?
Kommentit (122)
Minulla on kuusi kummilasta. Viimeinen pyyntö kummiksi tuli siskoltani. Kerroin, että en ole varmaan sitten mikään "hyvä" kummi, synttäri-ja joululahjat toki ostan mutta muuten en lupaa varmaksi osallistua. Näen siskonlapsia toki säännöllisesti muuten.
On nuo viisi muutakin kummilasta, omat lapset ja miehen sisarusten lapset. Kaikille lahjoja 2x vuodessa. Lisäksi opiskelen työni ohella... että ruuhkavuosia eletään. Sisko kyllä vihjailee, että pitäisi esim. viedä lasta teatteriin yms. Olishan sellainen kummi kiva, mutta onko se kovin yleistä? Ainakaan omien lasteni kummit eivät ole lapsiani mihinkään rientoihin vieneet, ja mulle on ihan ookoo näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi et suostu? Olet lapselle joka tapauksessa läheinen ja tärkeä ihan vaan "tätinäkin". Kummius ei sinun asemassasi tuo mitään lisää sinun ja lapsen väliseen suhteeseen.
Jos totta puhutaan niin täti, jonka asenne on tuollainen, ei ole sen läheisempi tätinä kuin kumminakaan.
Mielipahaa aiheuttivat esikoispoikani kummit, eivät ehtineet kuin yksille synttäreille, ei koskaan
jätskille tai elokuviin vientiä tms.Matka ei esteenä asuvat tuossa muutaman kilometrin päässä,
mieheni veli vaimoineen.
No, nyt on poika kasvanut, täysi-ikäinen jo. Niitä kummeja kyllä hartaasti poika pienenä
odotti synttäreilleen, turhaan. Eivät sitte ehtineet yo-juhliinkaan.
Pojalle sanoin ettei tarvitse niitä kummeja muistaa esim. 50v päivinään tms.Ellei halua.
Olisivatpa aikoinaan kieltäytyneet kummiudesta.
Kummi-juttu on ihan pölhö systeemi nyky-yhteiskunnassa, kun sukulaiset asuu eri puolilla Suomea. Tosta jäänteestä ei hyödy kuin kirkko ja posti.
Vetoan aina siihen, etten kuulu kirkkoon ja kummin tehtävät ovat kristillisiä. Yhtään kummilasta en aio ottaa riesakseni. Ja miksi pitäisi? Kai nyt sisarusten lasten kanssa ollaan kuitenkin tekemisissä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta se, jos sisartaan näkee kerran kuukaudessa tai kahdessa kielii kuitenkin läheisistä väleistä. Itse juttelisin siskon kanssa siitä, mitä he kummeilta odottavat. Ehkä ei halua mitään ihmeellisyyksiä, mutta aikuisen joka varmasti on läsnä lapsen elämässä jos jotain isoa tapahtuu (sisar sairastuu tms.). Siskot harvemmin katoavat kokonaan, kaverit joskus näin tekevät.
Vierailija kirjoitti:
Mielipahaa aiheuttivat esikoispoikani kummit, eivät ehtineet kuin yksille synttäreille, ei koskaan
jätskille tai elokuviin vientiä tms.Matka ei esteenä asuvat tuossa muutaman kilometrin päässä,
mieheni veli vaimoineen.
No, nyt on poika kasvanut, täysi-ikäinen jo. Niitä kummeja kyllä hartaasti poika pienenä
odotti synttäreilleen, turhaan. Eivät sitte ehtineet yo-juhliinkaan.
Pojalle sanoin ettei tarvitse niitä kummeja muistaa esim. 50v päivinään tms.Ellei halua.
Olisivatpa aikoinaan kieltäytyneet kummiudesta.
Jo on pojalla ahdistukset.
Minä en edes tiedä, keitä kummini ovat. Kuulemma kun olen syntynyt, niin äiti oli pyytänyt kenet oli saanut kummiksi. En ole heitä häirinnyt, eikä ole tarvinnut itkeä, etteivät käyneet synttäreillä.
Omien lasten kummien kanssa sovin, että jos alkavat kummeiksi, että saadaan kastettua, ei velvoita mihinkään. Olikin helppo sitten saada kummit kaikille. Heiltä ei ole vaadittu mitään ja ei ole lapset kärsineet asiasta, eivätkä edes muistaneet asiaa. Kaksi on jo eronnut kirkostakin, joten kummeilla ei ole mitään merkitystä heille sinänsä.
Itse en enää edes muista keille sisarusteni lapsista olen kummi. Joillekin silloin aikoinaan aloin kummiksi, että saatiin tarpeellinen määrä ja kastettua.
