Olen 20-vuotias ja tuntuu että olen viisaampi kuin 80% tuntemistani "aikuisista"

Lähes kaikki ihmiset kokevat noin myöhäisessä teini-iässä. Vuodet rauhoittavat, vaikkei maailma sinänsä paremmaksi muutukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 30-vuotias ja voin kertoa, että tilanne vain pahentuu aikaa myöten. Ihmiset ovat tyhmiä ja välinpitämättömiä ja heitä kiinnostaa vain oma napa.

Ei kaikki, minullakin kova maailmantuska ja jo pelkät talousuutiset saa veren kiehumaan. Mutta iän myötä oppii myös empatiaa niitä kohtaan, jotka eivät stressaa ja murehdi itseään hengiltä, opin olemaan jopa kateellinen tuosta kyvystä olla saamatta sydänkohtausta alle 5kymppisenä;)

Yritän olla rennompi ja olla välittämättä ihmispaskoista. Ihmisten itsekeskeisyys vain ärsyttää minua suunnattomasti, koska mistään ei välitetä. Ruuhkabussissa istutaan reput levällään ja roskat heitetään siihen mihin ne sattuvat putoamaan. Kaikkialla pitää möykätä ja olla ääliö.

Ehkä tämä ei liity aloittajan mainitsemaan viisauteen, jos hän puhui vain kirjafiksuudesta. Itse ajattelin viisauden olevan toistenhuomioon ottamista ja sen perusteella pidän itseäni viisaanpana kuin 90% ihmisistä.

Tosin ehkä sitä voisi argumentoida, etten minäkään ota kunnolla ihmisiä huomioon, koska minua ärsyttää heidän typeryytensä.

Kuuluu ikään tuo tunne. Oikeasti asia on enemmänkin niin että yleistietosi on lukion jälkeen korkealla tasolla ja siihen tuskin tulet koskaan enää pääsemään -a saatat muistaa miten derivoidaan ja kieletkin sujuvat. Sitten jos menet esim. yliopistoon tietomääräsi kasvaa huimasti mutta yksipuolistuu. Kun siirryt työelmään ajattelet että suurin osa työtovereistasi vaikuttaa oikeasti sinua tyhmemmiltä etenkin vanhemmat. Totuus on kuitenkin se, että viisautta on aika monenlaista ja vaikka tietyt asiat unohtuvat vanhentuessa niin ikä tuo esiin sellaisia ominaisuuksia ihmisistä joita 20-vuotiaalla ei ole ja viisauskin saa erilaisia muotoja. 20-27-vuotiaan silmiinpistävin piirre työelämässä on usein rajaton itseluottamus omiin kykyihinsä ja joskus se on aika huvittavaa ja jopa noloa, mutta toki tuon ikäisiltä saadaan myös niitä rohkeita ideoita ja tuoreita ajatuksia siitä miten asiat kannattaa tehdä.

Tottahan se on, että aika monet ovat tyhmiä. Tarkoitan sitä, että eivät oikeasti ymmärrä asioita tai sitten menevät muiden mukana, eivätkä itse edes ajattele. Mutta tuskin suurin osa kuitenkaan. Itsekin olen keskivertoa älykkäämpi.

Joo, toi kaikentietävä vaihe menee ohi. Sitten kun tulee ikää lisää niin huomaat että kaikki ei olekaan niin mustavalkoista. Mutta turha sitä on sinulle kertoa, en minäkään kuunnellut tai uskonut vanhempia ja viisaampia tossa iässä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo ymmärrän. Ajattelin näin jo 16-kesäisenä. Nyt tuosta on kulunut jo 10 vuotta ja edelleen maailma näyttää "yhtä synkältä".

