Te, jotka olitte työelämässä jo 70-80-luvulla muistatteko näitä tai olivatko tuttuja yleensä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työskentelin yhdessä valtion virastossa talousosastolla, jossa mm. maksettiin laskuja. Uutuutena 80-luvulla tulivat tietokoneet. Ne eivät olleet henkilökohtaisia, vaan niitä oli 15 hengen porukkaa varten kaksi kappaletta omassa huoneessaan. Kun laskuaineisto oli käsin valmisteltu ja pomo allekirjoittanut kaiken, mentiin paperipinkan kanssa tietokoneen ääreen tallentamaan tiedot. Kun tuli valmista, avattiin puhelinsoitolla modeemiyhteys Tampereelle Valtion Tietokonekeskukseen Tampereelle, ja lähetettiin tiedot sinne käsiteltäväksi. Sieltä tuli päivittäin pääkirjanpitäjälle sitten rivikirjoittimella printattuja tuloslistoja kaikesta tallennetusta.

Rivi- ja matriisikirjoittimen rouskuttava ääni tuli sitten vähän myöhemmin tutuksi. Oi kun vielä joskus kuulisi! Ja ne tulostivat ketjulomakkeelle, jonka kääntöpuoli oli muuten mitä mainiointa piirustuspaperia: saattoi piirtää todella pitkiä kuvia ja jatkokertomuksia.

Huhuh, on ne asiat kehittynyt lyhyessä paljon. Aattele kuinka tehotonta ja jopa aivan turhaa iso osa työstä on 80-luvulla ollut. T. 1985syntynyt

Saattoi olla, mutta sillä oli työllistävä vaikutus. :)

Siis eihän se työ TURHAA ollut, vaan kyse oli sen ajan työmenetelmistä. Minäkin muistan nuo kirjoittimet ja raksutukset, ne kuului silloin asiaan. Ei se työ olisi edistynyt ilman niitä.

Muistan ajan 70-luvulta, kun oli kaikenlaisia kortistoja ja kirjanpitokansioita ja merkinnät tehtiin käsin, ei kirjoituskoneitakaan voinut kaikkeen käyttää. Työ vaati enemmän aikaa, mutta se oli työtä, mikä oli tehtävä. Ei missään nimessä turhaa, koska sehän oli tarvittavaa tekemistä, että saatiin aikaan haluttu tulos.

Nyt kaikki tehdään sukkelasti digitaalisesti, yhtä lailla tarpeellista työtä, mutta se voidaan tehdä nopeammin ja vähemmällä määrällä ihmisiä.

Siinä vaiheessa voi sanoa, että tehtiin turhaa työtä, kun ATK:n myötä ei heti uskallettu siirtyä pelkkään koneitten käyttöön ja digitaaliseen tallentamiseen, vaan tehtiin sekä entisellä että uudella tavalla ja siis syyllistyttiin päällekkäisyyteen. Sekin on inhimillistä, oli hiukan pelottavaa luottaa siihen, että tieto todellakin on ja pysyy siellä koneella. Ja joskus kävikin niin, että se oli sieltä mystisesti kadonnut tai jäänyt tallentamatta tai jotain virhettä tehty muuten. Paperinen tallenne pelasti tiedon.

Eihän lehtien haravoiminen pihastakaan ole turhaa työtä, vaikka sen tekisi kuinka hitaasti ja monin menetelmin. Jos tulos on se, että piha on puhdas lehdistä, niin työ ei ole ollut turhaa.

Näin nykynuoren näkökulmasta ainakin tuo kaiken tekeminen paperilla oli jo tuossa vaiheessa ihan turhaa kun se kuitenkin tehtiin sitten uudestaan koneella. Eikö sitä olisi suoraan vaan voinut tehdä siihen koneeseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otetaanpa kesätyömuistoja muualtakin kuin konttorista. Ei ollut silloin metsätöissä motoja, oli vaan pihkainen metsuri. Moottorisaha sentään oli, ei enää kirves ja pokasaha. Pika 75 taisi olla ensimmäinen varsinainen monitoimikone jo siihen aikaan.