Asiat saa vaikeaksi tai helpoksi. Ihan miten vain. Lapsilla on ollut läheisiä ihmisiä ilman, että olisi ketään tarvinnut kastetilaisuudessa velvoittaa viemään jäätelölle tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kieltäytyisin itsekin kummiudesta, sillä en vain yksinkertaisesti halua olla yhdenkään lapsen kummi. En ole miettinyt, mitä muut siitä ajattelevat, koska minä teen omaa elämääni koskevat päätökset oman tahtoni mukaan. Jos joku siitä loukkaantuu, se on hänen ongelmansa. Ei siskosi loukkaantuminen tarkoita, että olisit tehnyt väärin.
Saahan sitä olla just niin itsekäs kuin, miltä tuntuu, mutta ei kannata ihmetellä, jos siitä joku mielensä pahoittaa.
Ja nyt te jätätte meidät rauhaan, viimeinkin.
Jokaisella on oikeus elää rauhassa, myös mulla.
Aloittajan sisko on tiettävästi aikuinen ja näin ollen vastaa ITSE tunteistaan. Aloittajan vastuulla ei ole tehdä siskolleen mieliksi vaan toimia niin kuin hänestä on oikein.
Vierailija kirjoitti:
Ehkäpä Siskosi ei ole hyvä ihmistuntija,koska pyytää Sinua kummiksi.
Toisin sanoen ei ymmärä, että ette tule hyvin toimeen keskenänne.
Miksi jankkaatte tästä toimeen tulemisesta ja keslinäisistä väleistä? Minulla on omaan siskooni oikein läheiset välit, mutta en silti ryhtyisi kummiksi hänen lapselleen. Jotkut eivät vain halua olla kummeja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkäpä Siskosi ei ole hyvä ihmistuntija,koska pyytää Sinua kummiksi.
Toisin sanoen ei ymmärä, että ette tule hyvin toimeen keskenänne.Miksi jankkaatte tästä toimeen tulemisesta ja keslinäisistä väleistä? Minulla on omaan siskooni oikein läheiset välit, mutta en silti ryhtyisi kummiksi hänen lapselleen. Jotkut eivät vain halua olla kummeja.
Vaikea ymmärtää mikä siinä kunmiudessa on niin hirveän vaativaa etenkin jos muutenkin on tekemisissä eli on todella läheinen ystävänä tai sukua lapsen vanhempien kanssa. Itse olen vain sisarusteni lapsien kummi, läheiset ystävät eivät vielä ole ainakaan alkaneet jakautua. Pidän silti kummiutta mukavana lisänä tätiyteeni, enkä kuulu edes kirkkoon. Minä en halua omia lapsia, en pidä vieraiden lapsista mutta siskojeni lapsia rakastan kyllä hyvin paljon, ikävä tulee joo viikossa!
Ymmärrän tietenkin jos oletus on että kummi on lahja-automaatti, minä olen opiskelijana monesti ostanut kaupasta herkkuja ja sopinut lautapelisession kummislapsieni luo kun muuten rahat ovat olleet tiukilla. Ehkä aika moni kuitenkin lataa itse ne suuret odotukset kummiudelle sen sijaan että lapsen vanhemmat sellaisia vaatisivat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kieltäytyisin itsekin kummiudesta, sillä en vain yksinkertaisesti halua olla yhdenkään lapsen kummi. En ole miettinyt, mitä muut siitä ajattelevat, koska minä teen omaa elämääni koskevat päätökset oman tahtoni mukaan. Jos joku siitä loukkaantuu, se on hänen ongelmansa. Ei siskosi loukkaantuminen tarkoita, että olisit tehnyt väärin.
Saahan sitä olla just niin itsekäs kuin, miltä tuntuu, mutta ei kannata ihmetellä, jos siitä joku mielensä pahoittaa.
Ja nyt te jätätte meidät rauhaan, viimeinkin.
Jokaisella on oikeus elää rauhassa, myös mulla.
Aloittajan sisko on tiettävästi aikuinen ja näin ollen vastaa ITSE tunteistaan. Aloittajan vastuulla ei ole tehdä siskolleen mieliksi vaan toimia niin kuin hänestä on oikein.
Enpä ole muuta väittänytkään.
Mutta muidenkin tunteet pitäisi ottaa huomioon siinä, kuinka asian hoitaa.
Täällä on muitakin ihmisiä tunteineen.
