Lue keskustelun säännöt.
Te, jotka olitte työelämässä jo 70-80-luvulla muistatteko näitä tai olivatko tuttuja yleensä?
29.04.2016 |
Varsinkin jos olitte vähän isommissa firmoissa:
- Hakulaitteet, ne punaiset valot, joissa jokaiselle oli oma koodi ja jotka piipittivät, kun piti saada joku puhelimeen
- Telex (ei telefax, vaan telex, nuoremmat joskus sotkevat nämä)
- Frankkeerauskoneet, jotka laskivat "rahamäärän"
Mitä muuta muistatte, mitä ei enää ole?
Kommentit (133)
Vierailija kirjoitti:
Voi että... vaikka mitä kuolleita ammatteja täälläkin on heitelty. Nykytekniikka ja muut työelämän/markkinoiden muutokset ovat kyllä syöneet paljon työpaikkoja. Hädin tuskin olen edes kuullut kaikista näistä mainituista.
Ihan oikein ärsyttää, kun minulla ja ikäisilläni (parinkympin molemmin puolin) on niin vaikeaa päästä edes yksinkertaisiin siivoushommiin. Ja te suurempi ikäluokka olette päässet melkein mihin vain olette sattuneet hakemaankaan... Te samainen ikäluokka olette se, joka meidän nuorten työt olette hävittäneet, noin niinkuin yleisellä tasolla; rakennemuutoksiin ja talouteen vaikuttavilla päätöksillä ja politiikalla. Ja sitten samaan aikaan sätitään nuoria, kuinka laiskoja, saamattomia ja syrjäytyneitä ovat. Ihmekös tuo, kun edes järjellisen, palkallisen osa-aikatyön saamiseen vaaditaan korkeakoulututkintoa ja parin kuukauden kesäduuniin kaikenmaailman kalliit hygieniapassit ja laitoshuollon koulutukset! Ja palkattomaan harjoitteluunkin kauhea työnhakuprosessi ja vonkaaminen, melkein vaikeampi päästä kuin palkkatyöhön.
Eikä tarvinnut edes hakea. Lähetin paikkaan sain työkkäristä lapun käteen, että tällainen on ilmoitettu. Menin kysymään ja päällikkö haastatteli max. 10 minuuttia, minkä jälkeen kysyi, että jos sulla ei ole mitään tälle päivälle, niin voisitko jäädä saman tien töihin. Tämä vuonna 1983.
Mutta kyllä sen työnhaun vaikeuden ja nuorten vaikeudet saada työtä olen itsekin läheltä nähnyt. Jäin laman aikaan työttömäksi ja ei se työ kaikille meille niin itsestäänselvyys ole ollut. Samoin omat nuoret saavat hakata hakemuksia näppäistön puhki, tuloksetta. Kun ei ole oikein suhteita meillä vanhemmillakaan oikeisiin ihmisiin, tai jos onkin, niin kesätyöläisiä ei oteta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai niin, ap unohti. Oli jo vakityö. Kerran viikossa jäin ottamaan työpäivän jälkeen varmuuskopiot nauhalle. Se oli sellainen videokasetin kokoinen ja näköinen nauha. Laskuja katseltiin mikrofilmeiltä, mitä tehdään kyllä vieläkin jossain mutta paljon vähemmän. Kun otin varmuuskopiot, kukaan ei saanut tehdä koneella töitä ja varttia vaille neljä huutelin keskusradiosta, että koneet kiinni.
Olen 53-vuotias ja kyllä 80-luvulla sai töitä heti, kun meni johonkin firmaan kysymään. Muistan eräänkin tapauksen, kun menin parikymppisenä erääseen kosmetiikka-alan yritykseen kysymään töitä tuotannon puolelta, niin pomo sanoi, että olet niin fiksun näköinen, että haluatko mennä konttorin puolelle töihin. Eipä taitaisi nykypäivänä onnistua.