Inhottavaahan se on toisinaan sen vuoksi, että vanhemmat henkilöt usein tytöttelevät (tai yrittävät) ja joissakin keskusteluissa/argumentaatiota vaativissa tilanteissa vetoavat omaan elämänkokemukseen ja enhän minä voi tietää (vielä) kun olen niin nuori. Siis oli kyse mistä asiasta tahansa. Mutta koska olen hyvä argumentoimaan ja yleissivistykseni on normaalia laajempi, asia kääntyy heitä vastaan ja tuon tämän argumentointivirheen myös suoraan esille keskustelussa. Harmihan se on, vaikka tunnen kyllä paljon itseäni iäkkäämpiä ja älykkäämpiäkin ihmisiä. Typeryys vain ärsyttää.

Viisautta on myös antaa kaikkien kukkien kukkia ja olla korottamatta itseään muiden yläpuolelle. Moni meistä ajattelee itsestään samoin kuin sinä.

En korota itseäni muiden yläpuolelle, ja olen samaa mieltä erilaisuuden sietämisestä. Mutta tyhmyydellä on monesti kauaskantoiset seuraukset. On olemassa hellyyttävää, harmitonta hölmöyttä ja sitten silkkaa typeryyttä, joka voi ilmetä esimerkiksi kanssaihmisten epäoikeudenmukaisena kohtelunsa, roskaamisena, huonoina poliittisina päätöksinä, julmuutena ja itsekkyytenä. Sellaisen ei tahdo kukkivan, eikä se ole ylimielisyyttä, vaan hyvää oikeudentajua jonka perustana on ajattelu.

Tietenkin äskettäin lukiosta päässyt ja korkeakoulussa aloittanut ihminen kokee olevansa fiksu. "Kun lakit päähän vedettiin kaikesta kaikki tiedettiin...." :) 

Mulla oli sellainen tyypillinen vaihe jo teini-iässä, kun pidin itseäni tosi älykkäänä. Nyt se vaihe on mennyt yli, en pidä itseäni mitenkään erikoisen älykkäänä, mutta viisaana kyllä. Siis verrattuna tähän tiettyyn osaan ihmisistä. Elämäni on tähän asti ollut aika rankkaa, ja vasta muutaman vuoden aikana olen voinut elää ns. normaalia elämää ilman suurempia ongelmia.

Huomattavan suuri osa ihmisistä on hyvin itsekkäitä, kykenemättömiä empatiaan, kapeakatseisia ja juurtuneita niihin mielipiteisiin ja katsomuksiin mitä heille on opetettu. Eli eivät kauheana käytä omaa järkeään tai etsi tietoa, halua etsiä tai kyseenalaistaa mitään. Vähän kuin ovat sellaisessa pyörässä, pyörien siinä samassa koko elämänsä, onnellisina, antamatta minkään ulkopuolisen sitä maailmaansa horjuttaa. Varmasti heilläkin on osalla syvällisiä näkemyksiä ja viisaita ajatuksia, mielenkiintoinen elämä, mutta henkisellä tasolla olen huolissani monen ihmisen ajatuksenjuoksusta. He voivat myös olla äärettömän sinnikkäitä ja reippaita, hyvät sosiaaliset kyvyt, miksei fiksuja mielipiteitäkin. Ihmiset joilla on hyvä sydän, ovat kyllä aina tasolla viisaampia, kuin ne jotka ovat älykkäitä mutta käyttävät älyään kyseenalaisesti. Joskus tietämättömyys todellakin on siunaus.

Itse näen elämän tällä hetkellä paikkana, jossa tärkeintä on lähinnä välittää positiivista energiaa ympäristöönsä, siis huolehtia muista ja luonnosta. Surettaa miten huonossa jamassa koko paikka on ja miten me todellakin tuhotaan kaikki. Jos en välittäisi tai uskoisi auttavani ollenkaan, en luultavasti jaksaisi elää täällä. En koe olevani täällä sen enempää itseni kuin muiden takia.

- AP

Auringonlaskut ovat ihan yhtä todellisia kuin kaatopaikat. Ja niitä. On ollut enne. Kaatopaikkoja ja tulee olemaan kaatopaikkojen jälkeen. Se, että sinä valitset nähdä vain ruman maailmssa ei tarkoita, että olisit viisaampi kuin ne, jotka valitsevat monipuolisemmin.