Tervemenoa! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoin aikanaan että en ala enään kenenkään kummiksi koska on jo kaksi kummilasta ja oon huononlainen muistamaan. Mua pyysi ystävä mutta sanoin että oon jo aikoja sitten sanonut että en ala enään kenenkään kummiksi. Ollaan edelleen ystäviä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kieltäytyisin itsekin kummiudesta, sillä en vain yksinkertaisesti halua olla yhdenkään lapsen kummi. En ole miettinyt, mitä muut siitä ajattelevat, koska minä teen omaa elämääni koskevat päätökset oman tahtoni mukaan. Jos joku siitä loukkaantuu, se on hänen ongelmansa. Ei siskosi loukkaantuminen tarkoita, että olisit tehnyt väärin.
Saahan sitä olla just niin itsekäs kuin, miltä tuntuu, mutta ei kannata ihmetellä, jos siitä joku mielensä pahoittaa.
Ja nyt te jätätte meidät rauhaan, viimeinkin.
Jokaisella on oikeus elää rauhassa, myös mulla.
Aloittajan sisko on tiettävästi aikuinen ja näin ollen vastaa ITSE tunteistaan. Aloittajan vastuulla ei ole tehdä siskolleen mieliksi vaan toimia niin kuin hänestä on oikein.
Kyllä. Opetappa tuo myös sille sun "lapselles".
Ei ole taidettu paljoa pettymyksiä lapsena tuottaa, kun ei niitä tunnu yhtään kestävän.
Mihin sä lasta tarvitsisitkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen se kummi joka ei kehdannut nuorena sanoa ei. En ole pitänyt yhteyttä kummilapseeni "pakollisia" syntymäpäivä/joulumuistamisia lukuunottamatta lainkaan. En ole mitenkään läheinen/tekemisissä ollut tämän perheen kanssa ennen hänen syntymäänsäkään. Nähnyt olen hänet viimeksi useampi vuosi sitten. Hän asuu toisella puolen Suomea, mikä vaikeuttaa näkemistä. Yhteydenpitoa se ei toki estäisi, mutta minua ei edes kiinnosta pitää yhteyttä. Koen, että hänen kasvaessaan kynnys ottaa yhteyttä muuten vain näin monen hiljaisen vuoden jälkeen vain kasvaa - kynnys jota en aio ylittää. Hän olisi ansainnut kummikseen jonkun paremman. Minä olen hoitanut pestini niin päin persettä kuin vain voi. En ole lainkaan ylpeä tästä. En enää ikinä rupea kenenkään kummiksi.
Tämä voisi olla minun kynästäni! Paitsi etten ole viime vuosina lähettänyt edes joulu- tai syntymäpäivälahjoja. En ole lapsen vanhempien kanssa läheinen ja en tunne lasta käytännössä ollenkaan. Ihmettelen suuresti, miksi minut ylipäätään kysyttiin kummiksi.
Huonoa omaatuntoani helpottaa kuitenkin, että lapsella on lisäkseni muitakin kummeja, toivottavasti he ovat hommassa parempia.
Siskoni lapselle ryhdyin kummiksi vuosia myöhemmin ja hänen kanssaan minulla on hyvä ja lämmin suhde. Olemme siskoni kanssa läheisiä muutenkin, joten kummius ja tätinä oleminen syntyi minulta luonnostaan. Myös hyvien ystävien lasten kummiksi voisin alkaa.
Tämä:
"Ehkä aika moni kuitenkin lataa itse ne suuret odotukset kummiudelle sen sijaan että lapsen vanhemmat sellaisia vaatisivat."
Mutta, miksi itkeä, jos ei kiinnosta niin ei kiinnosta.
Koita päästä yli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onhan se aika kauheaa tai oikeastaan surullista, jos ap ei aio eikä edes halua viettää aikaa siskonsa ja hänen perheensä kanssa. Mitä tuollaisella siskolla edes tekee?
Kauhean dramaattisesti jotkut suhtautuvat tähän asiaan. Kaikki eivät ole kovin läheisiä omien sisarustensa kanssa, eikä sen pitäisi olla mikään suuri ihmetyksen aihe. Vai tuliko jollekulle ihan oikeasti yllätyksenä se, etteivät kaikki ole siskojensa tai veljiensä ylimpiä ystäviä?
Miksi pitäisi viettää aikaa sukulaisten kanssa, jos luonteet, kiinnostuksen kohteet, elämäntyylit ja -tilanteet eivät vain niin sanotusti mätsää keskenään? Tuo viimeinen lauseesi oli muuten jokseenkin törkeä. Minkäs sille itse kukin voi, että on tähän maailmaan syntynyt.
Vaan kovasti ovat tulossa saaliinjaolle, kun perinnöstä on kyse. Pysyisivät poissa silloinkin.