Kesähessut ja harjoittelijat olivat istuttamassa ja kylvämässä ( kuten tänäänkin), mutta pystymittaus tehtiin kaulainten avulla, koepuista mitattiin myös pituus ja yläläpimitta.

Tietotekniikan kehitystä ajatellen tulee mieleen, että onko ihmiskunnan kehitys taantunut vastaavasti? 1970-luvun tietokoneet ja manuaalinen laskenta riitti tuomaan Apollo 13:n takaisin maahan, mutta miten kävisi nyt jos pitäisi saada ihmiset avaruusaluksesta maahan ilman tietokoneita?

Vieläkös sitä metsää istutetaan niillä pottiputkilla vai mitä ne oli? Taimi oli kääräisty sellaiseen rullajuttuun, iskettiin putki maahan ja taimi sujautettiin putken avulla maahan, jalalla vähän taputeltiin.

Kyllä kai, ainakin vakkoja, putkia ja taimilaatikoita on näkynyt tähän aikaan vuodesta.

Tänäkin vuonna varmaan pottiputkien kalketta kuuluu, mutta pystymittakaulaimia nykyiset metsäammattilaiset eivät ole tainneet nähdä kuin museossa. Oi nuoruus ...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työskentelin yhdessä valtion virastossa talousosastolla, jossa mm. maksettiin laskuja. Uutuutena 80-luvulla tulivat tietokoneet. Ne eivät olleet henkilökohtaisia, vaan niitä oli 15 hengen porukkaa varten kaksi kappaletta omassa huoneessaan. Kun laskuaineisto oli käsin valmisteltu ja pomo allekirjoittanut kaiken, mentiin paperipinkan kanssa tietokoneen ääreen tallentamaan tiedot. Kun tuli valmista, avattiin puhelinsoitolla modeemiyhteys Tampereelle Valtion Tietokonekeskukseen Tampereelle, ja lähetettiin tiedot sinne käsiteltäväksi. Sieltä tuli päivittäin pääkirjanpitäjälle sitten rivikirjoittimella printattuja tuloslistoja kaikesta tallennetusta.

Rivi- ja matriisikirjoittimen rouskuttava ääni tuli sitten vähän myöhemmin tutuksi. Oi kun vielä joskus kuulisi! Ja ne tulostivat ketjulomakkeelle, jonka kääntöpuoli oli muuten mitä mainiointa piirustuspaperia: saattoi piirtää todella pitkiä kuvia ja jatkokertomuksia.

Huhuh, on ne asiat kehittynyt lyhyessä paljon. Aattele kuinka tehotonta ja jopa aivan turhaa iso osa työstä on 80-luvulla ollut. T. 1985syntynyt

Saattoi olla, mutta sillä oli työllistävä vaikutus. :)

Siis eihän se työ TURHAA ollut, vaan kyse oli sen ajan työmenetelmistä. Minäkin muistan nuo kirjoittimet ja raksutukset, ne kuului silloin asiaan. Ei se työ olisi edistynyt ilman niitä.

Muistan ajan 70-luvulta, kun oli kaikenlaisia kortistoja ja kirjanpitokansioita ja merkinnät tehtiin käsin, ei kirjoituskoneitakaan voinut kaikkeen käyttää. Työ vaati enemmän aikaa, mutta se oli työtä, mikä oli tehtävä. Ei missään nimessä turhaa, koska sehän oli tarvittavaa tekemistä, että saatiin aikaan haluttu tulos.

Nyt kaikki tehdään sukkelasti digitaalisesti, yhtä lailla tarpeellista työtä, mutta se voidaan tehdä nopeammin ja vähemmällä määrällä ihmisiä.

