Te, jotka olitte työelämässä jo 70-80-luvulla muistatteko näitä tai olivatko tuttuja yleensä?

Kaupassa tehtiin inventaariot silleen, että toinen laski tavarat ja toinen kirjoitti ne inventaariolistaan käsin. Esim. Lux-saippua, 28kpl. Myös kuormakirjat oli käsin kirjoitettu. Viivakoodeja alettiin käyttää vasta 90-luvun alkupuolella

Vakuutusyhtiön aspassa taaperrettiin arkistokaapille ja kaivettiin ne vakuutuskirjat esiin, sitten marssittiin taas tiskille tai puhelimeen niiden papereitten kanssa. Joitain sopimuksia oli tietokoneella jo 80-luvun puolessa välissä, mutta sieltä saatavat tiedot oli hyvin alkeellisia

Niin jäi ajatus vähän kesken tuossa projektityöjutussani. Tämä itsensä korostaminen tietysti liittyy nykyisin siihen usein, että työpaikat saattavat mennä hetkessä alta. Pakko on kai yrittää erottua keinolla millä hyvänsä joukosta pomojen silmissä. Sellaista pelkohan ei ollut esim. 1980-luvulla. Jos johonkin töihin pääsi, eikä mokannut mitään isompaa, niin ei ollut mitään pelkoa irtisanomisista.

Vierailija kirjoitti:

Pallokirjoituskone oli tekniikan huippua.

Muistan 80-luvun alusta kun silloin tuli "sähkökirjoituskoneet". Sitä ennen oli tavalliset vanhanaikaiset kirjoituskoneet, joita sai kunnolla paukuttaa. Sähkökonetta piti "hipaista". Muistan kun mentiin ostamaan meille tuollainen, koska otin valinnaisaineeksi 8 ja 9 luokille konekirjoituksen. Testasin konetta kaupassa ja koska kotona olin paukutellut äidin vanhalla, hakkasin samalla tyylillä testikonettakin. Myyjä kauhistui ja huudahti "ei noin! sitä ei tarvitse noin paukuttaa, vaan hipaiset kevyesti" :D

Siitä konekirjoitusopista oli se hyöty että kirjoitan sikanopeaan kymmensormijärjestelmällä ja töissä saan tekstit muita nopeammin tehtyä, oli kyse ihan mistä vaan. Ärsyttää katsoa vierestä hidasta kirjoittamista. Joskus se tosin johtuu päänupin hitaudesta, ei naputtelutaidoista ;)

Jos piti tehdä samaa asiakirjaa kaksi kappaletta, laitettiin paperien väliin kalkkeripaperi ennenkuin ne rullattiin kirjoituskoneen telalle. Semmonen A4-kokoinen mustepaperi, joka kopioi tekstin myös alemmalle paperille

Muistan, kun sain tekstinkäsittelylaitteen, merkki oli Olivetti 1010, että se oli hienoa. Tekstit tallennettiin lerpuille. Näiden aikakausi taisi olla vain muutaman vuoden, seuraavaksi tuli MikroMikko2.

Työssä olen myös monistanut ns. vahastekniikalla, mikä oli erittäin sotkuista työtä. Lisäksi oli aivan huuruissa, jos monistamossa joutui viettämään koko päivän. Puhdistukseenhan käytettiin aitoa pirtua.

Lähettinä olen ollut nuorena ja kuljettanut kassasta rahaa pankkiin, polkupyörällä. Usein oli mukana kymppitonneja, markkoja tosin, mutta eipä enää uskaltaisi.

Muistan ne ensummäiset tietokoneet. Käytin lähinnä tekstinkäsittelyä, mutta kone ei osannut mitenkään tehdä matemaattista kaavaa. Piti jätäää kolo siihen ja kirjoittaa kaava t.

Seuraavassa työpaikassa oli näyttöpäätteet, eli ne oli tietokoneen tyhmiä päätteitä. Niiden käyödtä sai kuukausikorvauksen palkan lisänä.

Tämä menee jo 1990- luvun alkuun, mutta sitten tuli tietokone, jolla pääsi nettiin. Hakukoneita ei oikein ollut, vaan sivujen nimet piti tietää. Kävinkin internetin tiedonhakukurssin Tamperen yliopistossa työnantajan piikkiin. Vain nimetyt ihmiset sai työpaikalla hakea tietoa netistä :-).

