Miten kehtaatte matkustaa ilman lapsia?

Matkustamme suunnilleen joka vuosi lasten kanssa ja myös kahdestaan (kahdestaan olemme tyypillisesti 2-4 yötä kaupunkilomalla). Kahdestaan tehty matka on tosin jäänyt väliin aina kun on ollut alle 2-vuotias talossa, sen ikäisestä en ole halunnut olla erossa niin kauaa. Kehtaamme oikein hyvin toimia näin.

Meillä tosin lasten kanssa matkustamisessa tulee myös hinta vastaan. Olemme ihan hyvätuloisia mutta olemme olleet myös pitkään hoitovapailla, joten mihinkään thaimaan-lomiin tai edes jokavuotiseen kanarian reissuun ei tällä hetkellä ole varaa. Eli lasten kanssa reissut ovat tyypillisesti Tukholma-Kålmården-tasoa, kerran on käyty Kanarialla. Kahdestaan on sitten suht edullista olla pari yötä jossain, kun voi asuakin edullisemmin jne. Tästä on joskus vähän ristiriitainen olo, että itseemme "tuhlataan" ja lapsiin ei. Toisaalta esikoinen on ollut aina todella kotihiiri ja pienenä tuntui suorastaan kärsivän matkustamisesta, joten senkin takia meille muodostui vähän sellainen malli, että lapsen kanssa matkustaminen ei ole hauskaa lapselle eikä meille (toinen lapsi on vasta taapero).

Me on useimmiten haluttu matkustaa koko perheen voimin ja olemme kaikki nauttineet tästä, matkat on tosin tehty lasten ikävaiheet huomioiden. Muutamia reissuja on tehty kahdestaankin ja sekin on ollut kivaa. Nyt lapset jo aikuisia ja olen tyytyväinen nykyhetkeen ja menneeseen. Nyt mennään aikuisten ehdoilla.

Tänä kesänä aiomme lähteä matkalle aivan kahdestaan. Ala-aste ikäinen lapsi oli vähän mököttäen asian suhteen, mutta tänä vuonna näin. Lapsi lähtee itse isovanhempien kanssa ulkomaille viikoksi joten hänkään ei aivan osattomaksi matkoista jää. Meillä ei tällä hetkellä ole mahdollisuutta tehdä kahta matkaa saman kesän aikana, ajallisesti eikä rahallisesti.

Yhteinen matka tulee enemmän kuin tarpeeseen. Olemme hautautuneet arjen alle jo vuosikausia ja tuntuu että vasta heräilemme siihen että hetkinen, mitenkäs me itse. Joka kesä huvipuistoon tai perheen matkoille. Yksin käymmä omia reissuja silloin tällöin kyllä. Ilman muuta perhettä.

Olemme lähdössä oikein innoissamme matkaan. Vähän harmittaa lapsen puolesta, mutta toisaalta ihanaa, että saamme sitten mennä ja tehdä juuri niinkuin huvittaa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä me ollaan ihan hyvällä omatunnolla reissattu ilman lapsiakin, vaikkei välttämättä ole kuin ehkä kerran tai korkeintaan kaksi kertaa  vuodessa mahdollista lähteä ulkomaille. Lapsilla on vanhempien oman reissun ajan kivaa mummolassa, eli ei pitäisi olla mitään ongelmaa. Lapset ovat vielä sen verran pieniä, että heille matkan kohde on tärkeämpi kuin se, että ollaan ulkomailla.

Minä tykkäsin jäädä sukulaisten luo maalle hoitoon mieluummin kuin lähdin mukaan reissuun. Maalla oli kotieläimiä ja serkkuja leikkikavereina. 

Mitenkö kehtaan? Helposti.

Kun lähden lomalle haluan lomailla ja rentoutua. En halua jatkuvasti vahtia että astuuko 3-vuotias autotielle, tippuuko uima-altaaseen, juokseeko väkijoukossa karkuun, alkaako kiukutella, saako vuokra-autoon helposti lastenistuimen jne.

Haluan lomalla makoilla rannalla silmät kiinni, ottaa alkoholia niin paljon kuin siltä tuntuu, haluan valvoa jos siltä tuntuu ja aamulla herätä niin myöhään kuin sillä hetkellä tuntuu enkä siten että vahdin lapsen vuorokausirytmiä.

Olen äiti mutta myös yksilö. Minullakin on oikeus lomaan ja rentoutumiseen.