Mutta tiettysti jokainen kuvittelee olevansa oikeassa - sinäkin. Muutenhan sitä vaihtaisi mielipidettään.

Vierailija kirjoitti:

Huomattavan suuri osa ihmisistä on hyvin itsekkäitä, kykenemättömiä empatiaan, kapeakatseisia ja juurtuneita niihin mielipiteisiin ja katsomuksiin mitä heille on opetettu. Eli eivät kauheana käytä omaa järkeään tai etsi tietoa, halua etsiä tai kyseenalaistaa mitään. Vähän kuin ovat sellaisessa pyörässä, pyörien siinä samassa koko elämänsä, onnellisina, antamatta minkään ulkopuolisen sitä maailmaansa horjuttaa. Varmasti heilläkin on osalla syvällisiä näkemyksiä ja viisaita ajatuksia, mielenkiintoinen elämä, mutta henkisellä tasolla olen huolissani monen ihmisen ajatuksenjuoksusta. He voivat myös olla äärettömän sinnikkäitä ja reippaita, hyvät sosiaaliset kyvyt, miksei fiksuja mielipiteitäkin. Ihmiset joilla on hyvä sydän, ovat kyllä aina tasolla viisaampia, kuin ne jotka ovat älykkäitä mutta käyttävät älyään kyseenalaisesti. Joskus tietämättömyys todellakin on siunaus.

- AP

Ooletko tullut ajatelleeksi, mitä tämmäinen ajattelu kertoo omasta empatiakyvystäsi tai kyvystäsi "välittää positiivista energiaa ympäristöösi"?

Vierailija kirjoitti:

Niin mäkin tunsin, nyt päälle kymmenen vuotta myöhemmin tuntuu että en silloin, enkä vieläkään, tiedä hittojakaan mistään.

Tämä.

Oikeanlaiseen seuraan hakeutuminen auttaa. Jos koet olevasi tosi fiksu ja yhteiskunnalliset asiat kiinnostaa, niin hakeudu opiskelemaan valtiotieteitä.

Mutta mistä sinä tiedät mitä ne 80% ihmisistä ovat joutuneet kokemaan elämässään? Aika kovin sanoin tuomitset muita kun et kuitenkaan tiedä heistä mitään.

On totta, että maailmassa pitäisi olla enemmän empatiaa ja aitoa toisista välittämistä. Mutta et sinä tiedä kuinka empaattisia 80% suomalaisista tai koko maailman väestöstä on. Sinä näet sinun lähipiirisi käytöksen ja sitten voit seurata ihmisten keskusteluja esim. netissä, jossa ääripäät korostuu ja trollit sekottaa pakkaa. 

Vierailija kirjoitti:

Kuuluu ikään tuo tunne. Oikeasti asia on enemmänkin niin että yleistietosi on lukion jälkeen korkealla tasolla ja siihen tuskin tulet koskaan enää pääsemään -a saatat muistaa miten derivoidaan ja kieletkin sujuvat. Sitten jos menet esim. yliopistoon tietomääräsi kasvaa huimasti mutta yksipuolistuu. Kun siirryt työelmään ajattelet että suurin osa työtovereistasi vaikuttaa oikeasti sinua tyhmemmiltä etenkin vanhemmat. Totuus on kuitenkin se, että viisautta on aika monenlaista ja vaikka tietyt asiat unohtuvat vanhentuessa niin ikä tuo esiin sellaisia ominaisuuksia ihmisistä joita 20-vuotiaalla ei ole ja viisauskin saa erilaisia muotoja. 20-27-vuotiaan silmiinpistävin piirre työelämässä on usein rajaton itseluottamus omiin kykyihinsä ja joskus se on aika huvittavaa ja jopa noloa, mutta toki tuon ikäisiltä saadaan myös niitä rohkeita ideoita ja tuoreita ajatuksia siitä miten asiat kannattaa tehdä.