Jos itse saisin lapsen, niin todennäköisesti pyytäisin siskoani kummiksi, vaikka emme olekaan läheisiä, tapaamme lähinnä perhejuhlissa ja kuulen hänestä lähinnä silloin, kun hän haluaa jutella omista huolistaan. En pyytäisi häntä kummiksi, koska toivoisin väliemme muuttuvan. Sen suhteen olen menettänyt toivoni aikaa sitten. Ehkä taka-ajatuksena olisi vaan perhesiteen vahvistaminen... Tai voisin hyvin kuvitella, että sellaiset arvot korostuisivat varsinkin oman lapsen saadessa. Mikäli siskoni siitä kieltäytyisi, mikä ei tulisi myöskään yllätyksenä, koska hän vihaa lapsia ja kaikkea sosiaalista toimintaa, niin en olisi loukkaantunut, vaikkakin hieman pettynyt. Kuitenkin itse uhraudun aina kuuntelemaan hänen mieltään painavia asioita, jotka eivät minua kiinnosta ja suostuin hänen kaasoksikin, koska hänellä ei ole ystäviä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onhan se aika kauheaa tai oikeastaan surullista, jos ap ei aio eikä edes halua viettää aikaa siskonsa ja hänen perheensä kanssa. Mitä tuollaisella siskolla edes tekee?
Kauhean dramaattisesti jotkut suhtautuvat tähän asiaan. Kaikki eivät ole kovin läheisiä omien sisarustensa kanssa, eikä sen pitäisi olla mikään suuri ihmetyksen aihe. Vai tuliko jollekulle ihan oikeasti yllätyksenä se, etteivät kaikki ole siskojensa tai veljiensä ylimpiä ystäviä?
Miksi pitäisi viettää aikaa sukulaisten kanssa, jos luonteet, kiinnostuksen kohteet, elämäntyylit ja -tilanteet eivät vain niin sanotusti mätsää keskenään? Tuo viimeinen lauseesi oli muuten jokseenkin törkeä. Minkäs sille itse kukin voi, että on tähän maailmaan syntynyt.
Vaan kovasti ovat tulossa saaliinjaolle, kun perinnöstä on kyse. Pysyisivät poissa silloinkin.
Ja kadehtia osataan myös.
"Tuhoava kateus, on sairautta."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielipahaa aiheuttivat esikoispoikani kummit, eivät ehtineet kuin yksille synttäreille, ei koskaan
jätskille tai elokuviin vientiä tms.Matka ei esteenä asuvat tuossa muutaman kilometrin päässä,
mieheni veli vaimoineen.
No, nyt on poika kasvanut, täysi-ikäinen jo. Niitä kummeja kyllä hartaasti poika pienenä
odotti synttäreilleen, turhaan. Eivät sitte ehtineet yo-juhliinkaan.
Pojalle sanoin ettei tarvitse niitä kummeja muistaa esim. 50v päivinään tms.Ellei halua.
Olisivatpa aikoinaan kieltäytyneet kummiudesta.
Jo on pojalla ahdistukset.
Minä en edes tiedä, keitä kummini ovat. Kuulemma kun olen syntynyt, niin äiti oli pyytänyt kenet oli saanut kummiksi. En ole heitä häirinnyt, eikä ole tarvinnut itkeä, etteivät käyneet synttäreillä.
Omien lasten kummien kanssa sovin, että jos alkavat kummeiksi, että saadaan kastettua, ei velvoita mihinkään. Olikin helppo sitten saada kummit kaikille. Heiltä ei ole vaadittu mitään ja ei ole lapset kärsineet asiasta, eivätkä edes muistaneet asiaa. Kaksi on jo eronnut kirkostakin, joten kummeilla ei ole mitään merkitystä heille sinänsä.
Itse en enää edes muista keille sisarusteni lapsista olen kummi. Joillekin silloin aikoinaan aloin kummiksi, että saatiin tarpeellinen määrä ja kastettua.
Asiat saa vaikeaksi tai helpoksi. Ihan miten vain. Lapsilla on ollut läheisiä ihmisiä ilman, että olisi ketään tarvinnut kastetilaisuudessa velvoittaa viemään jäätelölle tms.
Kummit nyt saa ihan seurakunnan työntekijöistäkin jotta lapsen saa kastettua.
Kannattaa tehdä se sitten kerralla selväksi, heti, että vanhemmat ylipäänsä ehtivät etsiä toiset kummit tilalle.
Toisen reagtiota sä et voi etukäteen tietää, vaikka kuinka "tuntisit".