Miten kehtaatte matkustaa ilman lapsia?

Minusta tällainen ajattelu menee liian pitkälle, että aikuiset ovat ikäänkuin lastensa henkilökuntaa, palkattuja huippunannyjä, jotka valvovat lapsia 24 tuntia herkeämättä. Vanhemmilla ei saisi nykyää olla mitään omaa tai pelkästään yhteistä juttua, ei edes matkaa.

Kyllä saa ja pitää voida saada. Parisuhteen hoitaminen on koko perheen hoitoa. Vanhempien suhde on tärkeä asia, eivätkä vanhemmat ole vain isä ja äiti, vaan ennenkaikkea myös mies ja vaimo.

Toisten ihmisten sanomiset kumpuavat usein jostain muusta kuin totuudesta. Kateudesta, halusta mestaroida toisten elämää, halusta aiheuttaa paha amieltä, halusta latistaa toisten iloa. Eivät toisten ihmisten asioihin puuttuvat ihmkset ole läseskään aina hyvällä asialla, vaan ihan pahantahtoisia, ilkeitä ja kateellisia.

Mun mielestä pitää olla mahdollisuus lomailuun ilman lapsia ja lasten kanssa. Itse lomailen eri kokoon panoissa, mutta lapseni kanssa reissaan eniten.

Suomessa normitetaan ihan kaikki. Ihmiset taitavat käyttää paljon aikaansa miettimällä, mitä muut sanovat jos teen näin tai noin. Kauhean ahdistavan kuuloista elämää. Nyt perheen lomamatkatkin ovat tiukan syynin alla, että mikä on vielä normaalia ja mikä ei. Montako prosenttia matkoista pitää tehdä näin ja montako voi tehdä noin, että voi astua juryn eteen.

Vierailija kirjoitti:

Perheemme käy harvoin lomamatkoilla/ hotellissa/ laivalla jne. Kun jonnekin menemme, on yleensä koko perhe mukana. Olemme miehen kanssa olleet vain pari kertaa kaksin yön yli reissussa. Tuntuisi epäreilulta lapsia kohtaan että me menisimme kaksin pitämään hauskaa ja jättäisimme lapset ilman reissua. Toisaalta olisi tosi kiva mennä miehen kanssa aikuisten lomalle, aikuisten kohteeseen esim. viikonlopuksi.

Te, ketkä reissaatte ilman lapsia (vaikka teillä niitä on), niin matkusteletteko paljon myös lasten kanssa? Miten lapset suhtautuvat matkoihinne? Koetteko huonoa omaatuntoa kun lapset eivät pääse mukaan?

Pitäisikö vaan tiukasti sanoa lapsille että nyt on äidin ja iskän vuoro matkustaa kun ollaan jo yli 10 v vietetty lomat kylpylöissä, huvipuistoissa ja muissa lasten kohteissa? Vai olisiko pitänyt opettaa lapset tuohon pienestä pitäen ja nyt on jo myöhäistä muuttaa tapoja?

(Tiedän että otsikin kehdata-sanalla on 2 merkitystä. En nyt tarkoita viitsimistä, vaan uskaltamista ilman häpeää.)

Olen varmaan väärä henkilö vastaamaan, kun olen ollut kerran matkalla kahdestaan miehen kanssa ja lasten kanssa on matkusteltu ulkomaillakin about 40 kertaa.

Mut joo, mä en matkusta lasten kanssa siksi, että en kehtaisi lähteä ilman heitä, vaan siksi, että HALUAN viettää aikaa lasteni kanssa. Olen hankkinut lapsia siksi, että voisin ihmetellä heidän kanssaan maailmaa ja nautin paljon enemmän siitä, että vietämme aikaa koko perheen kesken kuin siitä, että saisin "omaa aikaa" tai "kahdenkeskistä aikaa miehen kanssa".

Itselläni on siis lähinnä sellainen olo, että ihmiset, jotka haluavat tehdä asioita ja viettää vapaa-aikaansa ilman lapsia, ovat hankkineet lapsia väärästä syystä. En tiedä miksi, ehkä ympäristön odotusten takia tai koska kuuluu, mutta joka tapauksessa olen sitä mieltä, että lapset kannattaisi jättää hankkimatta jos ei niiden kanssa halua viettää aikaa.