Tuohon viimeisiin lauseeseen viitaten, ehkä työelämässä vietetyt vuodet eivät ole vielä ruoskineet kaikkea itsetuntoa ja tekemisen makua näistä nuorista pois. Valitettavasti heidänkin mielensä kyynistyy ja silmät samentuu vuosien saatossa.

Vierailija kirjoitti:

Mutta mistä sinä tiedät mitä ne 80% ihmisistä ovat joutuneet kokemaan elämässään? Aika kovin sanoin tuomitset muita kun et kuitenkaan tiedä heistä mitään.

On totta, että maailmassa pitäisi olla enemmän empatiaa ja aitoa toisista välittämistä. Mutta et sinä tiedä kuinka empaattisia 80% suomalaisista tai koko maailman väestöstä on. Sinä näet sinun lähipiirisi käytöksen ja sitten voit seurata ihmisten keskusteluja esim. netissä, jossa ääripäät korostuu ja trollit sekottaa pakkaa. 

Minä uskon, että 80% ihmisistä on pohjimmiltaan hyviä, elämä vain kovettaa monet ja toiset eivät vain tule ajatelleeksi. Lasken tämän hyvyyden/empatiakyvyn viisaudeksi, en niinkään koulutuksella saavutettua viisautta.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli sellainen tyypillinen vaihe jo teini-iässä, kun pidin itseäni tosi älykkäänä. Nyt se vaihe on mennyt yli, en pidä itseäni mitenkään erikoisen älykkäänä, mutta viisaana kyllä. Siis verrattuna tähän tiettyyn osaan ihmisistä. Elämäni on tähän asti ollut aika rankkaa, ja vasta muutaman vuoden aikana olen voinut elää ns. normaalia elämää ilman suurempia ongelmia.

Huomattavan suuri osa ihmisistä on hyvin itsekkäitä, kykenemättömiä empatiaan, kapeakatseisia ja juurtuneita niihin mielipiteisiin ja katsomuksiin mitä heille on opetettu. Eli eivät kauheana käytä omaa järkeään tai etsi tietoa, halua etsiä tai kyseenalaistaa mitään. Vähän kuin ovat sellaisessa pyörässä, pyörien siinä samassa koko elämänsä, onnellisina, antamatta minkään ulkopuolisen sitä maailmaansa horjuttaa. Varmasti heilläkin on osalla syvällisiä näkemyksiä ja viisaita ajatuksia, mielenkiintoinen elämä, mutta henkisellä tasolla olen huolissani monen ihmisen ajatuksenjuoksusta. He voivat myös olla äärettömän sinnikkäitä ja reippaita, hyvät sosiaaliset kyvyt, miksei fiksuja mielipiteitäkin. Ihmiset joilla on hyvä sydän, ovat kyllä aina tasolla viisaampia, kuin ne jotka ovat älykkäitä mutta käyttävät älyään kyseenalaisesti. Joskus tietämättömyys todellakin on siunaus.

Itse näen elämän tällä hetkellä paikkana, jossa tärkeintä on lähinnä välittää positiivista energiaa ympäristöönsä, siis huolehtia muista ja luonnosta. Surettaa miten huonossa jamassa koko paikka on ja miten me todellakin tuhotaan kaikki. Jos en välittäisi tai uskoisi auttavani ollenkaan, en luultavasti jaksaisi elää täällä. En koe olevani täällä sen enempää itseni kuin muiden takia.

- AP

Mitä se viisaus sitten on? Sinusta se on yhtä kuin hyvä sydän. No mikä sitten on hyvä? 