Siinä vaiheessa voi sanoa, että tehtiin turhaa työtä, kun ATK:n myötä ei heti uskallettu siirtyä pelkkään koneitten käyttöön ja digitaaliseen tallentamiseen, vaan tehtiin sekä entisellä että uudella tavalla ja siis syyllistyttiin päällekkäisyyteen. Sekin on inhimillistä, oli hiukan pelottavaa luottaa siihen, että tieto todellakin on ja pysyy siellä koneella. Ja joskus kävikin niin, että se oli sieltä mystisesti kadonnut tai jäänyt tallentamatta tai jotain virhettä tehty muuten. Paperinen tallenne pelasti tiedon.

Eihän lehtien haravoiminen pihastakaan ole turhaa työtä, vaikka sen tekisi kuinka hitaasti ja monin menetelmin. Jos tulos on se, että piha on puhdas lehdistä, niin työ ei ole ollut turhaa.

Näin nykynuoren näkökulmasta ainakin tuo kaiken tekeminen paperilla oli jo tuossa vaiheessa ihan turhaa kun se kuitenkin tehtiin sitten uudestaan koneella. Eikö sitä olisi suoraan vaan voinut tehdä siihen koneeseen?

Tiedän tapauksen, jossa lähes valmis kokonainen väitöskirja oli kadonnut koneelta. Ei ollut varmuuskopiota, mutta oli paperituloste jollakin toisella henkilöllä luettavana, ja se oli pelastanut tilanteen.

Paperia on monesti helpompi lukea ja selata samanaikaisesti eri sivuja kuin tuijottaa tietokoneen näyttöä, ja papereita voi kierrättää kädestä toiseen eikä tarvitse olla kaikilla näyttö edessä auki. 

Eikö nykynuotille tule koskaan tilannetta, jossa jotain tärkeää on kadonnut bittiavaruuteen ikuisiksi ajoiksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varsinkin jos olitte vähän isommissa firmoissa:

- Hakulaitteet, ne punaiset valot, joissa jokaiselle oli oma koodi ja jotka piipittivät, kun piti saada joku puhelimeen

- Telex (ei telefax, vaan telex, nuoremmat joskus sotkevat nämä)

- Frankkeerauskoneet, jotka laskivat "rahamäärän"

Mitä muuta muistatte, mitä ei enää ole?

Ei kait isommissa firmoissakaan ollut telexiä, koska sitä hoiti valtion omistama Lennätin Oy. Ja mitä tulee frankkeerauskoneeseen, niin se ei suinkaan laskenut mitään rahamäärää, vaan se oli postimaksukone ja monessa paikassa on edelleen käytössä.

Kyllä minä käytin telexiä ihan tavallisessa työpaikassa, Oy, isohko firma, joka kaatui 90-luvun lamassa. Eli reaaliaikainen printteri, kun kirjoitit niin toisessa päässä tulostui samaan aikaan ja sellaisia oli nimenomaan isoissa firmoissa, toiseen firmaan lähetin viestejä sillä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työskentelin yhdessä valtion virastossa talousosastolla, jossa mm. maksettiin laskuja. Uutuutena 80-luvulla tulivat tietokoneet. Ne eivät olleet henkilökohtaisia, vaan niitä oli 15 hengen porukkaa varten kaksi kappaletta omassa huoneessaan. Kun laskuaineisto oli käsin valmisteltu ja pomo allekirjoittanut kaiken, mentiin paperipinkan kanssa tietokoneen ääreen tallentamaan tiedot. Kun tuli valmista, avattiin puhelinsoitolla modeemiyhteys Tampereelle Valtion Tietokonekeskukseen Tampereelle, ja lähetettiin tiedot sinne käsiteltäväksi. Sieltä tuli päivittäin pääkirjanpitäjälle sitten rivikirjoittimella printattuja tuloslistoja kaikesta tallennetusta.

Rivi- ja matriisikirjoittimen rouskuttava ääni tuli sitten vähän myöhemmin tutuksi. Oi kun vielä joskus kuulisi! Ja ne tulostivat ketjulomakkeelle, jonka kääntöpuoli oli muuten mitä mainiointa piirustuspaperia: saattoi piirtää todella pitkiä kuvia ja jatkokertomuksia.