Enemmän minua kiinnostaa tietää, miten ilman lapsia on mahdollista päästä lomalle. Meillä ei saada lapsenvahtia edes siihen, että mentäisiin miehen kanssa syömään ja leffaan, vaan pitää aina valita jompi kumpi ja sekin onnistuu 2-3 kertaa vuodessa.

Vahtiiko oikeasti jonkun vanhemmat tai muut sukulaiset lapsenlapsiaan useamman päivän tai jopa viikon, että lasten vanhemmat pääsee matkalle kahdestaan?

Paljon reissattu perheenä. Mutta myös kaksin. Parisuhteesta pidettävä huoli, elämää on myös kun lapset lähtevät omilleen. Ja hyvä parisuhde heijastuu lapsiin kun he ovat vielä pieniäkin. Siksi panostimme myös elokuvissa ja konserteissa käynteihin sekä kahdenkeskisiin ravintolaillallisiin. Ja välillä koko perhe.

Poikani ja miniäni ovat joka vuosi lomailleet kahdestaan pitkiä viikonloppuja. Tänä keväänä olivat Amsterdamissa kahdestaan,ja pääsiäisenä viikon Pariisissa lasten kanssa , eurodisneyt jne.

16 vuotta naimisissa ja hyvin näyttää sujuvan. Miniäni lomailee ystävättäriensä kanssa ulkomailla kerran vuodessa esim. Hong Kongissa.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä jos päästään joskus (esim kerran neljässä kuukaudessa) kahdestaan pariksi tunniksi johonkin (öö, viimeksi taisi olla rautakauppa). Kukaan ei lapsiamme koskaan tarjoudu hoitamaan ja muutenkin isovanhemmat on niin kiireisiä (äidin puolelta) tai raihnaisia (isän puolelta), että on aina ihan selvää mikä taakka lapsia on katsoa jos jossain täytyy käydä. Niin eipä tässä nyt mietitä juuri kehtaamisia matkustelun suhteen kun ei ole mitään mahdollisuuksia edes säännöllisiin (tai epäsäännöllisiin) treffi-iltoihin, lapsetkaan ei tietty mielellään hoidossa ole kun ei ole muita läheisiä suhteita kuin vanhemmat...

Meillä on sama. Siskoni kysyi, josko äitimme vaatisi hänen lapsiaan 2 yötä viikonloppumatkan ajan. Lapset eivät ole ihan pieniä, vaan jo isompia koululaisia. Äiti sanoi suoraan, että nyt on liikaa pyydetty.

Vierailija kirjoitti:

Eikös täällä ole ollut valtavan pitkiä ketjuja siitä, miten on sellaisia kamalia vaimoja, jotka eivät anna miestensä lähteä miesporukalla reissuun, esim. Thaimaahan jne. ja kuinka monien miehet joka vuosi tekevät matkoja kaveriporukalla, tottakai!

Nyt ei edes aviopari saa lähteä yhteiselle matkalle ilman lapsia :D

Mun mielestä on täysin selvä juttu, että mies ei lähde kaveriporukalla minnekään jos äidillä ei ole halutessaan samaa mahdollisuutta (ja mielellään myös niin, että vanhemmilla olisi joskus mahdollista pitää lomaa kahdestaankin).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perheemme käy harvoin lomamatkoilla/ hotellissa/ laivalla jne. Kun jonnekin menemme, on yleensä koko perhe mukana. Olemme miehen kanssa olleet vain pari kertaa kaksin yön yli reissussa. Tuntuisi epäreilulta lapsia kohtaan että me menisimme kaksin pitämään hauskaa ja jättäisimme lapset ilman reissua. Toisaalta olisi tosi kiva mennä miehen kanssa aikuisten lomalle, aikuisten kohteeseen esim. viikonlopuksi.

Te, ketkä reissaatte ilman lapsia (vaikka teillä niitä on), niin matkusteletteko paljon myös lasten kanssa? Miten lapset suhtautuvat matkoihinne? Koetteko huonoa omaatuntoa kun lapset eivät pääse mukaan?

Pitäisikö vaan tiukasti sanoa lapsille että nyt on äidin ja iskän vuoro matkustaa kun ollaan jo yli 10 v vietetty lomat kylpylöissä, huvipuistoissa ja muissa lasten kohteissa? Vai olisiko pitänyt opettaa lapset tuohon pienestä pitäen ja nyt on jo myöhäistä muuttaa tapoja?

(Tiedän että otsikin kehdata-sanalla on 2 merkitystä. En nyt tarkoita viitsimistä, vaan uskaltamista ilman häpeää.)