Hoitoalalta kokemuksia:
Valkoiset sukkahousut ja tiukka työpuku (mekko). Töihin tultiin reilusti ennen klo 7 aamuvuoroon, vaikka aamuvuoro alkoi klo 7. Raportti piti kuunnella omalla ajalla ja klo 7 oltiin kylpyhuoneessa muoviessu edessä jo pesemässä. Aamuun tuli 2-3 ihmistä, ei nostureita, vaan kaikki nosteltiin käsin ylös. Raportit kirjoitettiin käsin ja pidettiin raporttikahvit, missä käytiin ääneen lävitse vuorokauden raportti. Hoitosuunnitelmat olivat yksinkertaisia ja järkeviä.
Samassa työpaikassa nykyään kaikki tietokoneilla ja raporttien kirjaamisiin ja hiljaiseen raporttiin, eli itse koneelta lukemiseen menee älyttömästi aikaa. Erilaisia kirjallisia suunnitelmia on lisätty valtavasti ja niihin menee äärettömän paljon enemmän aikaa. Aamulla tullaan töihin klo 7 ja keitellään kahvit ja istutaan kahvilla rupattelemassa puolisen tuntia, ennen kuin valutaan töihin. Henkilökunta menee ensin tupakalle ja istuu siellä ja sieltä sitten pikkuhiljaa tulee katsomaan, mitä tehtäisiin. Ennen oli se 2-3 aamuvuorossa ja hoidettavia näillä 12. Nyt hoidettavia 5 ja aamuvuoroon tulee 4 henkilöä. Sitten ihmetellään, kun kunnilla loppuu sosiaali-ja terveyspuolen rahat kesken. Kahvitauot ovat pitkiä ja lueskellaan kännyköillä iltasanomat ja facebookit ja instagramit selaillaan lävitse.
Paljon on hyvää tullut, mutta myös paljon huonoa. Työtahti on löystynyt todella paljon 80-luvulta. Ja tietokoneella menee työaikaa hurjasti hukkaan mielestäni.
No toki helpommalla nykyään pääsee. Joskus vain miettii, että kuinka ne pöpöt leviää, kun enää ei ole niitä työpukujakaan, vaan osa henkilökunnasta laahustaa omissa farkuissaan ja puseroissaan, eikä vaihda niitä työpäivän jälkeen, vaan menee samoilla vaatteilla kotiin jatkamaan päivää. Mutta se on kuulemma sitä kodinomaisuutta, mitä haetaan, ettei paikat vaikuttaisi laitospaikoilta enää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työssä olen myös monistanut ns. vahastekniikalla, mikä oli erittäin sotkuista työtä. Lisäksi oli aivan huuruissa, jos monistamossa joutui viettämään koko päivän. Puhdistukseenhan käytettiin aitoa pirtua.
Olikohan nämä niitä spriikopioita? Sinivioletti teksti, ja haju tosiaan sellainen, että imppailemalla olisi tullut känniin.
Muistan ala-asteelta 70-luvulta sellaiset kopiot, joissa teksti oli sinertävää ja haju ihan mahtava!
Pontikka muuten haisee jokseenkin samalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otetaanpa kesätyömuistoja muualtakin kuin konttorista. Ei ollut silloin metsätöissä motoja, oli vaan pihkainen metsuri. Moottorisaha sentään oli, ei enää kirves ja pokasaha. Pika 75 taisi olla ensimmäinen varsinainen monitoimikone jo siihen aikaan.
Kesähessut ja harjoittelijat olivat istuttamassa ja kylvämässä ( kuten tänäänkin), mutta pystymittaus tehtiin kaulainten avulla, koepuista mitattiin myös pituus ja yläläpimitta.
Tietotekniikan kehitystä ajatellen tulee mieleen, että onko ihmiskunnan kehitys taantunut vastaavasti? 1970-luvun tietokoneet ja manuaalinen laskenta riitti tuomaan Apollo 13:n takaisin maahan, mutta miten kävisi nyt jos pitäisi saada ihmiset avaruusaluksesta maahan ilman tietokoneita?
Vierailija kirjoitti:
Olen 53-vuotias ja kyllä 80-luvulla sai töitä heti, kun meni johonkin firmaan kysymään. Muistan eräänkin tapauksen, kun menin parikymppisenä erääseen kosmetiikka-alan yritykseen kysymään töitä tuotannon puolelta, niin pomo sanoi, että olet niin fiksun näköinen, että haluatko mennä konttorin puolelle töihin. Eipä taitaisi nykypäivänä onnistua.