Huhuh, on ne asiat kehittynyt lyhyessä paljon. Aattele kuinka tehotonta ja jopa aivan turhaa iso osa työstä on 80-luvulla ollut. T. 1985syntynyt

Saattoi olla, mutta sillä oli työllistävä vaikutus. :)

Siis eihän se työ TURHAA ollut, vaan kyse oli sen ajan työmenetelmistä. Minäkin muistan nuo kirjoittimet ja raksutukset, ne kuului silloin asiaan. Ei se työ olisi edistynyt ilman niitä.

Muistan ajan 70-luvulta, kun oli kaikenlaisia kortistoja ja kirjanpitokansioita ja merkinnät tehtiin käsin, ei kirjoituskoneitakaan voinut kaikkeen käyttää. Työ vaati enemmän aikaa, mutta se oli työtä, mikä oli tehtävä. Ei missään nimessä turhaa, koska sehän oli tarvittavaa tekemistä, että saatiin aikaan haluttu tulos.

Nyt kaikki tehdään sukkelasti digitaalisesti, yhtä lailla tarpeellista työtä, mutta se voidaan tehdä nopeammin ja vähemmällä määrällä ihmisiä.

Siinä vaiheessa voi sanoa, että tehtiin turhaa työtä, kun ATK:n myötä ei heti uskallettu siirtyä pelkkään koneitten käyttöön ja digitaaliseen tallentamiseen, vaan tehtiin sekä entisellä että uudella tavalla ja siis syyllistyttiin päällekkäisyyteen. Sekin on inhimillistä, oli hiukan pelottavaa luottaa siihen, että tieto todellakin on ja pysyy siellä koneella. Ja joskus kävikin niin, että se oli sieltä mystisesti kadonnut tai jäänyt tallentamatta tai jotain virhettä tehty muuten. Paperinen tallenne pelasti tiedon.

Eihän lehtien haravoiminen pihastakaan ole turhaa työtä, vaikka sen tekisi kuinka hitaasti ja monin menetelmin. Jos tulos on se, että piha on puhdas lehdistä, niin työ ei ole ollut turhaa.

Näin nykynuoren näkökulmasta ainakin tuo kaiken tekeminen paperilla oli jo tuossa vaiheessa ihan turhaa kun se kuitenkin tehtiin sitten uudestaan koneella. Eikö sitä olisi suoraan vaan voinut tehdä siihen koneeseen?

Tallennusosastot oli erikseen ja 80-luvun alkupuolella alkoi tulla tomistoihin ensin yhteiskäyttökoneita ja 90-luvulla sitten henkilökohtaiset alkoivat olla jo laajassa käytössä. Se vaan oli "vaikeaa" niin piti olla tallentajat erikseen, jotka sitten tosin olivat nuoria keltanokkia, esim. minä olin. 

Meillä suuressa firmassa oli erityinen pankkilähetti, joka hoiti vain pankkiasioita.

Nostin kassaan markkoja ja useita eri valuutoita matkustavia työntekijöitä varten. Pitkiä matkoja kaukomaihin tekeville tehtiin erillinen valuuttatilaus.

Myöhemmin tuli aika, että pankkiasioita hoiti erityiskuljetus ja aina tietty henkilö heiltä.

Työpaikalla ei ollut yhtään lihavaa. Kukaan ei napostellut.

Ei muista mittään.

Palkan käteismaksu paperisessa tilipussissa. Pussi oli vähän kuin voipaperia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pallokirjoituskone oli tekniikan huippua.