Aina jos porukat lähtivät kahdestaan johonkin reissuun, esim. laskettelemaan Lappiin tai vaikkapa laivalle, ei se erityisemmin harmittanut. Toivat tuliaisia, karkkia laivalta ja kivoja koruja Lapista. En oikein muutenkaan tykännyt perheen kanssa matkustaa, koska tuli kokoajan riitoja

Vierailija kirjoitti:

Mut joo, mä en matkusta lasten kanssa siksi, että en kehtaisi lähteä ilman heitä, vaan siksi, että HALUAN viettää aikaa lasteni kanssa. Olen hankkinut lapsia siksi, että voisin ihmetellä heidän kanssaan maailmaa ja nautin paljon enemmän siitä, että vietämme aikaa koko perheen kesken kuin siitä, että saisin "omaa aikaa" tai "kahdenkeskistä aikaa miehen kanssa".

Itselläni on siis lähinnä sellainen olo, että ihmiset, jotka haluavat tehdä asioita ja viettää vapaa-aikaansa ilman lapsia, ovat hankkineet lapsia väärästä syystä. En tiedä miksi, ehkä ympäristön odotusten takia tai koska kuuluu, mutta joka tapauksessa olen sitä mieltä, että lapset kannattaisi jättää hankkimatta jos ei niiden kanssa halua viettää aikaa.

Tämä on ihan hirveää ja kamalaa ajattelua. Tällaiset ihmiset ovat melkein poikkeuksetta naisia ja anteeksi jos sanon, usein tällaisten naisten liitot ovat vaarassa kaatua juuri tuohon ajatteluun.

Entä kun lapset lähtevät pesästä pois? Mitä ihmettä sitten eteen??

Lapset eivät saa olla koko elämä. Se ei ole hyväksi sinulle, eikä se ole herra paratkoon hyväksi lapsillesi.

Ei ole hyvä heittäytyä vain äidiksi, usko tai ole uskomatta.

Tottakai matkustamme ilman lapsia myös! Jos lapset/lapsi on mukana 4-6 viikkoa vuodessa reissuilla on ihan ok lähteä 1-2x pidennetylle viikonloppulomalle kaksistaan. Tai vaikka viikoksi pariksi.

Hassua tuo viimeinen ap:n kappale - Pitäisikö vaan tiukasti sanoa lapsille että nyt on äidin ja iskän vuoro matkustaa kun ollaan jo yli 10 v vietetty lomat kylpylöissä, huvipuistoissa ja muissa lasten kohteissa? Vai olisiko pitänyt opettaa lapset tuohon pienestä pitäen ja nyt on jo myöhäistä muuttaa tapoja?

Ei teidän tarvitse perustella lapsille tekemisiänne:D Te olette perheen aikuiset ja teette päätökset, piste. Jos haluatte jotain sanoa niin sanokaa että on kiva joskus lähteä ihan kaksistaan viettämään "aikuisten aikaa". Jos teillä on isovanhemmat tms jotka hoitavat lapsia mielellään niin menkää ihmeessä ja ilman häpeää (tätä häpeäntunnetta en tosiaankaan ymmärrä...?)

Meillä pitkät reissut tehdään koko perheellä. Kahdestaan käymme viikonlopunmittaisia kaupunkilomia. Lastenkin mielestä tämä on ollut ihan ok. Eivät ole kokeneet epäreiluksi. Olemme kertoneet mihin menemme ja mitä siellä teemme (käymme museoissa, nähtävyyksiä katsomassa, kävelemme paljon jne.). Nytkin kun suunniteltiin koko perheen yhteistä kedälomamatkaa lapset kysyi mihin me aikuiset mennään tänä kesänä ja pääsevätkö siksi aikaa mummilaan. Lapset 6v ja 8v.

Minä enemmänkin nautin siitä, että koko perhe on yhdessä ,ja että voimme kokea asioita yhdessä. Niitä on sitten  myös myöhemmin oikein mukavaa muistella! En varmaan osaisi nauttia olemisesta jossain kaukana omista lapsistani. Se ei vaan ole mun juttu. Pianhan ne lentää kuitenkin kotoa, ja sitten on yllinkyllin aikaa viettää kaksinkeskistä aikaa miehen kanssa ;)

Vierailija kirjoitti:

Minä enemmänkin nautin siitä, että koko perhe on yhdessä ,ja että voimme kokea asioita yhdessä. Niitä on sitten  myös myöhemmin oikein mukavaa muistella! En varmaan osaisi nauttia olemisesta jossain kaukana omista lapsistani. Se ei vaan ole mun juttu. Pianhan ne lentää kuitenkin kotoa, ja sitten on yllinkyllin aikaa viettää kaksinkeskistä aikaa miehen kanssa ;)

Jos enää on mitään sanottavaa puolin ja toisin.