Äläpäs nyt, se on just tuollaista monessa nopeasti kasvavassa taloudessa, kuten esim Kiinassa.
Meidän ongelma(t) on kahdenlaisia. Suomessa kustannustaso ja sitä myötä palkat ja työn sivukulut nousivat liikaa suhteessa muihin maihin. Jolloin menetimme ensin ennen vuosituhannen vaihdetta jo kilpailukykyisen työn hinnoittelun kulutushyödykkeiden osalta ja siitä sitten muutaman vuoden perästä myös osittain investointihyödykkeiden valmistuksen osalta.
Emme huomanneet tätä heti kun Nokia ja teknologiasektorilla meni niin lujaa. Mutta sitten 2008 lähtien on vaikutus näkynyt selvästi. Tuotantoa siirrettiin jo vuosituhannen vaihetta suorittavan työn osalta nopeasti halvempiin maihin, kun se oli kohtuullisen helppoa ja uudessa tilanteessa osittain pakkokin kilpailullisista syistä. Tuotekehitys ja pääkonttorit jäivät vielä Suomeen, mutta niitäkin alettiin menettää fuusioiden ym . muodossa kun usein suomalainen firma oli se pienempi osapuoli.
Nyt meidän suurempi tai suurin ongelma on se kun laskusuhdanne on kestänyt niin kauan, että usko pikaiseen nousuun on hiipunut. Investoinnit on olleet +5v melkolailla jäissä ja suomalaisten tuotteiden kauppa ei käy ulos, jolloin vientituloja ei tule, eikä uskalleta itsekään tehdä kauaskantoisia investointeja tai ne on ainakin erittäin harvinaisia. Pirullinen kierre, osittain deflatoorinen, ruokkii itseään ja sitä on vaikea katkaista.
Hyvin harva tuossa tilanteessa voi työllistää, hyvä jos pitä ja jaksaa yli niin että pystyy pitämään kiinni osaavista ihmisistä, että sitten joskus kun talous (ilmeisesti kaikesta huolimatta kuitenkin) elpyy on edellytyksiä jatkaa ja pärjää kilpailussa. Meillä ei oikein ole muita järkeviä keinoja kuin laskea laskennallisen työn hintaa, niin että emme olisi vastaavaa tuotantorakennetta omaavien kilpailijoitamme kalliimpia ja olisimme houkutteleva investointikohde myös ulkomaiselle pääomalle. Suomi on liian pieni ja pääomaköyhä maa, jotta saisimme taloudellisessa mittakaavassa merkittäviä riskipääomia omasta takaa.
Toivoa on, mutta se voi toteutua vain jos ymmärrämme pitää huolta realiteeteista ja kustannusrakenteemme ei ole liian kallis. Se on selvää, että kissanpäivät on oho ainakin vähäksi aikaa. Mutta parempi laiha tulevaisuus kuin, että ei tulevaisuutta ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toivoa on, mutta se voi toteutua vain jos ymmärrämme pitää huolta realiteeteista ja kustannusrakenteemme ei ole liian kallis.
Tai, jos markkinoijamme osaavat luoda tuotteidemme ympärille sellaista hypeä, että niitä ostetaan, oli hinta mikä hyvänsä... Mutta joo, tämä ei liity enää ketjun aiheeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työssä olen myös monistanut ns. vahastekniikalla, mikä oli erittäin sotkuista työtä. Lisäksi oli aivan huuruissa, jos monistamossa joutui viettämään koko päivän. Puhdistukseenhan käytettiin aitoa pirtua.
Olikohan nämä niitä spriikopioita? Sinivioletti teksti, ja haju tosiaan sellainen, että imppailemalla olisi tullut känniin.
Muistan ala-asteelta 70-luvulta sellaiset kopiot, joissa teksti oli sinertävää ja haju ihan mahtava!
Pontikka muuten haisee jokseenkin samalta.