Yritän vain sanoa, että sinusta sinun tapasi ajatella on fiksua ja muista parempi tapa elää ja mennä porskuttaa eteenpäin, joka saa tuntemaan paremmuutta. Jonkun toisen mielestä tuo voi olla tyhmyyttä, ajattelemattomuutta, varsinaista typeryyttä mennä muiden pillin mukaan ja ottaa liikaa paineita ympäristöstä. Ei aina ole kyse tietämättömyydestä, vaan ihan tietoisesta valinnasta. Loppujen lopuksi määrittelemme asiat niillä spekseillä, jotka meille on elämässä annettu kasvatuksen, kokemusten ja ympäröivän kulttuurin myötä. Se mikä on hyvä Suomessa, ei välttämättä ole muualla. Se mikä on hyve sinusta, ei välttämättä ole sama jollekkin muulle. Loppujen lopuksi tiedämme hyvin vähän muiden sielunelämästä.

Ei tuo itselläni ikään liittynyt, vaan ehkä enemmän siihen, millaisessa seurassa oli. Koulussa olin luokkani parhaita oppilaita, eräässä työpaikassa varmasti fiksuimmasta päästä. Nykyään, kun asumme alueella, jossa koulutettuja ihmisiä, tuntuu siltä, että muutkin "tajuavat asiat".

Niin. Mä oon varmaan tyhmentynyt tässä vuosien varrella kun 20-vuotiaana olin niin kaikkitietävä ja viisas kun mikä mutta nyt kolmikymppisenä tuntuu että en tiedä yhtään mistään mitään :D

Vierailija kirjoitti:

Auringonlaskut ovat ihan yhtä todellisia kuin kaatopaikat. Ja niitä. On ollut enne. Kaatopaikkoja ja tulee olemaan kaatopaikkojen jälkeen. Se, että sinä valitset nähdä vain ruman maailmssa ei tarkoita, että olisit viisaampi kuin ne, jotka valitsevat monipuolisemmin.

Mutta tiettysti jokainen kuvittelee olevansa oikeassa - sinäkin. Muutenhan sitä vaihtaisi mielipidettään.

En ole väittänytkään, että maailmassa ei olisi kauniita asioita. Tai että näkisin maailman ainoastaan rumana. Tällä hetkellä kyllä synkempänä. Ymmärrän, että aika lailla kaikessa toimii yin & yang -tyyppinen tasapaino, niin elämässä täällä maapallollakin, missä on aina ollut ja tulee aina olemaan pahuutta hyvyyden rinnalla. Ihmisillä on vaan suuri valta sen tasapainon ylläpitoon ja horjuttamiseen, ja toisinaan mietin onko sille joku tarkoitus, että suuri osa ihmisistä käyttäytyy niin polkevasti niin muita ihmisiä, eläimiä kuin maapalloakin kohtaan. Historiaa tutkineena voisin sanoa että tällä hetkellä ollaan pahimmassa vaiheessa tässä kaiken tuhoamisessa, oltu noin 100 vuoden ajan. Ja turha vastata tähän, miten ennen ollaan oltu paljon julmempia ja raakalaisia eikä ihmisellä ole juurikaan ollut arvoa - koska samoja ihmisiä me vielä ollaan, keinot hajottaa ja hallita on vaan salakavalammat, kehittyneet ja naamioituneet piiloon tavallisilta tallaajilta eikä teurastus ole enää niin esillä. Ihan oikeasti ja yksinkertaisesti voisi ajatella miten 500 vuottakin sitten olisi ollut oksettava ajatus näistä massiivisista tehtaista, tehotuotannosta missä elävät olennot kasvatetaan vankeudessa kärsien kaupan hyllylle ruuaksi. On eri asia tappaa luonnollisesti riistaa elääkseen.

Jokainen sukupolvi on mielestään kehittyneempi, tiedostavampi ja parempi versio edellisistä. Ja näinhän se tavallaan onkin, koska tietoa on enemmän kuin edellisillä ja maailma muuttuu yleensä nopeammin kuin ihmisten asenteet. Jokaisella sukupolvella on uudet arvot, ja vanhempien saattavat vaikuttaa kivikautisilta. Näin on aina ollut ja tulee varmaan aina olevan.