Minusta on ihan luonnollista että perheessä tehdään erilaisia matkoja. Meillä koko perheen matkat ovat rantalomia tai aktiivilomia, esim.laskettelemaan/hiihtämään, joista koko porukka nauttii. Välillä risteilykin.

Miehen kanssa käydään kerran vuodessa viikonloppureissulla jossain Euroopan kaupungissa ja silloin teemme asioita joista me nautimme: pitkiä illallisia, shoppailua, mahd.joku museo. Ja tietenkin paljon aikaa vällyjen välissä. ;) Lapset ovat usein silloin viikonlopun mökillä isovanhempien kanssa ja heillä on taatusti hauskempaa siellä.

Minusta on jopa vähän huolestuttavaa, jos vahemmilla ei olisi halua viettää välillä aikaa kahdestaan. Herää kysymys, missä jamassa parisuhde on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perheemme käy harvoin lomamatkoilla/ hotellissa/ laivalla jne. Kun jonnekin menemme, on yleensä koko perhe mukana. Olemme miehen kanssa olleet vain pari kertaa kaksin yön yli reissussa. Tuntuisi epäreilulta lapsia kohtaan että me menisimme kaksin pitämään hauskaa ja jättäisimme lapset ilman reissua. Toisaalta olisi tosi kiva mennä miehen kanssa aikuisten lomalle, aikuisten kohteeseen esim. viikonlopuksi.

Te, ketkä reissaatte ilman lapsia (vaikka teillä niitä on), niin matkusteletteko paljon myös lasten kanssa? Miten lapset suhtautuvat matkoihinne? Koetteko huonoa omaatuntoa kun lapset eivät pääse mukaan?

Pitäisikö vaan tiukasti sanoa lapsille että nyt on äidin ja iskän vuoro matkustaa kun ollaan jo yli 10 v vietetty lomat kylpylöissä, huvipuistoissa ja muissa lasten kohteissa? Vai olisiko pitänyt opettaa lapset tuohon pienestä pitäen ja nyt on jo myöhäistä muuttaa tapoja?

(Tiedän että otsikin kehdata-sanalla on 2 merkitystä. En nyt tarkoita viitsimistä, vaan uskaltamista ilman häpeää.)

Olen varmaan väärä henkilö vastaamaan, kun olen ollut kerran matkalla kahdestaan miehen kanssa ja lasten kanssa on matkusteltu ulkomaillakin about 40 kertaa.

Mut joo, mä en matkusta lasten kanssa siksi, että en kehtaisi lähteä ilman heitä, vaan siksi, että HALUAN viettää aikaa lasteni kanssa. Olen hankkinut lapsia siksi, että voisin ihmetellä heidän kanssaan maailmaa ja nautin paljon enemmän siitä, että vietämme aikaa koko perheen kesken kuin siitä, että saisin "omaa aikaa" tai "kahdenkeskistä aikaa miehen kanssa".

Itselläni on siis lähinnä sellainen olo, että ihmiset, jotka haluavat tehdä asioita ja viettää vapaa-aikaansa ilman lapsia, ovat hankkineet lapsia väärästä syystä. En tiedä miksi, ehkä ympäristön odotusten takia tai koska kuuluu, mutta joka tapauksessa olen sitä mieltä, että lapset kannattaisi jättää hankkimatta jos ei niiden kanssa halua viettää aikaa.

Jos mä vietän perheen kanssa elämääni 24/7 lukuunottamatta paria pikkureissua/juhlaa/illanviettoa tms mieheni/perheen isän kanssa et todellakaan voi sanoa että en omistaudu perheelle! Mutta yritän tuossa arjessa asettaa myös mieheni ja parisuhteeni sille kuuluvaan asemaan enkä uppoudu äitimaahan.

Minäkin olen ihmetellyt lasteni kanssa maailmaa jo 35v ja nyt jatkan lapsenlapseni kanssa. Ja tosiaan lomailtu yhdessä 4-6 vkoa vuodessa (99% ulkomailla).

Kuten joku toinenkin kommentoi sinulle voi tulla vaikeuksia kun lapset alkaa itsenäistymään - mitä sinulla on sitten jäljellä omasta elämästä? Saatko vielä parisuhteen elvytettyä kun lapset on olleet siinä välissä vuosikausia?