Siis kaava piti kirjoittaa kirjoituskoneella ( oli se vaikeaa tosin silläkin)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varsinkin jos olitte vähän isommissa firmoissa:

- Hakulaitteet, ne punaiset valot, joissa jokaiselle oli oma koodi ja jotka piipittivät, kun piti saada joku puhelimeen

- Telex (ei telefax, vaan telex, nuoremmat joskus sotkevat nämä)

- Frankkeerauskoneet, jotka laskivat "rahamäärän"

Mitä muuta muistatte, mitä ei enää ole?

Ei kait isommissa firmoissakaan ollut telexiä, koska sitä hoiti valtion omistama Lennätin Oy. Ja mitä tulee frankkeerauskoneeseen, niin se ei suinkaan laskenut mitään rahamäärää, vaan se oli postimaksukone ja monessa paikassa on edelleen käytössä.

No kyllä minä itse olin eräässä isossa firmassa Kuopiossa ja kirjoitin päivittäin telexillä ja niitä oli useimmissa isoissa firmoissa, tehtiin tilauksia niillä. Taidatte nyt sotkea johonkin muuhun? Lähettinä olin ja telex oli osa töistäni, pomot toivat niitä lähetettäväksi. Telefax korvasi telexin jossain vaiheessa. Sitä hoiti kuka hoiti, mutta tarkoitan sitä laitetta, eli kirjoituskone, joka printtaa reaaliajassa toisessa päässä. Mun mielestä frankkeerauskone siinä paikassa - eri paikka missä oli telex - missä olin töissä, laski käytetyn rahamäärän ja se piti merkitä myös ylös johonkin. Tai sitten muistan väärin ja laskin sen lukumäärän perusteella käytetyt rahamäärät itse, mutta se oli kaupungilla ja siellä oli tosi tarkkaa kaikesta, joten sen rahamäärän merkkauksen muistan hyvin. ap. 

Lerput ja korput tietokoneissa. Tietokoneet olivat kaapin kokoisia ja pöytäkoneet muuttolaatikon kokoisia. Putkiposti. 

Armeijassa oli telex vielä 90-luvun alussa. :D

Ap muistaa vielä yhden jutun. Olin kesätöissä isossa firmassa kirjanpito-osastolla. Juuri sinä kesänä jokainen kirjanpitäjä sai omat tietokoneet, eli työt tallennusosastolta siirtyivät heille ja tallennusosastoa ajetttiin vähitellen alas. Arvatkaa mikä haloo lisääntyneestä työmäärästä! Tästä hyvästä minutkin otettiin apulaiseksi, kun olin atk:n peruskursseja käynyt ja yhden vähän syventävämmän; kova sana vuonna 1985. Menkääpä nyt sanomaan, että otetaan teiltä nämä koneet pois ja tallentajat tallentaa tiliöinnit. Sinä kesänä tuli tutuksi ne sinivalkoraidalliset pitkät liuskat, vai miten niitä kuvailisi, mihin kirjanpitoaineisto printattiin. 

Vierailija kirjoitti:

Jos piti tehdä samaa asiakirjaa kaksi kappaletta, laitettiin paperien väliin kalkkeripaperi ennenkuin ne rullattiin kirjoituskoneen telalle. Semmonen A4-kokoinen mustepaperi, joka kopioi tekstin myös alemmalle paperille

Myös lottokuponkien välissä oli tuollainen musta kalkkeripaperi, joka teki kopion asiakkaalle. Ja lotto oli sit siinä paperikuitissa, ei mitään "suoraan pankkitilille" juttuja tai online veikkausta..

Nörttipedia: "Ensimmäinen telex-verkko otettiin käyttöön Saksassa 1930-luvulla. Suomessa palvelun huippuvuosi oli vuonna 1985, jolloin telex-liittymiä oli noin 8500. Posti- ja lennätinlaitoksen seuraaja Sonera lopetti telex-verkon Suomessa 2005."

Vierailija kirjoitti:

Lähettinä olen ollut nuorena ja kuljettanut kassasta rahaa pankkiin, polkupyörällä. Usein oli mukana kymppitonneja, markkoja tosin, mutta eipä enää uskaltaisi.

Minä kuljetin myös rahaa, reilusti yli kymppitonnin määriä. Ei edes ollut mitään koulutusta, kuka tahansa olisi voinut vaikka ryöstää..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä muuta muistatte, mitä ei enää ole?

Varma työpaikka. 