No sprii (A4) jota siinä vahakopionnissa käytettiin on etanolia ihan kuten pontikassakin. Ei sitä denaturoitua teollisuusspriitä kuitenkaan juoda useimmat voi, pontikan pienet epäpuhtaudet, sikunan maku, ei useimpia haittaa muuten kuin ehkä aluksi hieman sylettää :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Otetaanpa kesätyömuistoja muualtakin kuin konttorista. Ei ollut silloin metsätöissä motoja, oli vaan pihkainen metsuri. Moottorisaha sentään oli, ei enää kirves ja pokasaha. Pika 75 taisi olla ensimmäinen varsinainen monitoimikone jo siihen aikaan.
Kesähessut ja harjoittelijat olivat istuttamassa ja kylvämässä ( kuten tänäänkin), mutta pystymittaus tehtiin kaulainten avulla, koepuista mitattiin myös pituus ja yläläpimitta.
Tietotekniikan kehitystä ajatellen tulee mieleen, että onko ihmiskunnan kehitys taantunut vastaavasti? 1970-luvun tietokoneet ja manuaalinen laskenta riitti tuomaan Apollo 13:n takaisin maahan, mutta miten kävisi nyt jos pitäisi saada ihmiset avaruusaluksesta maahan ilman tietokoneita?
Vieläkös sitä metsää istutetaan niillä pottiputkilla vai mitä ne oli? Taimi oli kääräisty sellaiseen rullajuttuun, iskettiin putki maahan ja taimi sujautettiin putken avulla maahan, jalalla vähän taputeltiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivoa on, mutta se voi toteutua vain jos ymmärrämme pitää huolta realiteeteista ja kustannusrakenteemme ei ole liian kallis.
Tai, jos markkinoijamme osaavat luoda tuotteidemme ympärille sellaista hypeä, että niitä ostetaan, oli hinta mikä hyvänsä... Mutta joo, tämä ei liity enää ketjun aiheeseen.
Joo, ohi menee mutta pakko sanoa, että toivoa herättää nämä nyhtökaurat ja muut uudet innovaatiot. Toivottavasti sellaisia tulee lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli putkiposti, vastaavia näkee vielä apteekeissa joskus.
Putkipostit ovat kivoja. Käyn mieluiten apteekeissa, joissa niitä on :).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivoa on, mutta se voi toteutua vain jos ymmärrämme pitää huolta realiteeteista ja kustannusrakenteemme ei ole liian kallis.
Tai, jos markkinoijamme osaavat luoda tuotteidemme ympärille sellaista hypeä, että niitä ostetaan, oli hinta mikä hyvänsä... Mutta joo, tämä ei liity enää ketjun aiheeseen.
Joo ei liity, totta. Kommenttina kuitenkin, että niillä hypehommilla mitään kestävää talouskasvua saada ja siihen luottaminen että hiipuva hypen tilalle keksitään aina uusi on yhtä kestävä tulevaisuudensuunnitelmia kuin maksaa vanhoja lainoja aina uudella. Se toimii toki hetken, mutta sitten tulee viimein köyden pää vetävän käteen ja seuraa entistä isompi itku kunnon maksun aika.
Juu-ei, ei lähdetä sille tielle ollenkaan, tai jos lähdetään niin minä kyllä nostan kytkintä tästä maasta ja vien omaisuuteni ja tuloni muualle hyvissä ajoin ennen kuin homma leviää käsiin. En suostu tuohon hölmöläisten peitonjatkamisleikiin alkuunkaan. Olen ollut ulkona töissä vuosia ja tiedän vieläkin pärjääväni ja saavani sieltä töitä. En lähde enää mielelläni seikkailuihin, mutta pakotettuna sekin on parempi vaihtoehto kun joutua enää toisten hölmöilyjen maksumieheksi, kun en sitä ansaitse. Olen työurani aikana maksanut reilusti ja vähän ylikin osuuttani tähän yhteiskuntaan kuulumisesta, enkä lapsettomana ja koko ikäni käytännössä hyvin tervenä olleena ole hyötynyt juuri muista kuin yhteiskunnan yleisistä eduista (infrastruktuuri ja turvallisuus). Olen varmasti ollut ylin neljännesvuosisadan tämän yhteiskunnan nettomaksaja, vaikka yli 30v työuraan mahtuu ulkomaillakin työskentelyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varsinkin jos olitte vähän isommissa firmoissa:
- Hakulaitteet, ne punaiset valot, joissa jokaiselle oli oma koodi ja jotka piipittivät, kun piti saada joku puhelimeen
- Telex (ei telefax, vaan telex, nuoremmat joskus sotkevat nämä)
- Frankkeerauskoneet, jotka laskivat "rahamäärän"Mitä muuta muistatte, mitä ei enää ole?