7

Itse yksinhuoltaja. Kun lapset isällään, niin useinkin matkustan ystäväseurassa ulkomailla. Se on minun vapaa-aikaani ystävieni kanssa. Matkustan lasten kanssa sekä koti- että ulkomailla, mutta kohteet ovat hieman erilaisia: lasten kanssa luuhataan museoiden lisäksi monet paikalliset leikkipuistot ja lasten omat "toimitakohteet", aikuisseurassa ne sujuvasti skippaan :) Pidän monipuolisesta setistä ja eri ihmisten kanssa voin sitä toteuttaa. Lapsille tämä ok -mutta hekin saavat osansa: niin isän kanssa olemisesta kuin matkustamisesta. Kaikki voittavat.

Joku toinen saa onnensa muunlaisesta kuviosta ja hyvä niin. Tapoja on onneksi monia. Kunkin täytyy vain valita se oma perheelleen ja intresseilleen sopivin vaihtoehto (ja muunnella sitä tarpeen mukaan).

Mun vanhemmat alko tehdä kaupunkimatkoja kahdestaan ku olin ala-asteen vikoilla luokilla ja sisko jo yläasteella. Muistan olleeni vähän kateellinen joskus, mutta käytiin kuitenkin myös vuosittain etelässä koko perheen kanssa. Nykyään tietysti ymmärrän ratkaisun.

Meillä matkustetaan vuoron perään. Lomamatka lasten kanssa, jonka jälkeen vuorossa lomamatka ilman lapsia. Ja lomamatka ilman lapsia on myös ihan kunnon vähintään viikon lomamatka.

Näin on aina ollut ja lapsille opetettu, että se on normi ja elintärkeää vanhemmille.

Suomi olisi noin 90% vähemmän ahdistava maa, jos täälläkin vihdoin ja viimeinen haudattaisiin aikansa elänyt häpeäkulttuuri.

Matkailija kirjoitti:

Meillä matkustetaan vuoron perään. Lomamatka lasten kanssa, jonka jälkeen vuorossa lomamatka ilman lapsia. Ja lomamatka ilman lapsia on myös ihan kunnon vähintään viikon lomamatka.

Näin on aina ollut ja lapsille opetettu, että se on normi ja elintärkeää vanhemmille.

Ja se on myös lapsille tärkeää. Se antaa heille esimerkkiä myöhempää elämää varten, että parisuhdetta tulee hoitaa.

Reissaamme milloin milläkin kokoonpanolla. Nyt hiihtolomalla mies ja lapset oli reissussa, mulle ei tänä vuonna järjestynyt loma hiihtolomaviikolle. Kesälomareissuun lähdetään koko perhe. Syksyllä lähdetään miehen kanssa kahdestaan reissuun, kun lapset ei voi olla niin pitkään pois lukiosta. Toki lomat on erilaisia riippuen siitä ollaanko reissussa perheenä vai aikuisten kesken. Kivoja molemmat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä enemmänkin nautin siitä, että koko perhe on yhdessä ,ja että voimme kokea asioita yhdessä. Niitä on sitten  myös myöhemmin oikein mukavaa muistella! En varmaan osaisi nauttia olemisesta jossain kaukana omista lapsistani. Se ei vaan ole mun juttu. Pianhan ne lentää kuitenkin kotoa, ja sitten on yllinkyllin aikaa viettää kaksinkeskistä aikaa miehen kanssa ;)

Jos enää on mitään sanottavaa puolin ja toisin.

Meillä on tapana kommunikoida ihan arjessa miehen kanssa. Vaikka arki välillä hektistä onkin, niin juomme yleensä yhdessä ainakin aamukahvit, ihan kahdestaan ;). Ja illalla vaihdamme kuulumisia/ajatuksia taasen keittiön pöydän ääressä. Teemme vapaahetkinä asioita yhdessä, ihan niitä arkisia, ja se on kivaa! Joten jos jutut loppuvat, ne loppuvat sitten. Mutta ei ne lasten takia lopu :).

Eikös täällä ole ollut valtavan pitkiä ketjuja siitä, miten on sellaisia kamalia vaimoja, jotka eivät anna miestensä lähteä miesporukalla reissuun, esim. Thaimaahan jne. ja kuinka monien miehet joka vuosi tekevät matkoja kaveriporukalla, tottakai!

Nyt ei edes aviopari saa lähteä yhteiselle matkalle ilman lapsia :D