Oli selvää, että vähänkin kun opiskelee, saa oman alan töitä. 

Niinpä, ja ylioppilas maalta sai kesätöitä kaupungista helposti. Maalaisia pidettiin ahkerampana. Kun yksi kesätyö loppui, enkä päässyt opiskelemaan heti, saattoi olla ihan huoleton, että kyllä tässä jonnekin kohta pääsee. OT:na osa 80-luvulla työllisyneistä kuvittelee yhä näin kun jää työttömäksi, eivätkä ymmärrä  hakea ahkerasti töitä heti ja paljon, kun uhka on päällä. 

Lerput ja korput, mutta myös valtavat nauhakelat, joille otettiin tietokoneilta backupit! Niiden kelojen kanssa piti olla oma tekniikka, ettei nauha mennyt sylttyyn. Ne laitteet, joissa nää nauhat pyöri oli sellaisia kopiokoneen kokoisia monstereita.

Oli ihan sellaisia ammattinimikkeitä kuin atk-kirjoittaja tai atk-tallentaja, joka päivät pitkät tallenteli ja kirjoitteli päätekoneille asioita.

Ensimmäiset tekstinkäsittelyohjelmat oli huvittavia, oliko se tämä WP jolla aloitin aikoinaan. Kuulemma Games of Thrones -kirjailija käyttää sitä yhä :DDD mikä selittänee kirjoitustahdin hitauden

Muistan myös et yliopistot järjesti "tiedonhakukursseja" ja taisin yhden suorittaakin. Oli kilpailevia hakukoneita, se oli aikaa ennen googlea. Altavistan muistan. Ensimmäinen selain taisi olla Netscape. Muistan sen logon vieläkin.

Facen ja blogien sijaan ihmisillä oli kotisivuja.

Vuonna 88 kävin atk-kurssin, koska työpaikallemme hankittiin tietokoneet. Meidänkin huoneeseen tuli yksi, joka oli 5 henkilön yhteiskäytössä. Sähköposti lähetettiin niin, että kirjoittamisen jälkeen se piti kääntää konekielelle ja vastaanottaja käänsi sen takaisin tekstiksi. Konekielisenä viesti oli pelkkiä merkkejä (ruutuja, ympyröitä, pataässiä, jne). 

Meidän toimistolla frankkeerauskone oli pelkkä postimaksukone. 

Varastokirjanpitoa pidettiin reikäkorteilla. 

Jos piti kirjoittaa jotain mikä ei saanut poistaa, se kirjoitettiin kosmoskynällä, jota piti nuolaista ennen kirjoittamista. 

Toimistolla oli kassakaapissa käteiskassa, josta maksettiin ennakkoa työmatkoille ja matkakorvaukset. 

70-luvun lopulla saimme palkan käteen: juoksutyttö toi jokaiselle palkkapussin. Palkkapussisssa oli käsin kirjoitettu tilinauha ja rahat pennilleen laskettuna. Pussi oli pitkänmallinen, jonka yläpää oli läpällä suljettu. Minä säästin silloin huoltokassaan, eli palkanlaskija otti suoraan tilistä satasen ja laittoi sen työpaikan 'pankkiin'. Nostin rahan aina ennen joulua, niin sain lahjat ja juhlat järjestettyä sillä rahalla. 

Tehtaissa ei ollut kuulosuojaimia ja Suomessa oli paljon kutomateollisuutta. Kutomossa oli kova melu ja siksi työskennelleet ovat järjestään puolikuuroja. 

Usealla tehtaalla oli oma ruokala ja siihen liittyvä puutarha. Minäkin aloitin työelämäni 14-vuotiaana (1974) tehtaan puutarhassa, jossa kasvatettiin tehtaan ruokalalle talven perunat, sipuli, juurekset, marjat, omenat, jne.

Minä luulin olevani ainoa, joka on saanut palkkapussin käteisenä. Se oli 1970-lukua se.

Sitten valtion työnantajat maksoivat aina palkan vain Postipankkiin. Mulla oli tili toisessa pankissa, ja piti olla valtakirja, jolla he siirsivät palkkani omaan pankkiin.

Pankissa tilitiedot katsottiin mikrofilmeiltä. Laskuja maksettiin pankin kautta tilisiirtoina, mutta kaupoissa maksettiin shekeillä. Mulla on vieläkin viimeisestä shekkivihosta muutama jäljellä.