 

Muistan 80-luvun alusta kun silloin tuli "sähkökirjoituskoneet". Sitä ennen oli tavalliset vanhanaikaiset kirjoituskoneet, joita sai kunnolla paukuttaa. Sähkökonetta piti "hipaista". Muistan kun mentiin ostamaan meille tuollainen, koska otin valinnaisaineeksi 8 ja 9 luokille konekirjoituksen. Testasin konetta kaupassa ja koska kotona olin paukutellut äidin vanhalla, hakkasin samalla tyylillä testikonettakin. Myyjä kauhistui ja huudahti "ei noin! sitä ei tarvitse noin paukuttaa, vaan hipaiset kevyesti" :D

Siitä konekirjoitusopista oli se hyöty että kirjoitan sikanopeaan kymmensormijärjestelmällä ja töissä saan tekstit muita nopeammin tehtyä, oli kyse ihan mistä vaan. Ärsyttää katsoa vierestä hidasta kirjoittamista. Joskus se tosin johtuu päänupin hitaudesta, ei naputtelutaidoista ;)

Menin Valmetille töihin 1970 ja siellä oli jo sähkökirjoituskoneet. Kolmen vuoden päästä siirryin puolustushallintoon ja vanhalla Imperiumilla ja käsinpyöritettävällä Facitilla jatkoin hommia jonkin aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on työpaikalla edelleenkin (moderni) frankkeerauskone. Teleksille oli aikanaan oma huone kuten palvelimille nyt. Hakulaitteita ei ollut koskaan kaikilla, ainoastaan pomoilla ja sitten esim. sairaanhoitajilla, jotka olivat päivystysvuorossa. Mutta puhelinvastaaja oli melkein kaikilla kotona, sellainen, joka äänitti pienelle nauhalle. Rakastuneet soittelivat toisen vastaajaan kuullakseen toisen äänen...

Olin puhelinhommissa töissä 80-90-luvuilla ja otettiin talteen hassut puhelinvastaajaviestien numerot joskus. Saattoi olla vaikka joku silloinen mediapersoona, joka oli äänittänyt persoonallisen vastaajaviestin, ja työkaveritkin sitten soitti siihen. Paha juttu, jos kohde sitten vastasikin "väärälle" ihmiselle.

Pankkeihin tuotiin useampi kalvo pää pankista päivän aikana. Siinä oli viimeisimmät asiakkaiden tilitapahtumat esim. palkka. Oi niitä aikoja 70-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työhuoneissa sai tupakoida.

 

Tupakkahuoneita oli myös vielä ysärillä. Porukka meni yhteen huoneeseen polttelemaan ja mahtavat savut pelmahti vaan sieltä ulos.. kaapeista löytyy yhä niitä tuhkakuppeja ajalta jolloin missä vaan sai polttaa. vanhemmat naiset on kertoneet, että palaverit oli aika savuista aikaa..

Lankapuhelimet olivat käytössä. Jossain oli oma "puhelinkeskus" eli puhelu tuli ensin keskuksen tädille, joka sitten paineli nappuloita yhdistääkseen soiton tietyn henkilön lankapuhelimeen. Ja kun henkilö halusi soittaa vaikka ulkomaille, keskustäti soitti ensin, ilmoitti että puhelu tulee, yhdisti henkilön soittoon ja poistui linjoilta..

Vielä vuonna 2015-16 oli paikallisessa paperitehtaassa vanhalla puolella syrjäinen vähällä käytöllä oleva ruokailutila missä oli pöydissä tuhkakupit ja siellä sai polttaa. Tehtaan oma väki ei tätä tilaa käyttänyt vaan se oli aliurakoitsijoiden käytössä ja hyvin vähällä. Huone oli muutenkin kuin 60-luvulta poikkeuksena uudehko mikro ja jääkaappi. Tätä tupakointi hommaa ihmeteltiin jo silloin. No muutama vuosi tuosta eteenpäin tämäkin tehdas suljettiin.

Vierailija kirjoitti:

Työpaikalla ei ollut yhtään lihavaa. Kukaan ei napostellut.

Varmasti oli yksi nykynormaali, jota pidettiin kauheana läskinä.