Ei kait isommissa firmoissakaan ollut telexiä, koska sitä hoiti valtion omistama Lennätin Oy. Ja mitä tulee frankkeerauskoneeseen, niin se ei suinkaan laskenut mitään rahamäärää, vaan se oli postimaksukone ja monessa paikassa on edelleen käytössä.
Ei sulla meni nyt asiat sekaisin. Telex on laite, joka oli lähes joka työpaikassa, esim. matkatoimistoissa varaukset yms. hoidettiin sillä. Lennätin oli vähän eri asia eli ne sähkeet ja eikös niitä ole vielä postissa korusähkeen muodossa.
Tälläistä telexiä olen itse käyttänyt:
http://www.panoramio.com/m/photo/2464696
Viesti kirjoitettiin näppäimistöllä ensin reikänauhaksi. Sitten avattiin linja vastaanottajalle, ja se reikänauha ajettiin laitten läpi, jolloin viesti tulostui tekstinä vastaanottajan koneelle.
Noiden nauhojen tekeminen oli aika veemäistä, koska siinä piti olla todella huolellinen, koska korjaaminen oli aika surkeaa. Viesti piti aina aloittaa kirjaimilla ZCZC ja lopettaa kirjaimilla NNNN.
Vierailija kirjoitti:
Leimattava kellokortti, sellainen pahviläpyskä.
uskokaa tai älkää mutta meillä on edelleen nämä pahviset leimattavat kortit käytössä. Olen etelä-Saksassa töissä kaupungin virastossa. aika moni muukin tässä ketjussa historiallisena kuriositeettina mainittu juttu on meillä vielä ihan arkipäivää :-)
Eka tilinauhani oli 80-luvulla todellakin nauha, sellainen leveä suikale jossa oli reikänauhat reunoissa ja ne piti repiä pois että sai tilinauhan auki.
Tulin Ylelle 90-luvun alussa, sitä ennen muissa medioissa. Hakulaitteet olivat käytössä 90-luvun puoliväliin saakka, teleksir varalaitteina 90-luvun alussa eksoottisiin maihin, mutta en muista ikinä itse semmoista käyttäneeni. Frankeeraus-konetta en toimittajana ole koskaan joutunut käyttämään.
Toimittajan hommat 80-luvun puolivälissä aloittanut
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähettinä olen ollut nuorena ja kuljettanut kassasta rahaa pankkiin, polkupyörällä. Usein oli mukana kymppitonneja, markkoja tosin, mutta eipä enää uskaltaisi.
Minä kuljetin myös rahaa, reilusti yli kymppitonnin määriä. Ei edes ollut mitään koulutusta, kuka tahansa olisi voinut vaikka ryöstää..
minä olin ekassa työpaikassa armeijan jälkeen autokuskina ja vein joka perjantai käteiset rahat ja pankki/luottokortti maksulaput (höylällä höylätyt ennen maksupäätteitä) pankkiin,rahaa saattoi olla kymmeniätuhansia markkoja pankin pussissa,sitten tuli maksupääte ja korttimaksulaput jäi pois ja jossain kohtaa muuttui myös että rahapussit laitettiin pankin seinässä lokeroon.
miten raha-asiat pysyi hanskassa ennenvanhaan? Kun maanantaina kortilla maksettu ostos meni pankkiin vasta perjantaina ja milloin ne siellä käsiteltiin?
Juu on meitä vielä henkissä ja työelämän riveissä vielä ainakin jokunen vuosi.
ps. Old hackers never die, we just don't give up!