Olen varmaan väärä henkilö vastaamaan, kun olen ollut kerran matkalla kahdestaan miehen kanssa ja lasten kanssa on matkusteltu ulkomaillakin about 40 kertaa.

Mut joo, mä en matkusta lasten kanssa siksi, että en kehtaisi lähteä ilman heitä, vaan siksi, että HALUAN viettää aikaa lasteni kanssa. Olen hankkinut lapsia siksi, että voisin ihmetellä heidän kanssaan maailmaa ja nautin paljon enemmän siitä, että vietämme aikaa koko perheen kesken kuin siitä, että saisin "omaa aikaa" tai "kahdenkeskistä aikaa miehen kanssa".

Itselläni on siis lähinnä sellainen olo, että ihmiset, jotka haluavat tehdä asioita ja viettää vapaa-aikaansa ilman lapsia, ovat hankkineet lapsia väärästä syystä. En tiedä miksi, ehkä ympäristön odotusten takia tai koska kuuluu, mutta joka tapauksessa olen sitä mieltä, että lapset kannattaisi jättää hankkimatta jos ei niiden kanssa halua viettää aikaa.

Toivottavasti miehesi ei ikinä tajua miten vähän arvoa hänelle annat ihmisenä, jonain muuna kuin lapsentekovälineenä.

Mitä minä sille mahdan, kun minun 30- vuotias lapseni ei suostu lähtemään minun kanssa matkoille.

Me matkustettiin aina lasten kanssa ihan siitä syystä, ettei ollut ketään joka olisi ollut lasten kanssa sen lomamme ajan. Ihanaa, että joillakin on niin ystävälliset isovanhemmat, kummit tai ystävät, jotka hoitaa lapsia vanhempien loman ajan. 

Mutta aina meillä oli hauskaa ihan lastenkin kanssa, eikä me varmaan kahdestaan sen kummempaa oltaisi tehty. Ei oltaisi muutenkaan käyty baareissa tai yöelämässä tai dokattu. Siinä ne on lapset retkeilleet meidän kanssa maat ja mannut, kitisemättä istuneet vuokra-autoissa. Majoitus varattiin usein tietysti sitten niin, että heille oli esim uima-allas tai ranta lähellä. 

Nyt ovat täysi-ikäisiä ja saadaan mennä taas kahdestaan niin paljon kun huvittaa. 

Tottakai käymme kahdestaan - joka vuosi. Koska asumme ulkomailla, lapsi viedään (innokkaiden) isovanhempien luo Suomeen ja me vietämme aikaa kaksin reissussa. Mikään ei voita tätä ja parisuhde voi hyvin, kun ei olla vain isä ja äiti vaan myös mies ja nainen. Ei ole yhtään huono omatunto. Lapsenkin on hyvä osata kohdata pettymyksiä ja sitä, ettei kaikkea aina saa. Ei elämä toimi niin, että lapsi määrää ja saa ihan kaiken. Teemme tottakai lapsenkin kanssa juttuja, viihdymme huvipuistoista ja vesipuistossa todella hyvin.

Hyvin kehtaan, kiitos kysymästä. 1,5-vuotiaan kanssa matkalle lähtö ei olisi lomailua vielä moneen vuoteen. Tänä vuonna suunnitelmissa lähteä n. 3 yön reissulle puolison kanssa.

😂😂😂

Vierailija kirjoitti:

Hyvin kehtaan, kiitos kysymästä. 1,5-vuotiaan kanssa matkalle lähtö ei olisi lomailua vielä moneen vuoteen. Tänä vuonna suunnitelmissa lähteä n. 3 yön reissulle puolison kanssa.

Apua, miten tämä onnistuu? Emme saaneet mieheni kanssa lähteä edes 3 päivän mittaiselle minilomalle kahdestaan, vaan lasten olisi isovanhempien mielestä pitänyt tulla mukaan. Onhan se liiallista syntiä kahden aikuisten kesken, hallittu kaaos kun pitäisi joka lomalla olla. Ollaan sitten käymättä.

Matkustamme sekä että, ei meidän tarvitse perustella omia matkojamme lapsille.

Kun he olivat pieniä taloudellisesti mahdollista hyvin harvoin mutta myöhemmin vähintään 1 pitkä vkl /v kaksistaan.

Olisi nolompaa kidnapata jonkun lapset ja matkustaa niiden kanssa

He ovat noin 30 vuotiaita, siksi ei.