Koodia väännettiin reikäkorteille, lisäksi oli ns. tyhmät päätteet, jotka oli yhteydessä keskuskoneeseen, sellaisiin kahden sutotallin kokoisiin.

Mulla oli ekassa kesäduunissa työtakki. 

Minun muistikuvissa on Metsähallituksen työauto. Se oli linja-auto, jolla kuljetettiin metsänkylväjiä töihin.

Toimistotöissä olin vähemmän, mutta muista uutuutena sen sähkökirjoituskoneen, jolla saattoi korjata tekstiä, kirjoittaa vaikka koko sivun kerralla ja tulostaa sitten sen. Telexiä olen käyttänyt kerran elämässäni. 

Tehdastyössäkin oli yhden kesän ja leimasin pahvista kellokorttia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otetaanpa kesätyömuistoja muualtakin kuin konttorista. Ei ollut silloin metsätöissä motoja, oli vaan pihkainen metsuri. Moottorisaha sentään oli, ei enää kirves ja pokasaha. Pika 75 taisi olla ensimmäinen varsinainen monitoimikone jo siihen aikaan.

Kesähessut ja harjoittelijat olivat istuttamassa ja kylvämässä ( kuten tänäänkin), mutta pystymittaus tehtiin kaulainten avulla, koepuista mitattiin myös pituus ja yläläpimitta.

Tietotekniikan kehitystä ajatellen tulee mieleen, että onko ihmiskunnan kehitys taantunut vastaavasti? 1970-luvun tietokoneet ja manuaalinen laskenta riitti tuomaan Apollo 13:n takaisin maahan, mutta miten kävisi nyt jos pitäisi saada ihmiset avaruusaluksesta maahan ilman tietokoneita?

Vieläkös sitä metsää istutetaan niillä pottiputkilla vai mitä ne oli? Taimi oli kääräisty sellaiseen rullajuttuun, iskettiin putki maahan ja taimi sujautettiin putken avulla maahan, jalalla vähän taputeltiin.

Kyllä kai, ainakin vakkoja, putkia ja taimilaatikoita on näkynyt tähän aikaan vuodesta.

Kyllä pottiputken kilkatusta kuulee vieläkin. Enää ei ole sellaista suojakylvöä kuin joskus 1970-luvulla, kun kylvettiin muutama männynsiemen ja niiden päälle laitettiin muovikippo suojaksi. Miten lie ne viljelykset kasvaneet.

Vierailija kirjoitti:

Työskentelin jonkin aikaa kirjastossa, siellä oli puisessa kaapissa pahvinen kortisto. Kirjan takasisäkannessa tasku, johon sujautettiin eräpäiväkortti, johon lyötiin päivämäärä leimauslaitteella. Samaan korttiin mahtui monta leimaa, ja niitä leimailtiin lainaustiskillä joutohetkinä valmiiksi. Sitten oli lainauslaite, eräänlainen jalkapolkimella toimiva kamera, johon asetettiin lainattava kirja ja lainaajan kortti, ja kuvattiin mikrofilmille.

Tilaston tekeminen oli iso homma keskisuuressa kirjastossa, kun ei ollut vielä ATK: ta.

Eli edellisenä päivänä lainattujen kirjojen kortit oli laitettava aakkosjärjestykseen.  Siinä oltiin jo aika hakoja me kaikki, aakkoset osattiin kuin vettä valaen.  Myöhemmin saatiin sellaisia pahvisia "aakkostajia," missä oli kaikille aakkosille oma läpykkä, minkä väliin se kortti laitettiin NS. karkeisiin aakkosiin.  Helpotti muuten kummasti työtä.

ATK helpotti ja muutti oikeastaan kaikkia töitä, paitsi kirjojen hyllyttäminen, lainauskuntoon saattaminen ja korjaaminen on tänäkin päivänä vielä ihan kuin ennenkin.  Niihin ei tekoälykään pysty vaikuttamaan.

Paitsi tietysti niin, että painettu kirja katoaa kokonaan.

Kun tietokoneet tuli, kortistot katosivat.  Kortteja käytettiin suttulappuina vielä vuosikausia.

Meillä ei ollut kameralainausta, siksi se kävikin niin työlääksi ajan mittaan.

Äänitteitäkin korjattiin.  Osaisin vieläkin paikata kasettinauhan niin, että sitä ei kuunnellessa huomaisi yhtään.

Vierailija kirjoitti:

Juu tästä todella tuli mieleen muistoja :D

Mun isoisä on kauppiassukua ja vielä 1920-luvulle kaupassa asiakkaan maksu laskettiin helmitaululla. Isoisä oli jo lapsena oppinut käyttämään venäläistä helmitaulua ja opetti minullekin. Kuulin äsken että sellaisia olisi oikeasti ollut käytössä ihan 1970-luvullakin vielä Neuvostoliitossa.

Ennen todella pääsi nuorena töihin, olen itse ollut virallisesti kesätöissä 15-vuotiaasta. Muistan ne hakulaitteet, joista ap puhui. Joku nuorempi kommentoija oli ymmärtänyt että kyse oli taskuun laitettavista hakulaitteista, mutta ei. Ap tarkoitti sellaisia pyöreitä levyjä, joissa oli viisi nappia, joihin sai punaisen valon. Niitä oli levyjä pitkin toimistoa. Jokaisella työntekijällä oli oma valonappikoodinsa, joka piti osata ulkoa. Jos työntekijää sitten etsittiin toimistossa, lähetit laittoivat hänet hakuun tuon laitteen avulla, niin että tietyt pisteet laitettiin päälle. Tässä:

http://calm.iki.fi/tolpat/kuva/6511

Itse olin kesätöissä useasti lähettinä, Sellaista virkaa ei taida enää olla. Silloin tuli valtavasti tavallista etanapostia, joten tsupparin työ talon sisällä oli lajitella posti sellaisiin isoihin kennostoihin, siitä sitten lähdettiin kierrokselle eli jakamaan postia, postit otettiin kennoista ja järjestettiin työhuonieden mukaiseen järjestykseen. Sitten tsuppari kulki ovelta ovelle tai toimistoon ja jakoi jokaiselle työntekijälle postin. Nuorena aina jännitti kun piti koputtaa isojen herrojen ovelle ja viedä posti. Siinä todella tutustui kaikkiin työntekijöihin, muistan varmaan 40 vuoden takaa yhden firman työntekijät ja missä kohdassa käytävää istuivat.

Tsupparin tehtäviin kuului usein myös toimia kaupungin sisällä kuriiripostina. Eli vietiin todellakin jalan kulkien, pyörällä tai bussilla joku tärkeä kiireinen kirje suoraan perille johonkin toiseen yritykseen tai haettiin sieltä kirje. Muistan kanssa 16-kesäisenä viipottaneeni farkkuhaalareissa ja tennareissa viemässä shekkejä Kansallis-Osake-Pankkiin. Mun tsupparitehtäviin kesällä 1976 kuului myös ostaa joka päivä pullat kahvitaukoa varten firman laskuun. Kaikki työntekijät yrittivät mielistellä mua, että toisin heille mieluisia viinereitä :)

Jos oli joku tärkeä kokous johtajilla, silloin pääsin hakemaan sellaisia hienoja vartavasten tehtyjä voileipiä läheisestä ravintolasta. Jos niitä jäi kokouksesta yli, sain syödä ne :)

Tavat oli tarkkoja silloin, pomoja teititeltiin ja kesälläkään ei saanut pitää paljaita jalkoja ja sääriä, vaan naisilla olisi pitänyt olla sukkahousut, avokkaat ja mekko. Mulla oli ne tennarit ja farkkuhaalari, joista sain sapiskaa.

Tiedoksi:  Helmitauluja oli Venäjällä käytössä vielä 90-luvullakin joissakin putiikeissa ja torimyyjillä ym.